Mulle kävi näin: Olen siitä asti kun aloitin sukupuolielämän, syönyt pillereitä ja käynyt vuoden välein papa-kokeessa. Minulla oli vakituinen suhde 5 vuotta, jonka loppuvaiheessa kumpikin petti toista. Suhde loppui ja aloitin vauhdikkaan sinkkuelämän, jota minulla ei ollut ollut ikinä. Olin niin tottunut olemaan ilman kondomia, ettei se käynyt mielessäkään kun harrastin yhden illan juttuja( 4 eri miestä) Olin niin tyhmä että ajattelin ettei heillä mitään voi olla, olivathan he tuttuja tai muuten luotettavan tuntuisia(joo-o..) ja itsellä oli ollut puhtaat paperit edellisessä papassa.
Sitten tuli taas papan aika. Olikin luokka2. Minulle kerrottiin vaan että on joku tulehdus ja määrättiin jotain voidetta, ja sit puolen vuoden päästä kontrollipapa. No enhän osannut olla huolissaan vaan hoidon jälkeen jatkoin sinkkuilua. Sitten löysin elämäni miehen. Rakastuttiin vauhdilla ja muut unohtuivat se sileän tien. Seksielämä oli arvatenkin kiihkeätä.
Tuli papa-kokeen aika. Tulos:luokka3. Olin aivan paniikissa, netistä luin et se on syövän esiaste. Sain ajan lisätutkimuksiin,koepalojen ottoon. Se kuulosti vielä hirveämmältä. Minulla ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia oireita. Itse sitten soittelin terkkarille ja kyselin, sanoi et voi olla esim.kondylooma. Luin siitä sitten netistä ja kirjoista.
Sitten diagnoosi varmistui kondyloomaksi kohdunsuulla ja määrättiin jäädytyshoito. Tuntui uskomattomalta kun ei ollut mitään kipuja tai muutoksia missään.
Piti sitten ilmoittaa entisille seksikumppaneille ja oma poikaystävä passittaa lääkäriin. Onneksi hän tuki minua eikä syyllistänyt. Asia vain vahvisti suhdettamme ja kykyämme puhua asioista. Hän sai puhtaat paperit, minä odottelen kontrollipapaa, että saan tietää onko jäädytys vaikuttanut.
Ottaa päähän, miksei voitu silloin varoittaa tietämätöntä nuorta, kun oli vielä luokka2!? Itseään kai voi vaan syyttää, mutta kyllä itse ainakin olen kertonut kaikille kondyloomasta ja siitä ettei siinä välttämättä ole mitään oireita, se voi parantua ja tulla sitten uudestaan..meillä se tulee olemaan ainainen taakka, mutta yhdessä jaksetaan:)
Sitten tuli taas papan aika. Olikin luokka2. Minulle kerrottiin vaan että on joku tulehdus ja määrättiin jotain voidetta, ja sit puolen vuoden päästä kontrollipapa. No enhän osannut olla huolissaan vaan hoidon jälkeen jatkoin sinkkuilua. Sitten löysin elämäni miehen. Rakastuttiin vauhdilla ja muut unohtuivat se sileän tien. Seksielämä oli arvatenkin kiihkeätä.
Tuli papa-kokeen aika. Tulos:luokka3. Olin aivan paniikissa, netistä luin et se on syövän esiaste. Sain ajan lisätutkimuksiin,koepalojen ottoon. Se kuulosti vielä hirveämmältä. Minulla ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia oireita. Itse sitten soittelin terkkarille ja kyselin, sanoi et voi olla esim.kondylooma. Luin siitä sitten netistä ja kirjoista.
Sitten diagnoosi varmistui kondyloomaksi kohdunsuulla ja määrättiin jäädytyshoito. Tuntui uskomattomalta kun ei ollut mitään kipuja tai muutoksia missään.
Piti sitten ilmoittaa entisille seksikumppaneille ja oma poikaystävä passittaa lääkäriin. Onneksi hän tuki minua eikä syyllistänyt. Asia vain vahvisti suhdettamme ja kykyämme puhua asioista. Hän sai puhtaat paperit, minä odottelen kontrollipapaa, että saan tietää onko jäädytys vaikuttanut.
Ottaa päähän, miksei voitu silloin varoittaa tietämätöntä nuorta, kun oli vielä luokka2!? Itseään kai voi vaan syyttää, mutta kyllä itse ainakin olen kertonut kaikille kondyloomasta ja siitä ettei siinä välttämättä ole mitään oireita, se voi parantua ja tulla sitten uudestaan..meillä se tulee olemaan ainainen taakka, mutta yhdessä jaksetaan:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
et voi syyttää muita kuin ittees...
Kyllä meille kaikille on koulussa ala-asteelta lähtien opetettu turvaseksin periaatteet.
Myönnettäköön tosin, että olis sen ekan hälyttävän papa-tuloksen jälkeen hoitajan sulle pitänyt selittää, mitä se tarkottaa.
Mun mielestä ei todellakaa tarpeeks valisteta nuoria mistää... Jos ei ite tajuu ettiä tietoa kirjoista ja netistä ni ei o mikää ihme jos kukaa ei tiedä mitään koska meiän koulussa ei o ainaka puhuttu mun mielestä tarpeeks noista jutuista.. vasta ammatti koulussa yhdellä taide tunnilla opettajan kanssa ruvettiin puhumaa sukupuoli taudeista sun muista... ja en ollu kyllä ainoo kuka oli huuli pyöreenä ku ei ollu aikasemmain ees kuullu sellasisit jutuista....
Mulla itellä oli kans kondylooma ja osasin ite epäillä ku kattelin kirjoista.. menin lääkärii ja valitin niistä syylistä mitä siit tulee..se tutki mut ja olin kuulema terve tyttö.. mut onneks en uskonu sitä vaan ängin sit myöhemmin lääkärille.. ja niin kauan ku siit oli jo kulunu aikaa yli puol vuotta ni oli niit syyliä tullu jo niin paljon et oon nyt käyny jo kolmesti siel toimenpiteessä... tekis kyl mieli käydä vetää panelii sitä lääkärii.. eikä mulle vieläkä o puhuttu sielä sairaalas mitää..ite saa tyhmänä udella kaikki...
Voisitko kertoa milliasta hoito on? kivuliasta?
Eli jäädytyshoito minulle tehtiin kohdunsuulle, koska vain siellä oli koepalojen oton jälkeen solumuutoksia. Ei siis näkyviä syyliä. Jäädytys tehdään nestemäisellä typellä, ja siinä kirjaimellisesti pakastetaan kohteena oleva alue.
Alue siis saatetaan ikään kuin kuolioon, samalla tavalla kuin palovammassa tapahtuu. Tällä yritetään poistaa sairasta kudosta. Itse hoito on hieman kivulias, mutta ei jäänyt pahoja fiiliksiä, eli jos joudun uudestaan, ei pelota. Kohdunsuuta vasten työnnetään pitkulainen "kone", jolla jäädytys tapahtuu. Muistaakseni pakastetaan kaksi kertaa kolmen minuutin erässä. Minulla ei tarvinnut tehdä toista kolmeminuuttista, koska lääkäri sanoi että "onpa kivan lumenvalkoinen kohdunsuu, hyvin jäätynyt".
No sit toimenpiteen jälkeen huimas vähän aikaa ja särki mahaa. Mulla särki vain pari tuntia, vaikka normaalisti särkyä on muutaman päivän. Kudosnestettä vuoti neljä pitkää viikkoa ja yhdyntäkiellossa oltiin mieheni kans saman verran. Kokonaisuudessaan ei yhtään paha. Vielä jos on tottunut käymään gynekologilla, niin eipä erityisen kauheaa. Sairaanhoitaja jutteli mulle koko ajan niin että aika kului eikä kipuun niin keskittynyt. Toisaalta kyllä vieläkin muistan kivun. Mut naisillahan on korkeat kipukynnykset eiks vaan siskot! :)
se toinen eli se missä laserilla tai mikä lie on ni poistetaan ne syylät ni itse olin ainaki nukutuksessa.. mut en oo varma tehdäänkö sitä ollenka niin et ollaan hereillä.. Leikkaussalissa iskee pieni hätä ku lääkäri vetää sellaset hitsauslasit päähän ja muutenki olo on ku autotallis niitten vehkeitten keskellä:),mut ei siinä kauaa kerkee stressata niistä ku on jo unessa... mulla ei o jääny ainaka mitää traumoja.. eikä mitään ihmeellisempiä kipuja toimenpiteen jälkeen,mut sekin kai yksilöllistä..