Uskovaisten agressiivisuus

siksi pyrin välttämään kiivastumista uskon asioissa sekä siihen liittyvissä oppiasioissa. Vältän myös kiistelytilanteita... parempi on keskustella rakentavasti ja tutkia mitä raamattu asiasta sanoa, kuin väitellä sen mukaan mikä itsestä oikealta tuntuu... siihen käsitykseen kun on ympäristö ja kanssaihmiset (seurakuntalaiset) voineet vaikuttaa.

Samasta syystä en ole enää hakenut opillista apua enkä neuvoja vanhoillisilta helluntailaisilta. Näistä asioista keskustelen vain sellaisten kanssa, joiden tiedän olevan eläviä uskossaan.

Opillisista asioista on turha puhua sellaisten kanssa, jotka eivät niistä osaa asiallisesti keskustella, eivät pysty hakemaan tukea kannallaan Raamatusta, perustavat kantansa omille mielipiteille, ihmisten antamille ja opettamille vakiintuneille käytännöille tms, joita ei raamattu tue, varsinkaan 100%:sesti.

millaisia selvittämättömiä ristiriitoja,murheita ja asioita kenenkin sydämellä on,mutta niiden purkaminen toisiin on jo sitten eriasia-mikäli sitä tarkoitit-?
Onko sinulle tapahtunut niin-?

Sekin voi olla joidenkin kohdalla,jos Jumalan armoa ei ymmärretä omallakohdalla
ei sitä ymmärretä silloin toistenkaan,vaan jos ihminen vaatii itseltään enemmän,
niin sitä vaatii toisiltakin.Ihmisinä olemme erilaisia ja meissä on omat oikkumme
puutteemme,kuin heikkoutemmekin,

Siinäkin on kyse kasvusta-jokainen meistä kasvaa omaatahtiaan Jumalan
tuntemisessa,niinkuin muussakin.Kenestäkäänhän ei heti täydellistä tule ja
loppuun saakka elämme vajavaisina,kunnes pääsemme perille sinne,jossa
olemme sitten täydellisiä.

Olisiko nyt kyse siitä,että entisenä hellarina olet jäänyt seuraamaan uskovien
vikoja ja kysyt asiasta siltäpohjalta-?

Yleistäenhän et voi kaikista uskovista samoin sanoa.