Turhauttavaa.
Uskovien kanssa on haasteellista väitellä järkisyihin vedoten, koska uskonto ei perustu tietoon vaan uskoon. Eihän se millään voisikaan perustua tietoon.
Usko taas ei perustu muuhun, kuin siihen mitä itse kukin on saanut päähänsä uskoa. Oman päättelynsä perusteella tai useammin sen perusteella mitä hänelle on uskoteltu.
Uskoja on erilaisia ja kaikki ne ovat painoarvoltaan samanlaisia. Yksilö uskoo johonkin. Se että monta yksilöä uskoo suurinpiirtein samalla lailla, ei tee heidän uskostaan yhtään sen parempaa kuin aivan yksin uskovan uskosta.
Jotkut uskovat vasta kun näkevät tai kokevat. Silloin ei ole kyse uskosta sellaisenaan vaan tiedon ja kokemuksen kertymisestä (tai huijatuksi tulemisesta).
Monet etsivät vahvistusta uskonsa oikeuteen yliluonnollisista kokemuksista tai ilmiöistä ja uskovat näin saavansa tietoa jumalastaan ja uskontonsa aitoudesta.
Niihin voidaan kuitenkin yleensä löytää myös luonnollinen selitys. Itsesuggestiolla saadaan aikaan hyvin vakuuttavia elämyksiä. Samoin uskoontulossa yleensä koettu vapautumisen tunne on samanlainen hurmoksenkaltainen onnenhetki, jonka voi kokea selvitessään jostain koettelemuksesta. Usein (minäkin olen sen kokenut) uskonnosta eroaminen tuottaa upean täyttymyksen tunteen. Aivan kun olisi palannut turvalliseen lämpimään kotiin kuoleman porteilta. Siitä saa sydämeensä todella "taivaallisen rauhan".
Ns. ihmeiden osalta kannattaa muistaa tavallisen sattuman mahdollisuus. Ympärillämme tapahtuu joka hetki lukemattomia asioita. Miljoonia mahdollisuuksia, joita emme edes huomaa. Aina joskus näistä lukemattomista vaihtoehdoista tupsahtaa esiin joku, jossa näemme jotain loogisuutta. Siihen kiinnitämme heti huomiota ja ihmettelemme kummallista yhteensattumaa vaikka emme ole huomanneetkaan moninkertaista määrää "tavallisia" sattumuksia sitä ennen ja sen jälkeen.
Esimerkiksi joku asuu metsän keskellä. Vuosittain puista putoaa 500000 käpyä. Henkilö ei kiinnitä asiaan mitään huomiota. Sitten yksi käpy sattuu putoamaan hänen päähänsä juuri kun hän pyytää merkkiä jumalalta ja ihme on tapahtunut.
"Ihmeistä" taitaa melkoinen osa olla myös huijausta.
On myös mielenkiintoista, että eri uskontojen jumalat tekevät ihmeitään omille uskovilleen tällä planeetalla samaan aikaan. Jos muslimi uskoo oman jumalansa tekemiin ihmetekoihin ja pitää hindujen ja kristittyjen ihmeitä sattumana tai huijauksena, eikö hänen mielessään käy epäilyn häivääkään oman uskon ihmetekojen aitouteen. Vai ovatko kaikkien uskontojen jumalat oikeasti olemassa ja niiden nimissä tehdyt ihmeet aitoja?
Jotkut myös käyvät keskusteluja jumalan tai henkiolentojen kanssa. Se nyt ei ole temppu eikä mikään. Kuka tahansa voi keskustlla mielessään itsensä tai luomansa henkilön kanssa. Jos joku kuulee oikeasti puhetta, hänen kannattaisi kysyä neuvoa ammattilaiselta (ei "hengellisen alan" ammattilaiselta).
No niin. Tulipahan taas vuodatettua.
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että koska usko ei ole tietoa, erilaiset uskot ovat ulkopuoliselle tarkastelijalle samanarvoisia. Toki yksilölle hänen henkilökohtainen uskonsa on tärkein ja uskon syvyydessä on eroja. Kuitenkin lapsen usko joulupukkiin on aivan yhtä totta ja tärkeää kuin piispan usko omaan ...........
Uskovien kanssa on haasteellista väitellä järkisyihin vedoten, koska uskonto ei perustu tietoon vaan uskoon. Eihän se millään voisikaan perustua tietoon.
Usko taas ei perustu muuhun, kuin siihen mitä itse kukin on saanut päähänsä uskoa. Oman päättelynsä perusteella tai useammin sen perusteella mitä hänelle on uskoteltu.
Uskoja on erilaisia ja kaikki ne ovat painoarvoltaan samanlaisia. Yksilö uskoo johonkin. Se että monta yksilöä uskoo suurinpiirtein samalla lailla, ei tee heidän uskostaan yhtään sen parempaa kuin aivan yksin uskovan uskosta.
Jotkut uskovat vasta kun näkevät tai kokevat. Silloin ei ole kyse uskosta sellaisenaan vaan tiedon ja kokemuksen kertymisestä (tai huijatuksi tulemisesta).
Monet etsivät vahvistusta uskonsa oikeuteen yliluonnollisista kokemuksista tai ilmiöistä ja uskovat näin saavansa tietoa jumalastaan ja uskontonsa aitoudesta.
Niihin voidaan kuitenkin yleensä löytää myös luonnollinen selitys. Itsesuggestiolla saadaan aikaan hyvin vakuuttavia elämyksiä. Samoin uskoontulossa yleensä koettu vapautumisen tunne on samanlainen hurmoksenkaltainen onnenhetki, jonka voi kokea selvitessään jostain koettelemuksesta. Usein (minäkin olen sen kokenut) uskonnosta eroaminen tuottaa upean täyttymyksen tunteen. Aivan kun olisi palannut turvalliseen lämpimään kotiin kuoleman porteilta. Siitä saa sydämeensä todella "taivaallisen rauhan".
Ns. ihmeiden osalta kannattaa muistaa tavallisen sattuman mahdollisuus. Ympärillämme tapahtuu joka hetki lukemattomia asioita. Miljoonia mahdollisuuksia, joita emme edes huomaa. Aina joskus näistä lukemattomista vaihtoehdoista tupsahtaa esiin joku, jossa näemme jotain loogisuutta. Siihen kiinnitämme heti huomiota ja ihmettelemme kummallista yhteensattumaa vaikka emme ole huomanneetkaan moninkertaista määrää "tavallisia" sattumuksia sitä ennen ja sen jälkeen.
Esimerkiksi joku asuu metsän keskellä. Vuosittain puista putoaa 500000 käpyä. Henkilö ei kiinnitä asiaan mitään huomiota. Sitten yksi käpy sattuu putoamaan hänen päähänsä juuri kun hän pyytää merkkiä jumalalta ja ihme on tapahtunut.
"Ihmeistä" taitaa melkoinen osa olla myös huijausta.
On myös mielenkiintoista, että eri uskontojen jumalat tekevät ihmeitään omille uskovilleen tällä planeetalla samaan aikaan. Jos muslimi uskoo oman jumalansa tekemiin ihmetekoihin ja pitää hindujen ja kristittyjen ihmeitä sattumana tai huijauksena, eikö hänen mielessään käy epäilyn häivääkään oman uskon ihmetekojen aitouteen. Vai ovatko kaikkien uskontojen jumalat oikeasti olemassa ja niiden nimissä tehdyt ihmeet aitoja?
Jotkut myös käyvät keskusteluja jumalan tai henkiolentojen kanssa. Se nyt ei ole temppu eikä mikään. Kuka tahansa voi keskustlla mielessään itsensä tai luomansa henkilön kanssa. Jos joku kuulee oikeasti puhetta, hänen kannattaisi kysyä neuvoa ammattilaiselta (ei "hengellisen alan" ammattilaiselta).
No niin. Tulipahan taas vuodatettua.
Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että koska usko ei ole tietoa, erilaiset uskot ovat ulkopuoliselle tarkastelijalle samanarvoisia. Toki yksilölle hänen henkilökohtainen uskonsa on tärkein ja uskon syvyydessä on eroja. Kuitenkin lapsen usko joulupukkiin on aivan yhtä totta ja tärkeää kuin piispan usko omaan ...........
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä sekoitat ne toisiinsa. Usko on totta toisin kuin luulo. Oikean uskon voi saada Jumalan ilmoitusten kautta. Se taas voi tunnistaa hengellisen tutkimisen kautta:
1. Kor. 2:13
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
1. Kor. 2:14
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Tervehdys hyvä "Sama evankeliumi".
En sekoita uskoa ja luuloa toisiinsa. Uskovalle hänen uskonsa on totisinta totta ja luulijan mielessä on epäilyä tai epätietoisuutta.
Kuitenkin uskon ulkopuoliselle henkilölle toisen henkilön syvinkin usko on merkityksetöntä, koska siinä ei jurikaan käytetä järkeä; uskotaan vaan sydämen pohjasta.
En tarkoita että uskovat olisivat tyhmiä. Tunnen erittäin älykkäitä henkilöitä, jotka luullakseni uskovat aidosti jumalaan. Heillä on kuitenkin jostain syystä sokea piste uskon kohdalla, vaikka he muuten ovat "järkeviä".
Olisikohan jollain uskovalla rohkeutta tehdä pieni testi uskonsa oikeellisuudesta. Hän voisi tutustua pariin kolmeen muuhun uskontoon. Tutkia niiden opetuksia ja miettiä mistä syistä ne eivät ole yhtä hyviä tai aitoja kuin oma uskonto. Sen jälkeen voisi koetella samoja argumenttejä omaan uskontoon.
Jos vieraan uskonnon pyhä kirja ei ole luotettava, millä perusteilla oma on?
Jos vieraassa uskonnossa ihmeet eivät ole aitoja, miksi ne omassa ovat?
Jne..
Ps. Raamatunlauseiden siteeraaminen pakanoille on aika epätoivoista. Jos uskon sisältö kyseenalaistetaan, niin voiko sen osia käyttää vastaperusteluina. (Tietty voi, mutta siitä ei ole hyötyä.)
Hyvää tekstiä. Jatka toki kirjoittelua tällä palstalla.
-Uki