Olen usein lähetellyt puolueettoman tiedon sirpaleita täältä pääkaupungista sinne provinssiin tukeutumalla lähinnä Helsingin Sanomiin, tosin lainaten tämän lehdistökatsausten kautta muitakin medioita. Aina on silloin kuitenkin syytetty Erkon median kepukaunaisuutta, mitä olen ihmetellyt tietäen tuon lehden historiallisesti pitkän ja edelleen jatkuvan liberaalisen linjan (esiintyyhän kepukin mielellään liberaalina puolueena).
Nuo syytökset kuitenkin huomioon ottaen viimeksi tukeuduin Suomen Kuvalehteen, kun sitä nyt sentään pidetään puolueettomana kaikkiin suuntiin, ja kun sen päätoimittaja Tapani Ruokanen on ainakin sukutaustaltaan keskustalainen pappismies ja kokenut journalisti, mm. Sana- ja Kotimaa-lehtien entinen päätoimittaja. Mutta tulos ei ollut yhtään parempi. Suomen Kuvalehtikin osoittautui mielestänne ala-arvoiseksi roskalehdeksi ja tuo monin tiedonjulkistamispalkinnoin palkittu päätoimittaja myös kepukaunaiseksi surkimukseksi!
Vaihdanpa taas lähdettä, jospa se vihdoin olisi mieleenne. Nyt nojaan Iltalehteen. Jospa se tamperelaistaustaisena katsottaisiin pääkaupungin lehtiä puolueettomammaksi.
Viikonvaihteen lehden pääkirjoituksessa arvioitiin Jäätteenmäen aiheuttaneen Suomelle suurta vahinkoa siksi, että ulkomaiden johtajien on nyt enää vaikea luottaa meidän johtajiimme, jos heidän kanssansa käymien luottamuksellisten keskustelujen luottamuksellisena pysyminen ei ole taattua. Pääkirjoituksessa pidettiin maailman ainoan supervallan johtajan meidän johtajallemme osoittaman luottamuksen pettämistä erittäin haitallisena maallemme. Sitä keskustalaisten usein esittämää väittämää, että meidän johtajamme olisi jotenkin jopa vaikuttanut tuon supervallan johtajan mielipiteisiin pidettiin tietenkin naurettavana. Sanatarkasti en voi tuota pääkirjoitusta enää lainailla, kun tulin jo laittaneeksi lehden keräyspaperilaatikkoon.
Tämän päivän Iltalehti minulla on edessäni. Siinä lukijan palstalla Ben Zyskovicz otsikkoi kirjoituksensa ”Hallitus epäonnistumassa”. Näkemystään hän todistelee monin faktoin. Hän toteaa hallituksen ilmoittaman kaikkein keskeisimmän tavoitteen jo epäonnistuneen. Hallituksen piti lisätä työllisten määrää vaalikauden aikana 100 000 hengellä, mutta työllisten määrä päinvastoin on vuoden aikana vähentynyt noin 30 000 hengellä. Sitten B.Z. luettelee lukuisia muita asioita, missä hallitus on epäonnistunut. Lopuksi hän kysyy: ”Kun hallitus itsekin myöntää, ettei sen politiikka toimi, milloin se päättää uusista keinoista ja mitkä ne ovat?”
Lehden vakiokolumnisti Ritva Santavuori otsikoi ”Televisio politisoi Irak-käräjät”. Hän jatkaa: ”Se, että yllä oleva otsikko on totisinta totta, nähtiin viime keskiviikkona Helsingin käräjäoikeudessa. Alkupuheenvuorossaan entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei puhunut tuomareille vaan kansalle ja tv-kameroille. Hän pääsi pitämään EU-vaaleja silmälläpitäen taitavan ja vakuuttavan poliittisen vaalipuheen. Kesäkuussa sen vaikutus nähdään. Hän tulee saamaan mahtavan äänimäärän.” Sitten tuo urallaan korkeissa poliisi- ja oikeuslaitoksen tehtävissä toiminut räväkkä lakinainen toteaa, että ”Irak-oikeudenkäynnin puheenjohtaja ei kehottanut Jäätteenmäkeä pysymään asiassa, vaikka tämä puhui suurimmaksi osaksi sellaisista seikoista, joista häntä ei oltu lainkaan syytetty. Jos syyttäjä olisi kanteen kehittelyssään tehnyt saman tempun, hänet olisi palautettu ruotuun tuota pikaa. - Sanoin, että en ole niitä fakseja pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä. Tämän takia minua on syytetty valehtelemisesta eduskunnalle, selvitti Jäätteenmäki. – Ehkä on jossain muualla syytetty, mutta oikeudessa ei. Oikeudenkäynnin perusta on syyttäjän syyte eikä siinä puhuta sanaakaan valehtelemisesta eduskunnalle.”
Niinpä. Syytehän koskee Mannisen osalta salaisten tietojen laitonta luovutusta, siis selvää rikosta, ja Jäätteenmäen osalta yllytystä tuohon rikokseen. Valehtelu on tietenkin moraalitonta ja eduskunnan täysistunnolle valehteleminen erityisen moraalitonta, mutta siitä Jäätteenmäkeää ei kuitenkaan nyt syytetä oikeudessa.
Sitten Santavuori ruotii pitkässä kolumnissaan varsin perusteellisesti Jäätteenmäen ja Mannisen tekemisiä ja pohtii heidän motiiveitaan. Tässä yhteydessä hän toteaa ”Jäätteenmäki (kertomansa mukaan) otti yhteyttä Manniseen käyttääkseen tätä lähinnä tapakonsulttina, jotta ”osaisi käyttäytyä oikein”, kun presidenttipari tulee kyläilemään. Kohta tapaamisen jälkeen alkoi kuitenkin tulla fakseja solkenaan. Miksi? Ei luulisi kenenkään ihan huvikseen lähettelevän kymmenittäin fakseja vain runsaan kuukauden aikana”.
Osoittaen hyvin monet oikeudenistunnot istuneen kokeneen juristin tervettä epäilyä molempien syytettyjen puolustuksessaan esittämää kohtaan Santavuori toteaa lopuksi: ”Epäilen, ettei koko totuus paljastu koskaan. Ja siihen tässä on tyytyminen”.
Nyt kepulaiset vähättelevät tietovuodon merkitystä maan edulle, jotkut suorastaan pitävät sitä palveluksena demokratialle. Miksi sitten Urho Kekkonen hurjistui suunnattomasti ja uhkasi jopa erollaan tuon Zavidovo-vuodon tapauksessa, vaikka siinä ei ollut kovinkaan arkaluontoisesta asiasta kysymys? Nehän olivat vain juopuneiden ukkojen turinoita, nyt keskustelijat olivat ainakin selviä ja kyllä asiakin oli maailmanlaajuisesti paljon merkittävämpi! Olisipa vain Kekkonen silloin eronnut, ja olisipa tuo jostakin tiedot myös laittomasti käsiinsä saanut ja ne Tor Högnäsille vuodattanut Erkki Tuomiojakin silloin paljastunut, niin olisimme säästyneet paljolta ja politiikkamme moraali olisi nyt varmaan korkeampi!
Nuo syytökset kuitenkin huomioon ottaen viimeksi tukeuduin Suomen Kuvalehteen, kun sitä nyt sentään pidetään puolueettomana kaikkiin suuntiin, ja kun sen päätoimittaja Tapani Ruokanen on ainakin sukutaustaltaan keskustalainen pappismies ja kokenut journalisti, mm. Sana- ja Kotimaa-lehtien entinen päätoimittaja. Mutta tulos ei ollut yhtään parempi. Suomen Kuvalehtikin osoittautui mielestänne ala-arvoiseksi roskalehdeksi ja tuo monin tiedonjulkistamispalkinnoin palkittu päätoimittaja myös kepukaunaiseksi surkimukseksi!
Vaihdanpa taas lähdettä, jospa se vihdoin olisi mieleenne. Nyt nojaan Iltalehteen. Jospa se tamperelaistaustaisena katsottaisiin pääkaupungin lehtiä puolueettomammaksi.
Viikonvaihteen lehden pääkirjoituksessa arvioitiin Jäätteenmäen aiheuttaneen Suomelle suurta vahinkoa siksi, että ulkomaiden johtajien on nyt enää vaikea luottaa meidän johtajiimme, jos heidän kanssansa käymien luottamuksellisten keskustelujen luottamuksellisena pysyminen ei ole taattua. Pääkirjoituksessa pidettiin maailman ainoan supervallan johtajan meidän johtajallemme osoittaman luottamuksen pettämistä erittäin haitallisena maallemme. Sitä keskustalaisten usein esittämää väittämää, että meidän johtajamme olisi jotenkin jopa vaikuttanut tuon supervallan johtajan mielipiteisiin pidettiin tietenkin naurettavana. Sanatarkasti en voi tuota pääkirjoitusta enää lainailla, kun tulin jo laittaneeksi lehden keräyspaperilaatikkoon.
Tämän päivän Iltalehti minulla on edessäni. Siinä lukijan palstalla Ben Zyskovicz otsikkoi kirjoituksensa ”Hallitus epäonnistumassa”. Näkemystään hän todistelee monin faktoin. Hän toteaa hallituksen ilmoittaman kaikkein keskeisimmän tavoitteen jo epäonnistuneen. Hallituksen piti lisätä työllisten määrää vaalikauden aikana 100 000 hengellä, mutta työllisten määrä päinvastoin on vuoden aikana vähentynyt noin 30 000 hengellä. Sitten B.Z. luettelee lukuisia muita asioita, missä hallitus on epäonnistunut. Lopuksi hän kysyy: ”Kun hallitus itsekin myöntää, ettei sen politiikka toimi, milloin se päättää uusista keinoista ja mitkä ne ovat?”
Lehden vakiokolumnisti Ritva Santavuori otsikoi ”Televisio politisoi Irak-käräjät”. Hän jatkaa: ”Se, että yllä oleva otsikko on totisinta totta, nähtiin viime keskiviikkona Helsingin käräjäoikeudessa. Alkupuheenvuorossaan entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki ei puhunut tuomareille vaan kansalle ja tv-kameroille. Hän pääsi pitämään EU-vaaleja silmälläpitäen taitavan ja vakuuttavan poliittisen vaalipuheen. Kesäkuussa sen vaikutus nähdään. Hän tulee saamaan mahtavan äänimäärän.” Sitten tuo urallaan korkeissa poliisi- ja oikeuslaitoksen tehtävissä toiminut räväkkä lakinainen toteaa, että ”Irak-oikeudenkäynnin puheenjohtaja ei kehottanut Jäätteenmäkeä pysymään asiassa, vaikka tämä puhui suurimmaksi osaksi sellaisista seikoista, joista häntä ei oltu lainkaan syytetty. Jos syyttäjä olisi kanteen kehittelyssään tehnyt saman tempun, hänet olisi palautettu ruotuun tuota pikaa. - Sanoin, että en ole niitä fakseja pyytänyt ja ne tulivat minulle yllätyksenä. Tämän takia minua on syytetty valehtelemisesta eduskunnalle, selvitti Jäätteenmäki. – Ehkä on jossain muualla syytetty, mutta oikeudessa ei. Oikeudenkäynnin perusta on syyttäjän syyte eikä siinä puhuta sanaakaan valehtelemisesta eduskunnalle.”
Niinpä. Syytehän koskee Mannisen osalta salaisten tietojen laitonta luovutusta, siis selvää rikosta, ja Jäätteenmäen osalta yllytystä tuohon rikokseen. Valehtelu on tietenkin moraalitonta ja eduskunnan täysistunnolle valehteleminen erityisen moraalitonta, mutta siitä Jäätteenmäkeää ei kuitenkaan nyt syytetä oikeudessa.
Sitten Santavuori ruotii pitkässä kolumnissaan varsin perusteellisesti Jäätteenmäen ja Mannisen tekemisiä ja pohtii heidän motiiveitaan. Tässä yhteydessä hän toteaa ”Jäätteenmäki (kertomansa mukaan) otti yhteyttä Manniseen käyttääkseen tätä lähinnä tapakonsulttina, jotta ”osaisi käyttäytyä oikein”, kun presidenttipari tulee kyläilemään. Kohta tapaamisen jälkeen alkoi kuitenkin tulla fakseja solkenaan. Miksi? Ei luulisi kenenkään ihan huvikseen lähettelevän kymmenittäin fakseja vain runsaan kuukauden aikana”.
Osoittaen hyvin monet oikeudenistunnot istuneen kokeneen juristin tervettä epäilyä molempien syytettyjen puolustuksessaan esittämää kohtaan Santavuori toteaa lopuksi: ”Epäilen, ettei koko totuus paljastu koskaan. Ja siihen tässä on tyytyminen”.
Nyt kepulaiset vähättelevät tietovuodon merkitystä maan edulle, jotkut suorastaan pitävät sitä palveluksena demokratialle. Miksi sitten Urho Kekkonen hurjistui suunnattomasti ja uhkasi jopa erollaan tuon Zavidovo-vuodon tapauksessa, vaikka siinä ei ollut kovinkaan arkaluontoisesta asiasta kysymys? Nehän olivat vain juopuneiden ukkojen turinoita, nyt keskustelijat olivat ainakin selviä ja kyllä asiakin oli maailmanlaajuisesti paljon merkittävämpi! Olisipa vain Kekkonen silloin eronnut, ja olisipa tuo jostakin tiedot myös laittomasti käsiinsä saanut ja ne Tor Högnäsille vuodattanut Erkki Tuomiojakin silloin paljastunut, niin olisimme säästyneet paljolta ja politiikkamme moraali olisi nyt varmaan korkeampi!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oli tuossa avaajan referoimassa Ritva Santavuoren Iltalehden kolumnissa niin paljon tiukkaa asiaa huippuasiantuntijan näkemyksellä, että ansaitsee se enemmänkin huomiota. Seuraavassa kaksi suoraa lainausta kolumnista:
”Minua on syytetty siitä, että nostin tämän tärkeän asian demokraattisesti kansan tietoisuuteen. Kerroin suomalaisille, että USA:ssa Suomi luetaan Irak-koalitioon. Kerroin vain totuuden. Minusta suomalaisten oli saatava tämä tietää, tunnelmoi Jäätteenmäki.
Syytteessä ei kuitenkaan ole kysymys salaisten tietojen käyttämisestä vaan niiden luovuttamisesta ja yllytyksestä siihen. Niinpä Jäätteenmäen tunnelmointi menee tältä osin kokonaisuudessaan vaalipropagandan piikkiin.”
”Martti Mannisen avustaja, asianajaja Matti Wuori syytti räväkästi Irak-oikeudenkäyntiä ”läpeensä poliittiseksi”. Se on ymmärrettävää. Wuori on ahtaalla. Tilanne ei näytä hyvältä hänen päämiehensä Mannisen kannalta. Niinpä Wuori puhuu puuta heinää esitelmöimällä taidokkaasti sinänsä erittäin tärkeistä asioista, kuten sananvapaudesta, ihmisoikeuksista, Kekkosen ajasta ja Eurooppa-oikeudesta. Wuori tekee kaikkensa johdattaakseen tuomarit sivuraiteille ja huomion pois itse pääasiasta. Hän on tässä hyvin taitava. Aikaisemmin hän on voittanut monta juttua juuri tällä taktiikalla. On jännittävää nähdä, miten nyt käy.”
Minun mielestäni tuon jutun pitäisi olla ”helppo nakki” tuomareille. Lainrikkomukset ovat tapahtuneet, se on selvää, ja niistä on seurattava lainmukaiset rangaistukset. Vaalipropagandapuheiden ja yritysten johtaa ajatukset pois tästä tosiasiasta ei pitäisi harhauttaa tuomareita, jos he ovat ollenkaan tehtäviensä tasalla. Eikä varmaan niin tapahdukaan. Jos toisin kävisi, olisi kyse laillisessa ja lainmukaisessa oikeudenistunnossa annetusta poliittisesta tuomiosta, oikeammin sanottuna tuomitsematta jättämisestä poliittisista syistä. Silloin meillä kaikilla olisi syytä huolestua vakavasti.
Santavuori ei ole minkään alan huippuasiantuntija. Esimerkiksi Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen (vaikka onkin puoluekannaltaan sd.) näkemys Jäätteenmäen puheenvuorosta oli juuri vastakkainen kuin Santavuoren halpahintainen teilausyritys, hutaisu. Utriaisen mukaan Jäätteenmäen puhe keskittyi syytteen kohteen ja torjui nämä yksi kerallaan.
Ei taida edellinen kirjoittaja ymmärtää juridiikasta mitään kun väittää lainrikkomuksia selviksi. Ainakin rikosprosessissa noudatettavat periaatteet taitavat olla vähintäänkin hämäriä.
Mitä tulee kokoomusta lähellä olevan almamedian linjavalintaan Iltalehden kustantajana on se toki oikeutettu mutta ei nyt sentään täällä yritetä Iltalehdestä jonkinlaista objektiivista läpyskää tehdä. Lisäksi täytyy huomioida että IL:n täällä mainitut kirjoitukset ovat kolumneja ts. mielipiteitä sisältäviä poleemisia (tai poliittisia) kannanottoja. Erityisesti tässä tapauksessa.
Mielipiteet taas ovat kuin persereiät, niitä on joka semmoisella ja eritoten näin näyttää olevan Pauli Aalto-Setälän ja rva Santavuorenkin suhteen.
..siitä nyt mihinkään päästä, että oikeudenkäynnissä oli kysymys siitä, että salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja vuodettiin Jäättenmäelle ja niissä olevaa luottamuksellista tietoa käytettiin julkisuudessa.
Tai sitten ei.
Raastupa ratkaisee.
Helsingin Sanomat uutisoi eilen suurella otsikolla: "Juristit paheksuvat käräjien televisiointia". Alaotsikko kuuluu: "Sevón, Kuusimäki ja Manner haluavat lakiin uusia rajoituksia oikeudenkäynnin julkisuudelle". Jutun ensimmäinen kappale on: "Korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevón, valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja asianajajaliiton puheenjohtaja Matti Manner vaativat käräjärauhaa harvinaisella yhteisellä julkilausumalla".
Miksiköhän he niin tekevät? Mutta eihän tuosta kannata mitään välittää, sillä eiväthän nuo ole mitään alojensa asiantuntijoita. Lieneekö heillä edes kepun tai minkään puolueen jäsenkirjaakaan.
Sévon on ainakin sd.
Herrat puhuvat yleisellä tasolla, eivät AJ:n asiallisen ja nimenomaan syytekohtiin pureutuneen puheenvuoron kiihkoon nostattamina kuten "Huomioitsija" tai rva Santavuori (kok).
"Kuka kukin on" kirjassa Leif Sevón jopa ilmoittaa puoluekantansa: se on RKP. Mutta ei siis kuitenkaan kepulainen. Siispä hän valehtelee. Anneli Jäätteenmäki on kepulainen. Siispä hän puhuu totta. Näinhän se menee!
Mutta nimityksensä aikaan joku lehti, en muista mikä, väitti häntä sd. jäseneksi. Tämä olisi sopinut varsin hyvin edeltäjänsä ja nimittäjänsä pirtaan, saati OM:lle kaiketi.
-Miltähän vuodelta tuo kirjan tieto on peräisin?
Mitä tulee lehtien kepukaunaan, niin Bildemberg-Erkon lehdistä ei nyt kannata edes puhua.
Suomen Kuvalehti meni pilalle kun sairaalloisen kepukaunainen T Ruokanen valittiin päätoimittajaksi.
Iltalehti sen sijaan on melko asiallinen ja neutraali.
Kekkonen suivaantui Zavidovo-vuodosta varmaankin siksi, että siinä asiassa, joka oli vuodon kohteena, ratkaistiin Suomen kohtalo.
Onneksi Kekkosen linja voitti ja Suomen asema läntisenä markkinataloutena vahvistui entisestään.
Eikö teille kepulaisille todellakaan "oikeaa tietoa" tarjoa muut kuin Ilkka ja Keskisuomalainen? Kyllä elämänne on kapeaa!
Eikö ole vaikeaa elää noin vainoharhaisena? Ja sitten sinä arvelet minua sairaaksi!!
Harmi, kun tähän ei voi laittaa kuvaa! Tämän päivän HS:n "Terhon" piirros on mainio. Siinä ensimmäisessä kuvassa alakuloisen oloinen vatsakas mies löhöö tv:ta katsellen laiskanlinnassa ja hänen paremmassa "timmissä" oleva vaimonsa läksyttää häntä: "Sinä sotket asioita. Kukaan ei luota sinuun. Selittelet sitä sun tätä... Epäonnistut kaikessa. Olet umpikujassa." Toisessa kuvassa nähdään ilahtunut ja reipastunut mies, joka silmät loistaen huudahtaa:"Sittenhän minun kannattaa pyrkiä Europarlamenttiin!"
Erkon lehdistö on ollut Lipposen kepukaunaisuuden tärkein tukija tässä maassa jo 10 vuotta. Lipponen ja Erkko pystyvät aika kauan sinnittelemään, on heillä semmoinen mahti käytössään lehdistössään. Nyt vain vaikuttaa, että Lipponen on menettämässä otettaan vaikka Erkko yhä epätoivoisemmin koettaa häntä tukea onionin rakentamisessa liittovaltioksi ja sotilasliitoksi sekä maamme liittämisessä Natoon.
Suomen Kuvalehti tosiaan joutui Ruokasen päätoimittamaksi. Ruokanenhan oli sitä porukkaa, joka puuhasi tänne aivan kykenemättömän Ahtisaaren presidentiksi. Ahtisaarella oli vain yksi hyvä puoli, oli riittävän kepukaunainen ja hänen avullaan pystyttiin estämään Sorsan nousu presidentiksi ja palveli muutenkin Lasse Lehtisen, Ruokasen ja Paavo Lipposen tarkoitusperiä. Mutta sittemmin Lipponen hylkäsi Martin eikä hyväksynyt häntä toiselle kaudelle. Minä en asiassa havainnut mitään poliittista syytä, vaan yksinkertaisesti Paavo niin kuin Erkon lehdistökin huomasi Martin todelliset kyvyt eivätkä ilenneet enää häntä kannattaa.
Voi Herra Jumala tuota valhetörkyä! Lähes kautta aikojen suurimman kansainvälisen meriitin omaava suomalainen Martti Ahtisaari on kyvytön luuseri! Olisipa kepulaisissakin yhtä "kyvyttömiä", niin asiat hoituisivat nykyhallitukseltakin niin, ettei työttömyys kasvaisi taloudellisen nousun aikana ja ettei Suomi olisi putoamassa paarialuokkaan EU:ssa kansainvälisessä yhteisössä. Ja sitten vielä syytetään muita kaunaisiksi!
Olen joskun ollut huomaavani Oiva Härkosen kirjoittelussa järjen hivenen ja hieman totuuden kunnioitustakin, mutta nyt en näe pilkahdustakaan kummastakaan. Noinko lujille on ottanut Jäätteenmäen valheiden ja Vanhasen saamattomuuden tajuaminen, että pitää lyödä päätä seinään, kunnes se halkeaa?
...ei ollut valhetörkyä Oivan teksti, ei vain sopinut sinun uskontoosi. Aina kun joku on eri mieltä teidän kepufoobikkojen kanssa, te leimaatte muut mielipiteen esittäjät valehtelijoiksi.
Kummallista porukkaa!
No, kyllä minä ainakin luottaisin paljon enemmän YK:n pääsihteerin ja monien ulkovaltojen korkeiden johtajien arviointiin itsestäni kuin teidän kenttäkepulaisten täällä esittämiin. Myös kiitokset, ylistämiset ja palkitsemiset ottaisin mieluummin heiltä kuin teiltä. Niin luulen Martti Ahtisaarenkin asioita arvottavan ja olevan tyytyväinen siihen, mitä tuolta ensiksi mainitulta taholta on saanut ja näkyy edelleen saavan. Luulen, että Suomen presidenttiys ei ole hänen mielestään enintä, mitä hän on saanut. Näin uskon monen muunkin Ahtisaaren uraa ja tekemisiä tuntevan ja navetan ikkunaa suuremmasta luukusta tätä maailmaa katselevan ajattelevan.
Katsopa Jorma peiliin. Saattaa olla, että sieltäkin kurkistaa takaisin jonkinlainen foobikko
Eiköhän kaikki mediat ole jollakin tavalla puolueellisia. Puolueetonta tietoa saa ainoastaan olemalla itse paikalla kun jotain tapahtuu ja kuuntelemalla asianomaisten huomaamatta. Tämä menetelmä kun on aika hankala ainakin pidemmän päälle, niin on sitten turvauduttava radioon, telkkariin ja lehtiin. Kaikki edellämainitut ovat tavalla tai toisella puolueellisia joko omistajan tai yksittäisen toimittajan osalta. Mediat eivät kuitenkaan suoranaisesti saa esittää valheita, joten puolueellisuus on pääasiassa rajattu juttujen asiasisällön tahalliseen pois jättämiseen, artikkeleiden värittämiseen ja harhaan johtavaan otsikointiin. Parhaan mahdollisen totuuden saa selville kun lukee samat asiat mahdollisimman monista lehdistä ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä asiasta. Sen jälkeen voi vielä miettiä aomat teoriat siitä mitä motiiveja milläkin medialla on minkäkin jutun muuntelemiseen. Tällä tavalla huomaa hoksaavansa uutisoinnista paljon enemmän.
Poliittisessa uutisoinnissa ei usein tarvitse kuin selvittää taustahenkilöiden puoluekannat, niin ymmärtää jo paljon enemmän uutisen todellisesta sisällöstä.
Viimeaikoina on kuitenkin alkanut huomaamaan, että nämä asioiden vääristelyt ja puolueellisuus on jätetty niin hyvin näkyville, että oikein joudun ihmettelemään miten kaikki eivät sitä voi huomata. (vastaus omaan kysymykseen) Jos uutinen miellyttää itseä, niin ei ole mitään syytä alkaa miettiä taustoja ja mahdollista puolueellisuutta.