Mikä ero on pakanoiden ja mormonien kahvilla? Pakanoiden kahvi on kuumaa, mormonien kylmää(=kokis).
Mormonien kahvi
Heh
171052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No vaikka sellainenkin, niin todettakoon, että jotkut meikäläiset eivät käytä kokistakaan. Sitä ei ole kielletty. Kokiksen runsas käyttö samaan tapaan kuin kahvia käytetään Suomessa, ei ole tapana.
Jos joku on riippuvainen kokiksesta, niin se on väärin. En tiedä ainoatakaan, mutta tiedän lukuisia "pakanoita", jotka ovat riippuvaisia kahvista. - Minäkin olin ennen kirkkoon littymistä ja yllätyin, että kahvista luopuminen oli niinkin vaikeaa. Se ei ollut kuitenkaan mitään siihen verrattuna, kun luovuin tupakasta.
Uusimpien tutkimusten mukaan kahvi on aivan omaa luokkaansa ihmistä suojaavien antioksidanttien lähteenä!
Kristityt juovat paljon kahvia!
Käsittääkseni kahvissa ei ole juuri antioksidantteja, vaan teessä... mutta teekin on kiellettyä mormoneilta, kun Jumala ei varmaan tykkää antioksidanteista...
Marjat (erityisestimustikka), hedelmät, sipuli, vihannekset, salaatit ja mm. suklaa (erik. tumma)ovat terveellisempiä eivätkä aiheuta riippuvuutta. Kahvin liikakäytöstä on pahoja seurauksia. Se häiritsee haiman toimintaa ja insuliinitasapainoa. - Ainakin minä muistan miten kahvin lyhytkestoisen piristävän vaikutuksen jälkeen tuli kuvottava olo ja vatsavaivojakin usein.
aina muistan kun olemme pitäneet kokousta yli tunnin ja tauolle mentäessä eräskin nainen iloisesti totesi että "... on se hyvä että VIHDOINKIN päästiin taoulle, mulla alkoi jo 1/2 tunnin kohdalla hermostuttaa kun en saanut kahvia..."
Ja todellakin Suomen luonnosta löytyy kaikki hyvät asiat ilaman kahviakin.
Monet tutkimukset ovat muuten sitten taas kumonneet kahvin "terveydellisyyttä"... että noita tutkimuksia löytyy joka lähtöön.
Tutkimuksen julkistamisesta alla kuukausi. Kahvissa oli hyviä antioksidantteja huomattavasti enemmän kuin teessa.
Onko kieltonne ensisijaisesti uskonnollinen vai kulttuurillinen? Toisin sanoen: Jos mormonikirkon jäsen on muuten kaikin puolin uskonnne opit täyttävä, mutta ei halua luopua kahvista, nuhdellaanko häntä? Vai erotetaanko? (ei kai sentään? kahvin takia?!!)
kuten ei myöskään tupakka tai alkoholi. Viisauden sanan noudattaminen on samalla osoitus uskollisuudesta. Sen mukaan elämisestä on monia siunauksia. Jos henkilö ei noudata viisauden sanaa, niin se voi olla este joihinkin tehtäviin kutsumiseen. Sitä edellytetään myös temppelisuosituksen saamisessa.
Alun perin viisauden sanaa ei annettu käskynä vaan "tervehdyksenä, ei käskynä eikä pakkona, vaan ilmoituksena ja viisauden sanana...annettu periaatteeksi, johon sisältyy lupaus."
Alkuaikoina viisauden sanan noudattaminen ei ollut niin yleistä kuin nyt. Jäsenet ovat myöhemmin hyväksyneet sen eräässä konferenssissa käskyksi.
Kahvi on mahdoton tutkittava, koska se sisältää tuhansia erilaisia aineita. Välillä kun siitä löytyy jotain terveellistä, niin toitotetaan sen terveellisyyttä - sitten kun löytyy myrkkyjä, toitotetaan sen myrkyllisyyttä, ja sama kierto jatkuu vuodesta toiseen.
Nyt tällä hetkellä kahvi on taas "in", koska siitä on löytynyt muutamia terveellisiä flavonoideja ja sen on todettu estävän sokeritautia riskihenkilöillä. Tosiasia on kuitenkin sekin, että kahviin tulee riippuvaiseksi ja se nostaa verenpainetta. Vatsalle se ei myöskään ole terveellinen, aamulla tyhjään mahaan juotu kupillinen saattaa pistää herkemmän laatottamaan. Sitäpaitsi kahvi huonontaa keskittymiskykyä ja värjää sisäelimet ihan ruskeiksi (kysykää vaikka patologilta). Kahvin haju eksyttää jopa huumekoirat, eli ne eivät haista huumeita jos ne on pakattu kahvin joukkoon.
Minä en kahvia juo kuin hätätapauksissa ja silloinkin se alkaa närästää. Mikään synti sen juominen ei ole, mutta suosittelen silti sen välttämistä :)
Kirjoitit:
Minä en kahvia juo kuin hätätapauksissa ja silloinkin se alkaa närästää. Mikään synti sen juominen ei ole, mutta suosittelen silti sen välttämistä :)
Se ei todellakaan ole syntiä sinulle, koska et ole mormoni?
Mutta kiinnostaisi tietää millaisissä "hätätapauksissa" juot kahvia? ;-)
Tulvan aikana?
Onnettomuudessa?
Vai vessahätään ;-) ?
Kahvilla on myös laksatiivisia vaikutuksia :-)
Eikö sinulla muka ole ollut koskaan hätätilannetta kahvin suhteen? Seuraavana luettelo näistä tilanteista (esimerkkejä - ei kattava lista):
1. Ajat yötä myöten autolla lapista Helsinkiin ja klo 03 alkaa väsyttää. Pakko hörpätä huoltiksella kupponen, niin virkistyy eikä tapa itseään kolarissa.
2. Istut palaverissa ja pomo kertoo virman strategioista. Silmäsi alkavat muljahtelemaan ja vaikka puret kieltäsi ja nipistät takapuoltasi, alat pilkkiä pahemman kerran. Pakko imasta kuppi pari kahvia, ettei tule lopputiliä.
3. Tyttöystäväsi vanha mummo ehtii ensi tapaamisella kaataa kultaposliinisiin kuppeihin sinulle kahvia, ennen kuin ehdit kissaa sanoa. Pakko juoda, ettei tule eroa tai epäsuosiota mummon suunnalta.
4. Olet setäsi kanssa pilkillä ja setä lupasi ottaa kaikki tarvittavat eväät mukaan. Suolaisten makkaroiden palan painikkeena onkin sitten ainoastaan kahvia termarissa. Juo tai kuole janoon.
jne....
Eikö nämä ole hätätapauksia?
1. Olen lähtenyt klo 2:00 kiertämään työasioissa Suomea vastapäivään... tiiän mitä tarkoitat... Nukuin kuitenkin hyvin ennen tuota matkallelähtöä.
2. ok ;-)
3. Paha paikka. Mutta pitää vaan ekstää kun mies ja selittää asia.
4. Tai syö lunta ... kunhan se ei ole "kellertävän" väristä...
Onhan nuo tietyllä tapaa hätätapauksia ;-).
Laajassa tieteellisessä tutkimuksessa (juuri julkaistu Journal of American Accociation -lehdessä) todettiin kahvin estävän merkittävästi aikuisiän diabetestä. 3-4 kuppia kahvia päivässä vähentää riskiä saada aikuisiän diabetes naisilla 29 % ja miehillä 27 %.
Kahvi todetaan olevan veden jälkeen yksi turvallisimmista juomista ihmiselle.
Ks. verkkouutiset.fi
Konstantinopolissa avattiin ensimmäinen julkinen kahvila vuonna 1554. Uusia, ylellisiä kahvihuoneita syntyi mahtavan Turkin pääkaupunkiin runsaasti. Kahviloiden täyttyessä moskeijat kuitenkin tyhjentyivät. Islamilaisen papiston mielestä oli välttämätöntä kieltää kahvin juominen.
Onko tarkempaa tietoa profeetta Muhamedille ilmestyneet enkelin nimestä?
Islam ja arabien maailma noin 570 - 700 luvulla
Alkuperämaa
Islam on maailmanlaajuisesti uskonnoista nuorin. Se syntyi 600-luvun alussa alueella, joka kuuluu maailman hedelmättömimpiin: kuumalla, kuivuneella seudulla, joka kattaa miljoona neliökilometriä Aasian ja Afrikan välillä.
Seudulla asui 500- ja 600-luvulla etupäässä paimentolaisia, beduiineja, jotka saivat niukan ravintonsa maidosta ja taateleista ja jotka asuivat eläinten karvoista valmistamissaan teltoissa. Heimojen välillä vallitsi usein verivihollisuus, ja lapsi saatettiin surmata heti syntymän jälkeen, jotta heimon jo muutenkin niukkaa ravintoa ei olisi tarvinnut jakaa entistä useampien suiden kesken. Ihmisen korkeimpina hyveinä beduiinit pitivät anteliaisuutta, uskollisuutta ja rohkeutta.
Pohjois-Arabiassa oli 500-luvun keskivaiheilla kolme tärkeää kaupunkia. Ne kaikki sijaitsivat Hidzasin vuoristoseudulla, joka rajoittuu lännessä Punaiseenmereen ja idässä suureen autiomaahan. Hidzasin keskellä oleva Jathrib, myöhemmin Medina, sijaitsi pienellä hedelmällisellä keidasalueella. Siitä 400 kilometriä etelään, viileillä vuorilla, oli Taifin kaupunki, josta luoteeseen, kasvuttomien vuorten ympäröimässä laaksossa, sijaitsi Mekka.
Mekka oli tuolloisen liikenteen kannalta suotuisan sijaintinsa vuoksi näistä kaupungeista kukoistavin, sillä se keräsi suuret tulot kalliisti lastatuista kamelikaravaaneista, joita kulki paljon tämän karavaanikaupan solmukohdan kautta. Kaupungin johtavat kansalaiset kuuluivat kuraisilaisten sukuun, joka hallitsi Mekkaa raha- ja sotilasvallan turvin. Suvun vaurautta lisäsivät myös pyhiinvaeltajat, joita matkusti Mekan Kaabaan.
Muslimit pitävät vielä nykyisinkin pyhänä Kaban meteoriittia eli Mustaa kiveä. Allah, josta myöhemmin tuli muslimien ainoa jumala, oli tähän aikaan yksi Mekan pääjumalista; hänen lisäkseen Mekassa palvottiin noin 300 muuta jumala ja jumalatarta.
Muhamed julistaa islamin oppia
Muhamed syntyi Mekassa noin vuonna 570 köyhtyneeseen kuraisilaisten heimoon kuuluvaan perheeseen. Nuoruusvuosinaan hän elätti itsensä toimimalla rikkaan, itseään 15 vuotta vanhemman leski Khadidjan palveluksessa. Tultuaan 25 vuoden ikään Muhamed avioitui Khadidjan kanssa, ja heille syntyi useita lapsia.
Vuonna 610 Muhamedille ilmestyi Al-Hira-vuorella arkkienkeli Gabriel, joka ilmoitti, että Muhamed oli jumalaan apostoli ja lähettiläs. Muhamed kuitenkin epäili ilmestyksen aitoutta. Pian Gabriel ilmestyi kuitenkin uudestaan ja antoi hänen tehtäväkseen herättää ihmiset ja varoittaa heitä Jumalan tuomiosta. Niin Muhamed alkoi saarnata Mekassa vuonna 613 julkisesti siitä, mitä enkeli oli hänelle julistanut.:
Allah on maailmankaikkeuden ainoa jumala, eikä muita jumalia ole. Allahin edessä kaikki uskovat ovat samanarvoisia, ja vaikka Allah määrää Allah määrää ihmisen kohtalon ilman että hän voi siihen vaikuttaa, hänen on vastattava teoistaan viimeisellä tuomiolla. Rikkaiden on siksi jaettava omaisuutensa köyhien kanssa. Muhamedin kannattajat kutsuivat tätä uutta oppia islamiksi, mikä merkitsee alistumista jumalan tahtoon.
Muhamed antoi saarnoillaan beduiineille uutta toivoa. Tähän saakka arabit olivat pitäneet kuolemaa kaiken loppuna. Yksilön menestyksen ainoa mittapuu oli se rikkaus, jonka hän elinaikanaan keräsi. Niinpä profeetan monet ensimmäisistä kannattajista olivatkin köyhiä, jotka ottivat Allahin sanoman vastaan toivoen sen johtavan parempaan tämän- ja tuonpuoleiseen elämään.
Rikkaat kuraisilaiset sen sijaan taistelivat katkerasti Muhamedia vastaan: saattoihan tämä uudella opillaan heidän elämäntapansa kyseenalaiseksi. Mekan valtiaiden yltyvän painostuksen vuoksi monet Muhamedin kannattajat pakenivat kaupungista, ja vuonna 622 Muhamed itsekin poistui sieltä salaa Jathribin suuntaan. Jathrib sai nyt nimen al-Madina eli kaupunki (Medina).
Islamilainen ajanlasku alkaa tästä Muhamedin muutosta, josta käytetään nimeä hidjra.
Muhamedin opetukset saivat myös poliittista merkitystä hänen saarnatessaan oikeasta uskonnosta ja vanhan uskonnon puhdistamisesta.
Niihin sisältyi nimittäin myös yhteiskuntaa ja lainsäädäntöä koskevaa ainesta. Hän esimerkiksi paransi arabinaisten asemaa: esi-islamilaisella ajalla mies saattoi ottaa niin monta vaimoa kuin halusi, ja vaikka Muhamed määräsikin kristinuskon tapaan, että naisen oli oltava miehelle alamainen, hän rajoitti moniavioisuuden neljään vaimoon, joita miehen tuli kohdella tasa-arvoisesti.
Määräyksestä ei saanut poiketa kukaan muu kuin hän itse, ja hän ottikin Khadidjan kuoltua vielä yhdeksän vaimoa.
Muhamed yritti pitkään käännyttää juutalaisia ja kristittyjä islaminuskoon, sillähän ei pitänyt islamia uutena uskontona vaan edeltäjikseen tunnustamiaan juutalais-kristillisiä profeettoja seuranneena lopullisena paljastuksena. Niinpä muslimien pyhässä kirjassa Koraanissa esiintyy monin paikoin yhtäläisyyksiä Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Koraani tosin kiistää ehdottomasti sen kristillisen käsityksen, että Jeesus olisi Jumalan poika.
Kun Muhamed ei onnistunut käännyttämään Medinan juutalaisia, hän teki myönnytyksiä esimerkiksi sovituspäivien paaston ja Jerusalemin suuntaan tapahtuvan rukoilemisen suhteen. Hän loi myös uusia, vain islamissa esiintyviä tapoja, kuten kellojen sijaan rukousten kuuluttajan (muessin), joka kutsuu uskovaiset rukoilemaan tiettyinä hetkinä Mekkaa kihti polvistuen. Paasto pidennettiin kestämään kokonaisen kuukauden (Ramadan).
Muhamed sai pian kannattajia sotaisten beduiiniheimojen keskuudesta. Nämä voittivat yhteisen uskonnon ansiosta vanhat heimoriidat, joten poliittinen yhdistyminen tuli mahdolliseksi. Muhamedin johdolla islam kehittyi teokraattisen yhteiskunnan perustaksi. Tältä pohjalta syntyi sotaisa lähetysvaltio, joka kohdistui aluksi Mekan kuraisilaisiin. Muslimit saavuttivat useita voittoja, minkä vuoksi he myös saivat paljon lisää kannattajia.
Allahin puolesta käyty sota veti beduiineja puoleensa kahdesta syystä: jos taisteöu voitettiin, sotilaat saivat jakaa saaliin, ja jos sotilas kuoli taistelussa, hän pääsi välittömästi paratiisiin. Muslimit valloittivat Mekan noin v. 630. Muhamed hävitytti Kabasta kaikki epäjumalien kuvat, julisti kaupungin islamin pyhäköksi ja loi näin uskonnolle hengellisen keskuksen.
Muhamed kuoli v. 632. Hänen onnisti 22-vuotisen toimintansa aikana yhdistää juutalis-kristillinen monoteismin perinne arabien pinnan alla kyteneeseen kansallistunteeseen. Lisäksi hänen laatimansa Koraani, joka sisälsi Allahin sanat Muhamedin suulla lausuttuina, muodosti islamille käytännöllis-teologisen perustan, jota muslimit käyttävät vielä nykyisinkin elämänsä ja uskonnollisten velvoitteidensa ohjenuorana.
Islamin viisi pilaria
Uskovaisten elämää säätelevät viisi velvollisuutta, islamin viisi pilaria, jotka Allah paljasti Muhamedille. Ne ovat usko, rukous, almut, paasto ja pyhiinvaellus.
1.Usko perustuu lauseeseen "Ei ole muita jumalia kuin Allah, ja Muhamed on hänen lähettiläänsä".
2. Islamin toinen pilari on rukous, joka on suoritettava viidesti päivässä määrättyinä aikoina. Ennen rukousta uskovaisen on suoritettava rituaalinen peseytyminen, jota ilman hänen rukouksensa ovat merkityksettömiä.
3. Muhamettilaisen kolmas velvollisuus on almujen antaminen. Valtio keräsi almut ja käytti ne puutteessa elävien auttamiseen. Luovuttamalla osan omaisuudestaan muslimi "puhdistaa" sen jäljelle jäävän osan.
4. Ramadan-kuukauden aikainen paasto on muhamettilaisen neljäs pilari. Allah paljasti profeetalleen ramadankuussa ensimmäisen kerran Koraanin, ja tässä samassa kuussa Muhamed saavutti ensimmäisen voittonsa kuraisilaisista. Ramadan-kuussa muslimin on paastottava päivänvalon ajan, sillä syöminen ja juominen on sallittua vain auringon laskun ja nousun välillä.
5. Islamin viidestä pilarista viimeinen on pyhiinvaellus Mekkaan, ns. hadz, joka kaikkien muslimien on tehtävä ainakin kerran elämässään.
Islam maailmanvaltana
Profeetan kuoleman jälkeen islamin uskonnollinen yhteisö kehittyi valloitusten myötä voimakkaaksi poliittiseksi valtatekijäksi. Muhamed ei ollut itse nimennyt seuraajaansa, ja sen vuoksi hänen kuoltuaan puhkesi 700-luvunpuoliväliin asti jatkuneita taisteluja seuraajan paikasta. Profeetan seuraaja eli kalifi oli islamin sekä uskonnollinen että poliittinen johtaja, vaikka hänellä ei ollutkaan oikeutta tulkita uudelleen profeetan opetuksia.
Ensimmäinen niistä neljästä kalifista, jotka aloittivat islamin "kultaisen aikakauden", oli kuraisi Abu Bekr, Muhamedin lempivaimon Aisan isä. Hän kävi voittoisia taisteluja islamista luopuneita arabiheimoja vastaan ja yhdisti uudelleen silloisen muhamettilaisen maailman. Samalla hän laajensi islamin valtaa suurilla Persian ja Bysantin valtakunnan alueilla. Au Bekr kuoli kuumeeseen vuonna 634, jolloin profeetan seuraajaksi nostettiin Muhamedin läheinen neuvonantaja ja appi Omar I. Islamin suurimmat valloitukset ajoittuvat tämän kalifin kymmenvuotiselle hallituskaudelle.
Muslimit liittivät islamin valtakuntaan Palestiinan, Syyrian, Egyptin ja lähes koko Persian. Alueiden paikallinen väestö otti valloittajat vastaan avosylin, sillä vapautuivathan he näiden ansiosta Bysantin ja Persian vallasta. Arabit kohtelivat paikallisväestöä taitavasti eivätkä juurikaan muuttaneet valloittamiensa alueiden hallintokoneistoa.
Muslimien jakautuminen ja valtataistelut
Erään kristityn orjan murhattua Omar I:n kalifaatti siirtyi Muhamedin vävylle Othmãnille, joka kuului umaijadi-sukuun. Othmãn sai vastaansa monen arabin vihan, koska hän nimitti tärkeisiin hallituksen virkoihin sukulaisiaan jasyrjäytti siten kyvykkäitä miehiä. Hänet murhattiin hänen oltuaan vallassa vain kaksitoista vuotta.
Islamin yläluokka valitsi neljänneksi kalifiksi Alin, Muhamedin serkun ja vävyn. Ali sai kuitenkin kilpailijakseen vastakalifin, Damskoksen käskynhaltijan ja kalifi Othmãnin veljenpojan Muãwija I:n. Ali murhattiin hänen valmistautuessaan taistelemaan Muãwijaa vastaan.
Alia kannattaneet siialaiset erkanivat islamista myös teologisesti (tämän islamin lahkon painopiste in nykyisin Iranissa). Muãwija perusti umaijadien kalifatin (661-750), joka oli islamin periaatteiden vastaisesti perinnöllinen. Valtakunnan pääkaupungiksi tuli Medinan sijasta Damaskos.
Umaijadien alaisuudessa islam levisi Pohjois-Afrikkaan. Vuonna 711 arabit purjehtivat Gibraltarin kohdalta Eurooppaan, valloittivat lähes koko Iberian niemimaan ja tekivät lopun länsigoottien valtakunnasta. Samana vuonna he saapuivat Intiaan.
Sisäiset ristiriidat heikensivät vuosikymmenten mittaan umaijadien dynastian valtaa. Abbasidit kapinoivat profeetan erään sedän jälkeläisen Abul Abbasin johdolla umaijadeja vastaan. Abbas nousi vuonna 749 kalifiksi. Myöhemmin hän hävitti järjestelmällisesti koko umaijadien suvun.
Abbasidit hallitsivat islamin valtakuntaa viisisataa vuotta. Heidän aikanaan valloitussodat lakkasivat, ja valtakunta vietti sisäisesti ja ulkoisesti verraten rauhallista elämää. Islam oli voittanut sekä uskonnollisena että poliittisena mahtina.