Kerroimme viime loka-marrakuun lehdessä, kuinka olemme voineet lohduttaa viime vuoden kesäkuussa Tel Avivissa diskoon tehdyssä itsemurhaiskussa kuolleiden nuorten vanhempia. Israel-solidaarisuusjuhlassa 24.11. kerätty rakkaudenlahja on ollut suurena apuna myös tuossa lohduttamistyössä. Gina Utterback kertoo tässä edelleen jatkuvasta terrorismin uhrien auttamisesta-
Aljonan tarina
Lohduttaessamme Tel Avivin diskon terrori-iskussa lapsensa menettäneitä vanhempia, päätimme käydä tapaamassa myös joitakin loukkaantuneita nuoria.
Loukkaantuneiden joukosta mieleemme jäi erikoisesti Aljona. Kuulimme hänestä eräältä venäläiseltä toimittajalta, joka kertoi Aljonan olevan tajuton ja hänen vanhempansa tarvitsevan apua. Otimme yhteyttä Aljonan äitiin Irinaan, ja kävimme heidän luonaan Jahilovin sairaalassa. Naulat ja metallipallot olivat osuneet hänen päähänsä, mikä oli muuttanut täysin hänen kasvonsa ja aiheuttanut osittaista halvaantumista. Hänen ruumistaan vasen puoli oli täysin halvaantunut. Hänen hiuksensa oli ajeltu ja hän oli edelleen tajuton. Hän pystyi kommunikoimaan äitinsä kanssa vain kevyellä käden kosketuksella.
Aljona oli vain viisitoistavuotias kun tämä kauhea asia tapahtui hänelle. Hänen sänkynsä yläpuolella olevasta valokuvasta näimme, että hän oli erittäin kaunis. Juuri tuolla hetkellä hänen elämänsä oli vaarassa. Lääkärit sanoivat, että vaikka hän jäisi henkiin, hän tulisi tarvitsemaan pitkän kuntoutusjakson.
Kävimme Aljonan luona sairaalassa usean kerran ja autoimme perhettä taloudellisesti. Aljonan isä, äiti sekä isovanhemmat olivat hänen luonaan koko ajan ja tarvitsivat kipeästi rahaa. Ensimmäisestä käynnistämme hänen kuntonsa on parantunut huomattavasti, mistä kiitämme Jumalaa! Aljona voi jo puhua, kirjoittaa ja lukea, mutta hän on 7-8-vuotiaan lapsen tasolla. Hänellä on vielä pitkä matka paranemiseen, joten hän tarvitsee paljon rukouksiamme.
Ihme Jaffa kadulla
Yhdysvaltojen syyskuiset terrori-iskut toivat terrorin todellisuuden lähemmäs meitäkin. Israelilaiset ovat joutuneet kohtaamaan itsemurhaiskuja ja niiden uhkaa jo pitkään. Myös Israelissa asuvat ulkomaiset kristityt ovat kokeneet monia ihmeellisiä pelastumisia järkyttävistä tilanteista, jotka olisivat saattaneet vammauttaa heidät loppuelämäksi.
Jonkin aikaa sitten saimme puhelinsoiton knessetin jäseneltä Juri Sterniltä Hän tarjosi meille mahdollisuutta vierailla Jerusalemissa tapahtuneiden itsemurhaiskujen uhrien luona.
Ensimmäiseksi kävimme 23-vuotiaan Elena Olearnikin luona. Hän oli kaksi vuotta sitten tullut Ukrainasta Israeliin miehensä ja pienen tyttärensä kanssa. Elena löysi töitä eräästä Jaffa-kadun kenkäkaupasta Jerusalemin keskustassa ja oli juuri palvelemassa asiakkaita eräänä tammikuun lopun aamuna, kun hänen elämänsä muuttui dramaattisesti.
Mielenkiintoista on, että juuri tuolloin asiakkaana oli amerikkalainen mies, joka oli ollut töissä World Trade Centerissä New Yorkissa ja selvinnyt hengissä syyskuun 11. päivän iskuista. Kesken kaiken Elena huomasi nuoren arabinaisen tulevan sisään kauppaan puristaen tiukasti suurta vihreää laukkua. Elena kysyi kuinka voisi olla avuksi, mutta nainen kieltäytyi hermostuneena, katseli yhtä kenkää, laittoi sen nopeasti takaisin ja ryntäsi ulos ovesta.
Ja sitten, kenkäkaupan lasi-ikkunoiden edessä nainen räjäytti valtavan pommin, joka oli piilossa laukussa. Elena näki kaiken tämän silmiensä edessä. Kauppaan tuli pilkkopimeää, ja Elena lensi lattialle. Hän ei tiennyt oliko elossa vai kuollut. Mutta Jumalalle kiitos, hän oli elossa, järkyttynyt, muttei vakavasti haavoittunut.
Räjähdyksessä kuoli iäkäs juutalaismies ja yli 120 loukkaantui. Olin sanaton istuessani Elenan olohuoneessa kuuntelemassa hänen kertomustaan hirveästä tapahtumasta. Nyt hän pelkää lähteä talosta. Aina sulkiessaan silmänsä hän näkee arabinaisen kasvot hetkeä ennen räjähdystä. Kehotin häntä rukoilemaan Jumalaa, että pelko väistyisi ja tilalle tulisi Hänen rauhansa.
Elenalla ei ole helppoa. Vaikka hän ei loukkaantunut vakavasti fyysisesti, tuo tapahtuma jätti häneen syvät haavat ja pelot. Hänen miehensä Andrew oli töissä Sbarro-pizzeriassa samassa korttelissa kuin kenkäkauppa ja selvisi hengissä siellä tapahtuneesta itsemurhaiskusta elokuussa.
Muutama päivä Elenan luona käynnin jälkeen eräs nainen tuli toimistoomme pyytämään apua hammaslääkärilaskun maksamiseen. Kun huomasimme, että hänellä on sama sukunimi kuin Elenalla, kysyimme ovatko he sukua toisilleen. Hän ei tiennyt, että olimme juuri vierailleet hänen miniänsä luona.
Anoppi kertoi meille rukoilleensa Jumalaa huolehtimaan pojan perheestä, kun nämä muuttivat Israeliin. Hän oli tuonut heidät tänne Ukrainasta ja tunsi olevansa vastuussa kaikesta mikä heille tapahtui. Hän oli kiitollinen, että Jumala oli kuullut rukoukset ja varjellut hänen perhettään.
”He rakastavat toisiaan niin paljon”, anoppi selitti itkien. ”Rukoilin Jumalaa suojelemaan lapsiani ja Hän todella teki sen! Kiitos Jumalalle
Aljonan tarina
Lohduttaessamme Tel Avivin diskon terrori-iskussa lapsensa menettäneitä vanhempia, päätimme käydä tapaamassa myös joitakin loukkaantuneita nuoria.
Loukkaantuneiden joukosta mieleemme jäi erikoisesti Aljona. Kuulimme hänestä eräältä venäläiseltä toimittajalta, joka kertoi Aljonan olevan tajuton ja hänen vanhempansa tarvitsevan apua. Otimme yhteyttä Aljonan äitiin Irinaan, ja kävimme heidän luonaan Jahilovin sairaalassa. Naulat ja metallipallot olivat osuneet hänen päähänsä, mikä oli muuttanut täysin hänen kasvonsa ja aiheuttanut osittaista halvaantumista. Hänen ruumistaan vasen puoli oli täysin halvaantunut. Hänen hiuksensa oli ajeltu ja hän oli edelleen tajuton. Hän pystyi kommunikoimaan äitinsä kanssa vain kevyellä käden kosketuksella.
Aljona oli vain viisitoistavuotias kun tämä kauhea asia tapahtui hänelle. Hänen sänkynsä yläpuolella olevasta valokuvasta näimme, että hän oli erittäin kaunis. Juuri tuolla hetkellä hänen elämänsä oli vaarassa. Lääkärit sanoivat, että vaikka hän jäisi henkiin, hän tulisi tarvitsemaan pitkän kuntoutusjakson.
Kävimme Aljonan luona sairaalassa usean kerran ja autoimme perhettä taloudellisesti. Aljonan isä, äiti sekä isovanhemmat olivat hänen luonaan koko ajan ja tarvitsivat kipeästi rahaa. Ensimmäisestä käynnistämme hänen kuntonsa on parantunut huomattavasti, mistä kiitämme Jumalaa! Aljona voi jo puhua, kirjoittaa ja lukea, mutta hän on 7-8-vuotiaan lapsen tasolla. Hänellä on vielä pitkä matka paranemiseen, joten hän tarvitsee paljon rukouksiamme.
Ihme Jaffa kadulla
Yhdysvaltojen syyskuiset terrori-iskut toivat terrorin todellisuuden lähemmäs meitäkin. Israelilaiset ovat joutuneet kohtaamaan itsemurhaiskuja ja niiden uhkaa jo pitkään. Myös Israelissa asuvat ulkomaiset kristityt ovat kokeneet monia ihmeellisiä pelastumisia järkyttävistä tilanteista, jotka olisivat saattaneet vammauttaa heidät loppuelämäksi.
Jonkin aikaa sitten saimme puhelinsoiton knessetin jäseneltä Juri Sterniltä Hän tarjosi meille mahdollisuutta vierailla Jerusalemissa tapahtuneiden itsemurhaiskujen uhrien luona.
Ensimmäiseksi kävimme 23-vuotiaan Elena Olearnikin luona. Hän oli kaksi vuotta sitten tullut Ukrainasta Israeliin miehensä ja pienen tyttärensä kanssa. Elena löysi töitä eräästä Jaffa-kadun kenkäkaupasta Jerusalemin keskustassa ja oli juuri palvelemassa asiakkaita eräänä tammikuun lopun aamuna, kun hänen elämänsä muuttui dramaattisesti.
Mielenkiintoista on, että juuri tuolloin asiakkaana oli amerikkalainen mies, joka oli ollut töissä World Trade Centerissä New Yorkissa ja selvinnyt hengissä syyskuun 11. päivän iskuista. Kesken kaiken Elena huomasi nuoren arabinaisen tulevan sisään kauppaan puristaen tiukasti suurta vihreää laukkua. Elena kysyi kuinka voisi olla avuksi, mutta nainen kieltäytyi hermostuneena, katseli yhtä kenkää, laittoi sen nopeasti takaisin ja ryntäsi ulos ovesta.
Ja sitten, kenkäkaupan lasi-ikkunoiden edessä nainen räjäytti valtavan pommin, joka oli piilossa laukussa. Elena näki kaiken tämän silmiensä edessä. Kauppaan tuli pilkkopimeää, ja Elena lensi lattialle. Hän ei tiennyt oliko elossa vai kuollut. Mutta Jumalalle kiitos, hän oli elossa, järkyttynyt, muttei vakavasti haavoittunut.
Räjähdyksessä kuoli iäkäs juutalaismies ja yli 120 loukkaantui. Olin sanaton istuessani Elenan olohuoneessa kuuntelemassa hänen kertomustaan hirveästä tapahtumasta. Nyt hän pelkää lähteä talosta. Aina sulkiessaan silmänsä hän näkee arabinaisen kasvot hetkeä ennen räjähdystä. Kehotin häntä rukoilemaan Jumalaa, että pelko väistyisi ja tilalle tulisi Hänen rauhansa.
Elenalla ei ole helppoa. Vaikka hän ei loukkaantunut vakavasti fyysisesti, tuo tapahtuma jätti häneen syvät haavat ja pelot. Hänen miehensä Andrew oli töissä Sbarro-pizzeriassa samassa korttelissa kuin kenkäkauppa ja selvisi hengissä siellä tapahtuneesta itsemurhaiskusta elokuussa.
Muutama päivä Elenan luona käynnin jälkeen eräs nainen tuli toimistoomme pyytämään apua hammaslääkärilaskun maksamiseen. Kun huomasimme, että hänellä on sama sukunimi kuin Elenalla, kysyimme ovatko he sukua toisilleen. Hän ei tiennyt, että olimme juuri vierailleet hänen miniänsä luona.
Anoppi kertoi meille rukoilleensa Jumalaa huolehtimaan pojan perheestä, kun nämä muuttivat Israeliin. Hän oli tuonut heidät tänne Ukrainasta ja tunsi olevansa vastuussa kaikesta mikä heille tapahtui. Hän oli kiitollinen, että Jumala oli kuullut rukoukset ja varjellut hänen perhettään.
”He rakastavat toisiaan niin paljon”, anoppi selitti itkien. ”Rukoilin Jumalaa suojelemaan lapsiani ja Hän todella teki sen! Kiitos Jumalalle
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.