En ole ihan varma kerkeänkö enää osallistumaan tähän keskusteluun kovin aktiivisesti, mutta aloitan nyt kuitenkin tämän.
Tarkoituksenani olisi saada tietää mikä ero on kristillisellä terapialla ja tavallisella terapialla. Miksi tavallinen maallinen terapia ei riitä uskovaisille, vaan he ovat kehittäneet oman, kristilliseen elämänkatsomukseen perustuvan terapian, josta en tiedä oikeastaan mitään? Jos siis joku tietää asiasta enemmän, niin kertokaahan!
....
Sen verran olen asiaan perehtynyt kuitenkin, että luin erään pastori/terapeutti Seppo Jokisen sielunhoitoa käsittelevän kirjan ja siinä oli useita mielenkiintoisia kohtia, joista osan laitan tähän jotta voitte sanoa mielipiteitänne asiasta.
Jokinen käyttää kirjassaan useissa kohdissa esimerkkinä insestiä, ja seuraavassa otteita:
"Lukkiutunut tunnesidos sitoo kaksi osapuolta toisiinsa, sen joka tuntee ja sen joka on tunteen kohteena. Esimerkiksi insestin vuoksi tyttären ja isän välille kehittyy tunneriippuvuus, joka rasittaa molempia.
Tytär on jollakin tavalla alistettu, mutta tavallaan hallitsee isäänsä...
Lukkiutuneet tunnesidokset tulisi saada purettua. Jotta sidos voisi purkautua, molempien osapuolten tulee pystyä antamaan toisilleen anteeksi ja myös ottaa vastaan anteeksiantamus."
"Yleensä insestin hoitaminen on pitkällinen prosessi, mutta Jumala kykenee parantamaan insestin uhrin myös yhdessä hetkessä rukouksen kautta. Kun vamma on löydetty rukoile vaikka näin: "Pyhä Henki mene sinne aikaan, jossa tämä vamma on syntynyt, paranna vamma ja siirrä vaikutukset henkilön hyväksi tähän päivään ja tästä eteenpäin"
....
Koska Seppo Jokinen on terapeutti, ja hän on ollut myös perustamassa Kristillistä Tervehtymiskeskusta (CHC) joka perustettiin 1990, ja joka järjestää yhdessä eri seurakuntien ja yhdistysten kanssa luentoja ja opetustilaisuuksia, Seppo Jokisen ajatuksilla on paljon painoarvoa todennäköisesti juuri tässä kristillisessä terapiassa ja sielunhoidossa yleensäkin. Joten mitä mieltä olette? Onko mielestänne hänen ajatuksissaan mm. tuon insestin suhteen jotakin outoa, vai onko kaikki ok?
Kristillinen terapia/sielunhoito
88
11808
Vastaukset
- Vastaus
ok.
- Olevainen
ihmisen kokonaisuutta jää vaillinaiseksi.
>>Tarkoituksenani olisi saada tietää mikä ero on kristillisellä terapialla ja tavallisella terapialla. Miksi tavallinen maallinen terapia ei riitä uskovaisille, vaan he ovat kehittäneet oman, kristilliseen elämänkatsomukseen perustuvan terapian, josta en tiedä oikeastaan mitään? Jos siis joku tietää asiasta enemmän, niin kertokaahan!- Kronos
Sanoit Olevainen:
"Sinfoniat korkeimmillaan, jos on terve, niin usein siitä saa tyydytystä sisäisen ihmisen tarpeeseen, niinkuin mistä tahansa, toiset urheilusta,toiset,uskonnolliseta toiminnasta,kaikesta yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Yleensä siinä menestyy oppineet ja ammatin omaavat, hyvätuloiset ihmiset."
"Sitten on keskiluokka jolla on niinsanotusti vähän alemman asteen kulttuuri, lavatansseineen ja sillä tasolla tapahtuva näyttämö kulttuuri, kun yläluokalla on oopperatalonsa."
"...mutta sitten mennään vielä asteikossa alaspäin, heillä on suurelta osin apunaan henkiseen tyhjyyteen pelkästään päihteet."
Luokitteletko ihmiset nyt yhteiskuntaluokittain paremmuusjärjestykseen?
Toiseksi: onko kristillistä terapiaa siis ainoastaan helluntaiseurakunnalla jos sen olennainen osa on uudestisyntyminen ja kaste aikuisiällä? - ihanko totta?
Millä eväillä sinä ihmiset luokittelet tuolla tavalla? Yläluokan oopperat ja sinfoniat? Loukkaat jokaista klassisen musiikin ystävää suunnattomalla typeryydelläsi.
Ja että vain aikuiskasteen saaneet voivat "tervehtyä"?
Vakaumuksen syvällä rintaäänellä julistettua vaarallista potaskaa. Miettisit edes joskus!
- tode
en ole itse alan asiantuntija ja niinollen minun(kaan) on turha alkaa antamaan mielipidettä siitä, kuinka insestin uhria täytyisi alkaa hoitamaan eli jätän sen asian kokonaan ammattilaisille.
senverran olen kuitenkin tutustunut seppo jokisen tekemään työhön, että voisin sanoa hänen olevan oikealla ja tärkeällä asialla. hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?
vaikka antamassasi näytteessä haluat tuoda nimenomaan esille rukouksen mahdolliseuuden ja arvostella ilmeisesti juuri sitä, niin tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa. juuri siksi kai hän onkin kokenut tarpeelliseksi perustaa CHCn.
joka tapauksessa on turhaa sanoa, että monessa pitkällistä hoitosuhdetta vaativassa sielunhoito-suhteessa ei tarvittaisi varsinaista ammattilaista avuksi. olisi nimenomaan tärkeää, että sielunhoitajilla olisi silmää ja korvaa tehdä arvio "hoidettavansa" tarpeesta saada ns. ammattilaisen apua.
sanoisinkin, että asia onkin päinvastoin,kuin esitit, eli pelkkä hengellinen sielunhoito ei aina riitä, vaan monessa vaikeassa umpisolmu-tilanteessa tarvitaan myös mielenterveys-ammattilaisten apua.- Pakana(F)
...neljä vastausta, eikä yhdessäkään kyseenalaisteta Seppo Jokisen työperiaatteita. "Kaikki ok" jne.
Kertooko tämä siitä, kuinka onneton uskovaisten empatiakyky on, kuinka huonosti te osaatte ajatella asiaa sen potilaan, tässä tapauksessa siis insesti uhrin näkökulmasta? Onko tämä "Kaikki ok" yleinen mielipide?
Mietipäs vaikka tode, itsesi insesti uhriksi. Ajattele, että olet joutunut vuosikymmenet oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja ajattele sitten, että menet kristilliseen terapiaan, jossa terapeutti ilmoittaa sinulle että "sinun TULEE antaa kaikki isällesi anteeksi". Eikä pelkästään antaa anteeksi, mutta myös PYYTÄÄ anteeksi isältäsi.
Niin, mitä insestin uhrin pitäisi PYYTÄÄ anteeksi?
Seppo Jokinen sanoo:
"Kummankin osapuolen tulee _antaa toisilleen anteeksi_, ja myös _ottaa vastaan anteeksiantamus_"
Tämä tarkoittaa molemminpuolista anteeksi_pyytämistä_ sekä molemminpuolista anteeksi_antamista_.
Seppo Jokinen käyttää kaikenlisäksi vielä hyvin painostavaa ilmaisua. Hän ei tyydy esim. vain ehdottamaan anteeksiantamista/pyytämistä, vaan hän VAATII sitä.
....
"hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?"
....
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän?
Ketä se anteeksianto parhaiten todellisuudessa palvelee?
Nimenomaan siis anteeksiantamisen vaatimuksen minä kyseenalaistan. Itseasiassa minä tuomitsen sen jyrkästi, ja pidän sitä erittäin vammauttavana henkisenä väkivaltana, varsinkin kun sitä harjoitetaan sellaisen tahon toimesta, jonka tarkoitus pitäisi olla auttaminen.
On todella röyhkeää mennä vaatimaan esim. insestin uhria antamaan anteeksi, ja kaikista käsittämättömintä on se, että Seppo Jokisen mielestä insestin uhrin pitäisi myös PYYTÄÄ anteeksi jotakin.
Ylipäänsä ajatus siitä, että jollakin _ulkopuolisella ihmisellä_ joka ei ole edes itse kokenut mitään vastaavaa, olisi missään olosuhteissa varaa mennä vaatimaan joltakin hyvin vammauttavia asioita kokeneelta vuosikausiakin kiduttamista kestäneeltä, anteeksiantoa saatikka pyytämistä. Se kertoo todella röyhkeästä ja itseriittoisesta asenteesta, jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kunnioittamisesta.
....
Lisäksi Seppo Jokinen antaa ymmärtää, että insestin uhri jotenkin HALLITSISI hyväksikäyttäjäänsä.
"Tytär on tietyllä tavalla alistettu, mutta tietyllä tavalla hän hallitsee isäänsä"
Siis: Hyäksikäytetty (joka ei ole aina tytär) on VAIN TIETYLLÄ TAVALLA alistettu (ei siis kokonaan, täysin alistettu, vaan vain "tietyllä tavalla") Ja lisäksi Seppo vielä kuvittelee ihan tosissaan että insestin uhri jollakin tavalla HALLISTEE hyväksikäyttäjäänsä! Millainen pervo ajattelee noin?
Eikö tuo kuulosta melkein pedofiilin itsensä puheelta, jotka aina kuvittelevat olevansa itse uhriensa uhreja?
....
"tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa."
....
Päinvastoinhan tekstistä käy ilmi, että Seppo Jokinen, jonka pitäisi olla hyvin kokenut terapeutti ja näin ollen tajuta asioista jotakin, kuvittelee ihan tosisaan, että insestin uhri voi parantua "yhdessä hetkessä" rukouksen kautta. Siis terapeutti jolla on vuosikausien kokemus terapeutin työstä, jolla pitäisi olla ymmärrys omasta vastuustaan, menee taannuttamaan koko terapiakäsitteen jollekin kivikaudelle, jossa turvaudutaan hokkuspokkuskeinoihin "hoidettaessa" ihmisiä, joilla saattaa olla hyvinkin syviä henkisisä vammoja ja traumoja.
Tämä on mielestäni todella vakavaa, sellaista vallankäyttöä, johon pitäisi puuttua. - ihanko totta?
Pakana(F) kirjoitti:
...neljä vastausta, eikä yhdessäkään kyseenalaisteta Seppo Jokisen työperiaatteita. "Kaikki ok" jne.
Kertooko tämä siitä, kuinka onneton uskovaisten empatiakyky on, kuinka huonosti te osaatte ajatella asiaa sen potilaan, tässä tapauksessa siis insesti uhrin näkökulmasta? Onko tämä "Kaikki ok" yleinen mielipide?
Mietipäs vaikka tode, itsesi insesti uhriksi. Ajattele, että olet joutunut vuosikymmenet oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja ajattele sitten, että menet kristilliseen terapiaan, jossa terapeutti ilmoittaa sinulle että "sinun TULEE antaa kaikki isällesi anteeksi". Eikä pelkästään antaa anteeksi, mutta myös PYYTÄÄ anteeksi isältäsi.
Niin, mitä insestin uhrin pitäisi PYYTÄÄ anteeksi?
Seppo Jokinen sanoo:
"Kummankin osapuolen tulee _antaa toisilleen anteeksi_, ja myös _ottaa vastaan anteeksiantamus_"
Tämä tarkoittaa molemminpuolista anteeksi_pyytämistä_ sekä molemminpuolista anteeksi_antamista_.
Seppo Jokinen käyttää kaikenlisäksi vielä hyvin painostavaa ilmaisua. Hän ei tyydy esim. vain ehdottamaan anteeksiantamista/pyytämistä, vaan hän VAATII sitä.
....
"hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?"
....
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän?
Ketä se anteeksianto parhaiten todellisuudessa palvelee?
Nimenomaan siis anteeksiantamisen vaatimuksen minä kyseenalaistan. Itseasiassa minä tuomitsen sen jyrkästi, ja pidän sitä erittäin vammauttavana henkisenä väkivaltana, varsinkin kun sitä harjoitetaan sellaisen tahon toimesta, jonka tarkoitus pitäisi olla auttaminen.
On todella röyhkeää mennä vaatimaan esim. insestin uhria antamaan anteeksi, ja kaikista käsittämättömintä on se, että Seppo Jokisen mielestä insestin uhrin pitäisi myös PYYTÄÄ anteeksi jotakin.
Ylipäänsä ajatus siitä, että jollakin _ulkopuolisella ihmisellä_ joka ei ole edes itse kokenut mitään vastaavaa, olisi missään olosuhteissa varaa mennä vaatimaan joltakin hyvin vammauttavia asioita kokeneelta vuosikausiakin kiduttamista kestäneeltä, anteeksiantoa saatikka pyytämistä. Se kertoo todella röyhkeästä ja itseriittoisesta asenteesta, jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kunnioittamisesta.
....
Lisäksi Seppo Jokinen antaa ymmärtää, että insestin uhri jotenkin HALLITSISI hyväksikäyttäjäänsä.
"Tytär on tietyllä tavalla alistettu, mutta tietyllä tavalla hän hallitsee isäänsä"
Siis: Hyäksikäytetty (joka ei ole aina tytär) on VAIN TIETYLLÄ TAVALLA alistettu (ei siis kokonaan, täysin alistettu, vaan vain "tietyllä tavalla") Ja lisäksi Seppo vielä kuvittelee ihan tosissaan että insestin uhri jollakin tavalla HALLISTEE hyväksikäyttäjäänsä! Millainen pervo ajattelee noin?
Eikö tuo kuulosta melkein pedofiilin itsensä puheelta, jotka aina kuvittelevat olevansa itse uhriensa uhreja?
....
"tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa."
....
Päinvastoinhan tekstistä käy ilmi, että Seppo Jokinen, jonka pitäisi olla hyvin kokenut terapeutti ja näin ollen tajuta asioista jotakin, kuvittelee ihan tosisaan, että insestin uhri voi parantua "yhdessä hetkessä" rukouksen kautta. Siis terapeutti jolla on vuosikausien kokemus terapeutin työstä, jolla pitäisi olla ymmärrys omasta vastuustaan, menee taannuttamaan koko terapiakäsitteen jollekin kivikaudelle, jossa turvaudutaan hokkuspokkuskeinoihin "hoidettaessa" ihmisiä, joilla saattaa olla hyvinkin syviä henkisisä vammoja ja traumoja.
Tämä on mielestäni todella vakavaa, sellaista vallankäyttöä, johon pitäisi puuttua.Olet tasan oikeassa. Luultavasti et kuitenkaan yllättynyt, ettei kenellekään kolahtanut.
Sama kuuri pätee kai homoseksuaalisuuden "hoitoon"...toiset meistä kun ovat enemmän ihmisiä kuin toiset... - Pakana
Pakana(F) kirjoitti:
...neljä vastausta, eikä yhdessäkään kyseenalaisteta Seppo Jokisen työperiaatteita. "Kaikki ok" jne.
Kertooko tämä siitä, kuinka onneton uskovaisten empatiakyky on, kuinka huonosti te osaatte ajatella asiaa sen potilaan, tässä tapauksessa siis insesti uhrin näkökulmasta? Onko tämä "Kaikki ok" yleinen mielipide?
Mietipäs vaikka tode, itsesi insesti uhriksi. Ajattele, että olet joutunut vuosikymmenet oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja ajattele sitten, että menet kristilliseen terapiaan, jossa terapeutti ilmoittaa sinulle että "sinun TULEE antaa kaikki isällesi anteeksi". Eikä pelkästään antaa anteeksi, mutta myös PYYTÄÄ anteeksi isältäsi.
Niin, mitä insestin uhrin pitäisi PYYTÄÄ anteeksi?
Seppo Jokinen sanoo:
"Kummankin osapuolen tulee _antaa toisilleen anteeksi_, ja myös _ottaa vastaan anteeksiantamus_"
Tämä tarkoittaa molemminpuolista anteeksi_pyytämistä_ sekä molemminpuolista anteeksi_antamista_.
Seppo Jokinen käyttää kaikenlisäksi vielä hyvin painostavaa ilmaisua. Hän ei tyydy esim. vain ehdottamaan anteeksiantamista/pyytämistä, vaan hän VAATII sitä.
....
"hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?"
....
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän?
Ketä se anteeksianto parhaiten todellisuudessa palvelee?
Nimenomaan siis anteeksiantamisen vaatimuksen minä kyseenalaistan. Itseasiassa minä tuomitsen sen jyrkästi, ja pidän sitä erittäin vammauttavana henkisenä väkivaltana, varsinkin kun sitä harjoitetaan sellaisen tahon toimesta, jonka tarkoitus pitäisi olla auttaminen.
On todella röyhkeää mennä vaatimaan esim. insestin uhria antamaan anteeksi, ja kaikista käsittämättömintä on se, että Seppo Jokisen mielestä insestin uhrin pitäisi myös PYYTÄÄ anteeksi jotakin.
Ylipäänsä ajatus siitä, että jollakin _ulkopuolisella ihmisellä_ joka ei ole edes itse kokenut mitään vastaavaa, olisi missään olosuhteissa varaa mennä vaatimaan joltakin hyvin vammauttavia asioita kokeneelta vuosikausiakin kiduttamista kestäneeltä, anteeksiantoa saatikka pyytämistä. Se kertoo todella röyhkeästä ja itseriittoisesta asenteesta, jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kunnioittamisesta.
....
Lisäksi Seppo Jokinen antaa ymmärtää, että insestin uhri jotenkin HALLITSISI hyväksikäyttäjäänsä.
"Tytär on tietyllä tavalla alistettu, mutta tietyllä tavalla hän hallitsee isäänsä"
Siis: Hyäksikäytetty (joka ei ole aina tytär) on VAIN TIETYLLÄ TAVALLA alistettu (ei siis kokonaan, täysin alistettu, vaan vain "tietyllä tavalla") Ja lisäksi Seppo vielä kuvittelee ihan tosissaan että insestin uhri jollakin tavalla HALLISTEE hyväksikäyttäjäänsä! Millainen pervo ajattelee noin?
Eikö tuo kuulosta melkein pedofiilin itsensä puheelta, jotka aina kuvittelevat olevansa itse uhriensa uhreja?
....
"tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa."
....
Päinvastoinhan tekstistä käy ilmi, että Seppo Jokinen, jonka pitäisi olla hyvin kokenut terapeutti ja näin ollen tajuta asioista jotakin, kuvittelee ihan tosisaan, että insestin uhri voi parantua "yhdessä hetkessä" rukouksen kautta. Siis terapeutti jolla on vuosikausien kokemus terapeutin työstä, jolla pitäisi olla ymmärrys omasta vastuustaan, menee taannuttamaan koko terapiakäsitteen jollekin kivikaudelle, jossa turvaudutaan hokkuspokkuskeinoihin "hoidettaessa" ihmisiä, joilla saattaa olla hyvinkin syviä henkisisä vammoja ja traumoja.
Tämä on mielestäni todella vakavaa, sellaista vallankäyttöä, johon pitäisi puuttua.Juntusen terapia näyttää lähtevän siitä, että isää taputetaan päähän ja sanotaan : "Noh, jos nyt et viitsisi enää..."
Insestin kohdetta, tyttöä tai poikaa, pitää tämä omatekoinen parantaja syypäänä. Terapia alkaa sillä, että hänet raahataan kasvotusten raiskaajansa kanssa pitkiin istuntoihin. Terapian lopussa hänelle sitten mahdollisesti annetaan anteeksi.
En haluaisi olla helluntailainen lapsi, jos tuossa on kaikki apu, mitä mahdollisessa insestitapauksessa lapselle annetaan. - Pakana(F)
Pakana kirjoitti:
Juntusen terapia näyttää lähtevän siitä, että isää taputetaan päähän ja sanotaan : "Noh, jos nyt et viitsisi enää..."
Insestin kohdetta, tyttöä tai poikaa, pitää tämä omatekoinen parantaja syypäänä. Terapia alkaa sillä, että hänet raahataan kasvotusten raiskaajansa kanssa pitkiin istuntoihin. Terapian lopussa hänelle sitten mahdollisesti annetaan anteeksi.
En haluaisi olla helluntailainen lapsi, jos tuossa on kaikki apu, mitä mahdollisessa insestitapauksessa lapselle annetaan....omakohtaista kokemusta tästä Juntusen "terapiasta" tämä insestiasian tiimoilta? Olen luullut että Juntunen on lähinnä evankelista, eikä hänellä ole terapeuttista pätevyyttä, joten ei kai silloin voida edes puhua terpiasta.
Minun kokemukseni uskovaisten sielunhoidosta on juuri tuo väkisin tuputettu anteeksianto, johon liittyy usein myös todella paljon pelkkää rukoilemista rukoilemisen perään, ja niissä tilanteissa ajetaan myös henkiä pois autettavien elämästä.
Mielestäni pahin moka minkä he tekevät on tämä anteeksiannon tuputtaminen, se että se nähdään ainoana vaihtoehtona, ja myös TÀHDONALAISENA asiana. Uskovaiset kuvittelevat että anteeksianto tapahtuu kunhan vain HALUAA antaa anteeksi.
Kysymys kuuluukin: Miksi PITÄISI haluta antaa anteeksi jotakin sellaista kuin esim. insesti?
Heillä ei ole mitään käsitystä siitä mikä oikean anteeksiannon todellinen luonne on.
Varsinkin kun on kysymys näinkin traumaattisista ja vakavista asioista, on todella suurta typeryyttä terapeutilta tms. sielunhoitajalta mennä sitten vain pakottamaan sekä tekijä että uhri ikäänkuin "saman pöydän ääreen" ja "sopimaan" asia melkeinpä sellaisella naiivilla "kättä päälle" tyylillä.
Tällainen käytäntö ei palvele ketään muuta kuin esim. pedofiilia itseään! Kukaan muu ei saa siitä sielunrauhaa kuin terapeutti itse, ja mahdollisesti hyväksikäyttäjä. Se ei auta uhria mitenkään, vaan traumatisoi entistä enemmän. - esko
Pakana(F) kirjoitti:
...neljä vastausta, eikä yhdessäkään kyseenalaisteta Seppo Jokisen työperiaatteita. "Kaikki ok" jne.
Kertooko tämä siitä, kuinka onneton uskovaisten empatiakyky on, kuinka huonosti te osaatte ajatella asiaa sen potilaan, tässä tapauksessa siis insesti uhrin näkökulmasta? Onko tämä "Kaikki ok" yleinen mielipide?
Mietipäs vaikka tode, itsesi insesti uhriksi. Ajattele, että olet joutunut vuosikymmenet oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja ajattele sitten, että menet kristilliseen terapiaan, jossa terapeutti ilmoittaa sinulle että "sinun TULEE antaa kaikki isällesi anteeksi". Eikä pelkästään antaa anteeksi, mutta myös PYYTÄÄ anteeksi isältäsi.
Niin, mitä insestin uhrin pitäisi PYYTÄÄ anteeksi?
Seppo Jokinen sanoo:
"Kummankin osapuolen tulee _antaa toisilleen anteeksi_, ja myös _ottaa vastaan anteeksiantamus_"
Tämä tarkoittaa molemminpuolista anteeksi_pyytämistä_ sekä molemminpuolista anteeksi_antamista_.
Seppo Jokinen käyttää kaikenlisäksi vielä hyvin painostavaa ilmaisua. Hän ei tyydy esim. vain ehdottamaan anteeksiantamista/pyytämistä, vaan hän VAATII sitä.
....
"hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?"
....
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän?
Ketä se anteeksianto parhaiten todellisuudessa palvelee?
Nimenomaan siis anteeksiantamisen vaatimuksen minä kyseenalaistan. Itseasiassa minä tuomitsen sen jyrkästi, ja pidän sitä erittäin vammauttavana henkisenä väkivaltana, varsinkin kun sitä harjoitetaan sellaisen tahon toimesta, jonka tarkoitus pitäisi olla auttaminen.
On todella röyhkeää mennä vaatimaan esim. insestin uhria antamaan anteeksi, ja kaikista käsittämättömintä on se, että Seppo Jokisen mielestä insestin uhrin pitäisi myös PYYTÄÄ anteeksi jotakin.
Ylipäänsä ajatus siitä, että jollakin _ulkopuolisella ihmisellä_ joka ei ole edes itse kokenut mitään vastaavaa, olisi missään olosuhteissa varaa mennä vaatimaan joltakin hyvin vammauttavia asioita kokeneelta vuosikausiakin kiduttamista kestäneeltä, anteeksiantoa saatikka pyytämistä. Se kertoo todella röyhkeästä ja itseriittoisesta asenteesta, jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kunnioittamisesta.
....
Lisäksi Seppo Jokinen antaa ymmärtää, että insestin uhri jotenkin HALLITSISI hyväksikäyttäjäänsä.
"Tytär on tietyllä tavalla alistettu, mutta tietyllä tavalla hän hallitsee isäänsä"
Siis: Hyäksikäytetty (joka ei ole aina tytär) on VAIN TIETYLLÄ TAVALLA alistettu (ei siis kokonaan, täysin alistettu, vaan vain "tietyllä tavalla") Ja lisäksi Seppo vielä kuvittelee ihan tosissaan että insestin uhri jollakin tavalla HALLISTEE hyväksikäyttäjäänsä! Millainen pervo ajattelee noin?
Eikö tuo kuulosta melkein pedofiilin itsensä puheelta, jotka aina kuvittelevat olevansa itse uhriensa uhreja?
....
"tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa."
....
Päinvastoinhan tekstistä käy ilmi, että Seppo Jokinen, jonka pitäisi olla hyvin kokenut terapeutti ja näin ollen tajuta asioista jotakin, kuvittelee ihan tosisaan, että insestin uhri voi parantua "yhdessä hetkessä" rukouksen kautta. Siis terapeutti jolla on vuosikausien kokemus terapeutin työstä, jolla pitäisi olla ymmärrys omasta vastuustaan, menee taannuttamaan koko terapiakäsitteen jollekin kivikaudelle, jossa turvaudutaan hokkuspokkuskeinoihin "hoidettaessa" ihmisiä, joilla saattaa olla hyvinkin syviä henkisisä vammoja ja traumoja.
Tämä on mielestäni todella vakavaa, sellaista vallankäyttöä, johon pitäisi puuttua.Sä et nyt taida valitettavasti tiettää ollenkaan mistä puhut. Anteeksiantaminen on yksi perus lainalaisuus Raamatussa. Jeesus itse opettaa siitä. Jos et anna anteeksi sille joka on sinua vastaan rikkonut, et voi saada itsekään anteeksi vaan jäät sidotuksi. Anteeksiantaminen vapauttaa anteeksiantajan. Insestin uhrin ei tietenkään pidä pyytää anteeksi sitä että hänelle on tehty insesti vaan Jokinen tarkoittaa että hänen pitää pyytää anteeksi sitä vihaa ja muita negatiivisia tunteita jota hän on tuntenut tekijää kohtaa. Jos Insestin uhri ei pyydä eikä anna anteeksi niin hän katkeroituu loppuelämäkseen ja se vasta on traakista. On totta että insesti uhri ei yleensä parane todellakaan hetkessä mutta Jumalalle on kaikki mahdollista joten insestin uhri voi todellakin parantua rukouksen kautta erittäin lyhyessäkin ajassa jopa aivan hetkessä. Siinä sulle miettimistä. Jos et sitä paitsi ole edes uskossa niin sulla ei ole oikein perusteita noille sun jutuille joska hengelliset asiat pitää tutkia hengen avulla ja siihen ei uskomattomat pysty
- esko
Pakana kirjoitti:
Juntusen terapia näyttää lähtevän siitä, että isää taputetaan päähän ja sanotaan : "Noh, jos nyt et viitsisi enää..."
Insestin kohdetta, tyttöä tai poikaa, pitää tämä omatekoinen parantaja syypäänä. Terapia alkaa sillä, että hänet raahataan kasvotusten raiskaajansa kanssa pitkiin istuntoihin. Terapian lopussa hänelle sitten mahdollisesti annetaan anteeksi.
En haluaisi olla helluntailainen lapsi, jos tuossa on kaikki apu, mitä mahdollisessa insestitapauksessa lapselle annetaan.on tuo mitä puhut. Olen itse kuunnellut Seppo Jokisen puhekasetin juuri kyseisestä aiheesta ja siinä hän sanoi juuri päin vastoin. Nimeomaan insestin tekijä on syyllinen ja uhri on syytön. Miten kehtaat levittää täällä tuollaisia valheita erittäin pätevästä terapeutista. Perehdy asioihin kunnolla ennen kuin alat puhumaan mitään. Suututtaa tuollaiset moukat!!!
- Kadunmies
esko kirjoitti:
Sä et nyt taida valitettavasti tiettää ollenkaan mistä puhut. Anteeksiantaminen on yksi perus lainalaisuus Raamatussa. Jeesus itse opettaa siitä. Jos et anna anteeksi sille joka on sinua vastaan rikkonut, et voi saada itsekään anteeksi vaan jäät sidotuksi. Anteeksiantaminen vapauttaa anteeksiantajan. Insestin uhrin ei tietenkään pidä pyytää anteeksi sitä että hänelle on tehty insesti vaan Jokinen tarkoittaa että hänen pitää pyytää anteeksi sitä vihaa ja muita negatiivisia tunteita jota hän on tuntenut tekijää kohtaa. Jos Insestin uhri ei pyydä eikä anna anteeksi niin hän katkeroituu loppuelämäkseen ja se vasta on traakista. On totta että insesti uhri ei yleensä parane todellakaan hetkessä mutta Jumalalle on kaikki mahdollista joten insestin uhri voi todellakin parantua rukouksen kautta erittäin lyhyessäkin ajassa jopa aivan hetkessä. Siinä sulle miettimistä. Jos et sitä paitsi ole edes uskossa niin sulla ei ole oikein perusteita noille sun jutuille joska hengelliset asiat pitää tutkia hengen avulla ja siihen ei uskomattomat pysty
Mistä johtuu tämä vaatimusluettelo insestin uhrille. Mikä uskonto alkaa painostamaan uhria
oman vihansa hallitsemiseksi. Kyllä normaalilla järjellä varustettu kadunmieskin tietää minne jäljet johtavat.
Uhria kohtaan ei voi esittää mitään vaatimuksia !
Tuollainen tuputus kuuluu suoraan poliisien kuulustelupöytäkirjoihin. Uhri olisikin eristettävä kaikesta, mikä liittyy uskolla manipuloimiseen tai "auttamiseen ". Sillä varmistetaan ettei uhri kärsi enää lisää. Vuosia
insestiä harjoittaneen mieli on tässä se uskomattoman osuus ja sitä pehmittämään voi puolestani valjastaa vaikka kaikki suomen maallikkosaarnaajat. - Pakana(F)
esko kirjoitti:
Sä et nyt taida valitettavasti tiettää ollenkaan mistä puhut. Anteeksiantaminen on yksi perus lainalaisuus Raamatussa. Jeesus itse opettaa siitä. Jos et anna anteeksi sille joka on sinua vastaan rikkonut, et voi saada itsekään anteeksi vaan jäät sidotuksi. Anteeksiantaminen vapauttaa anteeksiantajan. Insestin uhrin ei tietenkään pidä pyytää anteeksi sitä että hänelle on tehty insesti vaan Jokinen tarkoittaa että hänen pitää pyytää anteeksi sitä vihaa ja muita negatiivisia tunteita jota hän on tuntenut tekijää kohtaa. Jos Insestin uhri ei pyydä eikä anna anteeksi niin hän katkeroituu loppuelämäkseen ja se vasta on traakista. On totta että insesti uhri ei yleensä parane todellakaan hetkessä mutta Jumalalle on kaikki mahdollista joten insestin uhri voi todellakin parantua rukouksen kautta erittäin lyhyessäkin ajassa jopa aivan hetkessä. Siinä sulle miettimistä. Jos et sitä paitsi ole edes uskossa niin sulla ei ole oikein perusteita noille sun jutuille joska hengelliset asiat pitää tutkia hengen avulla ja siihen ei uskomattomat pysty
"Sä et nyt taida valitettavasti tiettää ollenkaan mistä puhut.Anteeksiantaminen on yksi perus lainalaisuus Raamatussa. Jeesus itse opettaa siitä. Jos et anna anteeksi sille joka on sinua vastaan rikkonut, et voi saada itsekään anteeksi vaan jäät sidotuksi."
....
Minä tiedän kiitos oikein hyvin mistä puhun. Minä tiedän myös hyvin selvästi mitä raamattu asiasta opettaa, ja se tässä onkin yksi omituisuus kah, kun raamattua yleensä pidetään oikein oiekudenmukaisena kirjakokoelmana. Tällaisissa asioissa se näyttää vain kummasti aina olevan sen pedofiilin, raiskaajan, murhaajan puolella, ei suinkaan sen uhrin.
Armoa riittää ihmishirviölle. Missä on armo uhria kohtaan?
....
"Anteeksiantaminen vapauttaa anteeksiantajan."
....
Tuo on fraasi jota hoetaan. Se ei pidä paikkaansa. Anteeksiantaminen vapauttaa tekijän.
....
"Insestin uhrin ei tietenkään pidä pyytää anteeksi sitä että hänelle on tehty insesti vaan Jokinen tarkoittaa että hänen pitää pyytää anteeksi sitä vihaa ja muita negatiivisia tunteita jota hän on tuntenut tekijää kohtaa."
....
Siis ihan pokkana väität että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi vihaa tekijää kohtaan!
Jokainen asiaan vähänkin perehtynyt tietää, ettei viha ole negatiivinen tunne josta pitää päästä eroon tällaisissa asioissa. Se on päivastoin terve reaktio, ja eteenpäin vievä voima kun sille antaa luvan olla olemassa. Siinä vaiheessa vasta viha muuttuu negatiiviseksi tunteeksi, kun sitä vastaan aletaan taistelemaan kaikin voimin.
Ilo on mielestäsi varmaan positiivinen tunne, vai? Mutta jos oletkin iloinen toisen ihmisen onnettomuudesta, eikö se silloin muutu negatiiviseksi tunteeksi?
Aivan samalla tavalla viha muuttuu poistiiviseksi tunteeksi oikeassa yhteydessä.
Tuollainen tunteita vastaan taisteleminen on henkistä väkivaltaa. Ei käy kateeksi insestin uhreja, jotka joutuvat uskonnollisen "avun" piiriin. Heille ei anneta oikeutta edes omiin tunteisiinsa. Heidät yksinkertaisesti pistetään hiljaisiksi. Heillä ei ole oikeuksia, heillä on ainaostaan velvollisuukisa. Velvollisuuksia antaa anteeksi, ja olla tuntematta vihaa.
Voi jumalauta sentään, kuinka kieroutunut ihminen voi olla, joka on sitä mieltä, että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi tekijää kohtaan tuntemaansa vihaa! Tässä näkyy taas tämä IHMEELLINEN uskonnollisten piirien tarve olla aina sen rikollisen puolella.
....
"Jos Insestin uhri ei pyydä eikä anna anteeksi niin hän katkeroituu loppuelämäkseen ja se vasta on traakista."
....
Jaa että oikein TRAAKISTA.
Tämä on myös fraasi jota ilmeisesti sinäkin hoet kuten mantraa, jolloin voit aina olla varma siitä, että ympärilläsi olevat ihmiset vain nyökyttelevät hyväksyvästi päätään. On harhaluulo, että anteeksiantamattomuus olisi se, joka katkeroittaa ihmisen.
Se, joka sen katkeroitumisen tosiasiassa aiheuttaa, ovat eskon kaltaiset ihmiset. Ihmiset, jotka eivät hyväksy anteeksiantamattomuutta. Ihminen katkeroituu, kun yrittää väkisin antaa anteeksi, vaikka ei siihen todellisuudessa pysty, eikä hänen todellisuudessa edes tarvitsisi pystyä. Ihminen katkeroituu kun hän joutuu ulkopuolisesta painostuksesta taistelemaan omia oikeutettuja tunteitaan vastaan.
Mielenrauha ja hyvä elämä eivät ole kiinni siitä, antaako ihminen anteeksi vai ei. Uhrin/autettavan anteeksianto antaa rauhan korkeintaan terapeutille itselleen, sekä rikoksen tekijälle.
....
"On totta että insesti uhri ei yleensä parane todellakaan hetkessä mutta Jumalalle on kaikki mahdollista joten insestin uhri voi todellakin parantua rukouksen kautta erittäin lyhyessäkin ajassa jopa aivan hetkessä. Siinä sulle miettimistä."
....
Kaikista traagisinta tässä on se, että eskon kaltaiset ihmiset kuvittelevat ihan tosissaan olevansa oikealla asialla. Traagista on se, että ihmisiä alleen tallova ääliö ei edes tajua mitä aiheuttaa. Että hän on autuaan tietämätön siitä henkisen kärsimyksen määrästä, jonka hän omilla asenteillaan ja vammaisilla "hoitotavoillaan" aiheuttaa. Tällaiset ihmiset harjoittavat omaa uskoaan, ja hakevat OMALLE uskolleen vahvistusta, henkisesti haavoittuneiden, puolustuskyvyttömien ihmisten kustannuksella! Se on anteeksiantamatonta.
Siinä sulle miettimistä.
....
"Jos et sitä paitsi ole edes uskossa niin sulla ei ole oikein perusteita noille sun jutuille joska hengelliset asiat pitää tutkia hengen avulla ja siihen ei uskomattomat pysty"
....
Ettei ole perusteita? Mitäs perusteita sinulla on heittää noita väitteitäsi? Onko kokemusta insestiasiasta? Ainiin...kun sinulla tosiaan on se "henki". Olet todennäköisesti myös henkien ajamisen puolella esim. sielunhoitotilanteissa? Että siinäkään ei ole mitään vikaa, että autettavista ihmisistä ajetaan pois henkiä, vai mitä?
Tuossa taas oikea malliesimerkki uskovaisesta itseriittoisuudesta. Sinä tulet tänne niinkuin joku maailmanvaltias sanelemaan kenellä on perusteet puhua asiasta ja kenellä ei. Huh huh!
....
Hirvittää miten uskovaiset tahot pelleilevät ihmisten mielenterveyden kustannuksella! - Kronos
Pakana(F) kirjoitti:
"Sä et nyt taida valitettavasti tiettää ollenkaan mistä puhut.Anteeksiantaminen on yksi perus lainalaisuus Raamatussa. Jeesus itse opettaa siitä. Jos et anna anteeksi sille joka on sinua vastaan rikkonut, et voi saada itsekään anteeksi vaan jäät sidotuksi."
....
Minä tiedän kiitos oikein hyvin mistä puhun. Minä tiedän myös hyvin selvästi mitä raamattu asiasta opettaa, ja se tässä onkin yksi omituisuus kah, kun raamattua yleensä pidetään oikein oiekudenmukaisena kirjakokoelmana. Tällaisissa asioissa se näyttää vain kummasti aina olevan sen pedofiilin, raiskaajan, murhaajan puolella, ei suinkaan sen uhrin.
Armoa riittää ihmishirviölle. Missä on armo uhria kohtaan?
....
"Anteeksiantaminen vapauttaa anteeksiantajan."
....
Tuo on fraasi jota hoetaan. Se ei pidä paikkaansa. Anteeksiantaminen vapauttaa tekijän.
....
"Insestin uhrin ei tietenkään pidä pyytää anteeksi sitä että hänelle on tehty insesti vaan Jokinen tarkoittaa että hänen pitää pyytää anteeksi sitä vihaa ja muita negatiivisia tunteita jota hän on tuntenut tekijää kohtaa."
....
Siis ihan pokkana väität että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi vihaa tekijää kohtaan!
Jokainen asiaan vähänkin perehtynyt tietää, ettei viha ole negatiivinen tunne josta pitää päästä eroon tällaisissa asioissa. Se on päivastoin terve reaktio, ja eteenpäin vievä voima kun sille antaa luvan olla olemassa. Siinä vaiheessa vasta viha muuttuu negatiiviseksi tunteeksi, kun sitä vastaan aletaan taistelemaan kaikin voimin.
Ilo on mielestäsi varmaan positiivinen tunne, vai? Mutta jos oletkin iloinen toisen ihmisen onnettomuudesta, eikö se silloin muutu negatiiviseksi tunteeksi?
Aivan samalla tavalla viha muuttuu poistiiviseksi tunteeksi oikeassa yhteydessä.
Tuollainen tunteita vastaan taisteleminen on henkistä väkivaltaa. Ei käy kateeksi insestin uhreja, jotka joutuvat uskonnollisen "avun" piiriin. Heille ei anneta oikeutta edes omiin tunteisiinsa. Heidät yksinkertaisesti pistetään hiljaisiksi. Heillä ei ole oikeuksia, heillä on ainaostaan velvollisuukisa. Velvollisuuksia antaa anteeksi, ja olla tuntematta vihaa.
Voi jumalauta sentään, kuinka kieroutunut ihminen voi olla, joka on sitä mieltä, että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi tekijää kohtaan tuntemaansa vihaa! Tässä näkyy taas tämä IHMEELLINEN uskonnollisten piirien tarve olla aina sen rikollisen puolella.
....
"Jos Insestin uhri ei pyydä eikä anna anteeksi niin hän katkeroituu loppuelämäkseen ja se vasta on traakista."
....
Jaa että oikein TRAAKISTA.
Tämä on myös fraasi jota ilmeisesti sinäkin hoet kuten mantraa, jolloin voit aina olla varma siitä, että ympärilläsi olevat ihmiset vain nyökyttelevät hyväksyvästi päätään. On harhaluulo, että anteeksiantamattomuus olisi se, joka katkeroittaa ihmisen.
Se, joka sen katkeroitumisen tosiasiassa aiheuttaa, ovat eskon kaltaiset ihmiset. Ihmiset, jotka eivät hyväksy anteeksiantamattomuutta. Ihminen katkeroituu, kun yrittää väkisin antaa anteeksi, vaikka ei siihen todellisuudessa pysty, eikä hänen todellisuudessa edes tarvitsisi pystyä. Ihminen katkeroituu kun hän joutuu ulkopuolisesta painostuksesta taistelemaan omia oikeutettuja tunteitaan vastaan.
Mielenrauha ja hyvä elämä eivät ole kiinni siitä, antaako ihminen anteeksi vai ei. Uhrin/autettavan anteeksianto antaa rauhan korkeintaan terapeutille itselleen, sekä rikoksen tekijälle.
....
"On totta että insesti uhri ei yleensä parane todellakaan hetkessä mutta Jumalalle on kaikki mahdollista joten insestin uhri voi todellakin parantua rukouksen kautta erittäin lyhyessäkin ajassa jopa aivan hetkessä. Siinä sulle miettimistä."
....
Kaikista traagisinta tässä on se, että eskon kaltaiset ihmiset kuvittelevat ihan tosissaan olevansa oikealla asialla. Traagista on se, että ihmisiä alleen tallova ääliö ei edes tajua mitä aiheuttaa. Että hän on autuaan tietämätön siitä henkisen kärsimyksen määrästä, jonka hän omilla asenteillaan ja vammaisilla "hoitotavoillaan" aiheuttaa. Tällaiset ihmiset harjoittavat omaa uskoaan, ja hakevat OMALLE uskolleen vahvistusta, henkisesti haavoittuneiden, puolustuskyvyttömien ihmisten kustannuksella! Se on anteeksiantamatonta.
Siinä sulle miettimistä.
....
"Jos et sitä paitsi ole edes uskossa niin sulla ei ole oikein perusteita noille sun jutuille joska hengelliset asiat pitää tutkia hengen avulla ja siihen ei uskomattomat pysty"
....
Ettei ole perusteita? Mitäs perusteita sinulla on heittää noita väitteitäsi? Onko kokemusta insestiasiasta? Ainiin...kun sinulla tosiaan on se "henki". Olet todennäköisesti myös henkien ajamisen puolella esim. sielunhoitotilanteissa? Että siinäkään ei ole mitään vikaa, että autettavista ihmisistä ajetaan pois henkiä, vai mitä?
Tuossa taas oikea malliesimerkki uskovaisesta itseriittoisuudesta. Sinä tulet tänne niinkuin joku maailmanvaltias sanelemaan kenellä on perusteet puhua asiasta ja kenellä ei. Huh huh!
....
Hirvittää miten uskovaiset tahot pelleilevät ihmisten mielenterveyden kustannuksella!Ehkäpä tämä on se totuus...
- Pakana(F)
Kronos kirjoitti:
Ehkäpä tämä on se totuus...
Nyt en ymmärtänyt. Mitä saan anteeksi?
- Kronos
Pakana(F) kirjoitti:
Nyt en ymmärtänyt. Mitä saan anteeksi?
Tyhmä sanaleikki joka jossain mielessä kuvaa "kristillisen terapian luonnetta". "Saatanan teesit" eli SAAT´AN teeks... Tyhmää anyway. Sori.
- Pakana(F)
Kronos kirjoitti:
Tyhmä sanaleikki joka jossain mielessä kuvaa "kristillisen terapian luonnetta". "Saatanan teesit" eli SAAT´AN teeks... Tyhmää anyway. Sori.
...no eipä mitää. ;)
- Ymmärrämme sinua
Kronos kirjoitti:
Tyhmä sanaleikki joka jossain mielessä kuvaa "kristillisen terapian luonnetta". "Saatanan teesit" eli SAAT´AN teeks... Tyhmää anyway. Sori.
"Tyhmää anyway."
tyhmä kykenee. Anyway. - Enkerro
Pakana(F) kirjoitti:
...omakohtaista kokemusta tästä Juntusen "terapiasta" tämä insestiasian tiimoilta? Olen luullut että Juntunen on lähinnä evankelista, eikä hänellä ole terapeuttista pätevyyttä, joten ei kai silloin voida edes puhua terpiasta.
Minun kokemukseni uskovaisten sielunhoidosta on juuri tuo väkisin tuputettu anteeksianto, johon liittyy usein myös todella paljon pelkkää rukoilemista rukoilemisen perään, ja niissä tilanteissa ajetaan myös henkiä pois autettavien elämästä.
Mielestäni pahin moka minkä he tekevät on tämä anteeksiannon tuputtaminen, se että se nähdään ainoana vaihtoehtona, ja myös TÀHDONALAISENA asiana. Uskovaiset kuvittelevat että anteeksianto tapahtuu kunhan vain HALUAA antaa anteeksi.
Kysymys kuuluukin: Miksi PITÄISI haluta antaa anteeksi jotakin sellaista kuin esim. insesti?
Heillä ei ole mitään käsitystä siitä mikä oikean anteeksiannon todellinen luonne on.
Varsinkin kun on kysymys näinkin traumaattisista ja vakavista asioista, on todella suurta typeryyttä terapeutilta tms. sielunhoitajalta mennä sitten vain pakottamaan sekä tekijä että uhri ikäänkuin "saman pöydän ääreen" ja "sopimaan" asia melkeinpä sellaisella naiivilla "kättä päälle" tyylillä.
Tällainen käytäntö ei palvele ketään muuta kuin esim. pedofiilia itseään! Kukaan muu ei saa siitä sielunrauhaa kuin terapeutti itse, ja mahdollisesti hyväksikäyttäjä. Se ei auta uhria mitenkään, vaan traumatisoi entistä enemmän.Noh ei tietenkään voi pakottaa antaan anteeksi. Mut uskon siihen et siihen pystyy ajan päästä, ja Jumala siihen antaa itse myös voimaa kun sitä pyytää ja haluaa tehdä aloitteen. Ei se nyt ole mikään helppo juttu täs tapaukses ainakaan. Ite mua on kiusattu ties kuinka monta vuotta koulussa ja jos en ois oppinut antaan anteeksi niin istuisin linnassa kans kuten mun yks paras kaveri ala-asteelta joka tätä taitoa ei koskaan oppinut.
Anteeksianto on myös siitä kii että tajuaa ettei pahuus ole ihmisestä, mut ihminen joka on täynnä pahuutta on vain sen oman pahuutensa orja, ei muuta. Silloin se viha ei kohdistu ihmistä kohtaan vaan pahuuden lähteeseen. Ehkä kuulostaa vaikealta, eikä tätä voikkaan tajuta, ennenkuin tajuu et itsekkin on aika paha ja kauhean syntinen. Insestin tehnyt isä vain on sen synnin antanut mennä niin pitkälle.. Ja kyl se turmioittaa lapsen aika pitkälle.. tommoisen jäljiltä voi kestää ties kuinka monta kymmentä vuotta et siitä toipuu täysin. Mut jos sen antaa olla ja annetaan lapsen kasvaa vihassaan ja annetaan niinkuin Raamattu sanoo "katkeruuden juuret" vallata täysin ihminen niin kohta se ihminen joutuu kanavoimaan tätä katkeruutta johonkin suuntaan ja näin pahuus taas voitti ja levisi ihmisestä ihmiseen! - ihanko totta?
Enkerro kirjoitti:
Noh ei tietenkään voi pakottaa antaan anteeksi. Mut uskon siihen et siihen pystyy ajan päästä, ja Jumala siihen antaa itse myös voimaa kun sitä pyytää ja haluaa tehdä aloitteen. Ei se nyt ole mikään helppo juttu täs tapaukses ainakaan. Ite mua on kiusattu ties kuinka monta vuotta koulussa ja jos en ois oppinut antaan anteeksi niin istuisin linnassa kans kuten mun yks paras kaveri ala-asteelta joka tätä taitoa ei koskaan oppinut.
Anteeksianto on myös siitä kii että tajuaa ettei pahuus ole ihmisestä, mut ihminen joka on täynnä pahuutta on vain sen oman pahuutensa orja, ei muuta. Silloin se viha ei kohdistu ihmistä kohtaan vaan pahuuden lähteeseen. Ehkä kuulostaa vaikealta, eikä tätä voikkaan tajuta, ennenkuin tajuu et itsekkin on aika paha ja kauhean syntinen. Insestin tehnyt isä vain on sen synnin antanut mennä niin pitkälle.. Ja kyl se turmioittaa lapsen aika pitkälle.. tommoisen jäljiltä voi kestää ties kuinka monta kymmentä vuotta et siitä toipuu täysin. Mut jos sen antaa olla ja annetaan lapsen kasvaa vihassaan ja annetaan niinkuin Raamattu sanoo "katkeruuden juuret" vallata täysin ihminen niin kohta se ihminen joutuu kanavoimaan tätä katkeruutta johonkin suuntaan ja näin pahuus taas voitti ja levisi ihmisestä ihmiseen!"Mut jos sen antaa olla ja annetaan lapsen kasvaa vihassaan ja annetaan niinkuin Raamattu sanoo "katkeruuden juuret" vallata täysin ihminen niin kohta se ihminen joutuu kanavoimaan tätä katkeruutta johonkin suuntaan ja näin pahuus taas voitti ja levisi ihmisestä ihmiseen! "
Juuri näin vaikuttaa KÄSITTELEMÄTÖN viha, onpa sitten "annnettu anteeksi" tai ei. Ainoa tapa antaa aidosti anteeksi on KÄSITELLÄ tuo viha, kunnes siltä loppuu polttoaine, jolloin anteeksianto on luonnollinen seuraus.
Mikä tässä on niin vaikea käsittää? - enkerro
ihanko totta? kirjoitti:
"Mut jos sen antaa olla ja annetaan lapsen kasvaa vihassaan ja annetaan niinkuin Raamattu sanoo "katkeruuden juuret" vallata täysin ihminen niin kohta se ihminen joutuu kanavoimaan tätä katkeruutta johonkin suuntaan ja näin pahuus taas voitti ja levisi ihmisestä ihmiseen! "
Juuri näin vaikuttaa KÄSITTELEMÄTÖN viha, onpa sitten "annnettu anteeksi" tai ei. Ainoa tapa antaa aidosti anteeksi on KÄSITELLÄ tuo viha, kunnes siltä loppuu polttoaine, jolloin anteeksianto on luonnollinen seuraus.
Mikä tässä on niin vaikea käsittää?ehkä se et pitää olla eka uskossa et ton voi tajuu ;). Raamattu on nii viisas kirja, mut kun ei haluttas antaa sille yhtää kiitosta.. heh.
- ihanko totta?
enkerro kirjoitti:
ehkä se et pitää olla eka uskossa et ton voi tajuu ;). Raamattu on nii viisas kirja, mut kun ei haluttas antaa sille yhtää kiitosta.. heh.
Luulenpa että vika on jossain muualla kuin minun tajuamisessani.
Lapsen on siis annettava anteeksi isälle, jonka "synti on vaan niin pitkällä" ? Ja vielä pyydettäväkin anteeksi, onhan hän itsekin paha?
Älä vaan rupea isona terapeutiksi! - MR.Enkerro
Pakana(F) kirjoitti:
"Sä et nyt taida valitettavasti tiettää ollenkaan mistä puhut.Anteeksiantaminen on yksi perus lainalaisuus Raamatussa. Jeesus itse opettaa siitä. Jos et anna anteeksi sille joka on sinua vastaan rikkonut, et voi saada itsekään anteeksi vaan jäät sidotuksi."
....
Minä tiedän kiitos oikein hyvin mistä puhun. Minä tiedän myös hyvin selvästi mitä raamattu asiasta opettaa, ja se tässä onkin yksi omituisuus kah, kun raamattua yleensä pidetään oikein oiekudenmukaisena kirjakokoelmana. Tällaisissa asioissa se näyttää vain kummasti aina olevan sen pedofiilin, raiskaajan, murhaajan puolella, ei suinkaan sen uhrin.
Armoa riittää ihmishirviölle. Missä on armo uhria kohtaan?
....
"Anteeksiantaminen vapauttaa anteeksiantajan."
....
Tuo on fraasi jota hoetaan. Se ei pidä paikkaansa. Anteeksiantaminen vapauttaa tekijän.
....
"Insestin uhrin ei tietenkään pidä pyytää anteeksi sitä että hänelle on tehty insesti vaan Jokinen tarkoittaa että hänen pitää pyytää anteeksi sitä vihaa ja muita negatiivisia tunteita jota hän on tuntenut tekijää kohtaa."
....
Siis ihan pokkana väität että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi vihaa tekijää kohtaan!
Jokainen asiaan vähänkin perehtynyt tietää, ettei viha ole negatiivinen tunne josta pitää päästä eroon tällaisissa asioissa. Se on päivastoin terve reaktio, ja eteenpäin vievä voima kun sille antaa luvan olla olemassa. Siinä vaiheessa vasta viha muuttuu negatiiviseksi tunteeksi, kun sitä vastaan aletaan taistelemaan kaikin voimin.
Ilo on mielestäsi varmaan positiivinen tunne, vai? Mutta jos oletkin iloinen toisen ihmisen onnettomuudesta, eikö se silloin muutu negatiiviseksi tunteeksi?
Aivan samalla tavalla viha muuttuu poistiiviseksi tunteeksi oikeassa yhteydessä.
Tuollainen tunteita vastaan taisteleminen on henkistä väkivaltaa. Ei käy kateeksi insestin uhreja, jotka joutuvat uskonnollisen "avun" piiriin. Heille ei anneta oikeutta edes omiin tunteisiinsa. Heidät yksinkertaisesti pistetään hiljaisiksi. Heillä ei ole oikeuksia, heillä on ainaostaan velvollisuukisa. Velvollisuuksia antaa anteeksi, ja olla tuntematta vihaa.
Voi jumalauta sentään, kuinka kieroutunut ihminen voi olla, joka on sitä mieltä, että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi tekijää kohtaan tuntemaansa vihaa! Tässä näkyy taas tämä IHMEELLINEN uskonnollisten piirien tarve olla aina sen rikollisen puolella.
....
"Jos Insestin uhri ei pyydä eikä anna anteeksi niin hän katkeroituu loppuelämäkseen ja se vasta on traakista."
....
Jaa että oikein TRAAKISTA.
Tämä on myös fraasi jota ilmeisesti sinäkin hoet kuten mantraa, jolloin voit aina olla varma siitä, että ympärilläsi olevat ihmiset vain nyökyttelevät hyväksyvästi päätään. On harhaluulo, että anteeksiantamattomuus olisi se, joka katkeroittaa ihmisen.
Se, joka sen katkeroitumisen tosiasiassa aiheuttaa, ovat eskon kaltaiset ihmiset. Ihmiset, jotka eivät hyväksy anteeksiantamattomuutta. Ihminen katkeroituu, kun yrittää väkisin antaa anteeksi, vaikka ei siihen todellisuudessa pysty, eikä hänen todellisuudessa edes tarvitsisi pystyä. Ihminen katkeroituu kun hän joutuu ulkopuolisesta painostuksesta taistelemaan omia oikeutettuja tunteitaan vastaan.
Mielenrauha ja hyvä elämä eivät ole kiinni siitä, antaako ihminen anteeksi vai ei. Uhrin/autettavan anteeksianto antaa rauhan korkeintaan terapeutille itselleen, sekä rikoksen tekijälle.
....
"On totta että insesti uhri ei yleensä parane todellakaan hetkessä mutta Jumalalle on kaikki mahdollista joten insestin uhri voi todellakin parantua rukouksen kautta erittäin lyhyessäkin ajassa jopa aivan hetkessä. Siinä sulle miettimistä."
....
Kaikista traagisinta tässä on se, että eskon kaltaiset ihmiset kuvittelevat ihan tosissaan olevansa oikealla asialla. Traagista on se, että ihmisiä alleen tallova ääliö ei edes tajua mitä aiheuttaa. Että hän on autuaan tietämätön siitä henkisen kärsimyksen määrästä, jonka hän omilla asenteillaan ja vammaisilla "hoitotavoillaan" aiheuttaa. Tällaiset ihmiset harjoittavat omaa uskoaan, ja hakevat OMALLE uskolleen vahvistusta, henkisesti haavoittuneiden, puolustuskyvyttömien ihmisten kustannuksella! Se on anteeksiantamatonta.
Siinä sulle miettimistä.
....
"Jos et sitä paitsi ole edes uskossa niin sulla ei ole oikein perusteita noille sun jutuille joska hengelliset asiat pitää tutkia hengen avulla ja siihen ei uskomattomat pysty"
....
Ettei ole perusteita? Mitäs perusteita sinulla on heittää noita väitteitäsi? Onko kokemusta insestiasiasta? Ainiin...kun sinulla tosiaan on se "henki". Olet todennäköisesti myös henkien ajamisen puolella esim. sielunhoitotilanteissa? Että siinäkään ei ole mitään vikaa, että autettavista ihmisistä ajetaan pois henkiä, vai mitä?
Tuossa taas oikea malliesimerkki uskovaisesta itseriittoisuudesta. Sinä tulet tänne niinkuin joku maailmanvaltias sanelemaan kenellä on perusteet puhua asiasta ja kenellä ei. Huh huh!
....
Hirvittää miten uskovaiset tahot pelleilevät ihmisten mielenterveyden kustannuksella!Kyl Raamattu opettaa et laki hoittaa tommoiset insestin harjoittajat linnaan (jos teet väärin esivaltaa vastaan, niin pelkää, sillä Jumala on antanut sille miekan). Raamattu ei tommoista epäoikeudenmukaisuutta opeta. Älä viitti jauhaa p*skaa.
"Tuollainen tunteita vastaan taisteleminen on henkistä väkivaltaa. Ei käy kateeksi insestin uhreja, jotka joutuvat uskonnollisen "avun" piiriin. Heille ei anneta oikeutta edes omiin tunteisiinsa. Heidät yksinkertaisesti pistetään hiljaisiksi. Heillä ei ole oikeuksia, heillä on ainaostaan velvollisuukisa. Velvollisuuksia antaa anteeksi, ja olla tuntematta vihaa. "
- eikö mee jakeluun et se ole mitenkään kristillistä jos ihminen pakotetaan tukahduttaan tunteita. Oikeus on olla vihainen ja katkera, mut ei saa jäädä siihen katkeruuteen koko iäksi. Joskus on opittava antaan anteeksi et elämä voi jatkuu. Kaikkea säkin uskot jos sanot et tunteita ei saa kokea eikä olla vihainen. Etkö tiiä et ihan normaali psykologiakin näkee sen vain hyvänä asiana ja osana parantumisketjuun et ne tunteenpurkaukset pitää käydä läpi!
"Voi jumalauta sentään, kuinka kieroutunut ihminen voi olla, joka on sitä mieltä, että insestin uhrin pitäisi pyytää anteeksi tekijää kohtaan tuntemaansa vihaa! Tässä näkyy taas tämä IHMEELLINEN uskonnollisten piirien tarve olla aina sen rikollisen puolella. "
- Ihmeellinen se on siinä mielessä et se on ainut tapa päästä elämässä eteenpäin. Joskus sataa niskaan paskaa, mut jos sitä jää kauan katkeraksi ja sitä suremaan niin elämä jää junnaan paikoilleen. Ihan tervettähän toi on ;) Ite vaan nyt esität asian milt sust tuntuu ja paisuttelet sitä siihen suuntaan mihin haluut.
" Se, joka sen katkeroitumisen tosiasiassa aiheuttaa, ovat eskon kaltaiset ihmiset. Ihmiset, jotka eivät hyväksy anteeksiantamattomuutta. Ihminen katkeroituu, kun yrittää väkisin antaa anteeksi, vaikka ei siihen todellisuudessa pysty, eikä hänen todellisuudessa edes tarvitsisi pystyä. Ihminen katkeroituu kun hän joutuu ulkopuolisesta painostuksesta taistelemaan omia oikeutettuja tunteitaan vastaan. "
- siis mitä anteeksiantamista siinä on jos sä yrität antaa anteeks ja sä silti vihaat. Etkö nyt tajuu asian ydintä? Se kuuluu paranemisprosessiin et pääsee yli moisista koettelemuksista kun pystyy joskus kuoppaan sen asian lopullisesti. Ite tunnen henkilöit joita kotona käytetty hyväksi känninen isä. Ja ainut tapa on antaa se viha Jumalalle, käydä läpi ne eri vaiheet (JOHON KUULUU VAIHE nimeltään: ANTEEKSIANTAMUS). Ihan tervettähän se on et vihaa jos on aihetta. Sit tiiän niitäkin jotka ei tiiä mitään kristillisistä periaatteista ja ovat koko ikänsä angstaajia ja joutuvat lievittään surua aikuisikään asti, viinan yms avulla et paha maailma unohtuis välillä.
" Mielenrauha ja hyvä elämä eivät ole kiinni siitä, antaako ihminen anteeksi vai ei. Uhrin/autettavan anteeksianto antaa rauhan korkeintaan terapeutille itselleen, sekä rikoksen tekijälle. "
- En tiiä mis pumpulimaailmassa elät mut ilman anteeksiantoa niin en minäkään olisi pystyssä ja elossa. Se on aika vapauttava olo kun joku joka on sua todella syvästi haavoittanut ja oot 100% antanut sille anteeksi ja näet hänessä vain ne viat jotka on syypäitä siihen pahaan joka on sinuunkin kohdistunut. Mut toki, jos tää tyyppi itse vihaa mua niin pitäköön vihansa ja katkeruutensa. Se on vain typeryyttä ja oman elämän tuhoamista. Onneks me kristityt saamme apua Jumalaltakin antaan anteeksi kun saamme oman syntimme anteeks ja saamme jatkaa uudelta pöydältä ja parempina ihmisinä.
Ihan sama mitä väität pystyn ne kaikki sinulta kumoamaan ja ihan järjellisesti. Ei tarvita Raamattua siinä vaan maalaisjärkeä. Jokaista meitä vaivaa joku synti ja jokainen on menossa helvettiin kuten se insesti-tyyppikin josta nyt puhutaan. Ainut asia on saada anteeksi Jumalalta ja kokee omassa elämässä milt tuntuu kun sä olet yhtä viaton kuin vauva. (vaikka ootkin ehkä jossain kaltereiden takana ja sua pidetään yhtä syyllisenä kuin ennenkin). Mut toki, sä luulet et se on jotain leikkiä ja ihmisten kustannuksella pelleilemistä. Ite väitän et sä pelleilet, tai sit et yksinkertaisesti vain tajuu koko hommaa. Tässäkin hyvä surullinen esimerkki:
"Minä tiedän kiitos oikein hyvin mistä puhun. Minä tiedän myös hyvin selvästi mitä raamattu asiasta opettaa, ja se tässä onkin yksi omituisuus kah, kun raamattua yleensä pidetään oikein oiekudenmukaisena kirjakokoelmana. Tällaisissa asioissa se näyttää vain kummasti aina olevan sen pedofiilin, raiskaajan, murhaajan puolella, ei suinkaan sen uhrin. "
- Etkö tiiä et toi kuva on sinulta syntynyt kun olet jotain uskovaista kuunnellut. Ei toi ole Raamatusta peräisin toi sinun käsityksesi, mut haluat linkittää sen siihen, ja todella uskoa et Raamattu ois epäoikeudenmukainen kirja. Raamattuhan opettaa et vain mies ja nainen jotka rakastaa toisiaan ovat valmiita seksuaaliseen kanssakäymiseen, kaikki muu kielletään. (muuten se yks kohta 1Moos mis Loot pakeni vuorille ja hänellä oli kaksi tytärtä ja nää tytöt juotti isänsä juovuksiin saadakseen häneltä spermaa et suku pystyttiin säilyttämään, oli ihan eri tilanne kuin nyt joku insesti-tilanne) Kaikkea ei pidä uskoa mitä joku hihhuli sulle sanoo, mut Raamatun voi itekkin avata, jos on munaa.. ainii.. oot (F).
Hirvittävää tahallaan väärinymmärtämistä taas! Tätä näkee joka päivä, samoja ihmisiä jotka väittää et Raamattu opettaa et maapallo ois littana tai maapallon ympäri kiertää koko aurinkokunta ;). (vaik todellisuudessa se oli katolisen kirkon omaa tulkintaa, ei suinkaan Raamatussa sanota näin). - EnKerro
ihanko totta? kirjoitti:
Luulenpa että vika on jossain muualla kuin minun tajuamisessani.
Lapsen on siis annettava anteeksi isälle, jonka "synti on vaan niin pitkällä" ? Ja vielä pyydettäväkin anteeksi, onhan hän itsekin paha?
Älä vaan rupea isona terapeutiksi!Ei vaan vihattava sen ajan kuin se tuntuu oikeelta, mut ei jäädä koko ikäänsä vilaamaan ja angstaamaan vaan siirrytävä eteenpäin elämässä. Ja lopulta annettava anteeksi. Kuuluu paranemisprosessiin eka vihata, sit kiukutella sen ajan kun pitää, sit itkeä ja surra ja käsitellä tunteensa. Sit joskus jopa antaa anteeksi, jos voi. Tää kaikki auttaa siinä mielessä et kun asiat kunnolla käy läpi niin pystyy jatkamaan elämäänkin. Hemmetin viisas kirja se Raamattu :)
- Pakana(F)
ihanko totta? kirjoitti:
"Mut jos sen antaa olla ja annetaan lapsen kasvaa vihassaan ja annetaan niinkuin Raamattu sanoo "katkeruuden juuret" vallata täysin ihminen niin kohta se ihminen joutuu kanavoimaan tätä katkeruutta johonkin suuntaan ja näin pahuus taas voitti ja levisi ihmisestä ihmiseen! "
Juuri näin vaikuttaa KÄSITTELEMÄTÖN viha, onpa sitten "annnettu anteeksi" tai ei. Ainoa tapa antaa aidosti anteeksi on KÄSITELLÄ tuo viha, kunnes siltä loppuu polttoaine, jolloin anteeksianto on luonnollinen seuraus.
Mikä tässä on niin vaikea käsittää?"Ainoa tapa antaa aidosti anteeksi on KÄSITELLÄ tuo viha, kunnes siltä loppuu polttoaine, jolloin anteeksianto on luonnollinen seuraus."
....
Tuo on jo vähän lähempänä sitä mitä ajan takaa, mutta ei kuitenkaan IHAN vielä sitä. ;)
Vihan _käsitteleminen_? Mitä se loppujenlopuksi on? minä puhuisin mieluummin vihan olemassaolon hyväksymisestä, läpi elämisestä ja myös sen purkamisesta, en niinkään käsittelemisestä.
---
Esim. Seppo Jokinen kyllä antaa vihallekin tilaa. Hän myöntää että kristillisissä piireissä on suhtauduttu vihaan yleensä liian tuomitsevasti. MUTTA tässäkin tapauksessa se autettavan/potilaan viha on aina kuitenkin ikäänkuin se _terapuatin hallinnassa_. Terapeutti/sielunhoitaja antaa "luvan" sille, ja myös määrää kauanko potilas saa sitä tuntea ja missä vaiheessa "on aika" antaa anteeksi. Tällaisessa tilanteessa terapeutti/auttaja ikäänkuin varastaa sen autettavan tunne-elämän itselleen ja julistautuu potilaan tunteiden omistajaksi/hallitsijaksi.
Herää kysymys; mikä se terapeutti/sielunhoitaja oikein luulee olevansa?
---
Olen myös sitä mieltä ettei vihasta tarvitse yrittääkään päästä eroon, vaan sitä voisi ehkä verrata ihmisen elämässä olevaan huoneeseen; huoneen ovessa lukee "anteeksiantamattomuus" ja oven takana olevassa huoneessa on se viha, ja vihan aiheuttaja. Tämä huone ja huoneessa oleva viha ovat kyllä sen ihmisen elämässä, osa elämää, mutta kun ovi, jossa lukee "anteeksiantamattomuus", on kiinni, siellä oleva viha ei pääse vaikuttamaan jatkuvasti tämän ihmisen elämään, eikä ole koko aikaa "päällä". Välillä tämä henkilö voi avata oven ja katsoa että "jaa, siellä se viha edelleen on" ja "ei, en anna edelleenkään anteeksi" ja sitten laittaa taas oven kiinni, ja jatkaa elämäänsä.
On olemassa asioita, kuten nyt sitten vaikka tämä insesti, joiden vaikutukset eivät koskaan poistu uhrin elämästä. Kun vaikutukset eivät poistu, niin vihakaan ei poistu. Ne eivät poistu millään hokkuspokkuskeinoilla, eivätkä anteeksiannolla tai muilla keinoilla, vaan ovat osa tämän ihmisen elämää - ikävä kyllä. Joistakin asioista jää ikuinen arpi jonka kanssa pitää oppia elämään.
Mielestäni anteeksiantamattomuus voi toimia asiana, jonka avulla ihminen saa sen rauhan sille asialle -> kun ei TARVITSEKAAN antaa anteeksi ja kun ei tarvitsekaan päästä eroon vihasta.
Vihasta ei pääse eroon millään käsittelemisellä, vaan se on ihmisellä oleva tunne, osa ihmisen ólemusta. Aivan samalla tavalla kuin muutkin tunteet. Välillä sitä tuntee voimakkaampana ja välillä lievempänä, mutta ei miltään tunteelta koskaan "lopu polttoaine". Ei tunteita voi tuntea "loppuun". Ei se viha ole niinkuin maito purkissa, jonka pohjassa lukee "anteeksianto", jolloin ei tarvitsisi kuin kaataa pikkuhiljaa maitoa pois kunnes se loppuu kokonaan ja "anteeksianto" tulee pohjasta esiin.
Vihan tunteminen antaa tilaa myös muille tunteille, mutta jos yhtä tunnetta vastaan joutuu jatkuvasti taistelemaan, se jää päälle ja hallitsee elämää, jolloin muut tunteet eivät pääse ollenkaan esiin. - Pakana(F)
ihanko totta? kirjoitti:
Luulenpa että vika on jossain muualla kuin minun tajuamisessani.
Lapsen on siis annettava anteeksi isälle, jonka "synti on vaan niin pitkällä" ? Ja vielä pyydettäväkin anteeksi, onhan hän itsekin paha?
Älä vaan rupea isona terapeutiksi!"Luulenpa että vika on jossain muualla kuin minun tajuamisessani."
Joo, kyllä se vika taitaa olla enkerron kohdalla elämänkokemuksen puute ja teinin hyväuskoisuus.
Noh, ehkä elämä opettaa...tai sitten ei.
;) - ihanko totta?
Pakana(F) kirjoitti:
"Ainoa tapa antaa aidosti anteeksi on KÄSITELLÄ tuo viha, kunnes siltä loppuu polttoaine, jolloin anteeksianto on luonnollinen seuraus."
....
Tuo on jo vähän lähempänä sitä mitä ajan takaa, mutta ei kuitenkaan IHAN vielä sitä. ;)
Vihan _käsitteleminen_? Mitä se loppujenlopuksi on? minä puhuisin mieluummin vihan olemassaolon hyväksymisestä, läpi elämisestä ja myös sen purkamisesta, en niinkään käsittelemisestä.
---
Esim. Seppo Jokinen kyllä antaa vihallekin tilaa. Hän myöntää että kristillisissä piireissä on suhtauduttu vihaan yleensä liian tuomitsevasti. MUTTA tässäkin tapauksessa se autettavan/potilaan viha on aina kuitenkin ikäänkuin se _terapuatin hallinnassa_. Terapeutti/sielunhoitaja antaa "luvan" sille, ja myös määrää kauanko potilas saa sitä tuntea ja missä vaiheessa "on aika" antaa anteeksi. Tällaisessa tilanteessa terapeutti/auttaja ikäänkuin varastaa sen autettavan tunne-elämän itselleen ja julistautuu potilaan tunteiden omistajaksi/hallitsijaksi.
Herää kysymys; mikä se terapeutti/sielunhoitaja oikein luulee olevansa?
---
Olen myös sitä mieltä ettei vihasta tarvitse yrittääkään päästä eroon, vaan sitä voisi ehkä verrata ihmisen elämässä olevaan huoneeseen; huoneen ovessa lukee "anteeksiantamattomuus" ja oven takana olevassa huoneessa on se viha, ja vihan aiheuttaja. Tämä huone ja huoneessa oleva viha ovat kyllä sen ihmisen elämässä, osa elämää, mutta kun ovi, jossa lukee "anteeksiantamattomuus", on kiinni, siellä oleva viha ei pääse vaikuttamaan jatkuvasti tämän ihmisen elämään, eikä ole koko aikaa "päällä". Välillä tämä henkilö voi avata oven ja katsoa että "jaa, siellä se viha edelleen on" ja "ei, en anna edelleenkään anteeksi" ja sitten laittaa taas oven kiinni, ja jatkaa elämäänsä.
On olemassa asioita, kuten nyt sitten vaikka tämä insesti, joiden vaikutukset eivät koskaan poistu uhrin elämästä. Kun vaikutukset eivät poistu, niin vihakaan ei poistu. Ne eivät poistu millään hokkuspokkuskeinoilla, eivätkä anteeksiannolla tai muilla keinoilla, vaan ovat osa tämän ihmisen elämää - ikävä kyllä. Joistakin asioista jää ikuinen arpi jonka kanssa pitää oppia elämään.
Mielestäni anteeksiantamattomuus voi toimia asiana, jonka avulla ihminen saa sen rauhan sille asialle -> kun ei TARVITSEKAAN antaa anteeksi ja kun ei tarvitsekaan päästä eroon vihasta.
Vihasta ei pääse eroon millään käsittelemisellä, vaan se on ihmisellä oleva tunne, osa ihmisen ólemusta. Aivan samalla tavalla kuin muutkin tunteet. Välillä sitä tuntee voimakkaampana ja välillä lievempänä, mutta ei miltään tunteelta koskaan "lopu polttoaine". Ei tunteita voi tuntea "loppuun". Ei se viha ole niinkuin maito purkissa, jonka pohjassa lukee "anteeksianto", jolloin ei tarvitsisi kuin kaataa pikkuhiljaa maitoa pois kunnes se loppuu kokonaan ja "anteeksianto" tulee pohjasta esiin.
Vihan tunteminen antaa tilaa myös muille tunteille, mutta jos yhtä tunnetta vastaan joutuu jatkuvasti taistelemaan, se jää päälle ja hallitsee elämää, jolloin muut tunteet eivät pääse ollenkaan esiin.itseäni, sanot asian selvemmin ja perusteellisemmin. Otan vaikka esimerkin omasta äitisuhteestani, tapahtumia yksilöimättä: vasta aikuisena tajusin, että minulla on oikeus ja lupa vihaan. "Käsittely" on tarkoittanut nimenomaan asian kanssa elämistä, ja nyt (noin 25 vuoden kuluttua) olen vihan kanssa sinut - se on edelleen olemassa koska tapahtuneita ei saa tapahtumattomaksi, mutta viha ei enää rajoita elämääni vaan on omassa lokosessaan. En yritäkään pakottaa itseäni tunteesta eroon, mutta nyt minä hallitsen sitä eikä se minua.
Matkan varrella on tullut vastaan ihmisiä, joiden mielestä teen ehdottomasti väärin; meidänhän tulee ehdoitta "rakastaa ja kunnioittaa jne.". Omasta mielestäni aitoa kunnioitusta sen enempää kuin anteeksiantoa ei käskystä aidolla tavalla synny, ne syntyvät jos yhtälön kaikki tekijät ovat kohdallaan. - ihanko totta?
EnKerro kirjoitti:
Ei vaan vihattava sen ajan kuin se tuntuu oikeelta, mut ei jäädä koko ikäänsä vilaamaan ja angstaamaan vaan siirrytävä eteenpäin elämässä. Ja lopulta annettava anteeksi. Kuuluu paranemisprosessiin eka vihata, sit kiukutella sen ajan kun pitää, sit itkeä ja surra ja käsitellä tunteensa. Sit joskus jopa antaa anteeksi, jos voi. Tää kaikki auttaa siinä mielessä et kun asiat kunnolla käy läpi niin pystyy jatkamaan elämäänkin. Hemmetin viisas kirja se Raamattu :)
"Sit joskus jopa antaa anteeksi, jos voi. "
Juuri niin. Ja hyväksyä sekin, jos ei voi. Ja jatkaa elämää. - ENKerro
ihanko totta? kirjoitti:
"Sit joskus jopa antaa anteeksi, jos voi. "
Juuri niin. Ja hyväksyä sekin, jos ei voi. Ja jatkaa elämää.Niin, jos ei voi niin ei voi.. Mut Raamatun mukaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Kristityn velvollisuus on ainakin pyrkiä siihen et antaa anteeksi, koska Jumala on jo antanut anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta ihmisille. Ja kun saa anteeksi, tulee myös uskoonkin ja se vaikuttaa radikaalisti ihmisen elämään. Ei teiltä pakanoilta tätä vaadita, mut toki, jos pystyy niin anteeksanto on aina kova sana. Jos ei oo kristitty niin ei näiden juttujen kaa tarvi välttämättä olla tekemisissä, tekee mitä huvittaa. Mut hyvän elämän avain on et sydämellä ei ole mitään. Ja enemmän noi jutut on tärkeit esim jossain perhesuhteissa tai rakkaussuhteissa. Aina välil tulee loukattua toistamme ja välillä loukkaantuu itse. Ei tämmöisist insesti-asioist pitäs niin puhua, koska nää on aika erityslaatuisisa juttuja. Ite en usko et omin voimin pystyisin antaan anteeksi jos joku mies mut raiskais.. Ja tuskin haluaisinkaan.. mut kuten sanoin jo edellä: siinä on suuri voima jos lopult sen pystyy tekeen.
Sama juttu jos joku murhaaja joka tulee oikeesti synnintuntoon. Mitä Jumala tekee? Antaako se anteeksi? Ja kuka voi tietää onko Jumala oikeesti antanut anteeksi sille? Kysymyksiä kysymyksiä.. - EnKerro
Pakana(F) kirjoitti:
"Luulenpa että vika on jossain muualla kuin minun tajuamisessani."
Joo, kyllä se vika taitaa olla enkerron kohdalla elämänkokemuksen puute ja teinin hyväuskoisuus.
Noh, ehkä elämä opettaa...tai sitten ei.
;)Kyl täs vaik 22v ikää onkin niin tullut ihan tarpeeksi nähtyä pahaa. Ollut koulukiusattu aika kauan, valehdellut sosiaaliviranomaisille, poliisille ja ne syytti mun äitiä pahoinpitelystä vaik tein itse ne mustelmat tahallani, ollut mukana jengitoiminnassa nuorena ja hakannu ihmisiä, ollut hakattuna, nähnyt kun isä yrittänyt murhata äitiä ja tappaa sen kun ne eli yhdessä, nähnyt kun isä hakkasi mun perhettä ja muistan yhä kristallinkirkkaana sen näyn kun vessassa oli vain verta kaakeleis kun se pieksi äitiäni.. Ja olen paljon muutakin pahaa nähnyt, joten älä viitsi puhua kokemuksista. Itse tiiän et jos mua ei ois joku kantanut eteenpäin ja oppinut antaan anteeksi ja käsitellä nää asiat niin en oisi nykyään edes vältämättä elävien kirjoissa, ainakaan tervejärkisenä. Jokainen joka mut nyt näkee niin sanoo et oon erittäin kiltti ja lämpöinen ja kunnollinen mies eikä kukaan usko sanaakaan mitä kertoisin mun lapsuudestani tai elämästäni.
Olen paljon ollut juuri tän kysymyksen kaa seinää vasten ja jos ei Jumala ois mua kantanut eteenpäin ja antanut voimia kestää ja jaksaa kaikkea paskaa niin enpä ois tääl kirjottelemas. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoo et jos sitä vihaa ei saa kitkettyä itseltä niin lopulta huomaa peiliin katsoessa et on yhtä paha ja syntinen kuin se insesti-isä ja menossa helvettiin. Ei kande uskoa joka hihhulia joka tulee vastaan, mut Raamatun kandee uskoa Sanasta sanaan ja ottaa oma elämä tosissaan ja se mihin oma elämä on suuntaamassa. Mulla se alkoi siitä kun osasin antaa anteeksi mun isälleni ja kiusaajilleni, suunta muuttui.. - ihanko totta?
ENKerro kirjoitti:
Niin, jos ei voi niin ei voi.. Mut Raamatun mukaan: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Kristityn velvollisuus on ainakin pyrkiä siihen et antaa anteeksi, koska Jumala on jo antanut anteeksi Jeesuksen sovintoveren kautta ihmisille. Ja kun saa anteeksi, tulee myös uskoonkin ja se vaikuttaa radikaalisti ihmisen elämään. Ei teiltä pakanoilta tätä vaadita, mut toki, jos pystyy niin anteeksanto on aina kova sana. Jos ei oo kristitty niin ei näiden juttujen kaa tarvi välttämättä olla tekemisissä, tekee mitä huvittaa. Mut hyvän elämän avain on et sydämellä ei ole mitään. Ja enemmän noi jutut on tärkeit esim jossain perhesuhteissa tai rakkaussuhteissa. Aina välil tulee loukattua toistamme ja välillä loukkaantuu itse. Ei tämmöisist insesti-asioist pitäs niin puhua, koska nää on aika erityslaatuisisa juttuja. Ite en usko et omin voimin pystyisin antaan anteeksi jos joku mies mut raiskais.. Ja tuskin haluaisinkaan.. mut kuten sanoin jo edellä: siinä on suuri voima jos lopult sen pystyy tekeen.
Sama juttu jos joku murhaaja joka tulee oikeesti synnintuntoon. Mitä Jumala tekee? Antaako se anteeksi? Ja kuka voi tietää onko Jumala oikeesti antanut anteeksi sille? Kysymyksiä kysymyksiä.."Ei teiltä pakanoilta tätä vaadita, mut toki, jos pystyy niin anteeksanto on aina kova sana. Jos ei oo kristitty niin ei näiden juttujen kaa tarvi välttämättä olla tekemisissä, tekee mitä huvittaa. "
Varo yleistämästä ja lokeroimasta ihmisiä tuolla tavalla. 1) ainakaan minun jumalakuvastani et tiedä mitään 2) korkea moraali ei vaadi uskontoa.
Muuten me nyt tunnumme puhuvan yksi aidasta ja toinen aidanseipäästä. Sovintoon niin itsensä kuin maailmankin kanssa tulee toki pyrkiä, se on selvä. Pyrkiä voi kaiken anteeksiantamiseenkin, mutta jos syvältä minuutta rikkonutta loukkausta ei voi antaa anteeksi, se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Uhrin ei tarvitse syyllistyä eikä pyytää anteeksi. Kun sinulle tulee ikää lisää tulet huomaamaan, että ihmiset käyttävät "anteeksiantoa" oman särkyneen itsetuntonsa ja minäkuvansa paikkaamiseen - sitähän sen ei pitäisi olla, koska näin vain kierretään itse asia. Kyllä sinä sen vielä tajuat!
Olen vilpittömästi pahoillani tiellesi tulleista kurjista kokemuksista ja iloinen siitä, että katsot valoisasti eteenpäin. Onnea matkaan. - Pakana(F)
ihanko totta? kirjoitti:
itseäni, sanot asian selvemmin ja perusteellisemmin. Otan vaikka esimerkin omasta äitisuhteestani, tapahtumia yksilöimättä: vasta aikuisena tajusin, että minulla on oikeus ja lupa vihaan. "Käsittely" on tarkoittanut nimenomaan asian kanssa elämistä, ja nyt (noin 25 vuoden kuluttua) olen vihan kanssa sinut - se on edelleen olemassa koska tapahtuneita ei saa tapahtumattomaksi, mutta viha ei enää rajoita elämääni vaan on omassa lokosessaan. En yritäkään pakottaa itseäni tunteesta eroon, mutta nyt minä hallitsen sitä eikä se minua.
Matkan varrella on tullut vastaan ihmisiä, joiden mielestä teen ehdottomasti väärin; meidänhän tulee ehdoitta "rakastaa ja kunnioittaa jne.". Omasta mielestäni aitoa kunnioitusta sen enempää kuin anteeksiantoa ei käskystä aidolla tavalla synny, ne syntyvät jos yhtälön kaikki tekijät ovat kohdallaan."vasta aikuisena tajusin, että minulla on oikeus ja lupa vihaan. "Käsittely" on tarkoittanut nimenomaan asian kanssa elämistä, ja nyt (noin 25 vuoden kuluttua) olen vihan kanssa sinut - se on edelleen olemassa koska tapahtuneita ei saa tapahtumattomaksi, mutta viha ei enää rajoita elämääni vaan on omassa lokosessaan. En yritäkään pakottaa itseäni tunteesta eroon, mutta nyt minä hallitsen sitä eikä se minua."
Juuri noin minäkin sen ymmärrän. Toisin sanoen et ole "antanut anteeksi" vaan olet oppinut elämään vihan ja tapahtuneiden asioiden kanssa, etkä yritäkään päästä niistä eroon. Tavallaan siis olet vain todennut niiden asioiden olevan osa menneisyyttä. Ja sen menneisyyden ja nykyisyyden välillä on kuitenkin se "ovi" jossa lukee "anteeksiantamattomuus".
Mielestäni tuossa vaiheessa se koko anteeksianto alkaa tuntua jo aika epäolennaiselta. Koska elämä ei ole kiinni siitä. Ihmettelen myös kuinka kieroutuneesti sen koko anteeksiannon kuvitellaan tapahtuvan. Että ihmsen pitäisi antaa anteeksi vaikka kukaan ei edes PYYDÄ anteeksi. Ja jos pyytääkin, niin ei välttämättä ole OIKEASTI sitä mieltä että on tehnyt mitään väärin. Monet ihmishirviöthän eivät edes tajua tehneensä mitään väärin. Joten ketä se "anteeksiantaminen" auttaisi?
Ei se auta sitä hirviötä tai muuta luonnehäiriöistä tajuamaan tekojaan, eikä se auta anteeksiantajaa pääsemään vihastaan.
Se ei siis palvele ketään muuta kuin niitä ympärillä olevia ulkopuolisia ihmisiä, joiden oma sielunrauha on kiinni siitä että joku rikoksen tms. uhri "antaa anteeksi". Se palvelee ainoastaan heidän elämänkatsomuksensa ja "maailmanjärjestyksensä" pystyssä pysymistä, ei muuta. HEIDÄN maailmansa järkkyy jos sinä et anna anteeksi, ei suinkaan sinun itsesi. ;) - Pakana(F)
EnKerro kirjoitti:
Kyl täs vaik 22v ikää onkin niin tullut ihan tarpeeksi nähtyä pahaa. Ollut koulukiusattu aika kauan, valehdellut sosiaaliviranomaisille, poliisille ja ne syytti mun äitiä pahoinpitelystä vaik tein itse ne mustelmat tahallani, ollut mukana jengitoiminnassa nuorena ja hakannu ihmisiä, ollut hakattuna, nähnyt kun isä yrittänyt murhata äitiä ja tappaa sen kun ne eli yhdessä, nähnyt kun isä hakkasi mun perhettä ja muistan yhä kristallinkirkkaana sen näyn kun vessassa oli vain verta kaakeleis kun se pieksi äitiäni.. Ja olen paljon muutakin pahaa nähnyt, joten älä viitsi puhua kokemuksista. Itse tiiän et jos mua ei ois joku kantanut eteenpäin ja oppinut antaan anteeksi ja käsitellä nää asiat niin en oisi nykyään edes vältämättä elävien kirjoissa, ainakaan tervejärkisenä. Jokainen joka mut nyt näkee niin sanoo et oon erittäin kiltti ja lämpöinen ja kunnollinen mies eikä kukaan usko sanaakaan mitä kertoisin mun lapsuudestani tai elämästäni.
Olen paljon ollut juuri tän kysymyksen kaa seinää vasten ja jos ei Jumala ois mua kantanut eteenpäin ja antanut voimia kestää ja jaksaa kaikkea paskaa niin enpä ois tääl kirjottelemas. Ihan omasta kokemuksesta voin sanoo et jos sitä vihaa ei saa kitkettyä itseltä niin lopulta huomaa peiliin katsoessa et on yhtä paha ja syntinen kuin se insesti-isä ja menossa helvettiin. Ei kande uskoa joka hihhulia joka tulee vastaan, mut Raamatun kandee uskoa Sanasta sanaan ja ottaa oma elämä tosissaan ja se mihin oma elämä on suuntaamassa. Mulla se alkoi siitä kun osasin antaa anteeksi mun isälleni ja kiusaajilleni, suunta muuttui.."Kyl täs vaik 22v ikää onkin niin tullut ihan tarpeeksi nähtyä pahaa. Ollut koulukiusattu aika kauan, valehdellut sosiaaliviranomaisille, poliisille ja ne syytti mun äitiä pahoinpitelystä vaik tein itse ne mustelmat tahallani, ollut mukana jengitoiminnassa nuorena ja hakannu ihmisiä, ollut hakattuna, nähnyt kun isä yrittänyt murhata äitiä ja tappaa sen kun ne eli yhdessä, nähnyt kun isä hakkasi mun perhettä ja muistan yhä kristallinkirkkaana sen näyn kun vessassa oli vain verta kaakeleis kun se pieksi äitiäni.. Ja olen paljon muutakin pahaa nähnyt, joten älä viitsi puhua kokemuksista."
....
No niin. Miltä siis olisi tuntunut, jos tuossa tilanteessa olisit mennyt hakemaan apua vaikka kristillisesä terapiasta/sielunhoitajalta, jossa sitten joku "seppojokinen" olisi ilmoittanut sinulle että "sinun TULEE antaa anteeksi vanhemmillesi"?
Onko se "seppojokisen" asia mennä sinulta sitä vaatimaan?
Ajattelepas vielä, että vaikkapa isäsi olisi mennyt ja raiskannut sinua kaikki ne vuodet, ja seppojokinen sitten, apua ja TUKEA häneltä hakiessasi, vaatisi sinua antamaan isällesi anteeksi, sanoisi, että se on sinulle ainoa vaihtoehto. Eikä vain antamaan, vaan myös PYYTÄMÄÄN anteeksi isältäsi?
Oletko sinä muuten pyytänyt vanhemmiltasi anteeksi?
----
Ennenkuin vastaat, niin luepas tuo ensimmäinen aloitus vielä uudelleen ajatuksella. Se kirjasta otettu luku.
Ja vielä voisit lukea tuon vastaukseni "Ihanko totta":lle kun en viitsis samoja asioita toistaa joka viestissä. - ihanko totta?
Pakana(F) kirjoitti:
"vasta aikuisena tajusin, että minulla on oikeus ja lupa vihaan. "Käsittely" on tarkoittanut nimenomaan asian kanssa elämistä, ja nyt (noin 25 vuoden kuluttua) olen vihan kanssa sinut - se on edelleen olemassa koska tapahtuneita ei saa tapahtumattomaksi, mutta viha ei enää rajoita elämääni vaan on omassa lokosessaan. En yritäkään pakottaa itseäni tunteesta eroon, mutta nyt minä hallitsen sitä eikä se minua."
Juuri noin minäkin sen ymmärrän. Toisin sanoen et ole "antanut anteeksi" vaan olet oppinut elämään vihan ja tapahtuneiden asioiden kanssa, etkä yritäkään päästä niistä eroon. Tavallaan siis olet vain todennut niiden asioiden olevan osa menneisyyttä. Ja sen menneisyyden ja nykyisyyden välillä on kuitenkin se "ovi" jossa lukee "anteeksiantamattomuus".
Mielestäni tuossa vaiheessa se koko anteeksianto alkaa tuntua jo aika epäolennaiselta. Koska elämä ei ole kiinni siitä. Ihmettelen myös kuinka kieroutuneesti sen koko anteeksiannon kuvitellaan tapahtuvan. Että ihmsen pitäisi antaa anteeksi vaikka kukaan ei edes PYYDÄ anteeksi. Ja jos pyytääkin, niin ei välttämättä ole OIKEASTI sitä mieltä että on tehnyt mitään väärin. Monet ihmishirviöthän eivät edes tajua tehneensä mitään väärin. Joten ketä se "anteeksiantaminen" auttaisi?
Ei se auta sitä hirviötä tai muuta luonnehäiriöistä tajuamaan tekojaan, eikä se auta anteeksiantajaa pääsemään vihastaan.
Se ei siis palvele ketään muuta kuin niitä ympärillä olevia ulkopuolisia ihmisiä, joiden oma sielunrauha on kiinni siitä että joku rikoksen tms. uhri "antaa anteeksi". Se palvelee ainoastaan heidän elämänkatsomuksensa ja "maailmanjärjestyksensä" pystyssä pysymistä, ei muuta. HEIDÄN maailmansa järkkyy jos sinä et anna anteeksi, ei suinkaan sinun itsesi. ;)Sillä "polttoaineen loppumisella" tarkoitin juuri sitä, että asia ei enää ole oleellinen millään tavalla. En ole varma lukeeko ovessa mitään. En riipu myöskään anteeksiantamattomuudessa.
Eiköhän tuo ikä mokoma tee tepposensa siinä, että oppii katsomaan asioita ymmärtävämmällä ja laajemmalla perspektiivillä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että nuo tapahtuneet eivät ole "pahuuskastissa" lähimainkaan mitään insestiin tms. verrattavaa. Minuuttani ei tuhottu eikä minusta tullut kenenkään aivopesuun alistuvaa, kokemuksista on ollut ehkä jopa hyötyä, kun on ollut pakko tarkastella elämää ja asioita monesta eri vinkkelistä.
Olen varmaan ollut onnekas siinäkin mielessä, että matkan varrella on ollut myös aidosti tukevia ihmisiä. Mieleeni on jäänyt eräs ihana pappi, joka kehotti vihaamaan niin että tuntuu ja antamaan joskus anteeksi jos jaksaa... - Pakana(F)
ihanko totta? kirjoitti:
Sillä "polttoaineen loppumisella" tarkoitin juuri sitä, että asia ei enää ole oleellinen millään tavalla. En ole varma lukeeko ovessa mitään. En riipu myöskään anteeksiantamattomuudessa.
Eiköhän tuo ikä mokoma tee tepposensa siinä, että oppii katsomaan asioita ymmärtävämmällä ja laajemmalla perspektiivillä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että nuo tapahtuneet eivät ole "pahuuskastissa" lähimainkaan mitään insestiin tms. verrattavaa. Minuuttani ei tuhottu eikä minusta tullut kenenkään aivopesuun alistuvaa, kokemuksista on ollut ehkä jopa hyötyä, kun on ollut pakko tarkastella elämää ja asioita monesta eri vinkkelistä.
Olen varmaan ollut onnekas siinäkin mielessä, että matkan varrella on ollut myös aidosti tukevia ihmisiä. Mieleeni on jäänyt eräs ihana pappi, joka kehotti vihaamaan niin että tuntuu ja antamaan joskus anteeksi jos jaksaa..."Sillä "polttoaineen loppumisella" tarkoitin juuri sitä, että asia ei enää ole oleellinen millään tavalla. En ole varma lukeeko ovessa mitään. En riipu myöskään anteeksiantamattomuudessa."
....
Eihän siinä anteeksiantamattomuudessa "riiputakaan" vaan se on vain vallitseva olotila. Sellainen asia, jonka voi vain ikäänkuin TODETA, että niin se on ja so what.
Tuosta tekstistä ehkä paistaa vielä jotakin sellaista "kaikua" siitä kristillisestä anteeksiantamattomuuden käsityksestä, jossa anteeksiantamattomuus ja katkeruus yhdistetään toisiinsa, ja niitä pidetään periaatteessa samana asiana. Mutta tämä anteeksiantamattomuus ei ole sama kuin katkeruus. Anteeksiantamattomuudella on edelleen tosi negatiivinen leima.
Mutta monissa asioissa varmaan kuten sanoit aika tekee tehtävänsä. Joten ehkä siinä sinun "ovessasi" lukeekin "aika". ;)
Pääajatus oli kuitenkin se, että sinä käsittääkseni siis et ole koskaan ns. "antanut anteeksi" vaan olet tuntenut vain vihaasi silloin kun on vihastuttanut ja antanut ajan kulua asian päälle. Ja ihminen joka ei ole antanut anteeksi, on siis anteeksiantamaton, ei siinä sen kummempaa. Ei siinä sen kummemmin tarvitse roikkua. Ei sitä tarvitse niinkuin ajatella koko ajan että "voi vitsi kun mää nyt olen anteeksiantamaton". ;)
....
"Olen varmaan ollut onnekas siinäkin mielessä, että matkan varrella on ollut myös aidosti tukevia ihmisiä. Mieleeni on jäänyt eräs ihana pappi, joka kehotti vihaamaan niin että tuntuu ja antamaan joskus anteeksi jos jaksaa..."
....
Mutta mietis jos et olisi sen papin kaltaisia ihmisiä kohdannut, vaan olisitkin joutunut matkasi varrella, heikkona hetkenäsi, henkisesti puolustuskyvyttömänä, sellaiseen sielunhoitoprässiin, jossa sinuun olisi yritetty väkisin istuttaa ajatusta siitä että sinun TÄYTYY antaa anteeksi?
Sinulle olisi uskoteltu, ettei sinulla ole mitään toivoa paremmasta jos et anna anteeksi, ja sinut olisi saatu uskomaan, että kohtalosi on elää katkerana, jos et pysty antamaan anteeksi? Että joudut johonkin "tunnelukkoon" suhteessa äitiisi, jos et anna anteeksi, kuten Seppo Jokinen opettaa.
Olisiko aika tehnyt tehtäväänsä, jos näin olisi käynyt?
Eikö tuollainen sielunhoito/terapia olisi jämähdyttänyt sinut siihen tilanteeseen niin, että pyöriskelisit ja painiskelisit vielä tälläkin hetkellä sen anteeksiantoasian kanssa ja syyllistäisit itseäsi kun et pysty antamaan anteeksi? - Enkerro
ihanko totta? kirjoitti:
"Ei teiltä pakanoilta tätä vaadita, mut toki, jos pystyy niin anteeksanto on aina kova sana. Jos ei oo kristitty niin ei näiden juttujen kaa tarvi välttämättä olla tekemisissä, tekee mitä huvittaa. "
Varo yleistämästä ja lokeroimasta ihmisiä tuolla tavalla. 1) ainakaan minun jumalakuvastani et tiedä mitään 2) korkea moraali ei vaadi uskontoa.
Muuten me nyt tunnumme puhuvan yksi aidasta ja toinen aidanseipäästä. Sovintoon niin itsensä kuin maailmankin kanssa tulee toki pyrkiä, se on selvä. Pyrkiä voi kaiken anteeksiantamiseenkin, mutta jos syvältä minuutta rikkonutta loukkausta ei voi antaa anteeksi, se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Uhrin ei tarvitse syyllistyä eikä pyytää anteeksi. Kun sinulle tulee ikää lisää tulet huomaamaan, että ihmiset käyttävät "anteeksiantoa" oman särkyneen itsetuntonsa ja minäkuvansa paikkaamiseen - sitähän sen ei pitäisi olla, koska näin vain kierretään itse asia. Kyllä sinä sen vielä tajuat!
Olen vilpittömästi pahoillani tiellesi tulleista kurjista kokemuksista ja iloinen siitä, että katsot valoisasti eteenpäin. Onnea matkaan.En lokeroinut muutakuin kristillisessä sekä eikristillisessä mielessä. Jos ei usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa niin miks pitäs edes yrittää ymmärtää sielunhoidollisia asioita? Tässähän on kyse juuri kristillisestä näkökulmasta, miten sielunhoito toimii, sitä minä tässä painotin, en muuta. En tiiä mitään toisten maailmankuvasta mut sen tiedän mitä Raamattu opettaa ja mitä on ihmisten mielikuvia ja uskomuksia siitä. Jotenkin naurattaa kun ihmiset luulee et Kristityt naama irvessä antaa anteeksi toisilleen ja et se ois jotakin pakottamista. Kyl sen jokainen hokaa ajallaan, ja jokainen antaa anteeksi jos haluaa ja kun se asia ei enää satu.
Se et uskoo Raamatun olevan Jumalan Sanaa yms ei tarkoita et olisin jonkun uskonnon jäsen. Voihan sitä ajatella täsmälleen kuin uskovaiset vaikkei heidän kanssa olisi paljon mitään tekemistä. Tällä määritelmällä voidaan kristinusko selittää eläväksi USKOKSI ja elämäksi, ei joksikin uskonnolliseksi toiminnaksi ja dogmiksi joita nyt myös yritätte sekoittaa mukaan tähän sielunhoidolliseen kysymykseen (että se vaikuttaisi mahdollisimman tyhmälle ja jotku jotka asiasta ei mitään ymmärrä olisi puolellanne?).
"Pyrkiä voi kaiken anteeksiantamiseenkin, mutta jos syvältä minuutta rikkonutta loukkausta ei voi antaa anteeksi, se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Uhrin ei tarvitse syyllistyä eikä pyytää anteeksi."
- tähän vielä lisäisin että olen samaa mieltä. Mut juuri tähän se kristillinen usko nivoutuu aika tiukasti kii, että jos Jumala on minun syntini anteeksi antanut Jeesuksen Kristuksen veren ja nimen tähden niin olen myös oiketettu taisteleen harmonian ja oikeuden puolesta ja antaan anteeksi myös minä. Minun tapauksessani jos ois kaikki ne puukoniskut minään jäänyt jäljelle eikä parantunut niin enpä tiiä olisinko tääl maailmassa. Ts. jos en ois pystynyt antaan anteeksi ja vapautuun katkeruuden siteistä ja jatkamaan elämää, niin enpä tiiä jaksaisko sitä eteenpäin, suunnitellen seuraavaa liikettä elämässään. En nyt puhu jostain huuhaasta, jostain itsesuggestiosta et hokee naama irvessä "ny mä annan sille anteeksi" vaan ihan puhtaasti siitä et se on sen asian haudannut ja se ei kummittele yhtään enää.
Ihan kuten Jumalakin loukkaantui juutalaisille kun ne petti häntä kuin vaimo miestään. Jokainen tietää kuinka kipeetä ottaa kun tulee petetyksi, ja kestää kyl hetken aikaa, ehkä jopa ikuisuuden (ainakin ihmiselle) et pystyy antaan anteeksi. - Enkerro
Pakana(F) kirjoitti:
"Kyl täs vaik 22v ikää onkin niin tullut ihan tarpeeksi nähtyä pahaa. Ollut koulukiusattu aika kauan, valehdellut sosiaaliviranomaisille, poliisille ja ne syytti mun äitiä pahoinpitelystä vaik tein itse ne mustelmat tahallani, ollut mukana jengitoiminnassa nuorena ja hakannu ihmisiä, ollut hakattuna, nähnyt kun isä yrittänyt murhata äitiä ja tappaa sen kun ne eli yhdessä, nähnyt kun isä hakkasi mun perhettä ja muistan yhä kristallinkirkkaana sen näyn kun vessassa oli vain verta kaakeleis kun se pieksi äitiäni.. Ja olen paljon muutakin pahaa nähnyt, joten älä viitsi puhua kokemuksista."
....
No niin. Miltä siis olisi tuntunut, jos tuossa tilanteessa olisit mennyt hakemaan apua vaikka kristillisesä terapiasta/sielunhoitajalta, jossa sitten joku "seppojokinen" olisi ilmoittanut sinulle että "sinun TULEE antaa anteeksi vanhemmillesi"?
Onko se "seppojokisen" asia mennä sinulta sitä vaatimaan?
Ajattelepas vielä, että vaikkapa isäsi olisi mennyt ja raiskannut sinua kaikki ne vuodet, ja seppojokinen sitten, apua ja TUKEA häneltä hakiessasi, vaatisi sinua antamaan isällesi anteeksi, sanoisi, että se on sinulle ainoa vaihtoehto. Eikä vain antamaan, vaan myös PYYTÄMÄÄN anteeksi isältäsi?
Oletko sinä muuten pyytänyt vanhemmiltasi anteeksi?
----
Ennenkuin vastaat, niin luepas tuo ensimmäinen aloitus vielä uudelleen ajatuksella. Se kirjasta otettu luku.
Ja vielä voisit lukea tuon vastaukseni "Ihanko totta":lle kun en viitsis samoja asioita toistaa joka viestissä."No niin. Miltä siis olisi tuntunut, jos tuossa tilanteessa olisit mennyt hakemaan apua vaikka kristillisesä terapiasta/sielunhoitajalta, jossa sitten joku "seppojokinen" olisi ilmoittanut sinulle että "sinun TULEE antaa anteeksi vanhemmillesi"? "
-Noh juuri sen kristillisen terapian avulla olen vielä tässä =). Eri asia vaan et mä en luota kaiken maailman maakareihin, mut Raamattuun luotan ja Jumalaan. Seppojokisen asia on myös tiedottaa kristittynä ja sielunhoitajana et jos mä olen saanut syntini anteeksi Jumalan silmissä ja olen "oikeasti kristitty" niin ne Isä meidän-rukouksessa olevat sanat ovat myös minulle ajankohtaisia: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
- Mutta kuka nyt luulee et heti tommoista tulis päin naamaa sanomaan, eihän se ole edes loogista semmoinen. En minä ainakaan ajattele mitään anteeksiantamusta, vaan sitä kuinka saisin nitistettyä sen ihmisen tai nöyryytettyä jotenkin..
Tietenkin hän keskittyisi sielunhoitajana ihan vain siihen et puhuisin asiasta ja kuuntelisi minua yms.. se on yks tärkeimpiä juttuja ja myöhemmin viel et rukoilisin Jeesusta oleen mun kaa et kestäisin kaikki ne kivut ja vaiheet jotka edeltävät paranemisprosessia. Kuten Raamattu opettaa Jeesuksesta "särkynyttä sydäntä sinä et hylkää, murtunutta kortta et katkaise". Myös eräs vaihe prosessissa on se et pystyy antaan anteeksi, silloin jos oikeesti ja vilpittömästi sen pystyy tekeen, on aika hyvin "parantunut"
Itse olen hyljännyt kaiken maailman psykologit ja ihmiset, en ole kertonut edes kaikista asioista mitä minulla on ollut, olen vain rukoillut ja kokenut konkreettisesti kuinka Jumala on minua hoitanut ja pitänyt minusta huolta. En mä luota mihinkään pappiin tai pastoriin, ne on vain ihmisiä, ja harva heistäkään on asiantuntija.
Tää on niin turha keskustelu kun olla voi. Ethän sinä edes ymmärrä mitä minä puhun. Et tunne minua, etkä tiiä Jumalasta mitään. Tiiät vain ilmiön nimeltä uskonto ja yhdistät sen kaiken maailman pseudotieteisiin ja yrität käyttää järkeilyäsi. Minä tiiän elämäni ja sen kuinka raadollista ja pahaa se ihmisen vaellus voi olla. Niin tietää moni muukin kristitty joka on syvältä nostettu maailmaan takas, muuten olisivat jo kauan sit hirttoköydessä. Jotenkin niin surkuhupaisaa kun positiivisiks pelleiks meitä haukutaan, vaik ollaan oltu moni kuoleman ja elämän rajalla, ja Jumala on rakkaudellaan houkutellut takaisin maailmaan ja olemme saaneet jonku tehtävän tääl. Ja yksi minun tehtävistäni on sanoo "LOL" tälle koko keskustelulle ja olen pyytänyt anteeksi ja olen antanut anteeksi:) - EnKerro
ihanko totta? kirjoitti:
itseäni, sanot asian selvemmin ja perusteellisemmin. Otan vaikka esimerkin omasta äitisuhteestani, tapahtumia yksilöimättä: vasta aikuisena tajusin, että minulla on oikeus ja lupa vihaan. "Käsittely" on tarkoittanut nimenomaan asian kanssa elämistä, ja nyt (noin 25 vuoden kuluttua) olen vihan kanssa sinut - se on edelleen olemassa koska tapahtuneita ei saa tapahtumattomaksi, mutta viha ei enää rajoita elämääni vaan on omassa lokosessaan. En yritäkään pakottaa itseäni tunteesta eroon, mutta nyt minä hallitsen sitä eikä se minua.
Matkan varrella on tullut vastaan ihmisiä, joiden mielestä teen ehdottomasti väärin; meidänhän tulee ehdoitta "rakastaa ja kunnioittaa jne.". Omasta mielestäni aitoa kunnioitusta sen enempää kuin anteeksiantoa ei käskystä aidolla tavalla synny, ne syntyvät jos yhtälön kaikki tekijät ovat kohdallaan.kyl minä kristittynä sanoisin et aina tärkeää olla mahdollisimman reilu ja rehellinen. Ja se on reiluutta jo se et tunnustaa et ei pysty antaan anteeksi ja antaa sen asian Jumalalle. On asioita joita ei niin vaan pysty antaan anteeksi, edes ajan kans. kaikki näytteleminen on saatanasta ;)
- Enkerro
Pakana(F) kirjoitti:
...neljä vastausta, eikä yhdessäkään kyseenalaisteta Seppo Jokisen työperiaatteita. "Kaikki ok" jne.
Kertooko tämä siitä, kuinka onneton uskovaisten empatiakyky on, kuinka huonosti te osaatte ajatella asiaa sen potilaan, tässä tapauksessa siis insesti uhrin näkökulmasta? Onko tämä "Kaikki ok" yleinen mielipide?
Mietipäs vaikka tode, itsesi insesti uhriksi. Ajattele, että olet joutunut vuosikymmenet oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja ajattele sitten, että menet kristilliseen terapiaan, jossa terapeutti ilmoittaa sinulle että "sinun TULEE antaa kaikki isällesi anteeksi". Eikä pelkästään antaa anteeksi, mutta myös PYYTÄÄ anteeksi isältäsi.
Niin, mitä insestin uhrin pitäisi PYYTÄÄ anteeksi?
Seppo Jokinen sanoo:
"Kummankin osapuolen tulee _antaa toisilleen anteeksi_, ja myös _ottaa vastaan anteeksiantamus_"
Tämä tarkoittaa molemminpuolista anteeksi_pyytämistä_ sekä molemminpuolista anteeksi_antamista_.
Seppo Jokinen käyttää kaikenlisäksi vielä hyvin painostavaa ilmaisua. Hän ei tyydy esim. vain ehdottamaan anteeksiantamista/pyytämistä, vaan hän VAATII sitä.
....
"hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?"
....
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän?
Ketä se anteeksianto parhaiten todellisuudessa palvelee?
Nimenomaan siis anteeksiantamisen vaatimuksen minä kyseenalaistan. Itseasiassa minä tuomitsen sen jyrkästi, ja pidän sitä erittäin vammauttavana henkisenä väkivaltana, varsinkin kun sitä harjoitetaan sellaisen tahon toimesta, jonka tarkoitus pitäisi olla auttaminen.
On todella röyhkeää mennä vaatimaan esim. insestin uhria antamaan anteeksi, ja kaikista käsittämättömintä on se, että Seppo Jokisen mielestä insestin uhrin pitäisi myös PYYTÄÄ anteeksi jotakin.
Ylipäänsä ajatus siitä, että jollakin _ulkopuolisella ihmisellä_ joka ei ole edes itse kokenut mitään vastaavaa, olisi missään olosuhteissa varaa mennä vaatimaan joltakin hyvin vammauttavia asioita kokeneelta vuosikausiakin kiduttamista kestäneeltä, anteeksiantoa saatikka pyytämistä. Se kertoo todella röyhkeästä ja itseriittoisesta asenteesta, jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kunnioittamisesta.
....
Lisäksi Seppo Jokinen antaa ymmärtää, että insestin uhri jotenkin HALLITSISI hyväksikäyttäjäänsä.
"Tytär on tietyllä tavalla alistettu, mutta tietyllä tavalla hän hallitsee isäänsä"
Siis: Hyäksikäytetty (joka ei ole aina tytär) on VAIN TIETYLLÄ TAVALLA alistettu (ei siis kokonaan, täysin alistettu, vaan vain "tietyllä tavalla") Ja lisäksi Seppo vielä kuvittelee ihan tosissaan että insestin uhri jollakin tavalla HALLISTEE hyväksikäyttäjäänsä! Millainen pervo ajattelee noin?
Eikö tuo kuulosta melkein pedofiilin itsensä puheelta, jotka aina kuvittelevat olevansa itse uhriensa uhreja?
....
"tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa."
....
Päinvastoinhan tekstistä käy ilmi, että Seppo Jokinen, jonka pitäisi olla hyvin kokenut terapeutti ja näin ollen tajuta asioista jotakin, kuvittelee ihan tosisaan, että insestin uhri voi parantua "yhdessä hetkessä" rukouksen kautta. Siis terapeutti jolla on vuosikausien kokemus terapeutin työstä, jolla pitäisi olla ymmärrys omasta vastuustaan, menee taannuttamaan koko terapiakäsitteen jollekin kivikaudelle, jossa turvaudutaan hokkuspokkuskeinoihin "hoidettaessa" ihmisiä, joilla saattaa olla hyvinkin syviä henkisisä vammoja ja traumoja.
Tämä on mielestäni todella vakavaa, sellaista vallankäyttöä, johon pitäisi puuttua.Noh jos toi on totta et äijä pakottaa et pitää antaa anteeksi heti, nii sehän on täyttä potaskaa. Seuraava..
"
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän? "
-väärin, asiat pitää myös perustella Raamatulla jos meinaa jotain saada uskovien kaaliin. Ei auta joku oma mielipide, jos ei löydy mitään tukea Raamatusta sille. Kristilliset piirit on täynnä tämmöisiä mielipidekirjoittajia, mut jos haluaa jotain oikeesti asiaa tuoda julki, niin pitää olla hyvät perustelut ja Raamattustakin oikeanlaisia siteerauksia. Seuraava kirja =). Tää on loppuunkäsitelty ainakin minun osaltani. - ihanko totta?
Pakana(F) kirjoitti:
"Sillä "polttoaineen loppumisella" tarkoitin juuri sitä, että asia ei enää ole oleellinen millään tavalla. En ole varma lukeeko ovessa mitään. En riipu myöskään anteeksiantamattomuudessa."
....
Eihän siinä anteeksiantamattomuudessa "riiputakaan" vaan se on vain vallitseva olotila. Sellainen asia, jonka voi vain ikäänkuin TODETA, että niin se on ja so what.
Tuosta tekstistä ehkä paistaa vielä jotakin sellaista "kaikua" siitä kristillisestä anteeksiantamattomuuden käsityksestä, jossa anteeksiantamattomuus ja katkeruus yhdistetään toisiinsa, ja niitä pidetään periaatteessa samana asiana. Mutta tämä anteeksiantamattomuus ei ole sama kuin katkeruus. Anteeksiantamattomuudella on edelleen tosi negatiivinen leima.
Mutta monissa asioissa varmaan kuten sanoit aika tekee tehtävänsä. Joten ehkä siinä sinun "ovessasi" lukeekin "aika". ;)
Pääajatus oli kuitenkin se, että sinä käsittääkseni siis et ole koskaan ns. "antanut anteeksi" vaan olet tuntenut vain vihaasi silloin kun on vihastuttanut ja antanut ajan kulua asian päälle. Ja ihminen joka ei ole antanut anteeksi, on siis anteeksiantamaton, ei siinä sen kummempaa. Ei siinä sen kummemmin tarvitse roikkua. Ei sitä tarvitse niinkuin ajatella koko ajan että "voi vitsi kun mää nyt olen anteeksiantamaton". ;)
....
"Olen varmaan ollut onnekas siinäkin mielessä, että matkan varrella on ollut myös aidosti tukevia ihmisiä. Mieleeni on jäänyt eräs ihana pappi, joka kehotti vihaamaan niin että tuntuu ja antamaan joskus anteeksi jos jaksaa..."
....
Mutta mietis jos et olisi sen papin kaltaisia ihmisiä kohdannut, vaan olisitkin joutunut matkasi varrella, heikkona hetkenäsi, henkisesti puolustuskyvyttömänä, sellaiseen sielunhoitoprässiin, jossa sinuun olisi yritetty väkisin istuttaa ajatusta siitä että sinun TÄYTYY antaa anteeksi?
Sinulle olisi uskoteltu, ettei sinulla ole mitään toivoa paremmasta jos et anna anteeksi, ja sinut olisi saatu uskomaan, että kohtalosi on elää katkerana, jos et pysty antamaan anteeksi? Että joudut johonkin "tunnelukkoon" suhteessa äitiisi, jos et anna anteeksi, kuten Seppo Jokinen opettaa.
Olisiko aika tehnyt tehtäväänsä, jos näin olisi käynyt?
Eikö tuollainen sielunhoito/terapia olisi jämähdyttänyt sinut siihen tilanteeseen niin, että pyöriskelisit ja painiskelisit vielä tälläkin hetkellä sen anteeksiantoasian kanssa ja syyllistäisit itseäsi kun et pysty antamaan anteeksi?Kävin kyllä läpi myös "anteeksianto"-vaiheen, mutta aikamoisen itsetutkiskelun jälkeen piti myöntää, että se oli älyllisesti epärehellistä.
Jääräpäinen luonne ja tarve pitää kiinni oikeudestaan kysyä ja kyseenalaistaa asioita on myös erinomaisen tarpeelliseksi osoittautunut. Ei ole helppo tie (myöntää että kehitysprosessi voi kestää koko elämän tulematta "valmiiksi"), mutta ei ongelmien pumpulointi ja hymistelykään aitoon tulokseen johda.
Tuuria siis siinä, ettei pahimmassa kipuvaiheessa kukaan päässyt iskemään, ehkä jotenkin vaistonvaraisesti suojelin itseäni tällaiselta, koska se on niin perinjuurin vastenmielistä ja sotii oikeustajuani vastaan. Niskakarvat pörhistyvät aina, kun aivopesuun verrattavin uskonnollisin metodein käydään vereslihalla olevan ihmisen kimppuun. Tätä valitettavasti tapahtuu, mitä kireämpi poppoolla pipo sen lujemmin Raamatulla lyödään päähän. - seurailija
ihanko totta? kirjoitti:
Kävin kyllä läpi myös "anteeksianto"-vaiheen, mutta aikamoisen itsetutkiskelun jälkeen piti myöntää, että se oli älyllisesti epärehellistä.
Jääräpäinen luonne ja tarve pitää kiinni oikeudestaan kysyä ja kyseenalaistaa asioita on myös erinomaisen tarpeelliseksi osoittautunut. Ei ole helppo tie (myöntää että kehitysprosessi voi kestää koko elämän tulematta "valmiiksi"), mutta ei ongelmien pumpulointi ja hymistelykään aitoon tulokseen johda.
Tuuria siis siinä, ettei pahimmassa kipuvaiheessa kukaan päässyt iskemään, ehkä jotenkin vaistonvaraisesti suojelin itseäni tällaiselta, koska se on niin perinjuurin vastenmielistä ja sotii oikeustajuani vastaan. Niskakarvat pörhistyvät aina, kun aivopesuun verrattavin uskonnollisin metodein käydään vereslihalla olevan ihmisen kimppuun. Tätä valitettavasti tapahtuu, mitä kireämpi poppoolla pipo sen lujemmin Raamatulla lyödään päähän.Sinulla ja poppoollasi, jos kenellä näyttää pipo olevan todella kireällä. Vanne on vedetty jo liiankin tiukalle, joten olisi jo syytä hieman alkaa löysätä. Jo ihan oman terveytenne takia. Viha ja katkeruus ovat kaiken pahan alku ja juuri, sanoo viisaasti vanha sananlaskukin.
- ihanko totta?
seurailija kirjoitti:
Sinulla ja poppoollasi, jos kenellä näyttää pipo olevan todella kireällä. Vanne on vedetty jo liiankin tiukalle, joten olisi jo syytä hieman alkaa löysätä. Jo ihan oman terveytenne takia. Viha ja katkeruus ovat kaiken pahan alku ja juuri, sanoo viisaasti vanha sananlaskukin.
te ette ymmärrä lukemaanne pätkääkään, vaan koko ajan menee puurot ja vellit sekaisin.
En todellakaan ole pipo kireällä, vaan pyrin katselemaan asioita monesta eri näkökulmasta. Millä perusteella näitä heittoja oikein teette? Ja mikä ihmeen poppoo minulla on?
Ei päätä ei häntää. - ihanko totta?
Enkerro kirjoitti:
En lokeroinut muutakuin kristillisessä sekä eikristillisessä mielessä. Jos ei usko Raamatun olevan Jumalan Sanaa niin miks pitäs edes yrittää ymmärtää sielunhoidollisia asioita? Tässähän on kyse juuri kristillisestä näkökulmasta, miten sielunhoito toimii, sitä minä tässä painotin, en muuta. En tiiä mitään toisten maailmankuvasta mut sen tiedän mitä Raamattu opettaa ja mitä on ihmisten mielikuvia ja uskomuksia siitä. Jotenkin naurattaa kun ihmiset luulee et Kristityt naama irvessä antaa anteeksi toisilleen ja et se ois jotakin pakottamista. Kyl sen jokainen hokaa ajallaan, ja jokainen antaa anteeksi jos haluaa ja kun se asia ei enää satu.
Se et uskoo Raamatun olevan Jumalan Sanaa yms ei tarkoita et olisin jonkun uskonnon jäsen. Voihan sitä ajatella täsmälleen kuin uskovaiset vaikkei heidän kanssa olisi paljon mitään tekemistä. Tällä määritelmällä voidaan kristinusko selittää eläväksi USKOKSI ja elämäksi, ei joksikin uskonnolliseksi toiminnaksi ja dogmiksi joita nyt myös yritätte sekoittaa mukaan tähän sielunhoidolliseen kysymykseen (että se vaikuttaisi mahdollisimman tyhmälle ja jotku jotka asiasta ei mitään ymmärrä olisi puolellanne?).
"Pyrkiä voi kaiken anteeksiantamiseenkin, mutta jos syvältä minuutta rikkonutta loukkausta ei voi antaa anteeksi, se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Uhrin ei tarvitse syyllistyä eikä pyytää anteeksi."
- tähän vielä lisäisin että olen samaa mieltä. Mut juuri tähän se kristillinen usko nivoutuu aika tiukasti kii, että jos Jumala on minun syntini anteeksi antanut Jeesuksen Kristuksen veren ja nimen tähden niin olen myös oiketettu taisteleen harmonian ja oikeuden puolesta ja antaan anteeksi myös minä. Minun tapauksessani jos ois kaikki ne puukoniskut minään jäänyt jäljelle eikä parantunut niin enpä tiiä olisinko tääl maailmassa. Ts. jos en ois pystynyt antaan anteeksi ja vapautuun katkeruuden siteistä ja jatkamaan elämää, niin enpä tiiä jaksaisko sitä eteenpäin, suunnitellen seuraavaa liikettä elämässään. En nyt puhu jostain huuhaasta, jostain itsesuggestiosta et hokee naama irvessä "ny mä annan sille anteeksi" vaan ihan puhtaasti siitä et se on sen asian haudannut ja se ei kummittele yhtään enää.
Ihan kuten Jumalakin loukkaantui juutalaisille kun ne petti häntä kuin vaimo miestään. Jokainen tietää kuinka kipeetä ottaa kun tulee petetyksi, ja kestää kyl hetken aikaa, ehkä jopa ikuisuuden (ainakin ihmiselle) et pystyy antaan anteeksi.koska kuten sanottu, et sitä kohdallani voi missään mielessä tehdä.
Vai niputatko minut ei-kristilliseksi, koska näkökulmani on erilainen kuin sinun? Juuri tämä on sitä niskavilloja pörhistyttävää asennoitumista. - Pakana(F)
Enkerro kirjoitti:
"No niin. Miltä siis olisi tuntunut, jos tuossa tilanteessa olisit mennyt hakemaan apua vaikka kristillisesä terapiasta/sielunhoitajalta, jossa sitten joku "seppojokinen" olisi ilmoittanut sinulle että "sinun TULEE antaa anteeksi vanhemmillesi"? "
-Noh juuri sen kristillisen terapian avulla olen vielä tässä =). Eri asia vaan et mä en luota kaiken maailman maakareihin, mut Raamattuun luotan ja Jumalaan. Seppojokisen asia on myös tiedottaa kristittynä ja sielunhoitajana et jos mä olen saanut syntini anteeksi Jumalan silmissä ja olen "oikeasti kristitty" niin ne Isä meidän-rukouksessa olevat sanat ovat myös minulle ajankohtaisia: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
- Mutta kuka nyt luulee et heti tommoista tulis päin naamaa sanomaan, eihän se ole edes loogista semmoinen. En minä ainakaan ajattele mitään anteeksiantamusta, vaan sitä kuinka saisin nitistettyä sen ihmisen tai nöyryytettyä jotenkin..
Tietenkin hän keskittyisi sielunhoitajana ihan vain siihen et puhuisin asiasta ja kuuntelisi minua yms.. se on yks tärkeimpiä juttuja ja myöhemmin viel et rukoilisin Jeesusta oleen mun kaa et kestäisin kaikki ne kivut ja vaiheet jotka edeltävät paranemisprosessia. Kuten Raamattu opettaa Jeesuksesta "särkynyttä sydäntä sinä et hylkää, murtunutta kortta et katkaise". Myös eräs vaihe prosessissa on se et pystyy antaan anteeksi, silloin jos oikeesti ja vilpittömästi sen pystyy tekeen, on aika hyvin "parantunut"
Itse olen hyljännyt kaiken maailman psykologit ja ihmiset, en ole kertonut edes kaikista asioista mitä minulla on ollut, olen vain rukoillut ja kokenut konkreettisesti kuinka Jumala on minua hoitanut ja pitänyt minusta huolta. En mä luota mihinkään pappiin tai pastoriin, ne on vain ihmisiä, ja harva heistäkään on asiantuntija.
Tää on niin turha keskustelu kun olla voi. Ethän sinä edes ymmärrä mitä minä puhun. Et tunne minua, etkä tiiä Jumalasta mitään. Tiiät vain ilmiön nimeltä uskonto ja yhdistät sen kaiken maailman pseudotieteisiin ja yrität käyttää järkeilyäsi. Minä tiiän elämäni ja sen kuinka raadollista ja pahaa se ihmisen vaellus voi olla. Niin tietää moni muukin kristitty joka on syvältä nostettu maailmaan takas, muuten olisivat jo kauan sit hirttoköydessä. Jotenkin niin surkuhupaisaa kun positiivisiks pelleiks meitä haukutaan, vaik ollaan oltu moni kuoleman ja elämän rajalla, ja Jumala on rakkaudellaan houkutellut takaisin maailmaan ja olemme saaneet jonku tehtävän tääl. Ja yksi minun tehtävistäni on sanoo "LOL" tälle koko keskustelulle ja olen pyytänyt anteeksi ja olen antanut anteeksi:)"Tää on niin turha keskustelu kun olla voi."
No mutta miksi ihmeessä sinä sitten olet keskustellut hyvinkin aktiivisesti, jos tämä keskustelu on niin "turha"?
"-Noh juuri sen kristillisen terapian avulla olen vielä tässä =)."
Olet siis ollut kristillisessä terapiassa? Miksi et ole sitten kertonut asiasta enempää, kun juuri sitä olen tässä kysynyt? Mitä se käytännössä piti sisällään, kuinka usein kävit terapiaistunnoissa, missä koulutettu terapeuttisi oli opiskellut terapeutiksi (jos satut tietämään? siitä tuskin terapiaistunnoissa keskusteltiin ;)), millainen terapian kaava oli (siis potilaan tilanteen kartoittaminen, varsinainen asioiden käsittely -> mitä siihen kuului jne...)
....
"Ethän sinä edes ymmärrä mitä minä puhun."
....
Kuule minusta tuntuu, että ymmärrän sen paljon paremmin kuin arvaatkaan. ;)
....
"Et tunne minua, etkä tiiä Jumalasta mitään. Tiiät vain ilmiön nimeltä uskonto ja yhdistät sen kaiken maailman pseudotieteisiin ja yrität käyttää järkeilyäsi."
....
En tiedä kauanko olet ollut uskossa, mutta tuo on suoraan kenen tahansa "uskonveljen tai sisaren" selitysvarastosta poimittu fraasi, asia johon jokainen uskovainen vetoaa silloin, kun muut selitykset alkavat olla lopussa. Vedotaan toisen osapuolen "ymmärtämättömyyteen" ja "tietämättömyyteen", siihen, ettei "kukaan muu voi tajuta näitä asioita kuin uskovainen". Järkeä halveksitaan, koska "eihän näitä asioita voi järjellä ymmärtää" jne. Siis se, joka "ei ymmärrä" on aina se "toinen osapuoli". Sitä mahdollisuutta ei otetaa edes huomioon, että ITSE voisi olla väärässä, TAI esim. olisi ymmärtänyt koko keskustelun pointin väärin.
Nuo ovat valmiita selityspaketteja, suoraan hyllyltä poimittuja. Ja sehän on kätevää; silloin asiaa ei tarvitse itse ajatella sen syvemmin.
....
"Minä tiiän elämäni ja sen kuinka raadollista ja pahaa se ihmisen vaellus voi olla. Niin tietää moni muukin kristitty joka on syvältä nostettu maailmaan takas, muuten olisivat jo kauan sit hirttoköydessä. Jotenkin niin surkuhupaisaa kun positiivisiks pelleiks meitä haukutaan, vaik ollaan oltu moni kuoleman ja elämän rajalla, ja Jumala on rakkaudellaan houkutellut takaisin maailmaan ja olemme saaneet jonku tehtävän tääl. Ja yksi minun tehtävistäni on sanoo "LOL" tälle koko keskustelulle ja olen pyytänyt anteeksi ja olen antanut anteeksi:)"
....
Tässä keskustelussahan ei puhuttu pelkästään juuri sinun tarínastasi, vaan asiasta yleisellä tasolla, pohjana Seppo Jokisen kirjasta poimittu anteeksiantokohta.
Yllättävää on kuinka juuri tuohon kirjasta poimittuun kohtaan ei kukaan ole pahemmin reagoinut. Nekin vähäiset reaktiot joita siihen on tullut, ovat olleet seli seliä, jossa selitellään sitä mitä se Seppo OIKEASTI tarkoitti, ikäänkuin hän ei olisi tarkoittanut juuri sitä mitä siinä lukee.
Kyllä minä uskon, hyvä enkerro, että sinä tiedät elämän raadollisuudesta, ja olen hyvin tietoinen siitäkin, että uskoon tulemisella monet ihmiset ovat pidentäneet elinkaartaan. Olen koko elämäni niistä kuunnellut tarinoita.
Mutta kuka sinua nyt on haukkunut "positiiviseksi pelleksi"? En minä ainakaan. ;) Jos minua, ja muita anteeksiantamattomuuden hyväksymisen puolestapuhujia sillä tarkoitat, niin sehän kertoo vain siitä, miten ja millaisena ihmisenä SINÄ näet ja koet minut. Se kertoo siis vain sinusta itsestäsi jotakin.
----
Tiedän monia ihmisiä, jotka "ovat antaneet anteeksi" vuosikausia sitten milloin mitäkin. He ovat ihmisiä jotka ovat "eläneet anteeksiannossa" vuosikausia ja elävät edelleenkin.
Tulee ensimmäisenä nyt mieleen eräskin henkilö joka on "antanut anteeksi" joskus n. 35-vuotta sitten, uskoon tullessaan, vanhemmilleen synkän lapsuutensa. Riemumielin hän on koko tämän ajan hokenut sitä kuinka hän "ei tunne enää yhtään vihaa vanhempiaan kohtaan" ja kuinka se "anteeksianto" on niin hyvä asia, halleluujaa! Elämä on "yhtä hymyä" koska niin vain hän pääsi kaikesta katkeruudesta anteeksiannon myötä eroon.
Mutta ei menneisyys "pyyhkiydy pois" eikä sen aiheuttamasta vihastakaan pääse eroon. Todellisuudessa sitä vihaa pitäisi vain oppia hallitsemaan, mikä tapahtuu aina sitä kautta, että sen olemassaolo hyväksytään, ja itselle annetaan lupa vihata kun on sen aika, eikä sitä yritetä painaa pinnan alle anteeksiannolla ja siihen pyrkimisellä.
Viha purkautuu AINA jotakin kautta, jos ei suoraan, niin kieroon, huomaamatta, pasiivisessa muodossa. Esim. tämän henkilön viha purkautuu myös, vaikka hän (ja kukaan muukaan hänen uskonveljensä/sisarensa) ei sitä itse tiedostakaan. Hänen lapsuutensa vaikuttaa hyvin selvästi edelleenkin, ei se ole millään anteeksiannolla lähtenyt pois.
Tällaisen passiivisen vihan kohteita ikävä kyllä joutuvat useimmiten olemaan omat lapset. Ihminen on siitä jännä olento, että siinä vaiheessa kun omia lapsia alkaa tulemaan se oma lapsuus tulee yhtäkkiä hyvin konkreettisesti lähelle, ja alkaa vaikuttamaan vaikka se olisi ollut vuosikausia piilossa.
Niin on käynyt myös tämän esimerkkihenkilön kohdalla. Se viha, ja hänen lapsuutensa näkyy monella tavalla siinä miten hän asennoituu omiin lapsiinsa. Se ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa eikä edes välttämättä mitään ulkopuolelle näkyvää. Typpillisin "oire" siitä on kuitenkin esim. se, että lasten vihaa tai muita "negat." tunteita ei hyväksytä. Henkilö, joka on painanut oman vihansa pinnan alle ei kestä omien lastensa vihan purkua, eikä muitakaan "negat" tunteita. Hän odottaa, että lasten pitäisi olla jatkuvasti vain iloisia ja onnellisia, ja hän jaksaa aina muistuttaa siitä kuinka "hyvin kaikki asiat ovat" hänen omilla lapsillaan. Hän jatkuvasti vertaa OMAA lapsuuttaan (jolla siis EI pitäisi olla enää mitään vaikutusta mihinkään koska "kaikkihan on annettu anteeksi";)) omien lastensa lapsuuteen, ja odottaa, että hänen omien lastensa pitäisi olla jatkuvasti vain kiitollisia kaikesta, ja että lasten tunneskaalaan ei pitäisi mahtua mitään muita tunteita kuin vain ne "positiiviset" tunteet, ilo, onnellisuus kiitollisuus yms.
Järjellisesti puhuessaan hän kyllä aina myöntää että myös negat. tunteet ja "pienet riidat" kuuluu elämään, mutta käytännössä, ja tunnetasolla koko hänen elämänsä sotii sitä vastaan - todellisuudessa hän ei hyväksy eikä kestä "negat" tunteita muilla ihmisillä, kaikista vähiten omilla lapsillaan. Anteeksianto on siis LUKKIUTTANUT hänen oman tunne-elämänsä, ja tehnyt hänestä tietyllä tavalla tunneköyhän, tunnesokean ihmisen.
Koska hänen lapsuutensa vaikuttaa edelleenkin, ja hänen vihansa purkautuu myös, niin mikä idea sillä anteeksiannolla sitten loppujenlopuksi on ollut, kun tulos näyttää olevan jokatapauksessa plus miinus nolla?
Eikö se anteeksianto toimi vain korkkina sen kiehuvan pullon suulla. Joskus se voi räjähtää siitä paineesta (jolloin hän esim saattaa sairastua psyykkisesti tai se "räjähtäminen" näkyy jollakin muulla tavalla), mutta jos henkilöllä sattuu olemaan omia lapsia, ne tarjoavat hyvän kohteen sen vihan purkamiseen passiivisessa, tiedostamattomassa muodossa siten, että sen pullon ei tarvitse räjähtää ulkopuolisten, tai omille silmille.
Tietyllä tavalla anteeksiannon voi kyllä ajatella vapauttavan ihmisen: Kuviohan menee siten, että jos olet antanut anteeksi omille vanhemmillesi, niin sinulla on varaa odottaa anteeksiantoa myös omilta lapsiltasi itsellesi.
Mitä pahempia asioita olet antanut anteeksi omille vanhemmillesi, niin vähintään yhtä pahoja asioita voit odottaa lastesi antavan sinulle anteeksi.
(kun käytän "sinä"-muotoa en tarkoita juuri SINUA yksin, enkerro, vaan asia on helpompi ilmaista tässä muodossa)
Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen menisi nyt sitten aina _tahallaan_ oman anteeksiantonsa varjolla kohtelemaan omia lapsiaan huonosti, mutta tietyllä tavalla tällaiset "väkivaltakierteet" ovat ihmisen hallinnan ulkopuolella, jos niitä ei ole käsitelty kunnolla, tunnetasolla, rehellisesti. Ei kukaan, tai harvoin, itse väkivaltaa kokenut mene tahallaan kostamaan kokemaansa omille lapsilleen. Esim. väkivalta on sellainen asia joka periytyy muodossa tai toisessa (ei välttämättä fyys. muodossa) jos asioita ei käsittele tunnetasolla ja varsinkin jos koko homman kuittaa anteeksiannolla. Monet väkivaltaiset vanhemmat sanovat että he "eivät voi sille mitään, että toimivat kuten toimivat", vaikka eivät haluaisikaan.
Mutta henkilö, joka on itse antanut omille vanhemmilleen anteeksi, voi aina odottaa anteeksiantoa myös itselleen; "Koska minä annoin anteeksi, niin minullekin pitää antaa anteeksi."
Anteeksiannon siis voi ajatella vapauttavan anteeksiantajan itsensä tietynlaisesta _vastuusta_ esim. suhteessa omiin lapsiinsa.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan (on kirjoitettukin monia;)) enkä nyt venytä tätä juttua enempää.
----
Sinulla taitaa nyt kuitenkin olla jostakin ihmeen syystä sellainen käsitys, että minulla on kauheasti jotakin sitä vastaan, että sinä olet antanut anteeksi vanhemmillesi, vai?
Mitä ihmettä minulla voisi olla sitä vastaan, JOS se sinun anteeksiantosi on todella aito ja oikea anteeksianto? Ei se ole minun päätettävissäni onko se aito vai ei. Se on yksin sinun itsesi päätettävissä. Olet vasta 22-vuotias, joten onhan sinulla vielä koko loppuelämä aikaa nähdä kestääkö se vai ei. ;)
Kannattaa kuitenkin aina miettiä kuinka todellista ja aitoa se oma anteeksianto tdellisuudessa on. Vai onko sittenkin kysymys itsepetoksesta...?
Älä ymmärrä tätä nyt väärin kuitenkaan. Minä EN kehota sinua nyt sitten alkamaa väkisin etsimään taas vikoja vanhemmistasi, EN yritä lietsoa sinua uudelleen vanhempiasi vastaan, ENKÄ herättämään uudelleen henkiin jotakin jo sammunutta vihaa. Kuten itsekin sanoit, rehellisyys itseä kohtaan on tärkeintä. Jos anteeksiantosi on se aito ja oikea, niin eihän siihen voi sanoa muuta kuin että onneksi olkoon!
:) - EnKerro
Pakana(F) kirjoitti:
"Tää on niin turha keskustelu kun olla voi."
No mutta miksi ihmeessä sinä sitten olet keskustellut hyvinkin aktiivisesti, jos tämä keskustelu on niin "turha"?
"-Noh juuri sen kristillisen terapian avulla olen vielä tässä =)."
Olet siis ollut kristillisessä terapiassa? Miksi et ole sitten kertonut asiasta enempää, kun juuri sitä olen tässä kysynyt? Mitä se käytännössä piti sisällään, kuinka usein kävit terapiaistunnoissa, missä koulutettu terapeuttisi oli opiskellut terapeutiksi (jos satut tietämään? siitä tuskin terapiaistunnoissa keskusteltiin ;)), millainen terapian kaava oli (siis potilaan tilanteen kartoittaminen, varsinainen asioiden käsittely -> mitä siihen kuului jne...)
....
"Ethän sinä edes ymmärrä mitä minä puhun."
....
Kuule minusta tuntuu, että ymmärrän sen paljon paremmin kuin arvaatkaan. ;)
....
"Et tunne minua, etkä tiiä Jumalasta mitään. Tiiät vain ilmiön nimeltä uskonto ja yhdistät sen kaiken maailman pseudotieteisiin ja yrität käyttää järkeilyäsi."
....
En tiedä kauanko olet ollut uskossa, mutta tuo on suoraan kenen tahansa "uskonveljen tai sisaren" selitysvarastosta poimittu fraasi, asia johon jokainen uskovainen vetoaa silloin, kun muut selitykset alkavat olla lopussa. Vedotaan toisen osapuolen "ymmärtämättömyyteen" ja "tietämättömyyteen", siihen, ettei "kukaan muu voi tajuta näitä asioita kuin uskovainen". Järkeä halveksitaan, koska "eihän näitä asioita voi järjellä ymmärtää" jne. Siis se, joka "ei ymmärrä" on aina se "toinen osapuoli". Sitä mahdollisuutta ei otetaa edes huomioon, että ITSE voisi olla väärässä, TAI esim. olisi ymmärtänyt koko keskustelun pointin väärin.
Nuo ovat valmiita selityspaketteja, suoraan hyllyltä poimittuja. Ja sehän on kätevää; silloin asiaa ei tarvitse itse ajatella sen syvemmin.
....
"Minä tiiän elämäni ja sen kuinka raadollista ja pahaa se ihmisen vaellus voi olla. Niin tietää moni muukin kristitty joka on syvältä nostettu maailmaan takas, muuten olisivat jo kauan sit hirttoköydessä. Jotenkin niin surkuhupaisaa kun positiivisiks pelleiks meitä haukutaan, vaik ollaan oltu moni kuoleman ja elämän rajalla, ja Jumala on rakkaudellaan houkutellut takaisin maailmaan ja olemme saaneet jonku tehtävän tääl. Ja yksi minun tehtävistäni on sanoo "LOL" tälle koko keskustelulle ja olen pyytänyt anteeksi ja olen antanut anteeksi:)"
....
Tässä keskustelussahan ei puhuttu pelkästään juuri sinun tarínastasi, vaan asiasta yleisellä tasolla, pohjana Seppo Jokisen kirjasta poimittu anteeksiantokohta.
Yllättävää on kuinka juuri tuohon kirjasta poimittuun kohtaan ei kukaan ole pahemmin reagoinut. Nekin vähäiset reaktiot joita siihen on tullut, ovat olleet seli seliä, jossa selitellään sitä mitä se Seppo OIKEASTI tarkoitti, ikäänkuin hän ei olisi tarkoittanut juuri sitä mitä siinä lukee.
Kyllä minä uskon, hyvä enkerro, että sinä tiedät elämän raadollisuudesta, ja olen hyvin tietoinen siitäkin, että uskoon tulemisella monet ihmiset ovat pidentäneet elinkaartaan. Olen koko elämäni niistä kuunnellut tarinoita.
Mutta kuka sinua nyt on haukkunut "positiiviseksi pelleksi"? En minä ainakaan. ;) Jos minua, ja muita anteeksiantamattomuuden hyväksymisen puolestapuhujia sillä tarkoitat, niin sehän kertoo vain siitä, miten ja millaisena ihmisenä SINÄ näet ja koet minut. Se kertoo siis vain sinusta itsestäsi jotakin.
----
Tiedän monia ihmisiä, jotka "ovat antaneet anteeksi" vuosikausia sitten milloin mitäkin. He ovat ihmisiä jotka ovat "eläneet anteeksiannossa" vuosikausia ja elävät edelleenkin.
Tulee ensimmäisenä nyt mieleen eräskin henkilö joka on "antanut anteeksi" joskus n. 35-vuotta sitten, uskoon tullessaan, vanhemmilleen synkän lapsuutensa. Riemumielin hän on koko tämän ajan hokenut sitä kuinka hän "ei tunne enää yhtään vihaa vanhempiaan kohtaan" ja kuinka se "anteeksianto" on niin hyvä asia, halleluujaa! Elämä on "yhtä hymyä" koska niin vain hän pääsi kaikesta katkeruudesta anteeksiannon myötä eroon.
Mutta ei menneisyys "pyyhkiydy pois" eikä sen aiheuttamasta vihastakaan pääse eroon. Todellisuudessa sitä vihaa pitäisi vain oppia hallitsemaan, mikä tapahtuu aina sitä kautta, että sen olemassaolo hyväksytään, ja itselle annetaan lupa vihata kun on sen aika, eikä sitä yritetä painaa pinnan alle anteeksiannolla ja siihen pyrkimisellä.
Viha purkautuu AINA jotakin kautta, jos ei suoraan, niin kieroon, huomaamatta, pasiivisessa muodossa. Esim. tämän henkilön viha purkautuu myös, vaikka hän (ja kukaan muukaan hänen uskonveljensä/sisarensa) ei sitä itse tiedostakaan. Hänen lapsuutensa vaikuttaa hyvin selvästi edelleenkin, ei se ole millään anteeksiannolla lähtenyt pois.
Tällaisen passiivisen vihan kohteita ikävä kyllä joutuvat useimmiten olemaan omat lapset. Ihminen on siitä jännä olento, että siinä vaiheessa kun omia lapsia alkaa tulemaan se oma lapsuus tulee yhtäkkiä hyvin konkreettisesti lähelle, ja alkaa vaikuttamaan vaikka se olisi ollut vuosikausia piilossa.
Niin on käynyt myös tämän esimerkkihenkilön kohdalla. Se viha, ja hänen lapsuutensa näkyy monella tavalla siinä miten hän asennoituu omiin lapsiinsa. Se ei ole välttämättä fyysistä väkivaltaa eikä edes välttämättä mitään ulkopuolelle näkyvää. Typpillisin "oire" siitä on kuitenkin esim. se, että lasten vihaa tai muita "negat." tunteita ei hyväksytä. Henkilö, joka on painanut oman vihansa pinnan alle ei kestä omien lastensa vihan purkua, eikä muitakaan "negat" tunteita. Hän odottaa, että lasten pitäisi olla jatkuvasti vain iloisia ja onnellisia, ja hän jaksaa aina muistuttaa siitä kuinka "hyvin kaikki asiat ovat" hänen omilla lapsillaan. Hän jatkuvasti vertaa OMAA lapsuuttaan (jolla siis EI pitäisi olla enää mitään vaikutusta mihinkään koska "kaikkihan on annettu anteeksi";)) omien lastensa lapsuuteen, ja odottaa, että hänen omien lastensa pitäisi olla jatkuvasti vain kiitollisia kaikesta, ja että lasten tunneskaalaan ei pitäisi mahtua mitään muita tunteita kuin vain ne "positiiviset" tunteet, ilo, onnellisuus kiitollisuus yms.
Järjellisesti puhuessaan hän kyllä aina myöntää että myös negat. tunteet ja "pienet riidat" kuuluu elämään, mutta käytännössä, ja tunnetasolla koko hänen elämänsä sotii sitä vastaan - todellisuudessa hän ei hyväksy eikä kestä "negat" tunteita muilla ihmisillä, kaikista vähiten omilla lapsillaan. Anteeksianto on siis LUKKIUTTANUT hänen oman tunne-elämänsä, ja tehnyt hänestä tietyllä tavalla tunneköyhän, tunnesokean ihmisen.
Koska hänen lapsuutensa vaikuttaa edelleenkin, ja hänen vihansa purkautuu myös, niin mikä idea sillä anteeksiannolla sitten loppujenlopuksi on ollut, kun tulos näyttää olevan jokatapauksessa plus miinus nolla?
Eikö se anteeksianto toimi vain korkkina sen kiehuvan pullon suulla. Joskus se voi räjähtää siitä paineesta (jolloin hän esim saattaa sairastua psyykkisesti tai se "räjähtäminen" näkyy jollakin muulla tavalla), mutta jos henkilöllä sattuu olemaan omia lapsia, ne tarjoavat hyvän kohteen sen vihan purkamiseen passiivisessa, tiedostamattomassa muodossa siten, että sen pullon ei tarvitse räjähtää ulkopuolisten, tai omille silmille.
Tietyllä tavalla anteeksiannon voi kyllä ajatella vapauttavan ihmisen: Kuviohan menee siten, että jos olet antanut anteeksi omille vanhemmillesi, niin sinulla on varaa odottaa anteeksiantoa myös omilta lapsiltasi itsellesi.
Mitä pahempia asioita olet antanut anteeksi omille vanhemmillesi, niin vähintään yhtä pahoja asioita voit odottaa lastesi antavan sinulle anteeksi.
(kun käytän "sinä"-muotoa en tarkoita juuri SINUA yksin, enkerro, vaan asia on helpompi ilmaista tässä muodossa)
Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen menisi nyt sitten aina _tahallaan_ oman anteeksiantonsa varjolla kohtelemaan omia lapsiaan huonosti, mutta tietyllä tavalla tällaiset "väkivaltakierteet" ovat ihmisen hallinnan ulkopuolella, jos niitä ei ole käsitelty kunnolla, tunnetasolla, rehellisesti. Ei kukaan, tai harvoin, itse väkivaltaa kokenut mene tahallaan kostamaan kokemaansa omille lapsilleen. Esim. väkivalta on sellainen asia joka periytyy muodossa tai toisessa (ei välttämättä fyys. muodossa) jos asioita ei käsittele tunnetasolla ja varsinkin jos koko homman kuittaa anteeksiannolla. Monet väkivaltaiset vanhemmat sanovat että he "eivät voi sille mitään, että toimivat kuten toimivat", vaikka eivät haluaisikaan.
Mutta henkilö, joka on itse antanut omille vanhemmilleen anteeksi, voi aina odottaa anteeksiantoa myös itselleen; "Koska minä annoin anteeksi, niin minullekin pitää antaa anteeksi."
Anteeksiannon siis voi ajatella vapauttavan anteeksiantajan itsensä tietynlaisesta _vastuusta_ esim. suhteessa omiin lapsiinsa.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan (on kirjoitettukin monia;)) enkä nyt venytä tätä juttua enempää.
----
Sinulla taitaa nyt kuitenkin olla jostakin ihmeen syystä sellainen käsitys, että minulla on kauheasti jotakin sitä vastaan, että sinä olet antanut anteeksi vanhemmillesi, vai?
Mitä ihmettä minulla voisi olla sitä vastaan, JOS se sinun anteeksiantosi on todella aito ja oikea anteeksianto? Ei se ole minun päätettävissäni onko se aito vai ei. Se on yksin sinun itsesi päätettävissä. Olet vasta 22-vuotias, joten onhan sinulla vielä koko loppuelämä aikaa nähdä kestääkö se vai ei. ;)
Kannattaa kuitenkin aina miettiä kuinka todellista ja aitoa se oma anteeksianto tdellisuudessa on. Vai onko sittenkin kysymys itsepetoksesta...?
Älä ymmärrä tätä nyt väärin kuitenkaan. Minä EN kehota sinua nyt sitten alkamaa väkisin etsimään taas vikoja vanhemmistasi, EN yritä lietsoa sinua uudelleen vanhempiasi vastaan, ENKÄ herättämään uudelleen henkiin jotakin jo sammunutta vihaa. Kuten itsekin sanoit, rehellisyys itseä kohtaan on tärkeintä. Jos anteeksiantosi on se aito ja oikea, niin eihän siihen voi sanoa muuta kuin että onneksi olkoon!
:)Noh mäkin tunnen yhden naishenkilön jota on koko elämä sorrettu, jo lapsesta aikuisikään asti. Hänellä on kaksi veljeä ja häntä on kohdeltu kuin piikaa kotona. Naisiahan ei arvostettu ennen yhtä paljon kuin miehiä ja hänen oma äitinsä oli samaa sortoa kokenut omasta lapsuudestaan ja kaiken paskan sit valuttanut oman tyttärensä päälle niinkuin tapana on.. et paska valuu alaspäin. Kaiken lähde siis katkeruus, jo lapsesta asti.. joka patoutuu ja lopulta huomaa et sama juttu jatkuu sukupolvesta sukupolveen.. Kunnes tää henkilö tuli uskoon 16vuotiaana teinityttönä ja sai katkaistua sen katkeruuden kierteen.
Puhut juuri samasta ongelmasta kuin minäkin. Erona vain et tää esimerkki henkilö alkoi harrastaan kristillisiä asioita; Raamatun tutkiskelua, kaikenmoista hihhulointia, monen kymmenen vuoden rukoilua ja uskon harjoittaminen elämässä. Lopputuloksena maailman ihanin äiti.
Eikä kyse ollut jostain "kristillisestä terapiasta" vaan ihan jokapäiväistä elämää, vaikka yksin rukoilemista ja olemista Jumalan edessä.
Mä mietin paljon et kun mun isä oli aika törkee äitiä kohtaan, ja monet miehet jotka hän keräsi ympärilleen - narkomaaneja ja ateisti-kommunisteja yms. ja kaikki ne pettymykset ja kaikki se sorto jota hän joutui kohtaamaan.. Ei olisi mitään edellytyksiä et semmoinen ihminen pystyisi jatkamaan elämäänsä, mut voin ihan rehellisesti sanoa et ei parempaa, kunnollisempaa, kiltimpää ja sopivampaa äitiä löydy mistään. Ei vuosikymmenien psykiatrialla sais mitään aikaa, se on niin alkeellista. Ei jollain huuhaa-poppamiehillä ois toivoakaan parantaa ihmistä jollain ihmisen omilla keinoilla.
Mut Jumalan anteeksiannolla ja se rauha sydämestä jonka saa Kristuksesta. Sillä pääsee hyvin pitkälle, ja voi katkaista sen katkeruus-kierteen omassakin pienessä elämässään. Ite olen Luojan kiitos saanut kristityn äidin! Ilman sitä niin ois kaikki se äidin katkeruus kasautunut minun ja veljeni päälle tai johonkin muuhun osaan hänen elämästään heijastunut. Luojan kiitos äiti tuli uskoon!
Ja vielä tosta:
Tässä keskustelussahan ei puhuttu pelkästään juuri sinun tarínastasi, vaan asiasta yleisellä tasolla, pohjana Seppo Jokisen kirjasta poimittu anteeksiantokohta.
-Sitähän minä tässä kritisoinkin. EVVK joku Seppo Jokinen! Jos haluat kritisoida aidosti kristillisyyttä tai kristillistä toimintaa, esim sielunhoitoa, niin ei muuta kuin Raamattu käteen.
Muuten tää koko keskustelu jää samalle tasolle kuin toi "Rock'n Roll on perkeleestä"- kasettia jonka joku kristitty äijä tehnyt ja jota jopa kristityt nuoret kieli poskessa siteeraa toisilleen ;).
Minulta ei paljoa kiitosta heru kellekkään, ei kirkon johtajille, ei papistolle, ei jonku hengellisen kirjan kirjailijalle. Vain Jumalalle ja Raamatun Sanalle. Kaikki muu hengellinen kirjallisuus on kristityille periaatteessa turhaa, vaikka tääkin on vain minun subjektiivinen mielipiteeni.
Kritisoi sitä Raamattua niin päästään asiaan :).
Minultakin löytyy vaik kuinka paljon kritiikin aihetta jos alkaisin joka kirjaa kahlaamaan läpi ja etsisin epäkohtia. Raamatusta en ole viel löytänyt, eikä taida paljo kukaan muukaan löytää. Mut sehän on ihan eri juttu kuin joku tämmöinen Seppo Jokisen 'kootut selitykset'.
Hyvää päivänjatkoa! - Pakana(F)
EnKerro kirjoitti:
Noh mäkin tunnen yhden naishenkilön jota on koko elämä sorrettu, jo lapsesta aikuisikään asti. Hänellä on kaksi veljeä ja häntä on kohdeltu kuin piikaa kotona. Naisiahan ei arvostettu ennen yhtä paljon kuin miehiä ja hänen oma äitinsä oli samaa sortoa kokenut omasta lapsuudestaan ja kaiken paskan sit valuttanut oman tyttärensä päälle niinkuin tapana on.. et paska valuu alaspäin. Kaiken lähde siis katkeruus, jo lapsesta asti.. joka patoutuu ja lopulta huomaa et sama juttu jatkuu sukupolvesta sukupolveen.. Kunnes tää henkilö tuli uskoon 16vuotiaana teinityttönä ja sai katkaistua sen katkeruuden kierteen.
Puhut juuri samasta ongelmasta kuin minäkin. Erona vain et tää esimerkki henkilö alkoi harrastaan kristillisiä asioita; Raamatun tutkiskelua, kaikenmoista hihhulointia, monen kymmenen vuoden rukoilua ja uskon harjoittaminen elämässä. Lopputuloksena maailman ihanin äiti.
Eikä kyse ollut jostain "kristillisestä terapiasta" vaan ihan jokapäiväistä elämää, vaikka yksin rukoilemista ja olemista Jumalan edessä.
Mä mietin paljon et kun mun isä oli aika törkee äitiä kohtaan, ja monet miehet jotka hän keräsi ympärilleen - narkomaaneja ja ateisti-kommunisteja yms. ja kaikki ne pettymykset ja kaikki se sorto jota hän joutui kohtaamaan.. Ei olisi mitään edellytyksiä et semmoinen ihminen pystyisi jatkamaan elämäänsä, mut voin ihan rehellisesti sanoa et ei parempaa, kunnollisempaa, kiltimpää ja sopivampaa äitiä löydy mistään. Ei vuosikymmenien psykiatrialla sais mitään aikaa, se on niin alkeellista. Ei jollain huuhaa-poppamiehillä ois toivoakaan parantaa ihmistä jollain ihmisen omilla keinoilla.
Mut Jumalan anteeksiannolla ja se rauha sydämestä jonka saa Kristuksesta. Sillä pääsee hyvin pitkälle, ja voi katkaista sen katkeruus-kierteen omassakin pienessä elämässään. Ite olen Luojan kiitos saanut kristityn äidin! Ilman sitä niin ois kaikki se äidin katkeruus kasautunut minun ja veljeni päälle tai johonkin muuhun osaan hänen elämästään heijastunut. Luojan kiitos äiti tuli uskoon!
Ja vielä tosta:
Tässä keskustelussahan ei puhuttu pelkästään juuri sinun tarínastasi, vaan asiasta yleisellä tasolla, pohjana Seppo Jokisen kirjasta poimittu anteeksiantokohta.
-Sitähän minä tässä kritisoinkin. EVVK joku Seppo Jokinen! Jos haluat kritisoida aidosti kristillisyyttä tai kristillistä toimintaa, esim sielunhoitoa, niin ei muuta kuin Raamattu käteen.
Muuten tää koko keskustelu jää samalle tasolle kuin toi "Rock'n Roll on perkeleestä"- kasettia jonka joku kristitty äijä tehnyt ja jota jopa kristityt nuoret kieli poskessa siteeraa toisilleen ;).
Minulta ei paljoa kiitosta heru kellekkään, ei kirkon johtajille, ei papistolle, ei jonku hengellisen kirjan kirjailijalle. Vain Jumalalle ja Raamatun Sanalle. Kaikki muu hengellinen kirjallisuus on kristityille periaatteessa turhaa, vaikka tääkin on vain minun subjektiivinen mielipiteeni.
Kritisoi sitä Raamattua niin päästään asiaan :).
Minultakin löytyy vaik kuinka paljon kritiikin aihetta jos alkaisin joka kirjaa kahlaamaan läpi ja etsisin epäkohtia. Raamatusta en ole viel löytänyt, eikä taida paljo kukaan muukaan löytää. Mut sehän on ihan eri juttu kuin joku tämmöinen Seppo Jokisen 'kootut selitykset'.
Hyvää päivänjatkoa!No niin, vastaan vielä kerran ennenkuin lopetan. Teen vielä pienen yhteenvedon tuonne ylös lopuksi tästä keskustelusta. Jos jaksan...;)
....
"Tässä keskustelussahan ei puhuttu pelkästään juuri sinun tarínastasi, vaan asiasta yleisellä tasolla, pohjana Seppo Jokisen kirjasta poimittu anteeksiantokohta.
-Sitähän minä tässä kritisoinkin. EVVK joku Seppo Jokinen! Jos haluat kritisoida aidosti kristillisyyttä tai kristillistä toimintaa, esim sielunhoitoa, niin ei muuta kuin Raamattu käteen."
....
Kristisoida kristillisyyttä? Kritisoida raamattua? Eihän tämän keskustelun aihe ollut kumpikaan noista. Mistä siis tämä tarve VAIHTAA aihetta?
Olen kritisoinut ainoastaan yhtä kristillisyyden osa-aluetta, sielunhoitoa ja kristillistä terapiaa, siltä pohjalta mitä niistä tiedän. Siinä ei auta raamatun lukeminen, kun tarkastellaan IHMISTEN tekemisiä.
"EVVK joku Seppo Jokinen!"
Eli siis sinua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä joku Seppo Jokinen ja "kumppanit" saavat aikaan? Luulisi sinua, varsinkin _kristittynä_, edes vähän kiinnostavan, mitä hän ja hänen ajatusmaailmansa allekirjoittavat sielunhoitajat ja terapeutit tekevät, ja saavat aikaan "Jeesuksen nimessä"?
....
"Kritisoi sitä Raamattua niin päästään asiaan :)."
....
Oletko lukenut raamatun läpi?
Miksi et halua puhua juuri tästä aiheesta? En minä raamattua tullut tähän keskusteluun kritisoimaan. Jos sitä haluat kritisoida, aloita uusi keskustelu. Siitä tulisikin varmasti oikein pitkä ja rasittava. ;) Koska kaikkihan on kiinni tulkinnasta. Ristiriitoja et suostuisi näkemään koska "niitähän ei ole", ja kaikki muut olisivat automaattisesti väärässä, vai mitä? ;)
....
"Minultakin löytyy vaik kuinka paljon kritiikin aihetta jos alkaisin joka kirjaa kahlaamaan läpi ja etsisin epäkohtia. Raamatusta en ole viel löytänyt, eikä taida paljo kukaan muukaan löytää."
....
;D "...eikä taida paljo kukaan muukaan löytää..."
Eipä! ;D
....
Koska itsekin olet mennyt aika henkilökohtaisuuksiin, en voi olla toteamatta, että olen huomaavinani kirjoituksissasi vielä sellaista juuri-uskoon-tulleen hekilön "ensirakkaushuumaa", joka näkee uskonsa ja kaiken siihen liittyvän ruusunpunaisten silmälaisen läpi.
Kaikki muut elementit, kuten vaikkapa sielunhoidon/krist.terapian tms. mahdolliset epäkohdat, ja negatiiviset vaikutukset kuitataan vain sillä että EVVK, ja kieltäydytään edes katsomasta asiaa paremmin, koska "sehän nyt on ihan epäolennaista" (laitetaan vain silmät kii, niin ongelmat häviää), ja halleluujaa kun se raamattu, Jeesus ja Jumala on sitten niin lyömättömiä, ja muuta ei sitten tarvitakaan! ;)
Asiasta suostutaan näkemään ainoastaan ne hyvät puolet, kysymyksiin vastataan valikoiden (et vastannut esim. läpikäymääsi kristillistä terapiaa koskeviin kysymyksiin joita ed. viestissäni esitin) aina sen mukaan mikä palvelee sitä HYVÄÄ vaikutelmaa uskosta ja sen eri muodoista. Esimerkeiksi annetaan vain niitä "menestystarinoita" joissa joku ihmisraunio on saanut uskosta avun, ja sen katsotaaan kuittaavan nämä huonot vaikutukset kokonaan. Ja jos joku nyt sitten onkin ihan pielessä niin sen voi aina perustella sillä että "eihän meistä kukaan ole täydellinen".
----
Sinä annoit tuossa esimerkin uskoon tulemisen hyvistä vaikutuksista. Tässä ei kuitenkaan puhuttu USKOON TULEMISESTA vaan sieluhoidosta/krist.terapiasta. (jännä juttu kuinka paljon tuostakin pitää koko ajan muistuttaa)
Minä voin kertoa nyt erään esimerkin sielunhoidon huonosta vaikutuksesta.
Eräs henkilö joutui yhdessä elämänsä vaiheessa rikoksen uhriksi, joka muutti hänen elämäänsä radikaalisti. Hänelle tuli monenlaisia ongelmia sen seurauksena, ja tällaisille ongelmille on olemassa ns. "maallista" terapiaa monenlaisessa muodossa. Monet ovat päässeet jaloilleen näiden maallisten terapioiden avulla ja sanotaankin, että mitä nopeammin apua haetaan, sitä paremmin siitä selviää.
Hän kuitenkin päätyi lopulta hakemaan apua kristillisistä hoitopaikoista, joissa häntä sitten "hoidettiin" oikein kristilliseen tapaan. "Hoitoon" kuului rukousta, rukousta ja rukousta, keskusteluja ja henkien ajamista hänen elämästään. Hänen ongelmiinsa on syynä suureksi osaksi hänen vanhempiensa toimet tuon rikoksen tapahduttua, jolloin heistä oli paljon haittaa mm. siinä, että häntä ei ohjattu saman tien saamaan oikeanlaista juuri tällaisten rikosten uhreille tarkoitettuun "terapiaan", vaan koko ongelman olemassaolo kiellettiin.
Tässä kristillisessä hoidossa kuitenkin pääteltiin että tämän hoidettavan ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että hän _kapinoi_ vanhempiaan vastaan. Tosiasiassa yksi hänen suurimmista ongelmistaan oli nimenomaan se, että hän EI kapinoinut tarpeeksi vanhempiaan vastaan, jotka olivat suuren osan hänen ongelmistaan aiheuttaneet. Hänelle luonnollisestikin tyrkytettiin anteeksiantoa, ja muutaman kuukauden "hoitojakson" jälkeen hänen ongelmiensa ilmoitettiin suurinpiirtein hoidetuiksi, ja ah ja voi kuinka mahtavaa on kun "Jumala parantaa" kuin "ihmeen kautta", halleluujaa!
No sitä iloa ei luonnollisestikaan kestänyt kauaa, ja tämä hoidettava putosi rähmälleen alas pilvilinnoistaan. Hän on pudonnut jo niin monta kertaa sielunhoidon ja uskovaisten ihmisten takia, että en tiedä montako putoamista yksi ihminen voi kestää. Kauan hän on jokatapauksessa kestänyt. Mutta kyllä hänén sielunsa on "hoidettu" jo sellaiseen kuntoon, että en tiedä tuleeko siitä enää koskaan ehjää. Tästä kaikesta kiittää me saamme kristillistä sielunhoitoa, ja uskovaisten naiivia uskoa "ihmeisiin" ja anteeksiantoon.
No niin, hyvää päivän jatkoa sinullekin! - EnSano
Pakana(F) kirjoitti:
No niin, vastaan vielä kerran ennenkuin lopetan. Teen vielä pienen yhteenvedon tuonne ylös lopuksi tästä keskustelusta. Jos jaksan...;)
....
"Tässä keskustelussahan ei puhuttu pelkästään juuri sinun tarínastasi, vaan asiasta yleisellä tasolla, pohjana Seppo Jokisen kirjasta poimittu anteeksiantokohta.
-Sitähän minä tässä kritisoinkin. EVVK joku Seppo Jokinen! Jos haluat kritisoida aidosti kristillisyyttä tai kristillistä toimintaa, esim sielunhoitoa, niin ei muuta kuin Raamattu käteen."
....
Kristisoida kristillisyyttä? Kritisoida raamattua? Eihän tämän keskustelun aihe ollut kumpikaan noista. Mistä siis tämä tarve VAIHTAA aihetta?
Olen kritisoinut ainoastaan yhtä kristillisyyden osa-aluetta, sielunhoitoa ja kristillistä terapiaa, siltä pohjalta mitä niistä tiedän. Siinä ei auta raamatun lukeminen, kun tarkastellaan IHMISTEN tekemisiä.
"EVVK joku Seppo Jokinen!"
Eli siis sinua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä joku Seppo Jokinen ja "kumppanit" saavat aikaan? Luulisi sinua, varsinkin _kristittynä_, edes vähän kiinnostavan, mitä hän ja hänen ajatusmaailmansa allekirjoittavat sielunhoitajat ja terapeutit tekevät, ja saavat aikaan "Jeesuksen nimessä"?
....
"Kritisoi sitä Raamattua niin päästään asiaan :)."
....
Oletko lukenut raamatun läpi?
Miksi et halua puhua juuri tästä aiheesta? En minä raamattua tullut tähän keskusteluun kritisoimaan. Jos sitä haluat kritisoida, aloita uusi keskustelu. Siitä tulisikin varmasti oikein pitkä ja rasittava. ;) Koska kaikkihan on kiinni tulkinnasta. Ristiriitoja et suostuisi näkemään koska "niitähän ei ole", ja kaikki muut olisivat automaattisesti väärässä, vai mitä? ;)
....
"Minultakin löytyy vaik kuinka paljon kritiikin aihetta jos alkaisin joka kirjaa kahlaamaan läpi ja etsisin epäkohtia. Raamatusta en ole viel löytänyt, eikä taida paljo kukaan muukaan löytää."
....
;D "...eikä taida paljo kukaan muukaan löytää..."
Eipä! ;D
....
Koska itsekin olet mennyt aika henkilökohtaisuuksiin, en voi olla toteamatta, että olen huomaavinani kirjoituksissasi vielä sellaista juuri-uskoon-tulleen hekilön "ensirakkaushuumaa", joka näkee uskonsa ja kaiken siihen liittyvän ruusunpunaisten silmälaisen läpi.
Kaikki muut elementit, kuten vaikkapa sielunhoidon/krist.terapian tms. mahdolliset epäkohdat, ja negatiiviset vaikutukset kuitataan vain sillä että EVVK, ja kieltäydytään edes katsomasta asiaa paremmin, koska "sehän nyt on ihan epäolennaista" (laitetaan vain silmät kii, niin ongelmat häviää), ja halleluujaa kun se raamattu, Jeesus ja Jumala on sitten niin lyömättömiä, ja muuta ei sitten tarvitakaan! ;)
Asiasta suostutaan näkemään ainoastaan ne hyvät puolet, kysymyksiin vastataan valikoiden (et vastannut esim. läpikäymääsi kristillistä terapiaa koskeviin kysymyksiin joita ed. viestissäni esitin) aina sen mukaan mikä palvelee sitä HYVÄÄ vaikutelmaa uskosta ja sen eri muodoista. Esimerkeiksi annetaan vain niitä "menestystarinoita" joissa joku ihmisraunio on saanut uskosta avun, ja sen katsotaaan kuittaavan nämä huonot vaikutukset kokonaan. Ja jos joku nyt sitten onkin ihan pielessä niin sen voi aina perustella sillä että "eihän meistä kukaan ole täydellinen".
----
Sinä annoit tuossa esimerkin uskoon tulemisen hyvistä vaikutuksista. Tässä ei kuitenkaan puhuttu USKOON TULEMISESTA vaan sieluhoidosta/krist.terapiasta. (jännä juttu kuinka paljon tuostakin pitää koko ajan muistuttaa)
Minä voin kertoa nyt erään esimerkin sielunhoidon huonosta vaikutuksesta.
Eräs henkilö joutui yhdessä elämänsä vaiheessa rikoksen uhriksi, joka muutti hänen elämäänsä radikaalisti. Hänelle tuli monenlaisia ongelmia sen seurauksena, ja tällaisille ongelmille on olemassa ns. "maallista" terapiaa monenlaisessa muodossa. Monet ovat päässeet jaloilleen näiden maallisten terapioiden avulla ja sanotaankin, että mitä nopeammin apua haetaan, sitä paremmin siitä selviää.
Hän kuitenkin päätyi lopulta hakemaan apua kristillisistä hoitopaikoista, joissa häntä sitten "hoidettiin" oikein kristilliseen tapaan. "Hoitoon" kuului rukousta, rukousta ja rukousta, keskusteluja ja henkien ajamista hänen elämästään. Hänen ongelmiinsa on syynä suureksi osaksi hänen vanhempiensa toimet tuon rikoksen tapahduttua, jolloin heistä oli paljon haittaa mm. siinä, että häntä ei ohjattu saman tien saamaan oikeanlaista juuri tällaisten rikosten uhreille tarkoitettuun "terapiaan", vaan koko ongelman olemassaolo kiellettiin.
Tässä kristillisessä hoidossa kuitenkin pääteltiin että tämän hoidettavan ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että hän _kapinoi_ vanhempiaan vastaan. Tosiasiassa yksi hänen suurimmista ongelmistaan oli nimenomaan se, että hän EI kapinoinut tarpeeksi vanhempiaan vastaan, jotka olivat suuren osan hänen ongelmistaan aiheuttaneet. Hänelle luonnollisestikin tyrkytettiin anteeksiantoa, ja muutaman kuukauden "hoitojakson" jälkeen hänen ongelmiensa ilmoitettiin suurinpiirtein hoidetuiksi, ja ah ja voi kuinka mahtavaa on kun "Jumala parantaa" kuin "ihmeen kautta", halleluujaa!
No sitä iloa ei luonnollisestikaan kestänyt kauaa, ja tämä hoidettava putosi rähmälleen alas pilvilinnoistaan. Hän on pudonnut jo niin monta kertaa sielunhoidon ja uskovaisten ihmisten takia, että en tiedä montako putoamista yksi ihminen voi kestää. Kauan hän on jokatapauksessa kestänyt. Mutta kyllä hänén sielunsa on "hoidettu" jo sellaiseen kuntoon, että en tiedä tuleeko siitä enää koskaan ehjää. Tästä kaikesta kiittää me saamme kristillistä sielunhoitoa, ja uskovaisten naiivia uskoa "ihmeisiin" ja anteeksiantoon.
No niin, hyvää päivän jatkoa sinullekin!Moi :)
Sielunhoitoa on ihan tarpeeksi kun ihminen eka kokee sen uskoontulon ja elämän Jumalan armossa. Ei siinä mitään mutkikkaita juttuja tarvita. Psykologille voi mennä puhumaan jos tarvii jonku jolle puhua, ja sitä kyl suosittelen, koska aina auttaa vähän puhua asioista.
Itse vaik 2v sit tein uskonratkaisun niin olen koko elämäni uskonut Jumalaan mutta suhtauduin varauksella kyl tommoiseen "sielunhoitoon" kun äiti siitä puhui joskus. Ajattelin muutenkin et äitini jutut; uskoontuleminen ja "Hurahtaminen" olevan vain ihan jotain sairasta juttua, ajattelin sitä mielipuolisena ja joskus sanoinkin siitä hänelle jotain.. (mut kohtalon ivaa et nyt tänä päivänä puolustan kristillistä kantaa asiasta=) )
Silloin kyl ajattelin kans et "noh antaa sen uskoa vaik keijukaisiin jos se häntä auttaa" Olihan hän käynyt kaiken maailman terapiaa läpi yms. ja kaikki tuntu toivottamalta. Huoltajuutta tavoitteli isä ja saikin hetkeksi aikaa, ennenkuin kuoli syöpään. Mutta tärkein terapian muoto oli et hän itse turvautui siihen mihin uskoi. Jos kerran on kristitty niin on todellakin se Kristus-kallio jota voi kokeilla elämässään kestääkö se. Konkreettisesti tuntea mitä on Jumalan huolenpito. Ite pidin sitä paskanjauhamisena, mut ajattelin et jos paskanjauhanta auttaa ettei äiti lopullisesti sekoa niin pitäköön uskonsa. :)
Tämä jos jokin on sielunhoitoa, tulla uskoon.. kokee mitä se on kun Jumala pitää huolen, kun saa koko sydämensä avata Hänelle, EI SIINÄ MITÄÄ HUUHAA-SEPPOJA TARVITA! :). Mut toki, onhan se aina kova juttu jos joku rukoilee sun puolesta.
Olihan äitikin rukoillut meidänkin puolesta ja katso nyt. Minä ja veli ollaan järki-miehiä, mut uskossa silti..Anteeksi vain, mut näet nyt vain sen näkökulman et jotku äijät paasaa itekseen ja yrittää jollain massasuggestiolla tms. pelastaa jonku ihmisen turmiolta :)).Täs erään ystäväni mies tuli uskoon, vaikka en uskonut ite sitä aluksi. Kauan käyttänyt huumeita ja istunut vankilassa monesti... se jos mikä on yks hyvä todiste siitä et Jumala on olemas. Itsesuggestio ei auta fyysiseen riippuvuuteen, esim mitä usein se huumausaineriippuus on jos on joku 20v vetäny jotain suoneen. En usko myöskään et joku psykoositerapia tms auta esim herooiniriippuvuuteen, eikä se saa koko perhettä muuttamaan ateismista kristityiksi, niinkuin meidänkin kohdalla kävi. Hullu äiti rukoili kaikki ne vuodet ja nyt on jokainen uskossa :)
--
Kristisoida kristillisyyttä? Kritisoida raamattua? Eihän tämän keskustelun aihe ollut kumpikaan noista. Mistä siis tämä tarve VAIHTAA aihetta?
Olen kritisoinut ainoastaan yhtä kristillisyyden osa-aluetta, sielunhoitoa ja kristillistä terapiaa, siltä pohjalta mitä niistä tiedän. Siinä ei auta raamatun lukeminen, kun tarkastellaan IHMISTEN tekemisiä.
--
-niin, siltä pohjalta mitä sinä tiedät. Minä esitän toisessa valossa, subjektiivisia todisteita jotka kumoaa sinun "absoluuttiset tietosi" "kristillinen sielunhoito on kaikkea muutakuin hyväksi kellekkään". Minun äitini ja osittain minäkin olen elossa ja voidaan hyvin vielä tänäkin päivänä, ja se jos joku on todiste(ainakin minulle ja ketkä minun tarinani tuntee) että kristillinen sielunhoito/uskoontuleminen voi nostaa kenet tahansa elävien joukkoon. En sen takia et olisi joku ihmisen varassa oleva menetelmä auttaa kärsiviä vaan, ihan konkreettinen Jumalan käsi joka tarttuu ihmisen kohtaloon ja pelastaa sen turmiolta. Ihan sama uskotko vai et, mut huomaa ennakkoasenteesi asiaa kohtaan:
---
En minä raamattua tullut tähän keskusteluun kritisoimaan. Jos sitä haluat kritisoida, aloita uusi keskustelu. Siitä tulisikin varmasti oikein pitkä ja rasittava. ;) Koska kaikkihan on kiinni tulkinnasta. Ristiriitoja et suostuisi näkemään koska "niitähän ei ole", ja kaikki muut olisivat automaattisesti väärässä, vai mitä? ;)
--
Tyypillinen solvaus kristittyä kohtaan. Voisin vedota siihen kans et sä käytät vain antikristillistä retoriikkaa tossa. Toi ajatusmalli löytyy kummiskin jostain ateistin top-10 fraasit - listalta.
Olen nähnyt tota ajatuskuviota niin paljon ennen et voisin samalla perusteella väittää et olet kans vain aivopesty ja ajattelet ihan samoin kuin kaikki muutkin jotka eivät asiasta tiiä mitään, vaikka inttävät kuinka.
---
Asiasta suostutaan näkemään ainoastaan ne hyvät puolet, kysymyksiin vastataan valikoiden (et vastannut esim. läpikäymääsi kristillistä terapiaa koskeviin kysymyksiin joita ed. viestissäni esitin) aina sen mukaan mikä palvelee sitä HYVÄÄ vaikutelmaa uskosta ja sen eri muodoista.
---
Kyllä minäkin tiiän epäkohdat, niille saa nauraa, ja moni, jopa uskovakin nauraa eikä ota kaikkea ihan tosissaan. Mennää vaik www.radikaali.net ja etitään jonku maailmanloppu-saarnaajan tekstejä ja lainataan sitä ja kauhistellaan et "tämmösiä ne helluntailaiset/uskovat on"
Ja vielä tosta vaikutelman antamisesta. Ethän sinäkään ole antanut muutakuin negatiivista palautetta kristillisestä sielunhoidosta. Eli toimin ihan kuin sinäkin. Mut myönnän et epäkohtia löytyy aina jostain. Mut se pointti on se et , Jumala ne tulokset antaa, ei joku Seppo Jokinen :)
En mä jaksa kaikkeen vastata, vastaan niihin mihi ehdin. Sori jos olen huolimaton, yritän silti parhaani.
Mut ei se haittaa, olemme vain eri maailmasta, katsomme asioita eri näkökulmasta ja hyväksykäämme toisemme. Usko toivo ja rakkaus vallitkoon. Toivotan sinulle Siunausta ja ettet loukkaannu minulle. Toivon vain et totuus voittaa ja toivon et sinäkin tulisit uskoon joskus ja tapahtuisi Jumalan tahto elämässäsi. Tosi ankeeta sillä puolella, been there, seen that. Sori jos provoilin vahingos takaisin. Yritän olla provoilematta. Ite ainakin antasin turpaan jos joku uskovainen vittuilisi :)
*Halit* ja voimia&tsemiä elämässä! - Pakana(F)
EnSano kirjoitti:
Moi :)
Sielunhoitoa on ihan tarpeeksi kun ihminen eka kokee sen uskoontulon ja elämän Jumalan armossa. Ei siinä mitään mutkikkaita juttuja tarvita. Psykologille voi mennä puhumaan jos tarvii jonku jolle puhua, ja sitä kyl suosittelen, koska aina auttaa vähän puhua asioista.
Itse vaik 2v sit tein uskonratkaisun niin olen koko elämäni uskonut Jumalaan mutta suhtauduin varauksella kyl tommoiseen "sielunhoitoon" kun äiti siitä puhui joskus. Ajattelin muutenkin et äitini jutut; uskoontuleminen ja "Hurahtaminen" olevan vain ihan jotain sairasta juttua, ajattelin sitä mielipuolisena ja joskus sanoinkin siitä hänelle jotain.. (mut kohtalon ivaa et nyt tänä päivänä puolustan kristillistä kantaa asiasta=) )
Silloin kyl ajattelin kans et "noh antaa sen uskoa vaik keijukaisiin jos se häntä auttaa" Olihan hän käynyt kaiken maailman terapiaa läpi yms. ja kaikki tuntu toivottamalta. Huoltajuutta tavoitteli isä ja saikin hetkeksi aikaa, ennenkuin kuoli syöpään. Mutta tärkein terapian muoto oli et hän itse turvautui siihen mihin uskoi. Jos kerran on kristitty niin on todellakin se Kristus-kallio jota voi kokeilla elämässään kestääkö se. Konkreettisesti tuntea mitä on Jumalan huolenpito. Ite pidin sitä paskanjauhamisena, mut ajattelin et jos paskanjauhanta auttaa ettei äiti lopullisesti sekoa niin pitäköön uskonsa. :)
Tämä jos jokin on sielunhoitoa, tulla uskoon.. kokee mitä se on kun Jumala pitää huolen, kun saa koko sydämensä avata Hänelle, EI SIINÄ MITÄÄ HUUHAA-SEPPOJA TARVITA! :). Mut toki, onhan se aina kova juttu jos joku rukoilee sun puolesta.
Olihan äitikin rukoillut meidänkin puolesta ja katso nyt. Minä ja veli ollaan järki-miehiä, mut uskossa silti..Anteeksi vain, mut näet nyt vain sen näkökulman et jotku äijät paasaa itekseen ja yrittää jollain massasuggestiolla tms. pelastaa jonku ihmisen turmiolta :)).Täs erään ystäväni mies tuli uskoon, vaikka en uskonut ite sitä aluksi. Kauan käyttänyt huumeita ja istunut vankilassa monesti... se jos mikä on yks hyvä todiste siitä et Jumala on olemas. Itsesuggestio ei auta fyysiseen riippuvuuteen, esim mitä usein se huumausaineriippuus on jos on joku 20v vetäny jotain suoneen. En usko myöskään et joku psykoositerapia tms auta esim herooiniriippuvuuteen, eikä se saa koko perhettä muuttamaan ateismista kristityiksi, niinkuin meidänkin kohdalla kävi. Hullu äiti rukoili kaikki ne vuodet ja nyt on jokainen uskossa :)
--
Kristisoida kristillisyyttä? Kritisoida raamattua? Eihän tämän keskustelun aihe ollut kumpikaan noista. Mistä siis tämä tarve VAIHTAA aihetta?
Olen kritisoinut ainoastaan yhtä kristillisyyden osa-aluetta, sielunhoitoa ja kristillistä terapiaa, siltä pohjalta mitä niistä tiedän. Siinä ei auta raamatun lukeminen, kun tarkastellaan IHMISTEN tekemisiä.
--
-niin, siltä pohjalta mitä sinä tiedät. Minä esitän toisessa valossa, subjektiivisia todisteita jotka kumoaa sinun "absoluuttiset tietosi" "kristillinen sielunhoito on kaikkea muutakuin hyväksi kellekkään". Minun äitini ja osittain minäkin olen elossa ja voidaan hyvin vielä tänäkin päivänä, ja se jos joku on todiste(ainakin minulle ja ketkä minun tarinani tuntee) että kristillinen sielunhoito/uskoontuleminen voi nostaa kenet tahansa elävien joukkoon. En sen takia et olisi joku ihmisen varassa oleva menetelmä auttaa kärsiviä vaan, ihan konkreettinen Jumalan käsi joka tarttuu ihmisen kohtaloon ja pelastaa sen turmiolta. Ihan sama uskotko vai et, mut huomaa ennakkoasenteesi asiaa kohtaan:
---
En minä raamattua tullut tähän keskusteluun kritisoimaan. Jos sitä haluat kritisoida, aloita uusi keskustelu. Siitä tulisikin varmasti oikein pitkä ja rasittava. ;) Koska kaikkihan on kiinni tulkinnasta. Ristiriitoja et suostuisi näkemään koska "niitähän ei ole", ja kaikki muut olisivat automaattisesti väärässä, vai mitä? ;)
--
Tyypillinen solvaus kristittyä kohtaan. Voisin vedota siihen kans et sä käytät vain antikristillistä retoriikkaa tossa. Toi ajatusmalli löytyy kummiskin jostain ateistin top-10 fraasit - listalta.
Olen nähnyt tota ajatuskuviota niin paljon ennen et voisin samalla perusteella väittää et olet kans vain aivopesty ja ajattelet ihan samoin kuin kaikki muutkin jotka eivät asiasta tiiä mitään, vaikka inttävät kuinka.
---
Asiasta suostutaan näkemään ainoastaan ne hyvät puolet, kysymyksiin vastataan valikoiden (et vastannut esim. läpikäymääsi kristillistä terapiaa koskeviin kysymyksiin joita ed. viestissäni esitin) aina sen mukaan mikä palvelee sitä HYVÄÄ vaikutelmaa uskosta ja sen eri muodoista.
---
Kyllä minäkin tiiän epäkohdat, niille saa nauraa, ja moni, jopa uskovakin nauraa eikä ota kaikkea ihan tosissaan. Mennää vaik www.radikaali.net ja etitään jonku maailmanloppu-saarnaajan tekstejä ja lainataan sitä ja kauhistellaan et "tämmösiä ne helluntailaiset/uskovat on"
Ja vielä tosta vaikutelman antamisesta. Ethän sinäkään ole antanut muutakuin negatiivista palautetta kristillisestä sielunhoidosta. Eli toimin ihan kuin sinäkin. Mut myönnän et epäkohtia löytyy aina jostain. Mut se pointti on se et , Jumala ne tulokset antaa, ei joku Seppo Jokinen :)
En mä jaksa kaikkeen vastata, vastaan niihin mihi ehdin. Sori jos olen huolimaton, yritän silti parhaani.
Mut ei se haittaa, olemme vain eri maailmasta, katsomme asioita eri näkökulmasta ja hyväksykäämme toisemme. Usko toivo ja rakkaus vallitkoon. Toivotan sinulle Siunausta ja ettet loukkaannu minulle. Toivon vain et totuus voittaa ja toivon et sinäkin tulisit uskoon joskus ja tapahtuisi Jumalan tahto elämässäsi. Tosi ankeeta sillä puolella, been there, seen that. Sori jos provoilin vahingos takaisin. Yritän olla provoilematta. Ite ainakin antasin turpaan jos joku uskovainen vittuilisi :)
*Halit* ja voimia&tsemiä elämässä!2v uskossa??
No se selittääkin kaiken. ;D
Mutta tässä vaiheessa toivotan nyt Sinulle vain onnea valitsemallasi tiellä.
Me kaikki toivomme että totuus voittaa.
=) - enkerro
Pakana(F) kirjoitti:
2v uskossa??
No se selittääkin kaiken. ;D
Mutta tässä vaiheessa toivotan nyt Sinulle vain onnea valitsemallasi tiellä.
Me kaikki toivomme että totuus voittaa.
=)Kiitos
- eino
Pakana(F) kirjoitti:
"Kyl täs vaik 22v ikää onkin niin tullut ihan tarpeeksi nähtyä pahaa. Ollut koulukiusattu aika kauan, valehdellut sosiaaliviranomaisille, poliisille ja ne syytti mun äitiä pahoinpitelystä vaik tein itse ne mustelmat tahallani, ollut mukana jengitoiminnassa nuorena ja hakannu ihmisiä, ollut hakattuna, nähnyt kun isä yrittänyt murhata äitiä ja tappaa sen kun ne eli yhdessä, nähnyt kun isä hakkasi mun perhettä ja muistan yhä kristallinkirkkaana sen näyn kun vessassa oli vain verta kaakeleis kun se pieksi äitiäni.. Ja olen paljon muutakin pahaa nähnyt, joten älä viitsi puhua kokemuksista."
....
No niin. Miltä siis olisi tuntunut, jos tuossa tilanteessa olisit mennyt hakemaan apua vaikka kristillisesä terapiasta/sielunhoitajalta, jossa sitten joku "seppojokinen" olisi ilmoittanut sinulle että "sinun TULEE antaa anteeksi vanhemmillesi"?
Onko se "seppojokisen" asia mennä sinulta sitä vaatimaan?
Ajattelepas vielä, että vaikkapa isäsi olisi mennyt ja raiskannut sinua kaikki ne vuodet, ja seppojokinen sitten, apua ja TUKEA häneltä hakiessasi, vaatisi sinua antamaan isällesi anteeksi, sanoisi, että se on sinulle ainoa vaihtoehto. Eikä vain antamaan, vaan myös PYYTÄMÄÄN anteeksi isältäsi?
Oletko sinä muuten pyytänyt vanhemmiltasi anteeksi?
----
Ennenkuin vastaat, niin luepas tuo ensimmäinen aloitus vielä uudelleen ajatuksella. Se kirjasta otettu luku.
Ja vielä voisit lukea tuon vastaukseni "Ihanko totta":lle kun en viitsis samoja asioita toistaa joka viestissä.tossa lainaamassasi Jokisen kirjan kohdassa ei kertaakaan mainita mitään anteeksiantamisen pakottamisesta. Lue ite tarkemmin se teksti. Kannasttais jo pikku hiljaa lopettaa toi selittäminen kun et tosellakaan tajua mistä puhut!!!
- rikottu ruusu
Pakana(F) kirjoitti:
...neljä vastausta, eikä yhdessäkään kyseenalaisteta Seppo Jokisen työperiaatteita. "Kaikki ok" jne.
Kertooko tämä siitä, kuinka onneton uskovaisten empatiakyky on, kuinka huonosti te osaatte ajatella asiaa sen potilaan, tässä tapauksessa siis insesti uhrin näkökulmasta? Onko tämä "Kaikki ok" yleinen mielipide?
Mietipäs vaikka tode, itsesi insesti uhriksi. Ajattele, että olet joutunut vuosikymmenet oman isäsi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.
Ja ajattele sitten, että menet kristilliseen terapiaan, jossa terapeutti ilmoittaa sinulle että "sinun TULEE antaa kaikki isällesi anteeksi". Eikä pelkästään antaa anteeksi, mutta myös PYYTÄÄ anteeksi isältäsi.
Niin, mitä insestin uhrin pitäisi PYYTÄÄ anteeksi?
Seppo Jokinen sanoo:
"Kummankin osapuolen tulee _antaa toisilleen anteeksi_, ja myös _ottaa vastaan anteeksiantamus_"
Tämä tarkoittaa molemminpuolista anteeksi_pyytämistä_ sekä molemminpuolista anteeksi_antamista_.
Seppo Jokinen käyttää kaikenlisäksi vielä hyvin painostavaa ilmaisua. Hän ei tyydy esim. vain ehdottamaan anteeksiantamista/pyytämistä, vaan hän VAATII sitä.
....
"hänen mottonaanhan on "rikotusta eheä" ja nimenomaan anteeksiantamus on yksi hänen työkaluistaan. tuskinpa anteeksiantamisen tärkeyttä ja esillepanemista PakanaFkään kiistää?"
....
Uskovaiset (kuten monet muutkin) nielevät muitaa mutkitta, sinisilmin kaiken mikä KUULOSTAA hyvältä ja oikealta. Anteeksiantaminen on aina kuulostanut uskovaisen kuten monen muunkin, korvissa hyveelliseltä, ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Ei siinä voi olla mitään pahaa.... Kukaan ei kyseenalaista sitä. Se on asia jonka jokainen uskovainen nielee sinisilmin, hyväuskoisesti ja hymy naamalla suomatta pienintäkään ajatusta sille, onko asia TODELLA niin.
Miltä tuntuisi olla insestin uhri jota painostetaan antamaan/pyytämään anteeksi? Miltä tuntuisi? KENET se anteeksianto vapauttaisi? Uhrin itsensä....vai sittenkin sen tekijän?
Ketä se anteeksianto parhaiten todellisuudessa palvelee?
Nimenomaan siis anteeksiantamisen vaatimuksen minä kyseenalaistan. Itseasiassa minä tuomitsen sen jyrkästi, ja pidän sitä erittäin vammauttavana henkisenä väkivaltana, varsinkin kun sitä harjoitetaan sellaisen tahon toimesta, jonka tarkoitus pitäisi olla auttaminen.
On todella röyhkeää mennä vaatimaan esim. insestin uhria antamaan anteeksi, ja kaikista käsittämättömintä on se, että Seppo Jokisen mielestä insestin uhrin pitäisi myös PYYTÄÄ anteeksi jotakin.
Ylipäänsä ajatus siitä, että jollakin _ulkopuolisella ihmisellä_ joka ei ole edes itse kokenut mitään vastaavaa, olisi missään olosuhteissa varaa mennä vaatimaan joltakin hyvin vammauttavia asioita kokeneelta vuosikausiakin kiduttamista kestäneeltä, anteeksiantoa saatikka pyytämistä. Se kertoo todella röyhkeästä ja itseriittoisesta asenteesta, jossa ei ole jälkeäkään ihmisen kunnioittamisesta.
....
Lisäksi Seppo Jokinen antaa ymmärtää, että insestin uhri jotenkin HALLITSISI hyväksikäyttäjäänsä.
"Tytär on tietyllä tavalla alistettu, mutta tietyllä tavalla hän hallitsee isäänsä"
Siis: Hyäksikäytetty (joka ei ole aina tytär) on VAIN TIETYLLÄ TAVALLA alistettu (ei siis kokonaan, täysin alistettu, vaan vain "tietyllä tavalla") Ja lisäksi Seppo vielä kuvittelee ihan tosissaan että insestin uhri jollakin tavalla HALLISTEE hyväksikäyttäjäänsä! Millainen pervo ajattelee noin?
Eikö tuo kuulosta melkein pedofiilin itsensä puheelta, jotka aina kuvittelevat olevansa itse uhriensa uhreja?
....
"tekstistäsi käy kuitenkin ilmi, se että jokinen kuitenkin ammattilaisena tietää, että niin insesti, kuin monet muutkin ihmisen sielunvammat eivät yleensä parane aivan tuossa tuokiossa."
....
Päinvastoinhan tekstistä käy ilmi, että Seppo Jokinen, jonka pitäisi olla hyvin kokenut terapeutti ja näin ollen tajuta asioista jotakin, kuvittelee ihan tosisaan, että insestin uhri voi parantua "yhdessä hetkessä" rukouksen kautta. Siis terapeutti jolla on vuosikausien kokemus terapeutin työstä, jolla pitäisi olla ymmärrys omasta vastuustaan, menee taannuttamaan koko terapiakäsitteen jollekin kivikaudelle, jossa turvaudutaan hokkuspokkuskeinoihin "hoidettaessa" ihmisiä, joilla saattaa olla hyvinkin syviä henkisisä vammoja ja traumoja.
Tämä on mielestäni todella vakavaa, sellaista vallankäyttöä, johon pitäisi puuttua.Olen seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsuusajoilta.Tiedän mistä puhun.
Miksi minun tulisi antaa anteeksi miehelle,joka on kohdellut minua väärin,tavalla joka jätti pysyviä jälkiä identiteettiini,tavavalla joka ei tietenköään ollut millään lailla oikeutettua?Tuo ihminen toimi väärin minua kohtaan.
Tässä vaiheessa kuvaan astuu kristillinen ymmärrys anteeksiantamuksesta.Anteeksi antaminen ei suinkaan vapauta tuota ihmistä vastuusta.Anteeksiantaminen vapauttaa minut.Se vapauttaa minut katkeruudesta.Ei ole merkityksellistä,kuinka oikeutetusti tunnen vihaa tuota ihmistä kohtaan.Viha syö minun henkisiä voimavarojani,se tuhoaa minun elämääni yhä edelleen,vuosien jälkeen.Anteeksiantaminen on tie eheytymiseen,ja menneisyyden tunnevammoista paranemiseen.
Olen päättänyt antaa anteeksi.Se on ensimmäinen askel.Menneisyyttä en voi muuttaa,mutta voin muuttaa menneisyyden vaikutuksen tulevaisuuteeni.Voin kieltäytyä verhoamasta elämääni katkeruuden mustaan vaatteeseen.Lopulta anteeksi antaminen siirtyy tunnetasolle,ja voin rehellisesti sanoa antaneeni anteeksi.Lopulta olen vapaa.Ja tässä minua auttaa Jumala.
- tode
aikaa sinulla kuitenkin lyödä läskiksi kommentit!
pitäisikö nyt sitten aloittaa kanssasi väittely siitä, tarvitaanko anteeksiantamusta ja mitä se yleensäkin tarkoittaa? jos sinä et tarvitse antaa kenellekään mitään anteeksi, eikä kenelläkään ole sinulle mitään anteeksiannettavaa, niin mitäpä minun vastaanvikisemiseni hyödyttää?
olen joka tapauksessa edelleen mielipiteitteni takana, huolimatta aplodeeraavasta tukijoukostasi.
ilman mitään marttyriasennetta tai asioitten maton alle lakaisua tai muuta hys-hys -asennetta, annan insesti-tapausten hoitamisen olla edelleenkin asiantuntijoiden käsissä.
kannatan edelleenkin armahtavaa ja anteeksiantavaa asennetta, olkoonpa kyseessä vaikka elinkautiseen tuomittu lapsenraiskaaja.- Pakana(F)
"Hyvinpä oli aikaa sinulla kuitenkin lyödä läskiksi kommentit!"
....
Lyödä läskiksi? Onko se aina sinun mielestäsi mielipiteiden "läskiksi lyömistä" jos joku on eri mieltä kanssasi?
....
"pitäisikö nyt sitten aloittaa kanssasi väittely siitä, tarvitaanko anteeksiantamusta ja mitä se yleensäkin tarkoittaa?"
....
Mielestäni sinun kannattaisi tosiaan miettiä asiaa vähän syvemmin. Ihan vaikka alkaen siitä, että kuvitttelet miltä tuntuisi olla insestin uhri.
....
"jos sinä et tarvitse antaa kenellekään mitään anteeksi, eikä kenelläkään ole sinulle mitään anteeksiannettavaa, niin mitäpä minun vastaanvikisemiseni hyödyttää?"
....
Mistä ihmeestä päättelit että puhun itsestäni? Tarkoitus on puhua kristillisestä terapiasta, ja mm. siihen selvästikin olennaisena osana kuuluvasta anteeksiannon tuputtamisesta ja siihen painostamisesta.
Totta on, ettei sinun vikinäsi siinä auta yhtään mitään ;)
....
"ilman mitään marttyriasennetta tai asioitten maton alle lakaisua tai muuta hys-hys -asennetta, annan insesti-tapausten hoitamisen olla edelleenkin asiantuntijoiden käsissä."
....
Niin, sellaisten asiantuntijoiden kuten Seppo Jokinen. Asinatuntijoitakin on moneen junaan. Parhaat asiantuntijat lienevät kuitenkin asian itse kokeneet.
....
"kannatan edelleenkin armahtavaa ja anteeksiantavaa asennetta, olkoonpa kyseessä vaikka elinkautiseen tuomittu lapsenraiskaaja."
....
Voi kun tuomittaisiinkin elinkautiseen...
Kaikki mikä kulkee "armon" ja "anteeksiantamisen" kauniin otsikon alla, menee sinun kohdallasi aina läpi, vai mitä? Jos et sanoisi noin, sinuahan voisi pitää "tuomiohenkisenä" ja sehän ei sovi ollenkaan uskovaiselle. Mitäs siitä jos siinä sivussa nyt menee parin insestin uhrin mielenterveys... - tode
Pakana(F) kirjoitti:
"Hyvinpä oli aikaa sinulla kuitenkin lyödä läskiksi kommentit!"
....
Lyödä läskiksi? Onko se aina sinun mielestäsi mielipiteiden "läskiksi lyömistä" jos joku on eri mieltä kanssasi?
....
"pitäisikö nyt sitten aloittaa kanssasi väittely siitä, tarvitaanko anteeksiantamusta ja mitä se yleensäkin tarkoittaa?"
....
Mielestäni sinun kannattaisi tosiaan miettiä asiaa vähän syvemmin. Ihan vaikka alkaen siitä, että kuvitttelet miltä tuntuisi olla insestin uhri.
....
"jos sinä et tarvitse antaa kenellekään mitään anteeksi, eikä kenelläkään ole sinulle mitään anteeksiannettavaa, niin mitäpä minun vastaanvikisemiseni hyödyttää?"
....
Mistä ihmeestä päättelit että puhun itsestäni? Tarkoitus on puhua kristillisestä terapiasta, ja mm. siihen selvästikin olennaisena osana kuuluvasta anteeksiannon tuputtamisesta ja siihen painostamisesta.
Totta on, ettei sinun vikinäsi siinä auta yhtään mitään ;)
....
"ilman mitään marttyriasennetta tai asioitten maton alle lakaisua tai muuta hys-hys -asennetta, annan insesti-tapausten hoitamisen olla edelleenkin asiantuntijoiden käsissä."
....
Niin, sellaisten asiantuntijoiden kuten Seppo Jokinen. Asinatuntijoitakin on moneen junaan. Parhaat asiantuntijat lienevät kuitenkin asian itse kokeneet.
....
"kannatan edelleenkin armahtavaa ja anteeksiantavaa asennetta, olkoonpa kyseessä vaikka elinkautiseen tuomittu lapsenraiskaaja."
....
Voi kun tuomittaisiinkin elinkautiseen...
Kaikki mikä kulkee "armon" ja "anteeksiantamisen" kauniin otsikon alla, menee sinun kohdallasi aina läpi, vai mitä? Jos et sanoisi noin, sinuahan voisi pitää "tuomiohenkisenä" ja sehän ei sovi ollenkaan uskovaiselle. Mitäs siitä jos siinä sivussa nyt menee parin insestin uhrin mielenterveys...luehan vielä uudelleen vastaukseni, jossa teroitin sinulle mielenterveysammattilaisten tarpeellisuutta ja en silloin nimenomaan tarkoittanut seppo jokista.
sinun on vain nyt niin vaikea nielaista sitä, että joku pystyy antamaan anteeksi toiselle minkälaisen rikoksen tahansa. vai etkö ole sellaiseen koskaan törmännyt, kun se tuntuu olevan niin vieras asia sinulle?
sinulle on vierasta tunnustaa heikkoutensa, vai minkä takia hyökkäät anteeksiantamusta kohtaan noin rajusti?
vielä yksi kysymys: kuinka hyvin olet perehtynyt seppo jokiseen, kun pystyt antamaan noinkin varman arvion hänen psykologian
asiantuntemuksestaan; "asiantuntijoitakin on moneen junaan..."? - Pera teutti
Pakana(F) kirjoitti:
"Hyvinpä oli aikaa sinulla kuitenkin lyödä läskiksi kommentit!"
....
Lyödä läskiksi? Onko se aina sinun mielestäsi mielipiteiden "läskiksi lyömistä" jos joku on eri mieltä kanssasi?
....
"pitäisikö nyt sitten aloittaa kanssasi väittely siitä, tarvitaanko anteeksiantamusta ja mitä se yleensäkin tarkoittaa?"
....
Mielestäni sinun kannattaisi tosiaan miettiä asiaa vähän syvemmin. Ihan vaikka alkaen siitä, että kuvitttelet miltä tuntuisi olla insestin uhri.
....
"jos sinä et tarvitse antaa kenellekään mitään anteeksi, eikä kenelläkään ole sinulle mitään anteeksiannettavaa, niin mitäpä minun vastaanvikisemiseni hyödyttää?"
....
Mistä ihmeestä päättelit että puhun itsestäni? Tarkoitus on puhua kristillisestä terapiasta, ja mm. siihen selvästikin olennaisena osana kuuluvasta anteeksiannon tuputtamisesta ja siihen painostamisesta.
Totta on, ettei sinun vikinäsi siinä auta yhtään mitään ;)
....
"ilman mitään marttyriasennetta tai asioitten maton alle lakaisua tai muuta hys-hys -asennetta, annan insesti-tapausten hoitamisen olla edelleenkin asiantuntijoiden käsissä."
....
Niin, sellaisten asiantuntijoiden kuten Seppo Jokinen. Asinatuntijoitakin on moneen junaan. Parhaat asiantuntijat lienevät kuitenkin asian itse kokeneet.
....
"kannatan edelleenkin armahtavaa ja anteeksiantavaa asennetta, olkoonpa kyseessä vaikka elinkautiseen tuomittu lapsenraiskaaja."
....
Voi kun tuomittaisiinkin elinkautiseen...
Kaikki mikä kulkee "armon" ja "anteeksiantamisen" kauniin otsikon alla, menee sinun kohdallasi aina läpi, vai mitä? Jos et sanoisi noin, sinuahan voisi pitää "tuomiohenkisenä" ja sehän ei sovi ollenkaan uskovaiselle. Mitäs siitä jos siinä sivussa nyt menee parin insestin uhrin mielenterveys...jatkaa juoksuaan.
- KOKEMUSTA
tode kirjoitti:
luehan vielä uudelleen vastaukseni, jossa teroitin sinulle mielenterveysammattilaisten tarpeellisuutta ja en silloin nimenomaan tarkoittanut seppo jokista.
sinun on vain nyt niin vaikea nielaista sitä, että joku pystyy antamaan anteeksi toiselle minkälaisen rikoksen tahansa. vai etkö ole sellaiseen koskaan törmännyt, kun se tuntuu olevan niin vieras asia sinulle?
sinulle on vierasta tunnustaa heikkoutensa, vai minkä takia hyökkäät anteeksiantamusta kohtaan noin rajusti?
vielä yksi kysymys: kuinka hyvin olet perehtynyt seppo jokiseen, kun pystyt antamaan noinkin varman arvion hänen psykologian
asiantuntemuksestaan; "asiantuntijoitakin on moneen junaan..."?Kysymys on Kahdesta tavasta hahmottaa todellisuutta. Henkimaailmasta käsin tai jalat tiukasti mullassa. Kun oma vaimoni raiskattiin ja hän tuli kotiin vertavuotavana. Ei tullut ensimmäiseksi mieleen anteeksianto. Eikä myöskään toiseksi. En niinikään pyytänyt apua
mistään oman vihani hillitsemiseksi. Tuossa tilassa olisi ollut oman heikkouden tunnustamista
hakeutua jonnekin sielunhoitoon. Sinne menevät vain heikot ihmiset, jotka eivät osaa toimia oikein vaikeassa tilanteessa. On helppo antaa anteeksi toisten tekemiä rikoksia jotka eivät satuta itseään.
Kun joudut itse lankulle tilanne onkin aivan toinen. Nämä höpötykset anteeksiannosta kuuluvat
uskonnollisen renkaan omiin sisäpiirin sääntöihin. Siksi tuollainen muistuttaa lähinnä rikollista toimintaa. - Pakana(F)
tode kirjoitti:
luehan vielä uudelleen vastaukseni, jossa teroitin sinulle mielenterveysammattilaisten tarpeellisuutta ja en silloin nimenomaan tarkoittanut seppo jokista.
sinun on vain nyt niin vaikea nielaista sitä, että joku pystyy antamaan anteeksi toiselle minkälaisen rikoksen tahansa. vai etkö ole sellaiseen koskaan törmännyt, kun se tuntuu olevan niin vieras asia sinulle?
sinulle on vierasta tunnustaa heikkoutensa, vai minkä takia hyökkäät anteeksiantamusta kohtaan noin rajusti?
vielä yksi kysymys: kuinka hyvin olet perehtynyt seppo jokiseen, kun pystyt antamaan noinkin varman arvion hänen psykologian
asiantuntemuksestaan; "asiantuntijoitakin on moneen junaan..."?"luehan vielä uudelleen vastaukseni, jossa teroitin sinulle mielenterveysammattilaisten tarpeellisuutta ja en silloin nimenomaan tarkoittanut seppo jokista."
....
Seppo Jokinen ON teraputti kuten jo kerroin, ja näin ollen siis mielenterveysalan ammattilainen.
....
"sinun on vain nyt niin vaikea nielaista sitä, että joku pystyy antamaan anteeksi toiselle minkälaisen rikoksen tahansa."
....
Miksi ihmeessä minun olisi vaikea nielaista se, että joku antaa anteeksi? Aidossa anteeksiannossa ei ole mitään vikaa. Se vain ei ole sitä anteeksiantoa mitä sinä ja muut uskovaiset anteeksiannolla ymmärtävät.
Kysymys on siitä, onko jollakin toisella ihmisellä oikeutta mennä vaatimaan toista antamaan anteeksi. Varsinkin tällaisessa asiassa.
Ei todellakaan ole.
Kysymys on myös siitä, onko anteeksianto edellytys mielenrauhaan ja toipumiseen.
Vastaus on että ei ole.
Ja kysymys on myös siitä pitääkö kaikki antaa anteeksi.
Vastaus on että ei pidä, eikä tarvitse.
Anteeksianto on asia joka tulee jos on tullakseen. Sitä ei voi pakottaa, painostaa eikä edes pyytää tulemaan. Se vain tulee jos on tullakseen tai sitten se ei tule. Se ei ole tahdonalainen asia.
Kyllä tämä taitaa olla nyt niin, että sinun itsesi on vaikea nielaista ajatusta siitä, että ihminen todella pystyisi elämään ilman anteeksiantoa. Silloinhan kävisi niin, että joku ihmishirviö ei saisikaan anteeksi, vaikka olet aina elänyt siinä sinisilmäisessä uskossa, että ihminen saa _aina kaiken anteeksi_, teki hän sitten mitä tahansa, ja sehän olisi mielestäsi aivan ennenkuulumaton ajatus.
....
"vai etkö ole sellaiseen koskaan törmännyt, kun se tuntuu olevan niin vieras asia sinulle?"
....
En ole törmännyt. Oletko sinä törmännyt esim. insestin uhriin joka on antanut anteeksi kaiken?
Asia ei suinkaan ole vieras minulle. Monet törkeidenkin rikosten uhrit _sanovat_ antaneensa anteeksi. He ovat niitä ihmisiä, jotka ovat tämän anteeksiantoterrorin uhreja, niitä joille ei ole annettu muita mahdollisuuksia kuin "antaa anteeksi".
Kun tarpeeksi kauan yrittää väkisin antaa anteeksi, ja vielä näkee kuinka terapeutti ja muut ulkopuoliset ihmiset pikkuhiljaa hermostuvat kun sitä anteeksiantoa ei ala kuulua, sitä on pakko sitten vain lopulta väittää sekä itselleen ja muille, että "annoin anteeksi". Ja silloin se terapeuttikin voi huokaista helpotuksesta. ;)
Sehän ei ole mitään anteeksiantoa. Se on itsepetosta, johon ihminen on painostettu, ja hän joutuu siitä myös kärsimään tavalla tai toisella. Tuollainen anteeksianto on vain asioiden painamista pinnan alle. Mutta ei ne sieltä lähde yhtään mihinkään.
....
"sinulle on vierasta tunnustaa heikkoutensa, vai minkä takia hyökkäät anteeksiantamusta kohtaan noin rajusti?"
....
Mikä heikkous?
Tuota minä vähän jo odotinkin. ;)
Että sitä pikkuhiljaa aletaan sitten menemään henkilökohtaisuuksiin - siis sivuun itse aiheesta - arvuuttelemaan mm. kritiikkiä antavan henkilön henkilökohtaisia MOTIIVEJA esittää kritiikkiään. Kohta varmaankin alat myös arvuuttelemaan minun siviiliminäni muitakin piirteitä. Ihan vain, jotta johdattelisit keskustelun vaivihkaa sivuun itse aiheesta. Ettei asiaa tarvitsisi ajatella syvemmin ja rehellisemmin, ja joutua näin kyseenalaistamaan omia "ikiaikaisia totuuksiaan".
Vastaan sinulle näin ollen, että se ei ole millään tavalla olennaista MIKSI minä "hyökkään näin rajusti" anteeksiantoa vastaan.
Ja kuten sanottu, minä en hyökkää anteeksiantoa vastaan. Jos et tiedä mitä vastaan minä hyökkään, niin lue uudelleen kirjoitukseni, jottei tarvitse alkaa toistamaan itseään enempää.
....
"kuinka hyvin olet perehtynyt seppo jokiseen, kun pystyt antamaan noinkin varman arvion hänen psykologian
asiantuntemuksestaan; "asiantuntijoitakin on moneen junaan..."?"
....
Olen lukenut kirjan jossa kerrotaan hänen toimineen pitkään terapeuttina, ja kuten aikaisemminkin kerroin, hän on myös CHC:n perustajajäsen. Pitkän terapeuttiuran edellytys on luonnollisesti ammattitaito, johon kuuluu psykologian hyvä asiantuntemus.
Tiedän myös että hänen kirjojaan luetutetaan mm. mielenterveysongelmaisilla ja muilla lyttyyn lyntätyillä ihmisillä, jotka ovat hakeneet apua uskovien piireistä. - tode
Pakana(F) kirjoitti:
"luehan vielä uudelleen vastaukseni, jossa teroitin sinulle mielenterveysammattilaisten tarpeellisuutta ja en silloin nimenomaan tarkoittanut seppo jokista."
....
Seppo Jokinen ON teraputti kuten jo kerroin, ja näin ollen siis mielenterveysalan ammattilainen.
....
"sinun on vain nyt niin vaikea nielaista sitä, että joku pystyy antamaan anteeksi toiselle minkälaisen rikoksen tahansa."
....
Miksi ihmeessä minun olisi vaikea nielaista se, että joku antaa anteeksi? Aidossa anteeksiannossa ei ole mitään vikaa. Se vain ei ole sitä anteeksiantoa mitä sinä ja muut uskovaiset anteeksiannolla ymmärtävät.
Kysymys on siitä, onko jollakin toisella ihmisellä oikeutta mennä vaatimaan toista antamaan anteeksi. Varsinkin tällaisessa asiassa.
Ei todellakaan ole.
Kysymys on myös siitä, onko anteeksianto edellytys mielenrauhaan ja toipumiseen.
Vastaus on että ei ole.
Ja kysymys on myös siitä pitääkö kaikki antaa anteeksi.
Vastaus on että ei pidä, eikä tarvitse.
Anteeksianto on asia joka tulee jos on tullakseen. Sitä ei voi pakottaa, painostaa eikä edes pyytää tulemaan. Se vain tulee jos on tullakseen tai sitten se ei tule. Se ei ole tahdonalainen asia.
Kyllä tämä taitaa olla nyt niin, että sinun itsesi on vaikea nielaista ajatusta siitä, että ihminen todella pystyisi elämään ilman anteeksiantoa. Silloinhan kävisi niin, että joku ihmishirviö ei saisikaan anteeksi, vaikka olet aina elänyt siinä sinisilmäisessä uskossa, että ihminen saa _aina kaiken anteeksi_, teki hän sitten mitä tahansa, ja sehän olisi mielestäsi aivan ennenkuulumaton ajatus.
....
"vai etkö ole sellaiseen koskaan törmännyt, kun se tuntuu olevan niin vieras asia sinulle?"
....
En ole törmännyt. Oletko sinä törmännyt esim. insestin uhriin joka on antanut anteeksi kaiken?
Asia ei suinkaan ole vieras minulle. Monet törkeidenkin rikosten uhrit _sanovat_ antaneensa anteeksi. He ovat niitä ihmisiä, jotka ovat tämän anteeksiantoterrorin uhreja, niitä joille ei ole annettu muita mahdollisuuksia kuin "antaa anteeksi".
Kun tarpeeksi kauan yrittää väkisin antaa anteeksi, ja vielä näkee kuinka terapeutti ja muut ulkopuoliset ihmiset pikkuhiljaa hermostuvat kun sitä anteeksiantoa ei ala kuulua, sitä on pakko sitten vain lopulta väittää sekä itselleen ja muille, että "annoin anteeksi". Ja silloin se terapeuttikin voi huokaista helpotuksesta. ;)
Sehän ei ole mitään anteeksiantoa. Se on itsepetosta, johon ihminen on painostettu, ja hän joutuu siitä myös kärsimään tavalla tai toisella. Tuollainen anteeksianto on vain asioiden painamista pinnan alle. Mutta ei ne sieltä lähde yhtään mihinkään.
....
"sinulle on vierasta tunnustaa heikkoutensa, vai minkä takia hyökkäät anteeksiantamusta kohtaan noin rajusti?"
....
Mikä heikkous?
Tuota minä vähän jo odotinkin. ;)
Että sitä pikkuhiljaa aletaan sitten menemään henkilökohtaisuuksiin - siis sivuun itse aiheesta - arvuuttelemaan mm. kritiikkiä antavan henkilön henkilökohtaisia MOTIIVEJA esittää kritiikkiään. Kohta varmaankin alat myös arvuuttelemaan minun siviiliminäni muitakin piirteitä. Ihan vain, jotta johdattelisit keskustelun vaivihkaa sivuun itse aiheesta. Ettei asiaa tarvitsisi ajatella syvemmin ja rehellisemmin, ja joutua näin kyseenalaistamaan omia "ikiaikaisia totuuksiaan".
Vastaan sinulle näin ollen, että se ei ole millään tavalla olennaista MIKSI minä "hyökkään näin rajusti" anteeksiantoa vastaan.
Ja kuten sanottu, minä en hyökkää anteeksiantoa vastaan. Jos et tiedä mitä vastaan minä hyökkään, niin lue uudelleen kirjoitukseni, jottei tarvitse alkaa toistamaan itseään enempää.
....
"kuinka hyvin olet perehtynyt seppo jokiseen, kun pystyt antamaan noinkin varman arvion hänen psykologian
asiantuntemuksestaan; "asiantuntijoitakin on moneen junaan..."?"
....
Olen lukenut kirjan jossa kerrotaan hänen toimineen pitkään terapeuttina, ja kuten aikaisemminkin kerroin, hän on myös CHC:n perustajajäsen. Pitkän terapeuttiuran edellytys on luonnollisesti ammattitaito, johon kuuluu psykologian hyvä asiantuntemus.
Tiedän myös että hänen kirjojaan luetutetaan mm. mielenterveysongelmaisilla ja muilla lyttyyn lyntätyillä ihmisillä, jotka ovat hakeneet apua uskovien piireistä.minulla itsellänikin on kokemusta anteeksiannosta ja kysyn siis sinulta, PakanaF, kuinka sinä voit niin varmana sanoa, ettei ole kysymyksessä "aito anteeksiantamus"?
ymmärrän kyllä, ettet pysty vihasi takia ymmärtää sitä, että joku voi saada mielenrauhan ja pystyä eheytymään ainoastaan anteeksiannon ja kautta.
olet nyt sitä mieltä, että anteeksiantoa suorastaan vaaditaan. mistäköhän tuollainen yksioikoinen käsitys onkaan voinut mielessäsi päästä syntymään? - Pakana(F)
tode kirjoitti:
minulla itsellänikin on kokemusta anteeksiannosta ja kysyn siis sinulta, PakanaF, kuinka sinä voit niin varmana sanoa, ettei ole kysymyksessä "aito anteeksiantamus"?
ymmärrän kyllä, ettet pysty vihasi takia ymmärtää sitä, että joku voi saada mielenrauhan ja pystyä eheytymään ainoastaan anteeksiannon ja kautta.
olet nyt sitä mieltä, että anteeksiantoa suorastaan vaaditaan. mistäköhän tuollainen yksioikoinen käsitys onkaan voinut mielessäsi päästä syntymään?"olet nyt sitä mieltä, että anteeksiantoa suorastaan vaaditaan. mistäköhän tuollainen yksioikoinen käsitys onkaan voinut mielessäsi päästä syntymään?"
....
Kyllä on lyhyt muisti todella. Siitähän tämä koko keskustelu sai alkunsa. Juuri siitä että sitä VAADITAAN, ja vielä nimenomaan kristillisiltä auttajatahoilta.
"Kummankin osapuolen TULEE antaa toisilleen anteeksi, ja myös ottaa vastaan anteeksiantamus"
Tuohon lauseeseen sisältyy vaatimus. Ja hyvin jyrkkä sellainen. Siinä ei anneta muita vaihtoehtoja.
Ja vaikka ei käytettäisikään noin jyrkkää ilmaisua, niin jo anteeksiantamisen ehdottaminen, ja mielestäni jo siitä PUHUMINEN terapiaa/sielunhoitoa hakevalle ihmiselle tarkoittaa samaa kuin anteeksiannon vaatimus. Se lukkiuttaa koko prosessin heti alkuunsa.
Jos terapiassa tähdätään anteeksiantoon, ja anteeksiantoa pidetään ainoana oikeana päätepisteenä terapialle, terapialla/sielunhoidolla ei ole mitään mahdollisuuksia todella onnistua. Ainoa mitä sillä voidaan saavuttaa, on näennäinen "onnistuminen", jossa autettava lopulta, auttajan painostuksen vuoksi, joutuu antamaan "periksi" ja uskottelemaan sekä itselleen että terapeutille että "kaikki on hyvin, hallelujaa!" Ja ikävä kyllä hän joutuu tekemään sen oman terveytensä kustannuksella.
Tuollaisessa tilanteessa autettavan ainoa tehtävä on pitää terapeutti tyytyväisenä. Ei suinkaan olla rehellinen itselleen, ja käyttää terapeuttia/sielunhoitajaa välineenä päästäkseen jaloilleen. Jos anteeksiannosta tehdään tavoite, johon autettava velvoitetaan tähtäämään, se mielestäni tarkoittaa ainakin insestin tasoisten asioiden kohdalla taas uutta raiskausta.
....
"minulla itsellänikin on kokemusta anteeksiannosta ja kysyn siis sinulta, PakanaF, kuinka sinä voit niin varmana sanoa, ettei ole kysymyksessä "aito anteeksiantamus"?
ymmärrän kyllä, ettet pysty vihasi takia ymmärtää sitä, että joku voi saada mielenrauhan ja pystyä eheytymään ainoastaan anteeksiannon ja kautta."
....
Voi hellanlettas tentään! Onko sinulla kokemusta anteeksiannosta? Siis; oletko itse insestin uhri ja antanut sen anteeksi, vai puhutko nyt siitä, "kuinka annoit anteeksi äidillesi sen, että hän ei antanut silloin joskus vuonna yksi ja kaksi pikku-todelle tikkaria, vaikka pikku-tode sitä halusi"?
"Kuinka voit niin varmana sanoa ettei ole kyseessä aito anteeksiantamus?"
Voi tode pieni, ollanko me nyt mielestäsi puhuttu tässä koko ajan SINUSTA? ;D Olenko minä sanonut että juuri nimenomaan TODEN se tietty anteeksiantaminen ei ollut aitoa? ;D Miten ihmeessä kuvittelet, että minulla olisi mitään sanottavaa näin koneen välityksellä siitä asiasta, varsinkin kun en edes tiedä mistä omassa elämässäsi tapahtuneesta tapauksesta puhut. Eikä minua edes kiinnosta, katsos kun se on vain ja ainoastaan sinun oma asiasi päättää, kuinka aito se oma anteeksiantamisesi oli. Anteeksianto on aina jokaisen oma henkilökohtainen asia, eikä kenelläkään muulla ulkopuolisella ole siihen mitään sanottavaa. Ei terapeutilla, ei sielunhoitajalla eikä kenelläkään muullakaan.
Anteeksianto ei ole se, JONKA KAUTTA eheydytään, vaan anteeksianto on luonnollinen SEURAUS siitä, että anteeksiannon tieltä on poistunut sitä estävät tekijät.
Läheskään kaikissa tapauksissa nämä anteeksiannon edessä olevat tekijät eivät poistu koskaan, eikä niiden tarvitsekaan poistua. Se ei tarkoita sitä kuitenkaan, että ihminen joka ei anna anteeksi, joutuisi sitten rypemään hirveässä katkeruudessa, vaan se tarkoittaa sitä, että ihminen yksinkertaisesti toteaa että "en anna anteeksi", ja jatkaa sitten elämäänsä.
Mutta tällaisen ihmisen elämä saattaa hyvinkin tulla vaikeaksi, jos hänen ympärillään sitten alkaa pörräämään näitä "todeja" joille tämän ihmisen anteeksiantamattomuus on hirveä ongelma. Anteeksiantamattomuus kun on ainakin uskovaisten piireissä aina paljon enemmän niiden ympärillä olevien ulkopuolisten ongelma, kuin sen henkilön ongelma joka ei anna anteeksi. - esko
Pakana(F) kirjoitti:
"Hyvinpä oli aikaa sinulla kuitenkin lyödä läskiksi kommentit!"
....
Lyödä läskiksi? Onko se aina sinun mielestäsi mielipiteiden "läskiksi lyömistä" jos joku on eri mieltä kanssasi?
....
"pitäisikö nyt sitten aloittaa kanssasi väittely siitä, tarvitaanko anteeksiantamusta ja mitä se yleensäkin tarkoittaa?"
....
Mielestäni sinun kannattaisi tosiaan miettiä asiaa vähän syvemmin. Ihan vaikka alkaen siitä, että kuvitttelet miltä tuntuisi olla insestin uhri.
....
"jos sinä et tarvitse antaa kenellekään mitään anteeksi, eikä kenelläkään ole sinulle mitään anteeksiannettavaa, niin mitäpä minun vastaanvikisemiseni hyödyttää?"
....
Mistä ihmeestä päättelit että puhun itsestäni? Tarkoitus on puhua kristillisestä terapiasta, ja mm. siihen selvästikin olennaisena osana kuuluvasta anteeksiannon tuputtamisesta ja siihen painostamisesta.
Totta on, ettei sinun vikinäsi siinä auta yhtään mitään ;)
....
"ilman mitään marttyriasennetta tai asioitten maton alle lakaisua tai muuta hys-hys -asennetta, annan insesti-tapausten hoitamisen olla edelleenkin asiantuntijoiden käsissä."
....
Niin, sellaisten asiantuntijoiden kuten Seppo Jokinen. Asinatuntijoitakin on moneen junaan. Parhaat asiantuntijat lienevät kuitenkin asian itse kokeneet.
....
"kannatan edelleenkin armahtavaa ja anteeksiantavaa asennetta, olkoonpa kyseessä vaikka elinkautiseen tuomittu lapsenraiskaaja."
....
Voi kun tuomittaisiinkin elinkautiseen...
Kaikki mikä kulkee "armon" ja "anteeksiantamisen" kauniin otsikon alla, menee sinun kohdallasi aina läpi, vai mitä? Jos et sanoisi noin, sinuahan voisi pitää "tuomiohenkisenä" ja sehän ei sovi ollenkaan uskovaiselle. Mitäs siitä jos siinä sivussa nyt menee parin insestin uhrin mielenterveys...siitä että menee mielenterveys kun antaa todella sydämmessään anteeksi?
Tajuan aivan hyvin että insestin uhrin on erittäin vaikea antaa tekijälleen anteeksi eikä siihen ilman Jumalalta tulevaa voimaa pystykkään. Kukaan kristillinen terapeutti ei todellakaan painosta ketään anteeksi antamiseen. Ei siihen voi painostaa koska siloin se ei tule sydämestä. Kyse on sellaisesta asiasta mitä et todellakaan voi tajuta kun et ole itse saanut syntejäsi anteeksi. uskova ihminen joka on saanut uskoa Jeesuksen täytetyn työn takia syntinsä anteeksi saa voiman antaa pahantekijöilleen anteeksi. Minulla on tästä omia kokemuksia. En ole insestin uhri mutta muutama kaverini on ja voi sanoa että ennen kun he tulivat uskoon eivätkä olleen antaneet tekijälle anteeksi elämä oli aika helevtillistä mutta uskoon tulon ja anteeksiantamisen jälkeen eheytyminen on ollut todellista.
- atri parkka
vähän aikaa tätä anteeksiantamisen teologiaa. Alan päästä perille siitä, mitä ajat takaa. Todellakin esim Jumala ei anna kenellekkään anteeksi tosta vaan. Hän kun on oikeudenmukainen, niin vaatii rangaistuksen jokaisesta rikkeestä. Edes katuva aatami ei saanut anteeksiantoa, vaan rangaistuksen. Jumala tuomitsi armoa pyytävät kaikki tyyni. Tosin uuden testamentin ja osin vanhankin rikos ja rangaistus-oppi on ottanut mukaan sijaiskärsijäjutun, jolla todellinen syyllinen vapautetaan rangaistuksesta, mutta moraalista vapautta hän ei saa. Jumala on rakkaudessaan suunnitellut aatamin synnille sijaiskärsijän omasta aloitteestaan ja voi siksi " antaa anteeksi" eli vapauttaa tuomiosta todellisen syyllisen.
Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme.. Joku arvo on anteeksiantamisella, koska se liittyy myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Sitä ei voi kuitenkaan vaatia keneltäkään vaan sen pitäisi perustua täydelliseen vapaehtoisuuteen. Jumala armahtaa, kenet HÄN tahtoo.. Sama lainalaisuus tulisi olla mielestäni myös ihmisten välillä. Jos insestin uhri tahtoo itse armahtaa rikoksen tekijän, niin ok, jos ei niin ei. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toisiaan parempi, vaan molemmat ovat oikeudenmukaisia. Valta on uhrilla, ei terapeutilla.- tode
"Jumala armahtaa, kenet hän tahtoo..."
mistä tuollainen teologia on peräisin? - Kadun Mies
tode kirjoitti:
"Jumala armahtaa, kenet hän tahtoo..."
mistä tuollainen teologia on peräisin?tosiaioita.
Suomessa on taas hyvä presidentti.
Hänellä on varmasti tietämys ja sydän mukana
kaikissa tekemisissään.
Miksi hän ei armahda elinkautisvankeja jotka pyytävät armoa. Miksi hän ei suojele pedofiliaa. Miksi ei armahda murhamiestä. Sinäkin tode kunnioitat häntä. Laskeudu pilvestä. - Pakana(F)
"Sitä ei voi kuitenkaan vaatia keneltäkään vaan sen pitäisi perustua täydelliseen vapaehtoisuuteen. Jumala armahtaa, kenet HÄN tahtoo.. Sama lainalaisuus tulisi olla mielestäni myös ihmisten välillä. Jos insestin uhri tahtoo itse armahtaa rikoksen tekijän, niin ok, jos ei niin ei. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toisiaan parempi, vaan molemmat ovat oikeudenmukaisia. Valta on uhrilla, ei terapeutilla."
....
Tuossa alat mielestäni olla jo aika lähellä sitä miten uhria kohtaan pitäisi suhtautua.
Mutta siltikään et vielä ymmärrä sitä miten minä näen anteeksiannon.
Ensinnäkään minä en puhu mistään anteeksiannon "teologiasta", vaan anteeksiannon olemuksesta ylipäänsä, ja siitä miten väärin se on uskovisissa piireissä ja sitä myöten sielunhoidossa/kristillisessä terapiassa ymmärretty. Minä en siis keskustele aiheesta raamatun pohjalta, vaan keskustelen siltä pohjalta mitä raamatulla perusteltu, kristillisessä terapiassa/sielunhoidossa harjoitettu anteeksiantoterrori saa aikaan käytännössä.
....
"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme.. Joku arvo on anteeksiantamisella, koska se liittyy myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen."
....
Kuten olen kertonut jo aikaisemmin sinulle, en ole millään tavalla kristitty tai uskovainen. Näin ollen sillä miten anteeksianto liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, ei ole minulle mitään merkitystä.
Ainoa, mitä yritän tässä näyttää, on se miten kaukana käytännön todellisuudesta tuo raamatun ja uskovaisten (monien muidenkin) käsitys anteeksiannosta on, ja kuinka se sen vuoksi toimii jopa uudestaan traumatisoivana tekijänä jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen elämässä.
Anteeksiannolla hakataan monia päähän ja sillä estetään monien todellinen toipuminen.
....
"Joku arvo anteeksiantamisella on..."
....
Anteeksianto on automaatio, joka tapahtuu automaattisesti silloin kun se on tapahtuakseen. Tottakai sillä silloin on oma arvonsa, kun se tapahtuu niin.
Mutta oma, hyvin suuri arvonsa, olisi myös anteeksiantamattomuudella. Sen hyväksyminen toimisi monien kohdalla tervehdyttävällä tavalla.
Tämähän on jo monissa ns. "maallisissa" terapioissa todettu ajat sitten. - atri parkka
Pakana(F) kirjoitti:
"Sitä ei voi kuitenkaan vaatia keneltäkään vaan sen pitäisi perustua täydelliseen vapaehtoisuuteen. Jumala armahtaa, kenet HÄN tahtoo.. Sama lainalaisuus tulisi olla mielestäni myös ihmisten välillä. Jos insestin uhri tahtoo itse armahtaa rikoksen tekijän, niin ok, jos ei niin ei. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toisiaan parempi, vaan molemmat ovat oikeudenmukaisia. Valta on uhrilla, ei terapeutilla."
....
Tuossa alat mielestäni olla jo aika lähellä sitä miten uhria kohtaan pitäisi suhtautua.
Mutta siltikään et vielä ymmärrä sitä miten minä näen anteeksiannon.
Ensinnäkään minä en puhu mistään anteeksiannon "teologiasta", vaan anteeksiannon olemuksesta ylipäänsä, ja siitä miten väärin se on uskovisissa piireissä ja sitä myöten sielunhoidossa/kristillisessä terapiassa ymmärretty. Minä en siis keskustele aiheesta raamatun pohjalta, vaan keskustelen siltä pohjalta mitä raamatulla perusteltu, kristillisessä terapiassa/sielunhoidossa harjoitettu anteeksiantoterrori saa aikaan käytännössä.
....
"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme.. Joku arvo on anteeksiantamisella, koska se liittyy myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen."
....
Kuten olen kertonut jo aikaisemmin sinulle, en ole millään tavalla kristitty tai uskovainen. Näin ollen sillä miten anteeksianto liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, ei ole minulle mitään merkitystä.
Ainoa, mitä yritän tässä näyttää, on se miten kaukana käytännön todellisuudesta tuo raamatun ja uskovaisten (monien muidenkin) käsitys anteeksiannosta on, ja kuinka se sen vuoksi toimii jopa uudestaan traumatisoivana tekijänä jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen elämässä.
Anteeksiannolla hakataan monia päähän ja sillä estetään monien todellinen toipuminen.
....
"Joku arvo anteeksiantamisella on..."
....
Anteeksianto on automaatio, joka tapahtuu automaattisesti silloin kun se on tapahtuakseen. Tottakai sillä silloin on oma arvonsa, kun se tapahtuu niin.
Mutta oma, hyvin suuri arvonsa, olisi myös anteeksiantamattomuudella. Sen hyväksyminen toimisi monien kohdalla tervehdyttävällä tavalla.
Tämähän on jo monissa ns. "maallisissa" terapioissa todettu ajat sitten."Anteeksiannon teologia" on vain keksimäni termi aiheelle, joskin myönnän, että yritän samalla ajatella myös sitä, miten, ja miksi hellarit käsittävät anteeksiantamisen niin kuin käsittävät; siis eräänlaisena taikatemppuna pyyhkäistä pahimmat ongelmat pois olevaisuudesta.
Tällä iällä ottaa aikansa, että saa tarpeeksi ajattelun raaka-ainetta ja pystyy käsittelemään aihetta, jota on vuosia kuunnellut, ja johon kukaan ei ole esittänyt mitään kyseenalaistavaa näkemystä. Olihan jo aika herätä minunkin.. kiitos. - Pakana(F)
atri parkka kirjoitti:
"Anteeksiannon teologia" on vain keksimäni termi aiheelle, joskin myönnän, että yritän samalla ajatella myös sitä, miten, ja miksi hellarit käsittävät anteeksiantamisen niin kuin käsittävät; siis eräänlaisena taikatemppuna pyyhkäistä pahimmat ongelmat pois olevaisuudesta.
Tällä iällä ottaa aikansa, että saa tarpeeksi ajattelun raaka-ainetta ja pystyy käsittelemään aihetta, jota on vuosia kuunnellut, ja johon kukaan ei ole esittänyt mitään kyseenalaistavaa näkemystä. Olihan jo aika herätä minunkin.. kiitos."yritän samalla ajatella myös sitä, miten, ja miksi hellarit käsittävät anteeksiantamisen niin kuin käsittävät; siis eräänlaisena taikatemppuna pyyhkäistä pahimmat ongelmat pois olevaisuudesta."
....
Sielunhoitohan ei ole pelkästään hellareiden juttu, vaan yhteiskristillinen, ja kristillisestä terapiasta en tiedä, mistä kirkkokunnasta se on saanut alkunsa. En itseasiassa tiedä edes onko Seppo Jokinenkaan hellari.
Tässä aiheessa ei siis puhuta pelkistä hellareista. Keskustelen kuitenkin tästä aiheesta hellaripalstalla koska olen itse törmännyt asiaan nimenomaan hellareiden piireissä.
Tämä käsitys anteeksiannostahan ei ole pelkästään uskovaisten harha, vaan anteeksianto on ymmärretty myös muussa yhteiskunnassa pitkään juuri samalla tavalla, ja käsittääkseni se on vaikuttanut menneisyydessä paljon myös "maalliseen" terapiaan ja esim. psykoanalyysiin. Myös niissä potilaat ovat joutuneet aina jossakin vaiheessa alkamaan ns. "anteeksiantotyöskentelyyn", jonka on todettu myöhemmin vain vievän itseasiassa pohjan koko terapialta, koska omia tunteita vastaan taisteleminen ja anteeksiantoon pyrkiminen lukkiuttaa potilaan/asiakkaan tunne-elämän. Kun tunne-elämä on lukossa muukaan elämä ei kulje. Silloin ei ole tilaa muillekaan tunteille. Ja se, mikä sen tunne-elämän lukkiuttaa ei suinkaan ole viha itsessään, vaan se on vihaa vastaan taisteleminen, se ettei vihalle anneta tilaa.
Tämä anteeksiantokäsitys, ja negatiivinen suhtautuminen ns. "negatiivisiin tunteisiin" on perua kuitenkin kristinuskosta, ja siksi se "kristillinen terapia" minua mietityttääkin. Siinä kun todennäköisesti siis sovelletaan ja pidetään tiukasti kiinni näistä ikivanhoista käsityksistä vaikka käytännön elämän kokemukset kuinka sotisivat niitä vastaan. Raamattua ei taaskaan saa kyseenalaistaa.
....
"Tällä iällä ottaa aikansa, että saa tarpeeksi ajattelun raaka-ainetta ja pystyy käsittelemään aihetta, jota on vuosia kuunnellut, ja johon kukaan ei ole esittänyt mitään kyseenalaistavaa näkemystä."
....
Nomenomaan tätä asiaa ei ole uskallettu kyseenalaistaa, eikä kristillisissä piireissä uskalleta vieläkään. Se "anteeksianto" kuulostaa niin hyvältä ja oikealta. Jokainen "hurskas kristitty" nyökyttelee hyväksyvästi päätään kun ihmiset kehottavat kilpaa toisiaan "elämään jatkuvassa anteeksiannossa". ;)
Kun on tottunut aina ajattelemaan tietyllä tavalla, ja sisäistänyt tietyn ajattelutavan jonka on aina ajatellut olevan se ainoa oikea, kestää aikansa ennenkuin pystyy edes katsomaan sitä rehellisesti ja huomaamaan ettei se välttämättä pidäkään paikkaansa.
Mutta sinä olet ollut harvinaisen keskustelukykyinen uskovaisia edustava tällä palstalla.
=) - ihanko totta?
Pakana(F) kirjoitti:
"yritän samalla ajatella myös sitä, miten, ja miksi hellarit käsittävät anteeksiantamisen niin kuin käsittävät; siis eräänlaisena taikatemppuna pyyhkäistä pahimmat ongelmat pois olevaisuudesta."
....
Sielunhoitohan ei ole pelkästään hellareiden juttu, vaan yhteiskristillinen, ja kristillisestä terapiasta en tiedä, mistä kirkkokunnasta se on saanut alkunsa. En itseasiassa tiedä edes onko Seppo Jokinenkaan hellari.
Tässä aiheessa ei siis puhuta pelkistä hellareista. Keskustelen kuitenkin tästä aiheesta hellaripalstalla koska olen itse törmännyt asiaan nimenomaan hellareiden piireissä.
Tämä käsitys anteeksiannostahan ei ole pelkästään uskovaisten harha, vaan anteeksianto on ymmärretty myös muussa yhteiskunnassa pitkään juuri samalla tavalla, ja käsittääkseni se on vaikuttanut menneisyydessä paljon myös "maalliseen" terapiaan ja esim. psykoanalyysiin. Myös niissä potilaat ovat joutuneet aina jossakin vaiheessa alkamaan ns. "anteeksiantotyöskentelyyn", jonka on todettu myöhemmin vain vievän itseasiassa pohjan koko terapialta, koska omia tunteita vastaan taisteleminen ja anteeksiantoon pyrkiminen lukkiuttaa potilaan/asiakkaan tunne-elämän. Kun tunne-elämä on lukossa muukaan elämä ei kulje. Silloin ei ole tilaa muillekaan tunteille. Ja se, mikä sen tunne-elämän lukkiuttaa ei suinkaan ole viha itsessään, vaan se on vihaa vastaan taisteleminen, se ettei vihalle anneta tilaa.
Tämä anteeksiantokäsitys, ja negatiivinen suhtautuminen ns. "negatiivisiin tunteisiin" on perua kuitenkin kristinuskosta, ja siksi se "kristillinen terapia" minua mietityttääkin. Siinä kun todennäköisesti siis sovelletaan ja pidetään tiukasti kiinni näistä ikivanhoista käsityksistä vaikka käytännön elämän kokemukset kuinka sotisivat niitä vastaan. Raamattua ei taaskaan saa kyseenalaistaa.
....
"Tällä iällä ottaa aikansa, että saa tarpeeksi ajattelun raaka-ainetta ja pystyy käsittelemään aihetta, jota on vuosia kuunnellut, ja johon kukaan ei ole esittänyt mitään kyseenalaistavaa näkemystä."
....
Nomenomaan tätä asiaa ei ole uskallettu kyseenalaistaa, eikä kristillisissä piireissä uskalleta vieläkään. Se "anteeksianto" kuulostaa niin hyvältä ja oikealta. Jokainen "hurskas kristitty" nyökyttelee hyväksyvästi päätään kun ihmiset kehottavat kilpaa toisiaan "elämään jatkuvassa anteeksiannossa". ;)
Kun on tottunut aina ajattelemaan tietyllä tavalla, ja sisäistänyt tietyn ajattelutavan jonka on aina ajatellut olevan se ainoa oikea, kestää aikansa ennenkuin pystyy edes katsomaan sitä rehellisesti ja huomaamaan ettei se välttämättä pidäkään paikkaansa.
Mutta sinä olet ollut harvinaisen keskustelukykyinen uskovaisia edustava tällä palstalla.
=)vaikka siitäkin jo muistettiin nälväistä.
Olet harvinaisen oikeassa. Käsittelemätön ja tukahdutettu viha on myös parhaita alustoja kasvattaa lisää vihaa, jopa terroria. Uskonnolla terrorisointi voi olla vain "viatonta" suu vaahdossa oikeassa olemista ja vouhkaamista, vakavammista asteista kertovat uutiset joka päivä. Erinomaisen hyvin syntyy oikeutus kaikelle!
Vihan käsittely on hidas prosessi, ja lasta kohtaan etenkin läheisten taholta tehdyt hirveydet voivat viedä koko elämän. Syyllistäminen ja ahdistaminen anteeksiannolla vain pahentaa tilannetta, eihän tuon tajuamiseen tarvita kuin hiven inhimillisyyttä. - atri parkka
tode kirjoitti:
"Jumala armahtaa, kenet hän tahtoo..."
mistä tuollainen teologia on peräisin?etkö todellakaan ole lukenut tällaista totuutta. Jumalalla on kaikki valta, niin myös armahtamisen suhteen.
- Enkerro
Pakana(F) kirjoitti:
"Sitä ei voi kuitenkaan vaatia keneltäkään vaan sen pitäisi perustua täydelliseen vapaehtoisuuteen. Jumala armahtaa, kenet HÄN tahtoo.. Sama lainalaisuus tulisi olla mielestäni myös ihmisten välillä. Jos insestin uhri tahtoo itse armahtaa rikoksen tekijän, niin ok, jos ei niin ei. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toisiaan parempi, vaan molemmat ovat oikeudenmukaisia. Valta on uhrilla, ei terapeutilla."
....
Tuossa alat mielestäni olla jo aika lähellä sitä miten uhria kohtaan pitäisi suhtautua.
Mutta siltikään et vielä ymmärrä sitä miten minä näen anteeksiannon.
Ensinnäkään minä en puhu mistään anteeksiannon "teologiasta", vaan anteeksiannon olemuksesta ylipäänsä, ja siitä miten väärin se on uskovisissa piireissä ja sitä myöten sielunhoidossa/kristillisessä terapiassa ymmärretty. Minä en siis keskustele aiheesta raamatun pohjalta, vaan keskustelen siltä pohjalta mitä raamatulla perusteltu, kristillisessä terapiassa/sielunhoidossa harjoitettu anteeksiantoterrori saa aikaan käytännössä.
....
"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme.. Joku arvo on anteeksiantamisella, koska se liittyy myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen."
....
Kuten olen kertonut jo aikaisemmin sinulle, en ole millään tavalla kristitty tai uskovainen. Näin ollen sillä miten anteeksianto liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, ei ole minulle mitään merkitystä.
Ainoa, mitä yritän tässä näyttää, on se miten kaukana käytännön todellisuudesta tuo raamatun ja uskovaisten (monien muidenkin) käsitys anteeksiannosta on, ja kuinka se sen vuoksi toimii jopa uudestaan traumatisoivana tekijänä jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen elämässä.
Anteeksiannolla hakataan monia päähän ja sillä estetään monien todellinen toipuminen.
....
"Joku arvo anteeksiantamisella on..."
....
Anteeksianto on automaatio, joka tapahtuu automaattisesti silloin kun se on tapahtuakseen. Tottakai sillä silloin on oma arvonsa, kun se tapahtuu niin.
Mutta oma, hyvin suuri arvonsa, olisi myös anteeksiantamattomuudella. Sen hyväksyminen toimisi monien kohdalla tervehdyttävällä tavalla.
Tämähän on jo monissa ns. "maallisissa" terapioissa todettu ajat sitten."Ainoa, mitä yritän tässä näyttää, on se miten kaukana käytännön todellisuudesta tuo raamatun ja uskovaisten (monien muidenkin) käsitys anteeksiannosta on, ja kuinka se sen vuoksi toimii jopa uudestaan traumatisoivana tekijänä jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen elämässä. "
- ainoa juttu jonka osoitat, et sinulla on vain yksi subjektiivinen kuva siitä et kristityt jankkaa sitä toisilleen et "pakko antaa anteeksi, muuten ei päästä taivaaseen."-tyyliin. Minulla taas ei ole yhtään tuttavapiirissäni joka ois tämmöistä tavannut. Et väkipakon yritetään anteeksi antaa. Sehän on synti tehdä jotain asiaa väkipakon, asiat pitää tehdä vapaaehtoisestikkin, myös anteeksianto. Ei sitä kukaan toiselle voi määrätä tai pakottaa. Jokaisella on oma elämä ja omat tilanteet.. Ja kristityn ainut auktoriteetti on Jumala itse, ja hän kyl näkee minkälaisessa tilanteessa jokainen ihminen on.
Koko tämä keskustelu on lähdetty eräästä subjektiivisesta näkökulmasta, olet ehkä nähnyt jonku marginaalisen tapauksen jossa joku kiihkoilija sanonut irvistäen et "pakko antaa anteeksi!". Olet tällöin nähnyt jotain aika epäkristillistä :) mutta yhdistät sitä kumminkin johonkin helluntailaisiin. - Pakana(F)
Enkerro kirjoitti:
"Ainoa, mitä yritän tässä näyttää, on se miten kaukana käytännön todellisuudesta tuo raamatun ja uskovaisten (monien muidenkin) käsitys anteeksiannosta on, ja kuinka se sen vuoksi toimii jopa uudestaan traumatisoivana tekijänä jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen elämässä. "
- ainoa juttu jonka osoitat, et sinulla on vain yksi subjektiivinen kuva siitä et kristityt jankkaa sitä toisilleen et "pakko antaa anteeksi, muuten ei päästä taivaaseen."-tyyliin. Minulla taas ei ole yhtään tuttavapiirissäni joka ois tämmöistä tavannut. Et väkipakon yritetään anteeksi antaa. Sehän on synti tehdä jotain asiaa väkipakon, asiat pitää tehdä vapaaehtoisestikkin, myös anteeksianto. Ei sitä kukaan toiselle voi määrätä tai pakottaa. Jokaisella on oma elämä ja omat tilanteet.. Ja kristityn ainut auktoriteetti on Jumala itse, ja hän kyl näkee minkälaisessa tilanteessa jokainen ihminen on.
Koko tämä keskustelu on lähdetty eräästä subjektiivisesta näkökulmasta, olet ehkä nähnyt jonku marginaalisen tapauksen jossa joku kiihkoilija sanonut irvistäen et "pakko antaa anteeksi!". Olet tällöin nähnyt jotain aika epäkristillistä :) mutta yhdistät sitä kumminkin johonkin helluntailaisiin."Koko tämä keskustelu on lähdetty eräästä subjektiivisesta näkökulmasta, olet ehkä nähnyt jonku marginaalisen tapauksen jossa joku kiihkoilija sanonut irvistäen et "pakko antaa anteeksi!". Olet tällöin nähnyt jotain aika epäkristillistä :) mutta yhdistät sitä kumminkin johonkin helluntailaisiin."
....
Mistä päättelit että olen "ehkä nähnyt yhden mariginaalisen tapauksen" johon perustan näkemykseni? Minulla on kolmisenkymmenen vuoden kokemus uskovaisista, lähinnä hellareista sekä muista vapaista suunnista, ja mm. minun isäni on toiminut sielunhoitajana erilaisissa tilaisuuksissa. Tuossa ajassa kerkee tulemaan hyvin selväksi se ajatusmaailma, joka uskovaisilla on. Tuo sielunhoitokirja vain vahvisti sen käsityksen mikä minulla jo valmiiksi oli kristillisestä terapiasta.
"...olet ehkä nähnyt että joku....sanoo "pakko antaa anteeksi"
Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että sille, joka ei itse anna anteeksi ihmisille, ei Jumalakaan anna anteeksi hänelle hänen rikkomuksiaan. (Matt. 6:15) Tarkista itse.
Minä en ole väittänyt että sielunhoidossa ensimmäisenä alettaisiin hampaat irvessä vaatimaan anteeksiantoa. Mutta sitä vaaditaan kuitenkin. Johan sen näkee tuosta Jokisen kirjastakin. Se on hyvin selkeästi siellä sanottu, että anteeksianto on ehdottomuus, edellytys "eheytymiselle".
Se on sama kuin "pakko antaa anteeksi". Sillä ei ole mitään eroa sanooko sen hampaat irvessä vai hymy naamalla lämpimällä äänensävyllä. Se on sama asia vain erilaisessa paketissa. "Väkipakko" ei siis tarkoita aina hampaat irvessä pakottamista.
"Sehän on synti tehdä jotain asiaa väkipakon, asiat pitää tehdä vapaaehtoisestikkin, myös anteeksianto. Ei sitä kukaan toiselle voi määrätä tai pakottaa."
Eli siis olet samaa mieltä, että Seppo Jokinen menee harhaan esittäessään tuollaisia vaatimuksia? - Lasse
Pakana(F) kirjoitti:
"Koko tämä keskustelu on lähdetty eräästä subjektiivisesta näkökulmasta, olet ehkä nähnyt jonku marginaalisen tapauksen jossa joku kiihkoilija sanonut irvistäen et "pakko antaa anteeksi!". Olet tällöin nähnyt jotain aika epäkristillistä :) mutta yhdistät sitä kumminkin johonkin helluntailaisiin."
....
Mistä päättelit että olen "ehkä nähnyt yhden mariginaalisen tapauksen" johon perustan näkemykseni? Minulla on kolmisenkymmenen vuoden kokemus uskovaisista, lähinnä hellareista sekä muista vapaista suunnista, ja mm. minun isäni on toiminut sielunhoitajana erilaisissa tilaisuuksissa. Tuossa ajassa kerkee tulemaan hyvin selväksi se ajatusmaailma, joka uskovaisilla on. Tuo sielunhoitokirja vain vahvisti sen käsityksen mikä minulla jo valmiiksi oli kristillisestä terapiasta.
"...olet ehkä nähnyt että joku....sanoo "pakko antaa anteeksi"
Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että sille, joka ei itse anna anteeksi ihmisille, ei Jumalakaan anna anteeksi hänelle hänen rikkomuksiaan. (Matt. 6:15) Tarkista itse.
Minä en ole väittänyt että sielunhoidossa ensimmäisenä alettaisiin hampaat irvessä vaatimaan anteeksiantoa. Mutta sitä vaaditaan kuitenkin. Johan sen näkee tuosta Jokisen kirjastakin. Se on hyvin selkeästi siellä sanottu, että anteeksianto on ehdottomuus, edellytys "eheytymiselle".
Se on sama kuin "pakko antaa anteeksi". Sillä ei ole mitään eroa sanooko sen hampaat irvessä vai hymy naamalla lämpimällä äänensävyllä. Se on sama asia vain erilaisessa paketissa. "Väkipakko" ei siis tarkoita aina hampaat irvessä pakottamista.
"Sehän on synti tehdä jotain asiaa väkipakon, asiat pitää tehdä vapaaehtoisestikkin, myös anteeksianto. Ei sitä kukaan toiselle voi määrätä tai pakottaa."
Eli siis olet samaa mieltä, että Seppo Jokinen menee harhaan esittäessään tuollaisia vaatimuksia?>> Eli siis olet samaa mieltä, että Seppo Jokinen menee harhaan esittäessään tuollaisia vaatimuksia? >>
En tiedä Seppo Jokisesta yhtään mitään, mutta mistä tuo sana 'vaatii'? Pienessä avaussitaatissasi(osa 1) hän käsittääkseni kertoo tavoitteistaan, ei siitä miten hän pyrkii tavoitteensa saavuttamaan.
Sitaatin toinen osa rukouksen voimasta kuulostaa ateistin korvissa itsesuggestion käyttämiseltä parannuskeinona ja saattaa olla hyvinkin tehokasta joillekkin potilaille.
Terapiat ovat kovassa huudossa lähes kaikkiin vaivoihin. Minusta asiassa on ripaus 'Keisarin uusia vaatteita'. Kukaan ei uskalla sanoa päin naamaa sosiaalimafialle että jos pahoin rikkinäisen nuoren/lapsen 'sielua' yritetään parantaa oikeaoppisesti, silloin tarvitaan paljon aikaa ja todellisia ammattilaisia, sellaisia ei koko Suomesta löydy kuin muutamia kymmeniä.
Syrjäpitäjien terveyskeskuksista ei löydy ainoatakaan. Mistäs se apu silloin löytyy suurperheen tyttärelle jonka isä on juuri linnaan joutunut, äidin ilmiannon perusteella ? Joko perhe on hajotettava vielä pahemmin tai tyttären on tyytyminen siihen apuun mitä perhe, sukulaiset ja tuttavat pystyvät antamaan.
Jos apu tulee kylän uskovilta, olivatpa nämä mitä uskoa tai lahkoa hyvänsä, ja jos nämä amatööriauttajat puhuvat anteeksiannosta tai mistä muusta tahansa, ei sillä kovin suurta väliä ole. Pääasia on että perheelle ja erityisesti uhrille löytyy tukea ihmisiltä jotka pyrkivät auttamaan, eivät tuomitsemaan tai omaa viisauttaan todistamaan. Vain lopputuloksella on merkitystä, ei keinoilla miten tulos on saavutettu.
Jos tyttö hurahtaa uskoon kesken 'terapian', niin oli menneeksi, ei ateismi yhtä tyttöä kaipaa :o).
JK. Tode on huumorintajuisin 'hihhuli' joka koskaan on ollut kanssani täysin erimieltä.
Jos hänen kanssaan ei pärjää, on itsekritiikin aika. - EnKerro
Pakana(F) kirjoitti:
"Koko tämä keskustelu on lähdetty eräästä subjektiivisesta näkökulmasta, olet ehkä nähnyt jonku marginaalisen tapauksen jossa joku kiihkoilija sanonut irvistäen et "pakko antaa anteeksi!". Olet tällöin nähnyt jotain aika epäkristillistä :) mutta yhdistät sitä kumminkin johonkin helluntailaisiin."
....
Mistä päättelit että olen "ehkä nähnyt yhden mariginaalisen tapauksen" johon perustan näkemykseni? Minulla on kolmisenkymmenen vuoden kokemus uskovaisista, lähinnä hellareista sekä muista vapaista suunnista, ja mm. minun isäni on toiminut sielunhoitajana erilaisissa tilaisuuksissa. Tuossa ajassa kerkee tulemaan hyvin selväksi se ajatusmaailma, joka uskovaisilla on. Tuo sielunhoitokirja vain vahvisti sen käsityksen mikä minulla jo valmiiksi oli kristillisestä terapiasta.
"...olet ehkä nähnyt että joku....sanoo "pakko antaa anteeksi"
Raamatussa sanotaan aivan selvästi, että sille, joka ei itse anna anteeksi ihmisille, ei Jumalakaan anna anteeksi hänelle hänen rikkomuksiaan. (Matt. 6:15) Tarkista itse.
Minä en ole väittänyt että sielunhoidossa ensimmäisenä alettaisiin hampaat irvessä vaatimaan anteeksiantoa. Mutta sitä vaaditaan kuitenkin. Johan sen näkee tuosta Jokisen kirjastakin. Se on hyvin selkeästi siellä sanottu, että anteeksianto on ehdottomuus, edellytys "eheytymiselle".
Se on sama kuin "pakko antaa anteeksi". Sillä ei ole mitään eroa sanooko sen hampaat irvessä vai hymy naamalla lämpimällä äänensävyllä. Se on sama asia vain erilaisessa paketissa. "Väkipakko" ei siis tarkoita aina hampaat irvessä pakottamista.
"Sehän on synti tehdä jotain asiaa väkipakon, asiat pitää tehdä vapaaehtoisestikkin, myös anteeksianto. Ei sitä kukaan toiselle voi määrätä tai pakottaa."
Eli siis olet samaa mieltä, että Seppo Jokinen menee harhaan esittäessään tuollaisia vaatimuksia?Olen samaa mieltä. Uskon et on olemas poikkeustapauksia jolloin on yksinkertaisesti mahdotonta edes ajatus antaa anteeksi jos on tarpeeksi syvästi loukattu. Mut silloin täytyy mennä sen synnin kanssa Jeesuksen eteen ja tunnustaa se synti ja myös se et siitä ei pysty omin voimin tekemään parannusta. Ja etkö ole sit siinä 30v aikana havainnut sen, et kun on olemas joku synti joka ihmistä painaa, niin siitä on lähes mahdotonta omin voimin päästä irti. Silloin tulee seinä vastaan ja auttamatta ajatus et "mä en kelpaa Jumalalle, oon tämmönen, vihaan sitä tyyppiä ja haluaisin et se kärsii". Tällöin sen oman syntisyytensä ja oman mitättömyytensä ymmärtää, ja ennen kaikkea sen: Vain Jumalan armosta ihmisellä on osuus Jumalan valtakunnasta, eikä ole ihmisel osuutta siihen et hän taivaaseen joskus pääsee. Tajuu kuinka helposti se synti tunkeutuu ihmiseen ja kuinka niin helppo ois vain kulkea sitä tietä joka johdattaa helvettiin. Kyl sen huomaa ihan jokainen uskovakin, eri asia sit jos ne näyttelevät toisilleen jotain tekopyhyyttä. Semmoinen tekopyhyys johtaa lopulta oman uskon haaksirikkoutumiseen.
Eihän alkoholistikaan pääse viinasta, ei huumeidenkäyttäjä huumeista, ei ylpeä ihminen omasta ylpeydestään jne. Kuinkakohan monta kertaa mullakin on tullut eteen Raamatusta asioita joita en voi noudattaa, ja tajuun et tarvin Jumalan armoa et voin ylipäätään päästä sen asian yli ja voittaa jopa sen synnin joku päivä.
En tiiä sit oletko SINÄ tehnyt uskonratkaisua koskaan elämässä, mut vaikuttaa aika kovasti silleen et sä luulet et me uskovat jollain sääntöjä noudattamal päästäis taivaaseen ja et tekopyhyydellä pääsis pitkälle :). Suosittelen sua luettavaks vain Raamattua, ja rukoiltava et se aukenis sulle. Jumala on hyvä, mut uskovat ei välttämättä aina sitä oikeaa kuvaa osaa antaa. Kaiken maailman huuhaa-kirjallisuutta kyl tarjotaan, mut pitää olla oma järki pääs ja miettiä vähän mikä on Raamatus ja mikä on jonku tyypin mielipidettä. Ei se Seppo Jokinenkaan varmastikkaan mikään täydellinen ihminen ole :)
Saati sit minäkään, mut oma järki on minulle suotu ja en ota kaikkea valmiiksipureskeltuna koskaan. Älä sinäkään. Kerro haluutko mailailla mulle joskus, kun oot F ja on kevättä rinnassa. - esko
Pakana(F) kirjoitti:
"Sitä ei voi kuitenkaan vaatia keneltäkään vaan sen pitäisi perustua täydelliseen vapaehtoisuuteen. Jumala armahtaa, kenet HÄN tahtoo.. Sama lainalaisuus tulisi olla mielestäni myös ihmisten välillä. Jos insestin uhri tahtoo itse armahtaa rikoksen tekijän, niin ok, jos ei niin ei. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toisiaan parempi, vaan molemmat ovat oikeudenmukaisia. Valta on uhrilla, ei terapeutilla."
....
Tuossa alat mielestäni olla jo aika lähellä sitä miten uhria kohtaan pitäisi suhtautua.
Mutta siltikään et vielä ymmärrä sitä miten minä näen anteeksiannon.
Ensinnäkään minä en puhu mistään anteeksiannon "teologiasta", vaan anteeksiannon olemuksesta ylipäänsä, ja siitä miten väärin se on uskovisissa piireissä ja sitä myöten sielunhoidossa/kristillisessä terapiassa ymmärretty. Minä en siis keskustele aiheesta raamatun pohjalta, vaan keskustelen siltä pohjalta mitä raamatulla perusteltu, kristillisessä terapiassa/sielunhoidossa harjoitettu anteeksiantoterrori saa aikaan käytännössä.
....
"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme.. Joku arvo on anteeksiantamisella, koska se liittyy myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen."
....
Kuten olen kertonut jo aikaisemmin sinulle, en ole millään tavalla kristitty tai uskovainen. Näin ollen sillä miten anteeksianto liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, ei ole minulle mitään merkitystä.
Ainoa, mitä yritän tässä näyttää, on se miten kaukana käytännön todellisuudesta tuo raamatun ja uskovaisten (monien muidenkin) käsitys anteeksiannosta on, ja kuinka se sen vuoksi toimii jopa uudestaan traumatisoivana tekijänä jo valmiiksi traumatisoituneen ihmisen elämässä.
Anteeksiannolla hakataan monia päähän ja sillä estetään monien todellinen toipuminen.
....
"Joku arvo anteeksiantamisella on..."
....
Anteeksianto on automaatio, joka tapahtuu automaattisesti silloin kun se on tapahtuakseen. Tottakai sillä silloin on oma arvonsa, kun se tapahtuu niin.
Mutta oma, hyvin suuri arvonsa, olisi myös anteeksiantamattomuudella. Sen hyväksyminen toimisi monien kohdalla tervehdyttävällä tavalla.
Tämähän on jo monissa ns. "maallisissa" terapioissa todettu ajat sitten.Anteeksiantamisesta yhtään mitään!!!
Kun väität ettei Raamatun käsitys anteeksiantamisesta ole mahdollinen käytännössä niin et todellakaan tiedä mistä puhut!
Niin kuin aikaisemmin sanoin niin et pysty edes tajuamaan mitä Raamatussa puhutaan koska et ole uudestisyntynyt Jumalan hengestä vain uudestisyntynyt kristitty pystyy ymmärtämään Raamatun sanaa koska sitä pitää tutkia hengen eikä järjen mukaan. Raamattu itse sanoo niin joten et voi mitenkään väittää vastaan. 1 Korinttolaiskirjeen alussa puhutaan tästä voit vaikka itse tarkistaa. Teet itsesi aika tyhmäksi kun väität että Raamatun käsityt anteeksiantamisesta on pohjaa vailla etkä edes tajua mikä merkitys Jumalan ja ihmisen välisellä anteeksiantamuksella on. Se on kaiken perusta. Jumala antanut anteeksi kaikki syntimme. Sen vakuutena on Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus mutta se astuu kohdallasi voimaan vasta kun otat sen uskolla vastaan.
Eikä anteeksi antaminen tapahdu itsestään niin kuin väität. Ihmisen pitää tahtoa antaa anteeksi ennen kuin se voi tapahtua. Oot niin täynnä omaa maailmallista viisauttas ettet voi tajuta mitään hengellisistä lainalaisuuksista. Nöyrry ja tunnusta syntisi ja ota vastaan Jeesuksen valmistama anteeksiantamus niin alat tajuta mitä todellinen anteeksiantamus on. - atri parkka
esko kirjoitti:
Anteeksiantamisesta yhtään mitään!!!
Kun väität ettei Raamatun käsitys anteeksiantamisesta ole mahdollinen käytännössä niin et todellakaan tiedä mistä puhut!
Niin kuin aikaisemmin sanoin niin et pysty edes tajuamaan mitä Raamatussa puhutaan koska et ole uudestisyntynyt Jumalan hengestä vain uudestisyntynyt kristitty pystyy ymmärtämään Raamatun sanaa koska sitä pitää tutkia hengen eikä järjen mukaan. Raamattu itse sanoo niin joten et voi mitenkään väittää vastaan. 1 Korinttolaiskirjeen alussa puhutaan tästä voit vaikka itse tarkistaa. Teet itsesi aika tyhmäksi kun väität että Raamatun käsityt anteeksiantamisesta on pohjaa vailla etkä edes tajua mikä merkitys Jumalan ja ihmisen välisellä anteeksiantamuksella on. Se on kaiken perusta. Jumala antanut anteeksi kaikki syntimme. Sen vakuutena on Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus mutta se astuu kohdallasi voimaan vasta kun otat sen uskolla vastaan.
Eikä anteeksi antaminen tapahdu itsestään niin kuin väität. Ihmisen pitää tahtoa antaa anteeksi ennen kuin se voi tapahtua. Oot niin täynnä omaa maailmallista viisauttas ettet voi tajuta mitään hengellisistä lainalaisuuksista. Nöyrry ja tunnusta syntisi ja ota vastaan Jeesuksen valmistama anteeksiantamus niin alat tajuta mitä todellinen anteeksiantamus on.näyttää siltä, että pakana(F) tajuaa Jumalallisesta anteeksiantamuksesta enemmän kuin sinä. Jumala ei anna anteeksi sinunkaan rikkomuksiasi ja ei varsinkaan tuomiohenkeä, joka sinulla on, eikä varsinkaan valtavaa "uskovaisuuden " kaapuun pukeutunutta ylpeyttä, puhumattakaan muista synneistäsi.
Jumala tulee rankaisemaan sinua kaikista näistä synneistä, joten sinulla ei ole mitään kanttia syytellä syntisyydestä pakana(F):äää .
Saatat toki päästä palkähästä, koska joku toinen käsittämättömässä armossaan kärsi jo sinun rikkomustesi tähden, mutta en silti sinuna paljon nostaisi nokkaa.....
- tode
helluntailaiset saavat kyytiä!
ajattelin vain selvennykseksi huomauttaa, että seppo jokinen ei ole helluntailainen. eli hänen toimintatapansa on yleiskristillinen eikä vain "helluntailaista armopropagandaa", kuten palstalla on selvitetty.
uskon kuitenkin, että sama armon teologia, jota SJ edustaa, allekirjoitetaan myös helluntaikirkossa.
ja muutama henk.koht. kysymys avaajalle...
PakanaF,haastelet, että tarkoituksenasi olisi saada tietää, mikä ero on kristillisellä ja tavallisella terapialla! kun olet saanut joitakin vastauksia, et kuitenkaan hyväksy niitä sellaisenaan, vaan alat ruotimaan uskovaisia taas oikein olan takaa (ja kuinka ollakaan, juuri helluntai-palstalla!)
mikä onkaan siis motiivisi "keskustella" täällä?- Pakana(F)
"ajattelin vain selvennykseksi huomauttaa, että seppo jokinen ei ole helluntailainen.mikä onkaan siis motiivisi "keskustella" täällä?"
....
Minä en ole väittänyt että hän on hellari ja siihen miksi asiasta puhun hellaripalstalla, olen jo vastannut sinulle.
....
"PakanaF,haastelet, että tarkoituksenasi olisi saada tietää, mikä ero on kristillisellä ja tavallisella terapialla! kun olet saanut joitakin vastauksia, et kuitenkaan hyväksy niitä sellaisenaan, vaan alat ruotimaan uskovaisia taas oikein olan takaa"
....
Minulla kyllä oli jo aavistus siitä mikä krstillisen terapian erottaa muista terapiamuodoista, mutta halusin asiaan varmistusta ja lisää tietoa, mitä en ole näistä vastauksista saanut. Yksikään asiaan perehtynyt tai esim. kristillispohjaisen terapeuttikoulutksen saanut ei ole minulle vastannut.
Hyväksy sellaisenaan? Pitäsikö ne hyväksyä?
Okei, tässä vaiheessa täytyy nyt sanoa, että tästä lähtien vastaan sinun viesteihisi valikoiden, koska juttu menee näköjään aina sinun kanssasi asioiden hokemiseen ja toistamiseen, eikä keskustelu etene. Vaikuttaa siltä, että sinun on hyvin vaikea löytää sitä punaista lankaa sieltä keskustelusta, ja sinulle olennaisinta näyttää aina poikkeuksetta olevan keskustelun toisen osapuolen persoona, hänen motiivinsa, jolloin yrität aina mennä henkilökohtaisuuksiin, ja tunkea nokkaasi asioihin jotka eivät sinulle kuulu.
Se on hyvin tyypillistä epävarman ihmisen vallankäyttöyritystä, jossa siihen toiseen osapuoleen yritetään saada ote tunkeutmalla henkilön "reviirin" sisäpuolelle - siis esim. tekemällä oletuksia henkilön persoonallisuuden piirteistä ja varsinkin hänen "ongelmistaan". Se on epätoivoista yritystä nousta sen toisen yläpuolelle sellaisellä "isällisellä/äidillisellä" auktoriteetilla.
Jos siis et saa minulta vastausta viestiisi, se on merkki siitä, että olen jo asiaan vastannut enkä halua enää toistaa itseäni. Silloin kannattaa lukea vanhempia viestejä ja etsiä sitä vastausta sieltä. - ei onnistu
Tarkoitatko kirjoituksellasi sitä, että Juntusesta ja hänen insestin kohteen hoitomenetelmästään ei saisi puhua julkisuudessa? Niin kai.
Uskovaiset haluaisivat kieltä monen muunkin uskontonsa sisältöön kuuluvan asian käsittelyn julkisuudessa. Näitä ovat mm. kielilläpuhumiset, eläinten äänien matkiminen, ihmeparannusten tutkiminen, oudot liikkeet ynnä muut manifestaatiot.
Ne herättävät outoudellaan yhtä lailla ulkopuolisten kiinnostusta kuin Juntusen menetelmätkin. Keskustelua niistä ei voi kukaan kieltää, ja jo yrityksekin sensuroinnin suuntaan saavat ulkopuolisen aavistamaan, että asiassa piilee jotakin hämärää kätkettynä.
Nimimerkki Pakana on kirjoittanut tässä aiheessa eittäin oivaltavasti ja analysoiden. Kiitoksia. - tode
ei onnistu kirjoitti:
Tarkoitatko kirjoituksellasi sitä, että Juntusesta ja hänen insestin kohteen hoitomenetelmästään ei saisi puhua julkisuudessa? Niin kai.
Uskovaiset haluaisivat kieltä monen muunkin uskontonsa sisältöön kuuluvan asian käsittelyn julkisuudessa. Näitä ovat mm. kielilläpuhumiset, eläinten äänien matkiminen, ihmeparannusten tutkiminen, oudot liikkeet ynnä muut manifestaatiot.
Ne herättävät outoudellaan yhtä lailla ulkopuolisten kiinnostusta kuin Juntusen menetelmätkin. Keskustelua niistä ei voi kukaan kieltää, ja jo yrityksekin sensuroinnin suuntaan saavat ulkopuolisen aavistamaan, että asiassa piilee jotakin hämärää kätkettynä.
Nimimerkki Pakana on kirjoittanut tässä aiheessa eittäin oivaltavasti ja analysoiden. Kiitoksia.en ole varma, kuka on tämä juntunen. jos tarkoitat seppo juntusta, niin minulta on turha kysellä hänen toiminnastaan mitään,kun en ole koskaan kyseistä hlöä livenä tavannut, enkä ole muutoinkaan tietoinen hänen "hoitomenetelmistään".
tuo eläinten äänten matkiminen tuntuu aika vieraalta. en ole pahemmin puhunut eläinten kielellä, paitsi joskus kissalleni leperrellessä.
osaan naukua tosi hyvin, kiinnostaisiko se sinua tutkimusmielessä?
taivaan Isän kanssa juttelen ihmisten kielellä. sitäkin voit tulla tutkimaan. - tode
Pakana(F) kirjoitti:
"ajattelin vain selvennykseksi huomauttaa, että seppo jokinen ei ole helluntailainen.mikä onkaan siis motiivisi "keskustella" täällä?"
....
Minä en ole väittänyt että hän on hellari ja siihen miksi asiasta puhun hellaripalstalla, olen jo vastannut sinulle.
....
"PakanaF,haastelet, että tarkoituksenasi olisi saada tietää, mikä ero on kristillisellä ja tavallisella terapialla! kun olet saanut joitakin vastauksia, et kuitenkaan hyväksy niitä sellaisenaan, vaan alat ruotimaan uskovaisia taas oikein olan takaa"
....
Minulla kyllä oli jo aavistus siitä mikä krstillisen terapian erottaa muista terapiamuodoista, mutta halusin asiaan varmistusta ja lisää tietoa, mitä en ole näistä vastauksista saanut. Yksikään asiaan perehtynyt tai esim. kristillispohjaisen terapeuttikoulutksen saanut ei ole minulle vastannut.
Hyväksy sellaisenaan? Pitäsikö ne hyväksyä?
Okei, tässä vaiheessa täytyy nyt sanoa, että tästä lähtien vastaan sinun viesteihisi valikoiden, koska juttu menee näköjään aina sinun kanssasi asioiden hokemiseen ja toistamiseen, eikä keskustelu etene. Vaikuttaa siltä, että sinun on hyvin vaikea löytää sitä punaista lankaa sieltä keskustelusta, ja sinulle olennaisinta näyttää aina poikkeuksetta olevan keskustelun toisen osapuolen persoona, hänen motiivinsa, jolloin yrität aina mennä henkilökohtaisuuksiin, ja tunkea nokkaasi asioihin jotka eivät sinulle kuulu.
Se on hyvin tyypillistä epävarman ihmisen vallankäyttöyritystä, jossa siihen toiseen osapuoleen yritetään saada ote tunkeutmalla henkilön "reviirin" sisäpuolelle - siis esim. tekemällä oletuksia henkilön persoonallisuuden piirteistä ja varsinkin hänen "ongelmistaan". Se on epätoivoista yritystä nousta sen toisen yläpuolelle sellaisellä "isällisellä/äidillisellä" auktoriteetilla.
Jos siis et saa minulta vastausta viestiisi, se on merkki siitä, että olen jo asiaan vastannut enkä halua enää toistaa itseäni. Silloin kannattaa lukea vanhempia viestejä ja etsiä sitä vastausta sieltä."yksikään asiaan perehtynyt tai esim. kristillispohjaisen koulutuksen saanut ei ole minulle vastannut".
sinun täytyy nyt ottaa itse selvää asiasta, ei täällä näköjään sattunut olemaan terapeutteja paikalla! :-))
ilmeisesti olet kiinnostunut saamaan juuri helluntailaisen näkökulman asiaan, joten tässäpä sinulle helsinkiläisen helluntaikirkon pastorin yhteystiedot:
helka halme, pastori, p. 0977441814, 0505029005 hänen vastuualueensa on juuri sielunhoito ja hän osaa vastata kysymyksiisi tarpeen mukaan ja kertoa, miksi kannattaa kääntyä Jeesuksen puoleen elämän kaikkein vaikeimmissa asioissa.
en tiedä, mitä vaikuttaa psykiatrian alan vaitiolo-velvollisuus tähän asiaan, mutta HH voi ehkä neuvoa sinut myös uskovan terapeutin pakeille.
punaisesta langasta puheenollen, sinä totesit ensimmäisen vastaukseni jälkeen, että kukaan 4 vastaajasta ei ole vielä kieltänyt sielunhoidollista mahdollisuutta auttaa ihmistä hänen vaikeissakin psyykkisissä ongelmissaan, kaikkien mielestä se ok.
minun punainen lankani on edelleen se, että uskon raamatun sanaan "tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. minä annan teille levon."
em. raamatun lupaus ei kuitenkaan estä minua saamasta apua "tavalliselta" terapeutilta ja psykologilta. - Pakana(F)
tode kirjoitti:
"yksikään asiaan perehtynyt tai esim. kristillispohjaisen koulutuksen saanut ei ole minulle vastannut".
sinun täytyy nyt ottaa itse selvää asiasta, ei täällä näköjään sattunut olemaan terapeutteja paikalla! :-))
ilmeisesti olet kiinnostunut saamaan juuri helluntailaisen näkökulman asiaan, joten tässäpä sinulle helsinkiläisen helluntaikirkon pastorin yhteystiedot:
helka halme, pastori, p. 0977441814, 0505029005 hänen vastuualueensa on juuri sielunhoito ja hän osaa vastata kysymyksiisi tarpeen mukaan ja kertoa, miksi kannattaa kääntyä Jeesuksen puoleen elämän kaikkein vaikeimmissa asioissa.
en tiedä, mitä vaikuttaa psykiatrian alan vaitiolo-velvollisuus tähän asiaan, mutta HH voi ehkä neuvoa sinut myös uskovan terapeutin pakeille.
punaisesta langasta puheenollen, sinä totesit ensimmäisen vastaukseni jälkeen, että kukaan 4 vastaajasta ei ole vielä kieltänyt sielunhoidollista mahdollisuutta auttaa ihmistä hänen vaikeissakin psyykkisissä ongelmissaan, kaikkien mielestä se ok.
minun punainen lankani on edelleen se, että uskon raamatun sanaan "tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. minä annan teille levon."
em. raamatun lupaus ei kuitenkaan estä minua saamasta apua "tavalliselta" terapeutilta ja psykologilta."punaisesta langasta puheenollen, sinä totesit ensimmäisen vastaukseni jälkeen, että kukaan 4 vastaajasta ei ole vielä kieltänyt sielunhoidollista mahdollisuutta auttaa ihmistä hänen vaikeissakin psyykkisissä ongelmissaan, kaikkien mielestä se ok."
....
Tästä taas näkee kuinka huonosti sinä olet perillä siitä mistä puhutaan. Minä en sanonut toisessa vistissäni että "kukaan 4 vastaajasta ei ole vielä kyseenalaistanut sielunhoidollista mahdollisuutta auttaa ihmistä hänen vaikeissakin psyykkisissä ongelmissaan"
Minä totesin että kukaan ei ollut siihen mennessä huomannut SEPPO JOKISEN kirjasta lainaamassani pätkässä mitään kummallista, vaan kaikkien siihen mennessä vastanneiden mielestä se oli ok.
...
"ilmeisesti olet kiinnostunut saamaan juuri helluntailaisen näkökulman asiaan, joten tässäpä sinulle helsinkiläisen helluntaikirkon pastorin yhteystiedot:
helka halme, pastori, p. 0977441814, 0505029005 hänen vastuualueensa on juuri sielunhoito ja hän osaa vastata kysymyksiisi tarpeen mukaan ja kertoa, miksi kannattaa kääntyä Jeesuksen puoleen elämän kaikkein vaikeimmissa asioissa."
....
Olen kiinnostunut saamaan tietoa kristillisestä terapiasta mistä tahansa lähteestä, en suinkaan pelkästään helluntailaista näkökulmaa.
Onko helka helme terapeutin koulutksen saanut, ja kristilliseen terapiaan perehtynyt henkilö?
Minähän en tarvitse tietoa sielunhoidosta, koska siitä tiedän kyllä ihan tarpeeksi. Sielunhoitoa voi harjoittaa kuka tahansa talliainen koulutukseen katsomatta, terapiaa ei. Minä en myöskään tarvitse tietoa siitä miksi kannattaa "kääntyä Jeesuksen puoleen elämän kaikkein vaikeimmissa asioissa". Kah, kun minä tiedän siitäkin asiasta ihan tarpeeksi. =)
....
"en tiedä, mitä vaikuttaa psykiatrian alan vaitiolo-velvollisuus tähän asiaan, mutta HH voi ehkä neuvoa sinut myös uskovan terapeutin pakeille."
....
Onko sinulla yleensäkin tapana "kristillisesti piilovittuilla" ihmisille? ;) Joo joo, ärsyttää tosi paljon, sait haluamasi. Tyylistäsi et tingi. =)
....
"minun punainen lankani on edelleen se, että uskon raamatun sanaan "tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat."
....
Kyse oli tämän KESKUSTELUN punaisesta langasta, ei SINUN punaisesta langastasi. Sinä kun taidat olla jo niin sotkeutunut siihen omaan punaiseen lankaasi, että et näe etkä kuule enää yhtään mitään.
Mutta sehän ei ollut mitään uutta tietystikään. - tode
Pakana(F) kirjoitti:
"punaisesta langasta puheenollen, sinä totesit ensimmäisen vastaukseni jälkeen, että kukaan 4 vastaajasta ei ole vielä kieltänyt sielunhoidollista mahdollisuutta auttaa ihmistä hänen vaikeissakin psyykkisissä ongelmissaan, kaikkien mielestä se ok."
....
Tästä taas näkee kuinka huonosti sinä olet perillä siitä mistä puhutaan. Minä en sanonut toisessa vistissäni että "kukaan 4 vastaajasta ei ole vielä kyseenalaistanut sielunhoidollista mahdollisuutta auttaa ihmistä hänen vaikeissakin psyykkisissä ongelmissaan"
Minä totesin että kukaan ei ollut siihen mennessä huomannut SEPPO JOKISEN kirjasta lainaamassani pätkässä mitään kummallista, vaan kaikkien siihen mennessä vastanneiden mielestä se oli ok.
...
"ilmeisesti olet kiinnostunut saamaan juuri helluntailaisen näkökulman asiaan, joten tässäpä sinulle helsinkiläisen helluntaikirkon pastorin yhteystiedot:
helka halme, pastori, p. 0977441814, 0505029005 hänen vastuualueensa on juuri sielunhoito ja hän osaa vastata kysymyksiisi tarpeen mukaan ja kertoa, miksi kannattaa kääntyä Jeesuksen puoleen elämän kaikkein vaikeimmissa asioissa."
....
Olen kiinnostunut saamaan tietoa kristillisestä terapiasta mistä tahansa lähteestä, en suinkaan pelkästään helluntailaista näkökulmaa.
Onko helka helme terapeutin koulutksen saanut, ja kristilliseen terapiaan perehtynyt henkilö?
Minähän en tarvitse tietoa sielunhoidosta, koska siitä tiedän kyllä ihan tarpeeksi. Sielunhoitoa voi harjoittaa kuka tahansa talliainen koulutukseen katsomatta, terapiaa ei. Minä en myöskään tarvitse tietoa siitä miksi kannattaa "kääntyä Jeesuksen puoleen elämän kaikkein vaikeimmissa asioissa". Kah, kun minä tiedän siitäkin asiasta ihan tarpeeksi. =)
....
"en tiedä, mitä vaikuttaa psykiatrian alan vaitiolo-velvollisuus tähän asiaan, mutta HH voi ehkä neuvoa sinut myös uskovan terapeutin pakeille."
....
Onko sinulla yleensäkin tapana "kristillisesti piilovittuilla" ihmisille? ;) Joo joo, ärsyttää tosi paljon, sait haluamasi. Tyylistäsi et tingi. =)
....
"minun punainen lankani on edelleen se, että uskon raamatun sanaan "tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat."
....
Kyse oli tämän KESKUSTELUN punaisesta langasta, ei SINUN punaisesta langastasi. Sinä kun taidat olla jo niin sotkeutunut siihen omaan punaiseen lankaasi, että et näe etkä kuule enää yhtään mitään.
Mutta sehän ei ollut mitään uutta tietystikään.en piilovittuillut sitten ollenkaan, kun ehdotin menoa terapeutin juttusille.
ja sama helka halmeen kanssa keskustelu. minä en todellakaan tiedä sinun elämästäsi mitään ja halusin vain, että otat nyt selvää kristillisestä terapiasta ja sielunhoidoista ja kukapa muu sinulle voisikaan vastata parhaiten, kuin juuri asiaan vihkiytynyt pastori? kerroin sinulle, että hän voi ohjata sinut eteenpäin niin korkea-arvoisen tietäjän luo, kuin vain haluat ja mihin vain seurakuntaan.
älä siis turhaan ärsyynny siellä, minä en vihjaa mitään sinun terapiantarpeestasi.
joka tapauksessa täältä sinä et nyt vain saa tietoa kristillisestä terapiasta ja se johtuu varmaankin siitä syystä, että sellaista toimintaa ei harjoiteta kovinkaan paljoa. SJ lienee uranuurtaja alallaan?
ota nyt vain yhteyttä siihen helkaan, loppuu tämä(kin) jauhaminen. - Pakana(F)
tode kirjoitti:
en piilovittuillut sitten ollenkaan, kun ehdotin menoa terapeutin juttusille.
ja sama helka halmeen kanssa keskustelu. minä en todellakaan tiedä sinun elämästäsi mitään ja halusin vain, että otat nyt selvää kristillisestä terapiasta ja sielunhoidoista ja kukapa muu sinulle voisikaan vastata parhaiten, kuin juuri asiaan vihkiytynyt pastori? kerroin sinulle, että hän voi ohjata sinut eteenpäin niin korkea-arvoisen tietäjän luo, kuin vain haluat ja mihin vain seurakuntaan.
älä siis turhaan ärsyynny siellä, minä en vihjaa mitään sinun terapiantarpeestasi.
joka tapauksessa täältä sinä et nyt vain saa tietoa kristillisestä terapiasta ja se johtuu varmaankin siitä syystä, että sellaista toimintaa ei harjoiteta kovinkaan paljoa. SJ lienee uranuurtaja alallaan?
ota nyt vain yhteyttä siihen helkaan, loppuu tämä(kin) jauhaminen....väärinkäsitys; ymmärsin että sanoit helkan ohjaavan minut terapeutin pakeille apua saamaan, vaikka tarkoitit tietoa saamaan.
- Verna
Seppo Jokisesta enkä myöskään hänen kirjoittamistaan kirjoista. Mutta jos lainaat lukemastasi kirjasta ( Mikä se kirja on muuten nimeltään? ) vain pari virkettä, niin on täysin mahdoton sanoa kyseisestä kirjasta mitään. Insestiä en tietenkään hyväksy. Kukapa sitä hyväksyisikään, luulisin, että tuskin edes insestin harjoittaja itse.
"Tytär on jollakin tavalla alistettu, mutta tavallaan hallitsee isäänsä." Voisikohan tätä selittää maalaisjärjen avulla? Asia olisi tässä nähty isän kannalta, joka on alistanut tyttärensä, mutta joka kokee tämän tavallaan hallitsevan häntä, koska isä on riippuvainen tästä. Samalla lailla alkoholin voisi katsoa hallisevan juoppoa, joka ei pääse siitä irti.
Varmaan on totta, että insestin hoitaminen on pitkällinen prosessi, mutta jos uhri voi joskus poikkeustapauksessa parantua lyhyessä ajassa rukouksen avulla, niin sehän olisi vain hyvä asia.
Anteeksi antaminen ei tuollaisessa tapauksessa ole helppoa, päinvastoin luulisin, että melkein mahdotonta, mutta voin olla myös väärässä. Jos joku pystyy antamaan anteeksi, niin hän on sitten päässyt tapahtuneen yläpuolelle.
Kristillisestä terapiasta en tiedä mitään. - Kadunmies
Jotta keskustelu ei menisi saivarteluksi, ottakaapa kantaa konkreettiseen asiaan, eli
Belgiassa tapahtuvaan oikeidenkäyntiin, jossa
lasten hyväksikäyttäjä, joka sekä tappoi että raiskasi lapsia. Piti kuukauden vankinaan kellarissa 14-vuotiasta tyttöä, jota käytti hyväkseen raiskaten ym.
Nyt ko. tyttö on tullut oikeus-saliin katsomaan petoa silmästä silmään. Tuliko tyttö sen takia oikeus-saliin, että saisi vihansa anteeksi?- EnSano
Varmasti vihaa sitä loppuiäkseen, eikä pääse siitä koskaan irti. Tärkeää silti ois et hän pääsisi elämässään joskus siitä kaikesta kauhusta irti ja jatkaan eteenpäin. Aika parantaa haavat, mut mite tommosta voi ymmärtää ees :(
Ihmiset ovat kuin eläimiä kun ei ole enää omaatuntoa, näin heistä tulee eläimiä. Niin kai tääkin pedofiili =(.
En kyl tiiä miten tää Raamatun kohta: "anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" - kohta toimii tämmöisessä erityistapauksessa. Mut etupäätään ajattelen et toi lause on tehty suojelemaan meitä toisiltamme ja et esimerkiksi läheisten ja muidenkin pikku tahattomia/tahallisia loukkauksia voitaisimme antaa anteeksi ja unohtaa ja jatkaa elämää sulassa sovussa. Anteeksi pyytäminenkin on aika kovaa välillä :)
Ite ainakin jos ois tommoinen tapaus niin varmaan suunnittelisin sen ihmisen murhaamista, kiduttamista tms.. En vois ehkä edes kuvitella mitä se mies on saanut aikaan tään lapsen elämässä joka ei kenties ole koskaan "normaali" tään jälkeen. Mielenkiintoisia kysymyksiä, kiitos sinulle siitä :) - Turust
kuormittaa aina eniten kantajaansa, ellei omin voimin kykene siitä irtautumaan tarvitaan hyvän lähimmäisen tai peräti viisaan ammattilaisen apua, usein pitkäkestoisen terapian muodossa.
Mahdollisesti pahenevan vihan ja katkeruuden kantaja luhistuu melkoisen varmasti. Kaikki terapeutit eivät myöskään sovi kaikille. Mikäli ei päästä eteenpäin on hyvä vaihtaa terapeuttia.
Tässä on kysymyksessä vakavuudeltaan äärimmäinen kysymys johon näillä tiedoilla ei ehdottoman oikeaa vastausta ole.
Arvelisin ettei kukaan keskustelijoista halua pahaa kysyjälle. Meistä kullakin on omat kokemuksemme ja niihin liittyvät mielipiteemme. Tällaisissa asioissa tarvitaan kehittynyttä maltillisuutta.
Belgian tapausta meillä ei ole edellytyksiä lähteä ratkomaan.
- elämän lapsi
otan nyt sanan syyllisyys esille siinä muodossa,
että nykyajan psykologia on johtamassa ihmistä harhaan, mikäli se ei kykene näkemään ihmisen todellista syyllisyyttä ja kohtaamaan sitä psykoterapiassa. Sanoisin että terapian antaminen ohi ihmisen todellisen syyllisyyden on
syntiä.Sanon näin siitä huolimatta synti-sanalla on sama arkainen kaiku kuin syyllisyys-sanalla.
totean siis että synti on sitä, että ihminen koettaa löytää elämään sisältöä ilman jumalaa.
hän etsii silloin tarkoitusta irti jumalasta.
tällöin hän myös kadottaa jotain hyvin oleellista itsestään.Ihminenhän on luotu jumalan kuvaksi.Jos kieltää tämän, joutuu kieltämään todellisen minänsä ja luonteensa.Siksi todellinen ja terve psykologia ei ohita ihmisen hengellisiä kysymyksiä eikä psykologisoi ihmisen todellista syyllisyyttä. eli hieman provosoiden
voisi sanoa että vain hengellinen ihminen voi antaa psykoterapiaa tekemättä potilaalleen vahinkoa.Tavallisessa psykoterapiassa tätä asiaa ei tule unohtaa. itse haluan hengellisen terapeutin, koska uskon jeesukseen kristukseen
jumalan ainoaan poikaan joka kuoli ristinpuulla
meidän syntiemme tähden. ja vain hänen kauttaan voimme saada pelastuksen. - Ingebork
Kyllä Seppo Jokisen opetuksilla tilausta on. Ihmiset tarvitsevat tukea. Kuitenkin tätyy ottaa siitä se hyvä ja jättää " ruodot lautaselle "
Ainoa todellinen, lopullinen vastaus ihmisen ongelmiin on Jumalan Sana ja Jeesus .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2063210Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391620Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951472- 921389
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461334Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1571257Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121188Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231019Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89932Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803