Kuinka hyvin siinä lyhyessä seurustelun ajassa, joka vl:llä tapahtuu ennen avioliittoa, oppii tuntemaan toisen? Ajatellen sitä vastuuta, mikä sitten avioliitossa seuraa.
Jos vl-nuoret aloittavat seurustelun, heillä on varsin vähän sellaista yhdessäoloa, jossa saisivat olla kahdestaan, todellakin oppia tuntemaan tätä toista ihmistä. Aina pitää ainakin virallisen opin mukaan olla joku esiliina mukana, ettei vaan pari pääse tapahtumaan mitään ei-sallittua lähentymistä näiden seurustelevien kesken. Puhumattakaan siitä että pari oppisi tuntemaan toisensa sen kautta, että asuvat yhdessä. Kun sitten asutaan yhdessä kun ollaan menty naimisiin, niin sen toisen ihmisen ne hyvät ja myös huonot puolet saattavat tulla melkoisena yllätyksenä.
Jos vl-nuoret aloittavat seurustelun, heillä on varsin vähän sellaista yhdessäoloa, jossa saisivat olla kahdestaan, todellakin oppia tuntemaan tätä toista ihmistä. Aina pitää ainakin virallisen opin mukaan olla joku esiliina mukana, ettei vaan pari pääse tapahtumaan mitään ei-sallittua lähentymistä näiden seurustelevien kesken. Puhumattakaan siitä että pari oppisi tuntemaan toisensa sen kautta, että asuvat yhdessä. Kun sitten asutaan yhdessä kun ollaan menty naimisiin, niin sen toisen ihmisen ne hyvät ja myös huonot puolet saattavat tulla melkoisena yllätyksenä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...pakko avioitua periaatteella.
...mahtaa, kun seksuaaliset halut ovat nuorena kovat, eikä irtosuhteita ja itsetyydytystäkään saa harrastaa. Pakko mennä naimisiin, että saa seksiä.
kun juuri sen seksin takia on pakko mennä naimisiin. Vain ja ainoastaan sen. Ja mitäs sitten, jos sitten huomaakin, että ei toimi seksi, eikä toimi mikään muukaan, ja aviossa ollaan, ja lapsia tulee joka vuosi seuraavat 10 vuotta? Siitä seuraa pahoinvointia kaikille osapuolille ja lapset ovat ihan syyttömiä tilanteeseen. He eivät voi valita sitä millaiseen perheeseen he syntyvät.
"Kuinka hyvin siinä lyhyessä seurustelun ajassa, joka vl:llä tapahtuu ennen avioliittoa, oppii tuntemaan toisen?"
Kenestä puhut kun puhut vl:stä? Ärsyttää tuollainen yleistäminen. Jotkut seurustelevat vähemmän aikaa toiset kauemmin, jopa vuosia. Luulisin että hyvin useissa vl-perheissä, kuten useissa ei-vl-perheissäkin, on todellista rakkautta. Ja tuossa on paino sanalla todellista; ei mitään hetken huumaan, ihastumiseen ja lihallisuuteen perustuvaa rakkautta, joka väistämättä loppuu joskus. Siinä vaiheessa monet todellisesta rakkaudesta tietämättömät nostavat kätensä pystyyn, keräävät kimpsunsa ja kampsunsa, ottavat eron ja etsivät uuden "rakkauden" kuiviin imettäväksi. Raamatunkin sanojen mukaan rakkaus on "pitämisessä", eli se on tahdon asia, viimeistään siinä vaiheessa kun "hormonaalinen" rakkaus on loppuun kaluttu, jos näin proosallisesti voi asian ilmaista.
meillä on onellista.seurustelu aikana tutustuttiin kyllä niin hyvin etten oo ketään koskaan tuntenu niin hyvin. Kyllä niitä yllätyksiä voi tulla avioliittoon mennessä mutta jos Jumala tarkoittaa puolisot toisilleen niin sitten tarkoittaa.
pystytkö sinä luottamaan normaali ihmisiin
yli kolmekymmentä vuotta avioliitossa, niin kyllä kaikki on vielä opettelua...nimittäin kärsivällisyys on aina hakusassa...toisen kunnioittaminen...mutta Jumalan sana ja armahtava evankeliumi on se hoitava ja yhdistävä tekijä...se yhteinen päämäärä ..taivas. Kun Jumalan sana on elämän eväänä, ei tarvi kimpsujansa koota...vaikka vanaha aatami meissä raadollisissa ihmisissä tahtoo nostaa päätään.
nussimaan mahdollisimman nuorena ja tehdä mahdollisimman monta lasta.
ressukka luullut, että kaikilla muillakin , kuin sinulla, olis tämä tärkeintä...mutta totta on, että ihminen on liha..haluinensa ja himoinensa..Jumala on kuitenkin asettanut avioliiton...kahden ihmisen keskinäiseksi asiaksi..ja se on elinikäinen ja jumala on luvannut sille siunauksensa.
Ostetaan sika säkissä, kadutaan sitte. mutta oonpa tullu huomanneeksi ku syntyy näitä 4 kilosia "keskosia" jännää on joo. parempi seki et o vähä kokeiltu mut käyttäis ny jotai ettei jäis kiinni
kun avoiero ei vl-piireissä oikein ole mikään todellinen vaihtoehto.
Se yhdessä pysymisen pakko antaa kummasti motivaatiota yrittää, varsinkin, kun lapsia tupsahtaa usein jo melkein kättelyssä liuta.
Ei-vl-ihmisistä sanotaan, että heidän eronsa on usein turha. Kun yhteiselämä ei vastaa omia odotuksia, on helppo lähteä liitosta ja etsiä uusi kumppani, jonka kanssa törmää taas vaikeuksiin. Monet eronneet sanovatkin, että vasta toiseen avioliittoonsa he ovat oppineet suhtautumaan realistisemmin, kun on ollut pakko tajuta, että omat odotukset ovat olleet liian utopistiset.
En usko, että vl-tyyli on sen huonompi kuin "maailmankaan". Tiettyä turvallisuudentunnetta se antaa, kun tietää, ettei toinen lähde litomaan kovinkaan vähästä.
Eri asia ovat sitten ne käsittääkseni harvat avioliitot, joissa yhteiselämä on oikeasti mahdotonta. Niissä elämä on kaikille kärsimystä, jos ei uskalleta erota.