Mielenkiintoista:
Oikeastaan Raamattu ei tunne sanaa uskonto, lähinnä uskonto sanaa vastaava alkukielen sana tarkoittaa Jumalanpalvelua sekä palvontaa. Jumalanpalvelu ei siis tarkoita kirkollista Jumalanpalvelusta, vaan tapaa elää eli palvella koko elämällään Jumalaa, niin elämän arjessa kuin juhlassakin. Raamattu puhuu uskosta Jumalaan, joka tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa. Uskonto ja usko on aivan kaksi eri asiaa. Uskonto on ihmisten keksimä ja formuloima järjestelmä. Kun taas usko on Jumalan teko, jossa ihminen elää yhteydessä Jumalansa kanssa. Usko on siis täyttä elämää eikä formuloituja kaavoja ja muotomenoja.
Kirkko
Kirkko sanaakaan ei Raamattu tunne. Kirkko sana ja käsite yleistyi Konstantinuksen perustaessa Roomaan yleisen (katolisen) uskonnon, kun hän ”kääntyi” kristityksi. Rooman kirkkolaitos sekoitti pakanuuden ja kristinuskon keskenään. Pakanallisille uskonnollisille menoille annettiin kristilliset nimet, joita pidettiin sitten Raamatun opetuksina, vaikka ne eivät sitä kuitenkaan olleet.
Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko sanaa avoimen rehellisellä tavalla teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966.
>>>Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäsel-vyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alku-perää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Her-ran (oma). Tätä etymologista selitystä asi-antuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdol-lisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Ro-maanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mah-dollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kie-lellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”. >>>
Lähde: http://koti.phnet.fi/petripaavola/kirkkoluopumuksentorvena.html
Oikeastaan Raamattu ei tunne sanaa uskonto, lähinnä uskonto sanaa vastaava alkukielen sana tarkoittaa Jumalanpalvelua sekä palvontaa. Jumalanpalvelu ei siis tarkoita kirkollista Jumalanpalvelusta, vaan tapaa elää eli palvella koko elämällään Jumalaa, niin elämän arjessa kuin juhlassakin. Raamattu puhuu uskosta Jumalaan, joka tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta Jumalan kanssa. Uskonto ja usko on aivan kaksi eri asiaa. Uskonto on ihmisten keksimä ja formuloima järjestelmä. Kun taas usko on Jumalan teko, jossa ihminen elää yhteydessä Jumalansa kanssa. Usko on siis täyttä elämää eikä formuloituja kaavoja ja muotomenoja.
Kirkko
Kirkko sanaakaan ei Raamattu tunne. Kirkko sana ja käsite yleistyi Konstantinuksen perustaessa Roomaan yleisen (katolisen) uskonnon, kun hän ”kääntyi” kristityksi. Rooman kirkkolaitos sekoitti pakanuuden ja kristinuskon keskenään. Pakanallisille uskonnollisille menoille annettiin kristilliset nimet, joita pidettiin sitten Raamatun opetuksina, vaikka ne eivät sitä kuitenkaan olleet.
Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittele kirkko sanaa avoimen rehellisellä tavalla teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966.
>>>Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäsel-vyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alku-perää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Her-ran (oma). Tätä etymologista selitystä asi-antuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdol-lisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Ro-maanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mah-dollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kie-lellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”. >>>
Lähde: http://koti.phnet.fi/petripaavola/kirkkoluopumuksentorvena.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taipaapi kuitenkin olla nyt näin jotta suomen kieleen sana kirkko tulee suoraan ruotsin kielen sanoista kyrka/kyrkan. Joten eipä tarvitse tuota asiaa ihmetellä tämän enenpää. M. Agricola oli erityisen hyvän ruotsin kielen taitoinen ja käänsi ja loi nimenomaan monet uudissanat latinan-, viron-, venäjän-, saksan-, kielen sanoista ja jota ilmeisemmin myös vepsän-, inkerin-, ja karjalan kielisistä sanoista.
Hän tunnetusti oli erittäin sivistynyt ja oppinut "raamatun" ja eri kielten saralla.
Siis erityisesti vanhojen kirjoituksien saralla, jotka toimivat yhtenä lujana pohjana suomen kielisen raamatun syntymiselle 1500-luvulla ja samalla tietenkin suomenkirjakielen syntymiselle. Joka onkin jäänyt elämään miedän puheisiimme ja sanomisiimme. Ilman äidinkielen sanoja ei voi olla oikeanlaista elämää jossa
uskolla on omanlaisensa merkitys. Siksi onkin tärkeää puhua/sanoa oikeilla termeillä, sanoilla, käsitteilllä. Sillä se auttaa pysymään "kärryillä" asioiden kanssa.
Kirkko ja uskonto ovat käsikädessä kulkevia täällä suomessa, kuten muuallakin. Muttei se tietenkään tarkoita jotta se olisi täysin oikea konsepti hengellisyyden saralla. Jossa viljellään ja kastellaan ihmisten uskoa, jossa sanat ovat kaiken perusta. Varsinkin ne ja nämä elävät sanat, joita voi vaan elävät ihmiset käyttää jokapäiväisessä arjessaan ja kanssakäymisissään.
Uskonto sana ei siis merkitse uskossa olevalle vältämättä yhtikäs sen kummempaa kuin esim. filosofia, teologia, juridia, judaismi ja ateismi tai jotakin muuta vastaavaa, ehkäpä jotakin jonninjoutavaakin.
"uskontosi ei ole se mihin väität uskovasi vaan tapa jolla elät"
eija partanen
Hienoa lukea tällaista tarinaa, varsinkin tuo linkin takana oleva aineisto oli lukemisen arvoista. Käykääpä "googlettamassa" Timo Koivisto, mainitun herramiehen plogeissa pohdiskellaan näitä seurakunta-asioita tuoreen särmikkäästi ja terveellä pohjalla.