Musta tuntuu, että media on ehkä saanu kyllikseen juttujen tekemisestä kirkosta eroamisesta. Ehkä on ihan hyvä olla vähemmän aktiivinen siihen suuntaan, mutta syksyllä pitäis kyllä saada jonkinlainen erokampanja aikaan.
Sen teemaksi tietysti se, että kun eroaa ennen vuodenvaihdetta, säästyy seuraavan vuoden, ja tietysti siitä eteenpäin kaikkien vuosien kirkollisveron maksamiselta.
Näyttää nimittäin siltä, että taloustilanne ei ehdi paljonkaan parantua ennen vuodenvaihdetta, vaan työttömyys ja lomautukset saattavat vielä lisääntyä, vaikka kenties? pörssi saataakin piristyä, kuka ties. Mutta pörssihän piristyykin käsittääkseni yleensä n. 1/2 vuotta ennen kuin taloudessa näkyy konkreettinen käänne parempaan.
Potentiaalisia eroajia pitäis kyllä näissä taloudellisissa oloissa riittää.
Sen teemaksi tietysti se, että kun eroaa ennen vuodenvaihdetta, säästyy seuraavan vuoden, ja tietysti siitä eteenpäin kaikkien vuosien kirkollisveron maksamiselta.
Näyttää nimittäin siltä, että taloustilanne ei ehdi paljonkaan parantua ennen vuodenvaihdetta, vaan työttömyys ja lomautukset saattavat vielä lisääntyä, vaikka kenties? pörssi saataakin piristyä, kuka ties. Mutta pörssihän piristyykin käsittääkseni yleensä n. 1/2 vuotta ennen kuin taloudessa näkyy konkreettinen käänne parempaan.
Potentiaalisia eroajia pitäis kyllä näissä taloudellisissa oloissa riittää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos joku väsäisi kunnon mainoslehtisen, niin voisin sitä jakaa postilaatikoihin.
Voisin itse tulostaa paperit, onhan minulla paljon tallessa kirkolliverorahoja :)
viime vuoden 52 000 eroa voi jäädä ennätykseks pitkäksikin aikaa. Viime vuonna kirkon jäsenosuus koko väestöstä putos 1,1 %-yksiköllä 81.7%:stä 80,6%:een. Saas nähdä jäädäänkö tanä vuonna alle yhden prosenttiyksikön.
No joka tapauksessa tänä syksynä kirkkoon kuuluvien osuus putoaa alle 80%:aan. Se on ihan tärkeä merkkipaalu. 70% saavutetaan vasta noin 10 vuoden kuluttua. Toivottavasti media noteeraa tuon merkkipaalun.
On tuo kirkkoon kuuluvien osuuden lasku kuitenkin huomattavasti kiihtynyt viime vuosina. 90%:stä 80%:aan kesti noin 30 vuotta.
En suoralta kädeltä tyrmää ideaa, mutta tuon vain esille toisenlaisen näkemyksen. Esitän, että olisi parempi, jos eroamisen annettaisiin tapahtua siihen tahtiin kuin se nyt tapahtuu, ilman kummempaa kampanjointia. Vaikka kirkosta erottaisiin vähemmän tänä vuonna kuin viime vuonna, siitä huolimatta kyseessä on Suomen historian toiseksi suurin määrä vuoden sisällä kirkosta eronneita. Eli vaikka nyt ei tulisikaan uutta ennätystä, on tahti silti... riittävää?
Kampanjoinnissa on se puoli, että sitten olisi vaikea kritisoida kristittyjä aggressiivisesta mainonnasta ja kampanjoinnista, jos sille tielle lähtee itse. Toisekseen oman maailmankuvan tuputtaminen on yleensäkin katsottu vain kristittyjen harrastamaksi pahanteoksi, joten siksikin olisi vaikea lähteä sitten itse mukaan siihen samaan peliin. On paljon mukavampaa "synnittömänä" heitellä kiviä kirkkoa kohti, niin kauan kun kirkko on ainoa taho joka myy itseään.
Olisi myös ehkä jollain tavoin terveempää että muutos tapahtuisi luonnollista tahtia, ilman että sitä kiihdytetään ulkopuolisilla ärsykkeillä. Omaa tahtia tapahtuva muutos on luonteeltaan pysyvämpää, kuin pakotettu muutos. Historia tuntee surullisia esimerkkejä siitä kun on koitettu pakottaa ihmisille jotain tiettyä aatetta tai ajatusta, vit...kirkkoveneiksihän se aina menee.
Pitää myöskin olla valmis hyväksymään se, että ehkä jossain vaiheessa tulee vastaan se saturaatiopiste, että suurin osa niistä jotka ovat aikeissa erota kirkosta ovat jo eronneet, ja loput ihan oikeasti haluavat kuulua kirkkoon. Kun se tilanne on edessä, niin se pitää sitten vain hyväksyä. En minä usko että vielä ollaan siinä tilanteessa, mutta se mahdollisuus on aina olemassa.
Oli kuinka oli, minusta ei kannata tehdä liikaa asian eteen. Aina on vaarana se, että liika tuputtaminen saa aikaan protestireaktion. Ihmiset alkavat kyllästymään jatkuvasta kirkostaeroamisesta, ja ihan vain vittuillakseen liittyvät kirkkoon. En väitä että tällä olisi suurta merkitystä, mutta pointti on siinä että ei kannata tehdä liikaa.
Liiketaloudessa käytetään usein esimerkkinä "keitettyä sammakkoa". Juttu menee näin: jos sammakon pudottaa kattilaan, ja lämpöä nostetaan nopeasti, se hyppää sieltä pois. Mutta jos sen sijaan lämpöä nostetaan hiljakseen, asteittain, sammakko ei älyä loikata pois mukavan lämpimästä kattilasta, ennen kuin onkin jo liian myöhäistä, ja se tulee elävänä keitetyksi. En tiedä onko näin oikeasti, mutta tämä on vain vertauskuva, joten ei sillä ole väliä. Mutta tarinan opetus on tämä: muutoksen on tapahduttava niin hitaasti, että sitä ei oikeastaan huomaa. Kansa ei tule muistamaan sitä hetkeä kun kristillisestä Suomesta tulikin sekulaari Suomi. Muutokset siellä ja täällä nostavat lämpöä hitaasti siinä kattilassa jossa "kirkkovene" seilaa.
Tosin on sanottava, että onhan kirkko jo reagoinut tapahtuvaan muutokseen. On ollut puhetta kirkollisveron yhteiskunnallistamisesta, on haukuttu vapaa-ajattelijoita fundamentalistilahkoksi ja on pidetty mielenosoituksia. Kyllä kirkko oikeasti tietää mitä on tapahtumassa. Ja onhan se koittanut taistella vastaankin, jakamalla pil...kirkkovenettä nuorille. Reaktiot ovat vain kovin lieviä ja ponnettomia. Kirkon reaktio tuntuu kaikkeen olevan: jos ei sana tepsi, niin tehdään joku tosi huono mainoskampanja jolla saadaan vain maksimoitua hävikki. Oikeasti voimme jättää koko kampanjoinnin kirkon vastuulle. Ateistien ei tarvitse printata ainuttakaan brosyyriä, niin kauan kuin kirkko jatkaa epäonnistuneita mainoskampanjoitaan. Kirkko kampanjoineen on parasta anti-mainosta omalle itselleen. "With friends like these, who needs enemies?"
nyt 30.7. mennessä eronneita 2369 ja viime vuoden heinäkuussa 2579. Tänään heinäkuun viimeisenä päivänä eronneita pitäisi olla 210, jotta päästäisiin samaan kuin viime vuoden heinäkuussa. Vuoden viimeisenä päivänä voi yhtenä päivänä erota yli tuhat ihmistä, joka on melkein puolet siitä mitä joinakin kuukausina eroaa yhteensä.