Lähden nyt ajattelemaan tätä mieltäni askarruttavaa asiaa siltä pohjalta, että Raamattu puhuu totta ja kristinusko on se ainut oikea tie ja absoluuttinen totuus.
Jumala loi meidät. Antoi meille elämän ihan silkkaa puhdasta rakkauttaan. Sitten alkoi vaatia meiltä kuuliaisuutta ja palvontaa yms. Myöhemmin tähän tuli vielä Jeesus (joka oli itse jumala), joka voi pelastaa meidät kaikki tämän rakastavan jumalan (eli itsensä) vihalta. Jos ihminen ei suostu joko uppiniskaisuuttaan tai jonkun muun syyn takia uskomaan tähän, joutuu helvettiin. Helvetti on paikka, jossa joutuu kärsimään ja kitumaan ikuisesti. Kysymys kuuluukin, että millä tavalla se jumalan rakkaus tässä näkyy? Miksei hän voinut luoda meistä mieleisiään, jos se kerran on niin tärkeää? Vapaa tahto ei tässä tilanteessa ole suinkaan mikään rakkauden teko, koska riskit ovat aivan liian suuret. Sehän on -helvetti soikoon!- pahempi kuin antaa viisivuotiaalle käsikranaatti leluksi!!!
Jokainen voisi miettiä sitä itse ja omalle kohdalleen. Kannattaako luoda elämää, jos tällä elämällä on pienikin riski joutua ikuiseen kärsimykseen??? (Ikuisuus on kuitenkin kamalan pitkä aika.) Ja kun riski ei edes ole niin kovin pieni. Helvettiinhän on joutumassa suurin osa maapallon väestöstä. Mielestäni tämä elämä on melkoisen huono lahja, kun seuraukset ovat mitä ovat. En kyllä suostu olemaan kiitollinen.
Lisäksi tämä jumala ei halua antaa itsestään mitään kouriintuntuvaa ja täysin selvää merkkiä. Linkaisisi vaikka pienellä kivellä päähän ja kertoisi kuinka asiat ovat! Jos jumala oikeasti rakastaisi ja hänellä olisi hätä meistä, niin tokihan hän huolehtisi paremmin myös niistä joiden on vaikea uskoa satuihin. Kaikkivaltias pystyisi kyllä helposti todistamaan täysin kiistattomasti oman olemassaolonsa. Ja vielä sillä tavalla, ettei se jäisi kenellekään hiukkaakaan epäselväksi. Eihän mikään ole jumalalle mahdotonta.
Jos meistä ihmisistä yksikin joutuu ikuiseen kärsimykseen, niin se on tietysti jumalan oma asia, mutta ainakin se on ihan helvetin väärin!!!
Jumala loi meidät. Antoi meille elämän ihan silkkaa puhdasta rakkauttaan. Sitten alkoi vaatia meiltä kuuliaisuutta ja palvontaa yms. Myöhemmin tähän tuli vielä Jeesus (joka oli itse jumala), joka voi pelastaa meidät kaikki tämän rakastavan jumalan (eli itsensä) vihalta. Jos ihminen ei suostu joko uppiniskaisuuttaan tai jonkun muun syyn takia uskomaan tähän, joutuu helvettiin. Helvetti on paikka, jossa joutuu kärsimään ja kitumaan ikuisesti. Kysymys kuuluukin, että millä tavalla se jumalan rakkaus tässä näkyy? Miksei hän voinut luoda meistä mieleisiään, jos se kerran on niin tärkeää? Vapaa tahto ei tässä tilanteessa ole suinkaan mikään rakkauden teko, koska riskit ovat aivan liian suuret. Sehän on -helvetti soikoon!- pahempi kuin antaa viisivuotiaalle käsikranaatti leluksi!!!
Jokainen voisi miettiä sitä itse ja omalle kohdalleen. Kannattaako luoda elämää, jos tällä elämällä on pienikin riski joutua ikuiseen kärsimykseen??? (Ikuisuus on kuitenkin kamalan pitkä aika.) Ja kun riski ei edes ole niin kovin pieni. Helvettiinhän on joutumassa suurin osa maapallon väestöstä. Mielestäni tämä elämä on melkoisen huono lahja, kun seuraukset ovat mitä ovat. En kyllä suostu olemaan kiitollinen.
Lisäksi tämä jumala ei halua antaa itsestään mitään kouriintuntuvaa ja täysin selvää merkkiä. Linkaisisi vaikka pienellä kivellä päähän ja kertoisi kuinka asiat ovat! Jos jumala oikeasti rakastaisi ja hänellä olisi hätä meistä, niin tokihan hän huolehtisi paremmin myös niistä joiden on vaikea uskoa satuihin. Kaikkivaltias pystyisi kyllä helposti todistamaan täysin kiistattomasti oman olemassaolonsa. Ja vielä sillä tavalla, ettei se jäisi kenellekään hiukkaakaan epäselväksi. Eihän mikään ole jumalalle mahdotonta.
Jos meistä ihmisistä yksikin joutuu ikuiseen kärsimykseen, niin se on tietysti jumalan oma asia, mutta ainakin se on ihan helvetin väärin!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
että teitä on petetty kaksi tuhatta vuotta?
Sinä näyt ainakin tajuavan.
Tuntuu ihmeelliseltä että lukeneetkin ihmiset täällä uskovat moiseen mielikuvitusolentoon. Kyllä vuosituhansien aivopesu on ollut tehokasta.
Jeesusta en kiellä, niitä on tosin ollut useita historian aikana. Kristinusko on ehkä ihmiskunnan suurin petos joka alkaa pikkuhiljaa paljastua yhä useimmille.
Käsitinkö oikein? Ymmärrät Jeesuksen jollain tavalla, mutta et kristinuskon jumalaa? Mikäli näin on, ollaan samoilla linjoilla. Yleensähän ihmiset sanovat uskovansa jumalaan, mutta Jeesus menee yli hilseen. Minulla toisin päin. Jeesus oli mielestäni hyvä ja viisas ihminen, jolta meillä jokaisella olisi varmasti paljon opittavaa. Väitteet jumalan jälkeläisyydestä tekee siitäkin jutusta tietysti hiukan hankalan. Se ei kuitenkaan poista hänen joidenkin opetustensa arvoa. Jeesus olisi varmasti ollut murheellinen, jos olisi tiennyt kuinka paljon pahaa hänenkin oppinsa tulisivat maailmassa aiheuttamaan.
Mutta tämä jumala... On paradoksi, että jumala on hyvä ja kaikkivaltias. Hän voi olla hyvä, mutta ei tarpeeksi kaikkivaltias saadakseen homman toimimaan. Se tarkoittaisi, että hän ei pysty taistelemaan pahuutta vastaan pelastaakseen kaikki luomuksensa. Loi liian reteesti liian paljon ja monimutkaista ja homma menikin sitten käteen. Tai sitten hän on tosiaan kaikkivaltias ja juuri sellainen kuin Raamattu meille opettaa. Hänen hyvyyttään on tässä yhtälössä tosin hankala nähdä. Molemmat vaihtoehdot ovat pahoja, enkä edelleenkään ymmärrä, miksi olen saanut näin kauhean lahjan jumalalta, josta minun pitäisi kaiken lisäksi olla äärettömän kiitollinen.
tutustua raamatun esoteeriseen puoleen.
Pekka Ervastin kirjoituksista voisi alkaa. Hän oli erikoisesti selvillä raamatun esoteerisesta puolesta.
Pitääpä hommata kyseisiä kirjoituksia hyppysiini ja tutustua aiheeseen.
Hän loikin ihmisistä mieleisiään, täydellisiä. Jumala luomisensa lopuksi katseli kaikkea luomaan ja näki, että kaikki oli hyvää. Jumala loi hyvää, sitten hän lepäsi työstään.
1. Moos. 3 selittää, miksi lapsella on leikkikaluna käsikranaatti ja miksi Jumala lähetti Jeesuksen: syntiinlankeemus. Perustotuus on, että ihminen on paha ja Jumala hyvyytenä ei siedä pahaa lähellään. Joten miten käy pahalle, kun se kohtaa Jumalan? Paha tuhoutuu. Ihminen tuhoutuu kohdetessaan Jumalan.
Kouriintuntuvia todisteita Jumalasta? Katsopa peiliin tai ympärillesi, todisteet ovat nähtävilläsi, kosketettavinasi, kuultavissasi ja luettavissasi Raamatusta.
Jos me olisimme täydellisiksi luotuja, ei syntiinlankeemusta olisi koskaan voinut tapahtua. Nyt jumala syyttää meitä omasta virheestään. Ei pitäisi mennä luomaan vapaan tahdon omaavaa olentoa, jos ei sitten kestäkään sitä, että tämä olento on mm. uppiniskainen ja liian utelias.
Tuon pahan tuhoutumisen vielä ymmärtäisin. Jumala vain poistaisi ne epämieluisat tyypit joukosta ja he yksinkertaisesti katoaisivat. Niinkuin taiteilijakin tekisi epäonnistuneelle työlleen, hävittäisi sen pois. Mutta tämä helvetti menee jo melko hc:ksi. Jos maalaat taulun ja siitä tulee ruma ja kelvoton, haluatko kiduttaa sitä ikuisuuden? Ei se ole taulun vika, jos taiteilija maalaa siitä huonon. Eikä ole rikolliskirjallisuudessakaan sen pahiksen vika, että kirjailija on tehnyt hänestä pahiksen.
Ja vielä noista todisteista. Jos nuo mainitsemasi todisteet olisivat kyllin ilmeisiä, niin tokihan me kaikki elettäisiin uskossa. Koska emme kaikki elä uskossa, on jumala mielestäni epäonnistunut tiedotuskampanjassaan. Kun katson peiliin tai ympärilleni, niin ilmanmuuta tämä kaikki voisi olla jonkin jumalankin luomaa. En ole sitä missään vaiheessa sulkenut pois. Mutta näen siihen myös muita aivan yhtä ilmeisiä vaihtoehtoja. Sattumakin voi olla melkoisen ihmeellinen.
Unohdin tuon mainitsemasi Raamatun todisteena. Se on ihmisten kirjoittama kirja, joka on täynnä ristiriitaisuuksia ja virheitä. Kaiken lisäksi siitä on osa poistettu ja sekin ihmisten toimesta. Kun luen Raamattua, näen jumalan juuri sellaisena sadistisena ja mielivaltaisena olentona, jona en ilmeisesti häntä saisi nähdä.
"Jos meistä ihmisistä yksikin joutuu ikuiseen kärsimykseen, niin se on tietysti jumalan oma asia, mutta ainakin se on ihan helvetin väärin!!!"
Millä perusteella se on väärin?
Millä perusteella se ei olisi väärin? Nyt ei puhuta siististä hävittämisestä eikä pienestä opetuksesta tapojen parantamiseksi. Nyt puhutaan ikuisesti kestävästä piinasta ja kärsimyksestä. Millä tavalla tuo ikuisuus on suhteessa meidän synteihimme? Meidän tekomme täällä ovat rajallisia, miksei siis tekojen seurauskin? Ei Jeesuksenkaan ristillä viruminen kestänyt ikuisuutta, vaikka varmasti olikin hirveä "kokemus". Ja mitä jumala tai kukaan muukaan hyötyy tuosta julmuudesta?
En koskaan ottaisi vastaan sellaista lahjaa, jonka seurauksena olisi edes pienikin riski kärsiä ikuisuus. En halua! Parempi olisi siinä tapauksessa jäädä syntymättä. Minulta tosin ei kysytty lahjaa antaessa, joten miksi minun pitäisi olla kiitollinen?
"Millä perusteella se ei olisi väärin?"
Jos Jumala on olemassa, hän yksin päättää, mikä on väärin. Jos Jumalaa ei ole, vääryys on suhteellista.
Pohdit syvällisiä. Se on oikein. (Tai siten väärin, jos jumala niin päättää. :D)
Oletpa oikeassa siinä, että jumalahan sen kaikkivaltiaana päättää, mikä on väärin. Mutta miksei ihmisen ja jumalan oikeustaju osu yksiin? Eikö jumala olisi voinut luoda ihmiselle samanlaisen ymmärryksen oikeasta ja väärästä? Edelleenkin väitän, että on väärin tuomita ihminen helvettiin pyytämättä annetun lahjan seurauksena. Ainakaan se ei ole missään tapauksessa oikeudenmukaista. Sehän olisi vähän sama, kuin että sinulle soitettaisiin ja kerrottaisiin sinun voittaneen arpajaisissa säkillisen rahaa. Päättäisit kuitenkin olla lunastamatta voittoa, koska et ollut edes osallistunut mihinkään kisaan. Tähän sinulle vastattaisiin, että ok, omapahan on valintasi, mutta siitä seurauksena pudotamme joka aamu elämäsi loppuun asti postiluukustasi kirjekuorellisen paskaa.
Kyllähän ensin täytyy eritellä jumalat ja vasta sitten kysellä niiden moraalin perään.
Yleisesti ajatellen, on kuitenkin siten, ettei kaikkia tekojumalia ja epäjumalia pidetä kristityiden keskuudessa jumalina ollenkaan, vaikkakin niistä käytetään yhteistä nimikettä jumala. Joka omalta osaltaaan vaan kuvaa jotakin yksikköä, käsitettä. Joka siis voi olla jopa pelkkä termi kirjoitetussa tekstissä.
Nimenomaan kristinuskon jumalasta oli kirjoituksessani kyse. Mikäli nyt se sinulle oli epäselvää... En kyllä oikein ymmärtänyt tuota vastaustasi.
Ei kristinuskolla ole jumalaa. Vain ihminen, yksilö joko yksinään tai yhdessä muiden yksilöiden kanssa voi pitää jotakuta jumalanaan. Uskossa Kristukseen on kyse hänen antamiensa opetuksien sekä sen tiedon omaksumisesta jota hän antoi ja levitti suusanallisesti. Ja hänhän kertoi ihmisille Luojasta, taivaallisesta Isästä opettaen myös Hänen tuntemustaan ihmisille. Sekä siitä jotta kuinka ihmisen pitää elää täällä maan päällä, saadakseen perinosansa viimeisen tuomion jälkeen, jonka tulee itse kukin kohtaamaan päivien lopussa, siis niden päivien lopussa, josta Johanneksen kirjoittamassa ilmestyskirjassa kerrotaan. Lue ja opiskele ko. asiaa niin sitten sinäkin tiedät hieman enemmän.
Minusta hiukan tuntuu, että puhumme ehkä eri asioista. (aidat ja aidan seipäät) Voin kyllä olla väärässäkin.
Kun väität ettei kristinuskolla ole jumalaa, on se jotain aivan toista kuin mitä olen kuullut. Eikös tuo mainitsemasi Luoja tahi taivaallinen Isä sitten ole jumala? Juuri tästä ilmiöstä puhuin tai ainakin luulin puhuvani. Mietiskelin siis hänen/sen/tämän ilmiön hyvyyttä/hyvyyden puutetta/sadistisuutta.
Koko ajan luen ja opiskelen. En kai olisi muuten täällä keskustelemassa. Tai ainakin yrittämässä keskustella... Lisäksi kyselen viisaammiltani. Sekään ei liene kielletty oppimisen muoto?
Jos tarkoittaisit usko nimistä ihmistä, niin voisi jopa olla jotta yrittäisit keskustella jostakin asiasta joka liittyy ihmisen henkilökohtaiseen uskoon Kristukseen. Mutta, ethän taija itsekkään tietää .. vielä. Ja jos tarkoitat, siis tarkoitat jotakin joka liittyy kaikkeuden Korkeinpaan, Luojaan, taivaalliseen Isään, niin eihän suinkaan ole aivan kaikille Jumala. Kuten selvästi viittaat itseesi ko. asian ja tolasi suhteen. Koska et tunne vielä Häntä ollenkaan, niin ethän voi edes käydä keskustelua Hänen monista ominaisuuksistaan. Lohduksi voin sanoa sinulle, on paljon ihmisiä jotka eivät Häntä tunne ja siksi ehkä käyttäytyvät sadistisesti joitakin toisia ihmisä tai eläimiä kohtaan, tuntematta sääliä tai aitoa myötätuntoa ollenkaan näitä ko kohtaan. Eikä se ole Luojan, Jumalan ominaisuuksien puutetta laisinkaan. Vaan ihmisten.
Kyllä se marssijärjestys edelleen on sama:
1. Haluan uskoa Jumalaan,
alan etsiä Häntä, rukoilen
2. Jumala vastaa rukoukseen,
synnyn uudesti ylhäältä
ja Jumala sen jälkeen monin tavoin todistaa
olevansa rakastava Jumala.
*
Ainakin itselläni uskoontuloa
ja Pyhällä Hengellä täyttymistä
seurasi, että Jumala alkoi kertoa asioista,
jotka tapahtuivat muutaman päivän tai
kuukausien päästä.
Eli Hän pitää joka aamu samanlaisen
aamumiitingin kuin työpaikankin pomo:
Minkä asioiden puolesta rukoilla
(tänä aamuna Namibia),
mitkä asiat ovat Hänelle tärkeitä,
tai mitä on tosiaan tulossa.
Enkä minä maallisenkaan pomon kohdalla epäile,
eikö hän istuisi siinä minua vastapäätä.
Ihan sama Jumalan kanssa,
Hän on aina lähelläni.