Eivät siis ne romanialaiset kerjäläiset, vaan meidän omat supisuomalaiset kerjäläiset. Niitä tulee aina silloin tällöin vastaan ja aina pitäisi saada muutama kolikko ruokaan, asuntolaan tai milloin mihinkin. Aina haluan auttaa todella tarpeessa olevaa, mutta kenenkään kaljottelua en ala rahoittamaan.
Tänään sitten tuli aivan rapakunnossa oleva nainen Itäkeskusessa kerjäämään 80 senttiä, että pääsisi jonnekin Hietaniemen alkoholistiasuntolaan. No en uskonut naisen tarvetta, vaikka hän surkealla äänellä raakkui edessäni kun söin valtavaa kebab-annostani. Ravintolan omistaja ja viereisten pöytien ruokailijat katsoivat kun minä hyvinvoivan näköinen nuori mies mussutan annostani ja kieltäytyn antamasta rappioalkoholistille rahaa, vaikka tämä surkeana sitä anoo. En vain uskonut naisen tarvetta, vaikka se näin jälkikäteen ajateltuna vaikutti ihan realistiselta. Olin ärsyyntynyt siitä, että ruokailuani häiritään ja normaaliin tapaani kieltäydyin antamasta krapulaiselle ihmiselle. Tietäähän, minne ne rahat menevät ja minä en anna bisseen rahaa.
No minua sitten alkoi kaduttamaan se, että en antanut muutamaa kolikkoa yhteiskuntamme turvaverkkojen ulkopuolelle tipahtaneelle ihmiselle, vaikka rahapulasta en todellakaan kärsi. No syyllisyyttä tuntien lopetin nopeasti ruokailuni ja lähdin naisen perään. Saavutin hänet nopeasti ja näin miten hän surkeana parkui kohtaamalleen paruskunnalle sitä, ettei kukaan häntä auta, kun hän pyytää rahaa päästäkseen alhoholistiasuntolaan. Nainen vaikutti rehelliseltä kun hänen aneluaan kuuntelin. Nainen oli yksinkertainen, eli ei mikään pohjattoman kieron alkkisvenkulan oloinen. Luultavasti hän oli lievästi jälkeenjäänyt tai sitten vain aivonsa pilalle juonut. Askeleet olivat haparoivia ja nainen oli juuri tullut suihkusta jostain. Huikset olivat märkiä ja vastapestyn näköiset farkut jalassa hän mennä löntösti eteenpäin. Pariskunta suhtautui ynseästi naisen vaatimukseen, mutta jonkin aikaa harkittuaan kaivoi mies taskustaan lompakon ja ojensi kolikon naiselle. Mietti ilmeisesti samaa kuin minä olin miettinyt, eli onko nainen rehellinen. Nainen sai avun ja minä jatkoin matkaa sen todettuani. Koko loppupäivä oli kuitenkin pilalla. Jostain nurkan takaa yht´äkkiä pompannut sietämätön syyllisyydentunne korvensi minua. Olin nöyryyttänyt kovasydämisesti päähänpotkittua ihmisparkaa.
Ennenkin on käynyt niin. Joku spurgu on pyytänyt muutamaa kolikkoa ja en ole antanut, koska minua on ärsyttänyt ajatus siitä, että joku kieroutunut hyyppäri hyväksikäyttää minua ja lypsää todennäköisesti samanlaisia muitakin avuliaan näköisiä ihmisiä. No jälkikäteen olen aina sitten miettinyt, että miksi minä hyvinvoiva ihminen en voi antaa rahaa sellaiselle, jolla sitä ei ole, vaikka se raha menisikin krapulan lievittämiseen.
Aina olen joutunut miettimään sitä, että mikä siinä on, että maailman toiseksi raskaimman sosiaaliturvasysteemin omaavassa maassa on maan syntyperäisiä kansalaisia, jotka joutuvat kerjäämään kolikkoja päivittäisiin perustarpeisiinsa?
Olemmehan me suomalaiset vähän epävakaita, mutta joku tolkku sentään pitäisi olla. Lähimmäisissäni on entisiä alkoholisteja ja tiedän, että paljon ei vaadita siihen, että homma menee persiilleen. Mutta kuitenkin... Pitääkö se homma aina tunaroida niin totaalisesti? Meillä kun riittää niitä anelijoita.
Tänään sitten tuli aivan rapakunnossa oleva nainen Itäkeskusessa kerjäämään 80 senttiä, että pääsisi jonnekin Hietaniemen alkoholistiasuntolaan. No en uskonut naisen tarvetta, vaikka hän surkealla äänellä raakkui edessäni kun söin valtavaa kebab-annostani. Ravintolan omistaja ja viereisten pöytien ruokailijat katsoivat kun minä hyvinvoivan näköinen nuori mies mussutan annostani ja kieltäytyn antamasta rappioalkoholistille rahaa, vaikka tämä surkeana sitä anoo. En vain uskonut naisen tarvetta, vaikka se näin jälkikäteen ajateltuna vaikutti ihan realistiselta. Olin ärsyyntynyt siitä, että ruokailuani häiritään ja normaaliin tapaani kieltäydyin antamasta krapulaiselle ihmiselle. Tietäähän, minne ne rahat menevät ja minä en anna bisseen rahaa.
No minua sitten alkoi kaduttamaan se, että en antanut muutamaa kolikkoa yhteiskuntamme turvaverkkojen ulkopuolelle tipahtaneelle ihmiselle, vaikka rahapulasta en todellakaan kärsi. No syyllisyyttä tuntien lopetin nopeasti ruokailuni ja lähdin naisen perään. Saavutin hänet nopeasti ja näin miten hän surkeana parkui kohtaamalleen paruskunnalle sitä, ettei kukaan häntä auta, kun hän pyytää rahaa päästäkseen alhoholistiasuntolaan. Nainen vaikutti rehelliseltä kun hänen aneluaan kuuntelin. Nainen oli yksinkertainen, eli ei mikään pohjattoman kieron alkkisvenkulan oloinen. Luultavasti hän oli lievästi jälkeenjäänyt tai sitten vain aivonsa pilalle juonut. Askeleet olivat haparoivia ja nainen oli juuri tullut suihkusta jostain. Huikset olivat märkiä ja vastapestyn näköiset farkut jalassa hän mennä löntösti eteenpäin. Pariskunta suhtautui ynseästi naisen vaatimukseen, mutta jonkin aikaa harkittuaan kaivoi mies taskustaan lompakon ja ojensi kolikon naiselle. Mietti ilmeisesti samaa kuin minä olin miettinyt, eli onko nainen rehellinen. Nainen sai avun ja minä jatkoin matkaa sen todettuani. Koko loppupäivä oli kuitenkin pilalla. Jostain nurkan takaa yht´äkkiä pompannut sietämätön syyllisyydentunne korvensi minua. Olin nöyryyttänyt kovasydämisesti päähänpotkittua ihmisparkaa.
Ennenkin on käynyt niin. Joku spurgu on pyytänyt muutamaa kolikkoa ja en ole antanut, koska minua on ärsyttänyt ajatus siitä, että joku kieroutunut hyyppäri hyväksikäyttää minua ja lypsää todennäköisesti samanlaisia muitakin avuliaan näköisiä ihmisiä. No jälkikäteen olen aina sitten miettinyt, että miksi minä hyvinvoiva ihminen en voi antaa rahaa sellaiselle, jolla sitä ei ole, vaikka se raha menisikin krapulan lievittämiseen.
Aina olen joutunut miettimään sitä, että mikä siinä on, että maailman toiseksi raskaimman sosiaaliturvasysteemin omaavassa maassa on maan syntyperäisiä kansalaisia, jotka joutuvat kerjäämään kolikkoja päivittäisiin perustarpeisiinsa?
Olemmehan me suomalaiset vähän epävakaita, mutta joku tolkku sentään pitäisi olla. Lähimmäisissäni on entisiä alkoholisteja ja tiedän, että paljon ei vaadita siihen, että homma menee persiilleen. Mutta kuitenkin... Pitääkö se homma aina tunaroida niin totaalisesti? Meillä kun riittää niitä anelijoita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä susta vielä kirjailija kehittyy.
Postasin tohon toiseen aiheeseen, mutta kopioidaan nytten tähänki sama kun täällä joku kehtaa tommosta paskaa jauhaa!
Eli minkähän takia ne sitten varastavat tai kerjäävät? kato se on vain pakko että saa murua rinnan alle. Kun ei ole rahaa, se ajaa ihmisen mihin vain jotta saa elääkseen rahaa ja todennäköisesti ryöstöt vain lisääntyvät tässä mädässä yhteiskunnassa. Minkätakia ne kerjäläiset tulee tänne? Täällä sentään vielä jollakin on rahaa antaa sitä muille.
Se on kuule karmeaa luettavaa miten halpamaissa asiat on, eli siellä minne esimerkiksi suomesta yritykset toimintojaan siirtänyt, käytetään ihmisiä (tummaihoisia, lapsia, naisia, miehiä) rankasti hyväksi. Töitä tehdään 11-12 tunnin vuoroissa 6–7 päivänä viikossa, vuorokuukausina päivä- ja yövuorossa. Peruspalkka 72–90 euron suuruinen kuussa. Ylityölisät mukaan laskettuna kuukausitulot saattoivat kohota enimmillään 150 euroon. Pelottaa ajatella miten suomen asiat mahdollisesti tulevaisuudessa on, kun kokoaika kuulee karmeita asioita.
Ja jos katotaan yritysjohtajien palkkoja, niin ihan hirveeltä tuntuu, miten törkeesti käytetään ihmisiä hyväksi ja jopa SUOMALAISET johtajat. Erään tunnetun yrityksen toimitusjohtajan palkka oli viimevuonna yli 3 millii. Ja edes huono tulos ei syö johtajan palkkaa, vaan silloin potkitaan nämä "laiskat" ihmiset pellolle, heitetään kuin vanhat rukkaset roskiin.Joku kehtaa täällä huudella että ihmiset on laiskoja! Herätkää nyt jumalauta!
Ihminen on ja aina tulee olemaan ahne paska, omahyväinen ja muutenkin epäreilu muita ihmisiä kohtaan. Joskus harvoin tulee tälläinen moraalinen paskahätä, joka pakottaa ajattelemaan !
-Allc