Raamatussa puhutaan sielusta monessakin kohdin. Niinpä Herra sanoo eräässä kohdassa näin: Katso kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu - ne ovat minun.
SE SIELU JOKA SYNTIÄ TEKEE- SEN ON KUOLTAVA. Hes. 18: 4.
Tässähän sanotaan suoraan, että sielu voi kuolla. Vaikka kreikkalaiset ja hebrealaiset sanat, joista sielu ja henki ovat käännetyt, esiintyvät Raamatussa noin 1,700 kertaa, ei yhdessäkään kohdassa puhuta sielusta jonakin kuolemattomana tai ilman ruumista olevana erillisenä oliona.
Raamatun mukaan kuolematon on ainoastaan kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus.
1 Tim.6:15,16.
Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, joten ihmisille on vain evankeliumin kautta pääsy kuolemattomuuteen.
Jo kertomus ihmisen luomisesta ilmaisee, ettei sielulla ilman ruumista ole mitään tietoista ominaisuutta.
Sielua ei ollut olemassa ilman ruumista.
Ruumiseen ei myöskään lisätty sielua, vaan sielu syntyi elämänhenkäyksen ja ruumiin yhtymisestä:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja NIIN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU.
Elämänhenkäyksen ja ruumiin erottua toisistaan kuolemassa jää jäljelle kuollut sielu ylösnousemukseen asti.
Raamattu esittää tämän eroamisen seuraavasti: Ja tomu palajaa maahan, niinkuin se on ollutkin, ja henki (siis se sielu) palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.Saarn.12:7.
Elämänhenkäys, jonka Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin, on se henki, joka palaa kuolemassa Jumalan luo.
Ruumis ilman henkeä on kuollut, Jaak2:26.
Ylösnousemuksessa tämä henki jälleen annetaan ihmiselle.
Se on Jumalan elossa pitävä voima, joka on tietoinen vain ollessaan ruumiin yhteydessä.
Oppi kuolleiden tietoituus tilasta ja siitä, että elävien on mahdollista päästä vainajien henkien yhteyteen, on harhaoppina levinnyt kaikkiin pakanauskontoihin.
Egyptiläiset ensin opettivat sielun kuolemattomuutta.
Heiltä se siirtyi muinaisille kreikkalaisille ja roomalaisille. Näiltä kirkko omaksui sen opikseen toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla, jolloin sovittelevat kirkon johtajat turmelivat evankeliumin sekoittamalla siihen pakanallisia käsityksiä.
Pakanallisilta sielunvaellus - ja kuolemattomuusopei-lta puuttu tyystin Raamatun pohja.
SE SIELU JOKA SYNTIÄ TEKEE- SEN ON KUOLTAVA. Hes. 18: 4.
Tässähän sanotaan suoraan, että sielu voi kuolla. Vaikka kreikkalaiset ja hebrealaiset sanat, joista sielu ja henki ovat käännetyt, esiintyvät Raamatussa noin 1,700 kertaa, ei yhdessäkään kohdassa puhuta sielusta jonakin kuolemattomana tai ilman ruumista olevana erillisenä oliona.
Raamatun mukaan kuolematon on ainoastaan kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus.
1 Tim.6:15,16.
Kristus kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, joten ihmisille on vain evankeliumin kautta pääsy kuolemattomuuteen.
Jo kertomus ihmisen luomisesta ilmaisee, ettei sielulla ilman ruumista ole mitään tietoista ominaisuutta.
Sielua ei ollut olemassa ilman ruumista.
Ruumiseen ei myöskään lisätty sielua, vaan sielu syntyi elämänhenkäyksen ja ruumiin yhtymisestä:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja NIIN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU.
Elämänhenkäyksen ja ruumiin erottua toisistaan kuolemassa jää jäljelle kuollut sielu ylösnousemukseen asti.
Raamattu esittää tämän eroamisen seuraavasti: Ja tomu palajaa maahan, niinkuin se on ollutkin, ja henki (siis se sielu) palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.Saarn.12:7.
Elämänhenkäys, jonka Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin, on se henki, joka palaa kuolemassa Jumalan luo.
Ruumis ilman henkeä on kuollut, Jaak2:26.
Ylösnousemuksessa tämä henki jälleen annetaan ihmiselle.
Se on Jumalan elossa pitävä voima, joka on tietoinen vain ollessaan ruumiin yhteydessä.
Oppi kuolleiden tietoituus tilasta ja siitä, että elävien on mahdollista päästä vainajien henkien yhteyteen, on harhaoppina levinnyt kaikkiin pakanauskontoihin.
Egyptiläiset ensin opettivat sielun kuolemattomuutta.
Heiltä se siirtyi muinaisille kreikkalaisille ja roomalaisille. Näiltä kirkko omaksui sen opikseen toisella, kolmannella ja neljännellä vuosisadalla, jolloin sovittelevat kirkon johtajat turmelivat evankeliumin sekoittamalla siihen pakanallisia käsityksiä.
Pakanallisilta sielunvaellus - ja kuolemattomuusopei-lta puuttu tyystin Raamatun pohja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muut kuin pakanat, hehän palvovat esi isiensä henkiä ja lepyttelevät henkiä että henget eivät tekisi heille pahaa, vievät haudoille ruokaa että vainajan sielu ei vain kuolisi nälkään, yöllä käyvät metsäneläimet ne syömässä niin pakanat uskoo että sielu sen kävi syömässä, jo on surkeaa oppia johon noin sanotut kristityiksi itseään kutsuvat uskovat ja levittävät muillekin mukamas täytenä totena, jolla ei ole muuta perustelua kuin pakana oppi Raamattu ei sitä oppia tunne.
kuuluu elävään maalliseen ja lihalliseen ihmiseen. Myös eläimissä on sielu (elämä), sillä miksi Jumala olisi varoittanut sellaisen lihan syömisestä, josta ei ole veri laskettu.
Ei Jumala varmaan tarkoittanut ihmislihan syömistä?
3. Moos. 17:14
Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
Ilm.20 kertoo sen selvääkin selvemmin, että sielu on ihminen.
4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden SIELUT, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he VIRKOSIVAT ELOON ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
5 MUUT KUOLLEET eivät vironneet ELOON, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
Sana puhuu siis sieluista ja seuraavassa jakeessa "muista kuolleista". Siis molemmissa tapauksissa kuolleista ihmisistä.
Sielu on ihminen itsessään, ja ihmisen kuollessa kuolee tietysti koko ihminen, ei siitä lähde omille teilleen jotakin erillistä osaa. Ainoastaan elämän henkäys, joka antaa elämän, palaa Jumala luo. Näin ymmärrän sanan todistuksen.
Usko että ihmisessä olisi jonkinlainen automaattinen ikuinen elämä on epäraamatullinen ja harhaan vievä. Joskus saa lukea että "no sittenhän sen näkee" - mutta jos viitsii lukea Raamattua niin kyllä sen näkee jo nyt.
Jumala varoitti ihmistä paratiisissa ajautumasta eroon Jumalan täydellisyydestä "epätäydellisyyden ohjaukseen" ja sen seurauksena tulevasta kuolemasta.
Raamattu kertoo kuinka ihminen lankesi varoituksista huolimatta eroon Jumalan ohjauksesta ja kuinka hän sen seurauksena hän menetti mahdollisuutensa iankaikkiseen elämään.
Raamatusta voimme edelleen lukea että Jumala kuitenkin oikeudenmukaisessa rakkaudessaan lupasi pelastaa ihmisen tästä ihmisen itse tuottamasta tukalasta tilanteesta ja Jumala alkoi toteuttaa pelastus suunnitelmaansa joka huipentui Jumalan Pojan lunastuksessa - missä Jumala joka oli Jeesuksessa - pelasti ihmisen lunastamalla hänet takaisin Jumalan ohjaukseen Kristuksen alaisuudessa. Näin on jokaiselle joka haluaa osoitettu tie mitä kulkea...
" Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän (Kristus) luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman.
Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
Sillä "Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken". Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on kaiken alistanut Kristuksen valtaan. Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea.
----------
Nyt kuitenkin monet meistä yhä uskovat että he ovat ikuisuusolentoja, näin on koska heille on OPETETTU että he eivät koskaan kuole.
Monissa muissa uskonnoissa on tavalla tai toisella kuolemattomuus usko - mutta ei Raamatussa - ei muualla kuin Jumalan yhteydessä elettäessä..
Se on Jumalan vastustaja kaunis ja viisas mutta valheellinen Lucifer joka kaipaa itselleen Jumalan asemaa ja joka väitti Jumalaa vastaan ja lupasi ihmiselle kuolemattomuutta. Lucifer oli jo silloin niin sokaistunut että ei ymmärtänyt että on vain YKSI täydellisyys ja se on Jumalan ja joka sitä vastaan käy - on epätäydellinen ja kuoleman oma - sillä ei TÄYDELLISYYTTÄ VOI VASTUSTAA EPÄTÄYDELLISYYDELLÄ - eikä vajavaisuudessa ole iankaikkista elämää. Elämää - mutta ei iankaikkista.
Lucifer (saatana) oli siis väärässä - sillä ihminen ei omin voimin voi koskaan saavuttaa sitä täydellisyyttä mikä on välttämätöntä iankaikkisessa elämässä ja välttämätöntä sen saavuttamiseksi - ei vajavaisesta synny yhtään täydellistä - ei yhden yhtäkään.
Päin vastoin kuin Lucifer, Jumala varoittaa ihmistä kuolemasta ..
---
Kaiken loppu on kuitenkin täydellisen Jumalan lupausten mukaan, että se mikä oli Jumalan tarkoitus alun alkujaankin tulee tapahtumaan - Jumala antaa ihmisille iankaikkisen elämän - Hän tekee sen mahdolliseksi - eikä sitä kukaan muu voisi mahdollistaakaan - sillä iankaikkinen elämä on mahdollista vain Hänen tahdossaan elettynä.
Siitä koko Raamattu kertoo - näin yksinkertaisesti sanottuna - jos siihen ei sekoiteta muista Luciferista lähtöisin olevia ja sekoittamia kuolemattomuus uskontoja.
Valehteliko Lucifer tahallaan - kyllä - hän valehteli. että ihmiselle olisi mahdollista saavuttaa iankaikkinen elämä erossa Luojastaan - että ihmisestä voisi tulla Jumalan kaltainen. Tämän valheen myötä on maailmaan tullut monen monta erilaista selitystä ja harhaa joista pahin on "ikuisen kidutuksen"-oppi koska se tekee täydellisestä Jumalasta aivan muuta kuin Hän on.
Kun Raamattu puhuu Jumalan totuudesta, kuinka se tulen tavoin tuhoaa valheen ja kuinka synti tuottaa tuskaa se tulkitaan ikuiseksi kitumiseksi. Kun Jumala sanassaan kertoo että ihminen erossa Hänestä tuhoutuu syntiensä seurauksena - se tulkitaan ikuiseksi piinaksi.
Synnin voi poistaa kahdella tavalla - kumpikin tapa tapahtuu Jumalan totuudessa. Joko ihminen katuu ja ottaa vastaan Jumalan armon Hänen Pojassaan tai antaa synnin tehdä tehtävänsä. Jumala voi lyhentää syntisten kärsimyksiä (siis päin vastoin kuin ikuisen piinan oppi opettaa) tuhoamalla ja poistamalla synnin - mutta Jumala on kärsivällinen ja haluaisi että jokainen heräisi näkemään että se on synti joka tuhoaa ja tuottaa kärsimystä - EI JUMALA.
Tosiasiassa Jumala haluaisi jokaisen pelastuvan. Mutta koska se voi tapahtua vain vapaaehtoisuudessa - jää ihmisen päätettäväksi tarttuuko hän Jumalan ojennettuun käteen vai ei.
Jumala tulee aivan varmasti poistamaan synnin täydellisesti. Jumalan totuus ja rakkaudellinen oikeudenmukaisuus tulee jäämään iankaikkisena elämän ohjeena ikuisuuteen - sanoo Raamattu elävän Jumalan Sana.
alex