Apu 10/2004 (5.3.2004) aihe Hypnoosi
-psykologian tohtori Sakari Kallio väitteli hypnoosista ja Apu-lehti haastatteli häntä asiantuntijana s. 67:
"Tutkimusten mukaan noin 2-5 prosenttia ihmisistä on hypnoosivirtuooseja", joilla voidaan saada aikaan selkeitä hallusinaatioita ja muistin muutoksia. Virtuoosien joukossa on keskimääräistä enemmän uskonnollisia, taiteellisia ja yleensäkin sellaisia ihmisiä, jotka eläytyvät herkästi, esimerkiksi itkevät elokuvissa. Joillain heistä on
ollut lapsuudessa mielikuvitusystäviä.
Vastapainoksi joukkueurheilulajien joukossa on vähemmän hypnoosille herkkiä ihmisiä. Hehän joutuvat valppaasti seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu."
MrKAT panee merkille että monet urheilevat uskikset (Essayah, Maaninka, Väätäinen? Holmen?)
ovat yksilöurheilulajeissa..joissa tarvitaan näkymätöntä mielikuvitusjänistä vetoavuksi ?
MrKAT on joukkueurheilulajien ja harrastajana (jalkapallo, pöytäjääkiekko) sekä valppaana luontotarkkailun harrastajana tuomittu olemaan vähemmän altis uskonnollisille näyille ja siis pienempi todennäköisyys tulla uskoon.
-psykologian tohtori Sakari Kallio väitteli hypnoosista ja Apu-lehti haastatteli häntä asiantuntijana s. 67:
"Tutkimusten mukaan noin 2-5 prosenttia ihmisistä on hypnoosivirtuooseja", joilla voidaan saada aikaan selkeitä hallusinaatioita ja muistin muutoksia. Virtuoosien joukossa on keskimääräistä enemmän uskonnollisia, taiteellisia ja yleensäkin sellaisia ihmisiä, jotka eläytyvät herkästi, esimerkiksi itkevät elokuvissa. Joillain heistä on
ollut lapsuudessa mielikuvitusystäviä.
Vastapainoksi joukkueurheilulajien joukossa on vähemmän hypnoosille herkkiä ihmisiä. Hehän joutuvat valppaasti seuraamaan mitä ympärillä tapahtuu."
MrKAT panee merkille että monet urheilevat uskikset (Essayah, Maaninka, Väätäinen? Holmen?)
ovat yksilöurheilulajeissa..joissa tarvitaan näkymätöntä mielikuvitusjänistä vetoavuksi ?
MrKAT on joukkueurheilulajien ja harrastajana (jalkapallo, pöytäjääkiekko) sekä valppaana luontotarkkailun harrastajana tuomittu olemaan vähemmän altis uskonnollisille näyille ja siis pienempi todennäköisyys tulla uskoon.
Vastaukset 51
Vanhimmat
No nyt tulee täysin totuuden ja tutkimuksien vastaista suoltamista jostakin sellaisesta mitä
ei ole todettu eikä todistettu eikä varmennettu.
Älä katso liikaa piirrettyjä päivisin sillä ne saattavat aiheuttaa riippuvuutta äidinmaidosta.
>>jossakin on pallo mutta se ei pompi
Älä ole aloittamassa sellaista minkä seuraamuksia
et kestä osaksesi, suosittelen lämpimästi kielenhuoltoliittoa ja pitkäaikaista vieroitusta
pahuudesta, jonka vaikututspiiriin olet itsesi syöksenyt pelkän turmeltuneen pienen jäsenen avulla. Maa on myös pallo, eikä se pomppimalla
etene, eikä ole edes hävöksissä vielä.
jossakin siis on maapallo, eikä se ole edes..."hävöksissä vielä".
Eläköön "pallo" ei olekaan "hävöksissä", mikä helpotus.
Kaiken maailman näkyjen näkijöitä vaiko
jalat-maanpinnalla-realisteja ?
ihminen vapaaehoisesti jankuttaa itsensä valtion avustuksella hypnoottiseen tilaan toistamalla vuodesta toiseen:
1.Olen läpikotaisin mätä ja syntinen
Sitten hän keksii jostain raamatun nurkasta että, herra pelastaa ja vapahtaa. Ja alkaa jankutamaan:
2.herra pelasta, herra armahda
Tälläisessa leppoisten suggestioiden aikansaamassa kehässä hän sitten odottelee taivaaseen pääsyä.Ja näkee sen ainoana tienä vapauteen ja "totuteen".Ja loukkaantuu kun hänelle huomauttaa että on muitakin tapoja ymmärtää elämän tarkoitus kuin hänen valintansa.
Altistuminen uskonnolisille suggetioille syntyy myös jatkuvan toiston kautta. Joten kaikki muutkin saavat saman aivopesun kuin uskovaiset halusivat he sitä tai eivät sellaisessa kulttuurissa, jossa on tälläinen yksi ainoa uskonto nk Suomessa. Tätä uskonnollisten suggestioden toistoa harjoitetaan sitten vuosisadasta toiseen. Joten meidän mielipideilmastomme on täysin kristinuskon läpäisemä niin hyvässä kuin pahassa.
että Mr.K.A.T. voi olla aivan rauhassa. Ensinnäkin tuo prosenttimäärä, noin 2 - 5 prosenttia, on erittäin pieni ja tarkka. Kun lisäksi tuleee se, että MRKAT harrastaa joukkueurheilulajeja kuten pöytäjääkiekkoa, niin hänestä tuskin tulee hypnoosivirtuoosia, vaan hän voi jatkaa pelkäämättä luontotarkkailun harrastamista.
Puhuessaan järjettömiä mielenvikainen voi noudattaa mitä ankarinta logiikkaa; toisinaan puhuu jokin vainohullu niin, että tekee mieli sanoa hänen vikanansa olevan liiallisen loogillisuuden. Hänen virheensä ei ole siinä, että hän järkeilee huonosti, vaan siinä, että hän järkeilee todellisuuden sivuitse, sen ulkopuolella, niinkuin nukkuva.
MrKAT oletko pannut tämän merkille? Usko ei ole kaikille ihmisille läheskään ainoa vaara. Ihminen kohtaa luonnossakin monen moiset vaarat, varsinkin jos järkeilee todellisuuden sivuitse.
että viestisi on vain hallusinaatio, enkä siihen siksi varsinaisesti vastaakaan, mutta nyt tuli harvinaisen vakava paikka. Harrastan taiteiluja, itken herkästi, en välitä joukkueurheilusta ja olipa minulla mielikuvitusleikkikaverikin. Nyt en luota enää mihinkään, kaikki näkemäni on mitäs muuta kuin hallusinaatiota. Voikohan sekin olla hallusinaatio, jos näkee vain tyhjää siellä, missä muut näkevät taivaallisia sotajoukkoja?
kahteen kertaan tuo oma viestini. Pidin jo tuota kirjoittaessani sen vähän arveluttavana. Tapohini ei yleensä kuulu edes vihjailla toisten mielenterveyteen liittyviin asioihin.
Olisikohan tuo avaus ollut jotenkin erityisen inspiroiva.
Kieltämättä pidän itseänikin melkoisena realistina. Pakkohan tässä on kuitenkin edes vähän itseensä ja omiin hallusinaatioihinsa uskoa, eli tuo viestini täytyy olla tosi. Saman tyyppisiä hallusinaatioita meillä kyllä on, en minäkään noihin kaikkiin toisten näkemiin ihmeisiin usko enkä ole niitä edes nähnyt. :-)
Joukkueurheilulajeja kuten pesäpalloa ja koripalloa harrastin innokkaasti nuorempana, nykyisin katselen televisosta mm. jääkiekkoa. Mielikuvitusleikkikaveria minulla ei ole koskaan ollut, mutta taiteiluja harrastan jonkin verran. En ole kuullut koskaan hypnoottisia puheita, paitsi mitä nyt pätkiä Hitlerin puheista televisiossa, enkä ole nähnyt taivaallisia sotajoukkoja. En missään nimessä vierasta realistisuutta tai skeptisyyttä. Mutta, mutta itken kyllä helposti. Kai se selitys on sitten siinä.
minäkin harrastan taiteiluja, itken herkästi, en välitä nimenomaan F1-urheilusta enkä jääkiekosta, mutta silti tunnen olevani usein lähellä taivaallisten sotajoukkojen päällikköä (huom! silti jotakuinniin pasifisti).
tai oikeastaan niinpäin, että hän on minun lähelläni, koska minun ei tarvitse tehdä minkäänlaisia matkoja toisenlaiseen todellisuuteen päästäkseni.
minulle on näihin päiviin saakka ollut aivan luonnollista, että keskustelen Isän kanssa. juuri tämän talven aikana olen kuitenkin törmännyt erikoisen väkeviin mielipiteisiin, joiden mukaan olisinkin aikamoisen kaheli, suorastaan sairas, hallusinaatioiden varassa eläjä! :-)
Kuten edeltä huomasit, minunkin maailmani vilisee hallusinaatioita. Niiden kanssa on nyt vain totuttava elämään. Minulle tämä oli erityisen suuri isku, koska olin kuvitellut olevani hallusinaatioista vapaa.
Jollet sinäkään näe taivaallisia sotajoukkoja, niin sinulla ja minulla täytyy olla yhteinen hallusinaatio tyhjästä taivaasta. Ei kai sitä muutenkaan voi ymmärtää?
että kaikki viestit, joissa joku väittää minulle vastaan, ovat itse asiassa hallusinaatioita.
Melkoisen selvästi näyttää esitetyn tiedon valossa ettei Vernalla ole suurtakaan vaaraa pöllähtää uskoon. Sensijaan Ellin mahdollisuudet ovat huomattavastikin suuremmat.
Pääasia että kokee mielensä tyytyväiseksi.
Heti kun keksin, että vastaanväittöviestit ovat hallusinaatioita, ne loppuivat. Kukaan ei ole sen koommin vastannut mihinkään viestiini.
Ei ole totta
Tuo auttoi.
näyttäisi olevan lujempi pohja uskolle kuin Vernalla. Et kertonut harrastuksistasi, etkä itkuherkkyydestäsi, mutta näkeehän jo viesteistä paljon. Sinulla on usein yltäkylläisesti jakeita Pyhästä Raamatusta, mutta onko Vernalla näkynyt ensimmäistäkään? Ei. Pelkään että Vernan usko lepää vain Katekismuksen heppoisella pohjalla, jos silläkään...
en yleensä kirjoita Raamatun jakeita tällaisille palstoille, joilla käy kovin sekalaista seurakuntaa. Mutta ainakin Saarnaajan jakeita olen tänne kuitenkin kirjoitellut. Olet tainnut unohtaa yhteisen kiinnostuksen kohteemme.
Panen varta vasten uskoni koetukselle vierailemalla milloin milläkin palstalla, myös Ateismi-, Satanismi-, Uskontojen uhrit- jne. palstoilla. Kiivainta hyökkäys luterilaisuutta ja varsinkin Lutheria vastaan on tainnut olla, ihme kyllä, Islampalstalla. En pane päätäni pensaaseen siinä pelossa, että menettäisin uskoni ( jos menetän, niin sitten menetän ), mutta toistaiseksi ainakaan siitä ole mitään pelkoa.
unohdin tosiaan saarnaajan. Ehkä sinun uskosi on sitten siltä osin melkein yhtä lujalla pohjalla kuin minunkin.
Olen kirjoitellut oikeastaan vain tänne ja ateistipalstalle. Hiljattain kirjoitin pari asiallista evoluutiokommenttia jälkimmäiseen, mutta kukaan uskis ei reagoinut niihin. Pitäisi kait aina provoilla että tulisi keskustelua.
Aika monella uskiksella on sellainen asenne, että uskoa pitäisi pyrkiä vahvistamaan, ja sen menettäminen olisi vakava juttu. Kuten ehkä tiedät, pidän uskonnollisuutta aika normaalina ominaisuutena. Oleellista on mielestäni se, ettei jumalan tarvitse olla oikea, jotta ihminen kokisi uskonnollisia elämyksiä. Kuviteltu riittää.
kyllä sitten lujaa minullakaan. Urheilulajeja olen jonkun verran harrastanut, lähinnä joukkuelajeja ja olin niissä kaikissa yhtä tasaisen huono (minä olin aina juuri se poika, joka koulussa koripalloa pelatessa onnistui jotenkin heittämään pallon omaan päähänsä). Nykyisin jos katselen televisiosta urheilua, se on aina joukkueurheilua, lähinnä jääkiekkoa.
Mielikuvituskaveria minulla ei ole ollut, jos sitä kertaa ei lasketa kun lapsena adoptoin salaojaputken käärmekseni ja ruokin sitä päivät pitkät kepeillä ym vastaavilla. Hurmoksellisia ja hypnoottisia puheita en ole koskaan kuullut ja rehellisyyden nimissä minun on tunnustettava että saarnat yleensä pitkästyttävät minua. Taivaallisia sotajoukkoja en ole koskaan nähnyt. En myöskään itke helposti.
Mitä tämä kertoo minun mahdollisuuksistani pamahtaa uskoon?
on turha toivoa kunnon uskoa. On tyytyminen olemaan jonkinlainen luterikko. Olen kyllä nuoruudessani poikennut pari kertaa eräiden ns. hurmosliikkeiden kokouksissa. Herkistyinkin kummallakin kerralla niin, että läksin ulos kesken menojen. Minä sanoisin, minua korkeamman voiman ohjaamana ja olen siitä kiitollinen.
että en oikein tiedä, mitä tarkoitat uskonnollisilla elämyksillä. Voisitko selittää tarkemmin?
olet kuitenkin pamahtanut? niin ainakin olen ymmärtänyt jotakin juttuasi lukiessani...
ymmärrät näköjään aika hyvin Jeesus-uskon ytimen. ei uskoisi, että olet tutustunut vain saarnaajan kirjaan!
vakavaksi. Mielestäni olen aina ollut uskossa. Erityisesti tuon aikanaan kokemani elämänmuutoksen jälkeen. Kirkkokuntiin sensijaan olen suhtautunut kielteisesi tai ainakin epäluuloisesti. Kuten varmaan muistatkin.
Melkeinpä vihollisena pidin ev.lut. kirkkoa. Tässä asiassa mielipiteeni on muuttunut. Mielestäni aikanaan kävimme näitä keskusteluja jonkin verran korkeamalla tai minulle sopivammalla tasolla. Näistä minua rakentavista keskusteluista olen Tode
sinulle ja monelle muulle kovasti kiitollinen.
Näissä keskusteluissa olen havainnut itseni olevan lähinpänä minulle alunperin opetetun luterilaisen kirkon oppia.
Tunnen myös sisälläni minulla olevan hengellinen pakko hyväksyä vieläpä kunnioittaakkin kaikkien lähimmäisteni mielipidettä, olivatpa he helluntailaisia tai vaikkapa mormoneja tai islaminuskoisia. Minä en ole lähetyssaarnaaja. Tarvittaessa minun on lohdutettava lähimmäistäni oli hänen uskonsa mikä tahansa. Tämän tunnen olevan minun tehtäväni.
Ajatuksilleni löydän tukea myös Raamatusta.
Näin on Tode minun kohdallani tänään, huomisesta emme kukaan tiedä.
että uskikset ovat paljon pätevämpiä vastaamaan tuohon kuin minä. Kai niitä uskonnollisia elämyksiä kuitenkin on olemassa, vai pitäisiköhän sitäkin alkaa epäillä?
Osaan vain hämärästi aavistella urkujen soiton aiheuttamia kummia värinöitä, rukousvastausten, johdatusten, varjelusten, pelastusten ja koettelemusten tuntuja. Puhumattakaan niistä P. Hengen töistä joita äskettäin koettiin eräällä riparilla.
olen minäkin pamahtanut, joskin minun uskossa oloni on sellaista hiljaista hissuttelua, joka ei taida juuri näkyä missään muualla paitsi täällä internetissä. Niin, ja tietysti paikallisissa luterilaisissa kirkoissa.
Yritinkin tuolla viestilläni vähän irvailla sitä kun sanotaan että "uskovaiset ovat tällaisia ja tällaisia" enkä minä sovi siihen muottiin ollenkaan, mutta niin vaan olen uskossa.
olet provosoinut minun ajattelemaan tarkemmin näitä asioita. Minä luin ja kirjoittelinkin joskus tuonne Nytin tietokonepalstoille. Samalla tuli vilkuilluksi muitakin palstoja.
Ensimmäisen kerran kirjoitin edelleen käyttämälläni nimimerkillä nytin yleiselle palstalle ja murteella. No tämähän ei nim. Lämmittäjälle sopinut ollenkaan. Joten minulle tuli heti varsin ahdasta.
Myöhemmin huomiotani kiinnitti uskontopalstalla nim. kaikentietävä vaikka siinä olikin kysymysmerkki perässä ei se minun jakeluuni mennyt. Varsinainen provosoitumiseni tapahtui kuitenkin kun vastasit jollekkin, ei siis minulle ja toit esiin jotenkin varmaan aivan oikein, teologian laitoksen erinomaisuuden muihin tiedekuntiin verraten.
Tuollaiselta se minusta silloin näytti. Tästä riemastuin niin, että kirjoitin tuon rippiskoulu juttuni.
Eihän usko tai ateismi ole jokapaiväisessä elämässä mitenkään näkyvä piirre. Tavallisilla työpaikolla tavallisesti korkeintaan tiedetään jonkun olevan vaikkapa hellutailainen. Elämäni varrelle ei ole osunut ainoatakaan työpaikkaa jossa usko tai uskomattomuus olisi puheenaiheena muuta kuin korkeintaan satunaisesti.
Ns. kunnon ihmiset kyllä tulevat uskostaan riippumatta huomioiduksi.
Omiin käsityksiini uskon eri suuntauksista vaikuttaa käsitykseni ettei MINULLE ole sopivaa käyttää tai osallistua mihinkään jossa ehkä tietoisesti pyritään alennetamaan omaa tajunnan tilaa. Tämän vuoksi en itselleni voi hyväksyä yhteisöjä joissa tällaista voi tapahtua. Toki minun nuo yhteisöt on hyväksyttävä ja varsinkin niissä toimivat lähimmäiseni.
Tunnen ainakin osittain oman "hillittömyyteni" ja täällä käydyissä keskusteluissa olen todennut olevani varsin lähellä ev.lut. kirkon keskitietä. Ehkäpä vähän liperaalilla suunnalla. Tämä kaikesta kolminaisuudesta huolimatta. Pikku provoja aina voi keksiä pohjimmainen minäni lienee kuitenkin varsin vakava.
tuon episodin. Olin itsekin juuri aloittanut NYTissä kirjoittelun ja siinä kävi niin että joku kirjoitti jotain kirkkovastaista provoa, jossa teologistakin sivuttiin. Joka tapauksessa minä nielaisin sen syötin kyllä koukkuineen päivineen. Kirjoitin aika kärjekkään ja hyökkäävän vastineen, mihin sinä sitten vastasit samalla tyylillä, mihin minä vastasin takaisin jne. Sitten luin sen sinun rippikoulujuttusi ja silloin oma aikaisempi kirjoittelu kyllä hävetti. Minä nimittäin olin alussa vähän siinä luulossa että sinä olet joku murrosikäinen pojankolli ja yritin vähän näyttää kaapinpaikkaa ;-)
Nyt kyllä jo huvittaa kun muistelee niitä alkukähinöitä, toivottavasti et sinäkään enää pahalla muistele, vaikka taisinkin sinua yhdessä viestissäni kutsua pölvästiksi. En juuri sillä hetkellä keksinyt parempaa haukkumasanaa ;-)
Sinun pieni provoilusi on kyllä varmasti minun ajatteluani uskonnollisissa ja historiallisissa kysymyksissä myös kehittänyt, heti tulee mieleen keskustelu Turun Tuomiokirkosta, jossa jouduin pitkällisen inttämisen jälkeen antamaan periksi.
minulla ei kyllä ole oikeastaan eri karsinaa hissutteleville uskoville! luin vain kerran ilahtuen selostuksesi uskoontulostasi ja siltä pohjalta huomautin asiasta.
joskus olen kyllä hieman ihmetellyt, kuinka oletkaan säilynyt noinkin umpi-luterilaisena huolimatta teologian opiskeluistasi. ehkä se johtuukin siitä, että siviilissä et poikkeile muihin kirkkoihin edes ekumenia-mielessä?
minä olen itse asiassa käynyt eri kirkkojen jumalanpalveluksissa, lähinnä tosin katolisen kirkon. Lisäksi olen ollut kyläilemässä luostareissa, keskustellut munkkien, nunnien jne. kanssa ja osallistunut infoluennoille.
Umpiluterilaiseksi en kyllä tunne itseäni, mutta se johtuu kaiketi siitä että minullakin on sellainen ennakkoluulo että umpiluterilaiset ovat jotenkin suvaitsemattomia. Mutta kaiketi minä sitten olen sitä, voin ihan vilpittömästi sanoa että minä rakastan kirkkoani, se on minun "äitini". On siinä tietysti omat puutteensa ja heikkoutensa, mutta silti se on minulle rakas. Siksi minusta tuntuukin joskus pahalta, kun ihmiset haukkuvat "äitiä" hengettömäksi ja laitokseksi. En kuitenkaan - onneksi - ota näitä hyökkäyksiä ihan henkilökohtaisesti, voisi olla rankkaa tämä nettikirjoittelu muuten.
kireys häipyi alkumetreillä. Minä hieman haikeana muistelen noita, kuitenkin varsin lämminhenkisiä ja lopultakin hyväntahtoisia väittelyitä. Kai tuossa tuomiokirkkoväittelyssäkin jotain asiallistakin historiaa ainakin sivuttiin. Hyvässäkin valheeessa kun tahtoo vähintäinkin toinen puoli olevan totta.
Jotkut ulkopuliset sen enemmänkin tosissaan taisivat ottaa. Yritinhän minä jossakin vaiheessa saada kielletyksi koko uskon. Verna kyllä epäili moisen lain olevan vaikeasti valvottava:)
tuota juuri tarkoitinkin umpiluterilaisuudellasi, että käyt vain oman kirkkokuntasi tilaisuuksissa.
mutta en sano sitä yhtään vähätellen ja kuulostaa tosi kivalta, että sanot rakastavasi kirkkoasi (vaikken olekaan samaa mieltä muutamista oppikysymyksistä).
väittäisin, että jos vaikka puoletkin evluttilaisista rakastaisi samalla tavalla kirkkoaan (ja ainakin yhtä paljon Jumalaa!), toimintanne olisi aivan toisenlaisissa atmosfääreissä! tarkoitan lähinnä esim. lähetys- kehitysyhteistyötä ja niiden laajuutta (=vaatimattomuutta suhteessa jäsenmäärään).
kyllä tämä hieman rankkaa on, tämä nettikirjoittelu, sen sanon! minun kohdallani ainakin.
minun on sanottava, että toki minullekin rakkauden kohde nro. 1 on Jumala (ja tietysti oma perheeni ja ystävät). Kirkkoa rakastan, koska koen että se on Jumalan kirkko. En voi todistaa tätä mitenkään että se on, minusta vain tuntuu siltä. Uskon myös, että pystyisin jättämään luterilaisen kirkkolaivan, jos minusta tuntuisi ettei Jumala enää ole siellä.
Monesti olen ajatellut, että kyllä olisi helpompaa tämä elo, jos kuuluisin johonkin pienempään kirkkoon, jossa olisi enemmän samanmielisiä ihmisiä. Joskus tulee oikein sellainen itkuinen olo, kun lukee jotain mitä taas joku pappi/teologi on sanonut tai törttöillyt jossain päin Suomea. Joskus taas kauhea kiukku siitä että "miten ne voivat tehdä noin? Eivätkö ne ymmärrä mitä ovat tekemässä?"
Toisaalta olen ajatellut että jos minä olisin kirkon ylin diktaattori ja tekisin kirkosta sellaisen kuin itse haluan, niin ihan varmasti olisi tyytymättömiä silloinkin.
minulla on aivan samanlainen rakkaus-suhde omaan kirkkooni ja täytyy tunnustaa, että joskus järjestys meinaa vaihtua väen väkisin.
eipä tuon median kanssa ole meilläkään helppoa ja kaikki pienetkin törttöilyt toitotetaan varmasti joka tuutista, ja moneen kertaan. helluntaikirkko on ollutkin tänä talvena aikamoisessa höykytyksessä, ollaan törttöilty aivan olan takaa! en tarkoita, että asioita täytyisi salata, vaan tarkoitan höykytyksellä sitä suurta epäluulolla ja -tietoisuudella varustettua informaatiota, joka tulvii täällä pohjoismaissa.
on ollut kuitenkin hienoa, kun monet uskovat eri srk (nimenomaan evlutit) ovat kertoneet siunaavansa helluntaiuskovia ja haluavat olla rukousyhteydessä kansamme. se on sitä oikeaa, Jumalan tahtomaa kristittyjen yhteyttä.
Melkein jouduin tulemaan uskoon sinun takiasi. Ateistillekin käy joskus niin, että ikäänkuin hänen toivomuksensa kuultaisiin.
Olin aiemmin keskustellut Nytin palstalla piispoista ja muista teologeista. Muistan miten kerran toivoin hiljaa itsekseni, että palstalle ilmaantuisi oikea teologi höyh... eikun keskustelukumppaniksi. Ja sitten kohta Sinä tulit.
tulemme myös helposti kokonaan väärin ymmärretyiksi tahallaan tai tahattomasti, kun joku kääntää sanomamme ylöisalaisin sitä ei saa millään oikaistuksi. Tällaisia ajatuksia tuli taas kerran nähdessäni todeen kohdentuvaa ryöpytystä tuolla toisaalla. Lähimmäisen rakkaus taitaa olla harvinainen luonnonvara. Ukoisin kuitenkin ettei täälläkään kovin moni halua toiselle mitään pahaa.
Herran tiet.
Ajatella... että minä olen Ellin rukousvastaus.
Kyllä tuli jotenkin sellainen nöyrän hurskas olo! Täytyypä varoa ettei käänny ylpeyden puolelle, sehän on meinaan kuolemansynti.
rukous vastauksen. Täällä on toinenkin teologi tuo Jari viisas mies hänkin on. Harvoin vaan näkyy juuri tällä palstalla. Näiden ammattilaisten höyhentäminen vaatii vaan melkoista tietopohjaa. En ole tuon Jarin kanssa uskaltanut moista edes yrittää hyviä vastauksia häneltä niinkuin Kaikentietävä(?)ltäkin olen saanut.
Eivät nuo kaikki papit taidakkaan olla typeryksiä. Olen taas joutunut muuttamaan hyvää mielipidettäni.:)
jo telepatiakin kirjoittelemme samaan ´aikaan suunilleen samoista asioista.
ei kaikki papit ole typeryksiä. Mutta olipa uskovan järki suuri tai pieni, niin raamatun ihmeiden kohdalla se kuitenkin pysähtyy...
Kaikentietävällä on muuten harvinaisen hyvä höyhensuoja. Tarkoitan Tarua sormusten herrasta.
Mä olen vaara vyöhykeessä !!! Maratooni luetaan yksilöurheiluksi.
Aloitin tänä talvena keilaamisen, voisiko se pelastaa mut uskoon tulemiselta?
On löydetty joitain korrelaatioita. Tilastollisia yhteyksiä.
Se ei ole deterministinen
taiteilija->hallusinaatio->uskis luonnonlaki.
Taiteilijoissa ja yksilölajien harrastajissa on keskimääräistä suurempaa alttiutta hallusinointiin ja hypnoosiin ja samaa on uskiksissa. Helposti hypnotisoitavien ja hallusinoitavien joukkoon tulee suhteellisesti enempi uskiksia.
Todennäköisesti uskonlahkoihin seuloutuu helpommin johtajan hypnoottiseen puheeseen lankeavia näkyjen näkijöitä kuin realistisempia, valppaampia, skeptisempiä, joukkueurheilijoita.
Mietin tätä asiaa vähän aamulenkillä ja ehkä tuo pitääkin paikkansa. Olemme treenikavereiden kanssa jutelleet yhdestä lenkkeilyyn liittyvästä
henkisen puolen asiasta.
Joskus juoksu lenkillä on käynyt niin että kun kaikki loksahtaa kohdalleen niin pitkälenkki on sellainen että siitä ei muista juuri mitään.
juoksu kulkee, tekniikkaan ei tarvitse keskittyä
eikä mikään mäki tai vastatuuli haittaaa.
Siinä on ihan sellainen fiilis että ei ole itse
paikan päällä vaan kroppa tekee työn ja psyyke on jossain muualla.
Yleensä lenkin jälkeen muistaa joka metrin ja mäen mutta näistä lenkeistä ei yleensä muista kuin alun ja sitten sen kun on jo kotiovella.
Ehkä tämä on sitten jonkinlainen hypnoottinen tila, tosin en ainakaan mä ole joutunut tuohon tilaan kuin muutamia kertoja, alle kymmenen on varmaan riittävän tarkka luku.
Ja olen mä sentään armoton lätkäfani.
Poika tulee kotiin aurajoen rannoille pleijarien jälkeen :)
Liittyyköhän tämä myös siihen että kun naiset inhoaa enempi jalkapalloa ja jääkkistä kuin miehet ja naisten joukosta löytyy myös jumala-uskoa enempi ? Ehkäpä..
Herkkäuskoisuus miesväen puheiden suhteen on voinut aiheuttaa naisissa paitsi uskonnollisuutta myös tavallista runsaamman jälkeläistuoton.
Femakoilla ja sen sellaisilla on tapana kuolla melkein sukupuuttoon.
että jos poikkeus rikkoo säännön.