hei. meillä oli puhetta marskin ryypystä. okei, sen resepti löytyi. yks tyyppi tässä on sitä mieltä, että on olemassa myös jokin toinen kesä-mannerheimin juoma, joka jotenkin liittyy latosaaren kartanoon. onko kellään tietoa?
latosaaren kartano
vep
7651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Etköhän nyt tarkoita Louhisaaren kartanoa Askaisissa, jossa Gustav Karlovits Mannerheim vietti lapsuuttaan. Sitten Mannerheimin isä joutui hulttiomaisten ja tyhmien liiketoimiensa vuoksi vararikkoon, joutui luopumaan kartanostaan, karkasi rakastajatterensa kanssa Pariisiin ja jätti perheensä. Ihan samanhan teki Gustu sitten omalle perheelleen myöhemmin.
Isänsä lähdön jälkeen Mannerheim eli Julinien perheen avustusten turvin kunnes pääsi hyviin naimisiin Pietarissa.
Ja se juoma: kyseessä on varmaankin ns. Louhisaaren sima.
Tässä resepti:
5 l vettä
1 l mustaviinimarjan lehtiä
1-2 sitruunaa
400 g sokeria
herneenkokoinen pala hiivaa
Huuhdo lehdet, kuori sitruuna ja viipaloi se. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada se lehtien ja sitruunaviipaleitten päälle. Lisää sokeri. Jäähdytä juoma kädenlämpöiseksi ja lisää sitten hiiva. anna juoman käydä vuorokauden ajan, jonka jälkeen se on valmista. Säilytä jääkaapissa.
Eihän tällä reseptillä - kuten monella muullakaan Mannerheimin nimiin pannulla ruoalla - ole muuta tekemistä Gustun kanssa kuin se, että sitä on hänelle aikanaan tarjottu ja oli kuulemma ottanut toisenkin lasillisen kun oli hyvää.
Marskin ryyopyn reseptistä vääntää jokainen sotilaspoika omaa legendaansa - milloin löytyi, milloin ei.
Todellisuus lienee se, että sitä ryyppyä ei voida enää kopioida eloon, koskapa senaikaisia raaka-aineita ei enää kaikkia ole: Rajamäen Akvaviitti on kuollut ja kuopattu. Kopioissa taasen löytyy - alkuperäinen on historian havinaa.
kiitos vastauksista! sen kartanon nimi oli markun sanoma, ei minun, mutta hyvä kuitenkin että oikea tieto löytyi. mulla on joku semmonen kuva, että marskin ryyppyyn pitää nimenomaan olla tikkuviinaa, ja sitähän ei saa mistään paitsi itse valmistamalla. loppujen lopuksi tuo kesäjuoma kuulostaa tosi hyvältä! ja oikeastaan haluaisin vielä syödä ne mustaherukat :)
Juoma on perinteinen varsinaisuomalainen juoma. Uskon, että tuo Mannerheim-gloria on tullut mukaan vasta myöhemmin.
Tuo marskin ryypyn tikkuviinatarina on yksi versio näistä kansanperinteen mukanaan tuomista kertomuksista - ikonista on aina monta tarinaa. Mutta Mannerheimia lähellä olleiden lähteiden mukaan koostumus oli seuraava:
litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1-2 cl giniä (kertojan muistista riippuen)
...ja mitähän vermuttia tuo olisi ollut: Noilly Prat'ia? Samat aprikoinnit ginin suhteen - eipä ole tiedossa.
Tästähän on väännetty peistä kauan ja lienee vieläkin olemassa kaksi koulukuntaa: tikkuviinaukot ja akvaviittiäijät, mutta kyllä viimeisimmän tiedon mukaan tuo Rajamäen akvaviitti olisi selvästi voitolla. Ja kun se on tuyossa sekoituksessa noin hallitsevana, niin kyllä Marskin ryyppy on Rajamäen akvaviitilta lähinnä maistunut.
Gustun adjutantin Ragnar Grönvallin mukaan resepti olisi ollut seuraava:
0,5 l Pöytäviinaa (tikkuviinaa)
1 cl giniä
2 cl vermuttia
Sekoitteen pohjana oli puoli litraa viinaa siitä yksinkertaisesta syystä, että Pöytäviinapullot olivat puolen litran vetoisia.
Tässähän jo maistuu vähän tuo gini ja vermuttikin.
Toisaalta Grönvallin jäämistöistä on löytynyt seyraava muistiinpano:
" Blandningen är 0,5 liter akvavit, 1 cl gin, 2 cl vermouth"
No, sodan aikan tehtiin akvaviittikin puuspriistä - eli tikkuviinasta - joten kyllä kumpikin kuppikunta voi hyvinkin sanoa olevansa oikeassa.
Puusprii tarkoittaa metanolia, joten sitä tikkuviina ei ole vaikka ehkä pahalta joistakin maistuu.
"Substantiivi. puusprii. (kemia), (puunjalostus) puusta valmistettu metanoli"
"Sulfiittisprii on sulfiittiselluloosatehtaissa valmistettua metanolipitoista alkoholia."
"Kieltolain aikana puhtaan spriin puute aiheutti sen, että ryhdyttiin kokeiluihin metanolin poistamikseksi edullisella tavalla; työhön pystyi Valtion Alkoholitehdas Keskukseen Rajamäelle juuri hankittu Guillaume-puhdastislauskojeisto."
Olen kuullut joskus, että sana tikkuviina olisi tullut pula-aikana pulloissa käytetyistä puukorkeista, mutta useimmat läheet kertovat sen tulleen todellakin tuosta raaka-aineesta: Puunjaostuksen sivutuotteena syntyneestä puuspriistä - metanolista.
Ja vielä
"Sulfiittispriistä puhdistettua alkoholia käytettiin myöhemmin myös juomateollisuudessa; mm. salakuljetuksen tappajaksi kehitetty kuuluisa Karhuviina oli pääosin sulfiittispriipohjaista."
Juomanlaskija kertoo myös: "Sodanaikaista Pöytäviinaa valmistettiin Rajamäellä viljapulan takia paperi- ja sellutehtaiden puuspriistä. Sitä kutsuttiin tikkuviinaksi eikä sen maku ollut häävi.".
Vaan lieneekö tämä nyt kinan arvoinen asia?