USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo Lipponen?
Sinipunan ja aseveliakselin sydänmailla Juhani Lindgren -nimellä kirjoitteleva henkilö näkyy Mikko Lundin pohtivan demokraattien
presidentinvaalikampanjaa käsitelleen kirjoituksen johdosta varsin
tuohtuneena käyneen oitis kynälle (Hämeen Sanomat 9.3.2004).
Lindgrenin sepitteessä suitsuketta ja mirhaa satelee roppakaupalla
otsikolla "USA, demokratia ja Irak" nyt porukalle, jonka oikea paikka
olisi oikeastaan kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa kuin edelleen
maailmanpoliittisen vallankäytön keskiössä.
Hämeen (ja vähän muidenkin) Sanomien mielipidepalstojen tasapainottamiseksi kommentoin
kirjoitusta, jossa ei asiasisällöltään ollut edes hippujen vertaa
tosiasioita, vaikkapa otsikolla "USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo
Lipponen?"
Julkisen Irak-käräjöinnin pariksi viikoksi tauottua on itse
peruskysymyksen esilläpitämiseksi syytä muutenkin kehottaa kansalaisia
lukemaan Frankfurter
Allgemeinea ja Apu-lehteä - ja katsomaan vaikka tänään tiistaina klo 16.00
TV1:n uusintana esitettävä A-studio!
Sillä muun muassa niistä voinee löytyä vastausta kysymykseen, mistä Irakin
sodassa olikaan ja onkaan oikeastaan kysymys ja minkä tai keiden asialla
lieneekään huseerannut ex-pääministeri ja nykyinen puhemies Paavo
Lipponen? Eli isänmaanko ja ihmisten vaiko vain itsensä?
Tavalliselle kansalle Paavo Lipposen asemasta Suomen nykypolitiikassa
syntyy jatkuvasti väärinkäsityksiä. Eikä ainoastaan rahvaalle, vaan myös
vallasväelle. Onhan sitä nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri
Pekkarinen eduskunnassakin puhutellut puhemies Lipposta vielä
pääministeriksi...
Paavo Lipponenhan on itse kovin paljon nähnytkin vaivaa, jotta - ainakin
ulkomailla - olisi semmoinen kuva, että hänellä on edelleenkin Suomen
virallisessa politiikassa vähintäänkin valtioneuvoston jäsenen tai
presidentin statusta vastaava asema. Rohkenen olettaa, että ainakin
presidentti Tarja Halosella ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalla ja
luonnollisesti myös pääministeri Matti Vanhasella teettääkin turhaa työtä
selitellä eri yhteyksissä ulkovalloille (ja myös EU:n "sisävalloille")
sitä tosiasiaa, ettei Paavo Lipposella eduskunnan puhemiehen roolin kautta
ole itse asiassa alkuunkaan ulkopoliittista asemaa. Kaikki, mitä Lipponen
ulkomailla ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista sanoo, olisi
tulkittava ainoastaan sen kautta, että hän on - parlamentaarisessa
järjestyksessä - Suomen toiseksi suurimman puolueen ja samalla toiseksi
suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja...
Lipposen mesomiseen ulkomailla - viimeksi viime viikolla Saksan maaperällä
- ovat muun muassa viime viikonvaihteen Ilta-Sanomissa kiinnittäneet
huomiota valtiosääntöoikeuden emeritukset eli professorit Antero Jyränki
ja Mikael Hiden. Lipponenhan ehätti antamaan mm. Frankfurter Allgemeinelle
ja kaiketi sittemmin vielä myös Die Zeitille lausuntoja, jonka mukaan
esimerkiksi Suomen "Nato-jäsenyys on vain ajan kysymys".
Lipposen lausuma Saksanmaalla sinällään on kovasti mielenkiintoinen. Vielä
jokunen päivä aiemmin demarien seminaarissa Paasitornissa Lipponen miltei
kyyneleisin - etteikö sitten vain kyyn eleisin - silmin kertoi kotimaan
demariväelle, että "Suomi ei ole mikään maa kylmästä jne.", joka olisi
hinnalla millä hyvänsä pyrkimässä Naton jäsenyyteen. Lipponen puheli -
kaiketi sanansa nimenomaan niin Nato- kuin EU-epäilevällekin - kotimaan
vaalirahvaalle jotakin jopa "silmien tasalla" katselemisesta. Todella
mielenkiintoista, että jutut heti Manner-Eurooppaan ehätettyä olivat koko
lailla toisenmoista sorttia.
"Olen kokenut tämän ennenkin" eli dejavuu ja silleen -ilmiö tulee oitis
mieleen moisenmoisesta kaksoisstrategiasta.
Sillä Paavo Lipposen ja demarien jutut myös loppuvuodesta 2002 ja
alkuvuodesta 2003 suhteessa Bushin ja Blairin kokoamaan "samanhenkisten
koalitioon" olivat vastaavanoloisia. Suomessa, jossa kansa oli
mittaustulosten ja mielenosoitusten valossa tiukasti sodanvastaista,
demarit olivat kuin mitäkin rauhanenkeleitä. Vaan Valkoisessa Talossa ja
myös useimmilla Euroopan-keikoillaan silloisen pääministeri Lipposen
jutuista ei vonut tulla muuhun käsitykseen kuin ettei Lipposella, hänen
Suomellaan ja demareillaan, ollut mitään sitä vastaan, että B & B lähtevät
tekemään miekkalähetystään ja muuta puhdistustyötään Irakiin.
"Terrorisminvastaisen taistelun" nimissä Lipponen saattoi luulla asian
uppoavan Suomen kansaankin ilman isompia vastaansanomisia, mutta luulohan
ei ole tiedon väärtti.
Olen kirjoituksissani jo pitkään kritikoinut niin Lipposta kuin tuolloista
Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittista johtoakin (UTVA) siitä, miten
epäanalyyttisesti ja kansainvälisen oikeuden kannalta epäeettisesti,
moraalittomasti ja jopa lainvastaisesti sekin suhtautui laittomasti
Irakiin suoritettuun hyökkäykseen ja vielä silloinkin kun USA ilmoitti
aloittavansa hyökkäyksen vaikka ilman YK:n turvaneuvoston siunausta.
Kaiken kukkuraksi vielä hyökkäyspäivänäkin Suomen hallitus katsoi hyväksi
antaa "vain sotaa valittelevan" kannanoton, vaikka oli kiistatta selvää,
että "samanhenkisten koalitio" oli aloittanut laittoman sodan.
Enkä kritiikissäni ole suinkaan ollut yksin; Hufvudstadsbladet tuntui
olleen 21.3.2003 ainoa päivälehti, joka kokonaisuudessaan julkaisi
seuraavan kansainvälisen oikeuden suomalaisten asiantuntijain kannanoton:
Linkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
Varmuuden vuoksi kopioin kannanoton tähän myös selkokielisenä tekstinä,
jottei kukaan väijystä jälleen päreensä polttava asevelisosialisti tmv.
nimimerkki jää tuskissaan avautumattoman linkin taakse (eritoten hyvää
tekisi 9.3.2004 Hämeen Sanomien mielipidesivulla Usan demokratiaa
ylistelevälle Juhani Lindgrenille ja kumppaneilleen tutustua po. tekstiin
ja katsoa edellä mainittu A-studion uusinta!):
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten
sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen
valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana,
että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin
Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien
laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien
puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta
poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston
voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan
rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään
tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta
tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma
1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai
kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen
tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä -
vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on
kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta:
sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen
hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen
käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä
oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Viime perjantaina päättyneiden Irak-käräjien yhteydesssähän kävi kiistatta
ilmi mm. Martti Mannisen esitutkinnan yhteydessä esittämästä aineistosta,
että vielä hyökkäyspäivänäkin eli 20.3.2003 oli Suomen Yhdysvaltain
suurlähettiläs Jukka Valtasaaren nimenomaisesti tarkistettava, ettei
Suomea pidettäisi laittomaan sotaan ryhtyneen "samanhenkisten koalition"
jäsenenä!
Vielä 7.3.2003 annetun UTVAn lausuman mukaan Suomen virallinen politiikka
oli varsin hyllyvällä pohjalla. Vaikka tuossa Irak-käräjäprosessin
käynnistäneen MTV3:n vaalitentin (6.3.2003) jälkeisenä päivänä annetussa
kannanotossa korostettiinkin YK:n turvaneuvoston siunauksen
tarpeellisuutta ennen kuin "samanhenkisten koalitio" aloittaa
Irak-atakinsa, siinä ei alkuunkaan käsitelty sitä, mihin kansainvälisen
oikeuden asiantuntijat omissa kannanotoissaan jo pitkin alkutalvea olivat
viitanneet. Eli siihen, ettei kansainvälisen oikeuden valossa USA:n
julistamalle "ennakoivan itsepuolustuksen" eli itse asiassa "ennalta
ehkäisevien" iskujen politiikalle löydy kansainvälisestä oikeudesta sen
enempää kuin olemassa olevista YK:n turvaneuvoston päätöksistä tukea.
"Ennakoivan itsepuolustuksen" iskuun suhtautumisen uskoisi olevan pienen
maan kannalta tosi tärkeän asian, vaikkei siihen Irak-hurmion oloissa
tunnuttu juurikaan kiinnitetyn huomiota.
Kansan- ja valtiosuvereniteettia on mielestäni kuitenkin edelleen
pidettävä Suomen - ja myös kaltaistensa pienten maiden - itsellisen
päätöksenteon kulmakivenä. Joulu-maaliskuulla 2002-2003 tuolloinen
pääministeri Lipponen liikuksi siten todella vaarallisilla altailla. Ja
hänen kannanottonsa - mm. suhtautuminen ulkoministeri Tuomiojan
rauhanomaisimpiin näkemyksiin - Irakin sodan käynnistymisen ja "virallisen
päättymisen" jälkeenkin ovat olleet koko lailla toisenmoisia kuin
eduskuntavaalien jälkeen valtaa käyttämään nousseen UTVA-porukan, missä
siis Paavo Lipponen ei ole enää edes ulkojäsenenä mukana...
Tässä katsannossa sdp:n puhe- ja puuhamies Lipposen
viimeisimmät Nato-kiihdyttelytkään eivät ole yllättäviä. Kovassa
hingussaan EU-komission puheenjohtajaksi, jota hänestä ei toki ole tuleva,
Lipposen on haalittava itselleen henkilökohtaista tukea kaikista
mahdollisista Nato-piireistä. Ja kun "kauas pilvet karkaavat", Lipponen
messuaa jo EU-presidentin vakanssin perustamisen puolestakin, mikä sekään
ei palvele suinkaan Suomen vaan yksinomaan Lipposen henkilökohtaisia
tavoitteita ja tarpeita.
Ja lopuksi jo perinteinen tämän viikon ensimmäinen lukusuositus: viime
viikon Apu-lehti antaa ymmärtävää tukeaan Paavolle ja Päiville. Etovan
mielistelevässä monen sivun jutussaan pariskunta - ja jopa sen pääksi
kuviteltavissa oleva Paavo? - antaa ymmärtää, että Paavolla olisi
kuitenkin lähellä "lähtemisen aika".
Kunpa olisikin, mutta toivottavasti ei enää mihinkään sellaiseeen
tehtävään, josta koko Eurooppa ja ehkä koko maailma saisi kärsiä
nahoissaan! Veikkaanpa, että Matti Vanhasellakin tulee omissa porukoissaan
olemaan vielä tuskien "Tie Tampereelle" kesäkuussa 2004, mikäli hän
"opportunistisessa pragmatismissaan" jatkaa sdp:n puhemies Lipposen
touhuilujen ja henkilökohtaisten pyrkimysten ylenpalttista ymmärtämistä.
Ja varsinkin tie Tampereelta!
Kun Yhdysvalloissa toivon mukaan demokraattien "demokraattisempi" JFK
marraskuun alussa 2004 nousee maailman tällä hetkellä ainoan supervallan
johtoon, olisi huutava teoreettinen ja käytännöllinen erehdys koko EU:lta,
jos sen valta-asemissa olisi - jo liiankin kanssa omaa kansaansa
kyykyttänyt itsevaltias.
Toivon, että demarien edistysmielinen siipi ymmärtää mitä pikimmin itse
tykönään ryhmittäytyä niin, että Paavolle hankitaan uusi pallo ja
kumilakki ja räpylät ja hänet ennen vielä isompia kinkereitä ja/tai
käräjiä saatetaan hoivaten vesipalloaltaan turvallisempaan päähän -
viisaan tai sitten ei niinkään viisaan lepoon.
Ja sitä hetkeä vielä odoteltaessa Juhani Lindgrenin ja hengenheimolaistensa kannattaisi tutustua
yhdysvaltalaisten ja britannialaisten asiantuntijoiden omiin arvioihin
Irak-atakin taustoista, tavoitteista ja moraalista. Ja myös siitä,
minkälaisin valheellisin väittämin ja viekkain vedätyksin herrat Bush ja
Blair petkuttivat paitsi omaa kansaansa ja niiden päätöksentekoelimiä myös
kansainvälistä yhteisöä eli viime kädessä YK:n turvaneuvostoa, kun
tarkoitus oli hinnalla millä hyvänsä ja keinolla millä hyvänsä päästä
toteuttamaan jo ennen WTC-iskua suunnittelemaansa hyökkäystä. Kuten
viimeisimmästä A-studion Irak-ohjelmastakin käy aukottomasti ilmi, USA oli
päättänyt hyökkäyksestä Lähi-Idän öljykenttämaihin joka tapauksessa;
mieltä askarrutti tuossa vaiheessa vain hyökkäysjärjestys. Eli hyökätäkö
Osama bin Laden -verukkeella ensin Irakiin vaiko Afganistaniin...
Sinipunan ja aseveliakselin sydänmailla Juhani Lindgren -nimellä kirjoitteleva henkilö näkyy Mikko Lundin pohtivan demokraattien
presidentinvaalikampanjaa käsitelleen kirjoituksen johdosta varsin
tuohtuneena käyneen oitis kynälle (Hämeen Sanomat 9.3.2004).
Lindgrenin sepitteessä suitsuketta ja mirhaa satelee roppakaupalla
otsikolla "USA, demokratia ja Irak" nyt porukalle, jonka oikea paikka
olisi oikeastaan kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa kuin edelleen
maailmanpoliittisen vallankäytön keskiössä.
Hämeen (ja vähän muidenkin) Sanomien mielipidepalstojen tasapainottamiseksi kommentoin
kirjoitusta, jossa ei asiasisällöltään ollut edes hippujen vertaa
tosiasioita, vaikkapa otsikolla "USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo
Lipponen?"
Julkisen Irak-käräjöinnin pariksi viikoksi tauottua on itse
peruskysymyksen esilläpitämiseksi syytä muutenkin kehottaa kansalaisia
lukemaan Frankfurter
Allgemeinea ja Apu-lehteä - ja katsomaan vaikka tänään tiistaina klo 16.00
TV1:n uusintana esitettävä A-studio!
Sillä muun muassa niistä voinee löytyä vastausta kysymykseen, mistä Irakin
sodassa olikaan ja onkaan oikeastaan kysymys ja minkä tai keiden asialla
lieneekään huseerannut ex-pääministeri ja nykyinen puhemies Paavo
Lipponen? Eli isänmaanko ja ihmisten vaiko vain itsensä?
Tavalliselle kansalle Paavo Lipposen asemasta Suomen nykypolitiikassa
syntyy jatkuvasti väärinkäsityksiä. Eikä ainoastaan rahvaalle, vaan myös
vallasväelle. Onhan sitä nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri
Pekkarinen eduskunnassakin puhutellut puhemies Lipposta vielä
pääministeriksi...
Paavo Lipponenhan on itse kovin paljon nähnytkin vaivaa, jotta - ainakin
ulkomailla - olisi semmoinen kuva, että hänellä on edelleenkin Suomen
virallisessa politiikassa vähintäänkin valtioneuvoston jäsenen tai
presidentin statusta vastaava asema. Rohkenen olettaa, että ainakin
presidentti Tarja Halosella ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalla ja
luonnollisesti myös pääministeri Matti Vanhasella teettääkin turhaa työtä
selitellä eri yhteyksissä ulkovalloille (ja myös EU:n "sisävalloille")
sitä tosiasiaa, ettei Paavo Lipposella eduskunnan puhemiehen roolin kautta
ole itse asiassa alkuunkaan ulkopoliittista asemaa. Kaikki, mitä Lipponen
ulkomailla ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista sanoo, olisi
tulkittava ainoastaan sen kautta, että hän on - parlamentaarisessa
järjestyksessä - Suomen toiseksi suurimman puolueen ja samalla toiseksi
suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja...
Lipposen mesomiseen ulkomailla - viimeksi viime viikolla Saksan maaperällä
- ovat muun muassa viime viikonvaihteen Ilta-Sanomissa kiinnittäneet
huomiota valtiosääntöoikeuden emeritukset eli professorit Antero Jyränki
ja Mikael Hiden. Lipponenhan ehätti antamaan mm. Frankfurter Allgemeinelle
ja kaiketi sittemmin vielä myös Die Zeitille lausuntoja, jonka mukaan
esimerkiksi Suomen "Nato-jäsenyys on vain ajan kysymys".
Lipposen lausuma Saksanmaalla sinällään on kovasti mielenkiintoinen. Vielä
jokunen päivä aiemmin demarien seminaarissa Paasitornissa Lipponen miltei
kyyneleisin - etteikö sitten vain kyyn eleisin - silmin kertoi kotimaan
demariväelle, että "Suomi ei ole mikään maa kylmästä jne.", joka olisi
hinnalla millä hyvänsä pyrkimässä Naton jäsenyyteen. Lipponen puheli -
kaiketi sanansa nimenomaan niin Nato- kuin EU-epäilevällekin - kotimaan
vaalirahvaalle jotakin jopa "silmien tasalla" katselemisesta. Todella
mielenkiintoista, että jutut heti Manner-Eurooppaan ehätettyä olivat koko
lailla toisenmoista sorttia.
"Olen kokenut tämän ennenkin" eli dejavuu ja silleen -ilmiö tulee oitis
mieleen moisenmoisesta kaksoisstrategiasta.
Sillä Paavo Lipposen ja demarien jutut myös loppuvuodesta 2002 ja
alkuvuodesta 2003 suhteessa Bushin ja Blairin kokoamaan "samanhenkisten
koalitioon" olivat vastaavanoloisia. Suomessa, jossa kansa oli
mittaustulosten ja mielenosoitusten valossa tiukasti sodanvastaista,
demarit olivat kuin mitäkin rauhanenkeleitä. Vaan Valkoisessa Talossa ja
myös useimmilla Euroopan-keikoillaan silloisen pääministeri Lipposen
jutuista ei vonut tulla muuhun käsitykseen kuin ettei Lipposella, hänen
Suomellaan ja demareillaan, ollut mitään sitä vastaan, että B & B lähtevät
tekemään miekkalähetystään ja muuta puhdistustyötään Irakiin.
"Terrorisminvastaisen taistelun" nimissä Lipponen saattoi luulla asian
uppoavan Suomen kansaankin ilman isompia vastaansanomisia, mutta luulohan
ei ole tiedon väärtti.
Olen kirjoituksissani jo pitkään kritikoinut niin Lipposta kuin tuolloista
Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittista johtoakin (UTVA) siitä, miten
epäanalyyttisesti ja kansainvälisen oikeuden kannalta epäeettisesti,
moraalittomasti ja jopa lainvastaisesti sekin suhtautui laittomasti
Irakiin suoritettuun hyökkäykseen ja vielä silloinkin kun USA ilmoitti
aloittavansa hyökkäyksen vaikka ilman YK:n turvaneuvoston siunausta.
Kaiken kukkuraksi vielä hyökkäyspäivänäkin Suomen hallitus katsoi hyväksi
antaa "vain sotaa valittelevan" kannanoton, vaikka oli kiistatta selvää,
että "samanhenkisten koalitio" oli aloittanut laittoman sodan.
Enkä kritiikissäni ole suinkaan ollut yksin; Hufvudstadsbladet tuntui
olleen 21.3.2003 ainoa päivälehti, joka kokonaisuudessaan julkaisi
seuraavan kansainvälisen oikeuden suomalaisten asiantuntijain kannanoton:
Linkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
Varmuuden vuoksi kopioin kannanoton tähän myös selkokielisenä tekstinä,
jottei kukaan väijystä jälleen päreensä polttava asevelisosialisti tmv.
nimimerkki jää tuskissaan avautumattoman linkin taakse (eritoten hyvää
tekisi 9.3.2004 Hämeen Sanomien mielipidesivulla Usan demokratiaa
ylistelevälle Juhani Lindgrenille ja kumppaneilleen tutustua po. tekstiin
ja katsoa edellä mainittu A-studion uusinta!):
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten
sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen
valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana,
että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin
Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien
laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien
puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta
poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston
voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan
rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään
tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta
tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma
1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai
kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen
tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä -
vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on
kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta:
sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen
hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen
käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä
oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Viime perjantaina päättyneiden Irak-käräjien yhteydesssähän kävi kiistatta
ilmi mm. Martti Mannisen esitutkinnan yhteydessä esittämästä aineistosta,
että vielä hyökkäyspäivänäkin eli 20.3.2003 oli Suomen Yhdysvaltain
suurlähettiläs Jukka Valtasaaren nimenomaisesti tarkistettava, ettei
Suomea pidettäisi laittomaan sotaan ryhtyneen "samanhenkisten koalition"
jäsenenä!
Vielä 7.3.2003 annetun UTVAn lausuman mukaan Suomen virallinen politiikka
oli varsin hyllyvällä pohjalla. Vaikka tuossa Irak-käräjäprosessin
käynnistäneen MTV3:n vaalitentin (6.3.2003) jälkeisenä päivänä annetussa
kannanotossa korostettiinkin YK:n turvaneuvoston siunauksen
tarpeellisuutta ennen kuin "samanhenkisten koalitio" aloittaa
Irak-atakinsa, siinä ei alkuunkaan käsitelty sitä, mihin kansainvälisen
oikeuden asiantuntijat omissa kannanotoissaan jo pitkin alkutalvea olivat
viitanneet. Eli siihen, ettei kansainvälisen oikeuden valossa USA:n
julistamalle "ennakoivan itsepuolustuksen" eli itse asiassa "ennalta
ehkäisevien" iskujen politiikalle löydy kansainvälisestä oikeudesta sen
enempää kuin olemassa olevista YK:n turvaneuvoston päätöksistä tukea.
"Ennakoivan itsepuolustuksen" iskuun suhtautumisen uskoisi olevan pienen
maan kannalta tosi tärkeän asian, vaikkei siihen Irak-hurmion oloissa
tunnuttu juurikaan kiinnitetyn huomiota.
Kansan- ja valtiosuvereniteettia on mielestäni kuitenkin edelleen
pidettävä Suomen - ja myös kaltaistensa pienten maiden - itsellisen
päätöksenteon kulmakivenä. Joulu-maaliskuulla 2002-2003 tuolloinen
pääministeri Lipponen liikuksi siten todella vaarallisilla altailla. Ja
hänen kannanottonsa - mm. suhtautuminen ulkoministeri Tuomiojan
rauhanomaisimpiin näkemyksiin - Irakin sodan käynnistymisen ja "virallisen
päättymisen" jälkeenkin ovat olleet koko lailla toisenmoisia kuin
eduskuntavaalien jälkeen valtaa käyttämään nousseen UTVA-porukan, missä
siis Paavo Lipponen ei ole enää edes ulkojäsenenä mukana...
Tässä katsannossa sdp:n puhe- ja puuhamies Lipposen
viimeisimmät Nato-kiihdyttelytkään eivät ole yllättäviä. Kovassa
hingussaan EU-komission puheenjohtajaksi, jota hänestä ei toki ole tuleva,
Lipposen on haalittava itselleen henkilökohtaista tukea kaikista
mahdollisista Nato-piireistä. Ja kun "kauas pilvet karkaavat", Lipponen
messuaa jo EU-presidentin vakanssin perustamisen puolestakin, mikä sekään
ei palvele suinkaan Suomen vaan yksinomaan Lipposen henkilökohtaisia
tavoitteita ja tarpeita.
Ja lopuksi jo perinteinen tämän viikon ensimmäinen lukusuositus: viime
viikon Apu-lehti antaa ymmärtävää tukeaan Paavolle ja Päiville. Etovan
mielistelevässä monen sivun jutussaan pariskunta - ja jopa sen pääksi
kuviteltavissa oleva Paavo? - antaa ymmärtää, että Paavolla olisi
kuitenkin lähellä "lähtemisen aika".
Kunpa olisikin, mutta toivottavasti ei enää mihinkään sellaiseeen
tehtävään, josta koko Eurooppa ja ehkä koko maailma saisi kärsiä
nahoissaan! Veikkaanpa, että Matti Vanhasellakin tulee omissa porukoissaan
olemaan vielä tuskien "Tie Tampereelle" kesäkuussa 2004, mikäli hän
"opportunistisessa pragmatismissaan" jatkaa sdp:n puhemies Lipposen
touhuilujen ja henkilökohtaisten pyrkimysten ylenpalttista ymmärtämistä.
Ja varsinkin tie Tampereelta!
Kun Yhdysvalloissa toivon mukaan demokraattien "demokraattisempi" JFK
marraskuun alussa 2004 nousee maailman tällä hetkellä ainoan supervallan
johtoon, olisi huutava teoreettinen ja käytännöllinen erehdys koko EU:lta,
jos sen valta-asemissa olisi - jo liiankin kanssa omaa kansaansa
kyykyttänyt itsevaltias.
Toivon, että demarien edistysmielinen siipi ymmärtää mitä pikimmin itse
tykönään ryhmittäytyä niin, että Paavolle hankitaan uusi pallo ja
kumilakki ja räpylät ja hänet ennen vielä isompia kinkereitä ja/tai
käräjiä saatetaan hoivaten vesipalloaltaan turvallisempaan päähän -
viisaan tai sitten ei niinkään viisaan lepoon.
Ja sitä hetkeä vielä odoteltaessa Juhani Lindgrenin ja hengenheimolaistensa kannattaisi tutustua
yhdysvaltalaisten ja britannialaisten asiantuntijoiden omiin arvioihin
Irak-atakin taustoista, tavoitteista ja moraalista. Ja myös siitä,
minkälaisin valheellisin väittämin ja viekkain vedätyksin herrat Bush ja
Blair petkuttivat paitsi omaa kansaansa ja niiden päätöksentekoelimiä myös
kansainvälistä yhteisöä eli viime kädessä YK:n turvaneuvostoa, kun
tarkoitus oli hinnalla millä hyvänsä ja keinolla millä hyvänsä päästä
toteuttamaan jo ennen WTC-iskua suunnittelemaansa hyökkäystä. Kuten
viimeisimmästä A-studion Irak-ohjelmastakin käy aukottomasti ilmi, USA oli
päättänyt hyökkäyksestä Lähi-Idän öljykenttämaihin joka tapauksessa;
mieltä askarrutti tuossa vaiheessa vain hyökkäysjärjestys. Eli hyökätäkö
Osama bin Laden -verukkeella ensin Irakiin vaiko Afganistaniin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Etkö sinä ollut se joka taannoin kirjoitti pedofiili-ringeistä liittyen Irak-skandaaliin?
Oli miten oli, voisit lakata vouhkaamasta. Et sinä saa mustaa käännettyä valkoiseksi, vaikka kuinka pidentäisit viestiesi pituutta.
Jäätteenmäki otti riskin, riski laukesi ja Jäätteenmäestä tuli rivikansanedustaja ja syytetty. Ei se sen kummallisempaa ole.
sossupoika se vaan täällä kirjoittelee, Paljon asiaa kirjoitit Timo hyvä.Lipponen huseeraa vähän liikaakin, mutta Anneli joutui syytteeseen ja oikeuteen vastaamaan Lipposen puheista, vai miten se oikein meni.
...kun sen vain jaksaa lukea. Siinä on aukottomasti todistettu Lipposen hinku koalitioon ja Natoon sekä unionin korkeisiin tehtäviin. Onhan käynyt ilmi, että Bush ja Blair ovat joutuneet omissa maissaan vaikeuksiin hyökkäyksensä takia, jolla ei ollut kansainvälistä oikeutusta ja jota perustelivat valheellisilla ilmoituksilla sodan välttämätöömyydestä. Niin joutui meidänkin sotakiihkoilija pääministeri Lipponen. Menetti vaalissa asemansa.
Surllisinta vielä on, että kostaa paljastajalleen ja voittajalleen järjestämällä ajojahdin Erkon lehdistön avulla tätä vastaan, minkä seurauksena uhri menettää korkean poliittisen asemansa ja istutetaan raastupaan syytetyn penkille.
Eihän Jäätteenmäkeä siellä tuomita, hän painvastoin saa kansan myötätunnon puolelleen EU-vaaleissa ja saavuttaa äänivyöryn vastalauseeksi Lipposelle. Veikkaan, ettei Lipposta valita mihinkään unionin korkeaan virkaan. Euroopassa aletaan tunnistaa miehen oikeat karvat ja sosialidemokraatit ovat muutenkin alamäessä: juuri Saksassa saivat rökäletappion ja pari päivää sitten Kreiskassa.
Hyvä Timo!
Minä ainakin luen mielelläni joka kerta uudelleen kirjoituksesi ja koska olet johdonmukainen ja pyrit totuuteen ja sen etsimiseen vain ja ainoastaan tosiasioiden pohjalta, kunnioitan sinua.
Aikoinaan oppikoulussa opettajanani oli mies, joka tokaisi usein: "repetitio est mater studiorum". En itse lukenut latinaa, enkä ole varma oikeinkirjoituksesta ja sanajärjestyksestä. Hän oli viisas mies ja selvitti monen käsitteen merkitystä esim. kauna on hänen mukaansa yritystä muuttaa menneisyyden tosiasioita toisenlaiseksi.
Tätä taustaa vasten lipposen käyttäytyminen täyttää kaunan täydellisen tunnusmerkistön kuten hänen opetuslastensa. Onhan se niin, että monasti totuuden puhujalla ei ole yösijaa. Tästä hyvä esimerkki on myös monen kepulaisen kiusaantunut olotila tässä IRAK-jutussa suhteessa A.J.:een.
Mutta totuus ei pala tulessakaan. Voit mielestäni pitää asiaa niin kauan esillä kuin nämä lipposen kaunaveljet sitä muuksi muuttaa yrittävät!
Hieno kirjoitus josta mielipidepankit jua stadin kundit voisivat ottaa oppia. Tuskin he kuitenkaan mitään ikinä oppivat vaikka tosiasiat tuotaisiin heidän silmiensä eteen tikun nokassa yhtä selkeänä kuin T.R:n kirjoituksessa.
Sosialidemokratian kultakausi alkaa olla tällä haavaa ohi. Tämän vuoden aikana Keski-Euroopan sosialistit joutuvat vetäytymään juoksuhautoihinsa ja Suomessa hieman myöhemmin. He joutuvat katselemaan sivusta Euroopan uutta nousua. Se tapahtuu ilman heidän myötävaikutustaan ja ilman, että he pystyvät sitä estämään.
Minusta on alkanut tuntua, että Hämeen sanomat on entistä enemmän demareiden äänenkannattaja.Vaaleja ennen ja jälkeen on Lipponen saanut etusivun palstatilaa jatkuvasti. Entinen päätoimittaja on aina ruikulla kun Paavon näkee, kun Paavo erehtyi joskus halaamaan Häkkistä. Tarja Filatovin aviomies kirjoitti kolumnissaan kerran ja nimitti Anneli Jäätteenmäkeä Troijan tammaksi. Luulisi sivistyksen jo tulleen ministeriperheeseen. Muutenkin Pekko Oksasella oli tulipunaisia kirjoituksia ennen vaaleja.
Etkös sinä vielä poistunutkaan? Hyvä. Ehdinkin jo surra, että nyt taas saan tuntea itseni ihan tavalliseksi tyhmäksi kepulaiseksi. En tietenkään noita sinun juttujasi jaksa lukea, mutta vilkaisukin riittää huomaamaan, että on niitä vielä paljon minua tyhmempiäkin. Kiitos, että vielä jaksat kasvattaa minunkin itsetuntoani.
Kiitos vaan itsellesi. Kun aloitat hetimmiten "opiskelun" vaikkapa alempana olevasta linkistä, päässet ongelmattomasti irti oireyhtymästäsi: ihminen uskoo olevansa "tyhmä kepulainen", vaikka onkin ilmiselvästi baanalle uudella nimierkillä palannut "stadin kundi", "asevelisosialisti" jne. demari tai muu porvari.
En tiedä, voiko nimimerkki "entinen psykiatrisi" tuoda tilanteeseen apua. Ainakin muuan nykyinen psykiatri tuolta Rovaniemen korkeudelta, Antti Liikkanen nimeltään, pyrkii demarien listoilla ties monettako kertaa ties monenteenko paikkaan.
Koska miehen jutut ainakaan Keskisuomalaisen verkkokeskusteluissa eivät ole olleet ollenkaan "hullummasta päästä", rohkenen suositella. Lapin keskussairaalasta löytyy varmasti avitusta - myös "tavallisille kepulaisille"...
Hyvä "tavallinen kepulainen". Kun seuraavan kerran olet taas avun tarpeessa. kirjoita yhtä asiallinen ja asiasisällöllinen avunpyyntö, niin aidossa diakonian ja yhteisvastuun hengessä en liene kulkeva ohitsesi!
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877