Pitäisikö ateistien perustaa jonkinlainen AA-kerhoa vastaava järjestö, jossa he voisivat tukea toisiaan ateismin vaikealla tiellä?
Tämä tuli mieleeni, kun lomamatkallani Ranskassa menin jälleen sortumaan Jumalan palvomiseen. Menin uteliaisuuttani katoliseen messuun ja koin yllättäen Jumalan läsnäolon. Tai ainakin jouduin jonkinlaisen pyhän hämmästyksen valtaan...
Asiaan ehkä vaikutti kaunis kirkkorakennus. Mutta joka tapauksessa kesti useita päiviä, ennen kuin pääsin tuon kokemuksen jälkeen taas normaalin ateistiseen tilaan.
Koska ateismin perustana on rationaalinen ajattelu, niin on kovin noloa sortua tällaiseen irrationaaliseen hölmöilyyn. Itsekunnioitus menee.
Helpompaa olisi olla uskovainen. Heillähän tuohon hairahtumiseen suhtaudutaan luonnollisena osana syntisen ihmisen elämää. Ja senhän saa Jumalalta anteeksi.
Mutta keneltä ateisti saa synninpäästön? Anonyymit ateistit ry. olisi tarpeen?
Tämä tuli mieleeni, kun lomamatkallani Ranskassa menin jälleen sortumaan Jumalan palvomiseen. Menin uteliaisuuttani katoliseen messuun ja koin yllättäen Jumalan läsnäolon. Tai ainakin jouduin jonkinlaisen pyhän hämmästyksen valtaan...
Asiaan ehkä vaikutti kaunis kirkkorakennus. Mutta joka tapauksessa kesti useita päiviä, ennen kuin pääsin tuon kokemuksen jälkeen taas normaalin ateistiseen tilaan.
Koska ateismin perustana on rationaalinen ajattelu, niin on kovin noloa sortua tällaiseen irrationaaliseen hölmöilyyn. Itsekunnioitus menee.
Helpompaa olisi olla uskovainen. Heillähän tuohon hairahtumiseen suhtaudutaan luonnollisena osana syntisen ihmisen elämää. Ja senhän saa Jumalalta anteeksi.
Mutta keneltä ateisti saa synninpäästön? Anonyymit ateistit ry. olisi tarpeen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
voiko tuollaista mitenkään antaa anteeksi?
Pitäisikö tuomita sata raipaniskua vai kivittää mokoma, sillä eihän meillä ateisteilla ole mitään moraalia, sehän kuuluu vain uskovaisille?
>>..ja koin yllättäen Jumalan läsnäolon. Tai ainakin jouduin jonkinlaisen pyhän hämmästyksen valtaan..>>
Vakavalta kuulostaa. Voisitko kuvata tarkemmin tuota 'pyhää hämmästelyä', millaisesta tunnetilasta on kysymys ? Vaikuttaako ruokahaluun ? Unenlahjoihin ? Ihmissuhteisiin ?
Älä kuitenkaan masennu vaikka uskoon tulisitkin, et ole läheskään ainoa.
Meidän konttorin seinällä on kyltti 'Kyllä täällä voi terveetkin töissä olla, mutta hulluilla on helpompaa !'.
Ehkä sama koskee ihmiseloa ja uskontojakin ??
olet kyllä aika huono ateisti. Minä olen käynyt monissa kauniissa kirkkorakennuksissa enkä ole koskaan joutunut pyhien tunteiden valtaan.
Jos suomenkielisissä saarnoissa tai rukouksissa alat tuntea jotakin pyhää, niin yritäpä kuvitella kristillisten jumalien tilalle Zeus, Baal tms. Se voi auttaa muuten horjuvia ateisteja. Itse en ole sellaistenkaan konstien tarpeessa.
Etköhän sinä ateistina voi antaa itse itsellesi synninpäästön asianmukaisen katumuksen jälkeen.
Mutta kyllähän ne Zeus ja Baalkin jumalia ovat. Ei kait niidenkään ajattelu tai jopa suoranainen palvonta voi olla ateisteille sallittua. Jumala mikä Jumala, samaa synnillistä porukkaa koko sakki. Parasta on vain rynnätä äkkiä ulos kirkosta, jos tuollaiset jumalakaipuut rupeavat vaivaamaan.
Minä kuitenkin sallisin sinulle ateistille rauhan tuosta synnistä. Ehkä olet katunut jo riittävästi.
Suomalaiset jumalanpalvelukset ovat niin kankeita, että niitä voi paremminkin käyttää ateisminsa vahvistamiseen kuin kristinuskon lähestymiseen. Lisäksi kirkkorakennukset ovat tylsän pelkistettyjä, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Ortodoksiset liturgiat ovat jo huomattavasti vaarallisempia. Onneksi asun kaukana ortodoksikirkoista.
Toisaalta suomalaiset metsämaisemat ovat petollisia. Tyynenä kesäiltana kun katselee näitä korpimaisemia, niin mielen valtaa epämääräinen metsämystiikka... Ajatuksissa alkaa pyöriä Kalevalan säkeitä. Ukko, Tapio, Ahti ja kumppanit tuntuvat yllättäen todellisilta...
Se nyt vielä puuttuisi, että tekisi itsestään täyspellen sortumalla pakanauskontoihin ja shamanismiin!
>> Tyynenä kesäiltana kun katselee näitä korpimaisemia, niin mielen valtaa epämääräinen metsämystiikka...>>
Onko tässä tosiaan samasta tunnetilasta kysymys kuin aloituksessa ? Metsämystiikka on suomalaisella verissä, jumaluutta parhaasta päästä, evoluution ihmeet tarjottimelle asetettuna.
Miten hartaaksi ihminen tunteekaan itsensä korpilammesta pieniä mustia ahvenia onkiessaan ja itikoiden olemassaolon tarkoitusta puntaroidessaan. Myös keväinen sammakonkutu on taideteos jonka helposti ymmärtää kaupunkipaikkojen jumalille ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Kuvitteleppas joku mustakaapu sinne lammen rannalle messua pitämään. Tunnelma auttamattomasti pilalla jo pelkästä ajatuksesta, minulla ainakin !
jos saan vastata omista kokemuksista nousevien tilojen pohjalta, niin aivan samasta tunnetilasta on kysymys!
pariisissa, katulamppujen alla, vieraillut hengenheimolaisesi on todellakin tainnut matkallaan kokea jotakin, joka heilauttaa vahvemmankin ateistin uskoa Jumalan olemassaolemattomuuteen.
hän puhelee kalevalasta, mutta ei kehtaa kertoa, että mieleen tulee myös säkeitä raamatusta: "minun sieluni janoaa Sinua, elävä Jumala" tai "Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa..."
hiljakseltaan sataa tihuttaa, niin kyllä henget ovat varsin lähellä. Siinä parkkiintunutkin metsäsuomalainen kokee olevansa luojaansa lähellä.
Siinä on kyllä ateismit ym. ismit varsin kaukana.
aina niillä on se mustakaapuinen!
Eikös noilla Karjalan ortodokseilla ole jotain veden pyhitys -rituaaleja?
Kyllä minä sinne lammen rannalle yhden ortodoksipapin hyväksyisin. Varsinkin jos tällä olisi hyvä bassoääni, jolla hän heittäisi jonkun kunnon muinaiskristillisen biisin.
Mutta luterilaista lässyttäjää en sinne todellakaan kaipaisi.
Onhan se vedenpyhitys ortodokseilla, mutta on hyvinkin Pariisilaista messua vastaava spektaakkeli. Kyllä siitä touhusta on korpimystiikka kaukana vaikka muuten kokemisenarvoinen tapaus onkin. Iljan praasniekkaa Ilomantsissa suosittelen, sattuu sopivasti kesälomien ajaksi.
Vaan korpilammelta on ortodoksipiispojen parempi pysyä poissa, vanhoja miehiä ovat ja useimmat paksumahaisia. Kuka ne sieltä suolammelta takaisin limusiiniin kantaa jaksaa, satakiloiset köriläät ?
Ei ateismi ole rationalismia - monoteismi on rationalismia, jos tarkoitat sillä järkeen perustuvaa ajattelua.
noissa kirkko rakennuksissa joutua hämmennyksen valtaan. On jotkut kirkot sen verran vaikuttavia rakennuksia. Se on aivan luonnollista hämmennystä, kun huomaa mitä tuo jumalan palvonta saa aikaan ja millaisia rakennuksia se tarvitsee.
Utelias silti kannattaa olla. On ihan hyvä käydä katsomassa miltä kirkot, moskeijat ja muut uskonnolliset rakennukset näyttävät. Ja jos niissä on jokin tilaisuus meneillään niin se menee näytelmästä tai teatteri esityksestä. Voihan niitäkin seurata. Varsinkin lomamatkoilla.
Kirkko on paikka jonne totuudenjanoiset kokoontuvat ylistämään Vapahtajaa ja nauttimaan Hengen läheisyydestä. Kirkko on paikka missä ihminen ja Jumala voivat kohdata.
Olet saanut maistaa totuutta, nyt sinun on valittava otatko totuuden vastaan ja elät totuudessa vai jatkat elämää kieltäen totuuden.
Jumalan siunausta.
Katumisesi on anteeksiantamaton synti. Se osoittaa sen, että Sinua ei kulttuuri kiinnosta. Olet siis mieleltäsi suvaitsematon ja fanaattinen sekä potentiaalinen rasistisortaja. Kulttuuriantropologian, sosiaaliantropologian ja uskontotieteen opetus tässä on, että myös uskovaista ihmistä voi yrittää ymmärtää hänen lähtökohdistaan käsin olematta itse sellainen. Ihminen on homo religious, uskovainen ihminen. Ei uskonnollisia tunteita tarvitse noin pelätä ja katua, ethän varmaan kadu esteettisiäkään. Kyse on aika lailla samoista asioista.
Mutta jos ihminen kerran on homo religious, niin silloinhan ateismi edustaa jonkinlaista epätoivoista oman perusolemuksensa kieltämistä?
Jos ateisti kokee Jumalan läsnäolon, niin mitä hänen on tehtävä? Onko hänen rehellisyyden nimissä lakattava kutsumasta itseään ateistiksi? Vai onko hänen analysoitava tuo harras kokemus psykologian, kulttuuriantropologian ja ties minkä -logian avulla pieniksi rationaalisiksi palasiksi? Ikään kuin tehtävä älyllinen puhdistautumisrituaali?
QUOTE: "Jos ateisti kokee Jumalan läsnäolon, niin mitä hänen on tehtävä? Onko hänen rehellisyyden nimissä lakattava kutsumasta itseään ateistiksi? Vai onko hänen analysoitava tuo harras kokemus psykologian, kulttuuriantropologian ja ties minkä -logian avulla pieniksi rationaalisiksi palasiksi? Ikään kuin tehtävä älyllinen puhdistautumisrituaali?" QUOTE
Jumalan läsnäolon tunto on inhimillinen tunne, jonka kieltäminen on oman inhimillisyyden erään puolen kieltämistä. Kun elää sen tunteen läpi eikä torju sitä, niin ehkäpä sitä ymmärtää paremmin uskonnollista ihmistäkin ja itseään. Tuo tunne ja siihen liittyvät merkitykset kannattaa käydä läpi kriittisesti ja välimatkaa ottaen (attachment - detachment). Tietysti luonteesta riippuu, miten syvälle ymmärtämisessä haluaa mennä ja millaisia välineitä tai kieltä käyttää. Ymmärtäminen on aina älyllistä johon liittyvät tunteet, samoin torjuntakin. Miksi ei sitten ymmärtäisi uskonnollista kokemustaan parhaimpien tieteellisten apparaattien avulla (uskontotiede, kulttuuri- ja sosiaaliantropologia) redusoimatta sitä mihinkään? Ymmärtäminen ei merkitse uskoa, ja yleensä usko merkitsee samanlaista valehtelua ja yksipuolista kieltämistä kuin ns. ateismikin.