"Tulevaisuuden lapset", minnekähän ne katosivat?

Vallassa olevan tärkein tehtävä on vallassa pysyminen. Eduskuntavaalit ovat vasta 2011, joten valtion kuluihin ei voi tehdä olennaisia leikkauksia ennen sitä. Päinvastoin, hallituspuolueet suuntaavat olennaisen osan elvytysrahaa omille eturyhmilleen ja pitävät muiden edut entisellään.

Uusi eduskunta aloittaa keväällä 2011 ja ehtii säätää säästölakeja ja loppuvuonna 2011 kolme lamavuotta on takana. Viivästysten takia joudumme säästämään tilanteessa, jossa tulomme ovat tippuneet, kulumme nousseet ja velkamme ehkä jo kaksinkertaistunut.

Rahojen riittäminen hyvinvointiyhteiskuntaan oli kyseenalaista jo tavallisessa taloustilanteessa. Nyt voi käydä niin, että rahat eivät riitä.

Kunnat ovat köyhtyneet ja ilman kunnallisverojen nostamista ei entiset hyvin toimeen tulevatkaan kunnat kestä.

Suuri osa nuoria sinnittelee pätkätöiden ja pienten tulojen varassa – ahneet rahamiehet iskevät joka paikkaan ja raha virtaa edelleen niille, joilla on sitä yllin kyllin ennestään. Koulutuskaan ei vaikeassa tilanteessa paranna juurikaan elintasoa.

TYÖTTÖMYYS taas reagoi lamaan muutaman vuoden viiveellä ja nousee huippuunsa 2011-2012. 90-luvun lamassa työttömyys nousi yli 15%:n kolmantena lamavuonna ja pysyi korkeana neljä vuotta.

Suomen bruttokansantuotteesta vajaa puolet tulee viennistä. Todellinen ongelma syntyy, jos vienti pysyy alhaisena – siihen ei auta pitkässä juoksussa edes kotimaisen kysynnän ylläpito, vaikka siihen on vedottu kaikissa puheissa (USA:n talous kyllä nousee kotimaisen kulutuksen kasvaessa).

Valtion pitäisi satsata vientimarkkinoiden tukemiseen - Suomessa tuotettuja ja kehitettyjä tuotteita!