Polvet

"1.Korinttolaiskirje:
15:28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa."

No niinhän tuo näkyy olevan.

Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman

Tarkoitatko että Jeesus oli Jumala ja hänet korotettiin tuossa Jehovaakin korkeammalle? Se ei kuulkaas hullut hellarit käy päinsä.

Nopeasti luettuna näyttäisi siltä, että Jumala on antanut Jeesukselle sellaisen aseman, että porukan olisi hyvä suorittaa aamujumppaa jalkojensa kanssa. Jotenkin tuo vanha käskevä nöyryyttävä teksti suhteessa tuon maan historiaan, tökkii aika pahasti....

Aihe sinänsä on, että joillakin persoonilla on tarve korotella nimiä ja persoonia toisten yläpuolelle ja näyttävät sitä pitävän kovin tärkeänä pointtina ja jos tämä tapahtuu tuolla näkymättömissä, niin herää epäilys, mistä porukasta oikein on kysymys, etenkin, kun miettii, mitä rakkaus saa aikaan ja miten silloin suhtautuu toiseen persoonaan, onko enää halua korotella ja painella alas persoonia sen mukaan, tekeekö joku niin tai näin.

Puhutaan taivaan isästä, ehkä sen vuoksi, kun ihminen mieltää isäkäsitteen suhteessa omaan isäänsä. Isäni valitettavasti korosti aikoinaan asemaansa (ei Jehovan todistaja) hieman epäoikeudenmukaisesti, se ei lisännyt rakkautta ja kunnioitusta häntä kohtaan, vaan se, että hän joskus toimi selkeän rakkaudellisesti toisia ja tietysti minua, omaa lastaan kohtaan.

Nämä aseman toitottojat, ovat he sitten täällä Telluksella tai sitten jossain muualla, asettavat kyseenalaiseksi omalla kohdallani koko rakkauden käsitteen heidän kohdallaan. Tekijänoikeus, copyright, heillä voi olla, mutta sillä nojalla minun rakkauteni ei vielä herää, sen enempää, kuin haluan rakastaa patenttitoimistoa, jolla kieltämättä on valtaa, mutta ei se minua kiinnosta, kellä on valtaa listiä minut, jos en toimi hänen halujensa mukaisesti.

Kun ihmistä aikansa peloittelee kuolemalla ja porkkanoi ikuisella elämällä, sitä alkaa väsyä koko touhuun ja toteaa: Jos teille on niin kovin tärkeää kuka on kuka, niin ehkä on parempi, että en tule väliin sotkemaan teidän valta-asemianne, tehkää hyvin HERRA Jeesus ja HERRA Jehova...ja oliko tässä joitakin muita kuninkaita vielä, joille täytyy polvistua, alkaa jalat väsyä...haluasin mieluummin kivuttoman kuoleman, mutta jos on kysymyksessä rae, niin mieluummin sitten sieltä isommasta päästä, ettei jää kauan aikaa kitumaan.

Aivan eri asia on sitten rakkaus ja rakkaus totuuteen. Siihen voi liittyä persoonia, tai olla liittymättä, mutta minun uskoni mukaan rakkaus ei tee persoonista numeroa, koska se on yksinkertaisesti tarpeetonta ja todellisuudessa rakkaudetonta. Rakkaudessa persoonat ovat samalla viivalla, kaikki. Tietämyksessä valitettavan eri viivalla. Mielenkiintoista olisi tietää, miksi Jumala katsoi parhaaksi esitellä itsensä ihmisten vajavaisen kapasiteetin kautta, jos näin on tapahtunut, etenkin, kun välimeren ihmiset ovat tuntuneet kirjoitusten perusteella niin kiukkuisilta ja riidanhaluisilta ja alistajilta, että tulee hieman paha olo, kun ajatus heissä hetken ajatus viivähtää.

Paavali kirjeidensä perusteella edustaa sellaista persoonaa fariseustaustoineen (halu olla fariseus jossakin elämänsä vaiheessa, kertoo minulle jo selvää kieltä ihmisen haluista ja ajattelumallista) ja monimutkaisine kielenkäyttöineen, että en jaksa uskoa, että olisin viihtynyt hänen seurassaan kovin mielelläni. Johannes taisi tulisieluisena tapauksena olla ihan jees...Jeesuskin taisi vähän enemmän tykätä hänestä...onkohan Johanneksella taivaassa vähän parempi paikka, niinkuin hän halusi veljensä kanssa? Tuskin, kun muistaa Jeesuksen sanat heille. Paavalin sanat, joita lainaat, niin hän oli entinen juutalainen fariseus ja se valitettavasti näkyy vahvasti hänen jutuissaan, halusi hän sitä tai ei...parhaansa hän varmaan yritti....toivottavasti.

Tulikohan selväksi, että minua v-..t.aa tämä persoonien ylistäminen, koska se tuntuu niin saatanalliselta.