Ollessani jo vuoden masennus-sairauden vallassa kysyin Jumalalta,että miksi sairastan masennusta. Pyysin vastausta saman päivän aikana.
Menin kirjastoon ja olin unohtanut rukoukseni. Otin hyllystä Hyvä Terveys -lehden. Siellä oli Duodekimin tutkinus. Siinä luki mm.:"Jos herkän persoonallisuuden omaava lapsi saa lapsuudessaan kokea vanhempien riitaa,avioeroa ja sisarusten pilkkaa niin..." Siinä kerrottiin mikä oli seurauksena ja missä iässä. Sain täsmävastauksen. Vaikean lapsuuteni takia sairastin.
Sitten olen uskossa rukoillut ystävieni kanssa paranemistani. Kerran ollessani rukouksessa Jumala keskeytti minut kesken rukouksen ja kesken lauseen ja sanoi:"Minun armossani on sinulle kyllin !" Jumala sanoi että minun aika ei ole nyt parantua.
Olen joskus "uskossa" jättänyt lääkkeet pois,karmein seurauksin.
Minut on voideltu öljyllä ja rukoiltu puolestani.
Minun puoleltani uskosta ei ole ollut puutetta. Masennus on aivokemiaa. Sitä ei tahdonvoimalla voi muuttaa,niinkuin ei diabetespotilankaan verensokeriin voi tahdonvoimallaan vaikuttaa. Lääkkeet täytyy ottaa,oli sitten sairas fyysisesti tai psyykkisesti.
Minulla on herkkä taiteilijan persoona (Musikikki,kädentaidot)
Olen siis herkkä persoonallisuus.
Minulla on ollut 2 isää,4 äitiä ja muita huoltajia,ennenkuin olen täyttänyt edes kahdeksaa ikävuotta. Omaan kotiini palattuani sain kokea sisarusteni pilkkaa,että kun piti puhua heille niin vapisin sydän hakkasi ja ääneni värisi.
Ihmistä ei voi kohdella miten tahansa ja sitten odottaa että hän pysyy terveenä.
OLen vastauksen saanut Jumalalta miksi sairastan ja senkin,ettei hän katso hyväksi nyt minua parantaa.
Ihmisarvoni perusuu siihen että olen Jeesuksen verellä ostettu persoona ja sairaanakin hänelle rakas.
Tämä lohdutukseksi kaikille niille jotka kokevat että heitä syyllistetään siitä,että sairastavat masennusta, eli depressiota.
Menin kirjastoon ja olin unohtanut rukoukseni. Otin hyllystä Hyvä Terveys -lehden. Siellä oli Duodekimin tutkinus. Siinä luki mm.:"Jos herkän persoonallisuuden omaava lapsi saa lapsuudessaan kokea vanhempien riitaa,avioeroa ja sisarusten pilkkaa niin..." Siinä kerrottiin mikä oli seurauksena ja missä iässä. Sain täsmävastauksen. Vaikean lapsuuteni takia sairastin.
Sitten olen uskossa rukoillut ystävieni kanssa paranemistani. Kerran ollessani rukouksessa Jumala keskeytti minut kesken rukouksen ja kesken lauseen ja sanoi:"Minun armossani on sinulle kyllin !" Jumala sanoi että minun aika ei ole nyt parantua.
Olen joskus "uskossa" jättänyt lääkkeet pois,karmein seurauksin.
Minut on voideltu öljyllä ja rukoiltu puolestani.
Minun puoleltani uskosta ei ole ollut puutetta. Masennus on aivokemiaa. Sitä ei tahdonvoimalla voi muuttaa,niinkuin ei diabetespotilankaan verensokeriin voi tahdonvoimallaan vaikuttaa. Lääkkeet täytyy ottaa,oli sitten sairas fyysisesti tai psyykkisesti.
Minulla on herkkä taiteilijan persoona (Musikikki,kädentaidot)
Olen siis herkkä persoonallisuus.
Minulla on ollut 2 isää,4 äitiä ja muita huoltajia,ennenkuin olen täyttänyt edes kahdeksaa ikävuotta. Omaan kotiini palattuani sain kokea sisarusteni pilkkaa,että kun piti puhua heille niin vapisin sydän hakkasi ja ääneni värisi.
Ihmistä ei voi kohdella miten tahansa ja sitten odottaa että hän pysyy terveenä.
OLen vastauksen saanut Jumalalta miksi sairastan ja senkin,ettei hän katso hyväksi nyt minua parantaa.
Ihmisarvoni perusuu siihen että olen Jeesuksen verellä ostettu persoona ja sairaanakin hänelle rakas.
Tämä lohdutukseksi kaikille niille jotka kokevat että heitä syyllistetään siitä,että sairastavat masennusta, eli depressiota.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sähköpostini on lajara@suomi 24.fi
Rohkaistaan ja kannustetaan toisiamme.
enkä kokenut sitä enää kauaan aikaan, sillä Jeesus riisui minulta masennuksenvaipan täydellisesti ja antoi sijaan iloöljyä. Antakaa toivoa toisillenne, äläkääkää hellikö masennuksella, vaan toivolla, sillä toivo toteutuu lupaa Jumala ja minä joka olen ollut kauan vapaa masennusvankilasta todistan siitä teille ja kaikille.
Masennuksesta saa toki puhua, mutta menneitä ei saa kantaa mielessään niitä ruokkien, eikä vedota siihen, että muut ihmiset tekivät sitä ja sitä ja siksi kärsin, sillä Jeesus vaikuttaa antamaan anteeksi kaiken sen, mikä on rikkonut sinua vastaan ja kun sen olet tehnyt alkaa paranemisprosessi.
On paljon masentuneita jotka jatkuvasti syyttävät vanhempiaan masennuksestaan, kun heidän sen sijaan pitäisi pyrkiä antamaan menneet anteeksi, sillä sen pyrkimyksen siunaa Jumala, mutta menneiden jauhamisen siunaa lihallisuus ja siinä on valtava ero.
Huomasitko,että kerroin,mitä JUMALA VASTASI.
En muistele menneitä,enkä ole koskaan vanhempiani syyttänyt,enkä sisaruksiani,vaikka he pilkkasivatkin.
Vaikka sairastan masennusta,tulen toimeen lääkkeillä.
Minulla on hyvät välit kaikkien ihmisten kanssa ja olen rauhaa rakastava,en tykkää puhua pahaa ihmisistä.
Pyysin toisenkin kerran että voisin parantua masennuksesta,mutta Jumalan vastaus oli taas :"Armo riittää!" Sen jälkeen Jumala luetteli minulle monia asioita joihin armo riittää.
Olen perusluonteeltani positiivinen ihminen. Kiitän Jumalaa kaikesta hänen hyvyydestään ja huolenpidostaan.
Jokainen puhkeava lehti ja kukka ja ruohonkorsi julistaa :Jumala on rakkaus !
Jos jollakin on parantamisen armolahja niin minuta saa tulla parantamaan :D !
antanut anteeksi, mutta vakuutan sinulle, että sitten, kun Jeesus valjastaa sinut auttamaan tuon kokemuksen kautta muita, niin joudut törmäämään jatkuvasti masentuneisiin, jotka eivät ole ymmärtäneet anteeksi antamisen parantavaa voimaa, eivätkä tiedä, että jos itse ei anna anteeksi, ei saakkaan anteeksi.
He kokevat sukupolvien kirousta, sillä on perheitä, joissa ei ikinä opeteta Jeesuksen käskyn mukaan.
se vie monesti vuosia vuosia vuosia........
ihminen ei vaan oikeasti kykene - mutta silläkin on aikansa, niin uskon - jonakin päivänä prosessi on valmis, mutta kiirehtia sitä ei voi
ei ole kyse masentuneiden ymmärryksestä - ymmärryksessä heillä ei ole yleensä vikaa vaan siinä etteivät he oikeasti kykene - jos on vaikka tullut isänsä raiskaamaksi vuosikausia on kohtuutonta vaatia antamaan anteeksi ennen aikojaan, viha on tärkeä tunne, sen on tultava ulos ennenkuin anteeksi antamusprosessi voi alkaa - maallisen tietämyksen mukaan peitetty viha on se juttu mikä pitää masennusta yllä, siitä pitää tulle tietoiseksi jotta voi parantua
kyllähän senkin asian voi viedä rukouksessa Herralle ja saada apua
parempi niin, että myöntää Herralle ja itselleen ettei kykene kuin se että väkisin puristaa anteeksiannon hammasta purren ennen aikojaan
luvannut VOIMAN kaikkeen, mitä meiltä vaatii ja koska Hän vaatii meitä antamaan anteeksi meidän itsemmekin tähden, jotta emme jää kantamaan synnintekijän syntiä, niin siihen tulee VOIMA ylhäältä. Pitää uskoa Jumalan Sanan lupaukset ja pyrkiä niiden noudattamiseen sillä silloin siihen saa avun taivaasta.
On varmasti paljon syntejä, joista me ajattelemme, että tuota on tosi vaikea antaa anteeksi ja kykeneeköhän Jumalakaan siihen, mutta se on meidän järkeilyämme.
Jos isä raiskaa lastaan, niin voiko enää pahempaa tekoa juuri täällä tehdä, mutta Jumalan käsky on antaa anteeksi, vaikka minusta tuo tuntuisi aivan anteeksi antamattomalle teolle, mutta tiedän, että jos ei anteeksi anna, niin silloin pitää mukanaan tuota kauhutekoa ja kärsii.
Voiko tuon raiskaajan lapsi ikinä selvitä tasapainoon, jos ei anna anteeksi ja näin jätä tuota asiaa menneisyyteen ja vielä kaiken lisäksi noudata Jeesuksen ohjetta olla katsomatta menneisiin, eläen vain tässä hetkessä.
USKO siis antaa anteeksi ja tekee terveeksi, ei ihmisen parhaatkaan yritykset, sillä luulenpa, että ilman uskoa ei kukaan kykene antamaan anteeksi kenellekkään kauhutekoja.
Jumala toimii oman kansansa keskuudessa ja kansa antaa anteeksi Jumalan VOIMALLA ja pysyy vapaudessa.
mielenterveydestä en syyllistä sinua, enkä ketään, vaan kerron, että siitä on tie vapauteen. Jatka vain uskontiellä, sillä vapuas on koittava ja sen tietää jo Jumala minä päivänä sinun masennuksenvaippasi riistuaan.
ei kannattaisi sotkea päätään uskonnollisella hömpällä. Ei missään tapauksessa.
jo henkisessä rakenteessa, ilman että kukaan tekee syntiä. IHmisten hormonitoimintakin on erilaista... Sen kanssa on vaan elettävä. Herkkyyteen liittyy taipumus tietynlaisiin synteihin. Kovemmilla ihmisillä on toisenlaiset syntitaipumukset. Erilaisilla syntitaipumuksilla varustetut ihmiset eivät aina oikein ymmärrä toisiaan ja saattavat kovasti paheksua toisiaan.
Synti asuu lihassa. Sana kehoittaa pitämään itsensä synnille kuolleena. Herra Jeesus Kristus pelastaa meidät tästä kuoleman ruumiista!
Paavalilla oli pistin lihassa. Jobilla oli kärsimyksensä... ja ymmärtämättömiä kavereita.
Tohon aivokemiaan voi kyllä vaikuttaa. Kohtuullinen liikunta ja hyvien asioiden tekeminen ja ajatteleminen, kiitollisuus auttaa.
Jotenki arvelen, että Herralla on tossa asiassa oma aikataulunsa, jolla hän hoitaa sinua ja valmistaa tehtäviinsä.
Rukoile, niin paranet. Jumala parantaa :) aika on kaikilla.
voi kumpa sen aina muistaisi
sen suurempaa lohdutusta ei voi ollakaan
uskossa masennus tai mikä tahansa muukin sairaus voi olla helpompi kantaa, sen tekee lähes iloiten koska tietää ettei kulje sitä tietä yksin - masennus on matka syvälle itseen, ikäänkuin remontissa oleva talo pressujen alla, sitten kun aikanaan remontti tulee valmiiksi alta paljastuu uutta ja uljasta... - sekin matka voi olla antoisampi kuin itse päämäärä
kyllä iloiten voi kantaa, mutta tuo on totta, että Jumalan armo riittää masentuneillekkin, sillä masennus on vain matka, ei ikuinen taakka ja koko tämän mtaktamme ajan me elämme armon alla.
Joka ei itse ole käynyt täysin syvissä masennuksen soissa voi toki lohdutella toisia kauniilla sanoilla, mutta eivät ne kauniit sanat mene perille masentuneeseen, sillä hän haluaa ehdottomasti vapautua masennuksesta ja koska Jumala on luvannut vapauttaa omansa, niin silloin pitää antaa tuota toivoa, eikä tuudittaa masentunutta siihen, että hän joutuu elämään masennuksessa loputtomasti, sillä se ei pidä paikkaansa, vaan jokainen uskovainen vapautetaan siitä sillä ajalla, kun se on Jumalan suunnitelmissa.
Ei masennuksesta vapautuminen käy kädenkäänteessä silloin, kun se on syvää ja johtuu monista vaikeista asioista ja josku niin vaikeista, että ihminen ei ollenkaan käsitä mikä häntä masentaa, eli tiedostamattomuudesta, joka tulee geeniperimänä edellisiltä sukupolvilta.
masentuneelle ihmiselle toivo on se juttu mikä häntä kantaa siellä pimeydessäkin, ilman sitä voi vaikka sortua tekemään itselleen jotakin -
psykiatriassa on yleinen käsitys siitä, että masennus on piilotettua alitajuista vihaa - kun terapiassa tai muulla tavoin tulee siitä ja sen kohteista tietoiseksi masennus ja sen tuomat psykosomaattiset oireet alkaa helpottaa - omien tunteidenläpikäyminen ja työstäminen on sitä mitä tarvitaan mahdollisten lääkkeiden lisäksi
viha voi olla masennus potilaalle niin pelottava tunne, että hoito voi jo sen vuoksi kestää vuosia - vihan lisäksi potilaalla on usein iso kasa suremattomia suruja - jopa lapsuusvuosilta - joiden sureminen myös vie aikaa senkin jälkeen kun ne vihdoin löytää itsestään
on lääke ja koska Jumala käskee antaa anteeksi, niin silloin ihminen kykenee sen tekemään.
Varmasti masennuksessa on vihastakin kysymys ja viha tulee siitä, että on kyvyttömänä joutunut sietämään jos mitä. Varsinkin lasten on vain siedettävä vanhempien ihmisten tekoja, sillä he ovat puolustuskyvyttömiä ja aivan pieni lapsikin ymmärtää milloin on kyse epäoikeudenmukaisuudesta ja pahuudesta ja vaikka häneen itseensä ei kohdistuisikaan noita kokemuksia, niin lapsi on niin kiinni vanhemmissaan, että jo toisen vanhemman loukkaavat sanat toista vanhempaa kohtaan saattaa saada lapsessa vihan kasvun aikaiseksi.
Masennusta on monta eri laatua.
kuinka pahalta tuntui uskonnon tyrkyttäminen hätätilanteessa. Olen samaa mieltä, että syy pitää selvittää ensin, eikä puhua uskonnosta. Toisin sanoen, jos olet uskis, etkä tahdo auttaa, älä saata itseäsi syypääksi tietäen, että toisella on hätä ja vain katselet sitä ja puhut uskosta. Olisi ollut parempi sanoa heti, minä en tahdo tehdä mitään, myöntää, ettei usko ole aitoa. Tietenkin avun pyytäjäkin tekee syntiä, jos ymmärtää tämän.
Miten joku voi sanoa ihmiselle, joka on ollut päiväkausia syömättä, huomenna menet soskuun, ei uskiksia voi käyttää hyväksi?
Minä tekisin näin, antaisin parikymppiä ruokarahaa, sitten vasta puhuisin Jumalan rakkaudesta.
anteeksiantaminen vapauttaa paitsi meitä vastaan rikkoneen mutta myös meidät itsemme vankilasta
henk koht uskon ettei ihminen kykene itsessään antamaan anteeksi vaan tarvii siihen aina Jumalan apua ja voimaa
ainakin itselläni on sellainen kokemus asiasta niin henk koht elämästäni kuin myös ammatin puolesta
usein käy niinkin että joku vannoo ja vakuuttaa antaneensa anteeksi mutta eleet ja tekemiset kertovat ihan muuta, ihminen itsekin voi kuvittella anteeksi antaneensa, mutta se on voinut jäädä pinnalliseksi - parempi on olla itselleen ja toisille ja myös Jumalalle rehellinen asian suhteen, rehellisyys kipeissäkin asioissa on parempi kuin keinotekoinen miellyttäminen
lapset ovat suhteessa vanhempiinsa aina hyvin hyvin lojaaleita eli eivät kykene näkemään isässään tai äidissään mitään pahaa silloinkaan kun vanhempi käyttäytyy väärin lapsiaan kohtaan, silloin lapsi usein luulee virheellisesti että vika on hänessä - joskus vasta aikuisuudessa vakavan mielenterveyshäiriön puhjettua pitkässä terapiassa ihmiset vasta uskaltavat pikku hiljaa nähdä vanhempiensa kasvatusvirheitä -
jouduin kuulemaan miten kaksi tätiäni arvosteli isääni. Tunsin heti paikalla ahdistusta ja vihaa, sillä minun isääni ei saanut kukaan arvostella.
Viisi vuotiaana ahdistuin siitä, kun isäni oli lupaillut minulle asioita, eikä kyennytkään niitä täyttämään ja muistan miten tunsin ensimmäisen kerran niin syvää pettymystä, että se tuli ahdistuksena.
Äitini valitti joskus päänsärkyä ja se oli minusta aivan kamalaa, että äidin piti kärsiä ja se ahdisti minua.
Vanha täti, joka kuului sukuumme, ei mielestäni ollut aina oikeassa, mutta minulla ei ollut lupaa sanoa sitä hänelle ja siitäkin kärsin ja nieleskelin pahoja tunteita.
Meidän lapsilla oli sellainen kuri, että ketään ei saanut arvostella ja varsinkaan vanhempia ihmisiä ei saanut millään tavalla arvostella ja kului kauan ennen, kuin kykenin sanomaan vanhemmalle ihmiselle, että en ole kanssasi samaa mieltä ja koko sen ajan, jolloin sitä kykyä ei vielä ollut, jouduin sietämään mielestäni epäoikeudenmukaisuutta, sillä olihan oltava samaa mieltä mitä vanhemmat olivat, vaikka ei todellisuudessa ollutkaan.
En tiedä olinko lapsena yliherkkä, mutta monet asiat saivat minussa aikaan ahdistusta.
ahdistuneeni vanhempieni keskinäisistä riidoista. En edes muista oliko niitä usein, mutta sen muistan, että se oli kamalan ahdistavaa, enkä tiennyt kumman puolelle asettuisin.
Muistan kuulleeni josku aviero uhkailun ja se jätti pelon ja siitä alkaen pelkäsin vanhempieni eroa, tai kuolemaa.
Vanhempien ihmisten mielestä mitättömätkin riidat voivat tehdä lapsen mieleen syviä haavoja ja aiheuttaa pelkoa, sillä lapsihan on täysin riippuvainen vanhemmistaan.
Masennuksen ja ahdistuksen syy voi olla ns. mitättömissä asioissa, sillä lapselle kaikki asiat ovat suuria ja totta.
kuulostaa ihan normaalilta - en usko että olet ollu lapsena mitenkään erityisen herkkä
se on totta että masennuksen syy voi olla ulkopuolisen silmissä täysin käsittämätön - järjellä on loppujen lopuksi aika vähän sijaa ihmisen elämässä - tunteet meitä vie kun pässiä narussa, varsinkin silloin jos ei ole niistä tietoinen, myös silloin kun ihminen on uskossa
Meidän perheessämme masennus on kulkenut ainakin neljässä sukupolvessa.
Minun seitsemästä sisaruksesta vain yksi EI OLE käyttänyt psyykelääkkeitä.
Eli perinnöllisyyskin on tässä taustalla.
täälläkin kertonut, että ei se masennus ole hetken heilautus, että siitä selviää, sillä se vaatii työtä jopa Jeesukselta, sillä masennus kulkee usein suvussa, eli geeniperimässä.
Tuosta perimästäkin Jumala auttaa ulos ja terveyteen ja pitää muistaa, että masentunutkin on Jumalan armon alla, eikä Jumalan hylkäämänä niin, kuin ennen väitettiin ja jotkut väittävät tänäänkin.
Minun masennukseeni auttaa kossu.
et masennusta sairasta. Jos kiihkouskossa olet, olet sairas mieleltäsi.
Kyllä uskovatkin voivat sairastua, kuka mihinkin. Masennusta sairastivat monet Raamatunkin henkilöt.
Masennukseen on hyvin paljon erilaisia syitä ja syyllistämisellä sitä ei paranneta!
Lääkitys on hyvä apu silloin, kun on kyse on aivojen välittäjäaineiden häiriöstä.
Myös terapiasta voi olla hyötyä.
Jumalalta ovat lääkärit, lääkkeet ja muu lääketieteellinen apu.
Sitten, kun masennuksesta toipuu, voi olla apuna ja tukena samaa sairastaville lähimmäisille.
Me emme aina ymmärrä Jumalan tarkoituksia kohdallamme, mutta voimme luottaa siihen, että Jumala ei tee virheitä.