Koska taannoinen helvetillä pelottelua kritisoiva avaukseni sai luterilaisuus-palstalta äkkilähdön, ymmärsin tämän olevan arkaa aluetta. Minulle jopa kirkastui, että helvetillä pelottelijat eivät välttämättä koe helvetillä pelottelua pahuudeksi, vaan hyvyydeksi: Uskotaan, että helvetillä pelottelu saattaa käännyttää jonkun syntisen pakanan oikealle tielle ja siinä ohessa kenties omatkin pisteet jumalan silmissä hieman kasvavat.
Silti eräs asia jäi minua vaivaamaan.
Mikäli helvetti ja sinne joutuminen ovat tosiasioita, tulisi niitä voida tutkia ja analysoida myös tieteellisin keinoin. Ihmisen ruumiillinen siiryminen paikasta A paikkaan B (tässä tapauksessa maailmasta helvettiin) on fyysinen tapahtuma, myös siinä tapauksessa, että henkilö on kuollut. Mikäli helvettiin päätyy vain aineeton sielu, tulisi ensinnäkin voida todistaa, että ihmisellä on sellainen ja tutkia sen jälkeen sen siirtymisominaisuuksia paikasta A paikkaan B. Lisäksi olisi mielestäni syytä analysoida, kuinka aineeton sielu on suhteessa niihin hyvin fyysisiksi kuvailtuihin tuskiin ja kärsimyksiin, jotka syntisiä helvetissä odottavat. Mikäli uskaltaisin, pyytäisin vielä tämän päälle tieteellisiä todisteita siitä jumalasta, joka jokaisen yksilön kohdalla tekee valinnan taivaan ja helvetin välillä.
Mikäli jollakin korkea-arvoisella tieteellisellä instituutiolla (esim. National Academy of Sciences) olisi näistä asioista yhtä yksityiskohtaista tietoa, kuin esimerkiksi ihmisen ja muiden eläinten elintoiminnoista, olisi rationaalisen nykyihmisenkin helpompaa ottaa helvetillä pelottelu vakavasti. Jotakin kai kuitenkin kertoo se, että ikuisuuttamme koskeva promomateriaali koostuu suurelta osin internetin keskustelupalstoille lähetetyistä sekavista viesteistä ja mummojen tyrkyttämistä suttuisista jeesuslappusista.
Silti eräs asia jäi minua vaivaamaan.
Mikäli helvetti ja sinne joutuminen ovat tosiasioita, tulisi niitä voida tutkia ja analysoida myös tieteellisin keinoin. Ihmisen ruumiillinen siiryminen paikasta A paikkaan B (tässä tapauksessa maailmasta helvettiin) on fyysinen tapahtuma, myös siinä tapauksessa, että henkilö on kuollut. Mikäli helvettiin päätyy vain aineeton sielu, tulisi ensinnäkin voida todistaa, että ihmisellä on sellainen ja tutkia sen jälkeen sen siirtymisominaisuuksia paikasta A paikkaan B. Lisäksi olisi mielestäni syytä analysoida, kuinka aineeton sielu on suhteessa niihin hyvin fyysisiksi kuvailtuihin tuskiin ja kärsimyksiin, jotka syntisiä helvetissä odottavat. Mikäli uskaltaisin, pyytäisin vielä tämän päälle tieteellisiä todisteita siitä jumalasta, joka jokaisen yksilön kohdalla tekee valinnan taivaan ja helvetin välillä.
Mikäli jollakin korkea-arvoisella tieteellisellä instituutiolla (esim. National Academy of Sciences) olisi näistä asioista yhtä yksityiskohtaista tietoa, kuin esimerkiksi ihmisen ja muiden eläinten elintoiminnoista, olisi rationaalisen nykyihmisenkin helpompaa ottaa helvetillä pelottelu vakavasti. Jotakin kai kuitenkin kertoo se, että ikuisuuttamme koskeva promomateriaali koostuu suurelta osin internetin keskustelupalstoille lähetetyistä sekavista viesteistä ja mummojen tyrkyttämistä suttuisista jeesuslappusista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinunlaisiltasi puuttuu uskonnollisuus geeneistä, ja siksi kirjoittelet uskonnosta kuin tiedemies.
Esität siis itsekin, että usko on geneettinen ominaisuus, mutta tuomitset minun tieteellisen lähestymistapani asiaan?
kristittyjen helvetissä kiristetään hampaita. Ja sielulla ei ole tietääkseni
hampaita(?).
Toisaalta voisi olettaa että kristittyjen helvettiin joutuneen ruumis häviäisi heti maan päältä...
Raamatun mukaan kristittyjen helvetin lämpötila on sama kuin rikin palamislämpötila(?)
Yleisesti Jumala ei tietenkään ole hyvyydessään luonut helvettiä, eikä siten sille asukkeja.
Siten ainoa helvetti ihmiselle voi olla ero Luojastaan.
En ole luterilainen ihan. Minä olen kuullut joiltakin että se olisi maanpäällä olotila omassa päässä eli ajatuksissa (onhan joillakin vaikeaa), josta tosin voi pyrkiä pois - hyvät neuvot, rukous. Tosin voihan fyysisesti sattua ei sekään kiva ole, esim. joku jalka murtuu. Mutta voiko siinä yhteydessä puhua "helvetistä" -, paitsi kivun kohdalla voi. Mutta Karma on asia erikseen, jos joku ihminen tekee toisille jtn ikävää, niin kuulemma jotain sitten pitää itse oppia? Esim. tahallisesti jos. Anteeksianto on olemassa myös.
No tämä oli yksi teoria. Enkä tiedä olenko oikeassa mutta.. :s
En ymmärrä miksi jotkut uskovaiset pelottelevat toisia ikävästi.
Se on hyvä että on jotain "näkymätöntä" mikä on piilossa. Ihminen kuitekin sohlaisi jotain. Eikös Jeesus syntynyt meille merkiksi. Ja pohtimalla löytää vastauksia.
Helvetti lienee lähinnä mielentila. Kai sitäkin voi symbolisesti kutsua helvetiksi, jos on elämässä erityisen vaikeaa. On tietenkin traagista, että ihmiset voivat todella kohdata helvetin tässä todellisessa elämässä, mutta sekään ei anna oikeutta muiden elämän pilaamiseen. Pahimmillaan helvetillä pelottelu on henkistä pahoinpitelyä ja kuten jo aiemmin toin ilmi, merkkejä tästä on havaittavissa esimerkiksi omassa suvussani.
Tämänkin avauksen vaatiminen poistettavaksi kertoo minulle, että argumenttieni sensurointi on ainoa tapa voittaa, kun tietää olevansa häviöllä.
Olisko asiaa tutkiessa otettava huomioon, että raamatussakin on mainittu kaksi eri luomiskertomusta?
Toinen luomiskertomus tapahtui ensin, Silloin Jumala loi ihmisen jolla ei ollut sielua. (Kuten esim. Lutheri opetti, ettei naisella ole sielua) Sieluttomasta ei voi syntyä sielullista.
Kun Jumala huomasi sieluttoman ihmisen puutteet sieluttomana niin Hän loi sielullisen ihmisen ja siitä kertoo raamatun ensimmäinen luomiskertomus.
Eli helvetti voisi olla se paikka jonka sieluttomat ovat tehneet, kuten esim. omien syyttömien kastettujen uskovaisten, pienten lastenkin tappamiset noitarovioilla. Voiko helvetti on konkreettisempi!?!!!
Helvettiin heitetään kaikki raajat tallella.
Kuka heittää? Entä jos heittää vahingossa ohi?
Etkö huomaa, että mytologisilta väitteiltä putoaa nopeasti pohja rationaalisen tarkastelun alla.