Juttelimme kaveriporukassa englannin käytöstä Suomessa. Kanadalainen ystäväni totesi, että ainakin ne suomalaisten käyttämät sanonnat, joita meille tuli mieleen, olivat jotenkin vanhentuneita, kuten "piece of cake" ja "no shit, Sherlock". Päättelimme, että meidän kolkyt ja risat -sukupolvemme on oppinut ne vanhoista tv-sarjoista. Onkohan nuorempi sukupolvi paremmin kiinni nykyenglannissa? Millaista englantia viljelet omassa puheessasi?
Mitä englannin sanoja ja sanontoja käytät?
tanja.s
191391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tarkoitan siis lähinnä suomenkielisen puheen lomaan heitettyjä englannin fraaseja, junou.
En käytä koskaan vieraskielisiä fraaseja äidinkieltäni puhuessani. Aina löytyy riittävän ilmeikäs suomenkielinen sanonta ajatusteni ilmaisuun.
En suosittele muillekaan.
Minusta monikieliselle ihmiselle on luonnollista käyttää puhuessaan koko kielellistä repertoaariaan. Rajoittavana tekijänä on lähinnä keskustelukumppanien kielitaito.
Onhan se niinkin. Itse puhun tai ymmärrän 8...10 eri kieltä. Suomalaisten kanssa keskustellessani repertuaariini kuuluu kyllä vain suomi.
Ainakin tietotekniikka-asioista puhuessa on aika vaikea olla käyttämättä englannista lainattuja sanoja. Ainakin silloin kun suomenkieliset vastineet ovat huonoa suomea.
Jarg...ei vaan ammattislangi on eri juttu kuin jokapäiväisissä tilanteissa käytettäväksi sopiva kieli.
Tietotekniikan kieli on täynnään suoria ja epäsuoria lainoja, mutta sepä onkin tarkoituksenmukaista: ala on kehittynyt niin rivakasti viimeiset kymmenet vuodet, että on ollut yksinkertaisinta ja ulkomaanelävien kanssa kommunikoinnin kannalta helpointa alusta alkaen käyttää samanmuotoisia termejä.
Veikkaanpa, että ikivanhoilla teollisuudenaloilla käytetään yhä enimmäkseen vanhaa kunnon suomea. Meikäläisiä ärräpäitä kuulee talonrakennustyömailla ihan solkenaan, mutta harvassa ovat uudissanat edes piirustuksissa.
Suomalaisten kanssa kekusteltaessa repertuaariin pitäisi kuulua myös ruotsi.
Puhun ja kuuntelen ruotsia lähes yhtä sujuvasti kuin äidinkieltäni.
Suomea puhuessani en kuitenkaan sekoita joukkoon ruotsia, ellei se ole ehdottoman tarpeellista. Vanhastaan kyllä murteissa ja puhekielessämme vilisee ruotsalaislainoja ja ne ovat asia erikseen – en suorastaan suosi enkä viljele niitä, mutta eivät ne pannassakaan ole.
En käytä vieraskielisiä ilmauksia ollenkaan puhuessani suomea. Niiden käyttäminen osoittaa mielestäni sen, että puhujan sanavarasto ja taidot eivät riitä kokonaisten ajatusten ilmaisemiseen omalla äidinkielellä.
Sama koskee kömpelöitä lainasanoja - esimerkiksi "konventionaalinen", "kollaboraatio" ja se kirottu "proaktiiivinen" - joita ripotellaan puheeseen, vaikka niiden merkitys olisi lähinnä arvailun varassa. Sekä sanojen että sanontojen käyttäminen edes hiukan väärin on hirmuisen noloa.
Pahin muistamani esimerkki on työhaastatteluun saapunut nuorehko mies, joka yritti tehdä haastattelijaan vaikutusta käyttämällä runsain mitoin ilmeisesti jollakin koulun takapihalla oppimansa puhekielen osasilla. Haastattelu loppui siihen, kun hän kuvaili entistä pomoaan ilmauksella "f****** a******". Ilmaus selvästi kuului hänen normaaliin rekisteriinsä, koska kuulin sen kaikuvan käytävässä vielä monta kertaa.
Englannin about-sanaa käytetään aika usein suomessa, enemmän tai vähemmän suomalaisittain ääntäen. Hauskin kuulemani versio lienee palttiarallaa - ainakin luulen sen tulevan aboutista, vai onko jollakulla parempaa tietoa? Opin sen ensin pauttiarallaa-muodossa, jonka yhdistin muotonsa ja merkityksensä perusteella aboutiin, mutta sittemmin törmäsin tuohon l-muotoon (ilmeisesti joku on kuullut u:n ällänä tai huvikseen vääntänyt sanan vielä hassumpaan muotoon).
Enpä ollut aikaisemmin ajatellut palttiarallaan alkuperää tuollaiseksi. Taidat olla oikeassa sen suhteen.
Joskus kyllä ottaa päähän, kun ihmiset enabloivat (tai paremminkin enaploivat), typettävät, loudaavat up ja daun. Toisaalta jotkut englannin kielen sanat ovat lyhyempiä kuin suomalaiset vastineensa. Kuitenkin liika on liikaa. Usein vaikuttaa myös siltä, että kirjoittaja ei edes tiedä käyttämänsä sanan merkitystä millään kielellä.
Olen myös huomannut, että joskus käytetään sekä englannin että suomen noin-sanoja peräkkäin:
"about noin kymmenisen senttiä"
"about siinä aamuyhdeksältä"
ja paras netistä löytämäni:
"ehkä suurinpiirtein varmaan about noin 7000 kuvaa"
Etenkin "about siinä" kuulostaa korvaani suhteellisen luonnolliselta, about jotenkin tekee ilmauksesta rennomman - vai miten vaikutusta voisi kuvailla?
Atk-jargonissa minua häiritsee suomen "ladata", koska se ei kerro mitään suunnasta (toki voi sanoa "lataa se sinne" tai "lataa se sieltä", mutta kuitenkin), joten käytän uploadaamisesta teininä oppimaani sanaa "uppia", joskin vain niitten kanssa joitten voi olettaa ymmärtävän sen. Monia näistä sanoista käytetään vain samanhenkisen ryhmän sisällä, osittain vahvistamaan ryhmähenkeä. Esimerkiksi "typottaa" tavallisesta tietokoneella kirjoittamisesta tuntuu tuttavalliselta ja leikkimieliseltä tavalta sanoa asia. Normaalimpi merkitys typottamisellehan on kirjoitusvirheen tekeminen koneella (englannin sanasta typo, typographical error).
Meidän bussikatokseen oli kirjoitettu "FUK".
En tunge vieraskielisiä sanoja suomen sekaan aivan kuten en käytä suomenkielisiä sanojakaan englantia puhuessani.
Hupaisimpia "kielitaitoaan" esitteleviä on Eurosportin tenniksen selostaja Jari Hedman, joka ei taida osata mitään kieltä hyvin. Hän saattaa tokaista esimerkiksi: "When the going gets tough, the tough gets going."
Hedmanin suomen kielen taito näkyy hänen lempilausahduksessaan: "Ottelu lähestyy sen loppuaan."
Useimmat lainasanat ovat tulleet suomeen siten, että jotkut ovat tunkeneet niitä puhuessaan suomen sekaan. Esimerkiksi "äiti", joka on germaaninen lainasana.
Tuota OK:ta tulee käytettyä usein, lausuen joko "ookoo" tai "okei".
Englanninlainaa tuokin taitaa olla?
Kuten myös jep. Molemmat alkavat kai olla aika hyväksyttyjä puhekielessä.
Typerin sanonta mitä kuvitella saattaa, mitä tuokin on olevinaan "EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ"
Minulla on sellainen tuntuma, että tuota sanontaa käytettäisiin armeijassa. En tiedä sen alkuperää, mutta ei kai se englantiin liity?