Kuuntelin viikonloppuna Radio Dein saarnoja.
Yksi saarnaaja kertoi että olemme kaikki todella arvoikkaita, ja että Jumala rakastaa meitä kaikkia valtavasti.
Toinen saarnaaja kertoi että me kaikki olemme täysiä nollia. Että olemme täysin arvottomia syntisiä, olimmepa uskovaisia tai emme.
Tästä jäi hieman epävarma olo. Siksi tulin tänne kysymään teiltä että olemmeko me ihmiset arvokkaita, vai arvottomia? Tuleeko meidän pitää itteämme todella arvokkaina ja ainutkertaisina Jumalan luomuksina, vai tuleeko meidän pitää itseämme täysinä nollina ja vailla arvoa olevina tomuhiukkasina???
Auttakaa ny joku minua tässä vaikeassa dilemmassa!!!
Yksi saarnaaja kertoi että olemme kaikki todella arvoikkaita, ja että Jumala rakastaa meitä kaikkia valtavasti.
Toinen saarnaaja kertoi että me kaikki olemme täysiä nollia. Että olemme täysin arvottomia syntisiä, olimmepa uskovaisia tai emme.
Tästä jäi hieman epävarma olo. Siksi tulin tänne kysymään teiltä että olemmeko me ihmiset arvokkaita, vai arvottomia? Tuleeko meidän pitää itteämme todella arvokkaina ja ainutkertaisina Jumalan luomuksina, vai tuleeko meidän pitää itseämme täysinä nollina ja vailla arvoa olevina tomuhiukkasina???
Auttakaa ny joku minua tässä vaikeassa dilemmassa!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotkut ihmiset siis pitävät ihmisiä ja elämää arvokkaana ja jotkut eivät. Kysele lisää.
Toisaalta, kyllähän ihmisen itse täytyy osata määrittää itseänsä ja elämäänsä ilman muiden mielipiteitä. Olisiko tuosta apua dilemaasi. Voidaan myös ajatella, että olet löytänyt itsesi mutta et vielä arvoasi. Koita arvostaa itseäsi. On myös mahdollista,
ettet ole vielä löytänyt toista sellaista ihmistä joka arvostaisi sinua justiinsa sinun haluamallasi tavalla. Tuokin on mahdollista. Mitäs sanot? On myös paljon muitakin mahdollisuuksia olemassa arvostuksesta ja sen eri olemuksista. Tuokin kannattaa tiedostaa.
Olemme kaikki Jumalan henkilapsia. Tässä on blogiartikkeleita ihmisen identiteetistä ja arvosta:
http://blogitus.net/httpblogitusnet151027/tag/arvot-ja-kasitteet/
>> Yksi saarnaaja kertoi että olemme kaikki todella arvoikkaita,
>> ja että Jumala rakastaa meitä kaikkia valtavasti.
Mä olen ymmärtänyt asian Raamatusta näin:
Olemme kaikki todella arvoikkaita ja Jumala rakastaa meitä kaikkia valtavasti.
Sen Jumala on kirjoituttanut Raamattuun kauniisti ja monella tavalla.
Jumala loi ihmisen todella ihmeelliseksi olennoksi. Voin sanoa Jumalalle:
"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." (Ps. 139:14)
Koko psalmi 139 kertoo siitä miten tarkkaan Jumala tuntee meidät ja että Hän on läsnä meidän elämässämme. Hän haluaa olla lähellämme ja me olemme Hänelle tärkeitä. Jumala sanoo meistä: "Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt".
Jumala loi ihmisen rakastaakseen meitä. Meidät luotiin vastaanottamaan täydellistä rakkautta ja itsekin rakastamaan, viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, ja olemaan läheisessä vuorovaikutuksessa Luojamme kanssa. Tämä täydellisen rakkauden kaipuu on meissä olemassa koska se on yksi elämämme perimmäisistä tarkoituksista - se, mihin meidät luotiin.
Jumala ei luonut meitä myöskään "roboteiksi" - siis me emme ole ohjelmoituja kuin joku tietokoneohjelma, vaan meillä on vapaa tahto. Voimme tehdä valintoja hyvien sanojen/tekojen ja pahojen sanojen/tekojen välillä.
Sitten tapahtui jotakin kamalaa. Se on se asia, josta se toinen saarnaaja, josta kirjoitit, sai aiheen sanoa:
>> Toinen saarnaaja kertoi että me kaikki olemme täysiä nollia.
>> Että olemme täysin arvottomia syntisiä, olimmepa uskovaisia tai emme.
Ihminen käytti vapautensa niin, että hylkäsi rakastavan Luojansa ja alkoi elää kuin olisi oman itsensä herra. Ihminen valitsi rakkauden sijasta itsekkyyden, terveen nöyryyden sijasta ylpeyden ja alkoi tehdä pahuudesta kumpuavia valintoja. Meissä ihmisissä tapahtui jotakin ratkaisevasti pahaa, jonka vuoksi me olemme moraalimme suhteen rikkoutuneita. Nyt jokaisen ihmisen sisimmästä pulppuaa ihan opettamattakin monenlaista itsekästä, rakkaudetonta puhetta ja tekoa. Itsestäni ainakin tiedän, että se on totta.
Syntiinlankeemuksen seurauksena maailmaan tuli myös kuolema, sairaudet, väkivalta yms. jotka muuten olisivat jääneet tuntemattomiksi ihmiskunnalle. Me elämme valintojemme vuoksi synnin ja kuoleman varjon maassa.
Tätä se toinen puhuja ilmeisesti koetti sanoa, että jokaisen ihmisen sisin on tällä tavalla "rikkoutunut". Me emme tee sitä hyvää mitä joskus toivomme tekevämme, vaan vaikka yrittäisimmekin, niin suurin osa teoistamme on jatkuvasti itsekkyyden sävyttämää. Jumalan rakkaudellinen tahto ei paljoa kiinnosta meitä. Tekomme, sanamme ja ajatuksemme eivät ole varsinaisesti rakkauden ja hyvyyden täyttämiä.
Mutta se, että olemme moraaliselta puoleltamme turmeltuneita, "nollia" tai "tomuhiukkasia", ei tarkoita sitä, että olisimme arvottomia tai nollia Jumalan luomina ihmisinä! - Yhä edelleen Jumala pitää meitä hyvin arvokkaina. Hän on rakastanut meitä jopa niin paljon, että lähetti Poikansa, Jeesuksen, ihmiseksi, meidän veljeksemme, korjaamaan sen kamalan tilanteen, mihin olimme itsemme ajaneet.
Jumala lupasi, että kuka ikinä uskoo Hänen Poikaansa Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi, oli niitä miten paljon tahansa tai olivat ne mitä laatua tahansa. Jeesus otti vapaaehtoisesti meidän syntimme omille harteilleen ja kärsi meidän ansaitsemamme rangaistuksen. Hän korjasi sen yhteyden Jumalaan, minkä me olimme rikkoneet. Jumala rakastaa ja pitää meitä tärkeänä edelleen niin kuin omaa silmäteräänsä ja kaipaa meitä, kauas Hänen luotaan lähteneitä, takaisin luoksensa.
Jeesus opettaa samasta asiasta kertomuksen avulla Luukkaan evankeliumin luvussa 15 jakeesta 11 alkaen. Siinä on kuvattu meidän tilamme ja Jumalan rakkaus, joka odottaa ja ottaa vastaan jokaisen, joka haluaa palata. Jeesuksen kautta voi palata Jumalan luo. "Joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu".