Minkälaisia pillereitä voi saada sosiaalisten tilantedien pelkoon jos kertoo lääkärille ongelmasta? Olen kuullut beetasalpaajista, mutta onko niistä pidemmän päälle apua? Ymmärtääkseni ne eivät vähennä itsensä tarkkailua. Minulla siis kaikki tyypilliset oireet ja välttelen monia jännittäviä tilanteita parhaani mukaan. Nytkin olen lykännyt yhtä virallista puhelua monta päivää ja usein en saa joitakin asioita edes hoidettua kun pelkään jännitystä. Tässä eräs päivä kävelin kaupungilla ja jopa silloin tunsin lievää jännitystä! Minkälaista apua te olette tähän saaneet?
Minkälaisia lääkkeitä sos. pelkoihin?
justasking
23914
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kiitti vastauksista.
SSRI, rauhoittavat ja beetasalpaajat tepsii ko. vaivaan.
Hei! Missä hintaluokassa nuo lääkkeet suunnilleen liikkuvat? Ovatko kalliita? Olen aika pa tällä hetkellä meinaan... Entä vaaditaanko hirveä taistelu, että niitä määrätään? Pelkään varata aikaa terv.keskukseen, jos minua ei otetakaan todesta.
Olen aloittamassa uuden koulun syksyllä enkä haluaisi siellä heti alusta alkaen vapista ja sokeltaa aina kun on esitelmiä :( Vaivani ei todellakaan mene ohi sillä, että esiinnyn. Se vain pahentaa asiaa, kun mokaa aina itsensä.
Lääkkeet eivät oikeastaan auta ollenkaan masennukseen/ahdistukseen. Lääkkeillä ei esim. saa pois huonoa itsetuntoa. Asiat pitäisi saada selvitettyä ja näin vältytään lääkkeiden syönniltä. Itse olen kärsinyt vaikeasta ahdistuksesta jo 5 vuotta. Lääkkeenä n. 2 vuotta SSRI vaikka siitä ei oikeastaan mitään apua ollut. Se oli vain niin että pystyin pikkasen paremmin tekemään asioita kun sitä käytti, sitä vaan uskoi että se auttaa vaikka tosiaankin ei niin tehnyt.
Ei tepsinyt mulle. SSRI ei kokonaan poistanut ahdistusta/paniikkia, ja beetasalpaajat toimivat vain käsien tärinään. Rauhoittavia en ikinä käyttäisi. Kamomilla tee rauhoittaa ja se on terveellisempää kuin joku lääke.
Eli enpä sitten taidakaan kertoa lääkärille ongelmistani kun ensi viikolla olisi aika, ensisijaisesti varasin sen kipeän jalan takia ja meinasin, että siinä samalla voisi jotain sanoa kun elämä on jo ihan pilalla... Mutta jos kerran mitään apua ei saa niin eletään näin sitten! V***U!!!!
Kerro ihmeessä! Tältäkin palstalta moni on kertonut saanensa apua lääkityksestä. Mitä menetät, jos kokeilet? Sittenpähän tiedät. Mietipä, jos saatkin avun? Eikö olisi mahtavaa? Itse olen myös miettinyt hakea apua esiintymisjännitykseen. Se kun ei mene ohi vain esiintymällä sitkeästi. Pahenee vain enkä enää jaksa aina nolata itseäni yleisön edessä :/
Joillekin SSRI-lääkkeistä on apua on todella paljon. Lääkkeillä on aina myös sivuvaikutuksensa, jotka nekin on yksilöllisiä, mutta yleensä helpottavat muutaman viikon käytön jälkeen. Omalta kohdaltasi tiedät vasta, kun olet kokeillut. Kannattaa todella jutella sen lääkärin kanssa.
niin älä missään nimessä hyväksy itselles Xanoreita. Olen kuullut ja kokenut itsekin, että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Vai että enemmän hyötyä kuin haittaa. :) No juu, olen kyllä lukenut, että niihin jää helposti koukkuun. Jännittää tuo lääkärille meno, en tiedä miten asiani selitän jos siellä on vastassa joku vanha hapannaama. Mutta pakko se kai on, nytkin kun puhelin soi ja näytössä vieras numero niin tuli heti perhosia vatsaan enkä vastannut.
Iski äsken kauhea paniikki, kun tajusin että koulu alkaa ihan just... Ja mulla on vielä heti sellanen kurssi, jossa on paljon esiintymistä. Pakko kai käydä pyytämässä lääkäriltä jotain rauhottavia.
Kerro sitten, miten meni lääkärissä. Mitä se kyseli ja miten suhtautui. Ja että saitko apua pulmaasi.
Tänään sitten kävin lääkärissä. Heti kun aloin selittämään ongelmaani purskahdin tietty taas itkuun, no ainakin tajusi että on tosi kyseessä. Minulla siis ei ole pelkkää esiintymisjännitystä vaan ihan muutenkin. Lääkäri määräsi Cipralex-nimistä lääkettä, joka siis vaikuttaa parin viikon sisällä, eli ei ole mikään sellainen, että ennen jännittävää tilannetta otetaan. Kävinkin jo hakemassa lääkkeen ja vedin napin alas kurkusta. Olen myös menossa juttelemaan jonkun naisen kanssa jännittämisestä.
Itselläkin meni noin. Se määräs Sepramia, joka taitaa olla ihan sama kun tuo Cirpralex. Ja psyk.sairaanhoitajalle laitto lähetteen. Ei niistä lääkkeistä ollu mitään apua, eikä terapiasta. En saa siellä oikein suutani avattua.
mua ei kyllä sosiaalisen tilanteiden pelkoon auttanut niinku lääkkeet yhtään! niinpä en käytä enää mitään, inhoon kuitenkin joskus kun tulee jännitettyä ihan liikaa. Kaupan jonoissa hirvee ahdistus ja toivon ettei muut huomaa, mut yritän vaan hakeutua enemmän sosiaalisiin tilanteisiin, niin oon huomannu ettei jännitä enää niin paljon. otin myös itseäni niskasta kiinni ja aloin soitella työpaikkoihin.
Juu, kyllä se näin menee, että paras lääke on vaan kohdata niitä tilanteita. Olla ihmisten kanssa tekemisissä, harrastaa jotain jne. Kyllä se siitä pikku hiljaa, kun ikää ja kokemusta tulee niin helpottaa. Itselläni alkoi sos.tilanteiden.pelko siinä ylä-asteen alussa ja paheni sitten amiskassa, joka varmaan myös johtui koulukiusaamisesta. Itsetunto oli ihan nollissa, enkä pystynyt koulun ruokalassa syömään, kadulla käveleminen oli ahdistavaa ja kaikki isot kaupat ja kassajonot ahdisti, jopa omien vanhempien seurassa jännitti. Ajattelin kokoajan mitä muut minusta ajattelee ja miltä näytän. Eikä kavereita ollut juuri ollenkaan.
Oon nyt 18v ja on nää oireet alkanu jo vähän helpottamaan, kun on vaan kohdannut niitä jännittäviä tilanteita. Tiedän, että monille tulee vaan paskempi olo, kun häpee itteensä ja näin, mutta ei tästä pelosta pääse muulla tavalla eroon.
He!
Kysyisin miten olette hakeneet apua sos.tilanteiden pelkoon?Itseäni tämä on vaivannut jo pitkään ja olenkin 3vuotta yrittänyt saada itseni hakemaan apua mutta paikanpäälle meneminen tai soittaminen ja asiasta kertominen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta..
Vaikka muuta väittävät. Esimerkiksi parjatut ns bentsot auttavat hyvin sos.til pelkoihin. Mulla on pitkävaikutteinen rivatril käytössä ja kyllä siitä apua on aivan helvetisti sosiaalisissa tilanteissa. Mutta näissä on se juttu että ei näitä napostella kun karkkeja pitkin päivää vaan otetaan vain tilapäisesti tarvittaessa noin tunti ennen odotettavissa olevaa tilannetta. Silloin niistä on myös suurin apu. Tottakai jos näitä posii kun irtokarkkeja päivittäin niin äkkiähän niihin tulee toleranssi ja annosta on lisättävä. Eli hyvä renki mutta huono isäntä.
Itsellä on ollu riva käytössä muutaman vuoden ja tarvittaessa kun oon ottanu niin eipä tolea ole juuri tullut. Pärjään puolikkaalla vieläkin. Kokonaista kehiin vain tosi tiukoissa paikoissa.
Ssri on kokeiltu ja ei niin mitään apua. Voi sanoa että bentsot pelasti meikäläisen tietyllä tavalla. Siinä on vielä sellanen jännä "sivuvaikutus" että kun tietää että voi tarvittaessa ottaa pillerin jolla pääsee hankalan paikan läpi niin jo se tieto monesti auttaa eikä pilleriä välttämättä tarvitse edes ottaa.
Itse luulin lääkäriin mennessä, että lääkäri määräisi joitakin juuri tuollaisia lääkkeitä, joita otetaan vain tarpeen mukaan. Joskus sain kaverilta yhden diapamin, jota kokeilin ennen jännittävää tilannetta ja kyllähän se auttoi hyvin. Nyt olen syönyt tätä masennuslääkettä kaksi viikkoa enkä mielestäni tunne mitään eroa, ei edelleenkään huvita mennä sosiaalisiin tilanteisiin ja vatsassa oli perhosia kun kävin työkkärissä. Ehkä minimaalinen ero tuntui, kun minun piti soittaa virallisia puheluita, jaloissa ei tuntunut sitä ainaista tärinää. Enää ei huvita mennä mihinkään kun koko ajan väsyttääkin.
Sitten pitää vain ottaa uudestaan yhteys lääkäriin, jos saamasi lääkkeet eivät tehoa. Jos lääkäri ymmärsi, että tarvitset lääkkeitä joka päivä? Ja siksi määräsi joka päivä otettavia lääkkeitä? Kauanko siinä pitäisi mennä, että lääkkeet alkavat vaikuttaa? Odottele nyt vielä jonkin aikaa ja ota sitten yhteyttä lääkäriin ja sano, että haluaisit muunlaisia lääkkeitä. (esim. Propral?)
Toivottavasti tilanne selviää.
Itse pääsin sosiaalisesta pelosta menemällä psykologin vastaanotolle. Oli niin hyvä säkä, että sattui hyvä psykologi joka ymmärsi minua. Terapia oli välillä mahdottoman raskasta, kävimme lävitse lapsuuttani jota varjosti isän alkoholismi ja äidin sairastuminen psyykkisesti. Eli lapsuuden turvallisuus tai turvattomuus vaikuttaa aikuisuudessa. Minkälainenkohan lapsuus sinulla on ollut?
Mitkään pillerit ei vie sosiaalisten tilanteiden pelkoa pois. Itte olen syönyt varmaan kymmeniä eri tabuja, kaikilla oli omia huonoja puoliaan, mutta pelkoihin niistä ei ole apua. Ne auttaa enimmäkseen siihen, jos on univaikeuksia, vaikka ainahan ne lääkärit sanoo, että ne vähentää myös jännitystä... ja paskat.
Beetasalpaajat voi toimia hyvin sellaisissa tilanteissa kun kädet tärisee (esim. ruokailu toisten kanssa ja esiintyminen), jolloin olo voi helpottua kun huomaa, ettei kädet tärisekään niin paljon. Jännitystä ne ei poista millään tavalla.
Puheluja varten kannattaa valmistautua niin, että kirjoittaa jotain tukisanoja (tai vaikka koko keskustelun) paperille. Jännityksessä tulee usein unohdettua asioita. Näin ainakin itsekin toimin, koska ne puhelut on vaan pakko tehdä, ei ole vaihtoehtoa.
Jos kärsit univaikeuksista, niin silloin suosittelen hankkimaan jotain tabuja, mutta sosiaalisten tilanteiden pelkoja kannattaa hoitaa toisin avuin. Terapia, harjoitustilanteet, ongelmien kohtaaminen (aloita aina pienin askelin, ei ole tarvetta mennä suoraan esiintymään tuhansien ihmisten eteen).
Ajattelin nyt syödä nuo pari paketillista vielä loppuun kun kerran tuli ostettuakin ja katsoa onko niistä apua siihen mennessä ja jos ei ole, niin en halua enää lääkeitä. Tosiaa minunkin pitäisi päästä keskustelemaan, mutta en tiedä koska.
Olen viime aikoina alkanut saamaan yhtäkkisiä outoja ahdistuskohtauksia jos kuljen vaikka ulkona ja yhtäkkiä tulee joku vastaan, mahasta ottaa ja alkaa huimata ja on pakko katsoa pois päin. Siksi varmaan määrättiin noita ssri-lääkkeitä, kun ahdistuksesta on alkanut tulla niin yleistä eikä enää vain tietyissä tilanteissa kuten ennen. Minua huolestuttaa nuo udet oireet, olen kuitenkin kymmenen vuotta ainakin sosiaalifobiani kanssa elänyt ja nyt yhtäkkiä olen alkanut saada noita outoja kohtauksia joskus kadulla. Pelkään, että sekoan!
Miljoonat ihmiset saa jostain lääkkeestä avun mielenterveys ongelmiinsa, minä myös. Minulla taas ei terapioista tai muista lätinöistä ollut mitään hyötyä.Oikestaan laittoivat vaan pään pahemmin pyörälle. Nyt oiken lääkityksen löydettyäni elän lähes normaali elämää.
Nuo terapiat ja muut voi auttaa joihinkin lieviin tapauksiin mutta kun tilanne on se että pienikin esiintymninen hipoo paniikkia, pakoa,kauhua ym niin ratkaiseva apu tuli lääkkeestä. Ainakin mun kohdalla.