Olen 18 ja asun vielä kotona, sukulaiseni (20-25v) haukkuvat mua lapseksi kun en asu yksin jossain homekämpässä sossun rahoilla. En edes opiskele vielä. En muka ole itsenäinen kun ei ole omaa asuntoa, ja minähän en ole vielä valmis muuttamaan mihinkään, koska masennus yms. on vaan taakkana ja olisi täysin yksin sitten kun ei olis edes vanhempia. Ja mikä on teidän mielipiteenne?
Painostavat muuttamaan kotoa
hääääääh?
21511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sinun ja vanhempiesi välinen asia. Ei tuo 18 vuotta ole sellainen ikämittari, että
kun tullaan täysi-ikäiseksi, niin ovet auki ja omaan kämppään.
Meillä asuu kotona vielä 25-vuotias, eikä olla häntä ajamassa omaan kämppään.
Muuttaa sitten, kun on aika siihen.
Kunhan ei nyt nelikymppisenä enää kotona asu, sellaisiakin löytyy paljon, varsinkin miespuolisia.
Mitäs ihmettä senkin sitten on lopulta väliä, jos joku on 40-vuotias kotona asuva mies? Onko paha ihminen sitten? Jos se ei ole kenellekään osapuolelle mikään ongelma edes (muille kuin ulkopuolisille hyeenoille)?
Alkaa mennä hermot tuohon "peräkammaripoikien" iänikuiseen nälvimiseenkin. Katkeroituneet ämmätkö asialla?
Itse tunnen mm. yhden miehen, joka asui nelikymppiseksi kotonaan, muutti sitten pois ja perusti perheen. Ja elää varmasti elämänsä onnellisempana kuin ne, joiden elämänsisältöä on "peräkammaripoikien" nälviminen.
Aloittajalle: Kuten moni jo sanoi, ihan sinun ja vanhempiesi välinen asia. Ei kenenkään idioottien. Olet 18-v., todella nuori. Ja masentuneen on hyväkin olla läheisten lähellä, jos se vain tuntuu hyvältä. Itse asuin 19-vuotiaaksi asti kotona ihan koulun takia, vanhemmaksi siis kuin sinä, ja se on hyvin tavallista. Monet kaverini ovat asuneet paljon pidempään. Itsekin masentuneena vietin paljon aikaa kotona; todellakin parempi paikka kuin joku ankea luukku, jossa sitten hokisi höperönä ja tuskissaan itselleen miten on "itsenäinen". :D Kuuntele siis itseäsi ja omia tunteitasi äläkä idioottien puheita.
että asuu erillään vanhemmistaan. Eiköhän etelä -Euroopassa, ainakin italialaisessa, yms. kulttuureissa ole ihan yleistä, että perheessä asuu monia sukupolvia jopa. Näin elämä on rikasta ja mielekästä eikä kukaan ole yksin.
Apua löytyy jokaiselle - myös käytännön asioihin tällä tavalla.
Tällaista käytäntöä Suomeenkin!
Vanhukset kärsivät yksinään, nuoret, nuoret perheet lapsineen (kun mummot ja vaarit ym. sukulaiset kaukana) - kaikille ongelmat helpottuisivat kun perheet asuisivat yhdessä.
Älkää nuoret antako KENENKÄÄN painostaa teitä MIHINKÄÄN suureen tai pieneen ratkaisuun! Ihmiselle on tärkeintä kuunnella omaa ääntään. Kaikessa.
Itsekään masennuksen ja sosiaalsiten tilanteiden pelon takia en pysty opiskelemaan tai itsenäiseen elämään, oon 19 ja asun äidin kanssa. Sukulaisia tai ystäviä ei ole, joten ei oo ketään painostamassa muuttamaan. Mutta, jos joku alkaisi haukkumaan minua sen takia niin se pahoittaisi mieltäni todella pahasti.
Todella ärsyttävää, kun nuoria painostetaan muuttamaan jo 15-16 vuotiaana vanhempien luota. Ei siinä mitää hävetävää jos asuu vanhempien kanssa 16-25v ja joillakin ihmisillä tuon iän jälkeenkin on tilanteita, joiden takia asuvat vanhempien kanssa (Avioero, remontti, yms)
Jos nämä sukulaiset eivät ole sinulle mitenkään tärkeitä ihmisiä niin pistä välit poikki tai älä huomioi heitä. Tai sitten ota asia puheeksi ja, jos tämänkään jälkeen he eivät ymmärrä niin silloin viimeistään ainakin itse pistäisin välit poikki.
Oletko ottanut asian puheeksi vanhempiesi kanssa?
Lopuksi ihan vaan yleisesti sanon yksinäisille ihmisille, että vaikka onkin yksinäinen niin ei kannata takertua ihmisiin jotka ovat sinulle huonoa seuraa.
Eihän 18 ole ikä eikä mikään eikä tarvitse muuttaa etenkään jos ei opiskele edes vielä, mutta kyllä jos pitkälti yli parikymppisenä vielä kotona asuu ilman järkevää syytä on aika saamatonta. Kyllä tulee 25-vuotiaasta aikuisesta äijästä joka kotona huinii vanhempien nurkissa mieleen joku nössö peräkamarinpoika. Eri asia tietty sairaidet ja muut vaikeudet, mutta muuten naurattaa nämä kotona maleksivat aikuiset.
ei ole mitään hävettävää olipa minkä ikäinen tahansa. Ihminen itse valitsee seuransa.
No nyt on niin, että tässä ei tule kyllä mitään muuta mieleen kenestäkään muusta kuin sinusta: että olet pinnallinen idiootti. Mitä toisten elämä ja asumiset sinulle kuuluvat? Olisiko aika hankkia oma elämä? Kun olet niin "itsenäinenkin", etkä missään nimessä "huinija?!?? Hahhaah.
Itse olen 18v. tai no, täytän 19 tässä kuussa ja asun himassa, eikä minula ole aikomustakaan muuttaa vielä yhtään mihinkään, ainakaan vuoten. Suurin ongelmani on se, että asunnot Helsingissä sattuvat olemaan hiukka kalliita o_0 ja kun en ole erityisen paljon ehtinyt vielä tienaamaankaan... Toiseksi, ainakin itse pelkään yksinäisyyttä ja syrjäytymistä kun perhe ei ole lähellä, sillä ensi kevääseen asti minulla on tiedossa vain pääsykokeisiin lukua (syksyn ylioppilas kun olen ja lääkikseen kun halajan). En ymmärrä miksi ihmisen pitäisi muuttaa himasta näin nuorena, ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta ei siitä, että ei ole valmis muuttamaan saa ketään tuomita!! Itseäni harmitta suuresti kun ihmiset päivittelevät: "Ai vieläkö sä asut himassa :oo?" Eiköhän se ole jokaisen ihan oma asia milloin muuttaa pois himastaan...
Kannattaa ottaa ihan rauhassa tuon asian suhteen. Jos sinä muutat "sairaana" omaan asuntoon, niin saat kärsiä siitä varmasti paljon enemmän kuin muutaman tyypin kommenteista. Se voi myös pahentaa tilannettasi paljon pahemmaksi mikä tilanne nykyisin on.
Ei ole mitään vikaa vaikka olisit yli 20 , vaikka asuisit vanhempiesi luona. Tärkeintä on että kun muutat omaan asuntoon, olet valmis muuttamiseen.
Yksin asumisessa yksi ongelma on tietysti raha, mutta suurempi ongelma tapauksessasi voi olla yksinäisyys. Pitää kuitenkin muistaa, että jos olet esim. masentunut niin ystäväsi kuin sukulaisesikin saattavat "karttaa" sinua ja takaisin muuttaminen omaan kotiin yksin asumisesta on yleensä paljon "huonompi juttu" kuin se että muuttaisit kokonaan pois kodistasi.
Parempi siis saada asiat hyvin kuntoon ja valmistautua hyvin muuttoon ja sitten vasta muuttaa kuin muuttaisit huonossa tilanteessa.
Ihmiset vain tuppaavat olemaan erilaisia ja siinä missä jotkut asuvat kämppisten ym. kanssa tai joillakin on kavereita joiden luona viettävät valtaosan elämästään niin toisilla taas voi olla huonompikin tilanne. Sen takia kannattaa aina omakohtaisesti ajatella, että mikä on sopiva aika muuttaa pois kotoaan jne. Sinun ei kannata siis miettiä sitä että mitä muut ovat mieltä siitä, koska silloin se ei ole sinun etusi mukaista.
Aikuisen ihmisen tulee ottaa vastuu itestään ja elämästään. Ei voi elää vanhempien luona pitkälle aikuisuuteen ja elellä leveästi äidin pöperöitä mussuttaen, vanhemmat kun kuitenkin olettavat, että aikuinen ihminen alkaa elää omaa elämää. Eikö kukaan ajattele vanhempia ollenkaan? 18v on nuori vielä, tämä oli niille jotka parikymppisinäkin ovat vanhempiensa jaloissa.
millaisia käsityksiä ihmisillä on itsenäistymisestä!
Eihän "itsenäistymistä" ole se että muuttaa erilleen vanhemmistaan ja omaisistaan, vaan se että oppii ottamaan vastuun itsestään ja toisista ihmisistä myös. Se on lähinnä henkisen kasvun prosessi, ei ulkonainen "siiro" jostakin jonnekin.
Sisäinen kehitys niin sanoakseni. Että ihminen on valmis "lentämään" pois pesästä, kun siivet ovat tarpeeksi vahvat ja "lentotaito" hankittu.
Jos lintuemokin tyrkkäisi (tai muut linnunpojat) linnunpoikasen yli laidan pesästä ennen kuin se on tarpeeksi kehittynyt selvitäkseen maailmassa, se putoaisi rähmälleen maahan ja loukkaisi itsensä - ja se olisi sillä selvä sitten...
Näin kävisi myös ihmisenalulle - ja niin on monelle käynytkin - liian varhaista lentoa yrittäneelle - ja on tullut paljon vahinkoa.
Ja jokaisella ihmisellä kehitys on omanlaistaan, jo vauvasta, lapsuudesta lähtien. Sitä ei pitäisi ulkoapäin kiirehtiä.
Olet aivan oikeassa. Jos "itsenäistymiselle" annetaan jokin deadline, niin se voi monissa tapauksissa toimia pikemminkin heitä vastaan kuin heidän puolesta.
Eikä yksin asuminen tee ihmisestä vielä itsenäistä. Eli ei se ole todellakaan "siirto jonnekin toiseen paikkaan", kuten monet ajattelevat. Ihminen itsenäistyy vasta sitten kun osaa ottaa vastuun omasta olemisestaan ja elämisestään. Jos tuota yrittää liian aikaisin niin tilanne voi mennä korkeintaan paljon pahemmaksi kuin mitä se muuten olisi.
Yksin asuminen on tietysti erittäin tärkeä prosessi itsenäistymisessä eli siinä mielessä se yleensä viimeistään ratkaisee tuon asian. Toisaalta jos elämäntilanne on vaikea, ei kannata liikaa kiirehtiä tuon asian kanssa.
Tuosta eläinvertauksesta sanoisin vielä, että siinä missä eläimissä vain vahvimmat yksilöt selviytyvät niin ihmisillä kaikki yksilöt koetaan tärkeiksi. Jos jokin lintu ei osaakkaan lentää deadline aikaan, niin se kuolee siihen paikkaan. Ihmisillä taas suhtautudaan jokaiseen tapaukseen yksilöllisemmin. Toisaalta on tietysti niitä "vanhempia" jotka eivät ota noita asioita huomioon.
Huonosti menee jos tätä "valmiutta pesästä lentämiseen" ei ole vielä 25-vuotiaanakaan saavuttanut. Yleensä silloin on kyse jo mielenterveysongelmista tai sitten vanhemmissa jotain vikaa.
Niin no se on totta, että useimmilla pitäisi olla tilanne siinä mallillaan että tuossa iässä pitäisi olla jo valmiudet yksin asumiseen.
Toisaalta ihmiset ovat yksilöllisiä ja itse ainakin näen, että esim. vanhempien kanssa asuminen voi olla masentuneelle ihmiselle pienempi paha kuin se yksin asuminen (oli se sitten jonkun yksittäisen ihmisen mielestä kuinka säälittävää tahansa).
Muutenkin tuo "säälittävä" sana kuullostaa varsin negatiiviselta. Ottaen kuitenkin huomioon että niitä "säälittävämpiä" tapauksia on paljon enemmän muita kuin ne jotka asuvat kotona tuossa iässä.
Nuori saa kerättyä hyvät pesämunat tulevaisuuteen.
Kotona saa asua syödä ilmaiseksi, vaikka itse käykin työssä.
Kyllä niille rahoille vielä käyttöä löytyy, ja koska itse pärjäämme rahallisesti
hyvin, antaa "isommankin linnun" vahvistaa siipiään.
>Ei ole olemassa "tiettyä sääntöä" kotoamuuttamiselle - "säännöthän" laativat ihmiset.
Kaikki stereotyyppiset käsitykset ovat yleensä huonoja - "mitä nyt ihmisetkin ajattelevat tai sanovat".. -tyyliin.
"Ihmisten" (keiden?) ajattelua ei välttämättä ole edes -- ja jos on (etenkin pienessä yhteisössÄ), sitä voi muuttaa, käyttäytyä toisin -- . "Yleiset käsitykset" siitä mikä milloinkin on "soveliasta" ..- mistä ne oikein syntyvät?
-- Vai kuvitellaanko vain mitä "muuta sanovat tai ajattelevat"...
Niitä vääristyneitä, stereotyyppisiä ajatuksia ja käsityksiä voi muuttaa kun osoittautuu että "toisenlainen" käytäntö onkin osoittautunut hyväksi.
Lasten kotoamuutto on yksilöllistä jokaisessa perheessä, tilanteen mukaan.
Älkää antako "sosiaalisen mileipide"-paineen vaikuttaa.
Perhekeskeisyys osoittautuu myös yksilön parhaaksi.
Minulle kävi niin, että omat vanhempani (!) alkoivat painostaa minua muuttamaan pois kotoa 15-vuotiaana, koska olin tyttö. Se oli kova paikka, koska muita ikäisiäni tyttöjä heidän vanhempansa kohtelivat hyvin suojelevasti.
Onkohan muilla ollut vastaavia kokemuksia?
18-vuotiaanakaan ei ole vielä kiirettä muuttaa kotoa, mutta itse en 15-vuotiasta vielä lähettäisi maailmalle. Mitä suotta kiirehtiä?
kiire kotoisin?
Joku on sanonut, että "pirulla on kiire" - ja niin se varmaan on tässäkin.
Piru (eli muilta nimiltään saatana, perkele, sielunvihollinen) haluaa kiirehtiä asioita saadakseen nuoren ihmisen väärälle tielle, tielle joka on viemässä tuhoon (siihen mahdollisuuteen tässä tapauksessa), koska se aina haluaa tuhota ihmiselämää.
Taistelua käydään aina jokaisesta ihmisestä hyvän ja pahan välillä. Sama taistelu on aina myös ihmisessä itsessään.
Nuori ihminen tarvitsee rakastavia ihmisiä vielä kauan tukemaan kasvuaan (ja me muutkin tarvitsemme kaikki jatkossakin). Sitä eivät korvaa pillerit, psykiatrit ja laitokset koskaan. Koti on ihmisen paras paikka - ja sieltä ei koskaan tulisi tarvita lopullisesti lähteä - sen tulisi aina olla turvasatama, johon voi aina palata.
Samalla tavalla kun pieni lapsi oppii vähitellen kävelemään ja irtautumaan äidin läheisyydestä vähitelleen, samalla tavalla tulisi tapahtua kotoa irtautuminenkin - niin, ettei se tunnu väkivaltaiselta ja turvattomalta, vaan voisi aina tarvitessaan palata "turvatankkaamaan" itseään niin kauan kuin tarvitsee ja aina kun tarvitsee.
muutin pois kotoa koska en tullut toimeen isäpuolen kanssa. Nyt asun vuokra-asunnossa kämppiksen kanssa, mut koko ajan etsin ihan omaa kämppää.
Mä olen sitä mieltä että jokainen muuttaa pois kotoaan silloin kun haluaa, luin jostain lehdestä jossa oli aiheena omaan kotiin muuttaminen niin siinä kerrottiin että yli 20v miehistä vielä puolet asuu kotona ja naisista hieman alle puolet.
Ei siinäkään ole mitään pahaa jos asuu yli 20v kotona, kunhan itse maksaa omat menot ja vaikka osan vuokrasta.
Jos talo on vielä 2- 3 kerroksinen omakotihökkeli niin kyllä silloin tilaa pitäisi riittää. Eihän muallakaan Euroopassa muuteta pois kotoa kuin keskimääräisesti vasta 25 vuotiaana. Onko Suomessa näin juntteja ihmisiä?