Seuraavassa lyhennelmä ( pitkä sellainen) Myrna Grantin kirjasta VAELLUS,
joka kuvaa meediona toimineen nuoren naisen elämää.
Siitä tulee selvästi esille, kenen kanssa meediot ovat tekemisissä.
Eli ei suinkaan valkeuden!
Myrna Grant
VAELLUS
(otteita juutalaisen Rose Warmerin elämästä)
Karas-sana 1980
1.Lapsuus Piestanyssa Unkarissa
Tädin ja sedän taloudessa noudatettiin tiukasti ortodoksijuutalaisten säädöksiä, ja heidän kotinsa järjestyksessä ja rituaaleissa oli paljon sellaista, mistä pidin, osaamatta selittää, miksi. Rakastin etenkin sapattia, jolloin sain tulla pöytään parhaassa mekossani ja kynttilät ja viini siunattiin (s.16).
Mutta kasvaesssani muutuin kapinalliseksi. Kotona uskoin siihen säkenöivään nihilismiin, jota kirjoistamme luin. (s. 17)
2.Opiskelu, nuoruus Wienissä ja Budapestissä, spiritismi
Ja koko elämän yllä oli suloinen vapauden tunne; verboten,
´kielletty´, oli kokonaan unohdettu käsite. Lapsuuteni synkät, levottomat sotavuodet olivat iäksi ohi. Edessä väikkyi menestys, maine ja suuri onni. (s. 25)
Helen ja hänen miehensä kuuluivat gnostilaisiksi itseään kutsuvaan ryhmään, joka koostui valikoiduista ja minun mielestäni
hiukan eriskummallisista intellektuaaleista ja taiteilijoista. (s. 37)
Panin merkille, että modernissa unkarilaisessa gnostilaisuudessa oli yksi yhteinen piirre yli-ihmisajattelun kanssa. Meidän salainen tietomme tarjosi meille mahdollisuuden nousta toisia korkeammalle, etuoikeutetuiksi ihmisiksi, joilla oli suuremmat voimat kuin muilla (s. 38).
Sain usein istunnoissa viestejä hengiltä tai olin yhteydessä kuolleisiin. Nykyisin tiedän, ettteivät minulle suinkaan kuolleet puhuneet vaaan pahat henget, mutta siihen aikaan uskoin keskustelevani kuolleiden ihmisten henkien kanssa. Istuntoihin tuli korkeita valtion virkamiehiäkin kyselemään tulevaisuudesta (s. 60)
Eräänä päivänä ystäväni kutsui minut tapaamaan miestä, joka myös oli meedio... Meidät oli tuskin esitelty, kun tapahtui jotakin pelottavaa. Miehessä olevat demonit aloittivat raivokkaan riidan minussa olevien demonien kanssa. En kyennyt ymmärtämään enkä hallitsemaan tapahtumia, joiden keskelle olin joutunut. Miehen henget tiesivät minusta kaiken. Omat henkeni olivat usein käskeneet minua menemään taidekoululle, ottamaan kynän käteeni ja antaa henkien piirtää.. Nyt miehen henget alkoivat kirkota minun henkiäni, nimitellä niitä ja pilkata niitä siitä, etten totellut niitä taidekoulussa. Ne alkoivat pilkata minuakin väittäen, että sydämessäni kaipasin Jumalaa ja halusin kuulla hänestä...
Lopulta omat henkeni alkoivat huutaa, että niitä pitkästytti, ne halusivat ihmisolennoilta huvitusta ja minun pitäisi mennä iljettäviin paikkoihin järjestääkseni niille huvia. Minua inhotti niin että huusin:
”Nyt riittää! En halua enää olla meedio!”
Sitä seurasi hirveä rangaistus. Henget nostivat minut ilmaan matolta, jolla seisoin, ja paiskasivat minut lattiaan. Rimpuilin epätoivon vimmalla vapaaksi niiden kirouksista ja iskuista. (s.62)
…. olin päätänyt kertoa kaikille, että luonamme vierailevat henget eivät olleet hyviä henkiä, niin kuin olimme toivoneet, vaan pahoja, valehtelevia,saastaisia henkiä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, toisetkin alkoivat kertoa epätavallisista ja pelottavista kokemuksista:
ruokottomista viesteistä joita he olivat saaneet ”täältä siirtyneiden rakkaiden hengiltä, seiniltä putoilevista tauluista, kuristamisista, kirouksista.... Jumalan suuresta armosta silmiimme osui lopulta Jesajan 8. luvun kohta:
JA KUN HE SANOVAT TEILLE; KYSYKÄÄ VAINAJA- JA TIETÄJÄHENGILTÄ, JOTKA SUPISEVAT JA MUMISEVAT, NIIN EIKÖ KANSA KYSYISI JUMALALTANSA ? KUOLLEILTAKO ELÄVIEN PUOLESTA (S. 63)
3.Natsivallan aika, keskitysleirit
Saimme tiedon, että Eugene oli viety ghetosta erääseen Tsekkoslovakian keskitysleiriin. Hermine-täti, hänen miehensä ja muutama muu täti oli viety samaan leiriin.
Isän kuolema ajoi minut ajattelemaan Michelangelon Jumalaa, mutta ei älyllisellä gnostilaistavallani eikä spiritistinä. Veres, hellittämätön suru vihloi ja tykytti jokaisessa luussani. (s. 66)
Viikon ajan istuin huoneessani, surin isääni ja luin Raamatusta kirjan toisensa jälkeen onnettomana ja toivottomana...Luin, että taivaallisen kaupungin ulkopuolelle jäävät ne, jotka ovat harhailleet pois Jumalan yhteydestä, ja noituuden harjoittajat ja siveetömät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta. Poskiani poltti syyllisyys.... Ilmestyskirjan sanat ”Tule, tule,tule” jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. (s. 66)
joka kuvaa meediona toimineen nuoren naisen elämää.
Siitä tulee selvästi esille, kenen kanssa meediot ovat tekemisissä.
Eli ei suinkaan valkeuden!
Myrna Grant
VAELLUS
(otteita juutalaisen Rose Warmerin elämästä)
Karas-sana 1980
1.Lapsuus Piestanyssa Unkarissa
Tädin ja sedän taloudessa noudatettiin tiukasti ortodoksijuutalaisten säädöksiä, ja heidän kotinsa järjestyksessä ja rituaaleissa oli paljon sellaista, mistä pidin, osaamatta selittää, miksi. Rakastin etenkin sapattia, jolloin sain tulla pöytään parhaassa mekossani ja kynttilät ja viini siunattiin (s.16).
Mutta kasvaesssani muutuin kapinalliseksi. Kotona uskoin siihen säkenöivään nihilismiin, jota kirjoistamme luin. (s. 17)
2.Opiskelu, nuoruus Wienissä ja Budapestissä, spiritismi
Ja koko elämän yllä oli suloinen vapauden tunne; verboten,
´kielletty´, oli kokonaan unohdettu käsite. Lapsuuteni synkät, levottomat sotavuodet olivat iäksi ohi. Edessä väikkyi menestys, maine ja suuri onni. (s. 25)
Helen ja hänen miehensä kuuluivat gnostilaisiksi itseään kutsuvaan ryhmään, joka koostui valikoiduista ja minun mielestäni
hiukan eriskummallisista intellektuaaleista ja taiteilijoista. (s. 37)
Panin merkille, että modernissa unkarilaisessa gnostilaisuudessa oli yksi yhteinen piirre yli-ihmisajattelun kanssa. Meidän salainen tietomme tarjosi meille mahdollisuuden nousta toisia korkeammalle, etuoikeutetuiksi ihmisiksi, joilla oli suuremmat voimat kuin muilla (s. 38).
Sain usein istunnoissa viestejä hengiltä tai olin yhteydessä kuolleisiin. Nykyisin tiedän, ettteivät minulle suinkaan kuolleet puhuneet vaaan pahat henget, mutta siihen aikaan uskoin keskustelevani kuolleiden ihmisten henkien kanssa. Istuntoihin tuli korkeita valtion virkamiehiäkin kyselemään tulevaisuudesta (s. 60)
Eräänä päivänä ystäväni kutsui minut tapaamaan miestä, joka myös oli meedio... Meidät oli tuskin esitelty, kun tapahtui jotakin pelottavaa. Miehessä olevat demonit aloittivat raivokkaan riidan minussa olevien demonien kanssa. En kyennyt ymmärtämään enkä hallitsemaan tapahtumia, joiden keskelle olin joutunut. Miehen henget tiesivät minusta kaiken. Omat henkeni olivat usein käskeneet minua menemään taidekoululle, ottamaan kynän käteeni ja antaa henkien piirtää.. Nyt miehen henget alkoivat kirkota minun henkiäni, nimitellä niitä ja pilkata niitä siitä, etten totellut niitä taidekoulussa. Ne alkoivat pilkata minuakin väittäen, että sydämessäni kaipasin Jumalaa ja halusin kuulla hänestä...
Lopulta omat henkeni alkoivat huutaa, että niitä pitkästytti, ne halusivat ihmisolennoilta huvitusta ja minun pitäisi mennä iljettäviin paikkoihin järjestääkseni niille huvia. Minua inhotti niin että huusin:
”Nyt riittää! En halua enää olla meedio!”
Sitä seurasi hirveä rangaistus. Henget nostivat minut ilmaan matolta, jolla seisoin, ja paiskasivat minut lattiaan. Rimpuilin epätoivon vimmalla vapaaksi niiden kirouksista ja iskuista. (s.62)
…. olin päätänyt kertoa kaikille, että luonamme vierailevat henget eivät olleet hyviä henkiä, niin kuin olimme toivoneet, vaan pahoja, valehtelevia,saastaisia henkiä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, toisetkin alkoivat kertoa epätavallisista ja pelottavista kokemuksista:
ruokottomista viesteistä joita he olivat saaneet ”täältä siirtyneiden rakkaiden hengiltä, seiniltä putoilevista tauluista, kuristamisista, kirouksista.... Jumalan suuresta armosta silmiimme osui lopulta Jesajan 8. luvun kohta:
JA KUN HE SANOVAT TEILLE; KYSYKÄÄ VAINAJA- JA TIETÄJÄHENGILTÄ, JOTKA SUPISEVAT JA MUMISEVAT, NIIN EIKÖ KANSA KYSYISI JUMALALTANSA ? KUOLLEILTAKO ELÄVIEN PUOLESTA (S. 63)
3.Natsivallan aika, keskitysleirit
Saimme tiedon, että Eugene oli viety ghetosta erääseen Tsekkoslovakian keskitysleiriin. Hermine-täti, hänen miehensä ja muutama muu täti oli viety samaan leiriin.
Isän kuolema ajoi minut ajattelemaan Michelangelon Jumalaa, mutta ei älyllisellä gnostilaistavallani eikä spiritistinä. Veres, hellittämätön suru vihloi ja tykytti jokaisessa luussani. (s. 66)
Viikon ajan istuin huoneessani, surin isääni ja luin Raamatusta kirjan toisensa jälkeen onnettomana ja toivottomana...Luin, että taivaallisen kaupungin ulkopuolelle jäävät ne, jotka ovat harhailleet pois Jumalan yhteydestä, ja noituuden harjoittajat ja siveetömät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta. Poskiani poltti syyllisyys.... Ilmestyskirjan sanat ”Tule, tule,tule” jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. (s. 66)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.