Jos ihminen on henkisesti niin kypsä, että on oikeasti kiinnostunut sellaisesta asiasta kuin ihmisten välinen tasa-arvo, on se minusta hatunnoston arvoinen asia. Kuinka moni meistä on sellainen, riippumatta siitä minkä vaikutelman hauamme muille antaa? Mistä voi erottaa feministin, joka ei ole todellisuudessa kiinnostunut vähääkään muiden naisten asemasta tai tasa-arvosta yleensä, vaan pönkittää omaa egoaan tai purkaa katkeruuttaan miehiä kohtaan, sellaisesta jonka alussa kuvailin, jos kumpikin puhuu lähes samoin ilmaisuin asioista? Tuleeko se ilmi rivien välistä, vai pitäisikö nähdä esim. miten kyseiset henkilöt käyttäytyvät "siviilissä" miehiä kohtaan? Onko näitä aitoja feministejä 10 vaiko 90% niistä jotka väittävät olevansa feministejä? Kuinka moni "feikki-feministi" edes tiedostaa olevansa vain omalla asialla jne. Tällaisia kysymyksiä herää. Kun itsellä on sellainen luonne joka pyrkii aina katsomaan siihen perimmäiseen motiiviin, niin niitä on aika vaikea painaa villaisella, joka taas aiheuttaa varsin varauksellisen suhtautumisen niihin jotka mainostavat itseään feministeiksi. Luonnollisesti ihmiset ajavat sen ryhmittymän etuja johon itse kuuluvat, mutta jos on kyse tasa-arvosta, asia ei ole enää niin yksikartainen, varsinkin kun itse kuuluu "vastakkaiseen" ryhmittymään. Kannattaako näitä edes miettiä? Pitäisikö ensin vain luottaa feministin vilpittömyyteen ja katsoa mitä paljastuu vai miten pitäisi suhtautua?
Feministin tunnistaminen
Egualisti (m)
8465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jatkuvasti hoilotetaan "tasa-arvoa" mutta itse olen monesti ihmetellyt että mikähän on se "arvo" johon tässä viitataan?
Siis rahallisesti samanarvoinen, ei kai tuossa voi olla muuta kysymyksessä kuin raha?
Ja jos kysymyksessä on jokin muu, niin eikö se silloin ole sidoksissa johonkin ihan muuhun, esim. vaikka kristilliseen hölynpölyyn tyyliin "jokainen ihminen on arvokas" tms?
Ja sitten voikin tarkastella vaikka hieman elämisen realiteettejä ja kysyä jos ihmisellä todellakin on arvo, ja mihin se siinä tapauksessa perustuu.
Taidan olla sitä mieltä että olisi rehellisempää puhua rahallisesta tasa-arvosta kuin mistään muusta. Tietenkin voi kysymyksessä olla myös viittaus kristinuskoon, jossa nainen on "tehty miehen kylkiluusta" mutta onko tuossa sitten pakko käyttää käsitettä "arvo"?
Summa summarum, niin tekisi mieli todeta että koko tämä fraasi "tasa-arvo" kuullostaa vallan merkilliseltä.
Tasa-arvo? Siis rahallisesti vai? Ja jos minä onnistun tekemään fyysistä duunia paremmin tuloksin ja nopeammin kuin naiset, niin enkö minä silloin ole rahallisesti arvokkaampi? Kuinka arvottomampi voisi siinä tapauksessa vaatia tasa-arvoa? Silloinhan hänen pitäisi vähintään syödä kourallinen stereoidejä ja ties mitä muuta.
Tasa-arvo. Kylläpä on ihmeellinen käsite.
Ja mikähän on minun arvoni ja kukahan sen määrittelee?
mun käsitys on et feminismi ei pyri tasa-arvoon, vaan naisen etuihin niin pitkälle kuin mahdollista, jopa miehen etujen kustannuksella.
Joo pissiksen ja oikean feministin välillä on varmaan eroja, suurin osa tällä palstalla on noita ekoja, mut oikein mielipiteitäkin joskus löytyy juupas/eipäs juttujen lisäks. No tohon tänkin palstan suosiokin oikeesti perustuu.
"Pitäisikö ensin vain luottaa feministin vilpittömyyteen ja katsoa mitä paljastuu vai miten pitäisi suhtautua? "
Kyllä vähän kannattaa katsoa noita naisunionien jne. naisjärjestöjen aloitteita, ja alkaa pitämään ääntä järjettömimmistä yksipuolisuuksista, joita niistä löytyy. Samoin tuommoisten mönkäreiden puheista kannattaa katsoa sitä, mitä niiden takana on - esim. tuo työnantajien perhevapaavelvollisuuksien lisääminen on tyypillinen punahanke, joka yrittää saada tulonsiirtoja pienyrittäjien selkänahasta (tällä hetkellä sosiaalidemokraattisen, kun kepukin on hyvin sosialistinen puolue nykyisin) valtion pohjattoman ahneuden säkkiin.
Ts. konkreettisista aloitteista kannattaa olla perillä - positiivinen yllätys tänään mulle oli, että on olemassa esim. Miessakit RY, joka tuo sitten miesnäkökulmaa asioihin.
Luulisin, et ns. feikki-feministin voi tunnistaa siitä, että hän korostaa olevansa feministi. Hän mainostaa olevansa feministi, vaikkei välttämättä edes tiedä mistä feminismissä on kyse. Todellisuudessa vain teoilla on merkitystä. Samoin ns. feikin voi ehkä tunnistaa siitä, että hän vihaa miehiä. Feminismissä on nimenomaan kyse miesten ja naisten välisen tasa-arvon parantamisesta. Feministi ei ole sovinistin vastakohta.
Olen ollut aina miesten ja naisten tasa-arvon kannalla. En ole ollut mielestäni kumpaankaan suuntaan puolueellinen, vaan olen pyrkinyt arvioimaan jokaisen yksilön käyttäytymistä irrallaan hänen sukupuolestaan. Mahdollisimman puolueettomana arvioijana olen tietenkin nähnyt usein, miten jotkut miehet kohtelevat naisia väärin. En ole myöskään voinut välttyä huomaamasta, kuinka jotkut naiset käyttävät feminismiä lyömäaseena kaikkia miehiä kohtaan.
Kun itse pyrkii toiminnassaan tasa-arvoon, ei ole mukavaa kuunnella kenenkään naisen suusta, että miehet sortavat naisia, kun perusoletuksena on aivan selvästi, että kuulija on tällainen mies, vaikka itse ei tätä myönnäkään. Jotkut nuoret naiset nykyään yrittävät saada heidän kanssaan eri mieltä olevan miehen hiljaiseksi antamalla miehen ymmärtää, että hänen eri mieltä olemisensa liittyy siihen, että mies haluaa pitää vallan yhä itsellään. Jos siinä alkaa puolustamaan itseään, niin helposti voidaan väittää, että mies vain todisti käyttäytymisellään väitteen oikeaksi. On vaikea olla hiljaa oikeassa ja niellä kaikki.
Monet feministiksi itseään mainostaneet tai feminismistä vaikutteita saaneet naiset ovat saaneet epätasa-arvoa ajavalla toiminnallaan paljon huonoa aikaan. Monet tasa-arvoa kannattavat miehet ovat kyllästyneet koko feminismiin ja oikeasti tasa-arvoa ajavat naiset ovat aivan turhaan saaneet kuulla ja kärsiä siitä, että jotkut naiset ovat pyrkineet tasa-arvon nimissä vain ajamaan omaa etuaan. Suurin osa monien miesten feminismiä kohtaan esittämästä kritiikistä on mielestäni oikeaan osuvaa, koska se ei kohdistu tasa-arvopyrkimyksiä, vaan uutta epätasa-arvoa ajavia pyrkimyksiä vastaan. Tämä kritiikki ei kohdistu lainkaan naisiin, jotka todella ajavat tasa-arvoa, sillä kuten Egualisti sanoo hyvässä kirjoituksessaan, tasa-arvon ajaminen on hatunnoston arvoinen asia.
Feikki-feministit saavat todellakin aikaan ikäviä seurauksia. Sovinistien määrä ei välttämättä lisäänny, mutta sovinismin määrä lisääntyy, koska valmiit sovinistit provosoituvat lisää. "Tavalliset" miehet alkavat myös nähdä helpommin oikeissakin feministeissä (joita kutsun tässä equalisteiksi) samoja motiiveita kuin feikkaajilla. Equalistit tulevat tämän takia kohtaamaan yhä enemmän sovinismia jota ei ole todellisuudessa edes heille suunnattu, eli sovinismia joka johtuu niistä ennakkoluuloista jota feikkajat ovat luoneet. Tästä seuraa (on varmasti jo seurannut) että equalistin ja "kunnon miehen" välissä on vääristävä tekijä, jonka takia kumpikin näkee toisissaan enemmän tylyyttä ja vähemmän kunnioitusta toisiaan kohtaan, kuin jos tätä vääristävää tekijää ei olisi. Tällä on arvaamattoman suuri merkitys kaikkeen mahdolliseen näiden tahojen välillä.
Erimielisyydestäkin voi syntyä rakentavaa keskustelua, mutta jos kokee saavansa osakseen halveksuntaa, se ei tule onnistumaan, vaan silloin aletaan puolustamaan OMAA ihmisarvoa ja seurauksena on vääjäämättä hyökkäys-puolustus tilanne. Ihminen tarvitsee vähintään sen, että häntä arvostetaan ihmisenä ennenkuin mitään todellista kohtaamista voi tapahtua, millä tasolla tahansa. Ylenkatseellinen ihminen voi luulla että hänen auktoriteettinsa kasvaa, mutta näin ei todellisuudessa käy. Halveksunta ei suinkaan kerro lujuudesta eikä itseluottamuksesta, eikä ole omiaan lisäämään uskottavuutta.
En tuomitse itseäni siitä, että olen varauksellinen feministien suhteen, mutta se on oma vikani jos käyttäydyn heitä kohtaan negatiivisten ennakkoluulojen perusteella ilman selvää näyttöä. Feministiäkään ei voi syyttä siitä, jos hän tahtomattaan näkee ympärillään potentiaalisia sovinisteja, mutta jos hän käyttäytyy sen perusteella, voi syyttää vain itseään jos saa kohdata vähättelyä käytöksensä takia.
Feikki-feministit eivät tiedä (tai välitä siitä) kuinka suuri vaikutus heillä on sovinismin määrään ja siihen missä valossa equalistit nähdään. On helppo sanoa että "ei pidä yleistää", mutta jos yleistämisellä halutaan etukäteen suojella itseään ihmisarvoa kohtaan tapahtuvaa hyökkäystä kohtaan, kuten tämän aiheen ympärillä uskon tapahtuvan, eivät vanhat hyvät sanonnat merkitse, vaan ainoa lääke on riittävä määrä rohkaisevia esimerkkejä kummankin osapuolen taholta. Se vaatii vain oikean asenteen. Uskon että keinoja kyllä löytyy sen jälkeen. Muuta ei oikeastaan voi tehdäkään kuin käyttätyä oman asenteen mukaisesti ja jättää muiden asiaksi missä valossa se nähdään.
Noidankehä on valitettava, koska samaa asiaa ajavat ihmiset todella usein ymmärtävät toisensa väärin. Näissä keskusteluforumeissa monet miehet kritisoivat todella voimakkaasti feminismiä (= feikki-feminismiä) ja moni tasa-arvoa ajava nainen varmasti luulee, että kritiikki kohdistuu heihin. Tasa-arvoa ajavat naiset luulevat, että kritiikkiä esittävät miehet pelkäävät ja vastustavat tasa-arvoa, vaikka heidän kritiikkinsä johtuu siitä, että he itse uskovat tasa-arvoon! Tasa-arvoa kannattavat naiset puolustautuvat ja miehet tulkitsevat tämän feministien kyvyttömyydeksi kestää kritiikkiä, vaikka vastaajat eivät edes ole niitä henkilöitä, joita on kritisoitu. Kaikki tuo johtuu väärinymmärryksestä, joka pitää pystyä poistamaan. Itsekkäimmät feministit ovat saaneet todella paljon pahaa aikaan, sillä he ovat pystyneet kehittämään riitoja niiden ihmisten välille, joiden oikeasti pitäisi tulla mitä parhaimmalla tavalla toimeen keskenään, siis tasa-arvoon pyrkivien naisten ja miesten.
Toivottavasti yhä useampi pystyy murtamaan Equalistin mainitseman noidankehän. Silloin on mahdollista keskustella järkevästi oikeista asioista ja jättää kiihkofeministit omiin pieniin piireihinsä miettimään sitä, miten epätasa-arvoa ja väärinymmärrystä voitaisiin vielä enemmän kehittää.
"...jättää kiihkofeministit omiin pieniin piireihinsä miettimään sitä, miten epätasa-arvoa ja väärinymmärrystä voitaisiin vielä enemmän kehittää."
Kiihkofeministit haluavat kompensoida omaa heikkouttaan tai suojella itseään ampumalla ympäriinsä. Taustalla voi olla jotain sellaista joka tekee tarkoituksesta ymmärrettävän, mutta keinot eivät ole oikeutettuja, eivätkä heitä pitemmän päälle pelasta, vaan pakottavat käyttämään yhä tehokkaampia aseita koska ympäristö alkaa närkästyä.
"Kaikki tuo johtuu väärinymmärryksestä, joka pitää pystyä poistamaan."
Jos lähdetään siitä että feministit ovat tässä aktiivisia toimijoita, pitäisi miesten uskaltaa raottaa panssariaan siinä määrin, että kuuntelisivat loppuun sen mitä feministillä on sanottavaa, ja ehkä kysyisivät vielä päälle yhden kysymyksen ennenkuin siirtyisivät pulustuskannalle. Feministien taas pitäisi miettiä sitä, missä muodossa he tuovat asiansa esille meille putkiaivoille. Pienemmässä mittakaavassa mies voi ilolla (isolla I:llä) luopua omasta mukavuudestaan saadakseen kunnioittamansa naisen onnelliseksi. Miksi ei myös suuremmassa mittakaavassa naisten suhteen? Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan jos toiveet ilmaistaan syyttelyn aggressiivisten vaatimusten kautta kuin korkeintaan pitkin hampain, "no ota nyt sitten oma osuutes perkele"-tyyliin. Siitä jää huono maku suuhun ja hampaan koloon töhnää.