Oon niin paras kuski

Eilen oli 7. ajotunti, vasta sillon menin liikenteeseen. Auto sammui risteykseen. Tuskin pysyin omalla kaistallani. Opettaja raivosi. Minä hikoilin ja kurkku oli niin kuiva etten pystynyt puhumaan. Välillä jalat tärisi niin etten pystynyt kytkintä tarpeeksi hitaasti nostamaan.
Nään painajaisia kaikista kauheista tilanteista mitä liikenteessä voi tapahtua. Mua alkaa itkettää aina ajamisen aikana,

JA SILTI, silti jatkan. Olkoon tämä lohdutuksena muille panikoiville säheltäjille. Huonompaa oppilasta kuin minä tuskin on, mutta toivossa on hyvä elää.
3319
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tsemppiä :)
Yleensä liikenteeseen mennään jo toisella / kolmannella kerralla.
Älähän kuitenkaan stressaa, toisilla perusasiat vievät enemmän toisilta vähemmän aikaa.
Jos tuntuu kannattaa ottaa lisätunteja tai pyytää isää tai äitiä opettamaan antaa sinun rauhassa harjoitella suljetulla alueella (Huomaa, esimerkiksi parkkipaikka ei ole suljettu alue ellei puomeja sisäänkäynneillä ole suljettu)
Joskus on jopa helpompaa mennä kokeilemaan tutun kanssa ajamista :)

Äänestä
  • Kannattaa tosiaan harjoitella tuo sujuva liikkeellelähtö (tarvittaessa autokoulu järjestää automaattivaihteistollisen auton), jonka jälkeen vasta liikenteeseen.
    Silloinkin on hyvä mainita opettajalle mahdollisesta epävarmuudesta liikenteessä, ja pyytää harjoittelua varten hiljainen tieosuus (niitä kyllä löytyy joka paikasta).
    Itsellänikin ensimmäiset ajotunnit olivat varmasti hauskaa seurattavaa toisista autoista. Milloin oli nopeutta liian vähän, ja milloin taas meinattiin ajaa vastakkaisella kaistalla, tasa-arvoisista risteyksistä puhumattamaan... :)
    Ja niinkuin edellisessä viestissä sanottiinkin, niin kaikki eivät kehity samalla tavalla, vaan joku pääsee vähimmäismäärällä, ja joku taas tarvitsee enemmän ajotunteja, mutta kortin saat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin...

    //Helb

    Äänestä

Kyllä se siitä vielä lutviutuu...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


jippiiiii kirjoitti:

Eilen oli 7. ajotunti, vasta sillon menin liikenteeseen. Auto sammui risteykseen. Tuskin pysyin omalla kaistallani. Opettaja raivosi. Minä hikoilin ja kurkku oli niin kuiva etten pystynyt puhumaan. Välillä jalat tärisi niin etten pystynyt kytkintä tarpeeksi hitaasti nostamaan.
Nään painajaisia kaikista kauheista tilanteista mitä liikenteessä voi tapahtua. Mua alkaa itkettää aina ajamisen aikana,

JA SILTI, silti jatkan. Olkoon tämä lohdutuksena muille panikoiville säheltäjille. Huonompaa oppilasta kuin minä tuskin on, mutta toivossa on hyvä elää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu