Vanhan vallan pystytys on alkanut. Riitta Laukama on nimitetty "opetustoimen johtajaksi". Siitä se lähtee. Seuraavana odotettavissa: Isä Jan Aarts yleisvikaariksi, isä Frans Voss tiedotuskeskuksen johtajaksi etc.
http://katolinen.net/?p=1245
http://katolinen.net/?p=1245
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitä vikaa? hyvämaineisia ja oppineita katolilaisia ja ennen kaikkea kirkon uskollisia palvelijoita.
"Hiippakunnan asiainhoitaja, piispaksi valittu isä Teemu Sippo SCJ on nimittänyt teol. maist., luonnont. kand. Riitta Laukaman 1.8.2009 lähtien opetustoimen johtajaksi hiippakunnan katekeettiseen keskukseen. Isä Rafal Czernia SCJ toimii edelleen katekeettisen keskuksen johtajana ja samanaikaisesti hän toimii syksystä lähtien Pyhän Marian seurakunnan kappalaisena."
http://katolinen.net/?p=1245
Olisihan tuon asian voinut kertoa kokonaankin eikä ottaa ainoastaan Riitta Laukaman nimeä esille. Mikään ei muutu eli isä Rafal Czernia toimii edelleenkin katekeettisen keskuksen johtajana. Mariasta puuttuu kappalainen ja isä Rafal Czernia on nimitetty kappalaiseksi Mariaan.
Riitta Laukama on toiminut pitkään katekeetisen keskuksen opettajana, joten valinta on aivan oikea.
Alkaa päivä päivältä hiipppakunnan touhu muistuttaa 90-lukua. Puistattavaa! Mitäköhän vielä tulossa? Vanha kööri kohta kasassa... Eikö olisi aika elää 2000-lukua?
Mikä teitä närästää? Sekö että nimitetyksi on tullut yksi SCJ-läinen? Oisko pitänyt olla Opus Deistä? Vai ehkä jesuiitta?
Kuten joku jo totesikin, nimitetyt henkilöt ovat ihan hyvämaineisia katolilaisia, ja kirkon uskollisia palvelijoita.
Mitäpä jos kuvailisit, millaista mielestäsi tulisi hiippakunnan elämä 2000-luvulla olla? Siitähän voisi saada vaikka jonkun kehittämisidean...
Siis jos katekeettisen keskuksen johtaja on edelleenkin katekeettisen keskuksen johtaja, niin miksi tämä nimitys? Mitä virkaa on "opetustoimen johtajalla"? Osaisiko joku valaista asiaa?
On muuten jotenkin surullista, että meillä ei ole laittaa opetuksen johtoon opetusalan ihmistä...
Katolinen kirkko on kasvanut huimasti niistä ajoista, jolloin meitä parin kolmen hengen ryhmissä opetettiin pappiloissa. Myös uusi vuoden 1922 uskonnonvapauslain kumonnut laki asettaa omat vaatimuksensa 2000- luvun uskonnonopetukselle.
Isä Rafal edustaa teologista tietämystä, Riitta Laukama auskultoinutta muodollisesti pätevää uskonnonopettajaa, jolla on myös tänä vuonna suoritettu arvosana koululainsäädännössä. Hänen tehtävänään on - otin asiasta selvää- kuulemma yhteyksien pitäminen kouluviranomaisiin kaikilla tasoilla, mikä vaatii suomen kielen erinomaista hallintaa (tällä en tarkoita hyvää arkikielen taitoa vaan selviämistä ammatillisissa erityistilanteissa) ja täsmällistä asioiden tuntemusta ja tietämystä siitä, mihin suuntaan ja kehen on otettava yhteyttä.
Opetustoimen johtajan tulee myös hankkia kouluttajia, jotta tämän hetkisillä resursseilla saataisiin mahdollismman päteviä uskonnon opettajia. Kirkon jäsenyys ja hyvä tahto eivät riitä. Jokainen varmasti muistaa, miten koulussa kohdeltiin valmistautumatonta ja epävarmaa sijaista. Tasokas opetus, työrauha ja didaktinen ote ovat välttämättömyyksiä, jotta myös meidän lapsiemme oikeusturva toteutuu. Opettajien seuraavassa koulutuspäivässä on tarkoitus ryhmätöinä tehdä tuntisuunnitelmia ja tuntien pohjia kaikkien opettajien avuksi. Tässä työssä on tärkeää seurata opetussuunnitelmaa. Kaiken tämän opettelu olisi kovin työlästä isä Rafal´lle; aika olisi poissa hänen korvaamattomasta papintyöstään, mitä varten hän on maahamme tullut..
Riitta Laukama jää muutaman vuoden päästä eläkkeelle, joten kaikki halukkaat voivat pyrkiä yliopistoihin uskonnonopettajalinjalle ja hankkia vaadittavan muodollisen pätevyyden opettaa uskontoa. Silloin voitaisiin seuraavan kerran tehtävää täytettäessä julistaa avoin haku, jolloi sopivin ja pätevin tulisi valituksi.
Katolinen kirkko Suomessa ei ole joku klubi, missä lyhytjännitteisesti saadaan asiat joten kuten hoidetuksi vuodesta toiseen. Meidän tulee pyrkiä siihen, että päteviä opettajia saadaan koko hiippakunnan alueelle niin että esimerkiksi opetus vastaa kutakin ikäluokkaa ja kehitysastetta. Vain jos lauantaikursseilla ja etenkin kouluissa valitsee työrauha ja opetus on mielenkiintoista, lapset ja nuoret saattavat yhdessä pohtia katolista identiteettiään, oppivat rakastamaan kirkkoaan ja saavat rakennusaineet turvallisen vakaumuksen pohjaksi.
"Tietoa uskosta ja uskoa tiedosta" lainatakseni AC:n mottoa.
Isä Rafal itse halusi Riitta Laukaman mukaansa viime vuonna opintomatkalle Osloon. Yhteyksiä on nimittäin pidettävä myös muihin Pohjoismaihin, missä ruotsin kielen ja skandinaaviskan ymmärtäminen ovat tärkeitä ja välttämättömiä avuja.
Pro memoria
Mitä vanhan järjestyksen palautuksen myötä tulee muistaa opettaa lapsille ja nuorille katholisessa uskonnonopetuksessa:
- omatunto on niinku Jumalan ääni sussa, kirkon opetus ei oo pätevää jos omatunto ei sitä hyväksy
- messussa on kiva käydä. muistathan kuitenkin ettei se ole mikään pakko. älä loukkaa seurakuntalaisten tai pappien tunteita jäämällä pois kommuuniolta vaikka nyt olisikin vähän tullut vakavampaa syndiä tehtyä. muista ottaa jeesusleipä käteen (ns käsikommuunio) että saat todellisen kosketuksen herraan. jotkut ihme tyypit välttää sen koskettelua. Itehän se sano et tulkaa mun luaxe!
- seksijutuissa ei kannata kuunnella kirkkoa jos nyt et erityisesti ole siitä innostunut. kumit ja muut hommat tietty pitää muistaa! ks. kohta "omatunto"
- kirkkohistoria alkaa oikeastaan vuodesta 1962. sitä ennen oli sellainen esikatolinen kirkko. Vasta 70-luvulla tää kirkkotoiminta pääsi niinku oikeesti käyntiin. sitä ennen oli vaan sellasta synkkää juttuu ja kaikkee mikä ei kuulu nykyaikaan.
- paavi ja piispat on periaatteessa ihan jees mut oikeestaan koko juttu on vähän vanhentunu. parasta katolisuudessa on oikeestaan ne frendit jotka saa ku käy syömässä sitä leipää ja sit se ettei tarvii maksaa niitä veroja.
Tässäpä kirjoitus, josta näkee hyvin selvästi, millä tasolla piispa Sipon arvostelijat ovat.
Kiitos ammattipedagogille selkeästä kirjoituksesta tuolla edellä. Nimimerkki Muistuttelija ei pystynyt esittämään yhtäkään näkökohtaa, millä hän olisi kyseenalaistanut uuden opetustoimen johtajan pätevyyttä tai hänen oikeaoppisuuttaan tai itse nimityksen järkevyyttä hiippakunnan kannalta. Muistuttelijan kirjoituksessa ei ole mitään, se ei ole edes hauska.
Kuuleppa Maagi, en suinkaan arvostellut piispa Sippoa enkä kyseenalaista uutta opetustoimen johtajaa enkä mitään. Muistutin vain kohteliaimmin siitä mikä on tuleva linja joka tapauksessa kun tähän suuntaan mennään. Että vaan ei wrobeliaanisia jäänteitä pääse unohtumaan opetukseen vanhasta muistista.
Muistetaanpa kaikki ajantasaistaa mielipiteemme 80-luvulle!
"Millä tasolla piispa Sipon arvostelijat ovat..."
Millä tasolla Sippo itse taitaa olla? Näissä keskusteluissa on tullut jo monta kertaa esille, että hänestä tulee maamme vähiten koulutetuin piispa. Ja se on helppoa uskoa, kun häntä kuuntelee..
No sittenhän traditio jatkuu. Puolalainen jumaluusopin "tohtori" oli aika kevyttä tavaraa verrattuna suomalaiseen. Eivät oppiarvot ole rinnasteisia. Jos ette tätä usko, tilatkaapa aika sydänleikkaukseen puolalaiseen sairaalaan tai ostakaa puolassa kehitetty tietokone, sillä onhan puolalainen lääkäri ja insinööri toki suomalaisen veroisia. Tai katsokaa, mikä on puolalaisen teologian julkaisumäärä kansainvälisissä alan julkaisuissa.
Olematta rasisti on todettava, että toisissa maissa koulutusjärjestelmä on parempi ja vaativampi kuin toisissa. Toisissa maissa teologian professori vastaa suomalaista assistenttia ja tohtori maisteria. Tässä liigassa Sippo on ihan tarpeeksi kouluja käynyt. On kohtuutonta verrata häntä luterilaisiin tohtorispiispohin - kuinka moni ortodoksipiispa on tohtori?
Sitä paitsi Sippo puhuu ja kirjoittaa hyvin ja asiaa. Edellisestä piispastanne ei ihan samaa voinut sanoa. Kaipa oli puutteita koulutuksessa.
Minusta tässä on kyse brezneviläisen ja modernin linjan kahnauksesta. Brezneviläiskonservatiivit uskovat arvoihin, titteleihin, pöyhkeilyyn kunniamitaleilla ja hierarkiaan, kun taas modernistit uskovat meritokratiaan ja kykyihin jäykkien titteleiden sijaan. Sama uskonsisällössä: konservatiiville on tärkeää, missä asennossa kädet ovat rukouksen aikana kun taas modernistille Jumalan rakkaus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat ydinasioita.
Kappas vain, vanha luterilainen "ystävämme" on palannut tänne takaisin jakelemaan pikku ohjeitaan meille katolilaisille. Ei ihme, että Teemu Sippo SCJ on moisen mieleen. Protestantteja kun ovat molemmat.
Nyt se sitten alkaa, soitti joku minulle tänään. Ja kun näki tuon ylläolevan uutisen, pakko se oli uskoa. Protestanttimeininki on nyt muotia ja siitähän ressukat pitävät, kun eivät ole koskaan olleetkaan uskoltaan katolilaisia.
Piispa Wróbelin aikana hiippakunnan varoin koulutettiin opetustoimelle johtajaa henkilöstä, joka oli lähellä Opus Deitä. Muistamme, kuinka siinä kävi.
On hyvä, että nyt tehtävään on nimitetty teologian maisteri, jolla on pitkä kokemus päätoimisena katolisen uskonnon opettajana.
Valista minua sillä en ole kaikkien juorujen tasalla.
joka oli naimisissa useamman kerran ja nykyään vallan toisella mantereella protestanttisena naispappina? Että se niistä hyvistä ja oikeaoppisista Wrobelin ajoista.
Kyllä nyt eletään uusia tuulia, haluttaisiin sitten mitä tahansa. Yllä mainitut papit ovat aivan liian vanhoja kovin vastuullisiin tehtäviin. Myös monet muut aiemmin viroissa olleet ihmiset alkavat olla eläkeiässä. Muutosta siis tulee, suuntaan taikka toiseen, se on aivan väistämätöntä.
Tätä nimitystä voi toki hieman ihmetellä, sillä näin tavalliselle tallaajalle on kyllä todella epäselvää, mihin sitä tarvittiin.
Onko teidän ihmisten niin vaikea tajuta, ettei isä Rafal Czernia voi tehdä kaikkea, vaikka kuinka haluaisi. Katekeettisen keskuksen johtajan työ on kokopäiväinen toimi eikä hän kappalaisena voi enää toimia samalla lailla kuin tähän asti.
Mikä vika on Riitta Laukamassa? Hän on opettanut lapsiamme hyvin monen vuoden ajan esim. lauantaikurssilla ja kouluissa. Kokonaan toinen asia taas on se, että hiippakunnassamme on hyvin vähän esim. tähän työhön sopivia henkilöitä. Aivan tuoretta katekeesin opettajaa ei työhön voi nimittää.
Entinen piispamme Józef Wróbel tulee käymään Suomessa syyskuussa ja on mukana Turun tuomiokirkossa uuden piispan vihkijänä. Uusi aika on alullaan ja me voimme kaikki olla tukemassa piispaa ja pappeja heidän työssään.
Laukamat ja kumppanit edustavat aikaa jolloin Vatikaani 2:sta tulkittiin kuin evankelisluterilaiset naispapit raamattua. Tämä aika on ohi. On nähty että se johtaa kirkon tuhoutumiseen. Katolisuus haihtuu, kutsumuksia ei tule, liturginen elämä muuttuu leikkimiseksi ja hengellinen elämä kukkasten ihailuksi ja kahvinjuonniksi. Paavit ovat omin käsin pysäyttäneet tämän tien ja siksi paluu tälle Verschuren-Aarts-Laukama-Sippo-Jaanu-Schröder-Voss-tielle ei ole oikea. Piispa Wróbel johdatti hiippakuntamme uudistetun suomalaisen katolisuuden tielle. Tämä em. porukka on kampeamassa meitä takaisin pimeään ahdasmieliseen keskiaikaan jossa toisinajattelulle ei ole sijaa vaan kaikkea on pakko katsoa 70-lukulaisin oranssi-ruskein itsetummentuvin silmälasein.
Minulla ei ole mitään ketään henkilöä vastaan. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että on turha korjata rikkinäistä samoilla konsteilla, jotka on jo todettu toimimattomiksi. Nuoremme eivät tunne uskoaan ja häviävät täysin kirkosta. Näin on ollut jo pitkään. Jos tähän halutaan muutosta, ei sitä saada aikaan ainakaan palkkaamalla aina samat ihmiset, joiden "onnistumisprosentti" on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä. On aika yrittää jotain muuta.
Lasten ja nuorten tulee saada tietää, mitä kirkko todella opettaa (eikä mitä kyseinen opettaja sattuu siitä ajattelemaan). Tämä jälkeen he voivat itse päättää, miten elävät. On todella kaameaa, jos kirkko hylätään tietämättä, mitä se opettaa ja miksi.
Samalla on kuitenkin sanottava, että nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa tehdä työtä sillä palkalla, jota kirkko pystyy maksamaan. Kyllä se jonkinlaisesta uhrihengestä ja innosta kertoo. Toisaalta ihminen voi olla kovinkin hyväätarkoittava ja silti tulos olla jotain muuta kuin toivottavaa.
Riitta Laukama on erinomainen valinta opetusjohtajaksi. Hän on täysin ja vakuuttavasti Vatikaani kakkosen linjalla ja lisäksi opiskellut teologiaakin yliopistossa. Pieni henkilökuva:
http://www.sana.fi/etusivu/ajassa/kysymysten_kiirastulessa/
Me emme kaipaa tänne mitään konservatiiveja uskontoa opettamaan! Onneksi piispana Teemu Sippo ei tulekaan sellaista sietämään, kun me maallikot tartumme vastuuseemme ja ohjaamme tämän hiippakunnan taas oikealle tielle. Riitan nimityksen ansiosta uskonnonopetuksessa tuo muutos on jo alkanut.
Saanen poimia helmiä Katkirkkolaisen antamasta linkistä:
– Kun Suomen luterilaisessa kirkossa hyväksyttiin naispappeus 1986, eräät oppilaani paheksuivat tätä. Siihen minulta lipsahti, että mikäs siinä nyt on niin kummallista. Kommenttini myötä menetin uskottavuuteni oppilaiden silmissä, eivätkä he enää kuunnelleet opetustani.
----
– Miten luterilaiset saavat synnit anteeksi?, kysyy Jussi.
– Tiedättekö te?, opettaja kysyy, katsoo oppilaita ja vastaa:
– Synnit voi tunnustaa papille tai kenelle tahansa ihmiselle, joka voi antaa ne anteeksi. Rippi ei kuulu luterilaisiin sakramentteihin, vaikka Luther aluksi harkitsi sitä.
Siis tuollaisia ei-katolisia juttuja hiippakunnan uusi työntekijä on sepittänyt alaikäisille lapsille. Tämä on skandaali!
Voi kuule eiköhän tässä ole vain pieniä murusia parhaista paloista. On se vitsikästä että sensus fidelium toimii paremmin pikkulapsissa kuin teologisen koulutuksen saaneessa opettajassa!
Jos opetettavana aiheena on muut kristilliset kirkot, niin kyllä kai opettajan tehtövänä on selittää, miten ko. kirkko (tässä siis luterilainen) opettaa. Naispappeus ei ole lainkaan "kummallinen" ev-lut näkökulmasta ja yleisen pappeuden perusteella jokainen kristitty voi antaa synnit anteeksi. Eli mikä tässä on kummallista? Luonnollisesti opettaja osaa selittää myös katolisen opin. Hinduista puhuttaessa selitetään heidän oppiaan jne.
Teillä ei kuulkaa ole mitään ymmärrystä siitä, mitä uskonnonopetus on ja mitä sen pitäisi olla. Valitettavasti meillä on Suomessa "positiivinen uskonnonvapaus" eli kaikille pitää tarjota uskonnonopetusta oman tunnustuksensa mukaisesti, mikä on kallista, turhaa ja johtaa epäpätevien opettajien palkkaamiseen ja huonoon opetukseen. Uskonnonopetuksen tavoitteena ei ole aivopestä lapsia tai vahvistaa uskonnollista identiteettiä eikä maantiedon opetuksen tavoitteena ole lisästä rakkautta suomalaista graniittia kohtaan. Uskonnollisesta indoktrinaatiosta vastaa kirkko itse. Meillä luterilaisilla tämä aviopesu keskittyy rippikouluun ja lasten kerhotoimintaan. Jos katolinen identiteetti on nyt vaarassa, se kuvastaa vain sitä, että kirkkonne on saamaton eikä tavoita lapsianne ja nuorianne esim. kerhotoiminnan kautta.
Sattaisiko olla, että Suomessa katolinen identiteetti on niin pahasti hakusessa ettei mitään opetettavaa itse asiassa ole? Että abortista, homoseksuaalisuudesta ja ehkäisystä puhuminen ei riitäkään opetuksen sisällöksi.
En ymmärrä: mitä vikaa oli Wrobelin nimittämässä Mervi Sarimossa? Mitä vikaa on kaikkien hyväksi tuntemassa Riitta Laukamassa? Tämä on merkillistä panettelua koko keskustelupalsta. Ketkähän täällä oikein kirjoittelee? Ei ainakaan katolilaiset.
Ei ollut mitään vikaa Mervi Sarimossa. Hän vain halusi palata omaan virkaansa koulussa. Ehkä hän tunsi olevansa enemmän opettaja kuin hallintovirkamies. Virkavapauksiakaan ei välttämättä jatketa kovin montaa vuotta. Tehtävästä ja toimesta toiseen siirtyminen vaatii monen näköisiä käytännön järjetelyjä.
Ei mitään vikaa ole Riitta Laukamassa. Vasta hankittu koululainsäädännön tuntemus on välttämättömyys, jotta kaikkialla - ei vain Helsingissä - kaikki halukkaat saavat katolista uskonnonopetusta omissa kouluissaan kohtuullisina aikoina työtuntien puitteissa. Kaikki, joilla on kouluikäisiä lapsia, tietävät että vielä on pitkä matka kuljettavana ennen kuin tämä toteutuu.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa: keskustelu on tyrehtynyt ja tilalle on tullut panettelu. Jos halutaan päästä tavoitteeseen, on toimittava määrätietoisesti käyttäen niitä realistisia keinoja kuin käytettävissä on. Eri mieltä voi toki aina olla - se on pelkästään rakentavaa - mutta kannanottonsa tulee pystyä perustelemaan.