Suomalaiset ja ilo

.. .. .. kirjoitti:

Viimepäivinä olen pannut merkille hyvin kielteisen asenteen iloa ja hauskanpitoa kohtaan. Tämän olen huomannut HS:n keskusteluissa koskien kaljakelluntaa ja pyöräilykypärän käyttöpakkoa. Näihin on ilmestynyt useita kommentteja joissa yhteistä on ollut se että kommentoija itse ei ole ollut osallisena toimintaan taikka uhattuna toiminnan johdosta. Silti hän on ottanut kielteisen kannan toimintaa kohtaan sillä perusteella että toimijat saattavat vaarantaa itsensä. Hän on usein perustellut kantaansa sillä että toiminnassa on riskeja, riskien aktualisoituminen aiheuttaa kustannuksia ja vetänyt siten johtopäätöken että toiminnan kieltäminen on paras ratkaisu. Hän on myös jättänyt arvioinnissaan huomioimatta toimijoille koituvat myönteiset seuraukset kuten ilon, hauskuuden ja onnellisuuden. Itse en ymmärrä näin yksipuolisen päättelyn motiiveja. Onko kyse katkeruudesta ja omasta kyvyttömyydestä kokea elämässään myönteisiä tunteita ja siitä seuraavasta halusta estää myös muita kokemasta näitä tunteita? Ihmettelen myös miksi tämän kannan omaksuneet ihmiset suhtautuvat niin negatiivisesti juuri itse toimintaan eivätkä siitä aiheutuvien mahdollisten kustannusten jakamiseen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä