Äitini ja isovanhempani potivat sodan nähneinä ihmisinä lääkärikammoa. Kun ajattelen 60-luvun hälläväliä-ilmapiiriä, ihmettelen, että jäin lapsena henkiin puhumattakaan, että töistä olisi voinut olla pois lapsen sairauden takia. Hoitaja oli löydettävä vaikka mistä.
Adolf Ehnroothin tytär Karin kirjoitti äskettäin Seurassa samasta asiasta, ettei isä vienyt häntä lääkäriin, vaikka hänellä oli hengenvaarallinen sairaus nimeltään anorexia.
Ei viety lapsena lääkäriin
Onko kohtalotovereita?
42
593
Vastaukset
ei tarvinnut käydä lääkärissä, - mopoileva tippatäti hoisi lääkkeet, penisiliinit lääkäriltä ja hurautti lääkepussin kanssa meille kottiin..
Monet korva säryt tuli uunin rinnassa hoidettua..tai äidin hiekkasäkeillä korvallista hautoen..ei niillä tohtoreita vaivattu..- PimuF.
missä täällä oli ennen vanhaan terveysasema..Nyt oma isompi ollut jo vuosikymmeniä vähän pidemällä..no, sen muistan kylllä, että lääkäri itse tohtori olisi tullut meille kotikäynnille saakka...kun näitä lastentauteja vuorotellen sairastettiin...ei tarvinut äitini lähteä meitä viemään...matkaa kuitenkin oli jonkun verran...sieltä toiselta vanhalta puolelta missä asuimme...pienemmissä jutuissa sitten tuossa kyllä kävimme...jos, kuume ei ollut liian korkea...
Jotenkin, tuntuu ihmeelliseltä...meitähän oli suurijoukko lapsia silloin tällä alueella, verrattuna nykyiseen tilanteeseen, miten ihmeessä tuo lääkäri/tohtori ehti vielä nämä kotikäynnit hoitaa?....nyt taas tilanne tänäpäivänä että taitaa vanhuksia olla suurin osa...
t.Pimu
- käyneeni
lääkärissä.
Kotona kävi lääkäri, siihen aikaan, ainakin yhden kerran.- lisään,
kansakoulun ekalla luokalla kävin kouluhammaslääkärillä.
- viivi-amaldiina
lisään, kirjoitti:
kansakoulun ekalla luokalla kävin kouluhammaslääkärillä.
hammaslääkärillä käynnistä kouluaikaan oli kauheita, suuta repivät vängällä isommalle kuin se aukesi, ja komentelua, huutoa, ei sinne kukaan mielellään mennyt. Pää kainaloon ja vääntöä ja voimaa käyttäen jos poistoja oli.
Nythän lapsoset menee sinne mielellään. - Pimu F.
viivi-amaldiina kirjoitti:
hammaslääkärillä käynnistä kouluaikaan oli kauheita, suuta repivät vängällä isommalle kuin se aukesi, ja komentelua, huutoa, ei sinne kukaan mielellään mennyt. Pää kainaloon ja vääntöä ja voimaa käyttäen jos poistoja oli.
Nythän lapsoset menee sinne mielellään.siis täysillä..vitsi..taisi se KAMALA naislääkäri sitten torua äitiäni;)) Hirveä lapsi..
t.Pimu - lisään,
viivi-amaldiina kirjoitti:
hammaslääkärillä käynnistä kouluaikaan oli kauheita, suuta repivät vängällä isommalle kuin se aukesi, ja komentelua, huutoa, ei sinne kukaan mielellään mennyt. Pää kainaloon ja vääntöä ja voimaa käyttäen jos poistoja oli.
Nythän lapsoset menee sinne mielellään.jäänyt ainioksi muistoksi siitä käynnistä hammaslääkärin vastaanoton voimakas haju, kai jokin desinfektioaine?
Paikka on paikallaan, ja toivon, että pysyy.
Vastaanotto ei ollut omassa koulussa, sinne vietiin, en muista, miten.
Muistan aivan kirkkaasti, miten istuin odottamassa, ikkunasta ulos katsellen. - "suu pienemmälle"
viivi-amaldiina kirjoitti:
hammaslääkärillä käynnistä kouluaikaan oli kauheita, suuta repivät vängällä isommalle kuin se aukesi, ja komentelua, huutoa, ei sinne kukaan mielellään mennyt. Pää kainaloon ja vääntöä ja voimaa käyttäen jos poistoja oli.
Nythän lapsoset menee sinne mielellään.että ei suuta tarvitse pitää noin aukí. Yritän olla vain auttavainen. Muistoissa vaikka mitä, kun jotakin on porattu kieleenkin.
- minusta on
"suu pienemmälle" kirjoitti:
että ei suuta tarvitse pitää noin aukí. Yritän olla vain auttavainen. Muistoissa vaikka mitä, kun jotakin on porattu kieleenkin.
hammaslääkärissä se makuuasento. Tosin siitä voidaan poiketakin.
Jossain hammaslekureissa näytettiin kerran telkussa olevan porattavan vieressä konjakkipullon, josta saa ottaa, jos tuntee tarvetta.
Harva kuului ottavan, kai tarjonta riittää avuksi. - RIMMIR
minusta on kirjoitti:
hammaslääkärissä se makuuasento. Tosin siitä voidaan poiketakin.
Jossain hammaslekureissa näytettiin kerran telkussa olevan porattavan vieressä konjakkipullon, josta saa ottaa, jos tuntee tarvetta.
Harva kuului ottavan, kai tarjonta riittää avuksi.tosiaankin siellä hammaslääkärillä ja kaikki vempaimet kourii siellä suussa. Onneksi ei lapsena tarvinnut tutustua gynegologin tuoliin...
- PimuF.
RIMMIR kirjoitti:
tosiaankin siellä hammaslääkärillä ja kaikki vempaimet kourii siellä suussa. Onneksi ei lapsena tarvinnut tutustua gynegologin tuoliin...
onneks joo..;))
t.Pimu - viivatiina
minusta on kirjoitti:
hammaslääkärissä se makuuasento. Tosin siitä voidaan poiketakin.
Jossain hammaslekureissa näytettiin kerran telkussa olevan porattavan vieressä konjakkipullon, josta saa ottaa, jos tuntee tarvetta.
Harva kuului ottavan, kai tarjonta riittää avuksi.kyllä hyviä mutta meni kyllä aikansa ennenkun tottui siihen makuuasentoon aluks se oli ihan hirveetä kun kuitenkin suuremman osan elämästäni olen käynyt ns vanhanaikaisella hammaslääkärillä kammoa en ole tuntenut hammaslääkäriin koskaan eikä ole tarvinnut puuduuttaa hampaita paikatessa vaikka ne aina sitä nykyään kysyy munkin mielestä se makuuasento on karmeinta siellä hammaslääkärillä käynnissä.
Kahtena kevättalvena, alle murrosikäisenä, kävin kunnanlääkärin vastaanotolla veristen ysköksieni vuoksi.
Kyse oli vitamiinien puutteen aiheuttamasta vastustuskyvyn heikkenemisestöä.
Kaikki muu podettiin säästösyistä kotona.
Säästöä oli myös kaikkien ylähampaideni irtirepiminen 17-vuotisena.
Paikkaamisiin olisi mennyt suunnilleen viikon palkkani tiilitehtaan vuoron urakkatyössä.
Ensimmäinen hammas 5mk, seuraavat 4 hammasta 1mk/kpl.
Isäukon tuttavan tuttu kelloseppä teki tekarit, 40mk.
Omat pentuni lähtivät kodistamme ehjähampaisina.- PimuF.
tuonne taakse lääkepaikka laittamaan, vasta nyt. Ikää 21 v...toista oli meillä...vaikka saimme kiitos, tätini näitä lisävitaamineja...hänellä kun oli apteekki..sen muistan miten, öklölle se kamala Möllerin Kalamaksaöljy maistui...koirallemme sitä annettiin myös...nooh...sen muistan että, luikimme kyllä monesti sängyn alle piiloon...koira ja minä...emme tulleet pois, ennenkuin tuo kamalan makuinen pullo oli jälleen kaapissa...;)
t.Pimu - Aloittaja
Minulta repivät irti parikymppisenä vain yhden poskihampaan. Sekin olisi nykyisin paikattu. Ystäväni sai tekohampaat 19-vuotiaana.
- viivi-amaldiina
muistan tapauksen elävästi vieläkin.
Olin korkeassa kuumeessa ja kurkku hirmuisen kipeä, terveydenhoitaja (terveyssisar siihen aikaan) kävi tekemässä diagnoosin kotona, angiina.
Terveyden-hoitaja kävi pistämässä kotona joka päivä viikon ajan lääkkeen julmetun paksulla neulalla, muistan ikäni sen ajan.
Ei unohdu koskaan. :( sain siitä piikkikammon. - 10-vuotiaana ulkona
jäisellä pihalla kaverini kanssa kärrynpyöriä ja kaaduin vasemman käteni päälle. Kipu oli kova ja valittelin kun menin kotiin.
Eipä mihinkään lääkäriin viety kuin vasta kuukauden valittelun jälkeen. Sitten kun se kuvattiin, oli ranteessa murtuma ja se laitetiin kipsiin muutamaksi viikoksi.
Että tällaista 60-luvun alussa. Ilmankos kivunsietokykyni on nykyään melko korkea kun ei pienet hetkauta:) - realiteetteja.
Käsittääkseni neuvolassa tms, käytiin ja sitten kun oli kovin kipeenä, joku hoitsu tuli iskeen piikkiä hanuriin. Koulussa oli sitten jo terveysjuttujakin ja kaikenlaisia pituuden mittauksia,
Tuosta "hällä väliä" jutusta olen ankarasti erimieltä. Se oli tapana siihen aikaan, toisekseen ainakaan meillä kotona ei yksinkertaisesti ollut aikaa hösöttää lasten kanssa. Olin kaheksanvuotiaana kahdessa leikkauksessa kaupungissa. Äiti vei ja haki pois, ei se millään olisi päässyt päivittäin ottamaan vapaata lehmien hoidosta ja matkustamaan linja-autolla lakupussia tuomaan. Täti kävi muistaakseni pari kertaa.
Ennen oli muutenkin järkevämpää koko touhu, jos olio elinkelvoton, kuoli pois. Ei päässyt ihmissuku degeneroitumaan. Nyt tehdään ties mistä sairaalloisista lapsukaisista täytsikäisiä, ja ne taas lisääntyvät......- Tippatäti
tuli kouluun. Kaikki jonoon, housut alas, piikki pyllyyn. Noloa, noloa! Opettajan lellikki sai lakritsia, me muut nyyhkittiin vain räkäisiin nyrkkeihimme.
- Aloittaja
sen ajan vahinko ja au-lapsi olen tehnyt kaksi poikaa tähän maailmaan.
Epäilen, että minussakin näkyi lapsena paljon samoja hyviä ominaisuuksia kuin pojissani, mutta en muista, että kukaan olisi minua erikoisesti kehunut. Pelättiin, ettei likka ala tekemään töitä, jos liikaa kehutaan. - en enää
Tippatäti kirjoitti:
tuli kouluun. Kaikki jonoon, housut alas, piikki pyllyyn. Noloa, noloa! Opettajan lellikki sai lakritsia, me muut nyyhkittiin vain räkäisiin nyrkkeihimme.
näe painajaisia koulun lääkärintarkastuksista, mittauksista, ja punnituksista, jonossa.
Onneksi huomasin, että toisellakin tytöllä luokallamme oli rinnat alkaneet kasvaa.
Olin tuhti tyttö, koko luokka hirvisteli painoani.
Se oli sitä aikaa, kun lapset eivät olleet ihmisiä. - ne punnitukset
en enää kirjoitti:
näe painajaisia koulun lääkärintarkastuksista, mittauksista, ja punnituksista, jonossa.
Onneksi huomasin, että toisellakin tytöllä luokallamme oli rinnat alkaneet kasvaa.
Olin tuhti tyttö, koko luokka hirvisteli painoani.
Se oli sitä aikaa, kun lapset eivät olleet ihmisiä.kun jonossa mentiin vaakaan ja aina pelkäsin että sanotaan "alipainoinen" ja niinhän se toteutui kerta toisensa jälkeen. Nolotti kun koko luokka kuuli sen aina:/ Olin tosi huono syömään. Muistan vain että ainoa mikä maittoi, olivat ne lasipurkissa myytävät katkaravun sakset ja niitä äiti sitten osteli. Aikas erikoinen maku lapsella mutta minkäs teit:))
- Pimu F.
syntynyt ennenaikaisesti. Kiitollinen elämästäni olen aina LastenKlinikalle sekä Lastenlinnalle myöhemmin siellä hyvin tutkittiin ja hoidettiin... ja ylilääkäri Arvo Ylpölle sekä omalle faijalleni...ilman heitä en olisi tässä. Ilman faijani Rakkautta, tuskin selvinyt. Hän teki pyytettömästi kaikkensa minun eteeni. Mitä vai pystyi. Kävi töissä ja aina töiden jälkeen riensi luokseni...maitopullo äidin antamaa..rintamaitoa mukanaan..Ylpeä oli joka tipasta jonka, jaksoin vauvana siellä juoda. Miksi? Koska, olin hänelle Rakas...oma friidu.
Keskoshoito aloitettiin täällä Stadissa, sinä vuonna kun synnyin...
Kovaa tekstiä sinulta.
Entä jos, tuo sinun kohdallesi sattuu vielä? Joku Lapsenlapsi...kenties? Puhuisitko edelleen näin...?
t.Pimu - ole ollut,.,.
ainakaan minun lapsuudessani! Maalaistalossa asusteltiin, oli paljon paarmoja, hyttysiä ja sain niiden pistoista todellakin pahoja oireita. Niin vain joko naapurin aikamiespoika vei lääkärille tai tilattiin pirssi, ja mentiin. Isälläni oli moottoripyörä, jolla muistan myös käynnit, naulaan astumisen takia.
Terveyssisar liikkui kylällä rokottelemassa, ja tuomassa lääkkeitä puhelimessa selostetun sairauden jälkeen. Omalla pikkufiiulla hän kulki, ja sai kunnalta autonsa käytöstä kulukorvauksia.
Olisiko ollut niin, kun lapsia oli paljon perheessä vanhemmat olivat turta hermoisempia, tuskin välinpitämättömiä?
Meitä oli vain kolme, ja taisi olla rahaakin käytössä enempi.
En yhdy ajatusmaailmaasi, se ei ole minulle tuttua:/ - puristeli
ne punnitukset kirjoitti:
kun jonossa mentiin vaakaan ja aina pelkäsin että sanotaan "alipainoinen" ja niinhän se toteutui kerta toisensa jälkeen. Nolotti kun koko luokka kuuli sen aina:/ Olin tosi huono syömään. Muistan vain että ainoa mikä maittoi, olivat ne lasipurkissa myytävät katkaravun sakset ja niitä äiti sitten osteli. Aikas erikoinen maku lapsella mutta minkäs teit:))
Muistan yhden lääkärintarkastuksen ala-asteelta. Lääkärinä paikalla oli silloinen yksi kunnanlääkäri, ammattitaidottomuudestaan kuuluisa hevosmies ja naistenmies.
Lääkärin eteen marssittiin pelkissä alushousuissa. Tämä tohtori kuunteli pitkään ja hartaasti sydäntä ja keuhkoja selkäni puolelta ja samalla toisella kädellä puristeli koko ikuisuuden kestäneen toimenpiteen ajan minua pakaroista !!!
Itkua pidätellen en voinut muuta kuin seisoa siinä, en tiennyt mistä siinä oli kyse.
Kotona kerroin äidille tapahtuneesta. Hän vaan katsoi syrjäkarein eikä puhunut mitään.
Todella kamala kokemus. Nyt aikuisena olen miettinyt, kuka olisi ollut sellainen aikuinen jolle asiasta olisi voinut kertoa, kuka olisi auttanut.
- lääkäriin viety.
Ensimmäiset verikokeetkin otettiin kun odotin lasta. Siis aikuisena. Siskoani puri käärme, jalka turvoksissa ja tajuttomuuden rajamailla oli muutaman päivän. Kotona vain. Toisaalta ei sitä silloin sairasteltukaan, useinkin ne oli rokkoja tai flunssaa kun suuremmat epidemiat oli.
- PimuF.
täällä meillä kaupungissa kasvaneilla taisi vähän paremmin nuo terveysasiat lastenkohdalla hoitua. Itse tosin olen syntynyt 50- luvun lopulla, voi olla että sekin vaikuttaa...täällä oli silloin lapsille oma sairaala Aurooran Sairaala missä meidät lapset hoidettiin kaikki...ja kyllä meidät sinne kiikutettiin...jos, sormi tai jalka tai käsi murtui tai vaikka venähti...koulustakin tuo lähete kyllä kirjoitettiin aina. Ja vanhemmille meni myös aina tieto kotiin.. usein käytännössä niin että, vanhemmat veivät sitten työpäivän jälkeen itse..lapsensa sinne. Jos, eivät olleet kotona..useinpien äidit olivat.
Ja mitä myöhemmin tuli tuohon terveyskasvausvalistukseen...yläluokilla. Niin ihan asiallista oli. Murrosikä kun hämmensi sekä tyttöjä että poikia. En voi sanoa, etteikö meistä siinä mielessä olisi huolta pidetty...
t.Pimu Minun vanhempani ymmärsivät ja veivät lääkäriin jos joku lapsista sairasti, vaikka asuimme kaukana maalla. Minua kuljetettiin jatkuvasti lääkärissä, mutta lääkärit eivät ymmärtäneet mikä minua vaivasi. Onneksi vanhempani olivat niin sitkeitä, ja veivät minua aina uudelle lääkärille. He veivät minua kaupunkiin jopa yksityispoliklinikoille asti, ja onneksi oli metsää, mistä isä kaatoi puita, kun mitään kelakorvauksia ei tunnettu.
Viimein lähes kuusivuotta täytettyäni, yksi lääkäri ymmärsi että minulla oli synnynnäinen sydänvika. Sitten laitettiinkin töpinäksi, kysyttiin äidiltäni, mikä hän on ammatiltaan ja miten tätä lasta on hoidettu ja kuinka on mahdollista, että on yleensä hengissä ja näinkin hyvässä kunnossa. Sitten vasta pääsin viimein hoitoon ja leikkaukseen.
Syy ei ollut vanhempieni, eikä lääkäreiden, vain lääketiede oli vielä niin alkeellista, kun ei ollut ultraäänilaitteita ja avoleikkauksia oltiin tehty suomessa vasta muutama. Olin siis yksi sen alan historian käänteentekeviä tapauksia.
Sama juttu, kun jalka oli poikki (menevät helposti syd.vikaisilla lapsilla) kunnanlääkäri määräsi vuodelepoa, mutta kun en kerta pystynyt kävelemään, vanhempani veivät viimein kaupunkiin 150km päähän ja yksityinen laittoi kipsin. tässäkin tapauksessa, lääketiede oli niin alkeellista.
Paljon meidän ikäiset ovat saaneet kärsiä, mutta useinmiten syy, ei ole ollut vanhempien, he ovat ajatelleet, ettei lääkäri osaa auttaa. Ei syytetä siitä ketään ihmisiä, syytetään vain huonoja olosuhteita ja ollaan kiitollisia lääketieteestä, vaikka se teki silloin vasta niitä edistysaskeliaan.- PimuF.
lapsuudenpihan kaverilla (tyttö) oli myös sydänvika..synnynnäinen. Reikäsydämessä, muistan kuinka vakavasti koko yhteisö (vanhemmat ja me lapset myös) suhtauduimme kun jännitimme, kun tämä tyttö joutu sydän leikkaukseen ja miten iloisia ja helpottuneita kaikki olimme hän selvisi myös...ja kun meitä oli paljon, se suru ja huoli oli suuri ja yhteinen....yksi meistä kun sairastui diabetekseen lapsena..., menehtyi myöhemmin, nuori lapsi tämäkin...jokaisen lapsen pois lähtö ennenaikaisesti oli menetys...paras kaveri jäi spåran alle syksyllä varhain...menehtyi siihen. Kaikki oli tapahtunut nopeasti...Tuota sen aikaista yhteishenkeä mikä niissäkin taloissa ja pihapiirissä oli...on vaikea ajatella, että olisi samaa henkeä oikein missään.
Itse ajattelen samoin, oli paljon vielä sellaista mitä lääketiede ei pystynyt hoitamaan...jonkun oli oltava pioneeri...ja sittenkun tuo lääkkeet ja tutkimusmenetelmät paranavivat ja tietoa tuli lisää...ilman muuta hoidotkin paranivat.
t.Pimu
Tänäpäivänä myös aikuisilla itsellään jo tietoa ihan erialailla, osaamme tehdä oikeita kysymyksiä myös lääkäreidelle...
Eikä tuo magneettikuvauskaan nyt kovin vanha keksintö vielä ole...Röntgenkuvat kun eivät kerro kaikkea.. - ollut fiksu
PimuF. kirjoitti:
lapsuudenpihan kaverilla (tyttö) oli myös sydänvika..synnynnäinen. Reikäsydämessä, muistan kuinka vakavasti koko yhteisö (vanhemmat ja me lapset myös) suhtauduimme kun jännitimme, kun tämä tyttö joutu sydän leikkaukseen ja miten iloisia ja helpottuneita kaikki olimme hän selvisi myös...ja kun meitä oli paljon, se suru ja huoli oli suuri ja yhteinen....yksi meistä kun sairastui diabetekseen lapsena..., menehtyi myöhemmin, nuori lapsi tämäkin...jokaisen lapsen pois lähtö ennenaikaisesti oli menetys...paras kaveri jäi spåran alle syksyllä varhain...menehtyi siihen. Kaikki oli tapahtunut nopeasti...Tuota sen aikaista yhteishenkeä mikä niissäkin taloissa ja pihapiirissä oli...on vaikea ajatella, että olisi samaa henkeä oikein missään.
Itse ajattelen samoin, oli paljon vielä sellaista mitä lääketiede ei pystynyt hoitamaan...jonkun oli oltava pioneeri...ja sittenkun tuo lääkkeet ja tutkimusmenetelmät paranavivat ja tietoa tuli lisää...ilman muuta hoidotkin paranivat.
t.Pimu
Tänäpäivänä myös aikuisilla itsellään jo tietoa ihan erialailla, osaamme tehdä oikeita kysymyksiä myös lääkäreidelle...
Eikä tuo magneettikuvauskaan nyt kovin vanha keksintö vielä ole...Röntgenkuvat kun eivät kerro kaikkea..perhe ja ympäristö, joka on sinustakin muovannut elämänmyönteisen, avarakatseisen ihmisen, jonka sydämeen mahtuu muutakin, kuin vain oma minä.
Sinun lapsuuteesi ei varmasti olisi mahtunut, mitä tuolla toisaalla kerran luin. Siellä joku kertoi, kuinka hänen lapsuudessaan lähellä asui liikuntavammainen nainen, jota lasten vanhemmat pilkkasivat, ja lapset siinä samassa.
Häntä pelättiin, kaipa iva ja pilkka oli saanut naisen katkeroitumaan.
Vieläkin kirjoittaja muisti hänelle annetun pilkkanimen.
Tosi surullista, ja alhaista. - PimuF.
ollut fiksu kirjoitti:
perhe ja ympäristö, joka on sinustakin muovannut elämänmyönteisen, avarakatseisen ihmisen, jonka sydämeen mahtuu muutakin, kuin vain oma minä.
Sinun lapsuuteesi ei varmasti olisi mahtunut, mitä tuolla toisaalla kerran luin. Siellä joku kertoi, kuinka hänen lapsuudessaan lähellä asui liikuntavammainen nainen, jota lasten vanhemmat pilkkasivat, ja lapset siinä samassa.
Häntä pelättiin, kaipa iva ja pilkka oli saanut naisen katkeroitumaan.
Vieläkin kirjoittaja muisti hänelle annetun pilkkanimen.
Tosi surullista, ja alhaista.hyväksymään, ja toisistamme huolta myös pitämään..Perheet kun saattoivat olla siihen aikaan suuria, sisaria yhdessä perheessä jopa kahdeksan tai kymmenen. Ja vaikka nämä asunnot olivat pieniä, perheasunnoiksi niin tuo yhteishenki oli silti hyvä..Meillä tuo perhekoko oli tavallinen vain neljä lasta... Kyllä, tuon oman lapsuuteni erittäin turvallisena muistan, vaikka omat vanhempani olivat päivisin molemmat töissä...niin meilläkin sitten sellainen vanhempi oli mummo naapurissa joka peräämme vähän katsoi; usein kävimme heillä kylässä, tämä pariskunta kun oli vanhempieni hyviä ystäviä;)) Vanhemmat myös laittoivat meidät soittelemaan vanhusten ovikelloja, jotka asuivat yksin...jos, jotain vanhusta ei näkynyt vähään aikaan...siitä oltiin huolissaan...ihan tosissaan..
Pihaleikkeihin osallistuivat kyllä kaikki, pihan yhteinen lemmikki oli poika joka oli kääpiö, eli erittäin lyhytkasvuinen häntä suojeltiin myös koulussa ei haukuttu....ne yhteiset pihaleikit kun olivat sellaisia myös aika urheillusia...isäni osti meille pesismailan ja jalkapallon...no, kaikki olimme sitten pelaamassa, paras tyttökaverini äiti hankki Corona-pelin ja jne.. vanhempia kundeja kyllä taisi päähän ottaa...meidät kun piti myös joukkoeseen valita...maila kun oli meidän..mutta, se henki oli kyllä toinen...vanhemmat lapset/nuoret kyllä olivat aina meidän pienempien puolta pitämässä...eipä ollut muilla asiaa meidänkään pihoille...ja nuo rajat sitten olivat näkymättömät...kalliot oli tasan jaettu....eipä ollut meilläkään asiaa toiseten reviireille; joskus sitten kundit kyllä yhteen ottivat;)) ja nyrkit silloin puhuivat..
En tiedä, selkäämme olisimme saaneet, jos olisimme jotain heikompaa siellä kiusaneet tai nimitelleet...ja vaikka joskus tappelimmekin lapset keskenämme...niin aina sitten sovittiin kuitenkin...myöhemmin sitten moni jopa keskenään meni naimisiin;)) Muutimme pois kun olin 15v...ja tuo lapsuuteni kotipiha on edelleen minulle muistossa ehkä juuri näiden syiden vuoksi kovin Rakas.
Virolaisilla ja venäläisillä vähän samaa tuo kasvatusperiaate vieläkin...lapset ovat pihoilla yhtéisiä ja yhteisesti niitä ojennetaan jos on tarvetta;))
t:Pimu - lääkäriin
Yhdellä pikkutytöllä oli käsi murtunut 60-luvulla. Lapsi vietiin kuitenkin tarhaan, josta tarhan täti muitten töittensä välissä vei tytön sairaalaan kipsattavaksi.
- sairauksilla
Äitini on aina ollut kova pelkäämään sairauksia, kärkipässä syöpä ja sydänvika. Jollain hänen työkaverinsa lapsella oli sydämessä reikä, joka kylläkin leikattiin onnistuneesti. Äiti kysyi minulta että tuntuuko minusta että minulla olisi jotain vikaa sydämessä. Ikää minulla taisi olla jotain 5-vuotta eikä tuon taivaallista hajua, mikä on sydänvika.
Jossain vaiheessa äiti äkkäsi, että suussakin voi olla syöpä ja siihen kuolee. Minun piti vakuutella etten ole tuntenut suussani mitään kummallista.
Pelkäsin kuolemaa aivan kamalasti, mutta eihän sitä voinut ulospäin näyttää kun äiti oli muutenkin niin hysteerinen ettei hänestä olisi ehkä ollut vakuuttamaan minua siitä etten kuole. kerran kysyin että voiko lapsetkin kuolla, ihan yhtäkkiä. Vastaus oli että "Tottaksi voi!". Sekös lohdutti.
Rukoilin joka ilta että saisin herätä aamulla enkä kuolisi, pyysin että saisin elää ainakin kaksikymppiseksi ( se oli minusta lapsena aika korkea ikä). Tarkkailin hirveästi itseäni.
Isoäitini asui naapuristossamme ja hän oli todella sairas. Minä olin jo 5-6 vuotiaana yksin kotona päivät ja jouduin katsomaan isoäidin perään ja olemaan valmiina puhelimessa jos hän saa kohtauksen ja tarvitaan ambulanssia. Nyt kun aikuisena tätäkin ajattelee, oli siinä pienellä lapsella suuri taakka, isompi kuin ymmärsikään. ja taas illlalla tuli rukoiltua, ettei isoäiti vaan kuole minun käsiini.
Nyt liki viisikymppisenä voin todeta, että todella terve olen ollut ja olen edelleenkin. Jos jotain pikku vaivaa on, äiti kyllä kauhistelee että mene nyt hyvänen aika lääkäriin se voi olla vaikka mitä.
Niinkuin muinoin jalkaani saama haava tulehtui, se äidin mukaan saattoi olla kuolion alku tai ihosyöpä. Ja vasta selkäni venähdettyä minulla saattoi olla selässä syöpä, koska sellaistakin oli kuultu että voi olla.
Näin peloteltuna minusta ei voinut sitten aikuisena tulla muuta kuin sairaanhoitaja. Edelleenkin saan äidiltä hyviä neuvoja erinlaisten tautien hoitoon, kaupan kassajonoissa kuultuja.
Kyllähän tuo lapsuuden pelottelu jätti jälkensä, ihan vähästä en lääkäriin mene.- "alatisairas".
Aina hän löysi itsestään uuden ja uuden taudin. Sitten kiireenvilkkaa lääkäriin. Lääkäri oli hyvä, jos antoi mahdollisimman suuria tabletteja. Lääkärissä käytiin usein, joten, ei voi kuin kauhistella, kuinkahan paljon eri lääkkeitä hän yhtä aikaa söikään.
Sydänlääkkeitä oli syönyt jo nuoresta pitäen. Mummon poismenon jälkeen lääkäri ihmetteli, kuinka vahva ja hyvä sydän hänellä oli ollutkaan, kun jaksoi niin kauan.
Ikää oli pitkälti yli 80 vuotta.
- O - O
Mielenkiintoinen keskustelu ja hämmästyttävää tietoa eletyn historian ajalta.
Olen kuvitellut, että lääkäripalvelut toimivat melkein paremmin 60-luvulla kuin tänä päivänä. Meillä käytiin tarpeen mukaan lääkärissä ja lääkärin sai yhdellä puhelinsoitolla kotiinkin. Sain yhden lisäsyyn arvostaa vanhempiani. Kiitos.Sinä olit se lapsi valkoisissa polvisukissa ja lettinauhat päässä, - minulla/meillä oli likaiset kynnenaluset ja risat sukat - noin jos hieman karrikoiden vertaisi :)
P.s. ihmislapsi ei tarviaisi kuin viisaat vanhemmat..- O - O
Pirrejuupas kirjoitti:
Sinä olit se lapsi valkoisissa polvisukissa ja lettinauhat päässä, - minulla/meillä oli likaiset kynnenaluset ja risat sukat - noin jos hieman karrikoiden vertaisi :)
P.s. ihmislapsi ei tarviaisi kuin viisaat vanhemmat..kuinka oikeaan osuit. Kaikilla asioilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Luultavasti olisin "kadehtinut" vapauttasi ja aloittanut mielelläni puissa kiipeilemisen jo ensimmäisellä vuosikymmenellä, enkä vasta toisella.;))
- O - O
Pirrejuupas kirjoitti:
Sinä olit se lapsi valkoisissa polvisukissa ja lettinauhat päässä, - minulla/meillä oli likaiset kynnenaluset ja risat sukat - noin jos hieman karrikoiden vertaisi :)
P.s. ihmislapsi ei tarviaisi kuin viisaat vanhemmat..kuinka oikeaan osuit. Kaikilla asioilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Luultavasti olisin "kadehtinut" vapauttasi ja aloittanut mielelläni puissa kiipeilemisen jo ensimmäisellä vuosikymmenellä, enkä vasta toisella.;))
Olen nuorena äitinä lukenut Thomas Gordonin kirjan, Viisaat vanhemmat ja yrittänyt tulla viisaammaksi.;)) - O - O
O - O kirjoitti:
kuinka oikeaan osuit. Kaikilla asioilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Luultavasti olisin "kadehtinut" vapauttasi ja aloittanut mielelläni puissa kiipeilemisen jo ensimmäisellä vuosikymmenellä, enkä vasta toisella.;))
Olen nuorena äitinä lukenut Thomas Gordonin kirjan, Viisaat vanhemmat ja yrittänyt tulla viisaammaksi.;))ja systeemi tökkii taas. 1. viestin jälkeen väitti, ettei sivua löytynyt ja sitten viesti ilmestyy yllättäen yläpuolelle näkyviin.
No, sainpa tilaisuuden toivotella hyviä öitä... tai huomenia sinulle ja muillekin.;)) - aina ..
O - O kirjoitti:
ja systeemi tökkii taas. 1. viestin jälkeen väitti, ettei sivua löytynyt ja sitten viesti ilmestyy yllättäen yläpuolelle näkyviin.
No, sainpa tilaisuuden toivotella hyviä öitä... tai huomenia sinulle ja muillekin.;))valehtelee, ettei sivua löydy. Kun napautat uudelleen, viesti tulee kahteen kertaan.
- RIMMIR
sen hirvittävän lääkärikirjan (paksun, ruskeakantisen) joka varmaankin useimmissa kodeissa oli, ja jota vähän pelonsekaisin tuntein selailtiin. Oli siinä kauheita kuvia, ihan vieläkin puistattaa.
- meillä ei
sellaista ollut, joskus kylässä kauhulla katselin.
Isä kyllä keksi itselleen sairauksia, ilman sitäkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad1011835- 591190
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että4611179- 1701063
- 58841
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132837Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä49786- 84773
- 51728
- 57691