Kolumnisti Seppo Keränen tänään Ilkassa yhdistää presidentin Irak-vuotoon:
...presidentti näyttää tienneen, että Mannisen kautta voi lähettää viestejä Jääteenmäelle. Huhtikuun 8. päivänä Manninen oli lähettänyt Jäätteenmäelle aineistoa, jonka saatteessa Manninen kertoo hallituksen vaihtumiseen liittyviä presidentin terveisiä:"...presidentti kiitti ratkaisuasi..." sekä "...Hän pyysi myös välittämään toivomuksen..."
...Santavuori huomauttaa Jäätteenmäen kertoneen televisioidussa puolustuspuheessaan kahteen eri kertaan olleensa "mielissään", kun luuli päässeensä presidentin kanslian jakelulistalle.
...presidentti näyttää tienneen, että Mannisen kautta voi lähettää viestejä Jääteenmäelle. Huhtikuun 8. päivänä Manninen oli lähettänyt Jäätteenmäelle aineistoa, jonka saatteessa Manninen kertoo hallituksen vaihtumiseen liittyviä presidentin terveisiä:"...presidentti kiitti ratkaisuasi..." sekä "...Hän pyysi myös välittämään toivomuksen..."
...Santavuori huomauttaa Jäätteenmäen kertoneen televisioidussa puolustuspuheessaan kahteen eri kertaan olleensa "mielissään", kun luuli päässeensä presidentin kanslian jakelulistalle.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hesari 3.2 2004 HYMYn Irak-vuodosta:
Irak-muistion esittely ei aiheuta vielä toimia
Ulkoministeriö harkitsee vielä, aiheutuuko koko kohutun Irak-muistion julkaisemisesta Hymy-lehdessä joitakin toimenpiteitä.
Muistio koskee silloisen pääministerin Paavo Lipposen (sd) ja Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin keskusteluja Washingtonissa 9. julukuuta 2002.
Tietohallintojohtaja Martti Favorin sanoi maanantaina, että ulkoministeriö odottaa ensin, mitä Anneli Jäätteenmäkeä (kesk) ja Martti Mannista vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä päätetään muistion ja muitten asiakirjojen julkisuudesta.
"Oikeushan voi päättää oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen julkistamisesta", Favorin sanoi.
--
Mitä asiakirjojen julkistamisesta päätettiin?
Muistutus Favorinille:
-Tutkimaan vuotaja!
Oliko vuotaja Halonen?
Ihan oikea Timo Ristimäki hyvästelee väijystä kirjoitelleen "asevelisosialistin" ja kaikki muutkin puskasta ampuilevat demarit ja muut porvarit suomi24.fi:n palstoilla ja jää odottelemaan totuuden (edes) vähittäistä julkituloa.
Hyvästelyn kohteeksi ristin siis kaikki ne, jotka toisaalla keskustan politiikkaa käsittelevillä keskustelusivuilla kuvittelivat olevansa hyvinkin neroja ja näppäriä. "Stadin kundin" mimissähän kyseiset demarit ja muut porvarit näkyvät kirmaisevan karkuun, kun ensin ovat pitkään puskasta ampuillessaan tunnustaneet toimineensa tosi terroristi(e)n tavoin.
Otsikko olkoon siksikin osoitteleva:
USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo Lipponen (ynnä muut "asevelisosialistit")?
Sinipunan ja aseveliakselin sydänmailla eli Kanta-Hämeessä Juhani Lindgren -nimellä kirjoitteleva henkilö näkyy Mikko Lundin pohtivan demokraattien
presidentinvaalikampanjaa käsitelleen kirjoituksen johdosta varsin
tuohtuneena käyneen oitis kynälle (Hämeen Sanomat 9.3.2004).
Lindgrenin sepitteessä suitsuketta ja mirhaa satelee roppakaupalla
otsikolla "USA, demokratia ja Irak" nyt porukalle, jonka oikea paikka
olisi oikeastaan kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa kuin edelleen
maailmanpoliittisen vallankäytön keskiössä.
Hämeen (ja vähän muidenkin) Sanomien mielipidepalstojen tasapainottamiseksi - asevelisosialistien ja hengenheimolaistensa pyynnöistä huolimatta - kommentoin kyseistä
kirjoitusta, jossa ei asiasisällöltään ollut edes hippujen vertaa
tosiasioita, vaikkapa otsikolla "USA, Irak, sotarikokset - ja Paavo
Lipponen?"
Julkisen Irak-käräjöinnin pariksi viikoksi tauottua on itse
peruskysymyksen esilläpitämiseksi olisi muutenkin ollut erittäin suotavaa, että kaikki tasavallan Lippos-fanit ja muutkin kansalaiset olisivat yltyneet lukemaan Frankfurter
Allgemeinea ja Apu-lehteä - ja katsomaan vaikka maanantai-iltana 8.3.2004 TV1:n A-studion, joka kaiken lisäksi tuli tiistaina 9.3.2004 klo 16.10 uusintana.
Siinä amerikkalaiset tiedustelun ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat - mm. 27 vuotta CIA:n palveluksessa toiminut ja seitsemää Yhdysvaltain presidenttiä palvellut superasiantuntija! - suoraan sanoen murjoivat George W. Bushin Irakin-sotapolitiikkan kaikki keskeisimmät perustelut.
Näin siis jenkeissä. Toivoa sopii, että Suomessakin loppuvuoden 2002 ja alkuvuoden 2003 "samanhenkisten koalitio" -sekoiluista saataisiin vaikkapa Suojelupoliisin toimesta yhtä analyyttista tiedustelutietoa siitä, mihin oikein mahtoikaan tuolloinen pääministeri Paavo Lipponen perustaa Irak-orientaationsa?
Sillä muun muassa Franfurete Allgemeinesta, Viimeisimmästä Apu-lehdestä ja toistaiseksi viimeisimmästä A-studiosta voinee löytyä vastausta kysymykseen, mistä Irakin
sodassa olikaan ja onkaan oikeastaan kysymys ja minkä tai keiden asialla
lieneekään huseerannut ex-pääministeri ja nykyinen puhemies Paavo
Lipponen? Eli isänmaanko ja ihmisten vaiko vain itsensä?
Tavalliselle kansalle Paavo Lipposen asemasta Suomen nykypolitiikassa
syntyy jatkuvasti väärinkäsityksiä. Eikä ainoastaan rahvaalle, vaan myös
vallasväelle. Onhan sitä nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri
Pekkarinen eduskunnassakin puhutellut puhemies Lipposta vielä
pääministeriksi...
Paavo Lipponenhan on itse kovin paljon nähnytkin vaivaa, jotta - ainakin
ulkomailla - olisi semmoinen kuva, että hänellä on edelleenkin Suomen
virallisessa politiikassa vähintäänkin valtioneuvoston jäsenen tai
presidentin statusta vastaava asema. Rohkenen olettaa, että ainakin
presidentti Tarja Halosella ja ulkoministeri Erkki Tuomiojalla ja
luonnollisesti myös pääministeri Matti Vanhasella teettääkin turhaa työtä
selitellä eri yhteyksissä ulkovalloille (ja myös EU:n "sisävalloille")
sitä tosiasiaa, ettei Paavo Lipposella eduskunnan puhemiehen roolin kautta
ole itse asiassa alkuunkaan ulkopoliittista asemaa. Kaikki, mitä Lipponen
ulkomailla ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista sanoo, olisi
tulkittava ainoastaan sen kautta, että hän on - parlamentaarisessa
järjestyksessä - Suomen toiseksi suurimman puolueen ja samalla toiseksi
suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja...
Lipposen mesomiseen ulkomailla - viimeksi viime viikolla Saksan maaperällä
- ovat muun muassa viime viikonvaihteen Ilta-Sanomissa kiinnittäneet
huomiota valtiosääntöoikeuden emeritukset eli professorit Antero Jyränki
ja Mikael Hiden. Lipponenhan ehätti antamaan mm. Frankfurter Allgemeinelle
ja kaiketi sittemmin vielä myös Die Zeitille lausuntoja, jonka mukaan
esimerkiksi Suomen "Nato-jäsenyys on vain ajan kysymys".
Lipposen lausuma Saksanmaalla sinällään on kovasti mielenkiintoinen. Vielä
jokunen päivä aiemmin demarien seminaarissa Paasitornissa Lipponen miltei
kyyneleisin - etteikö sitten vain kyyn eleisin - silmin kertoi kotimaan
demariväelle, että "Suomi ei ole mikään maa kylmästä jne.", joka olisi
hinnalla millä hyvänsä pyrkimässä Naton jäsenyyteen. Lipponen puheli -
kaiketi sanansa nimenomaan niin Nato- kuin EU-epäilevällekin - kotimaan
vaalirahvaalle jotakin jopa "silmien tasalla" katselemisesta. Todella
mielenkiintoista, että jutut heti Manner-Eurooppaan ehätettyä olivat koko
lailla toisenmoista sorttia.
"Olen kokenut tämän ennenkin" eli dejavuu ja silleen -ilmiö tulee oitis
mieleen moisenmoisesta kaksoisstrategiasta.
Sillä Paavo Lipposen ja demarien jutut myös loppuvuodesta 2002 ja
alkuvuodesta 2003 suhteessa Bushin ja Blairin kokoamaan "samanhenkisten
koalitioon" olivat vastaavanoloisia. Suomessa, jossa kansa oli
mittaustulosten ja mielenosoitusten valossa tiukasti sodanvastaista,
demarit olivat kuin mitäkin rauhanenkeleitä. Vaan Valkoisessa Talossa ja
myös useimmilla Euroopan-keikoillaan silloisen pääministeri Lipposen
jutuista ei vonut tulla muuhun käsitykseen kuin ettei Lipposella, hänen
Suomellaan ja demareillaan, ollut mitään sitä vastaan, että B & B lähtevät
tekemään miekkalähetystään ja muuta puhdistustyötään Irakiin.
"Terrorisminvastaisen taistelun" nimissä Lipponen saattoi luulla asian
uppoavan Suomen kansaankin ilman isompia vastaansanomisia, mutta luulohan
ei ole tiedon väärtti.
Olen kirjoituksissani jo pitkään kritikoinut niin Lipposta kuin tuolloista
Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittista johtoakin (UTVA) siitä, miten
epäanalyyttisesti ja kansainvälisen oikeuden kannalta epäeettisesti,
moraalittomasti ja jopa lainvastaisesti sekin suhtautui laittomasti
Irakiin suoritettuun hyökkäykseen ja vielä silloinkin kun USA ilmoitti
aloittavansa hyökkäyksen vaikka ilman YK:n turvaneuvoston siunausta.
Kaiken kukkuraksi vielä hyökkäyspäivänäkin Suomen hallitus katsoi hyväksi
antaa "vain sotaa valittelevan" kannanoton, vaikka oli kiistatta selvää,
että "samanhenkisten koalitio" oli aloittanut laittoman sodan.
Enkä kritiikissäni ole suinkaan ollut yksin; Hufvudstadsbladet tuntui
olleen 21.3.2003 ainoa päivälehti, joka kokonaisuudessaan julkaisi
seuraavan kansainvälisen oikeuden suomalaisten asiantuntijain kannanoton:
Linkki:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainva lisoikeudellinen.html
Varmuuden vuoksi kopioin kannanoton tähän myös selkokielisenä tekstinä,
jottei kukaan väijystä jälleen päreensä polttava asevelisosialisti tmv.
nimimerkki jää tuskissaan avautumattoman linkin taakse (eritoten hyvää
tekisi 9.3.2004 Hämeen Sanomien mielipidesivulla Usan demokratiaa
ylistelevälle Juhani Lindgrenille ja kumppaneilleen tutustua po. tekstiin
ja katsoa edellä mainittu A-studion uusinta!):
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten
sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen
valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana,
että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin
Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien
laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien
puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta
poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston
voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan
rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään
tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta
tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma
1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai
kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen
tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä -
vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on
kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta:
sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen
hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen
käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä
oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki"
Viime perjantaina päättyneiden Irak-käräjien yhteydesssähän kävi kiistatta
ilmi mm. Martti Mannisen esitutkinnan yhteydessä esittämästä aineistosta,
että vielä hyökkäyspäivänäkin eli 20.3.2003 oli Suomen Yhdysvaltain
suurlähettiläs Jukka Valtasaaren nimenomaisesti tarkistettava, ettei
Suomea pidettäisi laittomaan sotaan ryhtyneen "samanhenkisten koalition"
jäsenenä!
Vielä 7.3.2003 annetun UTVAn lausuman mukaan Suomen virallinen politiikka
oli varsin hyllyvällä pohjalla. Vaikka tuossa Irak-käräjäprosessin
käynnistäneen MTV3:n vaalitentin (6.3.2003) jälkeisenä päivänä annetussa
kannanotossa korostettiinkin YK:n turvaneuvoston siunauksen
tarpeellisuutta ennen kuin "samanhenkisten koalitio" aloittaa
Irak-atakinsa, siinä ei alkuunkaan käsitelty sitä, mihin kansainvälisen
oikeuden asiantuntijat omissa kannanotoissaan jo pitkin alkutalvea olivat
viitanneet. Eli siihen, ettei kansainvälisen oikeuden valossa USA:n
julistamalle "ennakoivan itsepuolustuksen" eli itse asiassa "ennalta
ehkäisevien" iskujen politiikalle löydy kansainvälisestä oikeudesta sen
enempää kuin olemassa olevista YK:n turvaneuvoston päätöksistä tukea.
"Ennakoivan itsepuolustuksen" iskuun suhtautumisen uskoisi olevan pienen
maan kannalta tosi tärkeän asian, vaikkei siihen Irak-hurmion oloissa
tunnuttu juurikaan kiinnitetyn huomiota.
Kansan- ja valtiosuvereniteettia on mielestäni kuitenkin edelleen
pidettävä Suomen - ja myös kaltaistensa pienten maiden - itsellisen
päätöksenteon kulmakivenä. Joulu-maaliskuulla 2002-2003 tuolloinen
pääministeri Lipponen liikuksi siten todella vaarallisilla altailla. Ja
hänen kannanottonsa - mm. suhtautuminen ulkoministeri Tuomiojan
rauhanomaisimpiin näkemyksiin - Irakin sodan käynnistymisen ja "virallisen
päättymisen" jälkeenkin ovat olleet koko lailla toisenmoisia kuin
eduskuntavaalien jälkeen valtaa käyttämään nousseen UTVA-porukan, missä
siis Paavo Lipponen ei ole enää edes ulkojäsenenä mukana...
Tässä katsannossa sdp:n puhe- ja puuhamies Lipposen
viimeisimmät Nato-kiihdyttelytkään eivät ole yllättäviä. Kovassa
hingussaan EU-komission puheenjohtajaksi, jota hänestä ei toki ole tuleva,
Lipposen on haalittava itselleen henkilökohtaista tukea kaikista
mahdollisista Nato-piireistä. Ja kun "kauas pilvet karkaavat", Lipponen
messuaa jo EU-presidentin vakanssin perustamisen puolestakin, mikä sekään
ei palvele suinkaan Suomen vaan yksinomaan Lipposen henkilökohtaisia
tavoitteita ja tarpeita.
Ja lopuksi jo perinteinen tämän viikon ensimmäinen lukusuositus: viime
viikon Apu-lehti antaa ymmärtävää tukeaan Paavolle ja Päiville. Etovan
mielistelevässä monen sivun jutussaan pariskunta - ja jopa sen pääksi
kuviteltavissa oleva Paavo? - antaa ymmärtää, että Paavolla olisi
kuitenkin lähellä "lähtemisen aika".
Kunpa olisikin, mutta toivottavasti ei enää mihinkään sellaiseeen
tehtävään, josta koko Eurooppa ja ehkä koko maailma saisi kärsiä
nahoissaan! Veikkaanpa, että Matti Vanhasellakin tulee omissa porukoissaan
olemaan vielä tuskien "Tie Tampereelle" kesäkuussa 2004, mikäli hän
"opportunistisessa pragmatismissaan" jatkaa sdp:n puhemies Lipposen
touhuilujen ja henkilökohtaisten pyrkimysten ylenpalttista ymmärtämistä.
Ja varsinkin tie Tampereelta!
Kun Yhdysvalloissa toivon mukaan demokraattien "demokraattisempi" JFK
marraskuun alussa 2004 nousee maailman tällä hetkellä ainoan supervallan
johtoon, olisi huutava teoreettinen ja käytännöllinen erehdys koko EU:lta,
jos sen valta-asemissa olisi - jo liiankin kanssa omaa kansaansa
kyykyttänyt itsevaltias.
Toivon, että demarien edistysmielinen siipi ymmärtää mitä pikimmin itse
tykönään ryhmittäytyä niin, että Paavolle hankitaan uusi pallo ja
kumilakki ja räpylät ja hänet ennen vielä isompia kinkereitä ja/tai
käräjiä saatetaan hoivaten vesipalloaltaan turvallisempaan päähän -
viisaan tai sitten ei niinkään viisaan lepoon.
Ja sitä hetkeä vielä odoteltaessa Juhani Lindgrenin ja hengenheimolaistensa kannattaisi tutustua
yhdysvaltalaisten ja britannialaisten asiantuntijoiden omiin arvioihin
Irak-atakin taustoista, tavoitteista ja moraalista. Ja myös siitä,
minkälaisin valheellisin väittämin ja viekkain vedätyksin herrat Bush ja
Blair petkuttivat paitsi omaa kansaansa ja niiden päätöksentekoelimiä myös
kansainvälistä yhteisöä eli viime kädessä YK:n turvaneuvostoa, kun
tarkoitus oli hinnalla millä hyvänsä ja keinolla millä hyvänsä päästä
toteuttamaan jo ennen WTC-iskua suunnittelemaansa hyökkäystä. Kuten
viimeisimmästä A-studion Irak-ohjelmastakin kävi aukottomasti ilmi, USA oli
päättänyt hyökkäyksestä Lähi-Idän öljykenttämaihin joka tapauksessa;
mieltä askarrutti tuossa vaiheessa vain hyökkäysjärjestys. Eli hyökätäkö
Osama bin Laden -verukkeella ensin Irakiin vaiko Afganistaniin...
Happy landings! Bon voyage! Gute Reise!
Kiitokset Timo Ristimäelle
1. eilisestä ilmoituksesta katsoa A-studiota
2. ylläolevasta tekstistä!
Lainaan ytimekkään palasen:
"Julkisen Irak-käräjöinnin pariksi viikoksi tauottua on itse peruskysymyksen esilläpitämiseksi olisi muutenkin ollut erittäin suotavaa, että kaikki tasavallan Lippos-fanit ja muutkin kansalaiset olisivat yltyneet lukemaan Frankfurter Allgemeinea ja Apu-lehteä - ja katsomaan vaikka maanantai-iltana 8.3.2004 TV1:n A-studion, joka kaiken lisäksi tuli tiistaina 9.3.2004 klo 16.10 uusintana."
Katsoi A-studion Ristimäen antaman vinkin johdosta.
Katsokaa A-studio netistä!
--
Timo Ristimäelle:
Ota maililla yhteys osoitteeseen [email protected]
Menetkö sinä pois, Timo? Ihan kauheaa. Jäänkö minä nyt tänne ainoaksi naurettavaksi. No, ei kai siitä ole pelkoa. Mitähän O.H. tästä ajattelee?
Yhtyn etelliseen puhujaan. Petturi mikä petturi. Ja kepukaunainen. Voi sinua, Timo.
on kytenyt epäilys presidentin vahvasta mukanaolosta takapiruna Irak-jupakassa. Kyseessä on SDP:n eri siipien välinen kamppailu ulkopolitiikan suunnasta. Keskustaa on käytetty siinä häikäilemättä välikappaleena.
Lippossiipi on käyttänyt tilannetta härskisti hyväkseen leimatakseen Keskustaa. Tämä on pistetty Keskustassa visusti muistiin tulevaisuutta silmällä pitäen. Keskusta on puolueista pitkämuistisin ja kärsivällisin. Ei voi kuin ihailla miten provosoitumattomasti ja viileästi Keskustan ministerit hoitavat raskasta ja vastuullista työtään.
Jos tiesi, niin hommahan alkaa ollakin selvä. Eli Lipponen oli koplannut Suomen Irakin sotaan ja ainut hyväksyttävä kosmeettinen pakotie oli panna oppositiojohtaja kertomaan kansalle, että pääministeri oli ylittänyt toimivaltansa rajat ja aikaansaada asiasta pikainen "demokraattinen" irtiottopäätös samalla uhraten Jäätteenmäki. Jotta asia pysyisi salassa täytyi vielä toteuttaa jälkinäytös, jossa Jäätteenmäki saatiin leimatuksi valehtelevaksi ääliöksi jopa rikolliseksi. Kukahan ottaa Alho 3 roolin ja missähän Lipposen tulevista sotkuista?
Tästä Ilkan (Seppo Keräsen) kolumnista selviää ydin:
"Presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan (sd) 26. elokuuta antamassa lausunnossa todetaan, ettei Mannisen tehtäviin kuulunut asiakirjojen kommentoiminen tai lyhennelmien lähettäminen muille kuin presidentille tai kanslian virkamiehille, "ellei presidentti nimenomaisesti tätä ole pyytänyt". Kanslian mukaan tällaisia pyyntöjä presidentti ei vuoden 2003 aikana "tiettävästi ole Manniselle esittänyt".
Manninen ja Jäätteenmäki tapasivat 28. tammikuuta ravintola Mamma Rosassa. Jäätteenmäen mukaan tapaamisen syy oli, että hän halusi tietää, miten uusi perustuslaki on toiminut. Tulevana mahdollisena pääministerinä Jäätteenmäkeä kiinnosti, miten presidentin ja pääministerin yhteistyö on käytännössä hoidettu. Jäätteenmäki sanoo olleensa tietämätön, että Mannisella oli rooli ulkopoliittisten asioiden hoidossa. Myös Irakin sodanuhka oli ollut esillä.
"Toinen aihe tapaamisessa oli se, että presidentti Halonen ja tohtori Arajärvi olivat tulossa yksityiselle vierailulle kotiimme", Jäätteenmäki sanoi. Presidenttipari kävi Jäätteenmäellä kylässä 9. helmikuuta.
Kuten presidentti toteaa, hän ei pyytänyt Mannista toimittamaan Jäätteenmäelle "esitutkinta-aineistossa mainittua salaista tai luottamuksellista aineistoa". Sen sijaan presidentti näyttää tienneen, että Mannisen kautta voi lähettää viestejä Jääteenmäelle. Huhtikuun 8. päivänä Manninen oli lähettänyt Jäätteenmäelle aineistoa, jonka saatteessa Manninen kertoo hallituksen vaihtumiseen liittyviä presidentin terveisiä:"...presidentti kiitti ratkaisuasi..." sekä "...Hän pyysi myös välittämään toivomuksen..."
Kun Jäätteenmäki 11. kesäkuuta ilmoitti Haloselle kertovansa Mannisen roolista poliisille, presidentin oman kertoman mukaan "järkytys" oli liian lievä sana kuvaamaan hänen tuolloisia tuntoja."
Teksti on siteeraus Ilkasta, Seppo Keräsen kolumnista.
"Kanslian mukaan tällaisia pyyntöjä presidentti ei vuoden 2003 aikana "tiettävästi ole Manniselle esittänyt".
...mutta todistettavasti esitti kuitenkin, koska dokumentit puhuvat kanslian lausuntoa vastaan!
Jorma Jaakkola
jorma.jaakkola2suomi24.fi
Eli siis Tarjakin valehteli. Repikää siitä. Eihän tässä kohta muita totuuden puhujia löydykkään kuin Jäätteenmäki.
Tässä on koko totuus ja vain totuus. Tyhmät älkää enää purputtako!
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10
Oikeudenkäymiskaaren mukaan "Tasavallan presidenttiä älköön kutsuttako todistajaksi." OK 17 luku 22§.
Oletteko huomanneet että pres.Halosen piti alunperin viime kesänä ilmoittaa jatkoaikeistaan, ts. siitä, pyrkiikö hän toiselle kaudelle? Eipä ole ilmoitusta kuulunut...
Onhan toki varsin vaikea tilanne, jos ulkopoliittinen johto pelaa toisiaan vastaan toimittamalla toistensa sanomiset ja tekemiset esim. oppositiojohtajan tietoon ja tämän vaaliaseena käytettäväksi. Siitä voi kärsiä kansainvälinen luottamuskin. Mitkä tällöin olisivat istuvan presidentin mahdollisuudet johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, tai ainakaan kattauttaa itselleen toista lautasta kansainvälisissä, muissa kuin puhtaasti seremoniallisissa, yhteyksissä.
Euroopassa päivänpolitiikasta sopivasti poissa ollut ja EU:n oikeusasimiehenä marinoitunut ja profiloitunut Jacob Söderman on kyllä alkanut ylen naamailla Ylen vähän joka ohjelmassa. Ei voi kuin ihailla SDP:n kykyä ja suunnitelmallisuutta reagoida kaikkiin skenaarioihin. Jakke on päivänselvästi jo varalla jos tulee ennenaikaiset presidentinvaalit, tai ainakin viimeistään vuotta 2006 ajatellen. Nyt tehdään häntä jo tutuksi kaikelle kansalle, järkähtämättömänä laillisuusvalvojana ja sopivasti mulkerodemareista eriäviä polkuja kulkeneena miehenä.
Enpä ole tullut ajateleeksi Jaakoppia tuohon hommaan, mutta nyt täytyy sanoa, että eipä olisi turhempi mies siinä. Olisi sopivasti näköä, kokoa ja ikääkin, kokemuksesta puhumattakaan. Ja kielitaito ei tekisi tiukkaa missään ympyröissä. Hyvinkin saattaisi mennä läpi, kun saisi varmaan myös RKP:n ja kokoomuksen, ehkä fiksuimpien kepulaistenkin ääniä.
Ahtisaari pääsi pressaksi pelkästään diplomaattisilla ja kansainvälisillä ansioillaan, Södermanilla olisi niiden lisäksi ansioita myös kotimaassa. Ja on varmasti nuhteeton mies ja edustaa demarien maltillisia. Toki näitä molempia oli Ahtisaarikin, mutta Halonen on radikaali ja huu-haa kuten Tuomiojakin. Kyllä demarien enemmistö - Sorsan nyt kuoltua - varmaan toivoisi pääsevänsäkin Halosesta eroon. No entä Paavo Lipponen? No, hänen palkinnokseen ei kai demareiden enempää kuin Paavon itsensäkään mielestä riitä Suomen presidenttiys; Paavo tähyää korkeammalle, ja ellei sinne pääse, jää tyytyväisenä eläkkeelle Päivin iloksi ja seuraamaan lastensa kasvua.
Oulunkyläläinen-lehdessä oli hiljattain haastateltu Jakob Södermania. Hän muisteli jutussaan sotaorvon lapsuuttaan Helsingin Oulunkylässä. Hän oli patistellut äitiään hankkimaan hänelle uuden isän, vaatimuksena oli, että sen täytyisi osata voidella sukset. Äiti oli sanonut, että Mannerheim on nyt kaikkien Suomen lasten isä. Söderman oli kirjoittanut Mannerheimille, ja oli saanut parin viikon kuluttua häneltä omakätisesti allekirjoitetun hienon vastauksen, jota Söderman referoi haastattelussaan. Marskin kirjettä hän säilyttää edelleen ylpeänä hallussaan. Minun kunnioitukseni Södermania kohtaan nousi entisestään tuon jutun luettuani.
Älkää unohtako Lasse Lehtistä. Hänen kuuluu ottaa vastuu nyt itse, jos ja kun emme kuitenkaan pääse yksimielisyyteen. Ja kansa valitsisi kuitenkin väärin. Siis ehdotan, että kaikki puolueet pyytäisivät Lasse Lehtistä Suomen Tasavallan seuraavaksi presidentiksi, koska savosta sen olla pittää. Mies on sitä paitsi TV:stä tuttu kaikelle kansalle ja vieläpä tohtori.
Siis perseestä.
Todetaan ihan yleisellä tasolla, että iltapäivälehtiin tapahtuneen, Lipposta kiistatta hyödyttäneen vuodon yllyttäjät ja/tai avunantajat ym.eivät voine oikein toimia presidenttinä.
Lehtinen on kuulemma aloittanut vaalikampanjansa lahjoittamalla Prodille savolaismallisen puisen soutuveneen. Muistikohan Lasse nyt varmasti pistää pohjatulpan mukaan, vai onko se vielä hänen hallussaan?
Nimittäin, Umberto Econ "Foucaultin heilurissa" yhden päähenkilöistä Jacopo Belbon piemontelainen lempilausahdus on "Ma gavte la nata", eli suunnilleen että ota korkki pois niin pääsee liika ilma ulos.
Inkeri! Voisitko täsmentää ilmaustasi?
Taidat olla eksynyt- siis palaa omille palstoillesi. Tämä on politiikkaa ja sen ilmiöitä käsittelevää keskustelua. Terv. Komissaari
It’s Turin dialect. It means, literally, “Be so kind as to remove the cork”. A pompous, self-important, overweening individual is thought to hold himself the way he does because of a cork stuck in his sphincter ani, which prevents his vaporific dignity from being dispersed. The removal of the cork causes the individual to deflate, a process usually accompanied by a shrill whistle and the reduction of the outer envelope to a poor fleshless phantom of it’s former self.
……from Foucault’s Pendulum, Umberto Eco
Minkäs sille voi jos Lehtinen on perseestä.
Voisit sinäkin palata sinne demareitten palstalle.
...käytännössä sdp:n hallussa oleva organisaatio. Näin sitä rummutetaan julkisuutta Jakelle, ja mitähän varten...?
"Vuoden kuluttajatekopalkinto Jacob Södermanille
Eduskunnan entinen oikeusasiamies ja EU:n ensimmäisenä oikeusasiamiehenä toiminut Jacob Söderman sai perjantaina Suomen Kuluttajaliiton kuluttajatekopalkinnon.
Palkintoperusteiden mukaan Söderman on toiminut poikkeuksellisen voimakkaasti kansalaisten oikeuksien ja avoimen kansalaisyhteiskunnan puolesta. Kuluttajaliitto pitää Södermanin toimintaa yhteiskunnallisesti merkittävänä kuluttajatekona.
- Söderman on EU:n ja aiemmin Suomen oikeusasiamiehenä korostanut avoimuutta jo asioiden valmisteluvaiheessa sekä vaikeidenkin asioiden kansantajuista ja selkeää esittämistä, Kuluttajaliitto perustelee.
Paikallistoimintasarjan palkinnon sai haminalainen Kaakonkulman Kuluttajayhdistys, joka perustamisestaan lähtien on ollut yksi Kuluttajaliiton vireimpiä paikallisyhdistyksiä.
Suomen Kuluttajaliiton tunnustuspalkinto osoitetaan vuosittain henkilölle ja kuluttajayhdistykselle, jotka ovat toimineet erityisen kiitettävästi suomalaisten kuluttajien hyväksi."
STT