Olen jo pidempään ihmetellyt ihmisten intoa pitää lemmikkejä.
Jos mietitään sitä, kuinka paljon yhteiskunta hyötyisi siitä, että kaikki se aika, rahat ja voimat, mitä nyt käytetään tyhjänpäiväisten lemmikkien hoitoon, käytettäisiinkin ihmisten hoitamiseen, niin yhteiskunta voisi huomattavasti paremmin. Lapset, sairaat ja vanhukset tulisivat paljon paremmin hoidetuiksi.
Ihmisten eli lähimmäisten hoitaminenhan on myös Raamatun mukaan oikein ja tarpeellista. Sen sijaan tyhjänpäiväisten elukoitten hyysääminen ei ole, ja siksi se viekin aikaa, rahaa ja voimia tarpeellisemmalta ihmisten hoidolta. Kaikkein ihmeellisintä on se, että nuoret parit, joiden kuuluisi hoitaa omia lapsiaan, hankkivat joitain ihmeellisiä otuksia eivätkä ota vastaan lapsia joko lainkaan tai ainakin jättävät lapsilukumäärän pieneksi. Jos on nimittäin jaksavuutta hoitaa ylimääräisiä otuksia, niin olisi varmaan jaksavuutta hoitaa myös enemmän lapsia.
Hyötyeläimet, joita hoidetaan elättääkseen itsensä (esim. kotieläimet maatilalla) tai vaikkapa poliisikoirat, tullin huumekoirat, sokeiden opaskoirat ovat asia erikseen. Niiden pitäminen on perusteltua. Ehkä juuri ja juuri perusteltua on myös huonokuntoisen vanhuksen koiran pitäminen, jos vanhus ei muuten lähtisi ulkoilemaan eikä muutenkaan jaksaisi enää ketään hoitaa.
Muissa tapauksissa lemmikkieläinten pito on mielestäni itsekästä.
Jos mietitään sitä, kuinka paljon yhteiskunta hyötyisi siitä, että kaikki se aika, rahat ja voimat, mitä nyt käytetään tyhjänpäiväisten lemmikkien hoitoon, käytettäisiinkin ihmisten hoitamiseen, niin yhteiskunta voisi huomattavasti paremmin. Lapset, sairaat ja vanhukset tulisivat paljon paremmin hoidetuiksi.
Ihmisten eli lähimmäisten hoitaminenhan on myös Raamatun mukaan oikein ja tarpeellista. Sen sijaan tyhjänpäiväisten elukoitten hyysääminen ei ole, ja siksi se viekin aikaa, rahaa ja voimia tarpeellisemmalta ihmisten hoidolta. Kaikkein ihmeellisintä on se, että nuoret parit, joiden kuuluisi hoitaa omia lapsiaan, hankkivat joitain ihmeellisiä otuksia eivätkä ota vastaan lapsia joko lainkaan tai ainakin jättävät lapsilukumäärän pieneksi. Jos on nimittäin jaksavuutta hoitaa ylimääräisiä otuksia, niin olisi varmaan jaksavuutta hoitaa myös enemmän lapsia.
Hyötyeläimet, joita hoidetaan elättääkseen itsensä (esim. kotieläimet maatilalla) tai vaikkapa poliisikoirat, tullin huumekoirat, sokeiden opaskoirat ovat asia erikseen. Niiden pitäminen on perusteltua. Ehkä juuri ja juuri perusteltua on myös huonokuntoisen vanhuksen koiran pitäminen, jos vanhus ei muuten lähtisi ulkoilemaan eikä muutenkaan jaksaisi enää ketään hoitaa.
Muissa tapauksissa lemmikkieläinten pito on mielestäni itsekästä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
*tirsk* Tirskun kyllä, tämä on aika huvittava provo. Tai sitten joku voisi hankkia elämän.. Njaa, pakko kai se on vastata.
Kyllä, minä pidän lemmikkejä (useita yksilöitä ja useita lajeja, yhteensä reilu 30 eläintä) täysin itsekkäistä syistä - minä rakastan eläimiä ja haluan viettää aikaa niiden kanssa. Ne tuovat minulle aivan eri tavalla mielenrauhaa ja voimaa kuin ihmisten kanssa toimiminen. Minä hoidan työkseni ihmisiä (lähihoitaja), joten tämä elämäntapa (en laske tätä enää harrastukseksi) tuo arkeen väriä ja iloa sekä on vastapainoa jo muutenkin raskaalle vanhustyölle. Enkä minä voi kuin omalta osaltani vaikuttaa vanhustenhoitoon; tekemällä sen hyvin; en esim. siihen, kuinka paljon missäkin yksikössä on henkilökuntaa = miten paljon hoitajalla on aikaa ihmiselle.
Ei se raha ja voimavarat, jotka yksityisiltä ihmisiltä kuluu eläimiin, ole pois yhteiskunnalta - jokainen saa rahansa käyttää miten haluaa, veroistahan sitten kustannetaan mm. lasten päivähoitoa ynnä muuta. Vai lahjoitatko sinä säännöllisesti omasta palkastasi esim. 100 euroa lähivanhainkodille, että saa mummut vaikkapa parempaa ruokaa? En vaan jaksa uskoa. On yhteiskunnan asia hoitaa ihmisten asiat kuntoon - ei suoraan yksityisten ihmisten. Ja yhteiskunta = kunnat ja valtio päättävät, kuinka monta hoitajaa on lapsilla päiväkodissa, kuinka paljon palkataan hoitajia vanhainkoteihin ja mihin verovarat käytetään. Tähän ei yksityisillä (lemmikin)omistajilla ole sanomista. Voimme vaikuttaa ainoastaan äänestämällä.
On mielenkiintoista, miten tässä on "hyökkäyksen" kohteeksi otettu lemmikinomistajat. Ihan hyvin voisi osoitella sormella vaikkapa kuntosalilla kävijöitä tyyliin "älkää haaskatko tuohon rahaa, ei se vanhuksia hyödytä!"
Minulle lemmikit (kissat, jyrsijät, kanit) ovat myös hyötyeläimiä. Oletko lukenut tutkimuksia, joiden mukaan eläinten kanssa puuhailu vähentää stressiä ja esim. alentaa verenpainetta? Jossain (muistaakseni Australiassa - en ole varma) annetaan sairausvakuutuksissa alennusta, jos omistaa lemmikin. Terveyshyötyjä siis on.
On outoa kummastella halua hoitaa sekä eläimiä että lapsia. Ja varsinkin niin, että lapsilukua rajoitettaisiin muka sen takia, että "pitää" saada eläimiä! En minäkään luopuisi eläimistä ja hankkisi kymmentä lasta. Voisi olla jo viranomaisilla sanottavaa - en usko, että kykenisin koskaan kymmenen ihmistaimen huoltajaksi. Pari-kolme lasta on suht hyvä määrä, koska vastuu lapsesta on kuitenkin pidempiaikainen ja suurempi sitoutuminen kuin esim. kanin ottaminen. Ja toisaalta taas eläimen hoitaminen voi olla vastapainoa lastenhoidolle ja siten lisätä jaksamista vanhempana. Se on myös äärettömän tärkeää, eikö sinustakin?
Tiesitkö, että lapsista joilla on eläimiä, tulee sosiaalisempia ja heille kehittyy vahvempi itsetunto, eläinten ansiosta?
Raamatun mukaanvetäminen tähän on mielenkiintoista, koska yhteiskunnan arvot ja normit eivät ole peräisin Raamatusta vaan ihan suoraan nykypäivän koventyneestä kilapilusta ja pakosta saada kaikki (taloudellinen) hyöty irti kaikesta. Vanhukset, lapset ja sairaat eivät tuota - siksi päättäjät eivät ymmärrä, miksi heihin tulisi kiinnittää huomiota. Edelleen, ei ole yhdenkään lemmikinomistajan vika, jos se sikiöasentoon käpertynyt mummo siellä vuodeosastolla ei saa sanottavasti ihmiskontakteja, koska hoitajilla on niin vähän aikaa.
*tirsk* uudestaan. Anteeksi sekavahko teksti, mutta kun naurattaa jo ajatus, mitä aloittaja mahtaa vastata.
Vastaanpa tähän viestiin, joissa mielestäni muutamissa kohdissa mentiin pahasti metsään.
Ensinnäkin, tarkoitukseni ei ollut sanoa, että kaikkien pitää hankkia kymmenen lasta, vaan jokaisen sen mukaan kuin terveys ja jaksaminen antaa myöten. Ei siis ole tarkoitus, että kenenkään tarvitsee totaalisesti uupua lastenhoidon takia. Ei meilläkään kymmentä lasta ole, vaan niin monta kuin perheemme jaksaminen antaa myöten. Mutta emme myös tuhlaa voimiamme ylimääräisten eläinten hoitamiseen, koska siihen ei Raamattu kehota.
Toiseksi voin kommentoida sitä, että en toki lahjoita 100 euroa lähivanhainkodille, vaan huomattavasti suuremman summan käytän oman perheemme lasten hoitamiseen kuukaudessa. En tosin ole laskenut, paljonko summa on kuukaudessa, mutta ainakin tuplasti tuon verran se on.
Lisäksi aika erikoiselta kuulosti lopussa esittämäsi kommentti siitä, ettei "ole yhdenkään lemmikinomistajan vika, jos se sikiöasentoon käpertynyt mummo siellä vuodeosastolla ei saa sanottavasti ihmiskontakteja, koska hoitajilla on niin vähän aikaa". Etkö ole ennen kuullut esim. vapaaehtoistyöstä? Tai voi kai sitä tehdä pientä maksuakin vastaan. Joka tapauksessa, voisiko illalla ulkoiluttaa sitä vanhusta sen lemmikin sijaan? Tai auttaa väsyneitä lapsiperheen vanhempia lupautumalla hoitamaan lapsia hetkeksi, jotta vanhemmat saavat hetken yhteistä aikaa ja pääsevät vaikka kävelylle kahdestaan.
Tässäkään en tarkoita sitä, että tarvitsisi tehdä enemmän kuin mikä on oma jaksaminen. Eli en suinkaan ole patistamassa ihmisiä siihen, että joka ainoa ilta työpäivän päätteeksi pitäisi jaksaa hoitaa toisia ihmisiä. Mutta muistutan myös siitä, että Suomessakin on varmasti paljon niitä esim. sinkkuja ja myös pariskuntia, joiden kohdalla olisi oikein elää huomattavasti epäitsekkäämmin.
Anteeksi kysymys (kirkosta eronneen, agnostisen ihmisen suusta), mutta elättekö pelkästään raamatun ohjeiden mukaan? Jos raamattu kehottaa johonkin, onko se pakko tehdä? Lapsia hankkia ynnä muuta? Ja koska raamattu ei puhu lemmikkieläimistä mitään (raamatun kirjoittamisen aikaan tuskin niistä on muutenkaan puhuttu), niitä ei myöskään tarvita? Edelleenkään suurin osa ihmisistä ei hae elämänohjeita suoraan ja kirjaimellisesti raamatusta, vaikka saattavat muuten kristinuskon jumalaan uskoa.
Olen kuullut vapaaehtoistyöstä ja toiminutkin vapaaehtoisena Punaisessa Ristissä. Toki vanhainkodeissa varmasti otetaan vastaan riemumielin vapaaehtoisia, jotka esim. syöttävät vanhuksia ja vievät ulos pyörätuolilla. Mutta kuinka monen (esim.) parikymppisen mieshenkilön voisit kuvitella syöttämässä vanhusta, joka ei pysty kunnolla nielemään ja yskii puolet ruuasta rinnuksilleen? Olen työn puolesta tällaisia vanhuksia hoitanut.
Tekstisi oli erittäin syyllistävään sävyyn kirjoitettu, mutta toivottavasti yksikään palstaa lukeva ei pahoita mieltään sen takia. Lisäsin maininnan sikiöasentoisesta vanhuksesta juurikin siksi, että tekstisi antoi ymmärtää että meidän eläintenomistajien syytä ko. asia on.
Totta, ihmiset voisivat elää epäitsekkäämmin. Mutta mitä hyödyttää paasata asiasta lemmikinomistajille? Minä olen mielestäni epäitsekäs, olen tarjonnut useammallekin kotia vaihtaneelle eläimelle hyvän loppuelämän kodin. Eläimet ovat minulle niitä lapsia, rakkaita ja huolella hoivattuja. Ehkä joskus lapsiakin tulee, mutta silloinkin aion pitää eläimiä - sekä lasten että itseni takia.
Edelleen; oletko tutustunut tutkimuksiin, joissa kerrotaan lemmikkien terveys- ym. hyödyistä ihmisille? Ja positiivisista vaikutuksista lasten henkiseen kehitykseen?
Vielä pieni toive; kappalejakoa tekstiin, kiitos. Silloin sitä on mukavampi lukea, ja useammat ylipäätään viitsivät lukea.
Kerronpa vielä muutaman asian, kun kerran kysyit.
Kyllä, pyrin elämään Raamatun ohjeiden mukaan kaikissa niissä asioissa, mistä Raamattu jotain mainitsee. En voi kuitenkaan kehua kaikessa onnistuneeni, koska Raamattu sanoo synniksi jo esim. pahat ajatukset tai toisten auttamatta jättämisen, jos siihen on mahdollisuus. Minun täytyy myöntää, etten ole niissäkään täydellinen. Mutta korostan sitä, että halu elää Raamatun mukaan minulla tosiaan on.
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaan herätellä ihmisiä oikeasti miettimään, onko lemmikin hankkimisessa/pitämisessä paljonkaan järkeä vai voisiko tehdä sen sijasta jotain hyödyllisempää.
Mitä tulee miesten auttamiseen, hehän voivat auttaa niillä keinoilla, mitä he osaavat. Ulkoiluttaa osaa varmaan jokainen, ja useimmat miehet osaavat varmaan esim. leikata vanhuksen nurmikkoa, haravoida yms. Monia mahdollisuuksia siis on, jos on halua auttaa. Jokainen voi siis auttaa omilla vahvuuksillaan.
Ja vielä lopuksi, en ole tutustunut tutkimuksiin lemmikkien terveyshyödyistä. Saattaa pitää paikkansa yksilön kohdalla, mutta kyllä ihmiset kollektiivina (esim. vaikkapa Suomen kansa) voisivat paremmin, jos ihmiset keskittyisivät hoitamaan toisia ihmisiä eikä lemmikkejä.
Kun kirjoitin, että minulla on halu elää Raamatun mukaan, niin toivoisin silti itselleni vielä enemmänkin sitä halua noudattaa Jumalan sanaa. Eli en kyllä ole silläkään itseäni kehumassa.
Mutta samaa asiaa toivoisin toisillekin.
No tämä meni kyllä off-topiciksi, mutta halusin vielä täydentää.
Jos mietitään sitä, kuinka paljon yhteiskunta hyötyisi siitä, että kaikki se aika, rahat ja voimat, mitä nyt käytetään tyhjänpäiväiseen netissä surffailuun, telkarin katsomiseen, työpaikan kahviautomaatilla lorvimiseen, juoruamiseen, jne niin kaikki rentoutuminen ja hauskanpito pitäisi kieltää. Herran jestas, juoruiluhan kielletään jo kymmenessä käskyssä!
Onneksi ihmisten ei ole pakko olla vauvantekokoneita, vaan kaikenlaista muutakin saa harrastella. Ja toisaalta maapallo on jo nyt ylikansoittunut, joten eikös se ole vain parempi että ihmiset käyttävät aikaansa muuhun kuin lisääntymiseen. Nykyisessä väestönräjähdyksen ja ekokatastrofin uhkaamassa maailmassa jopa lähetyskäskyä "menkää siis ja täyttäkää maa" pitäisi alkaa tulkita jollain muulla kuin kirjaimellisella tavalla. Ehkäpä vaikka niin että "täyttäkää maailman ihmisten mielet minun ajatuksillani ja opetuksillani".
Eiköhän tässä yhteiskunnassa ole aika paljon pahempiakin epäkohtia kuin lemmikkielämet joita rouva raamatunlukijakin voisi miettiä. Ja kaikki eivät vain halua haisevia huutavia lapsia joihin menee kaikki rahat ja kaikki aika. Minulla on kaksi kilpikonnaa jotka ovat minun vauvoja. En todellakaan tarvitse tähän jotain ylimääräistä räkänokkaa viemään rahani ja haukkumaan minua huonoksi äidiksi. Etenkin kun suomen maassa ei lapsia saa enää edes kasvattaa, se kun on laitonta. Pitää vain istua ja katsoa kun penskat tekee pahojaan eikä asialle voi kukaan tehdä mitään. Sellaiseen maailmaan en lasta edes haluaisi tuoda.
Ja ei en vihaa lapsia, ja tiedän kyllä paljonkin lapsista sillä olen lastentarhaopettaja. Joten tiedän myös totuuden lapsista. Sitä paitsi uusien tutkimusten mukaan perheissä joissa on lapsia esiintyy enemmän masennusta. Kilpikonnani tuskin minua koskaan masentavat.
Joten itse olen enemmänkin lemmikkien puolella kuin lasten. Tähän maailmaan on turha tuoda enää lapsia kärsimään. Ja jos lapsi ei kärsi niin lähimmäiset kärsii viimeistään siinä vaiheessa kun matista tai maijasta tulee kaljaa kittaava pissisteini. Niitä näkee ihan liikaa.
Tosin, en pysty ottamaan tämän kirjoittajaa kovinkaan tosissaan. Aina kun vedetään raamattu mukaan minulle tulee kuva ihmisestä joka ei kykene itsenäisiin päätöksiin tai itsenäiseen ajatteluun, jonkinlaisesta lapsuuden asteelle jääneestä ihmisestä joka uskoo setään siellä taivaassa.
Tuli nyt varmaan sanottua vähän liian pahasti lapsistakin, koska ei minulla tosiaan ole mitään niitä vastaan (ainoastaan teinipissiksiä) mutta itselleni en sellaista halua. Olen tyytyväinen äiti kilpikonnilleni.
Turha yhteiskunnan epäkohtiin on ainakaan puuttua niin että se olisi pois lemmikeiltä, itseasiassa lemmikit voivat olla monelle se ainoa oikea ystävä, olisiko sitten oikein jos sekin ilo riistettäisiin? Ihmiskunta on menemässä muutenkin saasteidensa ja muiden ongelmiensa kanssa perse edellä puuhun, niin mitäpä tällä enään väliä? Ja itse uskon raamattuun, mutten tulkitse sitä mitenkään erityisen tiukasti, eikä se suoranaisesti määrää elämääni, vaikka se onkin eräänlainen turva.
Meitä ihmisiä on muutenkin maapallolla ihan tarpeeksi. Suurempi ongelma on ihmisten ruuan tuhlailu, jos tuo ruoka keskitettäisiin tasaisesti muualle esim kehitysmaihin, tai jos aseteollisuuteen käytettävistä mahdottomista rahasummista edes osa menisi kehitysmaihin, nälänhätä saataisiin kuriin, vaikkei siitä mitään hyvää sinänsä seuraisikaan, lisäisi tietysti vielä saastumista, mutta mitäpä tuosta.
"Ihmisten eli lähimmäisten hoitaminenhan on myös Raamatun mukaan oikein ja tarpeellista. Sen sijaan tyhjänpäiväisten elukoitten hyysääminen ei ole, ja siksi se viekin aikaa, rahaa ja voimia tarpeellisemmalta ihmisten hoidolta. Kaikkein ihmeellisintä on se, että nuoret parit, joiden kuuluisi hoitaa omia lapsiaan, hankkivat joitain ihmeellisiä otuksia eivätkä ota vastaan lapsia joko lainkaan tai ainakin jättävät lapsilukumäärän pieneksi. Jos on nimittäin jaksavuutta hoitaa ylimääräisiä otuksia, niin olisi varmaan jaksavuutta hoitaa myös enemmän lapsia."
Joillain on muitakin unelmia kuin suurperhe. Miksi ihmeessä tätä älytöntä ylikansoitusta pitäisi vielä pahentaa, nytkin ollaan menossa saasteiden ja ilmastonmuutoksen kanssa perse edellä päin puuta, syynä ylikansoitus ja kuluttavat elintavat. Itse aion kyllä hankkia lapsia, mutten mitään suurperhettä, mutta en tajua miksi syntyvyyden pitäisi muka vielä nousta, sehän vain kiihdyttäisi
väistämätöntä tuhoa?