"Tytär tyrmistyi äitinsä elvytyskiellosta" tai jotenkin tolleen se meni. Lukiko kukaan? Kun äiti oli 93-vuotias, ja lääkäri oli vanhuksen pojan kanssa keskustellut, ja tulleet sitten siihen tulokseen, että tehdään DNR-päätös, eli ei elvytetä jos vanhuksen sydän pysähtyy.
Tuo DNR-päätöshän EI TARKOITA sitä, että ei hoidettaisi - vanhus toki saa kipulääkettä, jos on kipuja, ruokaa, kun on nälkä, ja niin edelleen. Vain resuskitoinnista intubointeineen, sähköiskuineen ja tehohoitolääkkeineen pidättäydytään.
Mutta sepä ei kelvannut tälle tyttärelle.
Ilmeisesti tämä tytär oli sellainen, joka ei äitinsä elämässä ollut ollut mukana, kun hänen kanssaan ei oltu DNR-päätöksestä keskusteltu, vaan pojan. Sitten hän yhtäkkiä jostain puskista pomppaa kiljumaan, että pitäähän sitä äitiä nyt pumpata henkiin, hyvänen aika.
Mitenkähän vanhaksi hän haluaa äidin elävän? 103? 113? 123? Se on tuo huono omatunto sellainen asia, joka ajaa vaatimaan kaikenlaisia mielettömyyksiä.
Olen itse sairaanhoitaja ja sydänosastolla töissä. Hiljattain meillä oli potilaana 91-vuotias mies, joka ei enää jaksanut puhua, puristi vain hiljaa kättäni kun kysyin, onko kipuja. Annoin hänelle morfiinia, jotta ei tarvitsisi kärsiä, ja taas hän puristi kättäni, kun kysyin, oliko helpompi olla. Ei hänelläkään mitään varsinaista sairautta ollut, johon hän oli kuolemassa, hän oli vain vanha ja sydän oli loppumassa.
Omaiset valvoivat vuoronperään yötä päivää hänen vierellään, ja kun kerroin, että on enää tunneista kysymys, he tulivat kaikki isän ja papan luokse, ja hän nukkui hiljaa ja rauhallisesti pois omaistensa ympäröimänä. Kukaan ei ollut vaatimassa, että ELVYTTÄKÄÄ NYT HYVÄNEN AIKA.
Näin sen minusta pitää mennä.
Tuo DNR-päätöshän EI TARKOITA sitä, että ei hoidettaisi - vanhus toki saa kipulääkettä, jos on kipuja, ruokaa, kun on nälkä, ja niin edelleen. Vain resuskitoinnista intubointeineen, sähköiskuineen ja tehohoitolääkkeineen pidättäydytään.
Mutta sepä ei kelvannut tälle tyttärelle.
Ilmeisesti tämä tytär oli sellainen, joka ei äitinsä elämässä ollut ollut mukana, kun hänen kanssaan ei oltu DNR-päätöksestä keskusteltu, vaan pojan. Sitten hän yhtäkkiä jostain puskista pomppaa kiljumaan, että pitäähän sitä äitiä nyt pumpata henkiin, hyvänen aika.
Mitenkähän vanhaksi hän haluaa äidin elävän? 103? 113? 123? Se on tuo huono omatunto sellainen asia, joka ajaa vaatimaan kaikenlaisia mielettömyyksiä.
Olen itse sairaanhoitaja ja sydänosastolla töissä. Hiljattain meillä oli potilaana 91-vuotias mies, joka ei enää jaksanut puhua, puristi vain hiljaa kättäni kun kysyin, onko kipuja. Annoin hänelle morfiinia, jotta ei tarvitsisi kärsiä, ja taas hän puristi kättäni, kun kysyin, oliko helpompi olla. Ei hänelläkään mitään varsinaista sairautta ollut, johon hän oli kuolemassa, hän oli vain vanha ja sydän oli loppumassa.
Omaiset valvoivat vuoronperään yötä päivää hänen vierellään, ja kun kerroin, että on enää tunneista kysymys, he tulivat kaikki isän ja papan luokse, ja hän nukkui hiljaa ja rauhallisesti pois omaistensa ympäröimänä. Kukaan ei ollut vaatimassa, että ELVYTTÄKÄÄ NYT HYVÄNEN AIKA.
Näin sen minusta pitää mennä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin monesti tuo sama kysymys tulee esiin, miksi ihminen on niin itsekäs? ei ymmärrä päästää irti omaisestaan joka on jo iäkäs ja väsynyt?
Niinkuin se tuntuu luopuminen raskaalta, mutta meidän on se tajuttava, että kukaan ei ole ikuinen ja moni vanhus rukoilee pääsevänsä pois täältä.
Minun oma äitini on kohta ysikymppinen, dementoitunut ja palvelutalossa asuva, tiedän että luopuminen tuntuu raskaalta, mutta luopua vaan täytyy joskus, kun se aika on, pitkä elämä eletty vaikeuksineen ja iloineen, kunnioitettava ikä, tietenkin toivon nyt vaan hyvää hoitoa ja loppuelämää, käyn lähes joka päivä hänen luonaan ulkoillen yms.
Aiemmin olin hänen omaishoitaja n.8v.
Olen samalla linjalla sinun kanssasi tuosta elvytys jutusta!
ja kaiken hyvän päällehän siinä kävi vielä niin, että tuo lääkäri oli selkärangaton vetelys ja tämän tyttären vouhkaamisen perusteella perui tuon elvytyskiellon!
Eikö ihmisen itsekkyydellä ole tosiaankaan mitään rajaa!
Tuo tytärhän ihan ilmiselvästi haluaa äidin elävän vain siksi, että tyttärellä itsellään olisi hyvä olo ja sitä tietä vääristyneellä tavalla puhdas omatunto. En tässä sitä ole sanomassa, että se äiti nyt heti huiomenna olisi kuolemassa, niinkuin jutussakin sanottiin, että äiti on ihan pirteä vaikkakin dementoitunut. Mutta hei haloo, se on 93-vuotias ja sehän tarkoittaa ihmisten vuosissa laskettuna, että saattaa kuolla ihan hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti sitten käy niin, että vaikka yöhoitaja kierrollaan huomaa tämän äidin sydämen pysähtyneen, niin hän painaa oven hiljaa kiinni ja tulee parin tunnin päästä uudestaan ja ilmoittaa vasta sitten kuolemasta osastolla - sittenhän ei voida enää elvyttää!
Kaunis tarina tuo inkä ketjun aloittaja kertoi potilaansa kuolemasta. Kun pappa olisi vielä saanut kuolla omassa kodissaan, niin kaikki olisi ollut täydellistä, mutta nykyaikana se on harvinaista.
Muuten olen ihan samaa mieltä muiden ikirjoittajien kanssa tuosta elvytysjudannista.
ottaa huomioon mikä on elvytyksen todennäköinen onnistumisprosentti, turhaa kidutusta saattaa noinkin iäkäs vanhus kylkiluita murtaen ajasta iäisyyteen.
Irroittaa ote.