UUUSADVENTISMI
”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm 3:1
Pyytäisin jokaista lukijaa lukemaan aluksi Ilm 3: 1-6
Sardeen seurakunta sai osakseen kovan sanoman aikoinaan. Sanoman avainsanoina voidaan pitää ensimmäisen jakeen loppuosaa. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Totuuden valokeilaan joutuminen oli Sardeen seurakunnalle kova kokemus. Kuinka paljon samoin ovatkaan varmasti ajatelleet tämän palstan adventistit? Kristuksen toisen tulemuksen pikaista odottamista valvoneet adventistit ovat pitäneet halussaan elävän kristillisyyden nimeä. Juuri he ovat valvoneet, mutta ajan kuluessa on käynyt selväksi, että tuosta elävästä kristillisyydestä on jäänyt jäljelle enää nimi: adventismi. Itse elämä on käynyt kovin ahtaaksi, liki paennut.
Ulkonaisesti ajatelleen adventtikirkon tila lienee mitä parhain. Mutta jos todella olemme rehellisiä, voimme kai todeta seurakunnan olevan hengellisesti kuollut. Adventtikirkon jumalanpalvelustoiminta ei kykene nykyisellään varjelemaan vielä mahdollisesti hiipuvaa elämän kipinää, puhumattakaan, että se kykenisi elämää synnyttämään. Onko adventismista kuvastunut juuri sellainen toimintamalli jota Jeesus aikanaan kuvasi? ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15)
Historia on täynnä esimerkkejä Sardeen seurakunnan sisäisestä tilasta. Oltiin veitsen terällä jossa seurakunta oli lamaantunut paikalleen ja lampunjalka miltei työntynyt pois paikaltaan. Nykypäivän adventismissa näemme samoja piirteitä. On kuitenkin mainittava, että adventismi on herätyksestään lähtien ollut voimallinen ja elävä, Jumalan kädessä toimiva. Huolimatta suurista jäsenmääristä, uusista kirkoista, taloudellisesta vauraudesta, erittäin toimivasta organisaatiosta ja säännöllisistä jumalanpalveluksista on adventismi joka tapauksessa kylmennyt. Työtavat ovat laajat, mutta adventismissa itsessään ei ole havaittavissa mitään muutoksia. Ja koska ollaan kylmenneitä, ei myöskään kuulla tai nähdä. Onneksi kaikki adventismissa ei ole edennyt näin synkeästi.
Kuten Sardeen seurakunnasta, myös adventismista saattaa joku ajatella, että kaikki on kokonaan kuolleessa tilassa. Näin ei kuitenkaan ollut Sardeessa ennen, eikä näin ole myöskään adventismissa. Onhan siellä eläviäkin uskovia. Kyllä vain! Mutta kuinka paljon onkaan niitä jotka ovat heränneet valvomaan? Kuinka paljon on löytynyt uuttaa herätystä adventismin sisältä? Kuten oli Sardeessa, ehkä adventisminkin sisällä heitä on vain harvoja. Nämä harvat nimet, eivät ole tahranneet vaatteitaan. Voidaan vain olettaa, ettei näillä harvoilla ole todellisia mahdollisuuksia – vaikka tahtoisivatkin- herättää uutta henkeä.
Nykypäivän adventismia tulisikin voida tarkastella yhä enemmän yksityisen kristityn näkökulmasta. ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm 3:1) Tässä jakeessa kuvastuu koko adventismin tila, mutta se ei estä uudistumista ja uudestisyntymistä elävään kristillisyyteen yksittäisen uskovan kohdalla. Kuten sananlasku sanoo. ”ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.” Adventisti tarkoittaa ihmistä joka odottaa Jeesuksen Kristuksen pikaista toista tulemusta. Eikö meidän kaikkien uskovien tulisi odottaa ja valvoa samoin? Nimi on siis hyvä, mutta nykyisellään kuollut.
Ne harvat uskovat voivat, jos tahtovat, sanoutua irti kaikesta sellaisesta adventismista, joka ei ole hänelle hyödyksi. Yhtälailla ne uskovat jotka eivät ole sidoksissa adventismiin itsessään, voivat löytää siitä kuitenkin sen ydinsanoman seurata Kristusta. ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä.” (Ilm 3:2) Adventisti voi tehdä parannuksen! Olisiko Jumala muuten sanonut? ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus.” (Ilm 3:3) Ja olisiko tämän mahdollisuuden puuttuessa edes kirjoitettu. ”Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi hänen nimeään pois elämän kirjasta.”
Tällaiseen ”uusadventismiin” tarvitaan tuhlaajapojan nöyrää, itseensä menevää mieltä ja lujaa tahtoa joka haluaa sanoa: ”Minä palaan isäni tykö.” (Luuk. 15)
”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm 3:1
Pyytäisin jokaista lukijaa lukemaan aluksi Ilm 3: 1-6
Sardeen seurakunta sai osakseen kovan sanoman aikoinaan. Sanoman avainsanoina voidaan pitää ensimmäisen jakeen loppuosaa. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Totuuden valokeilaan joutuminen oli Sardeen seurakunnalle kova kokemus. Kuinka paljon samoin ovatkaan varmasti ajatelleet tämän palstan adventistit? Kristuksen toisen tulemuksen pikaista odottamista valvoneet adventistit ovat pitäneet halussaan elävän kristillisyyden nimeä. Juuri he ovat valvoneet, mutta ajan kuluessa on käynyt selväksi, että tuosta elävästä kristillisyydestä on jäänyt jäljelle enää nimi: adventismi. Itse elämä on käynyt kovin ahtaaksi, liki paennut.
Ulkonaisesti ajatelleen adventtikirkon tila lienee mitä parhain. Mutta jos todella olemme rehellisiä, voimme kai todeta seurakunnan olevan hengellisesti kuollut. Adventtikirkon jumalanpalvelustoiminta ei kykene nykyisellään varjelemaan vielä mahdollisesti hiipuvaa elämän kipinää, puhumattakaan, että se kykenisi elämää synnyttämään. Onko adventismista kuvastunut juuri sellainen toimintamalli jota Jeesus aikanaan kuvasi? ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15)
Historia on täynnä esimerkkejä Sardeen seurakunnan sisäisestä tilasta. Oltiin veitsen terällä jossa seurakunta oli lamaantunut paikalleen ja lampunjalka miltei työntynyt pois paikaltaan. Nykypäivän adventismissa näemme samoja piirteitä. On kuitenkin mainittava, että adventismi on herätyksestään lähtien ollut voimallinen ja elävä, Jumalan kädessä toimiva. Huolimatta suurista jäsenmääristä, uusista kirkoista, taloudellisesta vauraudesta, erittäin toimivasta organisaatiosta ja säännöllisistä jumalanpalveluksista on adventismi joka tapauksessa kylmennyt. Työtavat ovat laajat, mutta adventismissa itsessään ei ole havaittavissa mitään muutoksia. Ja koska ollaan kylmenneitä, ei myöskään kuulla tai nähdä. Onneksi kaikki adventismissa ei ole edennyt näin synkeästi.
Kuten Sardeen seurakunnasta, myös adventismista saattaa joku ajatella, että kaikki on kokonaan kuolleessa tilassa. Näin ei kuitenkaan ollut Sardeessa ennen, eikä näin ole myöskään adventismissa. Onhan siellä eläviäkin uskovia. Kyllä vain! Mutta kuinka paljon onkaan niitä jotka ovat heränneet valvomaan? Kuinka paljon on löytynyt uuttaa herätystä adventismin sisältä? Kuten oli Sardeessa, ehkä adventisminkin sisällä heitä on vain harvoja. Nämä harvat nimet, eivät ole tahranneet vaatteitaan. Voidaan vain olettaa, ettei näillä harvoilla ole todellisia mahdollisuuksia – vaikka tahtoisivatkin- herättää uutta henkeä.
Nykypäivän adventismia tulisikin voida tarkastella yhä enemmän yksityisen kristityn näkökulmasta. ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm 3:1) Tässä jakeessa kuvastuu koko adventismin tila, mutta se ei estä uudistumista ja uudestisyntymistä elävään kristillisyyteen yksittäisen uskovan kohdalla. Kuten sananlasku sanoo. ”ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.” Adventisti tarkoittaa ihmistä joka odottaa Jeesuksen Kristuksen pikaista toista tulemusta. Eikö meidän kaikkien uskovien tulisi odottaa ja valvoa samoin? Nimi on siis hyvä, mutta nykyisellään kuollut.
Ne harvat uskovat voivat, jos tahtovat, sanoutua irti kaikesta sellaisesta adventismista, joka ei ole hänelle hyödyksi. Yhtälailla ne uskovat jotka eivät ole sidoksissa adventismiin itsessään, voivat löytää siitä kuitenkin sen ydinsanoman seurata Kristusta. ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä.” (Ilm 3:2) Adventisti voi tehdä parannuksen! Olisiko Jumala muuten sanonut? ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus.” (Ilm 3:3) Ja olisiko tämän mahdollisuuden puuttuessa edes kirjoitettu. ”Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi hänen nimeään pois elämän kirjasta.”
Tällaiseen ”uusadventismiin” tarvitaan tuhlaajapojan nöyrää, itseensä menevää mieltä ja lujaa tahtoa joka haluaa sanoa: ”Minä palaan isäni tykö.” (Luuk. 15)
Vastaukset 1
Vanhimmat
no kerroppa sitten mistä kaikesta pitää sanoutua irti, kun niin luulet tietäväsi.
ilmeisesti kai sinunkin mukaasi pitää siis kirota advareita ja pilkata adventtikirkkoa...