Pysytään me pyhässä apostolisessa uskossamme, joka kertakaikkiaan on pyhille annettu ja vältetään näitä tarujen levittäjiä (antiadvareita). He ovat menneet Kainin tielle ja elävät Korahin kapinaa. Heidän loppunsa on sen mukainen.
advari
advari
adventistiveljet
ja -sisaret!
7103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viikolla sain monta työkaveria (antiadvaria) raivon partaalle, kun torstaina ilmoitin että minä en sitten sapattina tule töihin, vaikka oli työlistassa minun nimi. Meni listat uusiksi ja monen kapisen antiadvarin viikonlopun suunnitelmat pilalle. Siinähän maistavat paskaa, jota saavat sitten nauttia kun elävät Korahin kapinaa. Minä poika vetelin lonkkaa makeasti koko päivän kun kuppaiset antiadvarit joutuivat tekemään minunkin hommani. Syökää paskaa vaan kaikki antiadvarit. Se maistuu teille hyvin.
Pysytään vaan uskossa joka on meille annettu.
yx toinen advari
kirjoituksesi, adventistin nimi ei ole työlistalla lauantaiksi, hän on sopinut jo työjohdon kanssa aikaisemmin ettei työskentele lauantaisin, jos noin on mitä kirjoitat niin et ole sapatin pitäjä sitten ollenkaan kuulut noiden antiadvareiden joukkoon, todellinen sapatin pitäjä ei tuota toiselle työntekijälle mitään harmia, hän sopii jo työnjohdon kanssa että hänen nimi ei ole listalla launtaina, olen minäkin ollut töissä vaikka nyt olenkin jo eläkeläinen joten tiedän miten asiat on.
sen jo todistaa.
Ei uskovan ihmisen mieleenkään tulisi puhua noin. Tuo oli tarkoitettu juuri senvuoksi, että sillä pyrit vain nolaamaan ja puhumaan vääryyttä lähimäisistäsi.
Mutta valheella on lyhyet jäljet, se pitäisi myöskin sinun tajuta.
Muista, että vaikka ihmisiä voisitkin pettää, niin et Jumalaa. Joudut kerran tilille noista valheistasi. Senvuoksi kehoitankin sinua tekemään parannuksen tuosta sairaasta toisten huonoon valoon saattamisesta ja mieluiten nyt heti pyytämään anteeksi heiltä, joita tällä kirjoituksellasi loukkasit.
Ei mua haittaa sinun valituksesi. Mitä enemmän meitä advareita vihataan ja pilkataan,sitä enemmän Jumala meitä rakastaa. kaikki töissä vihaa minua,kun sotken hyvät työlistat temppuilemalla,kuten ne väittää. Sitä enemmän Jumala rakstaa minua ja pyhää Adventtikirkkoa. Paavalikin ennusti että meitä adventtikirkkoon kuuluvia pilkataanb ja vihataan ja minua vihaa töissä kaikki. Ennen niillä pyöri hyvin viikonlopun vapaat ja kun mä aloitin pari kuukautta sitten,kaikki muut joutuu olemaan mun takia enemmän viikonloppuja töissä eikä saa olla perheensä kanssa. Mäpä saan olla aina ja niiiden viha vaan kasvaa. Kesällä ne ei voi pistää minua sunnuntai vuoroonkaan,kun en suostu töihin ennen auringon laskua.Pitäsi mennä kuudelta lauantai iltana töihin,mutta en mene jos ei ole aurinko laskenut. Saan olla koko viikonlopun aina pois.
Yx toinen advari
kummalliset työvuorot, jos sinun sunnuntaivuorosikin alkaa jo kuudelta lauantai-iltana. Miten arvokas oikein olet, oikea työhirmu, jos KAIKKIEN täytyy ottaa sinun yhden ihmisen työvuorosi kun olet poissa? Onneksi noin kovia työläisiä ei ole enempää, eihän toisille enää töitä riittäisikään.
Meillä alkaa sunnuntai vuoro lauantaina klo 18 koska sitten aletaan maksaa sunnuntai palkkaa. Kaikki vuorot klo 18 jälkeen on sunnuntai vuoroja sen takia. Kun olen silloin pois niin se ei haittaa muita niin paljon kun ne on ahneita ja raha niille kyllä kelpaa. Meillä on pieni porukka niin vissiin ne siitä suuttuu kun yhden venkoilu taitaa vaikuttaa kaikkiin. Josm eitä olisi paljon niin eihän minun sapatti vaikuttaisi niin paljon muihin kun olisi monta paikkaamassa minua.
yx toinen advari
loppujen lopuksi todellisuudessa olisikaan kristityttyjä, puhumattakaan pyhiä apostolisessa uskossa. Kaipaisin tuohon yllä olevaan kommenttiin sen henkilön eli kirjoittajan perusteellista itsensä ja erikoisesti sydämensä ja aivoitustensa tutkistelua. Mutta tietysti koko kristillinen maailman, ne jotka tunnustautuvat tai kutsuvat itseään kristityiksi, pitäisi suorittaa edellä mainitussa kysymyksessä itsetutkistelua, sillä on hyvin paljon ihmisiä maailmassa, satoja miljoonia, jotka sanovat itseään kristityiksi. Tietävätkö he edes mitä on oikea kristinusko, kuinka moni heistä on oikein itse tutkinut, mitä kristiusko on.
Mitä se on, jota hän pitää kristiuskona, ja miksi hän pitää sitä kristinuskona. Miksi hän siihen uskoo? Ja mitä se on, johon hän uskoo? Näitä kysymyksiä pitäisi jokaisen kristityksi itseään mainostavan asettaa itselleen joka päivä. Silloin hänelle mahdollisesti avautuisi noista kysymyksistä jonkinlainen selvyys kristinuskon peruskohdista sen tarkoitus, mitä kristinusko todellisuudessa on.
Kristinuskon etsijän täytyy jatkuvasti asettaa itselleen kysymyksiä, ja tutkia jokaista kysymystä syvällisesti niin, että se kysymys aste-asteelta kirkastuu hänelle. Sillä ei mikään niin lamauta ihmisen henkistä elämää, ja ponnistuksia,/pyrkimyksiä kuin se, että hän tyytyy pitämään jonkin kirkollisen oppirakenelman varmana, selvänä ja itsestään luonnollisena, jota ei tarvitse enempää miettiä ja ajatella. Edellä mainitun kaltainen ihminen ei tule ajatelleeksi lainkaan sitä, että hänen tarvitsi enään muuttua, kasvaa, tulla hengellisemmäksi, koska hän on kasvanut kiinni kirkollisen oppiin sen tottumuksiin kiinni.
Niin me ihmiset asumme sellaisessa fyysillisessä ruumiissa, jossa vllitsee hitauden laki, jossa me vaivumme jonkinlaiseen tapaan pitää itseämme oikeassa, turrumme aivankuin pitämään toisten meille tarjoaman ajatelman tai näkemyksen sopivana ratkaisuna, jolloin minun ei tarvitse muuta kuin uskoa hänen ratkaisunsa kristinopin kysymyksestä. Eikö olisi kuitenkin parempi, että me itse tekisimme työtä työtä päästäksemme todellisen Jeesuksen Kristuksen antaman ohjeen mukaan, sen Kristinopin sisään, joka vie perusteelliseen Kristinopin tuntemiseen.
Kristinuskolla ei ole vielä sanan todellisessa merkityksessä asemaa ihmiskunnassa, paitsi joissakin yksinäisissä ihmisissä, jotka paneutuvat syvälliseen itsensä tutkisteluun, ja etsivät sitä "sinapin siemenen kasvumahdollisuutta", johon Vuorisaarnan tekstikin viittaa ja kehoittaa yhtymään rakkauden henkeen, joka antaa kasvun kaikelle ja tuottaa hyvää hedelmää, niitä käskyjä ja opetuksia me mielellämme seuraamme, jos tuo ääretön ja rajaton Kristuksen rakkaus seuraa kaikessa toiminnassamme mukana. Siis edellytys on yksinomaan Jeesus Kristuksen rakkauden omaavassa ihmisessä rakentua "hedelmää kantavaksi puuksi". Vasta silloin voimme puhua kristillisyydestä joka perustuu Jeesuksen Kristuksen apostoliseen uskoon, ja silloin voimme kutsua Jumalaa Isäksemme kuten Jeesus Kristus neovoi opetuslapsiaan kutsumaan jumalaa Isäksi.
Tallainen seurakunta joka oli alkukristillisenä aikana on kristinopin ydin, ja se on myös tulisi olla todellisen kristiopin ydin, johon vain todelliset Kristuksen seuraajat, jotka ovat antautuneet puhtaasti ja jalolla täysin pyyteettömällä Jeesus Kristuksen rakkaudella etsimään niitä sieluja jotka tahdot antautua palveluksen pyyteettömälle kristilliselle rakkaudelle Jeesukse Kristuksen kaidantien kulkijaksi.