Jos joku on uskosta osaton, niin saako helluntalaiset olla sen kanssa tekemisissä? Entä, jos joku toinen uskoo, mutta ei samassa seurakunnassa? Tai, jos joku uskoo jotenkin muuten? Onko olemassa jotain sääntöjä, että uskosta ei saa keskustella?
Arjen
käytäntö?
287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin (keskustelisin) kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle. Efe.6:14. ja henkilökohtanen todistus uskoontulosta, on hyvä kertoa,sillä siihenhän ei tarvitse mitään "saarnamiehen lahjoja". siunausta sulle. ;)
"Jos joku on uskosta osaton, niin saako helluntalaiset olla sen kanssa tekemisissä?"
Saa ja ollaankin. Jotkin pyrkivät käännyttämään uskosta osattomia ystäviään ja sukulaisiaan, toiset taas kunnioittavat jokaisen omaa valinnan vapautta.
"Entä, jos joku toinen uskoo, mutta ei samassa seurakunnassa?"
Saa. Tosin jos opillinen näkemys poikkeaa liian radikaalisti helluntailaisuudesta saattaa se herättää puheita harhaoppisten kanssa veljeilystä, jota pidetään vaarallisena.
Jotkin vanhanpolven helluntailaiset pitävät luterilaisiakin sen verran harhaoppisina, että heitä on syytä karttaa. Myös yhteiskristillisyydellä on kannattajansa ja vastustajansa. Avoimimmin suhtaudutaan muihin vapaisiin suuntiin mutta niidenkin hajaannus ja hyvinkin erilaiset opilliset korostukset tuovat ristiriitoja suhtautumisessa niihin.
"Tai, jos joku uskoo jotenkin muuten? Onko olemassa jotain sääntöjä, että uskosta ei saa keskustella?"
Uskosta saa toki keskustella. Kriittistä keskustelua helluntailaisuudesta on kuitenkin vaikea saada aikaan. Muista uskonnoista, kristinuskon eri suuntaukset mukaan lukien kriittinen keskustelu kyllä onnistuu.