Tuli muuten mieleeni kysellä sitä, miten kaksikielisyys ja pakkoruotsi käytännön jokapäiväisellä tasolla vaikuttavat itsekunkin arkielämään. Itse en ole sellaisia vaikutuksia juurikaan havainnut, mutta entäpä muut kertokaa ihemeessä
Miten kaksikielisyys vaikuttaa?
Ioni¤
57385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
pitäisi mennä kysymään sitä vaikkapa tohmajärveläiseltä koululaiselta.
"Tuli muuten mieleeni kysellä sitä, miten kaksikielisyys ja pakkoruotsi käytännön jokapäiväisellä tasolla vaikuttavat itsekunkin arkielämään."
Niin, jospa se tohmajärveläinen koululainen kertoisi ne vaikutukset. Mutta obhan varmasti muillakin mielipiteitä. Leikittelen tuomalla esiin muutamia esimerkkihenkilöitä.
1. Oravaisilta oleva ruotsinkielinen puuseppä, ikä 32 v
2. Kuhmoisista oleva suomenkielinen maanviljelijä, ikä 52 v
3. Helsingistä kotoisin oleva taksinkuljettaja, suomenkielinen ikä 28 v
4. Ranualta kotoisin oleva eläkeläinen, ikä 66 v
5. Kauniaisista kotoisin oleva diplomiekonomi, ikä 47 v, ruotsinkielinen
6. Kajaanista kotoisin oleva lukiolainen, ikä 17 v ja Turusta oleva lukiolainen, ikä 17 v, molemmat suomenkielisiä
7. Jyväskylästä kotoisin oleva poliisikonstaapeli, ikä 33, suomenkielinen
8. Oulusta kotoisin oleva suomenkielinen lääkäri, ikä 37 v.
9. Sallasta kotoisin oleva suomenkielinen poromies, 43 v
luulisin olevani erittäin pätevä arvioimaan erilaisten ihmisten kielitaitovaatimukset.
Juuri itsestään nuo eri puutteet huomaa parhaiten.
1. Oravaisilta oleva ruotsinkielinen puuseppä, ikä 32 v
- tämän puusepän elämään se tuskin vaikuttaa sillä onhan hänen osattava äidinkieltään.
2. Kuhmoisista oleva suomenkielinen maanviljelijä, ikä 52 v
- en tiedä koska pakkoruotsi tuli kuhmolaiseen peruskouluun mutta voi olla hyvin niin, että kuhmolainen maanviljelijä olisi tullut matkaillessaan paremmin toimeen englannillaan jos olisi voinut panostaa siihen nekin tunnit jotka pakkoruotsi vei.
3. Helsingistä kotoisin oleva taksinkuljettaja, suomenkielinen ikä 28 v
- EU-aikakaudella suomenkielisellä taksinkuljettajalla Helsingissä on aivan taatusti parempaa jos hallitsee edes yhden kansainvälisen kielen jotakuinkin kunnolla ja luultavasti se on englanti.
4. Ranualta kotoisin oleva eläkeläinen, ikä 66 v
- ranualaisen eläkeläisen elämään pakkoruotsi tuskin on vaikuttanut ellei ole sattunut suomalaista oppikoulua käymään jossa sen kohtasi sen ikäinen aikoinaan.
5. Kauniaisista kotoisin oleva diplomiekonomi, ikä 47 v, ruotsinkielinen
- hyvä se on varmaankin osata omaa äidinkieltään mutta tuskinpa Kauniaisista kotoisin oleva diplomiekonomi on sieltä elatustaan hankkinut joten kyllä hänelle suomenkielen osaaminen on ihan yhtä tärkeätä.
6. Kajaanista kotoisin oleva lukiolainen, ikä 17 v ja Turusta oleva lukiolainen, ikä 17 v, molemmat suomenkielisiä
- kajaanilaisen lukiolaisen elämää voisi rikastuttaa jos osaisi edes kohtalaista venäjää jos kerran paikkakunnalle asettuisi asumaan ja turkulaiselle voisi todellakin olla hyväksi, että pystyisi keskustelemaan ruotsin kielellä jos ruotsalaiselta puuttuisi englannin taito.
7. Jyväskylästä kotoisin oleva poliisikonstaapeli, ikä 33, suomenkielinen
- kyllä jyväskyläläisen konstaapelin vieraan kielen taiton pitäisi keskittyä mahdollisimman hyvään englannin osaamiseen ja sen lisäksi kyllä antaisin konstaapelille vapaat kädet valita oman kielitaitonsa.
8. Oulusta kotoisin oleva suomenkielinen lääkäri, ikä 37 v.
- oululaisen lääkärin kielitaitoon kuuluu ennenkaikkea hyvä suullinen englannin osaaminen jo senkin vuoksi, että Oulu on kansainvälistyvä kaupunki jossa yhä useammin törmää myöskin ulkomaiseen potilaaseen.
9. Sallasta kotoisin oleva suomenkielinen poromies, 43 v
- sallalaisen poromiehen kielitaitoa voisi vahvistaa saamen kielen taidoilla ja koska asuu Sallassa niin ehkä venäjääkin olisi hyvä osata.
jos kuvittelet että ulkomaalaiset puhuvat kaikki englantia.
Kaksikielisyys on osa arkipäivää hureille. Esimerkikis tätäkin kirjoittelen toisella kotimaisella. Vaimoni on suomenkielinen ja lapset kaksikielisiä.
Pakkoruotsi ei vaikuta arkeeni mitenkään, eikä ole koskaan vaikuttanutkaan. Se on suomenkielisen enemmistön päätös joka koskee suomenkielisiä. Siihen olen väärä henkilö vastaamaan. Pakkosuomi sen sijaan liittyi pikkuruisena osana kolunkäyntiini, mutta en tullut silloinkaan ajatelleksi sen olevan jotenkin erikoista tai erityisen IHRAa. Oli se englantia ja saksaa paljon hauskempaa.
No välillisesti kai pakkoruotsi vaikuttaa minuunkin. Ilman sitä tuskin olisin tutustunut vaimooni, joka siis ruotsinopintojen avittamana pääsi opiskelemaan kanssani samaan ahjoon.
Suomessa ei ole virallisesti kaksikielisiä ihmisiä, vahinko vain.
Onko vaimosi ja etenkin lapsesi rekisteröity ruotsinkielisiksi?
Pistitkö lapsesi ruotsinkieliseen kouluun?
Uskallatko vastata?
Ei vastannut rautaako? kysymykseeni. Arvaan syyn.
Rauutaako? on tyypillinen suru, joka ei kunnioita suomalaista perimää, vaan pakkoruotsittaa lapsensa vaimolta kysymättä.
"Suomessa ei ole virallisesti kaksikielisiä ihmisiä, vahinko vain."
Ihan virallisestikin on kaksikielisiä ihmisiä. Mutta ehkä tarkoitat sitä että viranomaisten lomakkeista ei löydy sellaista vaihtoehtoa.
"Onko vaimosi ja etenkin lapsesi rekisteröity ruotsinkielisiksi?"
Minä en tiedä minkä kielisiksi olemme rekisteröity. Milloin sellainen rekisteröinti tehdään ja miten se ilmenee? En muista itse tehneeni moista ilmoitusta lapsistani.
"Pistitkö lapsesi ruotsinkieliseen kouluun?"
Lapseni käyvät ruotsinkielistä koulua, koska se on käytännössä ainoa mahdollisuus pääkaupunkiseudulla kasvaa kaksikieliseksi. Lukevat kaksi äidinkieltä, joskin "modersmålsfinskan" tuntimäärä on pienempi kuin äidinkielen. Ruotsinkielisellä puolelle rasitteena on tietysti paljon suppeampi kuolu- ja koulutusvalikoima. Elämä on täynnä vaikeita päätöksiä.
"Uskallatko vastata?"
Nyt en ymmärrä.
"Ei vastannut rautaako? kysymykseeni. Arvaan syyn."
Ja täysin väärässä olit taas. Mutta kerro nyt ihmeessä miksi nuo kysymyksesi olisi jotenkin hankalia? Ja mikä se sellinen yksisilmäinen itsemääritelty suppea suomalaisuus oikein on?
Vaimoni iloitsee lastensa omaa lajemmasta suomalaisesta perimästään. Niin minäkin. Hänkin on osaltaan pakkokaksinkielistynyt prosessissa. Kuten minäkin. Kukaan meitä ei ymmärrä hävetä. Lasten kaksikielisyys oli vaimolle tärkeämpää kuin minulle. Minä olisin voinut laittaa lapset suomenkieliseenkin kouluun, jossa vaihtoehtoja niin paljon enemmän, jos vaimoni sitä olisi puoltanut. Mutta kun ei.
Miksi sinulla on niin vääristynyt käsitys suruista? Etkö ole nähnyt muailmaa edes kotimaasi verran?
rastiruutuun "ruotsinkielisissä" sekaperheissä aina lapset automaattisesti laitetaan sinne " ruotsinkieliseen " kouluun.
Loppu on taas sitten svekohelinää. Puuttuu enää Marlene Kokkosen sivistykseen liittyvät lauseet !
Ruotsinkieliseen kouluun voi laittaa ihan tavallisia rastiruutuun tahi ei suomenkielisiäkin. Itse en tiedä edes missä vaiheessa lapset ilmoitetaan johonkin kieliryhmään kuuluviksi. Omien lasteni ryhmäkuuluvuutta en muista koskaan ilmaisseeni enkä tiedä minkäkielisiä ne virallisesti ovat. Minulle ne ovat kaksikielisiä.
Mutta siihen että kaksikieliset useammin pannaaan ruotsinkieliseen kouluun on olemassa hyvin luonnollinen syy. Se on tapa tasata lasten kieliympäristöä joka muuten olisi aivan liian yksikielinen (yleensä suomenkielinen). Hintana tietysti suppeampi valikoima.
Mikä oli svekohelinää ja kuka on Marlene Kokkonen? Onko sinulla jotain sivistystä vastaan? Kertoisitko tarkemmin?
Kuinka arvattavaa!
Lapset surutta pakkoruotsitetaan "kauniilla" tekosyyllä. Kuinka svekomaista!
Vai et tiedä, miksi olette rekisteröityneet!? Nyt valehtelet.
Muuten: ei ole virallisesti kaksikielisiä ihmisiä. Virallisuus juuri tarkoittaa rekisteriä.
Suomenkielisessä koulutuksessa olisi valittavana myös monia kieliä ja tulla peräti MONIkieliseksi. Pakkoruotsiakin he ehtivät vielä lukea.
Olisit ollut rohkea ja ajatellut lapsiesi parasta. Nyt heistä tulee halveksittuja puolikielisiä kummajaisia.
Rohkeasti pistit vielä syyn vaimon kontolle.
Tyypillisen surullista....
Isäni oli alunalkaen umpisuomalainen Savosta, äiti ruotsinkielinen Helsingistä. Isäni opetteli ruotsin aikuisiässä käytännön syistä kun siirtyi johtamaan pientä perheyritystä joka kävi kauppaa Ruotsiin (hänen lempitoteamuksiaan oli, että englanniksi voi kyllä ostaa, mutta jos haluaa myydä on hyvä osata ruotsia).
Kotona puhuttiin aina ruotsia ja kouluni kävin myös ruotsiksi, mutta opin pienestä pitäen myös suomen suomenkielisten sukulaisten ja perhetuttavien kautta. Lapsuuteni kesät vietin Savossa ja leikin paikallisten maalaistalojen lasten kanssa suomeksi. Kaveripiiriini kuului muutenkin kumpaakin kieltä puhuvia, ja harrastin urheilua täysin suomenkielisessä urheiluseurassa. Aikuisiällä on ollut täysin luontevaa käyttää kumpaakin kieltä, ja tyypilliseen hesalaiseen tapaan olen aina puhunut suomea kun asioin viranomaisten kanssa, käyn lääkärissä, pankissa, kaupassa jne, ellei toinen osapuoli ole ilmeisen ruotsinkielinen (ruotsinkielinen nimi ja korostus puheessa, silloin kysyn yleensä suomeksi puhuuko henkilö ehkä mieluummin ruotsia).
Olen hiljattain muuttanut pienelle ja perinteisesti ruotsinkieliselle paikkakunnalle rannikkoseudulla. Täällä on luontevaa käyttää ruotsia paikallisten kesken, mutta kaikki osaavat myös suomea ainakin jotenkuten eikä heillä tunnu olevan mitään sen puhumista vastaan. Esim kaupassa, pankissa, postissa jne toimitaan "päivää-go'dag" tai "hejsan-terve" systeemillä jos ei ennestään tiedetä kumpaa kieltä asiakas tai keskustelukumppani haluaa puhua. Mitään kieliryhmien välistä kädenvääntöä tai vastakkainasettelua ei ole havaittavissa.
Olet fiksu tyyppi. Nostan stetsonia jos nähdään!
suomenruotsalaisista, "Helsinkiläinen suomenruotsalaisuus on vain ruotsinkielistä suomalaisuutta. Useimmat Helsingin suomenruotsalaisista puhuvat paremmin suomea", Janhunen toteaa.
Ja jatkaa, "Minusta suomenruotsalaisuus on identiteetti, jonka voi omaksua niin kuin muutkin identiteetit", Janhunen sanoo. Arvostelun hän panee hienotunteisuuden piikkiin.
Tämä kuusikymppinen professori on siksi erikoinen ruotsin kielen kannattaja, että hän on oikeastaan koulusuomenruotsalainen.
Janhunen kasvoi suomenkielisessä perheessä ja kävi suomalaisen koulun. Ruotsalaisesta kulttuurista hän innostui teini-iässä. Sitten Janhunen keksi kirjata itsensä ruotsinkieliseksi ja alkoi hoitaa veroasiansakin ruotsiksi.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori poistaisi pakkoruotsin lisäksi pakkosuomen/1135240305335
Minä kerron oleellisen.
Keinotekoinen kaksikielisyys vaikuttaa JOKAISEN suomalaisen elämään haitallisesti.
1)
Jokainen suomalainen joutuu maksamaan turhia veroja turhan järjestelmän vuoksi eikä summa ole suinkaan vähäinen.
2)
Jokainen suomalainen joutuu lukemaan koulussa pakkoruotsia, joka syrjäyttää hyötykielen.
3)
Kysymys on periaatteesta. Suomalaisia ei pidä kyykyttää entisen valloittajan kielellä.
"Kysymys on periaatteesta. Suomalaisia ei pidä kyykyttää entisen valloittajan kielellä."
Suomeahan ei ole valloittanut kuin Venäjä, mutta siitäkin päästiin melkeen koko maan osalta irti. Ja sen valloituksen kytkös pakkoruotsiin ontuu.
En tiedä keinotekoisesta kaksikielisyydestä, mutta maamme kaksikielisyyteen mikään noista kolmesta mainituista syistä ei ainakaan suomenkielisten päättäjien suureen enemmistöön ole purrut. Ja miksi olisi, nehän on vain virtuaalisen kielisodan peruspropagandaa suoraan Talan pienestä ruskeasta teesikirjasta.
Vanhin poikani menee nyt seiskalle ja joutuu aloittamaan pakkoruotsin opiskelun.
Koulussa ei ole mahdollista opiskella ruotsin sijasta jotakin muuta kieltä.
Annan pojalle mukaan "pois pakkoruotsi"-tarroja..
Saa antaa kavereillekin liimattavaksi ruotsin kirjan kanteen.
Tämä kieliopintojen valinnanvapauden puute on suurin epäkohta pakkoruotsin ja pakkokaksielisyysideologian pakkosyöttämisessä.
Muuten "kaksikielisyys" ei juuri vaikuta elämäämme, koska maamme toimii suomeksi emmekä ole ruotsia missään joutuneet käyttämään.
Siksi onkin kummallista, että pakkoruotsia vielä pakkosyötetään jokaikiselle suomenkieliselle..
Vanhin poikani menee nyt kolmannelle ja joutuu aloittamaan pakkoenglannin opiskelun. Koulussa ei ole mahdollista opiskella englannin sijasta jotakin muuta kieltä.
Annan pojalle mukaan "pois pakkoenglanti"-tarroja..
Saa antaa kavereillekin liimattavaksi englannin kirjan kanteen.
Tämä kieliopintojen valinnanvapauden puute on suurin epäkohta pakkoenglannin ja pakkoglobalisaatioideologian pakkosyöttämisessä.
Muutenkin "kansainvälisyys" vaikuttaaa elämäämme pahasti, koska maamme ei enää toimi kunnolla suomeksi ja joudumme käyttämään/kuuntelemaan englantia lähes päivittäin. Siksi onkin kummallista, että pakkoenglantia vielä pakkosyötetään jokaikiselle suomenkieliselle..
Vanhin poikani menee nyt seiskalle ja joutuu aloittamaan pakkoruotsin opiskelun.
Koulussa ei ole mahdollista opiskella ruotsin sijasta jotakin muuta kieltä.
Annan pojalle mukaan "pois pakkoruotsi"-tarroja..
Saa antaa kavereillekin liimattavaksi ruotsin kirjan kanteen.
Tämä kieliopintojen valinnanvapauden puute on suurin epäkohta pakkoruotsin ja kaksikielisyysideologian pakkosyöttämisessä.
Muuten "kaksikielisyys" ei juuri vaikuta elämäämme, koska maamme toimii suomeksi emmekä ole ruotsia missään joutuneet käyttämään.
Siksi onkin kummallista, että pakkoruotsia vielä pakkosyötetään jokaikiselle suomenkieliselle..
Yksilötason kokemuksena voin todeta, että "pakkoruotsin" ja kaksikeilisyyden vaikutukset elooni ja olooni ovat olleet vähäiset. Olen hamalla 1960-luvulla käynyt oppikoulua, jossa ensimmäisenä vieraana kielenä tuli oppikoulun 1. luokalla ruotsi ja 2. luokalla englanti. Muuten pienessä maaseudun oppikoulussa ei edes ollut mahdollista valita muuta pitkää kieltä kuin englanti, saksan kielen luin lyhyenä kielenä. Suoritin korkeakoulututkintoni suomen kielellä; tosin oppimateriaalia oli ruotsin kielelläkin. Toimin virkaurani aikana sekä yksikielisellä että kaksikielisellä virka-alueella ja fyysiset kielenkäyttötilanteet olivat harvinaisia vaikkakin jouduin perehtymään ruotsinkieliseenkin materiaaliin.
Yksityisihmisenä kaksikielisyys ei vaikuta minuun millään tavalla enkä ota siitä ongelmaa itselleni. Asun yksikielisellä suomenkielisellä alueella, jossa ruotsia taitaa kuulla ainoastaan televisiosta ja radiosta. Seuraan toisinaan FST:n ohjelmia, jolla kanavalla on toisinaan varsin laadukasta ohjelmaa.
Lapseni lukivat koulussa pakkoruotsinsa eivätkä ole siitä minulle valittaneet. Toinen lapsista taisi ottaa jopa lisäkursseja ja hän tarvitseekin nykyään työssään jonkin verran ruotsin kielen taitoa.
Yleispolitiikan vaikutus yksittäiseen ihmiseen on aina vaikeasti hahmotettavissa.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että vaikutusta ei olisi tai huonoa politiikkaa ei pitäisi parantaa.
Esimerkiksi ulkopolitiikka on varmastikin tärkeä asia, mutta sen konkreettinen vaikutus yksittäisen kansalaisen elämään ei ole hyvin nähtävissä.
Ihmettelen naiivia kysymyksenasetteluasi ottaen huomioon, että olet korkeasti koulutettu ihminen.
Fennander, vaikka luuletkin, että olet sivistynyt, kouluja käynyt, älymystöä parempi ihminen, niin sinä mulqvist et osaa vastata edes aloituskysymykseen beelo, opetettiinks teil tänään yo:lla sana naiivi,,lol.
Jos jaksaisit lukea kaikki vastaukset, olisit huomannut, että vastasin avauksen kysymykseen.
Sen sijaan vastaat toisen puolesta, mikä ei todella kuulu sivistykseen.
Kommenttini taisi olla osuva.
ja saksan välillä. Minun koulussani kolmesta rinnakkaisluokasta kaksi luki englantia yksi saksaa ja kaikki olivat tyytyväisiä.
"Olen hamalla 1960-luvulla käynyt oppikoulua, jossa ensimmäisenä vieraana kielenä tuli oppikoulun 1. luokalla ruotsi ja 2. luokalla englanti."
Näin pitäisi olla nytkin, että oppilaat itse saisivat tehdä valintansa annetuista vaihtoehdoista joita tietenkin pitää olla useampia kuin yksi (1).
todellakin olla enemmän kuin yksi, joten pakkoenglanti pois kouluista!!!!
Kyllä Ioninkin tarina ruotsinkielen hyödyistä itselleen ja lapsilleen on aika valaiseva. Jonkin sorttista hyötyä välillä ollut. Joten täysin hyödyttömäksi ei voi leimata.
Ja kun sitten tarkastelee vielä kahta pientä lisäseikkaa, niin taitaa olla suuri osa aineksista kasassa jolla päätäjien suuri suomenkielinen enemmistö on pysynyt pakollisen kotimaisen puolella.
1) Kaksikiekisessä maassa jokaisen yleissivistykseen kuuluu molempien kielien jonkin asteen ymmärtäminen
2) Vähemmistön peruspalveluiden varmistaminen omalla kielellään.
Eli kolme puoltavaa seikkaa hyöty, ylesisivistys ja tasa-arvo. Yksinään mikään näistä ei riittäisi pakollisuuden perusteluksi, mutta yhdessä ne ovat tähän asti riittäneet päättäjille.
hyödytöntä. Ja hyötyä on varmasti siitäkin, jos on opetellut puhelinluettelon ulkoa. Se on sitten eria asia, miten järkevää se on.
Järjen käyttö on nimenomaan avainsana myös Suomen kielipolitiikkaa suunniteltaessakin. Ei ruotsin kieli on niin välttämätön kieli osata, että sitä tarvitsisi kaikkien suomalaisten pakolla opiskella. Etenkin kun ruotsin pakko-opiskelu syö resursseja suomalaisten laajemmalta kielten osaamiselta.
Mitä taas sivistykseen tulee, niin on vaikea nähdä oikeasti kovin sivistyneenä toimintana sitä, että vaatii oman vähemmistökielensä osaamista kaikilta maan kansalaisilta.
Minähän jo sanoinkin että yksinään mikään kolmesta perustelusta - hyötynäkokohta, suomalainen yleissivistys, ja vähemmistösuoja - ei riitä.
Tämän väitteen kumoamiseksi ei siis riitä että kumoaa nämä yksitellen, edes vaikka tämä tapahtuisi ihan asiaperustein. Ja siten nettifennofraasein ei tietenkään tule muuta kuin vielä kipeämmäksi kirjoittajan pää.
Pahimmat pois:
"Järjen käyttö on nimenomaan avainsana myös Suomen kielipolitiikkaa suunniteltaessakin. "
No me tiedämme kaikki kene järkeä sinä vähättelet. Opetushallituksen ja eduskunnan suuren enemmistön.
"on vaikea nähdä oikeasti kovin sivistyneenä toimintana sitä, että vaatii oman vähemmistökielensä osaamista kaikilta maan kansalaisilta."
Vaatimus on siis edsukunnan, jonka suuri enemmistö on suomenkielisiä. Suomenkieli ei ole vähemmistökieli.
Alku meni samoin kuin sinulla, loppu hiukan eri tavoin. Itse en 40 vuoden aikana ruotsia ole tarvinnut edes virassani, joten hukkaan meni 8 vuoden opinnot.
Poikani aloitti tänä päivänä yläasteella ja sen myötä alkaa meidänkin perheessä ruotsin opinnot.
Minulla on nyt moraalinen ongelma:
1) kannustanko poikaani ruotsin opintoihin valehtelemalla suoraan, että siitä on hänelle hyötyä, vai
2) kerronko suoraan, että vedä ruotsisi läpi niin matalalala profiililla, kuin mahdollista.
Tulkoon todetuksi, että kaksikielisessä perheessämme arvostamme kovasti kielitaitoa, osaamme suomen lisäksi viittä vierasta kieltä. Pojalle ruotsi on (äidinkielen ohella) neljäs vieras kieli, joka joutaisi jäädä poiskin. Turhan opiskelu syö motivaatiota ja heikentää moraalia muussa opiskelussa.
"Eli kolme puoltavaa seikkaa hyöty, ylesisivistys ja tasa-arvo."
Siis sinullakin väkimäärällä ei ole merkitystä eli 5=95.
Miten pieneksi ruotsinkielisten määrä voisi mennä, että tasa-arvon perusteella vielä vaadit enemmistölle pakkoruotsia?
Vertaappa omaa tilannettasi vaikka Ionin tai Talaan. Nämä kaksi muuta ovat hyötyneet ruotsinopinnoistaan. Ioni hiukan ja Tala vallan valtavasti (parempipalkkainen virka Ruotsissa).
Sinun siis ei tarvitse valehdella. Kerro vain totuus: "poikani, sinulla voi hyvinkin olla hyötyä opinnoistasi. Sitä ei koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan joten pidä vaan ovet auki".
Onko sinulla muuten sama moraalinen ongelma kemian, uskonnon tai musiikin suhteen? Mistä sinä voit tietää tuleeko pojalla koskaan olemaan hyötyä niistä. Eihän sinullakaan luultvasti niistä kaikista ole ollut.
Ruotsi on pojalleni _neljäs_ vieras kieli, siis aivan liikaa ja kokemukseni pohjalta täysin turha ja tarpeeton.
Sinä siis kehotat minua valehtelemaan, ok.
"Siis sinullakin väkimäärällä ei ole merkitystä eli 5=95."
Voi pyhä yksinkertaisuus? Kerroppas minulle miksi sinä olet minua oikeutetumpi tasa-arvoiseen kohteluun?
Katsos ei se ole ryhmäsi koosta kiinni, kun sivistysvaltiossa määritellään tasa-arvoisuutta, vaan yksilön tasavertaisuudesta.
Mutta kerro sinä minulle miksi minä samalla hinnalla saan niin pirun aljon vähemmän omakielistä tarjontaa telkkarista kuin sinä. Mitä pahaa olen tehnyt. Ja mitä hyvää sinä. Se ON väärin, mutta se on vähemmistöön kuuluvan kohtalo. Ja se että Suomessa hiukan tuetaan vähemmistöjä on tietysti hienoa, koska se hiukan pienentää hyvinvointikuilua. Varmasti sinäkin jossakin mielessä kuulut johonkin ryhmään jota minä osaltani tuen. Ehkä olet työtön, sairas, opiskelija tai asut muualla kuin Helsingissä.
Vaikka se olisi viideskymmenes kieli, niin asia on muutumaton. Älä valehtele lapsellesi.
Neljä kieltä ei todellakaan ole liikaa. Pääasia että yhden osaa tarpeeksi hyvin.
Rautaako? sanoo: "No me tiedämme kaikki kene järkeä sinä vähättelet. Opetushallituksen ja eduskunnan suuren enemmistön."
järjestä, vaan rahasta. Ne mitalit, palkinnot ja palkkiot (=lahjomat) ovat valitettavasti aina olleet narsismiin taipuvaisten poliitikkojen kompastuskivenä.
"Älä valehtele lapsellesi."
Selvä, en valehtele. Sanon hänelle, että opiskele koulussa ahkerasti kaikkia kouluaineita ja vieraista kielistä erityisesti englantia ja saksaa. Ruotsia et tule eläissäsi tarvitsemaan ellet sitten aio historian tutkijaksi tai opettajaksi. MOT
Ja jos lapsellesi valehtelet niin seuraamukset ovat vielä karmeammat. No oletettavasti tämäkin on pelkkä virtuaalijuttu.
etten valehtele (eli en kerro, että 'ruotsi on tärkeä kieli, jota sinun on osattava ja jota tulet tarvitsemaan').
Jäikö vielä jotain epäselvää, rautaako??
"Enkös tuossa jo sanonut etten valehtele (eli en kerro, että 'ruotsi on tärkeä kieli, jota sinun on osattava ja jota tulet tarvitsemaan')."
No juuri tuo olisi valehtelemista, koska et voi tietää tuleeko siitä (tai voisiko siitä tulla jos valehtelet ja poikasi uskoo) tärkeä kieli.
No onneksi koko tilanne on keksitty joten emme tarvitse murehtia siitä ett joku tyhmyyttään valehtelee omalle lapselle.
Tällaisen vastauksen kerran sain:).
se kun sitä ei huomaa, jos ei töissä tarvitse ruotsia, mutta verot ovat kaikilla korkeampia.
tasolla meitä kaikkia koskettaa, kielipolitiikka ei liene sen suhteen poikkeus.
Kielipolitiikka on eräs politiikan osa-alue, eikä sen merkitystä kannata kuitenkaan vähätellä. Ei esimerkiksi se, että mitä kieliä ja miten hyvin kansakunta osaa, ole millään tavalla vähäpätöinen asia.
"Miten kaksikielisyys vaikuttaa?"
Luulisin sen lisäävän lähtöhalukkuutta melkoisesti.
Sotapoliisin toimintakertomus touko-heinäkuulta 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=478
Sotapoliisin toimintakertomuus toukokuulta 1944
"Ruotsiin suuntautuva karkuruus sekä Virosta tänne saapuvat pakolaiset ovat antaneet meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Karkaaminen Ruotsiin tapahtuu pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja suuremman osan sinne menneistä muodostavat pohjanlahden rannikkopitäjien väestö. Niinpä Siipyystä on kuluneen toukokuun aikana paennut Ruotsiin 22 henkilöä (joista sotilaita 5), Munsalasta 25 (sotilaita 21), Närpiöstä 8 (sotilaita 5), Pietarsaaresta 22 (sotilaita 20), Kristiinasta 7 ja Oravaisesta 7, eli yhteensä 91, joista sotilashenkilöitä 50 Virolaisia pakolaisia on toukokuun aikana pidätetty kaikkiaan 267 henkilöä, joista on tehty määräysten mukaiset ilmoitukset ja luovutettu Turun väestönsiirtoleirille."
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=472
Sotapoliisin toimintakertomus kesäkuulta 1944
"Aikaisemmin melko vilkas pakolaisliikenne Virosta on kertomuskaudella ollut kokonaan pysähdyksissä. Ruotsiin suuntautuva karkuruus antoi sen sijaan meripoliisille jatkuvasti ylimääräistä työtä. Ylimenot tapahtuivat nytkin pääasiallisesti Merenkurkun seuduilta ja menijät olivat suurimmalta osaltaan rannikkopitäjien väestöä. Ahvenanmaalta on todettu paenneen sota-aikana kaikkiaan 112 henkilöä (joista 5 sotilaita). Pohjoisemmalta rannikkoalueelta on todettu lähteneen n. 100. kaikkiaan 56 siviilihenkilöä ja 19 sotilasta on saatu pakomatkalla pidätetyksi. Ruotsiin luvattomasti yrittäneitä virolaisia on pidätetty 20."
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=502
Sotapoliisin toimintakertomus heinäkuulta
"Karkuruus Ruotsiin on edelleenkin jatkunut runsaana."
Kolarin metsäkaartin ruohonjuurihistoria, Markku Tasala:
Metsäkaarti - Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha, Pohjoinen 2000
Metsäkaarti : Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala
Oulu : Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s. ISBN 951-749-341-X (sid.)
Tämä on erikoinen kirja Kolarin kommunistikäpykaartilaisista, MUTTA siinä kerrotaan kuin ohimennen MUNSALAISUUDESTA ja kuinka merenkurkun yli mentiin kiivaasti kesällä 1944!
Soutuveneitten hinnat nousi pilviin ja saatavuus oli heikkoa jo lopussaan. Kirjan mukaan varsinaisia sotilaskarkureiksi luokiteltavia oli Uumajassa yli 800 miestä.
Tietenkin ruotsiin muuttaneita ja pyrkineitä oli tuhansia, lähinnä siviilejä, mutta kyllä tuo sotilaskarkureitten määrä oli jo niin huomattava, että oli syytä puhua Uumajan PATALJOONASTA!
Onkin aika kummallista kun noista Kolarin kommunisteista ja metsäkaartilaisista, joita oli noin 50, pidettiin tuolloinkin kovaa melua. Nämä oli välillä Ruotsinkin puolella ja kolme ammuttiin, kunnes lopulta lähes kaikki saatiin kiinni, paitsi ne Ruotsiin jääneet...
Merenkurkun ruotsinkielisiä sotilaskarkureita oli vähintäänkin yli 16 kertainen määrä noihin Kolarin komukoihin verrattuna, mutta näistä ollaan hiljaa kuin kusi sukassa! Siis yli 800 sotaa paossa olevaa miestä, joista pääosa eli 3/4 osaa oli kotoisin ruotsinkielisiltä rannikkoseuduilta! Kyllä puheet Munsalan soutukerhosta eivät ole tuulesta tempaistuja vaan ihan täyttä totta!
Samaisesta kirjasta sivulta 207:
Ruotsiin paenneiden sotilaskarkureiden lukumäärä kohosi noin 800:aan vuoden 1944 alusta Lapin sodan päättymiseen saakka huhtikuussa 1945.
Kolme neljäsosaa (3/4) heistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueilta.
Sivulla 203:
Kun levisi tieto, ettei ylipäässeitä palautettu takaisin, lisääntyivät luvattomat rajanylitykset Merenkurkun alueella huomattavasti. Uumajaan perustetulla vastaanottoleirillä kerrottiin toukokuun puolivälissä olleen jo noin 70 henkeä. Sotilaskarkureiden ohella pakolaisten joukossa oli myös siviiliväestöä.
Vielä jyrkempään kasvuun liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat, joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenole ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen "oikein Ruotsiin lähtemisen vimma". Liikehdintä heijastui veneiden hintojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneenomistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. Karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.
Sivulla 205:
Ruotsin olosuhteita kuvattiin kotiin lähetetyissä kirjeissä "pääsynä helvetistä taivaaseen", jossa tulijoille "annetaan kaikki vaatteista aina hammasharjoihin asti"
Sivulla 206:
Ruotsi ei luovuttanut suomalaiskarkureita.
näemmä.
Kyselin mielestäni avsukserssani kaksikielisyyden vaikutuksesta arkielämään yksilön tasolla. Enpä näe noilla kuuden vuosikymmen takaisilla asioilla mitään yhtymäkohtaa tähän teemaan. Jos joku näkee, niin ihmettelen kovasti.
Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos on saanut nimekseen Sotahistoriallinen tutkimuslaitos. Kyllä sellainenkin aikoinaan oli olemassa.
Onhan se hyvä että sen johtajakin, Neiti Nieminen, on kiinnostunut soutumiehistä laittamalla heidän tekosensa kaikkien luettavaksi!
http://www.jarmonieminen.fi/historia
Kohta lataa Heikki. Ainakin siis Ylikankaan Heikki. Ehkäpä joku toinenkin Heikki voi täräyttää kommnetinsa syksyllä kirjan muodossa!
Heikki Ylikangas, Yhden miehen jatkosota
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2009/fi_FI/yhden_miehen_jatkosota/
Suomenruotsalaisten sota lyhyesti:
Sankareita kaikki oomme Säntämän ja Talin,
Kivisillan takana jo osa otti ravin,
Summan muistaa Talvisodast koko Suomen kansa,
Meikäläisten mielestä se oli varma ansa!
Mainettamme pelastamaan perustettiin raati,
elokuvaan juonen oman, kohta se jo laati.
Historia kirjoitettiin samoin uuteen kuosiin,
vaan kaikki temput julki tulleet, suorastaan jo muotiin.
Sota se on paska juttu, ei se meiltä suju,
äijät lähtee kesken kaiken, loppuu aina nuju.
Kaikki lähtee lippahivoon, porukat jo luistaa,
kieliriitaa tämän jälkeen on turha enää muistaa!
Profalla on suuri ego, ja hän ei hyväksy tieteentekemisen perussäännöt silloin jos niitä käytetään hänen tulksensa kumoamiseen.
Tämä proffa sotiikin väärin keinoin (tieteenteon näkökulmasta): hän käyttää mediaa ja latelee "totuuksiaan". Tieteessähän ei julisteta vaan todistetaan. Ja kun hän ei omia näkemyksiään saa julkaistua tieteenllisesti tarkasteltaviin sarjoihin hän ryhtyykiun kirjoittamaan proosaa, jossa tietellistä tarkastelua ja hyväksyntää ei tarvitse.
En tiedä mistä ryhmät riitelevät, mutta tämä proffa on pitkään pelannut väärin.
Niinpä niin :D
Ylikankaasta en tiedä muuta kuin mitä lööpit kirjoittelevat. Kaiketi hänen näkemyksensä jotenkin kiihottaa nettifennoja, minä en tiedä mitä hän väittää ja mitä muut todistelevat.
Mutta se on täysin selvää että jos hän kykenisisi tieteellisin perustein kumoamaan kriitikkonsa, hänen ei tarvitsisi itkeä mediassa että häntä kiusataan. Kirjassa hän oletettavasti julistaa itsensä voittajaksi, kuitenkin samalla sisällöllä joka ei nähtävästi ole tepsinyt tieteellisesti.
Eikä tämä sotakarkuruustulkinta ole ainoa tapaus. Viimeksi hän huonon muistini mukaan selvitti lööpeissä miksi hän oli oikeassa ja muut väärässä jossain hattujen sotaan tai nuijasotaan liittyvästä.
Syntyy hiukan sellainen käsitys että hän ei ole historiantutkijoidemme terävimpää kärkeä, ja nostaa siksi häntäänsä hiukan eri keinoin.
Rådinfo -isku ja oikein vimpan päälle!
Espoossa on Helsingin jälkeen eniten suomenruotsalaisia, ja Espoo lienee sitten "svenskfinlandin" toiseksi suurin kaupunki. Joskus bussissa kuulee ruotsia, mutta siinä kaikki. Tiedän, että viranomaiset toimivat täällä sekä suomeksi että ruotsiksi. Jos tooimihenkilö ei osaa ruotsia, hän voi aina pyytää jonkun ruotsia osaavan tilalleen tai järjestää puhelimitse tulkkiapua.
Pääkaupunkiseudun ruotsinkieliset eoivät halua puhua ruotsia suomenkielisten kanssa. He ikään kuin haluavat pitää ruotsin omana reviirinään. Ammattiasioista puhutaan suomeksi, koska ruotsinkielinen sanasto on suomenruotsalaisillakin hakusessa. Ruotsi on jäämässä ystävä- ja perhepiirin kieleksi.
"Ruotsi on jäämässä ystävä- ja perhepiirin kieleksi."
Näinhän se pahimassa tapauksessa menee. Mutta onko se hyvä, vai pitäisikö pyrkiä ylläpitämään suomalaisuuden monimuotoisuuden tässäkin asiassa tehokkaammin?
Minä olen saanut suomenkielentaitoni lahjana ympäristöltäni, mutta ruotsinkielentaitojani en ole riittävästi antanut muille. Olen jäänyt velkaa, mutta en tarkoituksella.
... välillä tulee väistämättä mieleen sanonta "niin tai näin, aina väärin päin" kun on kyse hurrien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. On ihan totta, että pääkaupunkiseudun "hurrit" eivät yleensä tee suomenruotsalaisuudestaan suurta numeroa, ja puhuvat ruotsia lähinnä keskenään. Siitä muuten tuleekin sitten jatkuvasti pyyhkeitä kieliasioita työkseen hoitavilta.
Kyse on ehkä osittain kielellisestä laiskuudesta, mutta toisaalta varmaan jokainen pääkaupunkiseudulla asuva suomenruotsalainen on jossain elämänsä vaiheessa saanut ruotsinkielisyydestään kielteistä palautetta. On vedetty turpiin kaupungilla, sattunut uhkaavia tilanteita yöelämässä, joku kommentoinut ikävästi bussissa tai ratikassa, työkaverit/naapurit/tuttavat suhtautuneet oudosti.... Joten miksi herättää kanssaihmisissä turhaa närää, ja lisäksi kommunikointi suomeksi suomenkielisten kanssa sujuu paljon helpommin. Toisaalta on myös paljon sellaisia suomenkielisiä, jotka jopa loukkaantuvat kun ruotsinkielinen henkilö heti vaihtaa suomeen jos ruotsin puhuminen vähänkin tuottaa vaikeuksia. Monet ymmärtääkseni kokevat tämänkin jotenkin ylimielisyydeksi ja muka omalla kielitaidolla elvistelyksi, mutta kyse on minusta päin vastoin yrityksestä olla kohtelias. Ainakin itse puhun mielelläni ruotsia jos suomenkielinen keskustelukumppani haluaa harjoitella ruotsintaitojaan, mutta en missään nimessä halua jokapäiväisessä arkielämässäni pakottaa ketään puhumaan sitä vasten tahtoaan.
Kielipolitiikka on sitten asia erikseen, ja pidän sinänsä tärkeänä että jonkinasteinen ruotsinkielisyys säilyy perinteisesti ruotsinkielisillä alueilla. Pakkoruotsi ja virallinen mukamas-kaksikielisyys ei toimi toivotulla tavalla jos ruotsinkielisyys käytännössä kuitenkin hävitetään kuntaliitosten yms hallinnollisten toimenpiteiden kautta. Itse kannatan ns Stenbäckin mallia, jossa luovuttaisiin pakkoruotsista ja valtakunnallisen kaksikielisyyden vaatimuksesta mutta toisaalta turvattaisiin ruotsinkielisyyden säilyminen tietyillä vähemmistöalueilla.
ja korkealentoista jauhamista.
Jos nyt järkeviä ollaan, niin huolestua kannattaa vasta silloin, kun ruotsin kieli uhkaa kuolla suomenruotsalaisten keskuudessa. Jos kohta rohkenen esittää, ettei se silloinkaan ole maailman historian kamalin onnettomuus, sillä kieli nyt on kuitenkin aina vain kieli. Ei kulttuuri välttämättä kuole kielen kuolemaan. Kai snapsilauluja voi laulaa suomeksikin? Ja veneillä saaristossa? Ja käydä Stockalla? Tosin paremman ihmisen esittäminen ei välttämättä tunnu niin luontevalta suomeksi.
Sitä paitsi ruotsin kieli oikeasti ole mikään uhanalainen harvinaisuus, niin kuin välillä tuntuu, kun joidenkin juttuja kuuntelee. Ruotsissa ko. kielellä on aina erittäin vahva edustus, mikä osaltaan takaa sen säilymisen Suomessa.
Se on selvä, että jokainen syntyperäinen suomalainen oppii suomen kielen - ihme olisi jos ei oppisi. Sellaisia ihmeitä kuitenkin kerrotaan rannikolla päin toisinaan tapahtuvan, mutta siitäkin huolimatta paras lahja suomenruotsalaiselta suomenkieliselle olisi olla reilu ja rehti kieliasioissa.
"Se on selvä, että jokainen syntyperäinen suomalainen oppii suomen kielen - ihme olisi jos ei oppisi. Sellaisia ihmeitä kuitenkin kerrotaan rannikolla päin toisinaan tapahtuvan, mutta siitäkin huolimatta paras lahja suomenruotsalaiselta suomenkieliselle olisi olla reilu ja rehti kieliasioissa."
Se nyt on selvää että jokainen ihminen syntyperästään riippumatta oppi sen kielen/ne kielet joita se ympärillään kuulee. Jos Suomessa on kolkkia jossa lapset eivät suomea kuule, niin ei suomenkielikään ihan niin maaginen ole että se tulee vaan siitä että sattuu syntymään Suomen kamaralle.
Ennen kuin ruvet viisatsleen tietämättömyyden antamalla varmuudella siitä kuinka suuri vahinko kielen kuoleminen on niin sinun kannattaisi elää puoli elämää sellaisella kielellä. En inäkään osaa harmitella sitä että Brasilian viidakossa kuolee jokin kieli josta en ole kuullutkaan. Mutta kyllä se yhtä kaikki muutamille on todella kova isku ja suuren surun aihe.
On se hienoa että lotto arvonnassakin sanotaan oikeat numerot ruotsiksi sokeita ruotsinkielisiä tvn katsojia varten.