elämää viettävät.Tässä ajankuluksenne lukemista:
Mistä me miehet oikein yleensä puhumme...? Aivan, viinasta ja naisista. Näin olen kuullut kerrottavan. Koska en tiedä naisista mitään, keskitytään viinaan.
Olisi typerää ryhtyä tekemään jotain juomisen ylistyslaulua, sillä siinä ei ole mitään ylistämistä. Nousuhumala on upea olotila, ja sen vuoksi minäkin alkoholia juon. Olen tässä mielessä tyypillinen suomalainen mies, joka ei ymmärrä, mitä järkeä on juoda kaksi lasia viiniä ruuan kanssa. Jos kerran vedetään alkoholia, vedetään sitten samalla kännit. Ei se maku nyt niin kovin kummoinen ole. Ruokajuomana vesi on parempaa joka tapauksessa.
En ryhdy pitämään teille mitään moraalisaarnaakaan viinan haitoista kahdestä syystä. 1) Minulla ei ole kanttia, kykyjä eikä pokkaa opettaa muille terveellistä alkoholinkäyttöä, koska oma käyttöni on epäterveellistä. 2) En muutenkaan usko saarnoihin. Sen sijaan uskon ihmisen oikeuteen päättää itse tekemisestään niin kauan kuin ne eivät vahingoita muita. Jokainen valitkoon itse myrkkynsä. Tiedämme varsin hyvin, mihin liiallinen alkoholinkäyttö johtaa. Enkä nyt tarkoita, että elokuva- ja tv-kriitikoksi.
Maailmassa vallitsee melko suuri yksimielisyys siitä, että parhaimmillaan alkoholi sopii sosiaalisen elämän voiteluaineeksi. Pidetään kimpassa hauskaa, jutellaan ja ryypätään. Itse en tätä juurikaan harrasta. Ja jos harrastan, niin omassa tai jonkun muun kodissa. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut porukassa kapakassa koko illan. Miksi ryhtyä moiseen, kun kotona on kumminkin hauskempaa ja mukavampaa olla? Vessakin on lähempänä. Sitä paitsi ravintoloissa on tuntemattomia ihmisiä, ja tuntemattomat ihmiset aiheuttavat minulle stressiä. Ja sitten on vielä se kaikkein pahin: ruuhka. Unohtamatta toiseksi pahinta: meteliä.
En ole suuri oluenjuoja, mutta jos olen kuppilassa käymässä, juon luultavasti juuri sitä. Toisinaan ostan ruokakaupasta jotakin erikoisolutta pullon tai pari pulloa paria eri merkkiä. En silti ole oluenharrastaja. Viiniharrastusta pidän suurena itsepetoksena. Onhan niissä viineissä jonkin verran eroja, mutta erot ovat kuitenkin niin pieniä, että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Viiniä kuvailevat sanat ovat 70-prosenttisesti teennäisiä ja epäkäytännöllisiä. Jos maailman keskinkertaisin viini maksaa 10 euroa, 20 eurolla pitäisi saada maailman parasta viiniä. Suurempi hintaero ei ole makueron väärti. Sitä paitsi huomattava osa ihmisistä ei sokkotestissä erota edes punkkua ja valkkaria toisistaan. Parhaimmillaan tai pahimmillaan viiniharrastus on hienostunutta alkoholismia. Kuten mainiossa elokuvassa Sideways.
Juon kyllä viinejä mielelläni. Mottoni on, että mitä tuoreempi, sen parempi. Suosin lämpimien ja aurinkoisten maiden viinejä. Esimerkiksi Etelä-Afrikka pelittää oikein hyvin.
Parasta alkoholia ovat terävät viinat. Kätevin ja halvin tapa päästä humalaan on votka. Votkassa on jotain rehtiä: otat viinaa, lisää siihen jotain makua antamaan/peittämään, juot ja tulet humalaan. Tehtävä suoritettu. Ei mitään teeskentelyä, ei mitään selittelyä. Siksi kalliit hienosteluvotkat ovat täysin... no, pelkkää hienostelua. Halvin votka ajaa aivan saman asian kuin kalleinkin.
Koskenkorvaa ei juo koskaan, tai en ainakaan itse koskaan osta. Ostaminen osoittaisi mielikuvituksen puutetta. En myöskään pidä Koskenkorvan imagosta. En yksinkertaisesti halua kuulua siihen ryhmään ihmisiä, joita perinteisesti pidetään Koskenkorvan juojina. Kotimaisen votkan ostaminen on muutenkin vaikeaa. Lähes kaikki brändit uhkuvat isänmaallisuutta, jopa sotahulluutta. Mistä lie moinen tapa peräisin? Kaikki Suomen-liput ja leijonavaakunat joutuvat heti boikottiin. Neutraali paikka- tai maakuntakohtainen nimi on ihan jees.
Anisviinat ovat aina olleet mieleeni. Jos pitäisi tyytyä yhteen terävään viinaa loppuelämäni ajan, se olisi ranskalainen anisviina Pernod. Kreikkalainen vastaavanlainen Ouzo menee myös, varsinkin Kreikassa. Eikä Pastiskaan paskemmalle maistu. Ainoa oikea tapa juoda näitä herkkuja on veden kanssa. Jäätkin ovat turhia ja lieventävät vain aniksen makua. Ihan tyylipuhtain suoritus on anisviinaa lyhyeen lasiin ja suunnilleen saman verran vettä päälle. Juoman voi vetää alas myös pitkänä, jos siltä tuntuu ja haluaa nautiskella kauemmin. Aurinkoisena päivänä ulkona nautittuna sallin jäätkin.
Viskin hienoutta en ole koskaan ymmärtänyt. Minulta viski maistuu brutaalilta. Kallis laatuviski maistuu vain vähemmän brutaalilta. Brändy ja konjakki ovat aivan toista maata, hienostuneita ja sivistyneitä herrasmiehen juomia. Muutama viikko sitten Ranskassa oli mennä hermot ruokakaupassa, kun tarjolla oli pariakymmentä sorttia viskiä, suunnilleen kaksi sikakallista konjakkia eikä yhtään brändyä. Ja Ranska on sentään konjakin kotimaa ja brändyjäkin tehdään maassa runsaasti! Alkon ranskalaisten brändyjen valikoima päihittää ranskalaisen suurenkin ruokakaupan 6-1. Konjakkia ei tosin kannata ostaa, sillä halvempi brändy ajaa aivan saman asian. Konjakkihan on brändy
Mistä me miehet oikein yleensä puhumme...? Aivan, viinasta ja naisista. Näin olen kuullut kerrottavan. Koska en tiedä naisista mitään, keskitytään viinaan.
Olisi typerää ryhtyä tekemään jotain juomisen ylistyslaulua, sillä siinä ei ole mitään ylistämistä. Nousuhumala on upea olotila, ja sen vuoksi minäkin alkoholia juon. Olen tässä mielessä tyypillinen suomalainen mies, joka ei ymmärrä, mitä järkeä on juoda kaksi lasia viiniä ruuan kanssa. Jos kerran vedetään alkoholia, vedetään sitten samalla kännit. Ei se maku nyt niin kovin kummoinen ole. Ruokajuomana vesi on parempaa joka tapauksessa.
En ryhdy pitämään teille mitään moraalisaarnaakaan viinan haitoista kahdestä syystä. 1) Minulla ei ole kanttia, kykyjä eikä pokkaa opettaa muille terveellistä alkoholinkäyttöä, koska oma käyttöni on epäterveellistä. 2) En muutenkaan usko saarnoihin. Sen sijaan uskon ihmisen oikeuteen päättää itse tekemisestään niin kauan kuin ne eivät vahingoita muita. Jokainen valitkoon itse myrkkynsä. Tiedämme varsin hyvin, mihin liiallinen alkoholinkäyttö johtaa. Enkä nyt tarkoita, että elokuva- ja tv-kriitikoksi.
Maailmassa vallitsee melko suuri yksimielisyys siitä, että parhaimmillaan alkoholi sopii sosiaalisen elämän voiteluaineeksi. Pidetään kimpassa hauskaa, jutellaan ja ryypätään. Itse en tätä juurikaan harrasta. Ja jos harrastan, niin omassa tai jonkun muun kodissa. En edes muista milloin olisin viimeksi ollut porukassa kapakassa koko illan. Miksi ryhtyä moiseen, kun kotona on kumminkin hauskempaa ja mukavampaa olla? Vessakin on lähempänä. Sitä paitsi ravintoloissa on tuntemattomia ihmisiä, ja tuntemattomat ihmiset aiheuttavat minulle stressiä. Ja sitten on vielä se kaikkein pahin: ruuhka. Unohtamatta toiseksi pahinta: meteliä.
En ole suuri oluenjuoja, mutta jos olen kuppilassa käymässä, juon luultavasti juuri sitä. Toisinaan ostan ruokakaupasta jotakin erikoisolutta pullon tai pari pulloa paria eri merkkiä. En silti ole oluenharrastaja. Viiniharrastusta pidän suurena itsepetoksena. Onhan niissä viineissä jonkin verran eroja, mutta erot ovat kuitenkin niin pieniä, että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Viiniä kuvailevat sanat ovat 70-prosenttisesti teennäisiä ja epäkäytännöllisiä. Jos maailman keskinkertaisin viini maksaa 10 euroa, 20 eurolla pitäisi saada maailman parasta viiniä. Suurempi hintaero ei ole makueron väärti. Sitä paitsi huomattava osa ihmisistä ei sokkotestissä erota edes punkkua ja valkkaria toisistaan. Parhaimmillaan tai pahimmillaan viiniharrastus on hienostunutta alkoholismia. Kuten mainiossa elokuvassa Sideways.
Juon kyllä viinejä mielelläni. Mottoni on, että mitä tuoreempi, sen parempi. Suosin lämpimien ja aurinkoisten maiden viinejä. Esimerkiksi Etelä-Afrikka pelittää oikein hyvin.
Parasta alkoholia ovat terävät viinat. Kätevin ja halvin tapa päästä humalaan on votka. Votkassa on jotain rehtiä: otat viinaa, lisää siihen jotain makua antamaan/peittämään, juot ja tulet humalaan. Tehtävä suoritettu. Ei mitään teeskentelyä, ei mitään selittelyä. Siksi kalliit hienosteluvotkat ovat täysin... no, pelkkää hienostelua. Halvin votka ajaa aivan saman asian kuin kalleinkin.
Koskenkorvaa ei juo koskaan, tai en ainakaan itse koskaan osta. Ostaminen osoittaisi mielikuvituksen puutetta. En myöskään pidä Koskenkorvan imagosta. En yksinkertaisesti halua kuulua siihen ryhmään ihmisiä, joita perinteisesti pidetään Koskenkorvan juojina. Kotimaisen votkan ostaminen on muutenkin vaikeaa. Lähes kaikki brändit uhkuvat isänmaallisuutta, jopa sotahulluutta. Mistä lie moinen tapa peräisin? Kaikki Suomen-liput ja leijonavaakunat joutuvat heti boikottiin. Neutraali paikka- tai maakuntakohtainen nimi on ihan jees.
Anisviinat ovat aina olleet mieleeni. Jos pitäisi tyytyä yhteen terävään viinaa loppuelämäni ajan, se olisi ranskalainen anisviina Pernod. Kreikkalainen vastaavanlainen Ouzo menee myös, varsinkin Kreikassa. Eikä Pastiskaan paskemmalle maistu. Ainoa oikea tapa juoda näitä herkkuja on veden kanssa. Jäätkin ovat turhia ja lieventävät vain aniksen makua. Ihan tyylipuhtain suoritus on anisviinaa lyhyeen lasiin ja suunnilleen saman verran vettä päälle. Juoman voi vetää alas myös pitkänä, jos siltä tuntuu ja haluaa nautiskella kauemmin. Aurinkoisena päivänä ulkona nautittuna sallin jäätkin.
Viskin hienoutta en ole koskaan ymmärtänyt. Minulta viski maistuu brutaalilta. Kallis laatuviski maistuu vain vähemmän brutaalilta. Brändy ja konjakki ovat aivan toista maata, hienostuneita ja sivistyneitä herrasmiehen juomia. Muutama viikko sitten Ranskassa oli mennä hermot ruokakaupassa, kun tarjolla oli pariakymmentä sorttia viskiä, suunnilleen kaksi sikakallista konjakkia eikä yhtään brändyä. Ja Ranska on sentään konjakin kotimaa ja brändyjäkin tehdään maassa runsaasti! Alkon ranskalaisten brändyjen valikoima päihittää ranskalaisen suurenkin ruokakaupan 6-1. Konjakkia ei tosin kannata ostaa, sillä halvempi brändy ajaa aivan saman asian. Konjakkihan on brändy
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.