Kohlberg ja moraalin tasot

Jotenkin puolestaan minusta tuntuu, että ihmiset ovat erittäin usein moraaliasioiden suhteen kaksinaismoralisteja. Väitetään toista ("ei saa varastaa, sillä se on epäoikeudenmukaista") ja toimitaan toisin (varastetaan työkaluja). Toisaalta, kun sitten lähdetään kysymään keskiverto naapurin Jormalta perusteitaan omalle moraalikäsitykselleen, ei tule todennäköisesti saamaan mitään kovinkaan syvällisiä ja hyvin perusteltuja premissejä. Toki minä en kykene perustelemaan tätä(kään) näkemystä perusteellisesti.

Ongelma paisuu sitä suuremmaksi, mikäli kaikki ihmiset pitävät itseään jossain määrin filosofeina. Sanoisin, että kaikille ihmisille on annettu filosofian perustyökalut samoin kuin matematiikan ja niin edelleen. Se, että ihminen ymmärtää derivoinnista, aritmetiikasta ja todennäköisyyslaskennasta jotakin, ei tee hänestä vielä matemaatikkoa. Miksi sitten meidän täytyisi kutsua itseämme filosofeiksi, jos ymmärrämme vain hieman filosofiasta, kuten etiikasta, yhteiskuntafilosofiasta ja tieto-opista? Uskoisin, että syy tällaiseen uskomukseen johtuu siitä, että ihmiset eivät toisaalta usko filosofian tarjoavan ehdottomia totuuksia ja toisaalta siitä, että he pitävät omia johtopäätöksiään ehdottoman varmoina. Tämän takia naapurin Jorma ei näe ristiriitaa siinä, että toisaalta hän varastaa ja toisaalta puhuu oikeudenmukaisuuden puolesta.

Vastaan vielä oman näkemykseni dilemmaasi.

>>Olet ystäväsi kanssa kaukana kaikesta, ilman yhteysvälineitä, ystäväsi loukkaantuu vakavasti ja olette molemmat humalassa, autolla ajaminen on ainut keino ystävällesi selvitä hengissä, mitä teet?>>

Minä nyt tuskin koskaan juon itseäni humalaan ( en käytä alkoholia). Ajattelen nyt kuitenkin jotakuta toista, joka olisi juonut. Tällaisen henkilön aivotoiminta ei toimisi järkevällä ja normaalilla tavalla. Hän voisi arvioida kyvykkyytensä väärin, eikä edes välttämättä ajattelisi asiaa eettisyyden näkökulmasta. Jos hän kykenisi silti jotenkin arvioimaan tapausta moraalin kannalta (ajotaidon pysyessä huonona), hän voisi minusta silti yrittää ajaa autoa, kunhan hän ei ajaisi liian nopeasti. Mikäli tämä ystävä kuolisi matkan aikana, saisi ajaja syyttää itseään keskenäisestä tyhmyydestään. Näin siis mahdollisesti vain ja ainoastaan, jos ajattelen näkemystä oman spekulatiivisen etiikkani näkökulmasta.

Kertomassasi tilanteessa on toimittava parhaan saatavissa olevan tiedon ja ymmärryksen mukaan. Tuollaisessa ja vastaavissa ongelmatilanteissa hienot moraaliperiaatteet ja juridiikka kannattaa jättää pohdittavaksi myöhempää ajankohtaa ja tulevia onnettomuuksia varten. Sama koskee tapauksen jälkipyykkiä. Myös asioiden tärkeysjärjestys ratkaisee.

Lienee selvää, että tärkein asia tuossa tapauksessa on uhrin hengen pelastaminen. Mikäli mitään muuta keinoa ei ole käytettävissä ja kuski on edes jonkinlaisessa tolkussa, niin rattiin vaan.

Seuraavaksi tärkeimmäksi asiaksi nousee pyrkimys estää enempien vahinkojen syntyminen. Se merkitsee sitä, että kuljetukseen ryhdyttäessä huomioidaan kaikki mahdolliset varotoimet. Esimerkiksi pyritään pääsemään sellaiseen paikkaan, josta kuljetus voidaan jatkossa tehdä selväpäisten toimesta jne. Jos sellaiseenkaan ei ole mahdollisuutta, niin torvet soiden ja valot ja vilkut päällä lähimpään sairaaraan.

Jälkeen päin viranomaiset ja lakimiehet pohtivat teon oikeellisuutta ja oikeudettomuutta. Varmaa on, että jos mitään ei tehtäisi ja uhri menehtyisi, sanktiot olisivat paljon kovemmat. Jo Suomen lakiin sisältyy auttamisvelvollisuus. Mikäli kaikkia pelastustoimeen liittyviä lieventäviä asianhaaroja ei huomioitaisi, niin yhteiskunnassa olisi todella paljon vikaa. Silloin me vasta olisimme todellisten moraalisten ongelmien äärellä.

niin metaetiikka on "etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten arvostelmien ja teorioiden luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten käsitteiden alkuperää ja merkitystä. Metaetiikka tutkii moraalifilosofian kysymyksiä ja mahdollisuutta ennen kaikkea ontologian, epistemologian sekä filosofisen ja empiirisen moraalipsykologian näkökulmista."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metaetiikka

Kohlberg itse oli psykologi, ja minusta hänen tasoajattelunsa on ennen kaikkea moraalipsykologiaa. Psykologia tosin yleistää asioita, ja jos David Humeen voidaan puolestaan uskoa ("no ought from is"), niin siitä kaavasta, jonka mukaan ihmiset kehittyvät moraalisesti, ei voida johtaa miten ihmisten tulisi kehittyä moraalisesti. :)

Kratofanes kirjoitti:

niin metaetiikka on "etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten arvostelmien ja teorioiden luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten käsitteiden alkuperää ja merkitystä. Metaetiikka tutkii moraalifilosofian kysymyksiä ja mahdollisuutta ennen kaikkea ontologian, epistemologian sekä filosofisen ja empiirisen moraalipsykologian näkökulmista."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metaetiikka

Kohlberg itse oli psykologi, ja minusta hänen tasoajattelunsa on ennen kaikkea moraalipsykologiaa. Psykologia tosin yleistää asioita, ja jos David Humeen voidaan puolestaan uskoa ("no ought from is"), niin siitä kaavasta, jonka mukaan ihmiset kehittyvät moraalisesti, ei voida johtaa miten ihmisten tulisi kehittyä moraalisesti. :)

Lue lisää

Lainauksesi metaetiikasta on aivan oikein. Metaetiikassa kyse on siis etiikan yhdestä osa-alueesta ja se toinen osa-alue on sitten normatiivinen etiikka. Lieneekin makuasia puhutaanko silloin osa-alueista vai tasoista. Ainakin R.M. Haren kahdentason preferenssiutilitarismissa tuo tasoajattelu näkyy selvästi. Siinä intuitiivisellä, eli normatiivisella tasolla pohditaan ja päätetään jokapäiväisistä moraalikysymyksistä. Toisella, eli kriittisella tai metaeettisella tasolla pyritään vapautumaan naiivin ajattelun sidoksista ja etsimään moraaliperiaatteiden yleisiä merkityksiä. Kohlbergin esittämät "moraalitasot" kuuluvat oikeastaan kaikki normatiiviseen etiikkaan.

Myös tulkintasi ns. Humen giljotiinista on oikea. Tosin se liittyy enemmän arvoihin kuin etiikkaan. Tuon lain soveltaminen etiikkaan on kuitenkin kiistanalainen, sillä kuten havaitsemme, osa etiikkaa kuuluu metafysiikkaan. Asia olisi toinen, jos me pystyisimme sivuuttamaan metafysiikan kokonaan. Etiikan kohdalla se ei kuitenkaan onnistu. Viime vuosisadalla positivistit ja loogiset empiristit yrittivät sitä kovasti, mutta epäonnistuivat.

En tunne Kohlbergin ajatuksia. Minulle tulee mieleen, että henkilö, joka ei ole edes tasoa 1 (siis täysin moraaliton yksilö yhteiskunnan kannalta) saattaa sitten vaikka kantaa sairaan ystävänsä selässä kymmenien kilometrien päähän sairaalaan ja pelastaa ystävänsä hengen, mutta silti syyllistyä noin muuten pahoihin tekoihin. Mihin moraalitasoon tällainen henkilö sitten kuuluu?

Sotasankarit (isänmaan pelastajat) raiskaavat vihollisvaltion naisia yms. näitä esimerkkejän riittää.

Ellinelli. kirjoitti:

En tunne Kohlbergin ajatuksia. Minulle tulee mieleen, että henkilö, joka ei ole edes tasoa 1 (siis täysin moraaliton yksilö yhteiskunnan kannalta) saattaa sitten vaikka kantaa sairaan ystävänsä selässä kymmenien kilometrien päähän sairaalaan ja pelastaa ystävänsä hengen, mutta silti syyllistyä noin muuten pahoihin tekoihin. Mihin moraalitasoon tällainen henkilö sitten kuuluu?

Sotasankarit (isänmaan pelastajat) raiskaavat vihollisvaltion naisia yms. näitä esimerkkejän riittää.

Lue lisää

Voi olla eri asioissa eri tasolla sekä jotkin asiat saavat vaikutteita ulkopuolelta niin ettei kaikki olekaan samalla lähtöviivalla. Joskus myös on valittava monesta yhtä huonosta vaihtoehdosta eikä olekaan liiemmin aikaa miettiä..
Moraali ajatuksissa ei myöskään aina kohtaa samaa tasoa teoissa, tottakai tuo kuutosvaihtoehto eniten miellyttää, mutta en tiedä nyt asiasta muuta kun otsikon ja en ole kyseisen herran teoksia lukenut.