Jarille

>>Ei minulla ole mitään kolminaisuutta vastaan. Minä uskon kolminaisuuteen. Missä kohtaa olen kirjoittanut kolminaisuutta vastaan?

En saa tästä vastauksestasi sitä käsitystä, että et uskoisi kolminaisuuteen:

>>van kaikkia "raamatullisia" totuuksia ei toki ole kumottu - sielu on edelleenkin kuolevainen, Jumala ei ole kolminainen eikä helvettiäkään ole -, mutta varmasti olisi riittävästi perusteita Russellin erottamiseksi seurakunnasta.

Vaan sielun kuolemattomuus ei ole koskematon Russelin kuoleman jälkeen. Kuten varmaan muistat, niin Russelin kuoleman jälkeen hänen kerrottiin edelleen johtaneen elonkorjuuta sieltä jostain. Vaikka hänet laskettaisiin voidelluksi, niin voideltujen ylösnousemus oli vuoden 1913 opetuksen mukaan vuoden 1914 jälkeen ja vuonna 1917 sen mainittiin tapahtuvan sekä 1921, että 1918. Joten ainakin lyhyen aijan sielu oli kuolematon. Voideltujen ylösnousemuksen viimeinen tietämäni veikkaus on vuodelle 1942, joten sielun kuolemattomuus joutuu vielä vaikeampaan tarkasteluun.

Kolminaisuudenkin suhteen on epätarkkuutta. Ilmestyskirjan 22:12 on vaihdellut Jehovan ja Jeesuksen väliä siinä määrin, että epäilevimmät ovat saaneet vettä myllyynsä.

Helvetin suhteen en ole havainnut häilyvyyttä.

Rasvattu jämä kirjoitti:

>>Ei minulla ole mitään kolminaisuutta vastaan. Minä uskon kolminaisuuteen. Missä kohtaa olen kirjoittanut kolminaisuutta vastaan?

En saa tästä vastauksestasi sitä käsitystä, että et uskoisi kolminaisuuteen:

>>van kaikkia "raamatullisia" totuuksia ei toki ole kumottu - sielu on edelleenkin kuolevainen, Jumala ei ole kolminainen eikä helvettiäkään ole -, mutta varmasti olisi riittävästi perusteita Russellin erottamiseksi seurakunnasta.

Vaan sielun kuolemattomuus ei ole koskematon Russelin kuoleman jälkeen. Kuten varmaan muistat, niin Russelin kuoleman jälkeen hänen kerrottiin edelleen johtaneen elonkorjuuta sieltä jostain. Vaikka hänet laskettaisiin voidelluksi, niin voideltujen ylösnousemus oli vuoden 1913 opetuksen mukaan vuoden 1914 jälkeen ja vuonna 1917 sen mainittiin tapahtuvan sekä 1921, että 1918. Joten ainakin lyhyen aijan sielu oli kuolematon. Voideltujen ylösnousemuksen viimeinen tietämäni veikkaus on vuodelle 1942, joten sielun kuolemattomuus joutuu vielä vaikeampaan tarkasteluun.

Kolminaisuudenkin suhteen on epätarkkuutta. Ilmestyskirjan 22:12 on vaihdellut Jehovan ja Jeesuksen väliä siinä määrin, että epäilevimmät ovat saaneet vettä myllyynsä.

Helvetin suhteen en ole havainnut häilyvyyttä.

On aivan totta, että Russellin opetettiin jonkin aikaan johtavan elonkorjuutyötä "esiripun toiselta puolelta", hänen mentyään pois "vastakuvallisen faraon" eli saatanan ulottivilta vuonna 1916. Erityisesti vuonna 1917 ilmestynty "Täyttynyt salaisuus" opetti tätä.

Raamatuntutkijoiden oppi ei tuossa vaiheessa ollut vielä kehittynyt yhtenäiseksi ja systemaattiseksi järjestelmäksi. Lisäksi koko raamatuntutkijoiden järjestö oli myös opillisesti melkomoisessa käymistilassa Russellin kuoleman jälkeen. Todennäköisesti Täyttyneen salaisuuden editoijat eivät edes tajunneet, että heidän propagoimansa oppi Russellista oli käytännössä ristiriidassa sielun kuolevaisuutta koskevan opin kanssa. Mahdollisesti he myös ajattelivat voideltujen ylösnousemuksen jo alkaneen - jo Russellin aikaan oli suurta epäselvyyttä siitä, milloin tämä oikeastaan alkaisi.

Luultavasti vain harvat raamatuntutkijat havaitsivat näiden kahden käsityksen välisen jännitteen. Ulkopuoliset kriitikot saattoivat havaita sen ennemminkin.

Jari kirjoitti:

On aivan totta, että Russellin opetettiin jonkin aikaan johtavan elonkorjuutyötä "esiripun toiselta puolelta", hänen mentyään pois "vastakuvallisen faraon" eli saatanan ulottivilta vuonna 1916. Erityisesti vuonna 1917 ilmestynty "Täyttynyt salaisuus" opetti tätä.

Raamatuntutkijoiden oppi ei tuossa vaiheessa ollut vielä kehittynyt yhtenäiseksi ja systemaattiseksi järjestelmäksi. Lisäksi koko raamatuntutkijoiden järjestö oli myös opillisesti melkomoisessa käymistilassa Russellin kuoleman jälkeen. Todennäköisesti Täyttyneen salaisuuden editoijat eivät edes tajunneet, että heidän propagoimansa oppi Russellista oli käytännössä ristiriidassa sielun kuolevaisuutta koskevan opin kanssa. Mahdollisesti he myös ajattelivat voideltujen ylösnousemuksen jo alkaneen - jo Russellin aikaan oli suurta epäselvyyttä siitä, milloin tämä oikeastaan alkaisi.

Luultavasti vain harvat raamatuntutkijat havaitsivat näiden kahden käsityksen välisen jännitteen. Ulkopuoliset kriitikot saattoivat havaita sen ennemminkin.

>>Todennäköisesti Täyttyneen salaisuuden editoijat eivät edes tajunneet, että heidän propagoimansa oppi Russellista oli käytännössä ristiriidassa sielun kuolevaisuutta koskevan opin kanssa.

Tai sitten tuolla maininnalla yritettiin pitää raamatuntutkijoita rauhallisina ja hallita tulevaa muutosta. Muitakin arvailuja voidaan esittää.

Tuollainen poukkoilu siinä vaiheessa, jossa oputuksen mukaan Jeesus oli Jehovan apuna valitsemassa maanpäälistä edustajaansa, on lähinnä koomista. On huomattava, että kyseistä opusta kaupattiin 9 vuotta, eli vuoteen 1926

Rasvattu jämä kirjoitti:

>>Todennäköisesti Täyttyneen salaisuuden editoijat eivät edes tajunneet, että heidän propagoimansa oppi Russellista oli käytännössä ristiriidassa sielun kuolevaisuutta koskevan opin kanssa.

Tai sitten tuolla maininnalla yritettiin pitää raamatuntutkijoita rauhallisina ja hallita tulevaa muutosta. Muitakin arvailuja voidaan esittää.

Tuollainen poukkoilu siinä vaiheessa, jossa oputuksen mukaan Jeesus oli Jehovan apuna valitsemassa maanpäälistä edustajaansa, on lähinnä koomista. On huomattava, että kyseistä opusta kaupattiin 9 vuotta, eli vuoteen 1926

Luultavasti "Täyttyneen salaisuuden" lauseet Russellista, joka johtaa työtä esiripun takaa henkimaailmasta, oli tarkoitettu juuri Raamatuntutkijoiden rauhoittamiseksi. Heidän tuli nähdä Seurassa tehdyt uudistuksen Russellin aikaanssaannoksiksi tai vähintään hänen mielensä mukaisiksi, vaikka Russell olikin kuollut. Onhan huomattava, että teoksen editoivat Russellin muistiinpanojen pohjalta kaksi nuorta Raamatuntutkijaa, Woodworth ja Fisher, jotka kumpikin toimivat Rutherfordin toimeksiannosta ja jotka myöhemmin toimivat Rutherfordin työtovereina. "Täyttyneen salaisuuden" julkistaminen johtikin Raamatuntutkijaliikkeen hajaannukseen, koska kaikki tutkijat eivät hyväksyneet sitä.

Toisaalta teoksen julkaisijat samoin kuin Rutherfordkin pitivät edelleen kiinni opista sielun kuolevaisuudesta. Tämän takia sanoin, etteivät he välttämättä edes ymmärtäneet, että heidän käsityksensä Russellin roolista elonkorjuutyön ohjaajana henkimaailmasta käsin olivat käytännössä ristiriidassa heidän toisten opinkohtiensa kanssa.

Jari kirjoitti:

Luultavasti "Täyttyneen salaisuuden" lauseet Russellista, joka johtaa työtä esiripun takaa henkimaailmasta, oli tarkoitettu juuri Raamatuntutkijoiden rauhoittamiseksi. Heidän tuli nähdä Seurassa tehdyt uudistuksen Russellin aikaanssaannoksiksi tai vähintään hänen mielensä mukaisiksi, vaikka Russell olikin kuollut. Onhan huomattava, että teoksen editoivat Russellin muistiinpanojen pohjalta kaksi nuorta Raamatuntutkijaa, Woodworth ja Fisher, jotka kumpikin toimivat Rutherfordin toimeksiannosta ja jotka myöhemmin toimivat Rutherfordin työtovereina. "Täyttyneen salaisuuden" julkistaminen johtikin Raamatuntutkijaliikkeen hajaannukseen, koska kaikki tutkijat eivät hyväksyneet sitä.

Toisaalta teoksen julkaisijat samoin kuin Rutherfordkin pitivät edelleen kiinni opista sielun kuolevaisuudesta. Tämän takia sanoin, etteivät he välttämättä edes ymmärtäneet, että heidän käsityksensä Russellin roolista elonkorjuutyön ohjaajana henkimaailmasta käsin olivat käytännössä ristiriidassa heidän toisten opinkohtiensa kanssa.

>> Tämän takia sanoin, etteivät he välttämättä edes ymmärtäneet, että heidän käsityksensä Russellin roolista elonkorjuutyön ohjaajana henkimaailmasta käsin olivat käytännössä ristiriidassa heidän toisten opinkohtiensa kanssa.

Näinhän siinä vääjäämättä käy kun uskonnollinen hurmos on jotenkin sovitettava käytännön sanelemiin vaatimuksiin.

Ristiriitaisuudet ja käsittämättömyydet ovat uskontojen arkipäivää, uskonnot näyttäytyvät kaikki, enemmän tai vähemmän, jäsenistöään yläviistosta ohjaavina selitysvoimina. Sanamäärällä, toistolla ja mielikuvilla on merkittävä osuus, raamattuauktoriteettin ohella.

Tiukan paikan tullen vedetään esiin vaikka "Jumalalle mikään ei ole mahdotonta"-kortti. Jehovantodistajilla on lisäksi erikoisuutena "uusi valo"-kortti, jolla mikä tahansa vanha harha, tai useampikin, kuitataan.

Viestissäni kirjoitin sanan "raamatulliset" lainausmerkkeihin. Tällä halusin ilmaista juuri sitä, että kyseessä olevat asiat ovat niitä, joita Russell aikoinaan ja Jehovan todistajat nykyään kutsuvat "raamatullisiksi totuuksiksi". Käsittääkseni repliikki, johon vastaukseni kirjoitin, käytti termiä samassa merkityksessä - siinähän väitettiin, etteivät nykyajan Jehovan todistajaa jaa yhtäkään Russellin "raamatullisista" totuuksista. Tuskin senkään viestin kirjoittaja oli sitä mieltä, että kaikki Russellin opettamat asiat olisivat Raamattuun perustuvia.

Jari kirjoitti:

Viestissäni kirjoitin sanan "raamatulliset" lainausmerkkeihin. Tällä halusin ilmaista juuri sitä, että kyseessä olevat asiat ovat niitä, joita Russell aikoinaan ja Jehovan todistajat nykyään kutsuvat "raamatullisiksi totuuksiksi". Käsittääkseni repliikki, johon vastaukseni kirjoitin, käytti termiä samassa merkityksessä - siinähän väitettiin, etteivät nykyajan Jehovan todistajaa jaa yhtäkään Russellin "raamatullisista" totuuksista. Tuskin senkään viestin kirjoittaja oli sitä mieltä, että kaikki Russellin opettamat asiat olisivat Raamattuun perustuvia.

En lukenut vastaustasi huolellisesti. Olisi ollut vain kiinnostava tietää, miten pappi on päätynyt niihin johtopäätöksiin, ettei kolminaisuutta olisi. Anteeksi, olet varmaan hyvä pappi!