Toistoa palstan professorin aikaisemmasta tekstistä, mutta en malta olla kopioimatta tätä aiheeksi.
Huomioikaa hyvät ihmiset Sosiaali- ja Terveysministeriön tasa-arvoyksikkö. Mielestäni tässä on niin suurta ironiaa ja huumoria ettei tuosta edes tarvitse tehdä satiiria. Niin, ministeriön tasa-arvoyksikkö:
Johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen
Hallitussihteeri Carita Heinänen
Neuvotteleva virkamies Leila Räsänen
Erikoistutkija Marja-Liisa Anttalainen
Erikoistutkija Pirkko Kiviaho
Projektikoordinaattori Hanna Onwen
Erikoistutkija Tuuli Peltola
Osastosihteeri Birgitta Pajula
Osastosihteeri Leena Tynkkynen
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
Pääsihteeri Hannele Varsa
Osastosihteeri Anne Silfverberg
Huomioikaa hyvät ihmiset Sosiaali- ja Terveysministeriön tasa-arvoyksikkö. Mielestäni tässä on niin suurta ironiaa ja huumoria ettei tuosta edes tarvitse tehdä satiiria. Niin, ministeriön tasa-arvoyksikkö:
Johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen
Hallitussihteeri Carita Heinänen
Neuvotteleva virkamies Leila Räsänen
Erikoistutkija Marja-Liisa Anttalainen
Erikoistutkija Pirkko Kiviaho
Projektikoordinaattori Hanna Onwen
Erikoistutkija Tuuli Peltola
Osastosihteeri Birgitta Pajula
Osastosihteeri Leena Tynkkynen
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta
Pääsihteeri Hannele Varsa
Osastosihteeri Anne Silfverberg
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuohan todistaa sen, että Suomessa on hyvin sukupuolittunut työelämä. Naiset vaatimassa tasa-arvoa sos-ja terv.alalla, kun taas miehet porskuttelevat osingoilla pörssiyhtiöiden johdossa. Tuo on kyllä sinänsä uskomatonta, että yhtään miestä ei sinne oo pyrkinyt töihin...vai onko?
Tuolle asialle on yksinkertainen selitys. Suurin osa noista ihmisistä on akateemisesti koulutettuja. Suomessa tasa-arvotutkimus (ja sen opetus) on alistettu yliopistojen naistutkimuksen yksiköihin. Feministisestä ideologiasta vapaata tasa-arvotutkimusta ei siis käytänössä ole olemassakaan. Tasa-arvoasioista kiinnostuneet miehet ovat tietysti kiinnostuneita objektiivisemmasta näkökulmasta aiheeseen, eivätkä juuri naistutkimuksen piiriin hakeudu. Loppujen lopuksi löytyy jonkin verran asiaan perehtyneitä, päteviä miestutkijoita, mutta he eivät saavuta muodollista pätevyyttä STM:n virkoihin, koska eivät halua mennä naistutkimusmyllyn läpi. Käytännössä STM:n ei siis tarvitse ottaa tasa-arvonäkökulmia huomioon tasa-arvoyksikön henkilökuntaa palkatessaan, koska yksikään mieshakija ei ole muodollisesti pätevä.
Näyttää selvältä, että feministeillä on ollut pidemmän tähtäimen suunnitelma, jolla on pyritty varmistamaan feministien monopoli tasa-arvoasioissa. Tämä on aika pelottavaa. Marginaalinen fanaatikkojen ryhmittymä on onnistunut kaappaamaan vallan, jonka avulla voi yksipuolisesti ajaa omaa etuaan positiivisen julkisuuskuvan, tasa-arvon, turvissa. Olisikin ehdottoman tärkeää nopeasti tarttua toimeen ja alkaa tarmokkaasti vaatia puolueetonta tasa-arvotutkimusta Suomen yliopistoihin ja muihin valtion instansseihin.
Sivuhuomautuksena on todettava että muistan vielä 90-luvun yliopistoajoiltani erään kurssin, uskontotieteen sosiologisesta haarasta, jonka nimi oli suurinpirtein "Gender, Society and Religion" tai vastaavaa, ja johon päätin mennä. Kurssi perustui luentoihin ja sitten piti vielä tehdä esitelmä josta oli valittava aihe yhdestä kirjasta kymmenen joukosta.
Kun menin etsimään kirjoja niin huomasin että joka ainut kirja oli feministinen. Menin sitten asiallisesti kyselemään kurssinvetäjältä, (naiselta tietenkin, eikä siinä mitään), että mitenköhän nyt näin, olen mies ja minua ei kiinnosta feminismi tässä tentissä, niin vastaus oli että on aika että myös miehet rupeavat lukemaan feminististä kirjallisuutta.
En tenttinyt kurssia, sillä sain yliannostuksen feminismistä jo luennoilla. Voin tietenkin syyttää itseäni että en 90-luvun alussa tajunnut että "gender" tarkoittaa "females/feminism", mutta kyllä se on jo opittu, siitä voit olla varma.
Mitenköhän otetaan objektiivinen näkökulma ihmisten toimintaan, kun tutkija on aina osa tuota toimintaa?
Objektiivisen näkökulman ei enää ajatella olevan mahdollinen tutkimuksessa, kuin jossain tiukasti luonnontieteellisissä kysymyksissä, siis mitattaessa jotain tapahtumia, jotka voidaan suorittaa säädellyissä olosuhteissa (eli toisin sanoen ei ihmisen toiminta, vaan esim. valon nopeus tyhjiössä).
Ihmisen toimintaa tutkittaessa on paras tiedostaa näkökulman rajallisuus ja problematisoida tutkijan subjektipositio. Ei se subjektiivisuus sillä poistu, että siltä suljetaan silmät ja aletaan puhua objektiivisuudesta.
Miestutkimus sen sijaan on toki kannatettavaa. Ja sitä nykyään myöskin on olemassa, olkoonkin nuorempaa, kuin naistutkimus. Go for it.
Ei ole Suomessa olemassa miestutkimusta. Se on KRIITTISTÄ miestutkimusta, ja alistettu naistutkimuksen alaisuuteen. Siis puhtaan ideologisista (feministisistä) motiiveista lähtevää "tutkimusta".
Tässä yhteydessä tarkoitan objektiivisuudella sitä, että tutkijalla ei ole avointa pyrkimystä tuottaa "tutkimustuloksia", jotka tukevat omia poliittisia tai ideologisia motiiveja. Tarkoitan siis pyrkimystä todellisen tiedon tuottamiseen. Naistutkimuksella ei tällaista tavoitetta ole, koska sen motiivi ei ole tieto, vaan nasiten aseman parantaminen keinolla millä hyvänsä.
En uneksikaan sulkevani täysin pois suuren salaliiton mahdollisuutta, sellaisiahan voi olla missä tahansa, ken tietää.
Mutta itse olen kohdannut sekä hyvää että huonoa naistutkimusta. Usein poikkitieteellisenä naistutkimus saadaan monasti arvioitavaksi muillakin, kuin naistutkimuksen laitoksella.
Voitko suositella miestutkimuksen osalta tutkimuksia, joihin itse kunkin kannattaa tutustua arviointimielessä? Onko muilla kokemusta?
Pitäisiköhän tasa-arvovaltuustolle kannella tasa-arvovaltuustosta? Vai voisikohan kannella Eurooppaan? Löytyykö mielipiteitä?
Tuossa hieman tasa-arvolakia apertiffinä.
4 § Viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa.
Viranomaisten tulee edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti erityisesti muuttamalla niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa toimielimissä lukuunottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Jos virastolla, laitoksella taikka kunta- tai valtioenemmistöisellä yhtiöllä on hallintoneuvosto, johtokunta tai muu luottamushenkilöistä koostuva johto- tai hallintoelin, toimielimessä tulee olla tasapuolisesti sekä naisia että miehiä, jollei erityisistä syistä muuta johdu.
5 § Tasa-arvon toteuttaminen koulutuksessa ja opetuksessa.
Viranomaisten ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista.
16 § Valvonta.
Tasa-arvovaltuutettu ja tasa-arvolautakunta valvovat tämän lain noudattamista yksityisessä toiminnassa sekä julkisessa hallinto- ja liiketoiminnassa siten kuin siitä jäljempänä tässä laissa sekä erikseen säädetään.
19 § Ohjeiden ja neuvojan antaminen.
Havaitessaan, että tässä laissa säädettyjä velvoitteita ei noudateta tai että lain säännöksiä muutoin rikotaan, tasa-arvovaltuutetun on ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita.
...noissa tasa-arvolautakunnissa on kyllä määräosa miehiä, tuo tasa-arvoyksikkö on sitten virkamiehistöyksikkö, joka valmistelee lakeja jne. Sellaiseen ei laki määrää sukupuolijakaumaa - oman arvioni mukaan tosin olisi ihan jees, jos tuommoinen virkamiehistö voisi osoittaa pyrkimystä edes vähän tasaisempaan sukupuolijakaumaan.
STM:n sivuilta voi nähdä, että sitten noissa lautakunnissa jne., joissa laki määrää jakauman, on niitä kyllä noudatettu. Eli tasa-arvo"valtuustoissa" (tai lautakunnissa) on lain määräämät jakaumat, tämä tasa-arvoyksikkö, joka on puheena, on sitten "pätevyyden perusteella" ilmeisesti valittu...
Sitä en tosin tiedä, onko naistutkimuksen opintokokonaisuus vai mikä ollut tuon pätevyyden peruste... pistää miettimään.
Näin on että kyllä tasa-arvolautakunnassa löytyy myös muutama mies. Mutta jos luet tekstiäni tarkemmin ja lakipykäliä, niin eikö noiden lakipykälien perusteella voisi ajatella tasa-arvoyksikön olevan laittomasti epätasa-arvoinen?
Mitäs mieltä olet. Tuostahan olisi varsin huvittavaa kannella tasa-arvovaltuustolle. Huomioi myös laki koulutuksesta, ja pohditaan yhdessä vaikka sitä, jos tällä hetkellä tasa-arvon tutkiminen ja opettaminen on tasa-arvoista.
Luin uudestaan ja huomasin lukeneeni väärin tuon koulutukseen liittyvän lakipykälän. Yritinpä vain viitata siihen, että olisikohan virkamieslautakunnan mahdollisesti syytä huomioida juuri tasa-arvotutkimuksen tasa-arvoisuutta ja olla siitä mahdollisimman vastuullisia. Tarkoitan sillä sitä, että eikö mahdollisesti virkamiehien olisi vastuu luoda tasa-arvoinen pohja tasa-arvotutkimukselle ja opetukselle. Nythän keskitytään vain naisiin, ja tasa-arvoa tutkivat pelkästään naiset. Eikö se ole tasa-arvolautakunnan mielestä ongelma, että tällä hetkellä pelkästään naiset tutkivat tasa-arvoa ja tuetaan ja hyysätään pelkästään tätä yhtä puolta.
Olkaa hyvät ja kannelkaa, minäkin tekisin niin, jos olisi enemmän aikaa perehtyä asiaan.
On tosiaan ällistyttävän yksisilmäistä, ettei tasa-arvoa ajavassa elimessä ole miesnäkökulmaa lainkaan mukana.
Lisäksi se on äärimmäisen epätasa-arvoista.
Tuollaisissa tasa-arvo yksiköissä pitäisi olla kiintiöt jos jossain. 50% miehiä ja 50% naisia.
Sosiaali- ja Terveysministeriön tasa-arvoyksikön toiminta ei ole -pelkästään keskittynyt naisten tasa-arvo pyrkimysten ajamiseen.
Toiminasta suurin osa käsittää muiden ryhmien toiminta edellytysten tutkimista sekä yhteiskuntaan sopeutumisen auttamista: Vammaiset, vähemistöjä edustavat ryhmät ( esim. romaanit) kielellisten vähemistöjen edut, syrjäytyneisyys J.n.e.
Hupaisaaha se todella olisi noinkin raskaan koneiston pyöriminen vuosikausia pelkästään sukupuolisen tasa-arvon edistämiseksi, tuloksien jäädessä näinkin laihoiksi.