Moi,
Palasin monen vuoden ulkomaantyöreissulta. Olin muutaman vuoden Kanadassa ja viisi vuotta Japanissa. Haluaisin kirjoittaa pari kommenttia Espoon ja Suomen terveydenhoidosta.
Meidät suomalaiset on aivopesty luulemaan että Suomen terveydenhoito on maailman kärkipäätä. Varmaan hoidon taso sairaaloissa on hyvää. Sitä en kiellä. Ongelma on terveyskeskuksissa. Itsellä ongelmaa ei ole koska käytän työterveydenhoitoa. Ongelma on vaimollani. Jos haluaa mennä lääkerille niin sinne meno on tajuttoman työlästä ja joskus puitää odotella kauan.
Japanissa perheemme käytti aivan normaalia japanilaista terveydenhoitoa. Siis kyseessä ei ollut mikään firman kustantama luksupaketti vaan se sama joita japsitkin käyttivät. Homma toimi siten että mä maksoin noin 4% palkastani sairasvakuutusmaksua, joka kattoi minut ja perheeni. Jos lääkeriin tai hammaslääkeriin halusi mennä niin sain mennä ihan mihin tahansa. Hoidosta ja lääkkeistä maksettiin ites 30%. Loput hoiti japanin valtiollinen sairasvakuutus. Tokiossa oli yksistää tuhansia terveysasemia. Yleensä ne olivat pieniä yhden-kahden lääkerin asemia. Kävelymatkan pääsä kotoa oli jo monta. Aikaa ei tarvinnut varata vaan voi rauhassa mennä asemalle kello 7-20 väilillä. Yleensä piti odottaa 10 minuuttia ja sitten pääsi lääkerille. Jos kokeita piti ottaa niin ne otettiin heti. Koko homma olisi ohi tunnissa siitä kun tunsi tarvettaa lääkerille menoon. Homma maksoi noin 6-12 euroa riippuen kokeiden määrästä. Se oli se 30% osuus jonka potilas maksaa itse. Loput 70% maksoi sairasvakuutus. Tämä koski myös lääkkeitä ja hammashoitoa. Kertaakaan kukaan ei tivannut että miksi tulet lääkerille (kuten Suomessa yleensä kysytään). Suomessa tuntee itsesä aika alistetuksi kun pitää yrittää puhelimessa selitää miksi juuri minun pitäisi päästä lääkerille. Japanissa ei koskan tuntenut näin. Kaikki olivat ystävällisiä ja hoito toimi. Esim lääkeri otti aina kokeet ja testit ennekuin määräsi lääkettä. Kertaakaan 5 vuoden aikana ei tullut perhellemme yhtää vikadiagsointia.
Mitä tämä sitten maksoi. Tuloni olivat 4000 euroa kuussa. Siitä 4% oli 160 euroa/kk. Sillä rahalla koko perheemme sain loistavan terveyden- ja hammashoidon sekä ystävällisen palvelun. Ton 160 euron lisäksi maksoin tietysti veroa joka oli noin 700 euroa. Siis verot ja sairasvakuutus olivat 20%. Jos tuloni olisivat ollet 3000 euroa kuussa prosentti olisi ollut vain 3% ja maksut 100 euroa kuussa. Alle kouluikäisillä lääkerissä käynti ja lääkkeet olivat täysin ilmasia!
Kun Suomessa lasketaan palkansaajan ja työnantajan maksamat sairasvakuutukset ja verot terveydenhoidon osalta päästään 8% bruttopalkasta. Siis Suomi käyttää tuplaten enemmän perusterveydenhoitoon mutta palvelut ja hoidon taso ovat huonommat. Palkka- ja hintataso Japanissa ovat suuremmat kuin Suomessa.
Mielestäni ongelma on julkinen terveydenhoito. Se on tehotonta, kallista ja liian keskitettyä. Suomessakin voisi kokeilla yksityistä terveydenhoitoa vähän Japanin malliin. Kilpailu ja valinnan vapaus varmasti nostaisi palvelun tasoa.
Palasin monen vuoden ulkomaantyöreissulta. Olin muutaman vuoden Kanadassa ja viisi vuotta Japanissa. Haluaisin kirjoittaa pari kommenttia Espoon ja Suomen terveydenhoidosta.
Meidät suomalaiset on aivopesty luulemaan että Suomen terveydenhoito on maailman kärkipäätä. Varmaan hoidon taso sairaaloissa on hyvää. Sitä en kiellä. Ongelma on terveyskeskuksissa. Itsellä ongelmaa ei ole koska käytän työterveydenhoitoa. Ongelma on vaimollani. Jos haluaa mennä lääkerille niin sinne meno on tajuttoman työlästä ja joskus puitää odotella kauan.
Japanissa perheemme käytti aivan normaalia japanilaista terveydenhoitoa. Siis kyseessä ei ollut mikään firman kustantama luksupaketti vaan se sama joita japsitkin käyttivät. Homma toimi siten että mä maksoin noin 4% palkastani sairasvakuutusmaksua, joka kattoi minut ja perheeni. Jos lääkeriin tai hammaslääkeriin halusi mennä niin sain mennä ihan mihin tahansa. Hoidosta ja lääkkeistä maksettiin ites 30%. Loput hoiti japanin valtiollinen sairasvakuutus. Tokiossa oli yksistää tuhansia terveysasemia. Yleensä ne olivat pieniä yhden-kahden lääkerin asemia. Kävelymatkan pääsä kotoa oli jo monta. Aikaa ei tarvinnut varata vaan voi rauhassa mennä asemalle kello 7-20 väilillä. Yleensä piti odottaa 10 minuuttia ja sitten pääsi lääkerille. Jos kokeita piti ottaa niin ne otettiin heti. Koko homma olisi ohi tunnissa siitä kun tunsi tarvettaa lääkerille menoon. Homma maksoi noin 6-12 euroa riippuen kokeiden määrästä. Se oli se 30% osuus jonka potilas maksaa itse. Loput 70% maksoi sairasvakuutus. Tämä koski myös lääkkeitä ja hammashoitoa. Kertaakaan kukaan ei tivannut että miksi tulet lääkerille (kuten Suomessa yleensä kysytään). Suomessa tuntee itsesä aika alistetuksi kun pitää yrittää puhelimessa selitää miksi juuri minun pitäisi päästä lääkerille. Japanissa ei koskan tuntenut näin. Kaikki olivat ystävällisiä ja hoito toimi. Esim lääkeri otti aina kokeet ja testit ennekuin määräsi lääkettä. Kertaakaan 5 vuoden aikana ei tullut perhellemme yhtää vikadiagsointia.
Mitä tämä sitten maksoi. Tuloni olivat 4000 euroa kuussa. Siitä 4% oli 160 euroa/kk. Sillä rahalla koko perheemme sain loistavan terveyden- ja hammashoidon sekä ystävällisen palvelun. Ton 160 euron lisäksi maksoin tietysti veroa joka oli noin 700 euroa. Siis verot ja sairasvakuutus olivat 20%. Jos tuloni olisivat ollet 3000 euroa kuussa prosentti olisi ollut vain 3% ja maksut 100 euroa kuussa. Alle kouluikäisillä lääkerissä käynti ja lääkkeet olivat täysin ilmasia!
Kun Suomessa lasketaan palkansaajan ja työnantajan maksamat sairasvakuutukset ja verot terveydenhoidon osalta päästään 8% bruttopalkasta. Siis Suomi käyttää tuplaten enemmän perusterveydenhoitoon mutta palvelut ja hoidon taso ovat huonommat. Palkka- ja hintataso Japanissa ovat suuremmat kuin Suomessa.
Mielestäni ongelma on julkinen terveydenhoito. Se on tehotonta, kallista ja liian keskitettyä. Suomessakin voisi kokeilla yksityistä terveydenhoitoa vähän Japanin malliin. Kilpailu ja valinnan vapaus varmasti nostaisi palvelun tasoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla oli sellainen omiin kokemuksiin perustuva näkemys terveydenhoitaan (julkiseen).
Siinähän on se, miten saada kunnallinen tehokkaammaksi toimintaympäristöksi vähemmällä resurssilla? Itsellä on sellainen näkemys, ihmiset ovat muuttuneet tietoisemmaksi potilaaksi, ennakoivia tutkimuksia lisätään, ohjattuja kuntoutuksia lisätään, lääkemäärät kasvaneet huikeasti, laboratorio kokeita lisätään ja kokeita otetaan sellisissakin tapauksissa joissa selvästi voidaan todeta sairaus tai vamma johon voitaisiin antaa hoito / lääkitys.
Varsinkin tämä lääkekulttuuri*** hik.. huikat taas hik..
Oletko huomannut että suomessa on yksityisiä lääkäri asemia ja ne toimii tosiaankin paljon paremmin kuin kunnallinen. Ei niissä tarvitse sen kummempia jonotella.
Julkisessa terveydenhuollossa suomessa on se hyvä puoli että se on ilmainen.
Esim. tuolla japanin mallilla lääkäriin ei ole varaa mennä kuin keskituloisen ja siitä parempi tuloisen. Ei pieni tuloisella, saati sitten opiskelijalla ole varaa maksaa 160€/kk oikeudesta päästä lääkäriin.
Mihin tämä maailman menee... rappiolla on hyvä olla? Ei huolet paina, ei rasitu lompsa.
Näinhän se on, että yksityinen toimii siten kuin sen pitääkin toimia. Tämä on sen tarkoituskin vai lyödäänkö seteleitä koura täyteen jokaiselle kallonporaajalle verotuloista?
Se julkisen ilmaisuus kyllä näkyy... ilmainen terveydenhuoltojärjestelmä vailla kustannuksia.
eikö vain? No, joo...
Ei se opiskelijan arkielämä juhlaa ole vaan kovaa koitosta, tietenkin täysin rippuen niistä kotiväen sponsoreista jos sellaisia opiskelijalla on.
..Kyllä se yksityisen toimivuus perustuu siihen että se maksaa enemmän ja toiseksi niillä ei ole asiakkaita edes sinne päinkään niin paljon kuin kunnallisella puolella. Että toimivuutta ei ole niin yksinkertaista vertailla.
Aika kiitettävästi Espoo on korjannut hammashoitoon pääsyäkin.
Päivysty toimii hyvin ja jatkoajat saa viikkojen-kuukauden päähän.
Potilaita sijoitellaan hieman kuten mullekkaan ei tarjottu jatkohoitopaikkana oman kylän terkkari vaan kahden muun kylän terkkarista sai valita.
Mutta oma auto kun on niin liikkuminen on helppoa ei siitä tule rasite.
Espoossa ainakin ja muista en tiedä mutta jos sairaana pitää liikkua julkisten varassa niin olisi siinä kyllä tottumista ja kärsiä saisi lisää, taksilla varmaan sitten menisin silloin. Kun apteekit ei ole siellä päinkään missä lekuri on, meinaan jos käy päivystyksessä viikonloppuna niin seuraava apteekki on Espoon Tapiolassa eli todella kaukana jos vaikka on kovemmassa kuumeessa puhumattakaan että miten kovassa vatsataudissa oleva pystyy hoitamaan tunteja kestävät lääkäri ja apteekkiasiat huonokubntoisena.
Tässä olisi kehittämisen varaa, paikallinen päivystyksen yhteyteen myös apteekki.