Missä siis piileksitte, te totuuden ja oikeuden peräänkuuluttajat ja harjoittajat, sitä julkituovat ja siitä opettamaan kutsutut, armoitetut, joita vanhurskaiksikin Raamatussa nimitetään.
Miksi olette laittaneet lamppunne, totuuden valonne, vakan alle. Joka teissä pitäisi Jumalan sanan mukaisestikin olla. Siksi myös sokeain silmiksi, totuuden julkituojiksi, valistajan ja varoittajan vastuun kantajiksi kutsuttu, kuin myös oikean suunnan osoittajiksi, itse edelläkulkijoiksi, Jumalan puolelta asetettu.
Miksi ei äänenne kuulu, miksi ei näy sitä tuntomerkkiä josta sanassa sanotaan, siitä heidät tunnetaan Jumalan sanan saattajiksi ja lapsikseen, että he ovat täydellisesti yhtä. Ettekö huomaa ja tiedosta että, tämä hiljaisuus ja eriseuraisuus / hajaannus ja siksi paikallaan polkeminen on luopumuksen tilaan ajautumista ja osoittaa eksymystä. Nöyrtykää ja tunnustakaa tämä valvomattomuuden syntinne, vartiopaikalla nukahtaminen, ja nouskaa ylös, tutkikaa ja katsokaa, että nukkuessanne laittomuus on päässyt valtaan, koska nukkuvissa suola kävi mauttomaksi, eikä voinut estää mädännäisyyden / laittomuuden valtaanpääsyä.
Tuli tieltä poistettua se mikä pidätti.
Herätkää ja katsokaa, katsokaa uutisointia kulkaa valituksia lähimmäistenne kärsimyksistä, katsokaa ja kauhistukaa tätä moraallittomuuden ja kaikentasoisen laittomuuden rehotusta, yhteiskuntanne keskuudessa, jonka jäseniksi myös te, kyseessä olevat kutsutut vanhurskaat lukeudutte, ollen ja eläen siihen mukautuneina. Silloin myös osasyyllisinä kaikkeen mitä sen keskuudessa harrastetaan ja tehdään. Tuotetaan onnettomuutta ja onnettomuuksia kaikella mahdollisella tavalla, näin kirouksia päälleen vetäen, joista tiedoitus välineemme päivittäin ja hetkittäin uutisoi.
Jeesuksen kristuksen nimessä, muistuttaen ja oikeamielisiä esille astumaan kehoittaen.
Miksi olette laittaneet lamppunne, totuuden valonne, vakan alle. Joka teissä pitäisi Jumalan sanan mukaisestikin olla. Siksi myös sokeain silmiksi, totuuden julkituojiksi, valistajan ja varoittajan vastuun kantajiksi kutsuttu, kuin myös oikean suunnan osoittajiksi, itse edelläkulkijoiksi, Jumalan puolelta asetettu.
Miksi ei äänenne kuulu, miksi ei näy sitä tuntomerkkiä josta sanassa sanotaan, siitä heidät tunnetaan Jumalan sanan saattajiksi ja lapsikseen, että he ovat täydellisesti yhtä. Ettekö huomaa ja tiedosta että, tämä hiljaisuus ja eriseuraisuus / hajaannus ja siksi paikallaan polkeminen on luopumuksen tilaan ajautumista ja osoittaa eksymystä. Nöyrtykää ja tunnustakaa tämä valvomattomuuden syntinne, vartiopaikalla nukahtaminen, ja nouskaa ylös, tutkikaa ja katsokaa, että nukkuessanne laittomuus on päässyt valtaan, koska nukkuvissa suola kävi mauttomaksi, eikä voinut estää mädännäisyyden / laittomuuden valtaanpääsyä.
Tuli tieltä poistettua se mikä pidätti.
Herätkää ja katsokaa, katsokaa uutisointia kulkaa valituksia lähimmäistenne kärsimyksistä, katsokaa ja kauhistukaa tätä moraallittomuuden ja kaikentasoisen laittomuuden rehotusta, yhteiskuntanne keskuudessa, jonka jäseniksi myös te, kyseessä olevat kutsutut vanhurskaat lukeudutte, ollen ja eläen siihen mukautuneina. Silloin myös osasyyllisinä kaikkeen mitä sen keskuudessa harrastetaan ja tehdään. Tuotetaan onnettomuutta ja onnettomuuksia kaikella mahdollisella tavalla, näin kirouksia päälleen vetäen, joista tiedoitus välineemme päivittäin ja hetkittäin uutisoi.
Jeesuksen kristuksen nimessä, muistuttaen ja oikeamielisiä esille astumaan kehoittaen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
missä on se "Jumalasi" ketä sallii kaiken tämän?
Vielläkö lepää "seitsemättä päiväänsä", kuorsaen kaikesta tietämättömänä?
Ei inahdusta, ei ilmoitusta, ei mitään.
Esko H vain huutaa kuuroille korville saamattomuuttaan ja ahdistustaan, tuo voi kyllä johtaa pöpilään?
Hyvät ystävät ja Kalevan kansa.
Suomen kansa ei ole Väinämöistään unohtanut, minkä osoituksena nytkin tänä vuonna vietämme uuden Kalevalan ilmestymisen 150 vuotisjuhlaa eli ilmestysjuhlaa.
Mutta voimme olla vakuuttuneita ettei viisas Väinämöinenkään ole meitä unohtanut. Lupasihan hän palata, kun häntä kaivataan.
Jokainen meistä muistaa Kalevalasta nämä Väinämöisen läksiäissanat: ?Annappas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan , kaivatahan uuen Sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa.?
Jos katsomme tätä ennustusta noin ulkoiselta kannalta, niin ajallisesti Lönnrotin kokoaman Kalevalan mukaan nämä sanat olisi lausuttu ajanlaskumme alussa, jolloin Väinämöinen, joka edusti vanhan ajan eli Melkisedekin koulukunnan mysteeriotietoa, väistyi uuden ajan Arjalaisen eli Karjalaisen henkisen tietäjäkuninkaan ja opettajan syntyessä.
Marian pojasta Jeesuksesta eli Kalevalaisittain Marjatan pojasta alkoi uusi aikakausi ihmiskunnan historiassa. Alkoihan uusi ajanlaskukin hänen syntymästään.
Kalevalakin päättyy tähän Väinämöisen lähtöön, ja Marjatan pojan Karjalan kuninkaan syntymään.
Mutta miksi Väinämöisen pitää uudesti tulla. Eikö Marjatan pojasta meille tullutkaan henkistä opettajaa. Aavistiko Väinämöinen ajan tulevan: ettei kuuta aurinkoa, eikä ilmaista iloa.
Onko henkinen valo ja ilo jo mahdollisesti kadonnut ihmisiltä, niin kuin nämä sanat ilmeisesti tarkoittavat.
Pekka Ervast oli sitä mieltä, että Väinämöisen uusi tuleminen alkoi Suomen kansan keskuuteen jo Mikael Agrikolasta lähtien. Ja miksi juuri hänestä ? Mikä oli Agrikolan huomattavin anti Suomen kansalle ?
Se oli eittämättä hänen kääntämänsä Raamattu suomen kielelle, jolloin uusi jumalainen sanoma pääsi lukutaidon myötä kansaan leviämään.
Väinämöinen oli johdattanut Suomen heimot tänne kauas pohjoiseen valtavirtauksista syrjään, kuin kaupungeista maaseudun rauhaan, ja siten säilyttänyt Kalevaisen isiemme uskon, joka pohjasi tuhansien vuosien takaiseen, kulta-ajaksi kutsuttuun aikaan.
Mutta miksi Väinämöinen sitten tahtoi tuoda meille juutalaisten pyhän kirjan, eikö kalevalainen usko meille suomalaisille olisi riittänyt.
Pekka Ervast kertoo, että Väinämöisestä näkymättömässä maailmassa oli tullut Jeesuksen opetuslapsi.
Väinämöinen ymmärsi sen, että nyt oli tullut aika jolloin mysterioviisaudet voidaan tuoda kaikelle kansalle ymmärrettävässä muodossa, niin kuin Jeesus oli niitä opettanut.
Nyt jo ilmeni kansassa senlaatuista järjen heräämistä ja tiedon halua, jolle pelkkä usko ei riitä, vaan vaaditaan uskolle järkevää perustaa. Nyt jo oli kansan mahdollista ymmärtää oikein Jeesuksen syvälliset opetukset.
Viidennen eli länsimaisen kulttuurin tehtävähän oli herättää ihmiset järjelliseen ajatteluun.
Mutta kun Väinämöinen katseli Euroopan kansoja, kuinka väärin ne olivat ymmärtäneet mestarinsa opetukset, ja kuinka niiden piirien, joiden olisi tullut levittää oikeaa tietoa ja henkistä valoa ja iloa kansojen keskuuteen, oli tullut pimeiden voimien tyyssijoja: inkvisitioineen ja edistyksellisen tiedon vainoojineen.
Pelottelulla ja jumalallisilla lupauksilla oli ajattelematonta kansaa ollut helppo hallita ja kerätä siten heidän työnsä hedelmät.
Mutta Kristuksen opetusten vastaiset opit aikaansaivat järjelliseen ajatteluun heräävät ihmiset muuttamaan uskomuksensa yhä enemmän kohti materialismia.
Talonpoikainen intuitiivinen järki ei nähnyt enää vallalla olevien opetusten vastaavan heidän oikeudentuntoaan. Siksi he hylkäsivät uskonnon, joka näytti heistä järjettömältä. Eihän rakkauden Jumala voinut kehoittaa polttamaan lapsiaan.
Kirkon väkivalta sai ihmiset heräämään itse ajattelemaan. Ehkäpä kehityksen piti näin kovan koulun kautta kulkeakin, jotta ihmiset heräisivät itsenäisiksi ajattelussaan.
Silloin näkymätön maailma inspiroi Lutheria suorittamaan uskonpuhdistusta ja kääntämään Raamattua kansan itsensä luettavaksi, jottei sille pystyttäisi mitä vaan syöttämään Kristinuskon nimissä.
Tämän Väinämöinenkin näki tärkeäksi, ja katsoi että suomen kansa tarvitsi jälleen hänen apuaan, sillä Suomeenkin oltiin väkivalloin tuomassa oppeja, jotka olivat kaukana siitä mitä hän ymmärsi Jeesuksen opettaneen ja mitä hän itse oli kansalle opettanut, ja joita opetuksia suomalaiset olivat siihen asti pyhinä pitäneet.
Väinämöinen näki, että suomen kansa oli valmis jo järjessään ottamaan vastaan Jeesuksenkin selkeät oikeamieliset opetukset ja siksi inspiroi Agrikolaa kääntämään raamatun ja ennen kaikkea uuden testamentin Suomen kielelle.
Mutta kuten historia osoittaa ovat henkistä valtaa pitäneet vuosisatojen myötä luoneet eurooppalaisten uskonnolliseen mieleen vahvan sidoksen, joka vain pikkuhiljaa on purkautumassa sitä mukaa kun yhä useampi alkaa itsenäisesti ajattelemaan.
Kun joku on löytänyt johonkin Raamatun opetukseen uuden järjellisemmän tulkinnan on sen ympärille syntynyt usein uusi lahko, ja näin valta on myös yhä enemmän murentunut laajemmalle pohjalle, ja irtautunut yhä pienempiin yksikköihin ja ajatussuuntiin.
Meillä suomalaisilla ei ole ollut niin pitkää henkistä pakkovaltaa rasitteena kuten muulla Euroopalla ja siksi meidän on ollut ehkä helpompi toipua ja luottaa omaan intuitioomme ja ymmärrykseemme.
Siksi suomalaisilla, tutkimusten mukaan on jo nyt yli 50%:lla toisenlainen jumalakäsitys kuin mitä kansankirkkomme virallisesti opettaa.
Meillä lienee myös länsimaiden korkein uskomus jälleensyntymisajatukseen, sekin prosentti lienee jo 30.
Vanhat mysteerioviisaudet alkavat jälleen herätä kansan tietoisuuteen. Kalevaiset viisaudet ovat vain sisätajunnan heimomuistissa odottaneet päivätajuntaan pääsyä, henkistä valoa ja iloa tuomaan.
Tämä on Väinämöisen toista tulemista. Vasta se jumalainen viisaus jota Kalevala sisällään pitää avaa Jeesuksenkin opetukset meille oikealla tavalla ymmärrettäviksi.
Kalevala todistaa meille suomalaisille, ja myös yhä suurenevalle määrälle eurooppalaisia sen Teosofian paikkansapitävyyden jota H.P.Blavatsky mestareiden lähettiläänä viidennen kulttuurin ja koko ihmiskunnan uskonpuhdistukseksi toi.
Vaikka HPB kehoitti jokaista kansaa ja ihmistä valaisemaan oman uskontonsa teosofian valolla, ei tätä kehoitusta, ehkä Suomea lukuunottamatta, ole vielä suhteellisesti paljoakaan toteutettu maailmalla.
Miksi sitten meillä Suomessa kansa on heränneempää. Siksi että Väinämöisen paluu ja inspiraatio on meihin lisääntyvästi vaikuttamassa.
Mikael Agrikola, joka oli yksi Väinämöisen opetuslapsista syntyi Pekka Ervastin mukaan Elias Lönnrotina ja kokosi talteen kirjaksi sen viisauden jota määrätyt piirit yrityksistään huolimatta eivät saaneet hävitettyä Suomen kansalta.
Kalevalaiset tietäjät ja runolaulajat siirtyivät vain vainoojiltaan turvaan itäisempään Karjalaan. Tämähän on historiallinen tosiasia.
Kalevala paljastaa sen perustan, miltä Jeesuksenkin opetukset lähtevät ja miltä pohjalta ne voidaan oikein ymmärtää.
Kaikki on varmasti kuitenkin mennyt niin kuin on välttämätöntä ollut jotta nykyiseen tilanteeseen on päästy.
Kansankirkkokin on heräämässä unestaan kansan heränneen ajattelun mukana, ja on vain ajan kysymys kun ne teräksen vahvat dokmaattiset siteet sen menneisyydestä murtuvat, ja kaikki pääsevät jälleen taivaaseen ja suomalaiset ensimmäisinä palaavat Jeesuksenkin alkuperäisiin opetuksiin.
Vai voiko joku sanoa kuka muu aikanamme on syvällisemmin tuonut Kalevalan ja Kristinuskon esoteerisen eli sisäisen viisauden ymmärrettäväksi koko kansalle kuin Pekka Ervast. Niinhän se oli Pakilan pappikin Ervastia lukenut.
Voidaan leikillisesti sanoakkin että Pekka Ervast on lastannut eli PE?lastanut Suomen kansan esoteerisella tiedolla ja siten vapauttanut sen tietämättömyydestä.
Hänen vaikutuksensa on jo sadan vuoden ajan kirjallisesti valaissut Suomen kansaa isiensä uskoon, siihen jumalaiseen viisauteen jota Paavali jo kutsui teosofiaksi ja jolla nimellä uus Platonistit oppiaan nimittivät ja jonka ymmärryksen kautta vasta voidaan Jeesuksenkin opetukset nähdä uudessa kirkkaammassa valossa.
Siksi meille Suomalaisille Kalevalan tutkimus on tärkeää koska sieltä löydämme H.P. Blavatskyn teosofian, monille ehkä älyllisen dokmaattisilta tuntuvat opit: elävinä, runollisina, ihmisläheisinä, vaikka vielä tosin peiteltyinä viisauksina kuten hyvissä saduissakin, jotka järjen heräämisen myötä vasta aukeavat meille vanhemmillekin uudella tavalla.
Jos kysymme vanhemmilta: ?miksi he lukevat satuja lapsilleen?, saamme ehkä vastaukseksi että sadut ovat opettavaisia ja yleensä moraalisia ja kehittävät lapsen mielikuvitusta.
Voimme tuohon vielä lisätä, että hyvissä saduissa on enemmän totta kuin historian kirjoissa.
Perusteluiksi riittänee jo se että ne kiinnostavat lapsia ja totuudenetsijöitä, koska niihin on kätketty suuria jumalaisia totuuksia ja elämänohjeita.
Jokainenhan me tiedämme että tämä hetki on se ainut hetki ja tilaisuus jossa myös luomme tulevaisuutemme. Me elämme siinä suhteessa parast?aikaa parast aikaa.
Jos sitten kysymme: ?Miksi tämän Arjalaisen rodun viidennen eli Eurooppalaisen kulttuurin tehtävä on ollut järjellisen ajattelun herättäminen kaikissa yksilöissä.? Tähähän koululaitoksemmekin on pyrkinyt.
Kalevala antaa mielestäni siihen vastauksen. Kalevalan runot voivat olla tuhansia vuosia vanhoja, mutta se muoto johon Lönnrotia inspiroitiin se kokoamaan on meidän ajallemme annettu, ja siksi emme voi pitää Kalevalaa vain vanhan ajan ja liiton oppikirjana.
Ilmarinen edustaa hyvinkin nykyaikaista jo pitkälle edennyttä totuudenetsijää jonka korkeampaa tunne- ja tahtopuolta Lemminkäinen ja Väinämöinen edustavat.
Ilmarinen ei itse pyri Pohjolaan henkensä yhteyteen, vaan hänen jumalainen tahtonsa Väinämöinen hänet sinne saattaa.
Ilmarinen on kuitenkin jo pitkään sitä ennen taivon kantta takonut ja monille oville kolkutellut edellisissä elämissään, eli hän oli jo pitkän tien kulkenut.
Mitähän tämä taivaan kannen takominen sitten mahtanee tarkoittaa ?
Kun katsomme asiaa inhimilliseltä kannalta voimme sen ymmärtää taivaitten porteille kolkuttamisena.
Etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan sanoi Jeesus.
Ilmarinen seppänä onkin taitava takoja, käsillään tekijä ja siksi kokemuksestaan käsin käsittää asioita joita ei kirjoja lukemalla pelkästään opita.
Ihmisen osana on tehdä työtä. Ja kun jumalainen järki ihmisessä herää voi työstä tulla luovaa.
Kaiken toiminnan lähtökohtana on kuitenkin vielä yleisesti inhimillisen tunteen tai älyn tuoma ajatus kokemusmaailmastamme.
Kalevala sanoo kuitenkin jo: Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. Mie eli minuus tekee eli synnyttää jumallisen järjen luovan ajatuksen meissä.
Kuoleman jälkeenhän, kun minuutemme meidät jättää, emme pysty mitään uutta luomaan.
Mie eli mieli ei tapa todellisuutta, vaan sie eli sielu joka on suuri harhojen luoja.
Jumalaisen järjen myötä herää ihmisessä myös pikkuhiljaa jumalainen tunne- ja tahtopuo-
likin.
Kalevala kuvaa sielun eri tajunnoista lähtevät ajatukset lintuina. Tunteen herättämää ajatusta vesilintuna eli Sotkana. Älyn herättämää ilmanlintuna Kokkona eli Kotkana. Ja jumalaisen järjen herättämää ajatusta tulisena kokkona Vaakalintu Valkeana, joka tuo tasapainon tunteen ja älyn riehunnoille eli meissä jokaisessa olevan miehen ja naisen vielä ristissä ja riidassa oleville ajatuksille.
Meissä herää ymmärrys joka ei ole enää risti, vaan ympyrä. Ymmärrys on jo foneettisestikin ympyrä eli jumalainen muoto.
Silloin aivokurkiainen aktivoituu ja yhdistää meidän vasemman ja oikean aivopuoliskon toisiinsa. Aivotutkimuksen mukaan se tapahtuu myös kun kuuntelemme barokki musiikkia eli ba rokkia, mikä sananakin jo kuvaa rokin vastakohtaa.
Väinämöinen sanoo Joukahaiselle kun tämä kehuu ulkoa oppimillaan tiedoilla:? Lapsen tieto naisen muisti ei oo partasuun urohon, eikä miehen naisekkahan.?
Lapsen ja partasuun uroon välisen tiedon eron ymmärrämme, mutta mitä Väinämöinen tarkoittaa naisen muistilla.
Vähätteleekö hän naista. Meidän on muistettava ettei Kalevala missään kohdin aliarvioi naista, vaan päinvastoin.
Naisella Kalevala ilmentää luonnollisesti ihmisen tunnepuolta, jolla ei yksin sinäänsä muistia lie, vaan muisti asuu tajunnassa.
Mutta sitten Väinämöinen sanoo viimeiseksi merkillistä: ?Eikä miehen naisekkahan.? Tällä hän ilmiselvästi viittaa tietäjäihmiseen, jossa mies ja nainen ovat jo yhtyneet, jolloin ihmisyys eli ihme?isyys, puhä henki, hänessä hallitsee, hän on sukupuolista vapaa.
Hän on saavuttanut täydellisen itsenäisyyden jolloin itsenä,isyys hänessä hallitsee. Isä ja minä olemme yhtä sanoi Jeesuskin.
Palaamme sitten tähän länsimaisen ihmisen kehitystarkoitukseen.
Ilmarisessa ilmenee talonpoikainen järki. Hän kuuntelee enemmänkin jumalaisen intuitionsa ääntä kuin omaa älyään.
Eli miehenä hän kuuntelee myös oikean, naisellisen aivopuoliskonsa välityksellä oman pohjanneitonsa ääntä.
Älykäs ihminenhän ei ole aina järkevä. Koulutettu äly on monasti huono isäntä. Sen ohjauksessa on tehty tuhoisimmat tappoaseet ja järjettömimmät väkivaltakoneistot ihmistä itseään vastaan.
Siksi meitä suomalaisia on kehoitettu ottamaan talonpoikainen järki käteen selvitäksemme paremmin tehtävistämme. Miksi tällainen vertauskuva ?
Ehkäpä siksi, että talonpoika edustaa ihmistyyppiä joka ei yleensä ole korkeasti koulutettu ja älykkyydellään toisia hyväksikäyttävä ja siten itse älynsä uhri, vaan rehti suoraselkäinen rauhassa maalla kasvanut lapsellisen hyväsydäminen, tarkasti harkitseva, korkeampiin voimiin uskova ja luottava ihminen, kuten Ilmarinen, joka omantuntonsa eli tämän pohjanneitonsa ohjeilla suoriutuu onnistuneesti kaikista tehtävistään.
Ilmarinen on hyvinkin mallina meille nykyajan totuudenetsijöille. Muun muassa siinäkin kun samporetkellä Väinämöinen ehdotta veneellä Pohjolaan menemistä ei Ilmarinen suostu vesille, tietäen astraalimaailman kautta menemisen vaarat.
Siksi he lähtevätkin aluksi hevosella maitse pitempää ja vaikeampaa, mutta turvallisempaa reittiä. Eli parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
Kuinka moni meidän aikanakin on tätä vaaran tietä lähtenyt kulkemaan eikä päässyt sen kautta Pohjolaan Impeään eli taivaallista sulhoaan tapaamaan, vaan on jäänyt kuuntelemaan Seireenien laulua, eli astraalimaailman viehättävien tunnelmoiden ja opettajien pauloihin, luullen jo perille päässeensä.
Mitä sitten merkitsevät ne Väinämöisen lupaukset uudesta Sammosta, uudesta soitosta, uudesta kuusta ja auringosta, kun ei enää kuuta aurinkoa eikä ilmaista iloa.
Jos taas katsomme näitä lupauksia ulkoisen käytännöllisen elämän kannalta, Kalevalanhan voi aukaista kaikilla tasoilla, niin Sampo, joka henkisesti katsoen on meidän ikuinen käyttövälineemme eli kirkastusruumis jota elämä elämältä taomme valmiimmaksi, voisi ulkoisesti tarkoittaa Väinämöisen lupauksessa jumalaisen järjen aikaansaamaa henkistä, tieteellistä ja aineellista kulttuuria.
Kirjokansi viittaa myös pyhään tai miksei myös muuhunkin opettavaiseen kirjaan. Kirjahan toimii Steinerinkin mukaan tehokkaana opettajana nykyajan ihmiselle, ennen vaaditun gurun sijasta.
Ja jos menette katsomaan vaikka Suomalaiseen kirjakauppaan niin näette valtavan kirjon värikkäitä kansia eli kirjokannen.
Tämäkään kirjokansi eli Sampo ei puutu sanoja. Kirjat opettavat meitä hankkimaan syötäviä, myötäviä ja pitämään kotipitoja eli maallista kuin henkistäkin iloa elämäämme löytämään.
Sammon arvoitusta on koetettu monella tavalla ratkaista ja ehkä viimeisin oikean ratkaisun löytäjä on lehtori Reino Riikonen Tapiolasta. Olin kuuntelemassa hänen innokasta esitelmäänsä.
Hän on sitä mieltä että tämän arvoituksen jota 180 vuotta on turhaan pohdittu on hän nyt lopulta ratkaissut, niin että lapsikin sen ymmärtää.
Ostettuaan kivimessuilta luovuuden eli innovaation kiven hän pani sen kotonaan television päälle. Kolmen aikaa yöllä hän heräsi ja totesi tämän Meksikkolaisen kalkkipyriittiä olevan ihmekiven säteilevän kaikissa sateenkaaren väreissä. Samassa hänelle ratkesi Sammon arvoitus.
Sampo oli Raamattu, jonka Ilmarinen Väinämöisen käskystä oli käynyt Bysantissa Karjalan kielelle kääntämässä. Ilmarinen oli sen aikainen Agrikola toteaa Riikonen.
Riikosen laskujen mukaan hänen tulkintansa on sadasensimmäinen.
No tämä ajatus kirjasta ei ole mikään uusi. Monen muun lisäksi itsekkin muistan jo kauan sitten näin ajatelleen siitä mitä Sampo noin ulkoisesti voisi myöskin merkitä.
Mutta Kalevala on elävä kirja ja se aukeaa meille sitä mukaa kun me itse aukeamme jumaluudelle.
Kalevala kaihtaa dokmaattisuutta, muotoihin kangistumista.
Siksi emme voi sanoa että Kalevala tai Sampo tarkoittaa yksinomaan sitä tai tätä, se pyrkii ennen kaikkea herättämään meidän mielikuvitustamme löytämään muotojen takaa jumalaisia totuuksia, joita vasta voidaan sanoa sen olevan.
Ykseys ilmetessään, ilmenee moninaisuutena. Siksi vain täydelliselle se voi näyttäytyä täydellisenä totuutena. Ilmennys on kuitenkin kuva todellisuudesta, ja siksi ilmennykseen uppoutumalla lähestymme todellisuutta. Totuuden etsiminen lienee paljolti sitä.
Pääasia on että ihminen innokkaasti tutkii kuten Riikonen tätä Kalevalankin mysteeriota. Sillä vain etsivä löytää ja vain kolkuttavalle avataan. Elämä antaa meille sen kautta uusia oivalluksia ja ohjaa eteenpäin.
Mitä sitten voisi tarkoittaa Väinämöisen lupaus uudesta soitosta ?
Ei meidän tarvitse ajatella kuin Sibeliusta joka varmasti oli Väinämöisen inspiroima sväärien musiikin ja suomalaisuuden hengen tulkki soitannallisella alueella.
Vaikka kanteleen vienot soinnut ovatkin laajentuneet sväärien mahtavaksi pauhuksi on se vain osoituksena taivaitten eli kosmisten värähtelyjen laskeutumisesta yhä lähemmäksi aineen maailmaa, meidän päivätajuntaamme asti.
Mitä sitten ovat uusi kuu ja aurinko ja ilmainen ilo ?
Ensimmäisenä tulee silloin mieleen että kuu valaisee yötä, astraalimaailmaa ja edustaa kuolemaa, aurinko päivää ja elämää.
Persoonallinen ihminen on kuu?oleva eli kuoleva. Kuitenkin tieto kuolemasta on nyky ihmisiltä kadonnut.
Kuolemasta on tullut mysteerio jonka salaisuutta ei enää tunneta. Siksi ihmiset eivät osaa ja ymmärrä jo eläissään kuolla, niin kuin budhalaiset munkit joille joka päivä on myös kuolemisen päivä.
Kun opettelin elämään, opinkin kuolemaan on viisaitten sanonta.
Tämä kuoleman opetteleminen, niin pahalta kuin tämä sanonta saattaa nykyihmisestä kuulostaakin, on ennen kaikkea luopumista, vapautumista niistä siteistä joilla olemme itsemme niin tiukkaan köyttäneet tähän mammonan maailmaan, ettei henki tahdo enää kulkea.
Henkinen valo ja sen tuoma todellinen ilo ei ole päässyt elämäämme aurinkona valaisemaan. Emme ole uskaltaneet vielä luopua jotta luovu?uus eli luovuus meissä virtaisi.
Rakkaus eli Ra-kausi ja sen merkitys oli jo sananakin päässyt meiltä unohtumaan.
Siksi ei Lönnrot tavannut sitä ilmeisesti runonlaulajiltakaan. Liekö Lönnrotin itsensä lisäämät ne neljä kohtaa Kalevalassa jossa sana rakkaus esiintyy.
Niissäkin tämä sana kohdistetaan muuhun kuin ihmiseen. Sanotaan: rannassa rakas vetonen eli vene, tai oltua rakas rahoihin, ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen, tai Kullervo puukostaan: yksi rauta rakkautta, isän saamoa eloa, vanhemman varustamata.
Jumalainen todellinen rakkaushan vasta syntyy Kalevalan viimeisessä runossa neitsyt
Marjatasta. Ihmiset ovat eläneet siihen asti vielä lemmen pauloissa päivätajunnassaan.
Vasta Marjatta on niin puhdas että jumalainen rakkaus voi astua jo lapsesta asti tähän fyysiseen kehoon ja sen päivätajuntaan asti.
Tämän Marjatan pojan elämänvaiheita jatkaa sitten uusi testamentti Marian pojan Jeesuksen historiana.
Se että Marjatan pojassa syntyy Kristus maailmaan ilmenee Kalevalan viimeisessä runossa siten että kun vastasyntynyt kaksiviikkoinen poika katoaa Marjatalta ja hän etsii poikaansa joka paikasta. Niin tähti, kuu ja päivyt tulevat häntä vastaan, joilta hän kysyy poiuttansa.
Tähti ja kuu vastaavat että: ?tietäisinkö en sanoisi, hän on minutkin luonut näille päiville pahoille.?
Vasta aurinko tietää pojan löytyvän suolta, jossa tämä on vajonneena kainaloitaan myöten. ?Hänpä on minutkin luonut, näille päiville hyville, kullassa kulisemahan, hopeassa helkkimähän?, sanoo päivyt eli aurinko kosmisesta Kristustajunnasta, jota tässä Marjatan poika edustaa.
Egyptissä Iisikseltäkin katosi poikansa Horus, jota ei etsinnöistä huolimatta löydy. Vasta Raan eli auringon avulla poika löytyy deltamaan suosta vyötärystä myöten kahlaamassa.
Meissä jokaisessa on se jumalainen lapsi, rakkaus eli Kristus sisässämme jonka kasvaminen meissä tuo ilmaisen ilon elämäämme.
Tämän jokainen äiti voi varmaan vastaavuutena kokea lapsen synnytettyään. Lapsihan on täysin puhdas, kuin taivaasta suoraan maahan tipahtanut enkeli.
Lapset sitten perheessä kyllä kyntävät vanhempiensa kyistä peltoa pois kyistä käärmehistä eli itsekkyydestä joka on itsenäisyyden, vapauden ja luovuuden pahin este.
Marjatan poika tuli meitä vapauttamaan tästä rajoittuneisuudesta. Henkisesti itsenäistymään. Kun itse on näistä kyistä vapaa olemme kuin Daniel jalopeurain luolassa, toistenkaan kyyt eivät meitä enää vahingoita. ----------
Eikä ilmaista iloa päättää Väinämöinen ennustuksensa: Tarkoittaako se, että Ilmainen ilo on kadonnut, vaiko ettei osata ilmaista iloa.
Tässä sanonnassa on ilma joka on älyn elementti ja ilo joka on tunnetta. Eli kun meissä äly ja tunne eli mies ja nainen kohtaavat sopusoinnussa toisensa, kummankaan pyrkimättä valtaan syntyy ihminen meissä. Silloin minäkin miehenä voin sanoa, että on olennaista että olen naista.
Silloin lakkaavat myllerrykset elämässä ja syntyy yhteinen ilo ja tasapaino näiden välille, jolloin vaakalintu valkeainen eli pyhä henki voi meihin laskeutua ja tuoda henkisen ilmaisen ilon elämäämme.
Iloitkaamme jo tämän mahdollisuuden olemassaolostakin.
Voiko tämä Kalevalan 150 vuotis juhlinta olla siis vain menneiden luurankojen kolistelua, niinkuin se suurimmalle osalle suomalaisista tuntuu.
Ei varmastikaan. Se valtava elämänviisaus jota Kalevalaan on kätkettynä ei vain nykysuomalaisille ole vielä paljastunut, mutta sisässään he aavistavat siinä jotain suurta olevan.
Steiner varmasti näki sen, minkä jo Nostradamus ja HP Blavatski näkivät, että pohjolasta ja Blavatskin mukaan Suomesta tulee se valo joka pelastaa ja nostaa Eurooppalaisen kulttuurin materialismin suosta. Kirkot eivät ole siihen pystyneet.
Ja se valohan on jumalaisen järjen valaisema todellinen kristinusko. Se kristinusko joka lähtee omistamisen oikeudesta luopumisella. Sillä omistamisen oikeushan on se vahvin side joka meidät sitoo tähän materian suohon.
Todellinen kristinusko alkaa oikeuksista luopumisella. Siinä se poikkeaa Mooseksen juutalaisuudesta jossa vaadittiin oikeutta.
Väinämöinenkin vapautti Joukahaisen suosta vasta kun hän oli luopunut omistamisen halusta, siitäkin mikä hänessä itsessään oli parasta ollut.
Kreikassa vaikuttanut Apollonios Tyanalainen sanoi jo ajanlaskun alussa rikkaalle nuorukaiselle: ?Minusta sinä et omista taloasi, vaan talosi omistaa sinut.?
Samoin Jeesus sanoi rikkalle nuorukaiselle: ?Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa se köyhille, ja seuraa minua.?
Näin kirjaimellisestihan emme voi sitä täällä pohjolassa tehdä. Ja siksi pitää käyttääkin vertauksissa aina tätä talonpoikaista järkeä.
Sydämessä luopumistahan tällä luonnollisesti ensisijaisesti tarkoitetaan. Ettei materia meitä enää heiluttaisi ja juoksuttaisi, ja että olisimme siten herroja omassa talossamme.
Kaikki ne opetukset joita saamme pyhistä kirjoista ja mytologioista ovat mitä arkisinta opetusta jokapäiväiseen elämäämme, ja siksi Kalevalakaan ei ole mitään menneisyyttä, vaan nykyajan pätevimpiä oppaita uudenajan henkisen kulttuurin luojille.
Se kulttuuri syntyy, kun ihmiset lähtevät kalevalaista Marjatan pojan viittä askelta astumaan eli viisastumaan. Sen myötä Eurooppa lähtee sille tielle, joka sille jo 2000 vuotta sitten osoitettiin, mutta mihin se ei vielä silloin ollut valmis.
Väinämöisen uusi tuleminen on siis yksilöllinen asia. Se on sellaisen viisauden herääminen meissä jota voidaan kutsua Väinämöiseksi.
Ei EU:n lipussa sattumalta ole sinisellä pohjalla kultainen tähtiaura. Tarvitsemmeko parempaa todistusta Steinerin ennustukseen, että tuleva Euroopan kulttuuri tulee olemaan Kalevalainen.
Sehän on selvä viittaus Kalevalan Pohjanneidon kehoitukseen: ?Aura kultainen kuvoa, sillä kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet. Eli omaksu itsellesi sellainen maailmankuva, jolla voitat itsekkyytesi eli nostat itsesi pois kyistä käärmehistä.
Kultainen aura syntyy päämme ympärille kun jumalainen järki eli pyhähenki meidän ajatuksiamme ohjaa. Se tuo sokean uskon sijalle totuuden tiedon.
Katolisissa kirkoissa neitsyt Maarialla ja Kristuslapsella näkee monasti tähtiauran päänsä ympärillä. Kumpa ihmiset saataisiin vain ymmärtämään, ettei se ole pelkkä koriste, vaan kehoite heille itselleen.
Jos sitten katsomme Suomen ja Euroopan tämänhetkistä tilannetta sen pohjalta mitä Pekka Ervast sen näki tulevaksi.
Hän sanoi että tulevaisuudessa poliittinen ryhmäetujen ajaminen häviää ja ajetaan ennenkaikkea ihmisten etuja. Tämähän alkaa jo toteutumaan.
Suomalaiset jotka kansakuntana ovat monin tavoin olleet edelläkävijöitä, kuten lukutaidossa, naisten yhdenvertaisuudessa, kansan kulttuurissa ym. tulevat tulevaisuudessakin olemaan edelläkävijöitä Euroopan kansoille henkisen kulttuurin saralla.
Tulevaisuudessa ehkä ensi vuosisadalla yhä useampi eurooppalainen tulee opiskelemaan Suomalaisissa mysteerio-opistoissa, joissa opiskellaan elämän syvällistä tuntemista.
Vielä harva Kuopiolainen edes tietää minkälainen sisäinen mysteeriokoulu tämä Elämänopistokin on.
Eurooppassa ollaan jo kovaa vauhtia kiinnostumassa Kalevalastakin. Saksankielisillä alueilla jopa lauletaan kalevalaisia runoja Suomen kielellä, kahviloissa joiden nimetkin ovat kalevalaisia.
Saksalaiset joiden kanssa meillä on yhteinen menneisyys, jonka geenitutkimuskin vielä vahvisti, kokevat Kalevalan sisäisesti ehkä omana menneisyytenään.
Varmaankin he näkevät Kalevalassa sen teosofisen elämänymmärryksen joka tulee syrjäyttämään nykyisen sotaisan Kreikkalais-Roomalaisen kulttuurin.
Suomi tulee olemaan Euroopan omanatuntona sanoi Pekka Ervast. Miten se on ymmärrettävissä?
Jos katsomme noin ulkoisesti asiaa niin ehkä jonain päivänä saamme lukea lehdestä EU:n tutkimustuloksista joissa todetaan suomalaiset EU virkamiehet ja naiset luotettavimmiksi ja asiantuntevimmiksi ihmisiksi.
Siksi meitä tullaan yhä enemmän valitsemaan tärkeisiin virkoihin joissa pystymme myös yhä enemmän vaikuttamaan Eurooppalaiseen mieleen kasvattavasti ja nostavasti.
Henkisyys ilmenee aina yksilöiden kautta. Mutta me suomalaiset olemme jo pitkään olleet Väinämöis hengen inspiraation alaisia. Siksi Väinämöisen uusi tuleminen alkaa jo Suomen kansassa näkymään.
Väinämöinen ei tuo mitään uutta tietoa, jota ei jo olisi maailmassa, mutta yksilöt löytävät omassa elämässään yhä enemmän sitä viisautta, mikä näkyy siinä, että he pyrkivät yhä enemmän etsimään henkistä ja elämään henkisesti.
Perinteiset uskonnot eivät ajattelevaa ihmistä enää vedä puoleensa, sillä kaivataan tietoa uskon perustaksi.
Tätä Kalevala meille antaa. Tämä on Väinämöisen toista tulemista.
Vastaa
mania päässyt iskemään vai mistä moinen rimssu?
Mutta jos lähdet Sampoa etsimään kuten E-E:n teoria aikanaan osoitti sen Raamatuksi, niin muista, että Bysantti ei ole pohjolassa, eli pohjoisessa, vaikka pohjoisella pallonpuoliskolla onkin?
lakkasi olemasta 1453 kun Turkkilaiset sulttaani Mohammed II johdolla hyökkäsivät Konstantinopoliin. Muurit murtuivat sanotun vuoden 29 toukokuuta.
Bysantin viimeinen keisari Konstantinos IX sai surmansa samana päivänä. Tuolloin voidaan katsoa myös tuhatvuotisen valtakunnan päättyneen.
Näitä asioita ei Esko.H ilmeisesti ole ottanut ollenkaan huomioon alustustansa laatiessa.
Minusta laadittaessa uskonnollisia väittämiä pitäisi edes jotenkin huomioida kuitenkin historiankirjoituksen kiistämättömät tosiasiat. Muussa tapauksessa hyväkin usko jää mielestäni varsin hataralle pohjalle ja jää helposti uskomattomaksi kuten Esko.H:lle useinmiten käy.
Eniten minua ärsyttää hänen väitteensä siitä, ettei hän ole rikkonut metsästyslakia.
Muutenkin mielipiteeni on ettei painomustetta kannata haaskata tuotoksiin joita kukaan ei lue, eikä näin ollen myöskään viisastu.
olet kuitenkin oma itsesi, toivottavasti?
pöljyyden ennätyksen rikkomisen melko mahdottomaksi:-) Yrittää aina passaa.
yritys oli hyvä, mutta ei tuolla pääsisi viellä alkueriä pitemmälle.
joita Esko H. ei näytä kirjoitelmissan ensinkään huomioivan, jolloin uskonnollista syvyyttä ei ollenkaan ole mahdollista saavuttaa, ovat pohjoismaissa huomattavasti suuremmat mitä yleisesti uskotaan.
Esko H.n kirjoituksista ei esimerkiksi käy lainkaan selville ei uskonnolliset eikä myöskään Bysantin rahatalouteen liittyvät ja sen vaikutukset maamme kristinopin keskeiseen sisältöön.
Esimerkiksi rahaa lyötiin Suomessa jo 1000-luvulla.
Valtiollinen rahanlyönti alkoi pohjoismaissa 990-luvulla, jolloin Tanskan, Norjan ja Ruotsin kristinuskoon kääntyneet kuninkaat alkoivat hakea liikkeeseen anglosaksisia esikuvia mukailevia pieniä hopearahoja, pennikejä. 1000-luvulla jäljiteltiin erityisesti Tanskassa myös bysanttilaisia rahoja.
Bysanttilaisten rahojen jäljitelmiä esiintyy Suomenkin löydöissä. Suurin osa niistä on todennäköisesti täkäläistä alkuperää. Tämä koskee erityisesti erästä 1000-luvun puoliväliin ajoittuvaa jäljitelmätyyppiä, jota on tavattu lähes pelkästään hautalöytöinä Turun ympäristössä.
Hautalöydöistä käy ilmi, että bysanttilaiset rahat samoin kuin niiden jäljitelmät olivat suosittuja riipuskoruina. Erityyppisiä bysanttilaisten rahojen jäljitelmiä tunnetaan Suomesta parikymmentä kappaletta. Niitä kaikkia on kannettu koruina; oletettavasti tämä on ollut pääasiallinen syy niiden valmistamiseen.
Aikana, jolloin pakanuus oli väistymässä, ovat niiden ristikuviot ja muut uskonnolliset aiheet todennäköisesti vaikuttaneet niiden suosioon koruina tai amuletteina.
Suomen 1000-luvun rahajäljitelmien tekijöistä ei ole mitään tietoja, mutta oletettavasti kysymyksessä oli yksityinen yritteliäisyys. Rahojen metalli näyttää olevan hyvää hopeaa; analyysejä ei tosin ole tehty. Koska ulkomaalaisilla rahoilla tuona aikana oli Suomessa vain metallin arvo, ei hyväpitoisia jäljitelmiä välttämättä tarvitse pitää väärennöksinä.
Niitä valmistettiin, koska rahan muodossa olevaan hopeaan ilmeisesti luotettiin ja koska rahat olivat suosittuja koruina.
Luonnollisesti noiden rahamallien yhteydessä myös kristin usko tuli Suomeen. Luonnollisesti tällä on edelleen huomattava vaikutus. Tuntematta näitä historian osia on mahdotonta saavuttaa tasapainoista uskon elämän vakautta.
Pidän mahdollisen tätä tosiasiaa syynä Esko H.:n epätasapainoiseen vailla varsinaista johdonmukaista todellisuus pohjaa oleviin kirjoituksiin.
oikeassa koska vielläkin voidaan sanoa, että tuota "rahanperässä juoksemista" tapahtuu, ja kun ajoitus sopii hyvin tuohon Venäjän kirkon, eli ortodoksisen kirkon tuloon venäjälle Bysantin vaikutuksesta, pitkin Volgaa ja mahdollisesti muitakin vesireittejä käyttäen, on rahallakin,eli hopealla varmaan osuutensa asiassa, turkiskauppoja tehtäessä joita ei silloin viellä "kettutytöt" häirinneet?
Samalla tuo uskontokin pääsi siivellä leviämään.
Tärkeitä pointteja sinulla.
täällähän tämä potilas harhailee ja etsii olka
päätä mille voisi päänsä kallistaa.
mutta ei sitä löydy pikkainenpoju,katsos kun olet
vähän yliikäinen vaikka oletkin mieleltäsi kuin
lapsi.
jospa alkaisit hankkia osaksesi tietoutta miten
olla ihminen.
ja opettelisit kunnioittamaan kaikkia eläväisiä.
muitakin ihmisiä. Mitä sinä tiedät sivistyksen alkukehdosta Bysantista ja sen vaikutuksesta oikeamieliseen uskoon. Minä olen hieman väsynyt opettamaan uskon perustaa ja siihen välttämättömänä kuuluvaa sivistyksen historiaa.
herätä kuolleet eloon niin tiedät sen jälkeen
kaiken oikeamielisistä ihmisistä
kuolleiden herätys, minä herätän kaikella rakkaudella eläviä. Tässä sinullekin muutamia Raamatun kohtia herätyksestä.
Ap. t. 7:37
Tämä on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teidän Jumalanne herättää teille teidän veljistänne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teidän pitää kuuleman.
Ap. t. 26:8
Miksi se luotaan mahdottomaksi uskoa teidän tykönänne, että Jumala kuolleet herättää?
2. Kor. 1:9
Mutta me itsellämme juuri niin päätimme, että meidän piti kuoleman, ettei meidän pitäisi itse päällemme uskaltaman, vaan Jumalan päälle, joka kuolleetkin herättää,
2. Kor. 4:14
Ja tiedämme sen, että joka Herran Jesuksen herätti, hän meidätkin Jesuksen kautta herättää ja asettaa meitä teidän kanssanne.
Hepr. 11:19
Ja ajatteli, että Jumala voi kuolleistakin herättää; josta hän myös hänen niinkuin yhdessä esikuvassa jälleen sai.
2. Piet. 1:13
Sillä minä arvaan sen kohtuulliseksi, niinkauvan kuin minä tässä majassa olen, herättää teitä ja muistuttaa teille;
1. Moos. 9:24
Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:
1. Moos. 19:32
Käykäämme, juottakaamme meidän isämme viinalla, ja maatkaamme hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.
1. Moos. 19:34
Toisena päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minä makasin menneenä yönä isäni kanssa: juottakaamme häntä tänäkin yönä viinalla, ja mene sinä ja makaa hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.
1. Moos. 28:16
Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on Herra tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.
1. Moos. 38:8
Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes emännän tykö, ja ota häntä aviokses, herättääkses veljelles siementä.
1. Moos. 41:4
Ja ne rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää. Niin Pharao heräsi.
1. Moos. 41:7
Ja ne seitsemän laihaa tähkää nielivät ne seitsemän paksua ja täysinäistä tähkäpäätä. Niin Pharao heräsi ja näki, että se oli uni.
1. Moos. 41:21
Ja koska he olivat syöneet, ei heidän päällänsä mitään tuntunut, että he olivat syöneet; vaan olivat niin rumat nähdä kuin ennenkin. Niin minä heräsin.
1. Moos. 49:9
Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinä astunut, minun poikani: hän on itsensä kumartanut maahan, ja levännyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hänen herättää?
4. Moos. 24:9
Hän pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömäri jalopeura: kuka tohtii herättää häntä? Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa, kirottu olkoon se, joka sinua kiroo.
5. Moos. 18:15
Vaan Prophetan sinun seastas, sinun veljistäs, minun kaltaiseni, herättää sinulle Herra sinun Jumalas: häntä kuulkaat.
5. Moos. 18:18
Minä herätän heille Prophetan heidän veljistänsä niinkuin sinä olet, ja minä panen minun sanani hänen suuhunsa: hän puhuu heille kaikkia mitä minä hänelle käsken.
5. Moos. 25:7
Jos ei mies tahdo ottaa veljensä vaimoa, niin menkään hänen veljensä vaimo porttiin vanhimpain eteen, ja sanokaan: ei kytyni tahdo herättää veljellensä nimeä Israelissa ja ei tahdo minua kytylain jälkeen naida.
Tuom. 2:16
Ja Herra herätti tuomarit, jotka heitä vapahtivat niiden käsistä, jotka heitä ryöstivät.
Tuom. 2:18
Kuin Herra herätti heille tuomarit, niin oli Herra tuomarein kanssa ja varjeli heitä heidän vihollistensa käsistä niinkauvan kuin tuomari eli; sillä Herra armahti heidän huokauksensa päälle niiden tähden, jotka heitä vaivasivat ja ahdistivat.
Tuom. 3:9
Ja Israelin lapset huusivat Herran tykö, ja Herra herätti heille vapahtajan, joka heitä vapahti, Otnielin, Kalebin nuorimman veljen Kenaksen pojan.
Tuom. 3:15
Niin huusivat Israelin lapset Herran tykö, ja Herra herätti heille vapahtajan, Ehudin Geran pojan, Jeminin pojan, joka oli kurittu; ja Israelin lapset lähettivät hänen kanssansa lahjoja Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle.
Tuom. 7:19
Silloin tuli Gideon leiriin, ja sata miestä jotka hänen kanssansa olivat, ensimäisten vartiain tykö, jotka siellä asetetut olivat, herättivät ainoasti vartiat, ja puhalsivat basuniin, ja rikkoivat saviastiat, jotka olivat heidän käsissänsä.
Tuom. 16:14
Ja kuin hän oli kiinnittänyt ne naulaan, sanoi hän hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Niin hän heräsi unestansa ja veti ulos palmikkonauhan ja päärihman.
Tuom. 16:20
Ja hän sanoi: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Kuin hän unestansa heräsi, ajatteli hän itseksensä: minä menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hän tietänyt Herran menneen hänen tyköänsä pois.
Ruut 4:5
Niin vastasi Boas: jona päivänä sinä Noomin kädestä lunastat pellon, niin ota Ruut Moabilainen, vainajan emäntä, herättääkses kuolleelle nimeä hänen perinnössänsä.
Ruut 4:10
Ja myös Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, olen ottanut emännäkseni, herättääkseni kuolleelle nimeä hänen perimisessänsä, ja ettei kuolleen nimi hukkuisi veljeinsä seasta ja hänen siastansa portissa; sen päälle olette te tänäpäivänä todistajat.
1. Sam. 2:35
Ja minä herätän minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydämessäni ja mielessäni on. Ja minä rakennan hänelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edessä hänen elinaikanansa.
1. Sam. 26:12
Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he menivät matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli heräsi, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillä Herralta oli tullut syvä uni heidän päällensä.
2. Sam. 7:12
Sittekuin sinun aikas on täytetty ja sinä lepäät isäis kanssa, herätän minä sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minä vahvistan hänen valtakuntansa.
2. Sam. 12:11
Näin sanoo Herra: katso, minä herätän pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun emäntäs sinun silmäis nähden, ja annan ne lähimmäiselles, ja hän makaa sinun emäntäis sivussa valkiana päivänä.
1. Kun. 3:15
Kuin Salomo heräsi, niin katso se oli uni; ja hän tuli Jerusalemiin ja seisoi Herran liitonarkin edessä, ja uhrasi polttouhria ja valmisti kiitosuhrin, ja teki pidon kaikille palvelioillensa.
1. Kun. 3:21
Kuin minä aamulla heräsin imettämään lastani, ja katso, se oli kuollut. Niin minä taas katselin visusti päivän koittaissa lapsen, ja katso, ei se ollut minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt.
1. Kun. 14:14
Ja Herra herättää itsellensä yhden Israelin kuninkaan, se on hävittävä Jerobeamin huoneen sinä päivänä: ja mitä jo on tapahtunut?
1. Kun. 15:4
Mutta Davidin täden antoi Herra hänen Jumalansa hänelle valkeuden Jerusalemissa, herättääksensä hänelle pojan hänen jälkeensä, ja asettaaksensa Jerusalemiin;
1. Kun. 18:27
Kun jo puolipäivä oli, pilkkasi heitä Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis.
2. Kun. 4:31
Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä, ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt.
2. Kun. 8:1
Ja Elisa puhui vaimolle, jonka pojan hän oli herättänyt, ja sanoi: nouse ja matkusta pois huoneines, ja ole outona, kussas saat; sillä Herra on kutsuva nälän, joka on tuleva maalle seitsemäksi vuodeksi.
2. Kun. 8:5
Ja kuin hän ilmoitti kuninkaalle, kuinka hän oli kuolleen virvoittanut, ja katso, vaimo, jonka pojan hän oli kuolleista herättänyt, huusi kuninkaan tykö huoneensa ja peltonsa tähden. Niin sanoi Gehatsi: herrani kuningas, tämä on vaimo, ja tämä on hänen poikansa, jonka Elisa kuolleista herätti.
1. Aik. 5:26
Herätti Israelin Jumala Phulin Assyrian kuninkaan hengen, ja Tiglat Pilneserin Assyrian kuninkaan hengen, ja vei Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa pois, ja vei heidät Halaan, Haboriin, ja Haraan, ja Gosanin virran tykö, hamaan tähän päivään asti.
1. Aik. 17:11
Ja pitää tapahtuman, kuin sinun aikas on täytetty, että sinä menet isäis tykö, niin minä herätän sinun siemenes sinun jälkees, joka pitää oleman sinun pojistas, ja minä vahvistan hänen valtakuntansa.
2. Aik. 21:16
Niin Herra herätti Joramia vastaan Philistealaisten ja Arabialaisten hengen, jotka ovat Etiopialaisten tykönä.
2. Aik. 36:22
Mutta ensimäisenä Persian kuninkaan Koreksen vuonna, (että täytettäisiin Herran sana, sanottu Jeremian suun kautta), herätti Herra Koreksen Persian kuninkaan hengen, että hän antoi kuuluttaa koko valtakunnassansa, niin myös kirjoitusten kautta, ja sanoi:
Esra 1:1
Ensimäisenä Koreksen Persian kuninkaan vuonna, että Herran sana täytettäisiin, joka oli puhuttu Jeremian suun kautta, herätti Herra Koreksen Persian kuninkaan hengen kuuluttamaan koko valtakunnassansa, ja myös kirjoituksella, sanoen:
Job 3:8
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Job 8:6
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
Job 14:12
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
Job 41:10
( 41:1) Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Ps. 3:5
( 3:6) Minä makaan ja nukun: minä herään myös; sillä Herra tukee minua.
Ps. 7:6
( 7:7) Nouse Herra vihassas, korota sinuas ylitse vihollisteni hirmuisuuden, heräjä minun puoleeni; sillä sinä olet käskenyt oikeuden,
Ps. 17:15
Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
Ps. 35:23
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Ps. 44:23
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Ps. 57:8
Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.
Ps. 59:5
Ja sinä, Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala, herää etsimään kaikkia pakanoita: älä ketään heistä armahda, jotka niin väkivaltaisesti vääryyttä tekevät, Sela!
Ps. 63:6
Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
Ps. 73:20
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Ps. 78:65
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Ps. 80:2
Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme.
Ps. 89:19
Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.
Ps. 119:148
Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Ps. 139:18
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Sananl. 6:22
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
Sananl. 23:35
Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.
Laul. l. 2:7
Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.
Laul. l. 3:5
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herättäisi armastani eli vaivaisi häntä, siihenasti kuin hän tahtoo.
Laul. l. 8:4
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, ettette armastani herätä, eli vaivaa häntä siihenasti kuin hän itse tahtoo.
Laul. l. 8:5
Kuka on se, joka korvesta tulee, ja nojaa ystävänsä päälle? Omenapuun alla minä sinua herätän, jossa sinun äitis sinun synnyttänyt on, jossa hän sinun siitti, joka sinun synnytti.
Jes. 7:6
Me tahdomme mennä ylös Juudaan, ja herättää häntä, ja jakaa sen keskenämme, ja tehdä siihen Tabealin pojan kuninkaaksi.
Jes. 13:17
Katso, minä herätän Mediläiset heidän päällensä, jotka ei etsi hopiaa, eikä kysy kultaa;
Jes. 14:9
Helvetti vapisi alhaalla sinua, sinun tulemisestas; se herättää sinulle kuolleet, kaiken maailman päämiehet, ja käski kaikkia pakanain kuninkaita nousta heidän istuimiltansa.
Jes. 26:19
Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.
Jes. 29:8
Sillä niinkuin isoovainen on unessa syövinänsä, mutta herättyänsä on hänen sielunsa vielä tyhjä; ja niinkuin janoova on unessa juovinansa, mutta herättyänsä on hän voimatoin ja janoissansa: juuri niin pitää myös kaikkein pakanain joukko oleman, jotka sotivat Zionin vuorta vastaan.
Jes. 41:2
Kuka on herättänyt vanhurskaan idästä? kuka hänen kutsui käymään? kuka antoi pakanat ja kuninkaat hänen eteensä, että hän tuli voimalliseksi heidän päällensä, ja antoi heidän hänen miekallensa niinkuin tomun, ja hänen joutsellensa niinkuin akanat, jotka hajoitetaan?
Jes. 41:25
Mutta minä herätän yhden pohjasta, ja hän tulee; idästä hän on heille saarnaava minun nimeeni; ja hän käy voimallisten päällä niinkuin saven, ja sotkuu savea niinkuin savenvalaja.
Jes. 42:13
Herra käy niinkuin sankari ulos, hän herättää kiivautensa niinkuin sotamies; hän riemuitsee ja huutaa, hän voittaa vihollisensa.
Jes. 45:13
Minä olen herättänyt hänen vanhurskaudessa, ja minä teen kaikki hänen tiensä tasaiseksi. Hänen pitää rakentaman minun kaupunkini, ja päästämän minun vankini vallallensa, ei rahan eli lahjan tähden, sanoo Hera Zebaot.
Jes. 50:4
Herra, Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa. Hän herättää minun joka aamu, hän herättää minulle korvan kuulemaan niinkuin opetuslapsen.
Jes. 51:17
Herää, herää, nouse Jerusalem, joka joit Herran kädestä hänen vihansa kalkin, sen kompastuskalkin rahkan olet sinä juonut ja särkenyt ulos.
Jer. 23:5
Katso, se aika tulee, sanoo Herra, että minä herätän Davidille vanhurskaan vesan, joka on kuninkaaksi tuleva, ja on hyvin hallitseva ja toimittava oikeuden ja vanhurskauden maan päällä.
Jer. 29:10
Sillä näin sanoo Herra: kuin Babelissa seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, niin minä tahdon etsiä teitä, ja herättää armollisen sanani teidän päällenne, niin että minä tahdon antaa teidän tulla tähän paikkaan jällensä.
Jer. 29:15
Mutta jos te ajattelette: Herra on herättänyt meille prophetaita Babelissa;
Jer. 30:9
Vaan heidän pitää palveleman Herraa Jumalaansa ja Davidia kuningastansa, jonka minä heille herättänyt olen.
Jer. 31:26
Sentähden minä heräsin ja katselin, jossa minä olin makiasti maannut.
Jer. 33:14
Katso, aika tulee, sanoo Herra, että minä tahdon sen armollisen sanan herättää, jonka minä olen Israelin huoneelle puhunut, ja Juudan huoneelle:
Jer. 51:11
Teroittakaat nuolet, ja valmistakaat kilvet: Herra on herättänyt Medin kuningasten sydämen; sillä hänen ajatuksensa on Babelia vastaan, hävittää häntä. Sillä tämä on Herran kosto, hänen temppelinsä kosto.
Jer. 51:39
Minä panen heidän juomisensa helteesen, ja juovutan heidät, niin että heidän pitää iloiseksi tuleman, ja makaaman ijankaikkista unta, josta ei heidän ikänä pidä heräämän, sanoo Herra.
Jer. 51:57
Minä juovutan hänen ruhtinaansa, tietäjänsä, herransa, päämiehensä ja voimallisensa, niin että heidän pitää lepäämän ijankaikkista unta, josta ei heidän enään pidä heräämän, sanoo Kuningas, jonka nimi on Herra Zebaot.
Hes. 34:23
Ja minä tahdon yhden ainokaisen paimenen herättää, joka heitä on ravitseva, palveliani Davidin: hän on heitä ravitseva ja on heidän paimenensa oleva.
Hes. 34:29
Ja minä tahdon heille kuuluisan vesan herättää; ettei heidän pidä enään nälkää maalla kärsimän, eikä heidän pilkkansa pakanain seassa kantaman.
Dan. 2:1
Toisena Nebukadnetsarin vaItakunnan vuotena näki Nebukadnetsar unta, josta hän hämmästyi, niin että hän heräsi.
Dan. 12:2
Ja monta, jotka maan tomussa makaavat, heräävät , muutamat ijankaikkiseen elämään, ja muutamat ijankaikkiseen pilkkaan ja häpiään.
Joel. 1:5
Herätkäät juopuneet, ja itkekäät ja ulvokaat kaikki viinan juomarit nuoren viinan tähden; sillä se on temmattu pois teidän suustanne.
Joel. 3:7
Katso, minä tahdon heidät sieltä herättää, johonka te heidät myyneet olette; ja tahdon sen kostaa teidän päänne päälle;
Joel. 3:9
Julistakaat näitä pakanain seassa, pyhittäkäät sota, herättäkäät väkevät, käyköön edes, ja menköön ylös kaikki sotaväki.
Aam. 2:11
Ja olen teidän lapsistanne prophetat herättänyt, ja teidän nuorukaisistanne nasiirit; eikö se niin ole, te Israelin lapset? sanoo Herra.
Aam. 6:14
Sentähden katso, minä tahdon teidän päällenne, te Israelin huone, kansan herättää, sanoo Herra Jumala Zebaot; joka teitä pitää siitä paikasta ahdistaman, kuin Hamatiin mennään, hamaan korven ojaan asti.
Miika 5:5
(5:4) Me saamme myös rauhan Assurilta, joka nyt meidän maallemme tullut on, ja meidän huoneemme tallannut on; sillä häntä vastaan pitää seitsemän paimenta ja kahdeksan päämiestä herätettämän.
Hab. 1:6
Sillä katso, minä herätän Kaldealaiset, haikian ja nopian kansan, jonka pitä vaeltaman niin leviältä kuin maa on, ja omistaman ne asumiset, jotka ei heidän omansa ole;
Hab. 2:7
Oo kuinka äkisti ne pitää tuleman, jotka sinua purevat, ja ne heräävät, jotka sinun syöksevät pois? ja sinun täytyy tulla heille saaliiksi.
Hab. 2:19
Voi sitä, joka sanoo kannolle: heräjä! ja mykälle kivelle: nouse! Senkö pitäis opettaman? Katso, se on kullalla ja hopialla silattu, ja ei ole siinä ensinkään henkeä.
Hagg. 1:14
Ja Herra herätti Serubbabelin Sealtielin pojan, Juudan päämiehen hengen, ja Josuan Jotsadakin pojan, ylimmäisen papin hengen, ja kaiken jääneen kansan hengen, tulemaan ja työtä tekemään Herran Zebaotin heidän Jumalansa huoneessa,
Sak. 4:1
Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, tuli jälleen ja herätti minun, niinkuin joku unestansa herätettäisiin.
Sak. 9:13
Sillä minä olen Juudan minulleni joutseksi vetänyt, ja Ephraimin valmistanut; ja tahdon sinun lapses, Zion, herättää Grekan maan lapsia vastaan, ja asetan sinun niinkuin sankarin miekan.
Sak. 11:16
Sillä katso, minä herätän paimenen maassa, joka ei etsi nääntyvää, ei holho nuorta heikkoa, ei paranna särjettyä, eikä tottele tervettä; vaan syö lihavain lihaa, ja repäisee heidän sorkkansa rikki.
Mitä sinä puhiseva ukonretale rakkaudesta tiedät
onko sinulla madonna kuume vai oletko juonut
käärme soppaa torilla.
minulle käärmesopan keität niin mielihyvin kanssasi sopalle tulen.
Liikkuessani aikanaan mailmalla kyselin usein ravintoloista käärmettä. Koskaan en sitä onnistunut saamaan joten makuelämys on minulta jäänyt kokematta. Rottapaistia sensijaan olen syönyt, mutta vain kerran.
ihana neitokaiseni olet kadonnut?
ennekuin syydät minulle solvauksiasi. Tässä sinulle oikeamisyydetä kertovia Raamatun kohtia.
onko "turust" sairastunut samaan sairauteen kuin
tämä pienenpieni "pp",eli alakanut huutaa avukseen
herraa perkelettä ja rouvaa saatanaa.
hankkisit tietoutta oikeamielisistä ihmisistä etkä
vikisisi täällä epäolennaisista asioista.
Job 22:19
Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata:
Ps. 11:7
Herra on vanhurskas Jumala, hän rakastaa oikeutta, oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa.
Ps. 32:11
Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat! Kohottakaa riemuhuuto, te oikeamieliset!
Ps. 33:1
Riemuitkaa Herrasta, te vanhurskaat, oikeamieliset, ylistäkää häntä!
Ps. 49:14
(49:15) Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
Ps. 64:10
(64:11) Iloitkoon vanhurskas Herrasta ja luottakoon häneen! Oikeamieliset riemuitkoot!
Ps. 107:42
Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
Ps. 112:2
Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen.
Ps. 119:7
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Ps. 125:4
Herra, palkitse hyvät hyvällä, oikeamieliset oikeudella.
Ps. 140:13
(140:14) Oikeamieliset kiittävät sinun nimeäsi, rehelliset saavat asua lähelläsi.
Sananl. 2:7
Hän auttaa oikeamieliset menestykseen, kilven tavoin hän on vilpittömien suojana,
Sananl. 2:21
Oikeamieliset perivät maan, rehelliset saavat asua siellä,
Sananl. 11:9
Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.
Sananl. 29:2
Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa.
Hes. 23:45
"Mutta oikeamieliset miehet tuomitsevat heidät niin kuin avionrikkojat ja murhaajat tuomitaan -- hehän ovat tehneet aviorikoksen ja tahranneet kätensä vereen.
Miika 7:2
Oikeamieliset ovat kadonneet maasta, yhtään rehellistä ei ole ihmisten joukossa. Ihmiset vaanivat tilaisuutta veritekoihin, metsästävät toinen toistaan verkkoihinsa.
älähän iso mies ala pillittämään täällä julkisesti
tämä on avoin tila ja kaikilla on silmät päässä
voittehan te "pp" kanssa vaikka juoda verta ja
väittää että tämä on oikeamielistä,mutta minä
sanon,menkää te opettelemaan käytöstapoja ja ottamaan selvää mitä on nämä oikeat oikeamieliset
parku tulee ja sinäkin vielä soimaat. Missä ovat oikeamieliset ihmiset.
sinähän sen tiedät,kirjoituksistasi päätellen
kai sentään kykenet lukemaan vielä omia tekstejäsi
tuosta Bysantin viimeisestä linnakkeesta, vai mikä sinua nyt riepottaa. Kerro ihmeessä niin katsotaan jos ehkä voisin sinua edes jotenkin auttaa.
sivupersoonaa ei voi oikein auttaa, pitäisi auttaa itse persoonaa joka niitä lähettelee.
Katsos minä,nythän minä autan sinua,hyvä minä
kalikan heittää "koira älähtää", tässä tapauksessa piski nimeltään "musti".
Katsos minä pp olen myös musti ja olen ylpeä siitä
niin typerä musti, etteet tiedä edes omaa nimeäsi ja kuset omille kintuillesi.
nyt entistä enemmän vai onko tässä aivan uutta tietoa Bysantista?
voi olla vähän vaike hamottaa Bysanttia, kun ei oikein hamota enää itseäänkään?
kerralla harvinaisen puhutteleva. Bysantti on mielenkiintonen ja tärkeä historian osa joka oleellisesti liittyy Läsi- maiseen historiaan laajemminkin kuin vaan uskonnon osalta. Luulisi tällaisen avauksen pohjalta keskustelun olevan vilkkaanpaakin. Minusta koululaitoksemme yleisessä opetuksessaan laiminlyö opetustaan näiltäosin.
Siksi pidän alustuksessa esiintuotuja asioita erityisen tärkeänä.
että sitä kutsuttiin Itä-Roomaksi, vaikka itse asiassa se ei ollut kovinkaan Roomalainen valtio, vaan mielummin hellestinen ja itämaisia vaikutuksia saannut valtio?
avaa keskustelun tällaiseta sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta ja vetäytyy sitten kokonaan sivuun. Minusta avaajan pitäisi vastata asiasta esitettyhin mielipiteisiin. Bysantti on siksi laaja asia-alue että kaikki asiantuntemus siitä olisi tarpeen.
Modernissa kulttuuriajattelussa vallitsee siis kaikenlaisia käsityksiä "Bysantista", joita on hyvin vaikeaa tai mahdotonta verifioida. Yleisimpänä kai se, että ortodoksinen kristillisyys olisi synonyymi "Bysantille", että "kirkkoa ja Bysanttia ei voi erottaa". Mutta todellisuudessa "Bysantti" ei ollut läpeensä ortodoksinen, sanan merkityksessä "oikeauskoinen".
"Bysantin" kirkkohistoria on täynnä opillisia kiistoja. Meille tutut käsitteet kristillisyys, kristillinen usko, ortodoksisuus ovat olleet keskiajalla häilyväisempiä: valtaosaa väestöstä ei nykyisin uskonnollisin kriteerein voitaisi kutsua kristityiksi. Toki useimmat ihmiset kävivät kirkossa mutta enemmän sen edustaman yhteisöllisyyden takia kuin sen että he olisivat omanneet meidän ymmärtämän uskonnollisuuden puhumattakaan ymmärtäneet kristinuskon sanomasta tai teologiasta jotain.
Keskiajalla ihmisten uskonnollisuus oli lähempänä sellaista, jota tutkijat kutsuvat traditionaaliseksi uskonnoksi ja kristityt pakanoiksi.
Jopa oppineiston kristillisyydestä on esitetty epäilyjä. Heidän laatimistaan hautapuheista, lohdutuspuheista ja kirjeistä heijastuu kaikkea muuta kuin kristillinen käsitys ihmisen elämästä, kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä maailmasta. Se on lähempänä antiikin maailmakuvaa kuin kristillistä.
Toisin kuin lännessä profaani antiikista periytyvä koulutus ja koulut säilyivät läpi keskiajan eikä kirkosta koskaan muodostunut oppineisuuden ylläpitäjää kuten Länsi-Euroopassa. Kreikkalaiset seitsemän vapaata tiedettä (septem artes liberales) olivat grammatiikka, retoriikka, dialektiikka (ns. enkyklios paideia), matematiikka, geometria, astronomia ja musiikki (ns. tetrakhtys). Teologialla ei siinä ollut sijaa.
Maallisen ja hengellisen vallan oletettu symbioosi on yksi "Bysantissa" kiinnostava ilmiö, mutta senkin kohdalla tarkempi tutkimus antaa hieman eriävän kuvan. Toisin kuin lännessä ortodoksinen kirkko ei onnistunut yhtä tehokkaasti pitämään maallisen vallan kättä irti helmoistaan. Tämä jo siitä syystä, että keisarillisen palatsin ja Hagia Sofian välinen fyysinen etäisyys Konstantinopolissa oli samaa luokkaa kuin Tuomiokirkon etäisyys Valtioneuvostosta Senaatin torilla Helsingissä.
Keisarin käsi patriarkan olkapäällä oli valtapolitiikkaa ja voimakkaimmat viranhaltijat patriarkaalisella puolella pyrkivät sitä karistamaan. Kanonisen oikeuden mukaan kirkon asioista päätti patriarkka yhdessä synodin kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoittanut sitä, etteivät keisarit olisi pyrkineet puuttumaan kirkon asioihin, kuten aikalaiset valittivat.
Keisari sai tahtonsa läpi usein, mutta ei aina, perinteisin keinoin: lahjomalla, kiristämällä ja uhkaamalla, kuten historiankirjoista voidaan lukea. Historiankirjoitus kritisoi avoimesti sellaisia keisareita, jotka pyrkivät puuttumaan kirkon asioihin, esim. patriarkkojen valintaan. Keisari ei ollut pappi eikä kirkko ollut osa valtiota.
Kyseessä ei ollut valtiokirkko siinä mielessä kuin tsaarien Venäjällä josta käsitys muuten on peräisin. Kirkon ja oppineiston taholla pyrittiin vastaavaan eroon profaanista herruudesta kuin lännessä: esim. 800-luvun lopulla laadittu roomalaisen oikeuden versio Epanagoge määrittelee johdannossaan selkeästi keisarin ja patriarkan tehtävät: hallitsijan tehtäviin kuului vain maallinen hallinto.
Lain henkeä odotettiin myös hallitsijan noudattavan, koska hänen oli hallittava lakien mukaan, mikä tietysti useinkin valtapoliittisista syistä jäi kuolleeksi kirjaimeksi.
minunkin piti lukea tuo Esko H avaus uudestaan, kun siitä eilen mainitsit, ja toden totta, Esko H avaa keskusteluja, tosin "parkuen", (miksiköhän) mutta ei koskaan kommentoi avauksiaan näinkin tärkeässä jutussa kuten mainitsit.
Tuo väärinkäsitys, Ortodoksisen kristillisyyden ja Bysantin samaistamisesta on todella anteeksiantamatonta tietämättömyyttä, sillä erohan on vuosisatoja niiden synnystä, ainakin nykykertomuksien mukaan?
Tuo keisareitten puuttuminen kirkon asioihin on sikäli mielenkiintoinen, sillä esimerkkejä toisinpäinkin puutumisesta on, jos nyt kirkonedustaja Rasputiinista voidaan niin sanoa?
Rasputiinikin vaikutti kyllä merkittävästi keisarin perheeseen ja lopulta ilmeisesti koko perheen ja kirkon asemaankin silloisessa venäjällä?
Tämä hieno vertaus Haagia Sofian, keisarillisen palatsin, eli Topkapin ja Tuomiokirkon ja Valtioneuvoston väisestä fyysisestä etäisyydestä on hieno pointti ja esimerkki hallitsijoiden ja kirkon välien läheisyydestä, itse olen myös vieraillut niistä kolmessa, sillä valtioneuvostoon minua ei viellä ole surukseni kutsuttu.
On hienoa että ylläpidät ja lisäät meidät tietouttamme tuosta tärkeästä vaikuttajasta mikä Bysantti oli aikoinaan meihin ja meidänkin Suuriruhtinaaseen ja hallitsijaan.
Minä muuten olen ollut aina sitä mieltä, että Keisarille mikä keisarin on ja "Jumalalle" mikä jumalan on, (vaikkeen uskokkaan, että on), ja portsarille loput.
Rasputinin morsian Venäjän keisarin hovissa, joka sittemmin kuoli oltuaan sukupuolisessa yhteydessä hevosensa kanssa on jostakin minulle käsittämättömästä syystä jäänyt kokonaan huomiotta Esko H.: avauksessa. Tällä alueella myöskin on vakavia puutteita tavallisessa koulu- ja jopa teologisessa opetuksessamme.
Asian korjaamiseksi olisi syytä lähestyä nykyistä opetusministeriämme Tuula Haataista ekäpä myös kulttuuriministeriämme Tanja Korpelaa.
On ilmeisesti autuaan tietämätön, että hänen avaamassaan ketjussa keskustellaan, jotakin!
Hän on näitä yksinäisiä totuudentorvia, jotka vain saarnaavat, eivätkä välitä sanojensa seurauksista tuon taivaallista?
Jotensakin kolahti:-)
Luulenpa tuntevani miehen aivan henkilökohtaisesti tosin muutaman kymmenen vuoden takaa. Totisesti tutkimattomia ovat Herramme tiet. Ei sinänsä millään pahalla. Omat polkunsa näyttää olevan meillä kullakin.
Luulisi kuitenkin ilahduttavan että avauksen perustella keskustellaan edes jotakin.