johon uskoa.
Oon käyny muutaman vuoden ajan, noin vuoden välein lukemassa tätä palstaa ja oon huomannu että täällä on muutama henkilö ketkä jaksaa postittaa viestejä jotka on usein täysin sisäpiirijuttuihin liittyviä, ja joista ei tavallinen raamatusta kiinnostunut henkilö ymmärrä mitään. Se on jotain se että he on tehneet sitä monta vuotta. Intohimoa löytyy teksteistä jne.
Mun isä oli uskovainen. Eikä mitenkään löysästi vaan ihan kovalla meiningillä ja sai saarnaamisella ajettua perheen luotaan.(huom. ei hän pahaa tarkoittanut koska tosiaan uskoi siihen mitä puhui.) Kuoli sitten yksinään. Mua harmitti hänen kuoleman jälkeen se että hän oli tuhlannu suurimman osan elämästään rukoillen, lukien raamattua ja levittänyt uskoaan ventovieraille.
Mitä mä vasta myöhemmin tajusin on se, ettei se ollutkaan niin huono elämä hänen elämänsä. Mä oon huomannu että jos ihminen jotai tarvii jaksaakseen elää pitkän elämänsä se on uskoa. Mulle on ihan sama mihin kukin uskoo, kuhan on jotain mihin uskoa. Mulla ei enää oo mitään mihin uskoa. Täysin uskoa vailla. Jos jostakin ihmisestä tulee uskovainen niin se olen minä, tässä tilanteessa. Mutta mä olen miettinyt ja tehnyt omat johtopäätökseni.
Uskovaiset kieltää helposti tieteen jutut koska ne on ristiriidassa uskonsa kanssa, mikä on aivan oikein. Asioita on pakko kyseenalaistaa jos haluaa johonkin tulokseen tulla. Tiede on ihan alunperin ollut havaintoja maailmasta. Eli omalla tavallaan tämäkin raamatun uskonto on tieteen avulla havaittua. Mä olen tieteen avulla havainnut että kun rukoilen illalla, mulle ei vastata. On ihan loogista olettaa ettei sellaista luojaa ole, joka laittaa ihmiset helevettiin kärsimään ku ei uskonu johonki joka aina vaan yksinpuheluttaa ihmisiä eikä ikinä anna konkreettista näyttöä itestään. Esim. jos seuraavana päivänä tapahtuu jotain mitä olen rukoillut, siinä on aina sattuman vara. Mutta hei sen takiahan siinä onkin kyse uskosta.
Oon käyny muutaman vuoden ajan, noin vuoden välein lukemassa tätä palstaa ja oon huomannu että täällä on muutama henkilö ketkä jaksaa postittaa viestejä jotka on usein täysin sisäpiirijuttuihin liittyviä, ja joista ei tavallinen raamatusta kiinnostunut henkilö ymmärrä mitään. Se on jotain se että he on tehneet sitä monta vuotta. Intohimoa löytyy teksteistä jne.
Mun isä oli uskovainen. Eikä mitenkään löysästi vaan ihan kovalla meiningillä ja sai saarnaamisella ajettua perheen luotaan.(huom. ei hän pahaa tarkoittanut koska tosiaan uskoi siihen mitä puhui.) Kuoli sitten yksinään. Mua harmitti hänen kuoleman jälkeen se että hän oli tuhlannu suurimman osan elämästään rukoillen, lukien raamattua ja levittänyt uskoaan ventovieraille.
Mitä mä vasta myöhemmin tajusin on se, ettei se ollutkaan niin huono elämä hänen elämänsä. Mä oon huomannu että jos ihminen jotai tarvii jaksaakseen elää pitkän elämänsä se on uskoa. Mulle on ihan sama mihin kukin uskoo, kuhan on jotain mihin uskoa. Mulla ei enää oo mitään mihin uskoa. Täysin uskoa vailla. Jos jostakin ihmisestä tulee uskovainen niin se olen minä, tässä tilanteessa. Mutta mä olen miettinyt ja tehnyt omat johtopäätökseni.
Uskovaiset kieltää helposti tieteen jutut koska ne on ristiriidassa uskonsa kanssa, mikä on aivan oikein. Asioita on pakko kyseenalaistaa jos haluaa johonkin tulokseen tulla. Tiede on ihan alunperin ollut havaintoja maailmasta. Eli omalla tavallaan tämäkin raamatun uskonto on tieteen avulla havaittua. Mä olen tieteen avulla havainnut että kun rukoilen illalla, mulle ei vastata. On ihan loogista olettaa ettei sellaista luojaa ole, joka laittaa ihmiset helevettiin kärsimään ku ei uskonu johonki joka aina vaan yksinpuheluttaa ihmisiä eikä ikinä anna konkreettista näyttöä itestään. Esim. jos seuraavana päivänä tapahtuu jotain mitä olen rukoillut, siinä on aina sattuman vara. Mutta hei sen takiahan siinä onkin kyse uskosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siksi siinä on,niinkuin sanoit:aina sattuman vara.
Jotkut näitä palstoja lukevat epäilevät Jumalan
olemassaoloa siksi,että odottavat Jumalan
ilmestyvän jollain yliluonnollisen erikoisella
tavalla,mutta Jumala joka tuntee ihmiset ja
arkielämän tarpeet,ilmestyy ja vastaa niihin
"normaalilla ja luonnollisella tavalla"
Uskova kyllä tietää sen silti olevan Jumalalta tullutta
ja se juuri vahvistaa sen,että Jumala on meidän
arkielämämme keskellä huolehtien ja johdattaen
kaikessa meidän parhaaksemme,niin pienissä
kuin suurissakin asioissamme.
Ihmiset,jotka eivät ole uskossa,eivät huomaa
elämässään sitä,miten Jumala huolehtii jopa
heistäkin-jokaisella olisi varmasti kerrottavana
oman arkielämän keskellä tapahtuneita asioita,
joista voi sanoa että heidän elämässään on ollut
jotain sellaista,johon he eivät itse ole vaikuttaneet
mutta ne mielletään sattumiksi tai joksikin muuksi
ennemmin,kuin siksi,että ne olisivat tulleet
Jumalalta.
Ihmisillä on yleensäkin oikeus tietynlaiseen suvereeniteettiyteen oman elämänsä suhteen. Ja he itse määrittelevät omat tarpeensa, harrastuksensa, uskonsa ja kaiken muun joka heille kuuluu. He myös syövät ja juovat silloin kun se heille sopii.
Eikä tuota asianjärjestystä kannata lähteä ronkkimaan. Jokaisen loppujenlopuksi täytyy kyllä ensisijaisesti pitää huolta kyllä omista "tavoistaan", tyylistään, kuten myös uskostaan. Tee siis jota teet, mutta älä yritä muita tekemään sitä samaa jota sinä teet!
Elä siis oikeasti, äläkä ole nuin kuollut kuin jo olet. :)