koneella koko päivä :)
Toissayönä saunaa lämmittäessäni luin läpi Keskisuomalaiseen heinäkuussa lähetetyt saunatarinat. Ne painottuvat menneeseen aikaan. Suurimmat hetket on koettu vanhoissa saunoissa.
Runomittainen, eri saunoja vertaileva teksti Saunoja kaksi tuo oivallisesti esiin kaiken "modernin" arkipäiväistävän vaikutuksen saunakulttuuriin: ...asuu toisessa oikea saunanhenki, vaan moderni sauna on kuin renki.
Säkeet ilmentävät monille kirjoittajille yhteistä ja vahvaa, rivien välistä välittyvää uskomusta, että "oikealla" saunalla on sielu tai henki - jolloin sauna on erilaisten todellisuuksien välitila, ajaton ja murheeton ikuisen kesän maa. Sauna on hiljentymisen paikka, sillä sieltä on tonttuineen ja haltioineen yhteys yliseen ja aliseen maailmaan.
SEN VERRAN "modernia" on puolustettava, että jatkuvalämmitteisten kiukaiden läpinäkyvät lasiluukut ovat yksi saunojen filosofisen syväelämän suurimpia mullistuksia. Tulipesän liekit ja hiipuvan hiilloksen paljastava lasi on kuin ikkuna ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.
Elävällä tulella on ihmeellinen, rauhoittava kyky ohjata ajatukset pois kaikesta joutavasta. Ihmiskunnan tärkeimmät ja suurimmat kertomukset on luultavasti kerrottu nuotiotulen loimussa.
Miksi ihmiset niin mielellään tuijottavat tuleen? Kenties siksi, että kaikki elollinen on kerran syntynyt tulesta? Kun elävän tulen ääressä hiljaisenakin istuu, juttelee silti sen kanssa silmillään, pohdiskelee venäläiskirjailija Jevgeni Jevtushenko romaanissaan Marjamaat.
JOKAINEN sydänkesän hikisen päivän taimikkonsa perkauksessa tai karviaispensaissaan viettänyt tietää sen suuren tunteen, kun ilta on jo viilentynyt ja saunan kuumuudessa oma hiki alkaa kirvellen lääkitä pensaiden nirhaumia ja paarmojen puremia iholla. P. Mustapään eli Martti Haavion runossa Sammakon virsi sateen aikana saunaa ei edes mainita, mutta minulle se on silti ihmeellinen veden ja kylpemisen ylistys, lauteilla koettu vapahdus painostavasta ukkoshelteestä:
...autuas, autuas ilta,
onnellisuuden yö...
Myöhäisillan löylyissä huomaan usein mutisevani säkeitä itsekseni ääneenkin liikuttuneena niiden yksinkertaisesta kauneudesta ja täydellisen pehmeästä vokaalien soinnista. Pian mielen täyttävät monet muutkin säkeet.
"PARHAISIIN" saunoihin näyttää väistämättä liittyvän nostalgisuus, ajatus maailmasta, jota ei enää ole. Esimerkiksi saunakulttuurin tallentamisessa suurtyön tehneen suolahtelaisen perinnemiehen Heikki Penttisen rakkaimmat saunat ovat ennen kaikkea vanhaa ja jo väistyvää maailmaa:
...kuin kohtaisimme jonkun ryppynaamaisen vanhuksen, sillä sama kohtalo on vanhaksi tultaessa kaikessa luonnon kiertokulussa...
Monet Penttisen tuntemukset jakaa Kaarlo Sarkia muodoltaan täydellisessä runossaan Kotisauna. Jollakin tapaa samaa ilmentää myös Lauri Viidan runo Onni - josta otsikkokin on tähän lainattu - vaikka se ei saunasta kerrokaan. Mutta vilahtaapa siinäkin ainakin saunaranta yhtenä suomalaisena mielenmaisemana.
Toissayönä saunaa lämmittäessäni luin läpi Keskisuomalaiseen heinäkuussa lähetetyt saunatarinat. Ne painottuvat menneeseen aikaan. Suurimmat hetket on koettu vanhoissa saunoissa.
Runomittainen, eri saunoja vertaileva teksti Saunoja kaksi tuo oivallisesti esiin kaiken "modernin" arkipäiväistävän vaikutuksen saunakulttuuriin: ...asuu toisessa oikea saunanhenki, vaan moderni sauna on kuin renki.
Säkeet ilmentävät monille kirjoittajille yhteistä ja vahvaa, rivien välistä välittyvää uskomusta, että "oikealla" saunalla on sielu tai henki - jolloin sauna on erilaisten todellisuuksien välitila, ajaton ja murheeton ikuisen kesän maa. Sauna on hiljentymisen paikka, sillä sieltä on tonttuineen ja haltioineen yhteys yliseen ja aliseen maailmaan.
SEN VERRAN "modernia" on puolustettava, että jatkuvalämmitteisten kiukaiden läpinäkyvät lasiluukut ovat yksi saunojen filosofisen syväelämän suurimpia mullistuksia. Tulipesän liekit ja hiipuvan hiilloksen paljastava lasi on kuin ikkuna ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.
Elävällä tulella on ihmeellinen, rauhoittava kyky ohjata ajatukset pois kaikesta joutavasta. Ihmiskunnan tärkeimmät ja suurimmat kertomukset on luultavasti kerrottu nuotiotulen loimussa.
Miksi ihmiset niin mielellään tuijottavat tuleen? Kenties siksi, että kaikki elollinen on kerran syntynyt tulesta? Kun elävän tulen ääressä hiljaisenakin istuu, juttelee silti sen kanssa silmillään, pohdiskelee venäläiskirjailija Jevgeni Jevtushenko romaanissaan Marjamaat.
JOKAINEN sydänkesän hikisen päivän taimikkonsa perkauksessa tai karviaispensaissaan viettänyt tietää sen suuren tunteen, kun ilta on jo viilentynyt ja saunan kuumuudessa oma hiki alkaa kirvellen lääkitä pensaiden nirhaumia ja paarmojen puremia iholla. P. Mustapään eli Martti Haavion runossa Sammakon virsi sateen aikana saunaa ei edes mainita, mutta minulle se on silti ihmeellinen veden ja kylpemisen ylistys, lauteilla koettu vapahdus painostavasta ukkoshelteestä:
...autuas, autuas ilta,
onnellisuuden yö...
Myöhäisillan löylyissä huomaan usein mutisevani säkeitä itsekseni ääneenkin liikuttuneena niiden yksinkertaisesta kauneudesta ja täydellisen pehmeästä vokaalien soinnista. Pian mielen täyttävät monet muutkin säkeet.
"PARHAISIIN" saunoihin näyttää väistämättä liittyvän nostalgisuus, ajatus maailmasta, jota ei enää ole. Esimerkiksi saunakulttuurin tallentamisessa suurtyön tehneen suolahtelaisen perinnemiehen Heikki Penttisen rakkaimmat saunat ovat ennen kaikkea vanhaa ja jo väistyvää maailmaa:
...kuin kohtaisimme jonkun ryppynaamaisen vanhuksen, sillä sama kohtalo on vanhaksi tultaessa kaikessa luonnon kiertokulussa...
Monet Penttisen tuntemukset jakaa Kaarlo Sarkia muodoltaan täydellisessä runossaan Kotisauna. Jollakin tapaa samaa ilmentää myös Lauri Viidan runo Onni - josta otsikkokin on tähän lainattu - vaikka se ei saunasta kerrokaan. Mutta vilahtaapa siinäkin ainakin saunaranta yhtenä suomalaisena mielenmaisemana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
paras paikka:
Kuva Pentti Pere, Satakunnan Museon kokoelmat
Saunatonttu valvoo saunan lämmittämistä ja ihmisväen kylpemistä. Muiden jälkeen vihtoo tonttu itse, joten aina pitää muistaa jättää saunaan riittävästi lämpöä tonttua varten.
Tapana on ollut viedä tontuille ruokaa sinne, missä niiden tiedetään asuvan. Saunatonttu on saanut ison vadillisen maukasta puuroa.
kaikkea tuota ja paljon muuta. Meillä on lauteilla saunatonttu ja aina on tähdennetty, että sauna on hiljentymisen paikka.
Siksipä tuntuu irvokkaalta kun joku kehuu noita hetivalmis -saunoja. Sauna ei ole auto eikä taulutelevisio. Ei saunaan ole kiire. Hyvään oloon ei muutenkaan ole kiire eikä varsinkaan hyvästä olosta pois.
8¤]