”””Jotkut ajattelevat meidän sunnuntaimme olevan Raamatun sapatinpäivä. Useimmille on kuitenkin tuttua, että Raamatun seitsemännen päivän sapatti vastaa meidän lauantaitamme ja sunnuntai viikon ensimmäistä päivää. Tämä ilmenee aivan selvästi Mark,16:1-2. Raamatun sapatti on viikon ensimmäistä päivää eli sunnuntaita edeltävä päivä. Viikon ensimmäinen päivä on sapatin jälkeinen päivä.
Sapattia on vietetty aina kristittyjen parissa. Heitä oli keskiaikana valdolaisten joukossa. Skotlannin varhainen kirkko pyhitti lauantain. Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistajista Karlstadt hyväksyi sapatin. Samaan aikaan esiityy Puolassa, Määrissä, Sveitsissä, Hollannissa ja Pohjois-Saksassa uskovia, jotka pyhittivät lauantain, heidän joukossaan mm. Liechtensteinin prinssi. Matihilda Wrede, tunnettu vankien ystävä, pyhitti elämänsä viimeisinä aikoina lauantain lepopäivänä. Baptististien joukossa on sapattia pyhittiviä suuntia ja tunnetuin tänä aikana on seitsemmännen päivän adventistit. Kaikki nämä sapattia pyhittävät liikkeet ja henkilöt ovat evankelisia.
Ihminen pelastuu vain armosta. Hänen ainoa toivonsa on Kristus. Sapatin viettäminen ei ole ansion tavoittelemista. Se on Luojan kunnioittamista. Kristus on kutsunut meidät vapauteeen. Sapatin viettämistä on koetettu leimata orjuudeksi. Kuuliaisuus Jumalaa kohtaan uskossa ei ole orjuutta. Päinvastoin sapatti on vapauden merkki. Sapatti muistuttaa meitä synnin orjuudesta vapautumisesta (5.Moos.5:15). Vain Jumala voi ihmisen vapauttaa. Kristus on suuri vapauttaja. Armo kykenee vapauttamaan synnistä. Sapatti on vapautumisen merkki.
Jotkut vetoavat sapatin hylkäämiseksi Gal.4:10. Ottavatko seitsemättä päivää pyhittävät vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista? Eivät suinkaan. He ottavat vaarin vain Herran sapatista. Mutta muu kristikunta ottaa vaarin päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista. Kaikki ovat selvillä että kristikunta pyhittää ilman raamatullista käskyä sunnuntaita ja seuraa monia vuosijuhlia ja juhlapäiviä. Kumpaan voidaan Paavalin varoitusta sovelluttaa? Eikö ole outoa, että monista juhlista ja päivistä vaarinottavat kristityt lukevat Gal.4:10 kristityille, jotka eivät niin tee!
Erityisesti on kristilliseen vapauteen vedottu Room. 14:5,6 johdosta. Olettakaamme että tässä puhuttaisiin lepopäiväkysymyksestä. Mitä se osoittaisi? Ei missään tapauksessa sitä, ettei sapattia saisi pitää pyhänä. On kuitenkin ilmeistä, että tässä ei ole olleenkaan kysymys lepopäivästä. Arkkipiispa Kaila sanoo tästä tekstistä: ”Meidän on sen tähden pakko tässä kohdassa ajatella paastopäiviä, joita askeetikot pitivät enemmän tai vähemmän”. Kristityillä on siis vapaus valita päiviä erilaisiin tarkoituksiin, kunhan ei tee niistä käskyjä, mutta lepopäivän on Jumala itse hänelle valinnut. Joka pitää Herran sapatin, ei ole päivien valikoija, mutta eikö Jumalan lepopäivän hylkääminen ole johdattanut monia ihmisiä valitsemaan sapatin tilalle toisen päivän?
Sapattitotuus on erittäin Kristus-keskeistä, koska siinä ihminen joutuu valitsemaan ihmiskäskyn ja Jumalan käskyn välillä. Kysymys ei suinkaan ole vain mielipiteistä vaan uskonkuuliaisuudesta Kristukselle. Jesaja puhuu uuden liiton aikakaudesta sanoessaan autuaaksi niitä jotka sapatin pitävät (Jes.56:1,2). Sapattikäskyn takana on luoja ja hänen arvovaltansa. Sunnuntain takana on inhimillinen arvovalta. Kysymys ei ole ensisijaisesti päivästä vaan arvovallasta. Me kumarramme sitä arvovaltaa, jonka päivän pyhitämme.
Kysymys on uskosta. Uskommeko mitä on kirjoitettu? Uskommeko, että Jumala, joka käski panna manna-astian lain ja sapattikäskyn viereen todistukseksi hänen huolenpidostaan, kykenee pitämään meistä huolta, kun kieltäydymme tekemästä työtä Herran sapattina? Usko yksin antaa voimaa tehdä sanan mukaan. Ole kuuliainen Jeesukselle. Kun usko voittaa, sapatti tulee vapauden päiväksi.”””
Tämä kirjoitus on mukaeltu Arvo Arasolan kirjoitusten perusteelta. Arvo Arasola oli ”Mies Hengen Virrassa”!!
Sapattia on vietetty aina kristittyjen parissa. Heitä oli keskiaikana valdolaisten joukossa. Skotlannin varhainen kirkko pyhitti lauantain. Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistajista Karlstadt hyväksyi sapatin. Samaan aikaan esiityy Puolassa, Määrissä, Sveitsissä, Hollannissa ja Pohjois-Saksassa uskovia, jotka pyhittivät lauantain, heidän joukossaan mm. Liechtensteinin prinssi. Matihilda Wrede, tunnettu vankien ystävä, pyhitti elämänsä viimeisinä aikoina lauantain lepopäivänä. Baptististien joukossa on sapattia pyhittiviä suuntia ja tunnetuin tänä aikana on seitsemmännen päivän adventistit. Kaikki nämä sapattia pyhittävät liikkeet ja henkilöt ovat evankelisia.
Ihminen pelastuu vain armosta. Hänen ainoa toivonsa on Kristus. Sapatin viettäminen ei ole ansion tavoittelemista. Se on Luojan kunnioittamista. Kristus on kutsunut meidät vapauteeen. Sapatin viettämistä on koetettu leimata orjuudeksi. Kuuliaisuus Jumalaa kohtaan uskossa ei ole orjuutta. Päinvastoin sapatti on vapauden merkki. Sapatti muistuttaa meitä synnin orjuudesta vapautumisesta (5.Moos.5:15). Vain Jumala voi ihmisen vapauttaa. Kristus on suuri vapauttaja. Armo kykenee vapauttamaan synnistä. Sapatti on vapautumisen merkki.
Jotkut vetoavat sapatin hylkäämiseksi Gal.4:10. Ottavatko seitsemättä päivää pyhittävät vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista? Eivät suinkaan. He ottavat vaarin vain Herran sapatista. Mutta muu kristikunta ottaa vaarin päivistä, kuukausista, juhla-ajoista ja vuosista. Kaikki ovat selvillä että kristikunta pyhittää ilman raamatullista käskyä sunnuntaita ja seuraa monia vuosijuhlia ja juhlapäiviä. Kumpaan voidaan Paavalin varoitusta sovelluttaa? Eikö ole outoa, että monista juhlista ja päivistä vaarinottavat kristityt lukevat Gal.4:10 kristityille, jotka eivät niin tee!
Erityisesti on kristilliseen vapauteen vedottu Room. 14:5,6 johdosta. Olettakaamme että tässä puhuttaisiin lepopäiväkysymyksestä. Mitä se osoittaisi? Ei missään tapauksessa sitä, ettei sapattia saisi pitää pyhänä. On kuitenkin ilmeistä, että tässä ei ole olleenkaan kysymys lepopäivästä. Arkkipiispa Kaila sanoo tästä tekstistä: ”Meidän on sen tähden pakko tässä kohdassa ajatella paastopäiviä, joita askeetikot pitivät enemmän tai vähemmän”. Kristityillä on siis vapaus valita päiviä erilaisiin tarkoituksiin, kunhan ei tee niistä käskyjä, mutta lepopäivän on Jumala itse hänelle valinnut. Joka pitää Herran sapatin, ei ole päivien valikoija, mutta eikö Jumalan lepopäivän hylkääminen ole johdattanut monia ihmisiä valitsemaan sapatin tilalle toisen päivän?
Sapattitotuus on erittäin Kristus-keskeistä, koska siinä ihminen joutuu valitsemaan ihmiskäskyn ja Jumalan käskyn välillä. Kysymys ei suinkaan ole vain mielipiteistä vaan uskonkuuliaisuudesta Kristukselle. Jesaja puhuu uuden liiton aikakaudesta sanoessaan autuaaksi niitä jotka sapatin pitävät (Jes.56:1,2). Sapattikäskyn takana on luoja ja hänen arvovaltansa. Sunnuntain takana on inhimillinen arvovalta. Kysymys ei ole ensisijaisesti päivästä vaan arvovallasta. Me kumarramme sitä arvovaltaa, jonka päivän pyhitämme.
Kysymys on uskosta. Uskommeko mitä on kirjoitettu? Uskommeko, että Jumala, joka käski panna manna-astian lain ja sapattikäskyn viereen todistukseksi hänen huolenpidostaan, kykenee pitämään meistä huolta, kun kieltäydymme tekemästä työtä Herran sapattina? Usko yksin antaa voimaa tehdä sanan mukaan. Ole kuuliainen Jeesukselle. Kun usko voittaa, sapatti tulee vapauden päiväksi.”””
Tämä kirjoitus on mukaeltu Arvo Arasolan kirjoitusten perusteelta. Arvo Arasola oli ”Mies Hengen Virrassa”!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
kappalejakoa ettei menisi silmät sikkuraan:)
uudistus vei kappale jaot mennessään, vaikka jottelet, kun painat lähetä onkin teksti toisessa muodossa.
Tapahtuiko tämmöinen hieno uudistus eilen vai toissa päivänä.
Ihan sama minkä päivän ottaa lepopäiväkseen. Tuskimpa Jumala pahakseen laittaa vaikka jokaisen päivän pyhittäisi. Laiskan maineen siitä vain saisi. Joka valitsee, tekee sen Jumalan kunniaksi. Niinhän Paavalikin toteaa.
Pitäkää adventistit lauantainne (saturday), mutta älkää toisia demonisoiko päivien johdosta.
Minun Raamatussani (esim. Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1975) sen alusta aina loppuun asti Jumalalla on erityinen lepopäivä joka on ilmoitettu käskyissä vieläpä "muista" muodossa! Jotta ei voi vedota muistamattomuuteen, mutta ehkäpä kovapäisyyteen, lopullinen tili kun saadaan palkanmaksun yhteydessä Jeesuksen toisessa tulemisessa.
Aivan niin, tuskin kellään uskovaisella on sitä vastaan, että adventtijäännös lepää
lauantaina, kun se ei varsinainen työpäivä muutoinkaan ole.
Oleellisinta mielestäni on se, että ihminen riittävästi erottaa aikaansa Herralle.
Se on loppujen lopuksi lepoa se, ellei aivan lakihenkisyyden vallassa rukoile.
Matt. 6:6
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Tietysti rukouksen hengessä olemme yleisesti, mutta varmasti on hyvä ainakin
yhtenä päivänä viikossa erottautua oikein kunnolla Herran läsnäolon etsimiseen.
Ja semmoinen kiihkeä rukousvartio tai hiljainen kuunteleminen Isän edessä -
se muodostuu varmasti sen päivän kohokohdaksi.
Annetaan Paavalin puhua.
>>9. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?
10. Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.>> Gal.4
>>16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. >> Kol.2
>>5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää. >>
Room.14
Jeesus15: 10. >>Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. >>
Jeesus piti Isänsä käskyt ja lait edestämme ainoana joka siihen pystyi virheettömänä.
Ja tässä tulee Jeesuksen antama henkilökohtainen käsky uuden liiton seurakunnalle, eikä sapatista Jeesus mainitse yhtään mitään.
>>12. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.>> Joh. 15
Tämä toistuu UT:ssa lukemattomia kertoja. Joten saamme iloita uudesta liitosta ja sen lupauksista!!
"Muista pyhittää sapatinpäivä". Siinä se on lyhyesti esitettynä. Paratiisissa annettu luomisen muistoa kunnioittava ja ihmistä siunaava asetus joka sai ihmiskunnan historian aikana lisämerkityksiä kuten vapatutuksen ja lunastuksen muistomerkki.
Sapatin viettäjät ovat vapaita. jonkun muun päivän tilalle ottavat ovat päivien valikoijia ja omavanhurskaudessa rypeviä ihmispoloja jotka eivät usko Jumalaa vaan enemmän ihmistä!
Todelliset kristinuskon sapatin viettäjät olivat vapaita siihen asti kunnes liittyvät adventismiin, sitten alkoi valejuutalaisuuden sapattikahleitten orjuus, josta te tällä palastalla kidutuksissanne purkaatte katkerina paineitanne muihin.
Uskossa vallitsee vapaus ja rauha! Ja hyvä meininki.Tiedättekö sellaisesta mitään?
Useimmista meistä kristityistä käy vuorotöissä ja syö terveellistä monipuolista ravintoa(lihaakin). Sitten tulette te ja kerrotte, kuinka tulee elää.. ja niin kristityltä menee hyvä työpaikka, elanto, perhe hajoaa, sosiaalisesti eristäytyminen muusta maailmasta(Sapatti ja EGW hihhulointi), yksipuolisen ruan haitat, masennusta seuraa ja ei jää jäljelle kuin sapatti intoilu ja vauras kirkko jenkeissä. Sehän tärkeintä kaikesta niinpä..niin..
Iankaikkinen elämäkin, koska: Jotka syövät sianlihaa ja muuta inhoittavaa, sekä hiiriä niistä kaikista tulee loppu sanoo "HERRA".
Portti on ahdas ja tie kaita, kaita, ja harvat ovat ne, jotka sen tien löytävät.
Jokos Utulila on päässyt orjuudesta vapauteen ?
>>Saattaapi mennä
Iankaikkinen elämäkin, koska: Jotka syövät sianlihaa ja muuta inhoittavaa, sekä hiiriä niistä kaikista tulee loppu sanoo "HERRA".
Portti on ahdas ja tie kaita, kaita, ja harvat ovat ne, jotka sen tien löytävät. >>
No, jos se tuosta kiinni on, niin melkoinen laumahan tuonne iankaikkiseen elämään on menossa: kaikki juutalaiset, muslimit ja vegetaristit ainaskin!
Sakarja 14 Herran päivä
1 Jerusalem, Herran päivä on jo lähellä! Sinä päivänä sinut ryöstetään tyhjäksi, ja saalis jaetaan muuriesi sisällä.
2 Minä kokoan kaikki kansat taistelemaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, puolet kaupungin asukkaista viedään vieraaseen maahan. Mutta jäljelle jääneitä ei tuhota.
3 Herra itse lähtee sotaan viholliskansoja vastaan, niin kuin hän on lähtenyt ennenkin vihollisen hyökätessä. [Jes. 42:13]
4 Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.
5 Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. [Aam. 1:1 | Juud. 14]
6 Sinä päivänä ei ole hellettä, ei pakkasta eikä jäätä.
7 Kerran tulee aika -- milloin, sen Herra tietää -- jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. [Ilm. 21:25]
8 Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. [Hes. 47:1; Joel 4:18; Ilm. 22:1]
9 Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan. [Mal. 1:11]
10 Koko maa Jerusalemin ympärillä Gebasta etelään, Rimmoniin saakka, on muuttuva tasangoksi. Mutta Jerusalem kohoaa korkealla, ja siellä asutaan niin kuin ennen. Kaupunki tulee ulottumaan Benjamininportilta entiselle Kulmaportille asti ja Hananelintornilta kuninkaan viininpuristamolle saakka. [Ps. 48:3; Jes. 2:2; Miika 4:1 | Jer. 31:38]
11 Mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Siellä saadaan elää turvassa. [Mal. 3:24]
12 Mutta Herra lyö vitsauksella kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan. Ihmisiltä mätänee ruumis heidän vielä seisoessaan, silmät mätänevät kuopissaan, ja kieli mätänee heidän suuhunsa.
13 Sinä päivänä Herra saattaa heidät täyteen sekasortoon. He käyvät käsiksi toinen toiseensa, nostavat käden toistaan vastaan.
14 Silloin Juuda taistelee Jerusalemin rinnalla, ja ympärillä asuvien kansojen rikkaudet kootaan saaliina yhteen: kultaa, hopeaa ja vaatteita suuret määrät.
15 Sama vitsaus on kohtaava hevosia, muuleja, kameleita ja aaseja, kaikkia eläimiä, jotka ovat noissa leireissä.
16 Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. [Jes. 66:23]
17 Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta. [Jes. 5:6]
18 Jos egyptiläiset eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan.
19 Tämä olkoon rangaistuksena egyptiläisille ja kaikille kansoille, jotka eivät saavu viettämään lehtimajanjuhlaa.
Herran päivä, tuomion päivä, vai mitä?