olen uskovainen evankelisluterilainen. Käyn melko usein helluntailaisten tapahtumissa ja pidän niistä kyllä, mutta ihmettelen sitä jatkuvaa ylistystä. Toki Jumalamme on ylistämisen arvoinen, en mä sitä epäile. On vain jotenkin väsyttävää ylistää aina.
Elämä ei ole pelkkää ylistystä, Jumala on lähellä myös arkena. Esimerkiksi viime kesänä olin juhannuksena konfassa ja koska nuori olen osallistuin melkeinpä vain nuorten ohjelmaan, joka koostui pelkästä ylistyksestä. Kukaan ei puhunut siitä mitä mä oikeasti kaipasin ja tarvitsin, ei siitä nuoresta ihmisestä, jolla on myös kipeitä kohtia elämässään. Sitä en voi helluntailaisuudessa ymmärtää...
Elämä ei ole pelkkää ylistystä, Jumala on lähellä myös arkena. Esimerkiksi viime kesänä olin juhannuksena konfassa ja koska nuori olen osallistuin melkeinpä vain nuorten ohjelmaan, joka koostui pelkästä ylistyksestä. Kukaan ei puhunut siitä mitä mä oikeasti kaipasin ja tarvitsin, ei siitä nuoresta ihmisestä, jolla on myös kipeitä kohtia elämässään. Sitä en voi helluntailaisuudessa ymmärtää...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Varmasti tuo ylistys menee joskus vähän överiksi ja silloin tulee mukaan sielullisuutta. Ei hyvä!
Konferenssissa olisi varmasti hyvä jakaa nuorille myöskin sanan leipää eikä vain olla koko parituntinen tassut pystyssä. Eli rajansa kaikella.
Siunausta sulle!
Meitä ihmisiä kehotetaan Sanassa:"Olkaa hitaat puhumaan,nopeat kuulemaan"...Meissä ihmisissä vain on se vika.me ei jakseta kuunnella,antaa toisen rauhassa ja keskeyttämättä kertoa,mikä mieltä painaa,meillä on pakonomainen tarve osata selittää kaikki asiat...Saatan hyvin ymmärtää,että sinulla todella on avoimia kysymyksiä,vaikeita asioita,joita et osaa/jaksa ratkaista...Tämä voi kuulostaa"lattealta",mutta.Eleonoora...kun tiukalle ottaa...Ainoa kuuntelija,joka myös ymmärtää,jolla ei ole kiire,joka rajattomasti rakastaa sinua,ja tahtoo auttaa on sittenkin Jeesus Mestari...ja siinä missä meidän ihmisten mielipiteet,esm.ongelmiesi tiimoilta vaihtelevat sen mukaan,mistä"tuuli puhaltaa".Jumalan Sana on muuttumato.se pysyy ja kestää...Siunausta,voimia poluillesi,ole rohkea...meillä on HYVÄ ISÄ.
Sinun kannattaisi enemmän tutustua ihmisiin, jos vaikka kävisit Raamattupiirissä taikka jossakin muussa tapahtumassa? Niissä voisi olla helpompaa tutustua toisiin ihmisiin.
Sinun pitäisi varmaankin vain löytää ystäviä jotka ovat uskossa.
Joillakin paikkakunnilla se voi tosiaan olla vaikeampaa se toiseen ihmiseen tutustuminen. Aina kannattaa yrittää. Ihmisiähän me ollaan kaikki.
Jumala on kaiken ylistyksen arvoinen, jopa paljon arvokkaampi kuin meidän vähäisin ylistys.
Itseäni kiusaa myös tämä, sanoisinko muotiilmiö. Olen hellari ja saanut paljon siunaksia ja Jumalan läsnäoloa kokouksissa. Mutta ne eivät ole olleet millään muotoa yhteyksissä ylistyksen määrään.
Uskon, että Jumala haluaa puhua omilleen silloin kun Hän näkee janoavat sydämet ja Pyhän Hengen ilmapiirin. Se ei tule keinotekoisella hokemisella eikä väkisin pumppaamalla.
Tuossa olen kanssasi samaa mieltä :)
Ylistys lähtee sydämestä rukouksen ja kiitoksen kera, itse koen joukkoylistykset vähän vaikeaksi, ainakin kun lauletaan monta kertaa joku lyhyt kappale, sydämeni ei pääse ihan oikeesti ylistämään rauhassa vaan se on ikään kuin pakkopullaa mumpattuna. Kun rukoilemme kokouksissa hiljentyen Herran eteen, silloin saan niistä kaikkein eniten, kuulen ja tunnen herkimmin Jumalan läsnäolon,no joku voi sanoa että olen väärässä, muttä näin koen sen itse.
Ylistän monet kerrat kielin kotona kun ketään ei ole paikalla, tunnen kuinka Pyhän Hengen voima pyyhkii ylitseni, niin että tukka hulmuaa, on ihana kokea Jumalan voimaa omassa hiljaisuudessa.
Aivan! Samoin olen kokenut minäkin. Yksin omaa ylistyshetkeä Herrani kanssa itkien ja välillä iloiten. Sellaista en monestikaan pääse näissä "ylistyskokouksissa" kokemaan.
Usein ehtoollistilaisuudessa koen samoin niin valtavaa Pyhän Hengen läheisyyttä, että on ihan pakahtua kiitokseen Herraa kohtaan.
Siunausta hansulle:)
yksin ollessa ylistys tulee siitä, että on oikeasti kiitollinen, mutta ylistyskokouksiin mennään usein ylistämään sen tunteen vuoksi mikä siitä seuraa.
Ei ylistys tarvi olla tanssia tai laulua kädet koholla. Se voi olla myös syvää kiitollisuutta ja mielenrauhaa. Silloin ainakin on ihan "järjissään" ja oikesti ajattelee eikä mene tunteen mukana.
kipeät asiat elämässäni tuskin ole sen kummempia kuin muillakaan...
ja mitä tulee siihen, että Jeesus ymmärtää parhaiten...tietenkin näin on...mutta joskus on liian väsynyt ylistämään ja tuntuu pahalta jos muut ovat täysin riemuin mukana ja ite ei jaksa ollenkaan. Helluntailesten tilaisuuksissa on paljon vähemmän asioita esim. siitä miten toimia kun elämä potkii pähän, miten silloin ylläpidetään jumala-ihmis-suhdetta. joskus kiinnostaisi kuulla myös raamattuopetusta eikä vain sitä ainaista ylistämistä...
:):):) siunausta!!!
Hei taas.Nyt taisin osata nimen oikein...Sulla on muuten todella kaunis nimi....Sitä piti sanoo,että raamatusta olen saanut käsityksen,että Herran Pyhä Henki voi olla murheellinen.Siellä kerrotaan myös miten:"Jeesus uhrasi rukouksia väkevällä huudolla ja kyynelillä"...Jos itse Jumala on joskus murheellinen, ei minun mielestäni Eleonooran tarvitse"hyppiä riemusta",jos muut niin tekevät...Ole oma itsesi...juuri sellaisena olet Herralle kovin rakas....Siunausta matkaasi.
OOkin tuli mukaan ?
Olen siinä samaa mieltä, että pakotetut, pöntöstä määrätyt ylistämiset jää usein ontoiksi ja teennäisiksi.
Sinuna menisin kyllä jonkun helluntai saarnaajan pakeille juttelemaan, ja rukoilemaan, ehkäpä siellä aukeaisi todellinen syy vastahakoisuuteesi.
Tämä voi kirpaista, mutta oletko varmasti kokokenut aidon uudestisyntymän ihmeen, vaiko vain lapsikasteen armossa taivallat, "minä mato matkamies maan?"
Rukoillen pyydä Herraa antamaan jonkun saarnamiehen nimi, jonka luokse voisit mennä, tai kokouksissa ollessa menisit esille.
Kyllä Herramme Jeesus voi auttaa ihan suoraankin, ellei voisi, niin en tässä Hänestä todistelisi, mutta joskus on sielunhoitajankin apu paikallaan.
Jos nyt suutut, olen varma, että asiani on osunut oikeaan, ellet, niin kaikki on toivottavasti siinämielessä kohdallaan.
PS. Jos nyt "Harri" vääntää tähän väliin jotain katkeruuksiansa, niin älä anna sen häiritä, hänestä nyt vaan on tullut varsinainen riesa.
Aivan, sitä minäkin ihmettelen. Lisäksi usein näissä "ylistyshetkissä" törmää niin hirveään tekopyhään fiilistelyyn ja esittämiseen, että ihan hirvittää :/
Heippa.Antaa niitten toisten fiilistellä...sinä olet oma itsesi,ja rehellinen itsellesi...Siunausta poluillesi
Kertomalla miten hyvä Jeesus on, ihan puhumalla ! noin spontaanisti, silloin se on parasta, kun siltä tuntuu, tärkeintä on aitous !