Kun päivänpolitiikka ei anna eväitä mielenkiintoon, palaan erääseen ”ikuisuusasiaan” tällä saitilla. Liittyyhän sekin tosin siihen, miten päivänpolitiikkaa täällä usein tulkitaan, keitä kiitetään, keitä moititaan, miten aiheellisesti tai miten aiheettomasti.
Edellisen avaukseni loppukevennykseksi nostin erään sananvaihdon. Kyseessä oli kuvaaja, jonka ”oivallisen tulkinnan” olemme nähneet kymmeniä kertoja:
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Meille on tulkittu tuota kuvaajaa niin, että Ahon hallitus nosti Suomen lamasta, johon Holkerin hallitus Koiviston tuella oli sen suistanut. Tulkitsijalla on selkeä näkemys sekä syyllisistä että ansioituneista. Minä sen sijaan päättelen, että syyllisiä kuten ansioituneitakin kehitykseen ovat olleet enemmän muut tahot kuin hallituksemme. Ja kun osaan sentään prosenttilaskua ja hieman muutakin matematiikkaa, niin tulkitsen myös tuon käyrän toisin kuin hän, joka tulkinnoillaan on meitä hauskuttanut. En tietenkään ole mikään taloustieteilijä, mutta armeijan koulujen ja käytännön kokemuksen sekä Kiinteistöalan koulutuskeskuksen antaman isännöitsijäkoulutuksen ja toistakymmentä vuotta melkoista budjettia pyörittäneen kokemuksella koetan selittää asiaa:
Kuvaaja osoittaa bruttokansantuotteemme nousseen Ahon hallituskautena, eli vuodesta 1991 vuoteen 1995 n. 10 %. Mutta se ei todellakaan ole sama summa euroina kuin oli sen 10 % pudotus vuodesta 1988 vuoteen 1991. Ei lähellekään sitä, sillä vuoden 1988 lähtötaso oli hyvin paljon vuoden 1991 lähtötasoa korkeampi.
Seuraava kuvaaja kertoo kokonaistuotannon määrästä Suomessa euromääräisenä:
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp01.html
Kokonaistuotannon määrä oli Ahon hallituksen aloittaessa 1991 n. 27, 5 mrd euroa, loppuvuodesta 1992 se oli n. 24 mrd euroa ja hallituksen lopettaessa 1995 n. 27 mrd euroa. Eli hallitus ei päässyt edes aivan sille tasolle, josta se oli päässyt aloittamaan.
Mutta Lipposen I hallituksen lopettaessa 1999 kokonaistuotanto oli noussut 31 mrd:iin euroon (kasvua 4 mrdia) ja Lipposen II hallituksen lopettaessa 2003 kokonaistuotantomme määrä oli n. 35 mrd euroa, eli kasvu oli edelleen jatkunut. Se tosin jatkui vielä Vanhasen I hallituksen aikanakin niin, että alkuvuodesta 2007 rikoimme kasvussa 40 mrd:n rajan, ja huipun, lähes 42 mrd saavutimme tämän hallituksen ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeen on tultu alaspäin, eikä vielä tiedetä, miten alas mennään.
Mutta kokonaistuotannonkin määrä on vain yksi mittari monia muita talouden kehitystä ja elämisen tasoa mittaavien joukossa. Työttömyys putosi vuoden 1996 n.16%:sta yhtäjaksoisesti vuoden 2008 n. 6 %:iin:
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp08.html
Työllisyys on tietysti tärkeä kokonaistuotannon kasvattajana ja vaikuttaa paljoon muuhunkin.
Seuraava kuvaaja kertoo yksityisen kulutuksen määrästä ja kotitalouksien reaalisesta ostovoimasta.
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/c01a.gif
”Oivallisesti” tulkittuna näyttäisi siltä, että vuosi 1994 olisi ollut kaikkein paras. Mutta tuokin kuvaaja ilmoittaa prosentuaalista muutosta edelliseen jaksoon verrattuna, ja silloin suurikin prosentuaalinen nousu (vuonna 1994 n. 11 %) ei ole kovin suuri euroissa. Toisaalta vuodesta 1988 vuoteen 1993 jatkunut pudotus on euroissa hirvittävän suuri.
Kokonaiskuvaa paremmin saadakseen kannattaa katsella myös eräitä muita kuvaajia, kuten esim. tavaraviennin ja –tuonnin arvoa:
http://www.ek.fi/ek_suomeksi/suhdannekuvat/liitetiedostot/pdf/vitu1.pdf
Kannattaa katsoa myös vaihtotaseen kehitys, ja huomata, että sitäkin kuvataan tässä prosentteina bruttokansantuotteesta, ei euromääräisenä:
http://www.etla.fi/suhdanne/Png/y01c.png
Vielä yksi kuvaaja, bruttokansantuotteen muutokset, jälleen muutokset prosentuaalisina. Se osoittaa, että bruttokansantuotteemme putosi rajusti vuosina 1989 vuoteen 1991, ja teki kuvaajalla lähes yhtä korkean nousun 1991-95, mutta vuoden 1991 lähtötason mataluuden huomioon ottaen nousu ei vielä silloin johtanut lähellekään vuoden 1989 euromääräistä tasoa.
http://www.etla.fi/suhdanne/ske.html
Kuvaajilla esitetään kyllä asioita ihan oikein, mutta se on eri asia, ovatko vastakkain asetetut rinnastukset asioihin tosiasiallisesti vaikuttavia. Esim. taloudessamme tapahtuneen kehityksen hyvyydelle tai huonoudelle ansioita tai syitä on jossain muualla paljon enemmän kuin hallituksellamme. Niinpä leukailuni kesäisen jäätelönkulutuksen ja hukkumiskuolemien yhteydestä ( ed. avaukseni lopussa) on aiheellinen, sillä niillä on selvä korrelaatio, joka voidaan kuvaajalla osoittaa.
Edellisen avaukseni loppukevennykseksi nostin erään sananvaihdon. Kyseessä oli kuvaaja, jonka ”oivallisen tulkinnan” olemme nähneet kymmeniä kertoja:
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
Meille on tulkittu tuota kuvaajaa niin, että Ahon hallitus nosti Suomen lamasta, johon Holkerin hallitus Koiviston tuella oli sen suistanut. Tulkitsijalla on selkeä näkemys sekä syyllisistä että ansioituneista. Minä sen sijaan päättelen, että syyllisiä kuten ansioituneitakin kehitykseen ovat olleet enemmän muut tahot kuin hallituksemme. Ja kun osaan sentään prosenttilaskua ja hieman muutakin matematiikkaa, niin tulkitsen myös tuon käyrän toisin kuin hän, joka tulkinnoillaan on meitä hauskuttanut. En tietenkään ole mikään taloustieteilijä, mutta armeijan koulujen ja käytännön kokemuksen sekä Kiinteistöalan koulutuskeskuksen antaman isännöitsijäkoulutuksen ja toistakymmentä vuotta melkoista budjettia pyörittäneen kokemuksella koetan selittää asiaa:
Kuvaaja osoittaa bruttokansantuotteemme nousseen Ahon hallituskautena, eli vuodesta 1991 vuoteen 1995 n. 10 %. Mutta se ei todellakaan ole sama summa euroina kuin oli sen 10 % pudotus vuodesta 1988 vuoteen 1991. Ei lähellekään sitä, sillä vuoden 1988 lähtötaso oli hyvin paljon vuoden 1991 lähtötasoa korkeampi.
Seuraava kuvaaja kertoo kokonaistuotannon määrästä Suomessa euromääräisenä:
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp01.html
Kokonaistuotannon määrä oli Ahon hallituksen aloittaessa 1991 n. 27, 5 mrd euroa, loppuvuodesta 1992 se oli n. 24 mrd euroa ja hallituksen lopettaessa 1995 n. 27 mrd euroa. Eli hallitus ei päässyt edes aivan sille tasolle, josta se oli päässyt aloittamaan.
Mutta Lipposen I hallituksen lopettaessa 1999 kokonaistuotanto oli noussut 31 mrd:iin euroon (kasvua 4 mrdia) ja Lipposen II hallituksen lopettaessa 2003 kokonaistuotantomme määrä oli n. 35 mrd euroa, eli kasvu oli edelleen jatkunut. Se tosin jatkui vielä Vanhasen I hallituksen aikanakin niin, että alkuvuodesta 2007 rikoimme kasvussa 40 mrd:n rajan, ja huipun, lähes 42 mrd saavutimme tämän hallituksen ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeen on tultu alaspäin, eikä vielä tiedetä, miten alas mennään.
Mutta kokonaistuotannonkin määrä on vain yksi mittari monia muita talouden kehitystä ja elämisen tasoa mittaavien joukossa. Työttömyys putosi vuoden 1996 n.16%:sta yhtäjaksoisesti vuoden 2008 n. 6 %:iin:
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp08.html
Työllisyys on tietysti tärkeä kokonaistuotannon kasvattajana ja vaikuttaa paljoon muuhunkin.
Seuraava kuvaaja kertoo yksityisen kulutuksen määrästä ja kotitalouksien reaalisesta ostovoimasta.
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/c01a.gif
”Oivallisesti” tulkittuna näyttäisi siltä, että vuosi 1994 olisi ollut kaikkein paras. Mutta tuokin kuvaaja ilmoittaa prosentuaalista muutosta edelliseen jaksoon verrattuna, ja silloin suurikin prosentuaalinen nousu (vuonna 1994 n. 11 %) ei ole kovin suuri euroissa. Toisaalta vuodesta 1988 vuoteen 1993 jatkunut pudotus on euroissa hirvittävän suuri.
Kokonaiskuvaa paremmin saadakseen kannattaa katsella myös eräitä muita kuvaajia, kuten esim. tavaraviennin ja –tuonnin arvoa:
http://www.ek.fi/ek_suomeksi/suhdannekuvat/liitetiedostot/pdf/vitu1.pdf
Kannattaa katsoa myös vaihtotaseen kehitys, ja huomata, että sitäkin kuvataan tässä prosentteina bruttokansantuotteesta, ei euromääräisenä:
http://www.etla.fi/suhdanne/Png/y01c.png
Vielä yksi kuvaaja, bruttokansantuotteen muutokset, jälleen muutokset prosentuaalisina. Se osoittaa, että bruttokansantuotteemme putosi rajusti vuosina 1989 vuoteen 1991, ja teki kuvaajalla lähes yhtä korkean nousun 1991-95, mutta vuoden 1991 lähtötason mataluuden huomioon ottaen nousu ei vielä silloin johtanut lähellekään vuoden 1989 euromääräistä tasoa.
http://www.etla.fi/suhdanne/ske.html
Kuvaajilla esitetään kyllä asioita ihan oikein, mutta se on eri asia, ovatko vastakkain asetetut rinnastukset asioihin tosiasiallisesti vaikuttavia. Esim. taloudessamme tapahtuneen kehityksen hyvyydelle tai huonoudelle ansioita tai syitä on jossain muualla paljon enemmän kuin hallituksellamme. Niinpä leukailuni kesäisen jäätelönkulutuksen ja hukkumiskuolemien yhteydestä ( ed. avaukseni lopussa) on aiheellinen, sillä niillä on selvä korrelaatio, joka voidaan kuvaajalla osoittaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
…tässä vielä yksiselitteistä numeraalista, euromääräistä tietoa bruttokansantuotteemme kehityksestä vuosilta 1975-2008.
http://www.stat.fi/til/vtp/2008/vtp_2008_2009-02-27_tau_001_fi.html
Siitä on luettavissa, että bruttokansantuotteemme vuoden 2000 arvoihin muunnettuna vuonna 1990 oli 108 558 miljoonaa euroa, oli vuonna 1991 eli Ahon hallituksen ensimmäisenä vuonna 101 780 miljoonaa euroa ja putosi alimmilleen vuonna 1992, jolloin se oli 97 978 miljoonaa euroa, ja oli vuonna 1994 eli Ahon hallituksen viimeisenä täytenä vuonna 100 545 miljoonaa euroa. Ei siis päässyt tasolle, jolla se oli Ahon hallituksen ensimmäisenä vuonna.
Mutta Lipposen I hallituksen viimeisenä vuonna 1999 se oli jo 125 835 miljoonaa euroa, ja Lipposen II hallituksen päätösvuonna 2003 jo 140 407 miljoonaa euroa. Eli oli Lipposen hallitusten aikana noussut reaaliarvoltaan 39 862 miljoonaa euroa, eli 39,6 % lähtötasostaan. Luvut ovat siis reaaliarvoisia, vuoden 2000 arvoon muutettuja.
Mutta eihän noita hallituksia, enempää Holkerin, Ahon kuin Lipposenkaan voida yksin pitää syyllisinä tai ansioituneina tapahtuneeseen kehitykseen. Kyllä kehityksen syyt ovat syvemmällä, valtaosin aivan riippumattomia noiden hallitusten tekemisistä, sillä useinhan ne ovat vain reagoineet muuhun kehitykseen. Toki siinä jotkut hallitukset ja niitä johtaneet poliitikot ovat olleet taitavampia, kuin toiset.
Mielestäni Lipponen oli Holkeria ja Ahoa taitavampi, eikä Vanhanenkaan näy nousevan Ahoa paremmaksi. Holkerin sinipunahallitus teki jälkeenpäin arvioiden kiistattomia talouspoliittisia virheitä, mm. siinä, että antoi pankeille liian vapaat kädet ruveta ”myymään rahaa” ilman varmoja vakuuksia, josta paljolti johtui eräiden pankkien kaatuminen veronmaksajien nostettaviksi. Mutta suurimmat syyt olivat kansainvälisessä taantumassa – kuten tässäkin lamassa – ja meillä laman teki muuta läntistä maailmaa pahemmaksi Neuvostoliiton romahtaminen. Niin siksi, että taloutemme oli sidottu aivan liiaksi tuohon hirvitykseen. Jos siihen pitäisi nimetä syylliseksi vain yksi ihminen ja yksi puolue, sanoisin Kekkonen ja kepu.
Mutta syyllisiä ovat monet muutkin poliitikkomme ja valtapuolueemme, niistä demarit kepun jälkeen toiseksi eniten ja lopulta jopa kokoomuskin. Tosin tuo kaikki johtui paljolti siitä, että Suomessa ei ollut mahdollista päästä politiikassa minkäänlaisiin asemiin ilman Kekkosen suosiota, jolla puolestaan oli tukenaan Neuvostoliiton suosio.
Että se siitä eräästä ”oivallisesta tulkinnasta”, miten Ahon hallitus nosti maamme jaloilleen Holkerin sinipuna jäljiltä. Yhtä hyvin perustelluksi on osoittautumassa myös se ”oivallisen oraakkelin” ennustus, että ”tällä kertaa lama ei tule meitä vavistelemaan, sillä maassa onkin nyt kepujohtoinen hallitus” ;)
Eläköön sosialismi!
Toveri vanha-kapi on oikeassa syyllistäessään Urho Kekkosta ja kepua Suomen huonosta tilasta. Samaan aikaan kun ystävämme Neuvostoliitossa saivat nauttia maailman korkeimmasta elintasosta täällä Kekkosen ja kepulaisten hallinnoimassa Suomessa kaikki meni hyvin huonosti. Työttömyys ja köyhyys kurjistivat suomalaisia, yhteiskuntarauha rikkoutui, josta Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia on erinomainen kuvaus, vastaavia tapahtumia oli jokaisessa kepulaisten hallinnoimassa kylässä. Suomalaiset kävivät ryyppäämässä Leningradissa ja pilasivat lopullisesti Suomen maineen. Venäläiset sen sijaan olivat kohteliaita näitä jurrissa örveltäviä suomalaisia kohtaan, sivistyskansaa kun ovat.
Suomen kaikkein aikojen lahjakkain poliitikko, miehisyyden puijon torni, ajatusten kallavesi, arvoisa toverimme Paavo Lipponen sen sijaan yritti rakentaa Suomeen proletariaatin diktatuuria, jossa kansaa edustaa diktaattorin valtuuksin isä kuutamoinen, toveri Paavo Lipponen. Kepulaiset olivat tässäkin vastaan, erityisesti Mauri Pekkarinen oli taantumuksellisista kepulaisista eniten äänessä typeryyksiään laukomassa. Ei ihme, että suuri johtajamme, toveri Paavo Lipposen naama oli usein aatteemme värinen oikeutetusta suuttumuksesta. Vihaamme siksi kollektiivisesti Mauri Pekkarista.
Esko Ahon hallitus on sodanjälkeisistä hallituksista kaikkein huonoin. Historiallinen hetki saada suomeen edistyksellinen sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä ei toteutunut, koska kapitalisteja tuettiin meidän työläisten rahoilla, pankkien ei annettu kaatua. Paljon parempi olisi ollut, että pankkijärjestelmä ja samalla talous olisi kaatunut, jolloin me vallankumouksen uljaat ritarit olisimme ottaneet vallan käsiimme. Eläisimme nyt ultrademokratiassa ja olisimme lähes yhtä onnellisia kuin toverimme Pohjois-Koreassa, Zimbabwessa ja Vietnamissa ovat. Kepulaisia ei enää olisi, eikä kukaan heitä kaipaisi. Ylistetty punakaartin ylipäällikkö, tovereista uljain Paavo Lipponen pitäisi meistä kaikista (paitsi ei kepulaisista) hyvää huolta. Ah kuinka ihanaa elomme oiskaan!!!
.. taitaa olla sinunkin mielestä Kokoomusjohtoinen vaikka et sitä uskalla tunnustaa koska satuit äänestämään Kokoomusta.
Ainakin sinä kirjoittelit jo hallituksen alkuvaiheessa kun ministeri nimitykset oli päätetty ,että kepu sai vain apuministeri salkkuja voiko niillä apuministereillä johtaa hallitusta ???
Joka tapauksessa näyttää siltä, että kapitalismin pukinsorkka on jokaisen laman takana. Tarkoitan tässä jotakin poikkeuksellista pukinsorkkaa. Sinänsähän kapitalismi on ikuisuuskriisissä, mutta aina ajoittain kapitalismi syöksyy suorastaan kuilun partaalle. Edellisessä lamassa suuri syy oli rahamarkkinoiden pölhö avaaminen, niin sanottu hallittu rakennemuutos, viimeisimmässä taas sokean pässin kaltainen politiikka seurata USA:ta paremmin kuin USA itse. Toisin sanoen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota vaihtoehtoisiin talouspoliittisiin strategioihin eikä tyytyä pelkäksi ajopuuksi, johon olotilaan näyttää olevan suorastaan historiallinen rasite. Tätä nykyäkin hallitus seisoo lähes tumput suorina ja taivastelee aitoon lintulautatyyliin. Kukaan ei edes tiedä, missä mennään.
…silloin, jos sillä on rajoittamaton valta olla kapitalismia puhtaimmillaan. Silloin määrätään meitä kaikkia koskevista asioista ”euro ja ääni” –periaatteella. Tiedämme historiasta, miten kauheaa oli kapitalismi teollistuvassa Euroopassakin vielä hieman runsas sata vuotta sitten. Kapitalistille ihminen oli vain tuotantoväline, ja sellaisen vähempiarvoinen kuin hänen koneensa, joita hoidettiin ja huollettiin hyvin, mutta ihminen näännytettiin työllä ilman työaikarajoituksia, ilman lomia, nälkäpalkoilla ilman kunnollisia elämisen edellytyksiä edes asumisen ja terveydenhuollon suhteen.
Sellainen kapitalismi synnytti sosialismin, jota saamme kiittää paljosta siitä hyvästä, jota nykyisin pidämme meille itsestään selvästi kuuluvana. Mutta sosialismi löi yli molemmista päistään niin, että niin kommunismissa kuin kansallissosialismissa ihminen oli jopa arvottomampi kuin kapitalismissa, ja niissä kummassakin yllettiin vielä paljon hirveimpiin tekoihin.
Sanoisin, että nykyisin ei enää missään länsimaissa ole sellaista kapitalismia, joka voisi toimia hillitsemättömänä. Vapaa markkinatalous ei ole sellaista kapitalismia, eikä sekään ole täysin vapaata, vaan kyllä sitä säännellään, jossain enemmän, jossain vähemmän. Esim. meillä porvaripuolueetkin ovat sitä mieltä, että sääntelyä tarvitaan. Porvaripuolueet niin meillä kuin muualla ovat omaksuneet omaan käyttöönsä paljon sellaista, joka alkuaan oli vain sosialistien ohjelmissa ja tavoitteissa, ja jonka porvarit silloin jyrkästi torjuivat.
Kukahan sanoikaan – olikohan Kalevi Sorsa – että jos vuosisadan alkupuolen sosialidemokraattinen poliitikko näkisi nyky-Suomen, hän ilahtuisi, että hänen tavoitteensa ovat toteutuneet, meillä eletään sosialismissa. Sosialismia hyvin vahvasti on myös päähallituspuolueen kepun tärkeimmissä tavoitteissa, joihin kuuluvat mittavat varojen siirrot rikkaammilta alueilta köyhemmille ja tietenkin maatalouden tukeminen, joka on summissaan aivan eri suuruusluokkaa kuin minkään muun yhteiskuntamme toiminnan saama tuki.
Yhdyn kyllä paljolti näkemyksiisi, joita esität edellisen kuten tämänkin laman syvimmistä syistä, ja jotain samaa toin itsekin ohimennen esille.
Lieneekö vain sattumaa, kohtalon ironiaa, että meillä on ryvetty lamassa porvarihallituksen johtaessa maata? En nyt kuitenkaan syyttäisi Ahon enempää kuin nykyistäkään hallitusta varsinaisista laman syistä, joskin ainakaan Ahon hallitus ei pystynyt nostamaan maata lamasta – johon oltiin jo lujaa vauhtia menossa Holkerin hallituksen aikana, ei toki yksin sen syystä, vaikkakin se väärillä toimillaan vauhtia lisäsi. Tuskinpa tämäkään hallitus pystyy meitä lamasta nostamaan, ja suuri urakka jää vielä seuraavallekin hallitukselle mm. tämän hallituksen tekemien velkojen maksamisessa. .
Sikäli esitän kritiikkiä rinnastukseen, jonka mukaan sosialistit ja kansallissosialistit kuuluisivat jotenkin samaan ryhmään. Nähdäkseni kansallissosialisteilla oli lähes sisäänrakentunut viha kommunisteja kohtaan. Miksi esimerkiksi Hitler olisi hyökännyt Venäjälle, jos kommunistit olisivat olleet aateveljiä?
"Kansallissosialismin käytännön toimet tähtäsivät liikkeen valtaanpääsyn jälkeen ensisijaisesti Saksan alueelliseen laajentumiseen. Tämä jo sinällään merkitsi sitä, ettei mm. sosialistisia aatteita voitu ryhtyä toteuttamaan, koska teollisuuden ja liike-elämän kannatus oli tarpeellinen sotavarustelujen kannalta. Yleensä kansallissosialistien käytännön politiikalle oli luonteenomaista mahdollisimman laajan kannatuksen hankkiminen puolueen ohjelmissa määritellyissä tavoitteista välittämättä."
Suomalaisen politiikan helmasynti on elitistisyys. Eduskunta on väärällään korkeasti oppinutta väkeä, joka tuskin tietää, miten päin esimerkiksi vasaraksi nimitetty työkalu pidetään kädessä. Samoin eduskuntaan tulvii aina vain enemmän erilaista kukkahattutätiä, joiden edut sitten ohittavat tavallisen ihmisen edut.
Sitten on joukko populaa, jonka etuja ei aja kukaan. Tämä joukko voi olla aivan korkeastikoulutettukin, mutta tältä joukolta puuttuu suosittelijat ja yhteiskunnallinen hyväveliverkosto.
Lainsäädäntö on aivan liikaa rähmällään talouselämän edessä, kuten vaalirahakohukin jo kertoo. Joku kummallinen ajatushirviö kummittelee suomalaisessa politiikassa. Tämän ajatushirviön mukaan talous olisi yhteiskunnallisen hyvinvoinnin elinehto ja siksi nimenomaan talouselämää pitäisi suosia päätöksenteossa. Nyt on vain niin, että tämä suosiminen itse asiassa tuhoaa talouden ja sitä kautta koko yhteiskunnan esimerkiksi hävittämällä kaiken osaamisen, kun työvoiman poispotkimisesta on tehty kansallishuvi. Monet muutkin poliittiset päätökset eivät ole mitään muuta kuin rahavallan sanelua.
Taloudellinen asiantuntemus on vuosikymmeniä lähtenyt samasta päästä siitä riippumatta, kuka on ollut hallitusvastuussa tai mikä on ollut eduskunnan kokoonpano. Tavallinen edustaja tai ministeri ei välttämättä tiedä taloudesta tuon taivaallista, kuten tämänhetkinen lamakin on osoittanut. Huuli pyöreänä, tumput suorana ja silmät teevateina vain taivastellaan ja katsotaan, mikä tipahtaa seuraavaksi.
tuommoinen korrelaatio! Kuluta aikaa miten tahansa muuten niin se menee paremmin "totteen".
…avaukseni oli liian vaikeasti kommentoitava monille. Mutta kun muutama on kyvyttömyyttään paeten syyttänyt minua kepu- ja kekkoskaunaamisesta, niin siihen vielä puutun:
En kaunaa kepua, vaan suhtaudun siihen vain järkiperäisesti Suomen ja suomalaisten tärkeiksi näkemieni asioiden kannalta, ja rehellisenä ihmisenä myös avoimesti kerron käsitykseni.
Sama pätee näkemyksistäni Kekkoseen, hänen toimintaansa, sen motiiveihin ja vaikutukseen maallemme ja kansallemme. Siitä olen puhunut paljon mm. Kekkos-tutkielmassani. En nyt palaa siihen, vaan kevennän illan lopuksi lyhennetyillä pätkillä eräistä aikaisemmista esityksistäni:
- - -
Hägglund muistelmissaan Kekkosen pojista:
Hägglundin ollessa tutkijaprofessorina Harvardissa 1980-luvun alussa siellä vieraili Saksan Vatikaanin lähettiläs. Hän kysyi Hägglundilta:
”Onko totta, että Vatikaaniin akkreditoitu Suomen Itävallan lähettiläs Jussi Mäkinen on presidentti Kekkosen avioton poika, kun hän on aina humalassa”. ”Mitähän tuohon vastaisin, ajattelin” sanoo Hägglund, mutta samassa Belgian entinen Puolan lähettiläs ehätti sanomaan: ”Kyllä hän varmaan on, sillä Suomen Puolan lähettiläs on Kekkosen poika, ja hänkin on aina humalassa”.
Puolan lähettiläänä oli tuolloin Urkin aviollinen poika Taneli.
En tiedä, oliko tuo tamperelaisen teollisuusmiehen poika Jussi Mäkinen Kekkosen siittämä, kuten yleisesti kerrottiin (sanottiin, että tuo tamperelainen teollisuusmies, Kekkosen ystävä, olisi adoptoinut Jussin Kekkosen kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti).
Kovin suurta vastuuta Urkki Jussista kuitenkin tunsi. Hän sai pysyä diplomatian korkeimmilla paikoilla aina ennenaikaiseen kuolemaansa saakka, vaikka oli paitsi täysi alkoholisti myös tunnettu homoseksualisti, joka toi diplomaattikutsuillekin mukanaan ”poikamorsiamiaan”, joiden kanssa käyttäytyi erittäin suurta paheksuntaa herättävästi.
Itävallan silloinen liittopresidentti (onkohan titteli oikea) Bruno Kreisky Suomessa vieraillessaan totesikin, että ”on miellyttävää tietää, että Suomessa Itävaltaa pidetään niin vapaamielisenä maana, että olette voineet lähettää meille suurlähettilääksi mr. Mäkisen!”.
Ja taas pelkkää Faktatietoa, palstalle, voi että tuo sanonta Faktatieto, sopii hyvin näihin Jompen avauksiin. Nythän on kuitenkin niin, että eivät nuo reppanakepulit viitsi lukea noinkin "tieteellisiä," ja numeroihin perustuvia avauksia, minä taas ymmärrän hyvin, kun tuo Oiva niitä "käppyröitään" on niin altis esittelemään, että sinun oli pakko vähän asioita selventää.
Minulle kyllä nuo Kekkosen Syrjähyppypojat olivat uutta, tiedän kyllä, että Kekkosellahan oli sen Tiplomaatin vaimo, vakituisena vuoteenlämmittäjänä, no eihän siinäkään mitään pahaa ole, "Kirottu joka ei Kiimaista auta", senhän sanoo jo isokirjakin.
Kyllä Kekkosta on kunnioitettava kovana panomiehenä, Kekkonenhan pani "Pelillä kun pelillä, ja kelillä kun kelillä," kuten sanonta käy, ja oikeat panomiehet ovat aina saaneet minun varauksettoman kunnioitukseni, kyllä näin on näreet.
homostelijat taas tuulta purjeisiinsa, haluan kuitenkin huomauttaa, tarkoitin "oikeilla panomiehillä" Hoteroseksuaalisia , panomiehiä, en Homomiehiä.
Televisiossa muuten aamulla kerrottiin, että Homot tuolla maaseudulla ovat hyvin ahdistuneita, sieltä alkaa Pankonpojilta panokaverit kaikota asutuskeskuksiin, valitan heidän tylyä kohtaloaan. Mutta onhan siellä vielä se Yliviskan Sonnimies, että ei kai he kuitenkaan "kiimaansa" kuole.
Eli "se on moro", sanoo tamperelainen (vaikka niin ei kyllä sano eräs minulle läheinen ihminen, joka on asunut yli 30 vuotta Tampereella)!
Niin on kuin sanot, eli liian vaikea tuo avaukseni ja sen välitön jatko varmasti ovat vastattavaksi noille kepulaisille, jotka minulle eniten vastailevat - kaikki siinä esitetty menee heiltä ns. "yli lipan". Mutta niinhän tosin menee mikä tahansa muukin, jossa on asiatietoja tai ajattelua vaativaa. Eikä se silti estä heitä vastailemasta, jopa kirjoitustani lukematta, minkä he usein ilmoittatkin. No, eiväthän he yleensä edes yritä puhua siitä esille ottamastani asiasta, vaan rupeavat puhumaan vain minusta. Ja puhuvat siinäkin vastoin hyvin tuntemaansa totuutta, sillä tietäväthän he minusta yhtä ja toista, kun toisaalta olen heidän mielestään kertonut itsestäni liikaakin!
On se varsin omituista sakkia! Mutta en jää nyt pitemmäksi aikaa tuotakaan pohtimaan, sillä on tullut oikein nätti päivä eikä liian helteinen, ja kun huomiseksi on luvassa taas kosteampaa, niin lähden nyt patikoimaan Nuuksion korpiin sienikorin kanssa!
Holkerin, Ahon ja Lipposen hallitukset ovat ollutta ja mennyttä. Onneksi. Lipponen oli öykkäri jota kait kukaan ei kaipaa. Aho pääsi huipulle liian nuorena ja oli kuin kukkopoika, Holkeri taas Koiviston vastaiskuna Väyrysen kassakaappisopimukselle.
Nyt meillä on hallitus joka on tehnyt sosiaalisempaa, vai pitäisikö sano sosiaalidemokraattisempaa, politiikkaa kuin mikään noista edellä mainittujen pääministerien hallituksista. Nyt on velkaelvytetty, lisätty julkisia investointeja, tuettu ostovoimaa ja kaikin toimin koetettu ylläpitää työllisyyttä. Siis sitä mitä sosiaalidemokraatit peräänkuuluttivat Ahon hallitukselta edellisen laman oloissa.
Mutta, mutta
Nyt sosiaalidemokraatit huutavatkin kehiin kepulaista politiikkaa. Siis rahan jakamista kunnille. Noiden onnettomien maaseutupitäjien rakenteiden ylläpitämistä verovaroin. Jutta Urpiainen, vai mikä sen kimittävän demariblondin nimi onkaan, huutaa naama punaisena lisärahaa maakuntiin.
Miten sinä, tuollaisen kepupolitiikan, ja nyt siis demaripolitiikan, suurimpiin vastustajiin kuuluvana, miten sinä suhtaudut SDP:n linjauksiin. Siihen , että menestyvien alueiden, kuten Helsigin ja muiden taloutemme vetureiden, vaurautta nyt tasattaisiin kaikille kunnille, niille kepuvetoisillekin.
PS Vaikka sinun mielenkiintosi puoluerahoituskeskusteluun lopahti kun alettiin puhua myös ay-liikkeen rahoista, niin voisit kommentoida A-studiossa oikeusminiterimme esittämää. Siis sitä, kuinka suuren ongelman edessä olemme kun verovaroin tuettuja jäsenmaksuja on käytetty tiettyjen puolueiden toiminnan rahoittamiseen. Vai onko sinulle liian vaikeaa arvioida punikkien toimia?
…kirjoitti joku kerran täällä. Niin ovat menneitä nuo mainitsemasi hallituksetkin, mutta Lipposen hallituksen tekemiset kantoivat hyvää hedelmää viime vuoteen saakka. Nyt nekin ovat mennyttä. Lipponen ei ollut pääministerinä öykkäri, sellainen ei olisi menestynyt niin heterogeenisten hallitusten – enimmillään muistaakseni viiden puolueen edustajista ja muutamasta asiantuntijaministeristä koostuvien – johtajana. Määrätietoinen ja voimakastahtoinen Lipponen kyllä pääministerinä oli, siinä melkoinen vastakohta nykyiselle pääministerille.
Kovin näet valikoivasti nykyisen hallituksen toimet. Olkoonpa se velkaelvytyskin mitä tahansa poliittista suuntausta, on muistettava, että sen velan joutuvat seuraavat hallitukset – viime kädessä me kansalaiset – maksamaan, joten ei siitä voi hallitusta vain kehua.
Vastustan jyrkästi rahojen kärräämistä kehityskelvottomien alueiden lahojen rakenteiden pönkittämiseen, jotta ihmiset eivät sieltä karkaisi parempiin oloihin ja kepu saisi pitää vaalikarjansa. Ne rahat voitaisiin käyttää paljon enemmän kaikkia suomalaisia hyödyttävästi siellä, mistä ne pois kupataan. Olen puhunut asiasta niin paljon, että jokainen kirjoituksiani lukenut tietää kantani siihen; se on hyvin tuomitseva, lyötäköön siihen mikä tahansa puoluepoliittinen leima. Kepulaista politiikkaa se kuitenkin todellisuudessa on.
Mielenkiintoni lopahtaminen puoluerahoituskeskusteluun ei taatusti johdu siitä, että ammattiliittojen osoitettiin tukeneen vasemmistopuolueita; niin tajusin tapahtuneen ilman noita puheitakin, ja ymmärrän sen hyvin; tietysti ammattiliitot tukevat mieluiten niitä puolueita, joiden näkevät halukkaimmin ja parhaiten tukevan niitä ja edistävän heidän jäsentensä etuja. Kuten esim. ovat ajatelleet kokoomuksen kummisedät Björn Wahlroos, Peter Fagernäs, Heikki Tavela, Antti Piippo ja monet muut yritysjohtajat. Mielenkiintoni keskusteluun lopahti siksi, että sama paskanjauhanta asian ympäriltä jatkui ja jatkui…
Minulla ei ole vaikeauksia arvioida punikkien toimia, kun historian harrastajana ne hyvin tunnen. Myös tiedän, että punikit ovat lähes sadan vuoden takaista historiaa, Vanhana sotilaana ja isänmaallisena suomalaisena noudatan kunnioitetun marsalkkamme talvella 1940 antamaa kehotusta, että punikeista ei saa enää puhua, kun yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta kaikki sotilaamme ja kansalaisemme ovat osoittautuneet vain suomalaisiksi.
Yksi neuvo lopuksi: jaa jatkossa kirjoituksesi kappaleisiin, niin siitä tulee selkeämpi ja siinä olevat asiat erottuvat paremmin toisistaan. Vaikka kirjoituksesi on noinkin lyhyt, se on tuollaisena yhdessä pötkössä olevana varsin työläs luettava.
Tuossa lopuksi antamassani ohjeessa nimittäin. Vaikka itse kirjoitin vastaukseni selvästi kappaleisiin jakaen, yhteen pötköön se näkyy tulleen esille. Jos tuollainen muutos on tullut saitin esitystekniikkaan, niin se on todella käsittämätön. Luultavasti on vain jokin häiriö.
Eniro testaa jotain beta-versiota tässä keskutelupalstoillaan ja taitaa tekstien kappalejaot mennä bittiavaruuteen.
Sinä siis valitsisit mieluummin suurtyöttömyyden kuin velkaelvytyksen, vai tulkitsinko vastauksesi oikein. Vaihtoehdot velkaelvytykselle ovat rankka kulujen leikkaaminen, siis palvelujen karsiminen, josta seuraa väistämättä työttömyyskierre. Se oli tiemme viime lamassa, eikä se tie silloin kovin hyvää tulosta tuottanut, ei ainakaan yksittäisen kansalaisen näkökulmasta.
Ei kannata syyttää Kepua siitä, että SDP vaatii vieläkin enemmän rahaa kärrättäväksi kuntien lahojen rakenteiden pönkittämiseen. Ollaan rehellisiä ja vastustetaan demarien politiikkaa eikä keskustaa. Vai osaatko olla rehellinen silloin kun demarien politiikka on huononpaa kuin kepun??
Hyvksyt myös verovaroin tuettujen (vähennysoikeus) ay-jäsenmaksujen kierrättämisen pääasiassa yhdelle puolueelle. Mielenkiintoinen näkemys, ja osoittaa tiettyä yksisilmäisyyttä sinulta. Mikä on valitettavaa jos halutaan käydä asiallista keskustelua
Sinulla on varsin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää pohdiskelua.
Kun saamani vastineet eivät taida velvoittaa minua niihin vastaamaan, niin kerron päivästäni ja toivottelen jo nyt viikonloput syystä, joka selviää jäljempää:
Tein varsin pitkän patikointiretken Nuuksion korpiin. Kun neljä tuntia vaeltelin, niin melkoinen määrä kilometrejäkin taittui. Ja hiki virtasi. Sienisaalis oli hyvä; kori täyttyi kesken matkan, mutta onneksi oli myös muovipussi taskussa, ja sekin tuli jokseenkin täyteen. Kantarelleja sain paljon, muutamia oikein hyviä tatteja, vaaleaa orakasta jonkin verran ja vähän otin myös lampaankääpää. Otin myös hyviä haperoita silloin, kun ne olivat aivan toukattomia. Mutta rouskuja ei vielä juurikaan ole; jonkin verran sain kangasrouskua, ja aivan muutamia haapasieniä ja karvalaukkuja oli noussut. Ja syksyn ensimmäiset suppilovahverotkin sain.
Nyt alkaa saaliin perkaaminen ja lajittelu jatkokäsittelyä varten.
Ystävättäreni ilmoitti haluavansa tulla luokseni jo tänään, enkä tietenkään sitä vastustanut. Perusteeksi hän sanoi, että ”kun huomenna alkavat ne yleisurheilun mm-kisat, niin sinä töllötät niitä tv:sta niin tiiviisti, ettei sinulle jää aikaan kanssani seurusteluun”. Ei se niin ole, ja taisi olla vain tekosyy häneltäkin. Kyllä hän kuitenkin viikonlopun yli aikoo luonani taas viipyä, ja se on hyvä, sillä saanpahan taas herkkuruokia – ystävättäreni on loistokokki – ja hän saa olla apunani myös sienisaaliini jatkokäsittelyssä (pakastamisessa, kuivaamisessa ja suolaamisessa).
Varmaan meillä on ohjelmassa muutakin mukavaa kuin sienien käsittelyä, hyvin syömistä ja urheilun katselemista tv:sta, mutta siitäpä en teille kerro!
Joten viikonloppuja vain kaikille!