Kun ihminen on houkuteltu johonkin tiiviiseen, sisäänpäinlämpiävään uskonnolliseen ryhmään, jossa aikansa oltuaan hän tajuaa olevansa uskonnon uhri, tuleeko hänestä automaattisesti ryhmästä lähdettyään ateisti?
Miten teille on käynyt, oletteko ryhtyneet ateisteiksi, vai oletteko säilyttäneet vielä jonkinlaisen uskon, ehkä jopa liittyneet johonkin seurakuntaankin?
En nyt puhu niille tällä palstalla vaaniville, uskonnon uhreja joukkoihinsa rekrytoiville ja käännyttäville kiihkoateisteille, joita täällä jonkun verran on, vaan OIKEILLE uskonnon uhreille.
Miten teille on käynyt, oletteko ryhtyneet ateisteiksi, vai oletteko säilyttäneet vielä jonkinlaisen uskon, ehkä jopa liittyneet johonkin seurakuntaankin?
En nyt puhu niille tällä palstalla vaaniville, uskonnon uhreja joukkoihinsa rekrytoiville ja käännyttäville kiihkoateisteille, joita täällä jonkun verran on, vaan OIKEILLE uskonnon uhreille.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei varmastikaan tule automaattisesti ateisti.
Muutama perustelu omiin kokemuksiin perustuen:
Seurakunnissakin on paljon ihmisiä. Osa toimii oikein osa ei. Kukaan ei toimi aina oikein. Se ei kuitenkaan muuta aitoa henkilökohtaista uskoa Jumalaan, mikäli sellaisen on sydämessään vastaanottanut. Kyseessähän on viime kädessä ihmisen suhde Jumalaan, ei muihin ihmisiin. On paljon seurakuntia, jotka eivät toimi Jumalan silmissä varmasti kovinkaan hyvin. Se on kuitenkin ihmisten vika, ei Jumalan.
Meillä kaikillahan on vapaa oma tahto uskosta huolimatta. Jos voit sydämessäsi antaa anteeksi niille ihmisille, jotka sinua ovat seurakunnissa loukanneet, niin oma henkilökohtainen uskosi vain vahvistuu. Siihenkin tarvitset tosin Jumalalta voimia, ja varmasti saat jos haluat ja pyydät :)
Mulle Jumala antoi siihen voiman, ja anteeksiantamisesta mun omassa sydämessä tuli todella hyvä olo. Kaikki katkeruus hävisi Jumalan avulla. Nykyään käyn seurakunnissa, ja saan usein tilaisuuksista paljon hyvää. Poimin ne hyvät asiat sydämeeni ja jätän ikävät asiat omaan arvoonsa.Pitkä tie, mutta kannattaa kulkea. Ja eihän me kukaan täydellisiä silti olla, siksi on se kuuluisa armo.
Usko Jumalaan on vahvempi kuin meidän ihmisten toilailut.
Musta tuntuu, että sä jo sen tavallaan sydämessäsi tiedätkin :)
Kaikkea hyvää sulle!
Minulle ateismi on ainoa vaihtoehto minulle sopivaan elämään. Uskonnot ovat ihmisten keksimiä eikä tulisi mieleenkään alistua jonkun toisen ohjaamaan tapaan elää.
Ihan totta. Uskonnot ovat ihmisten keksimiä niin kuin ateismikin.
Ei pidäkään alistua toisten ohjaamaan tapaan elää.
Uskonto on usein huono asia, mutta usko henkilökohtaisella tasolla on ihan eri juttu.
Jos usko on oma henkilökohtainen valinta, ei sitä uskoa ohjaile muut kuin sinä itse ja Jumala johon silloin uskot. Kristinuskoa on tuotu Pohjoismaihinkin miekan kanssa. Ei varmasti ollut oikea tapa. Aito usko on täysin vapaaehtoista.
Ateismikin on ihmisen keksintö. Jokuhan keksi, että "Mä en usko mihinkään!"
Tavallaan siis kuljet jonkun muun ideoiden mukana uskomalla, että ateismi on "ainoa oikea tapa"...
Tuossa oli muuten pointtia!
Usko ja uskonto on tosiaan eri juttuja kun sen nyt viimein noin sanoiksi puki.
Mut se usko pitääkin sitte löytää henkilökohtasella tasolla eikä pakkopullana.
Tätä pitää funtsia!
"Uskonto ja usko on eri asia"
Ilman uskontoa et voi uskoa juuri sen uskonnon mukaisiin asioihin. Eli tuo on vain sanojen pyöritystä samasta asiasta. Jos uskot tietyn uskontokunnan oppeihin olet sen ideologian vanki.
"Ateismikin on ihmisen keksintö..kuljet jonkun muun ideoiden mukana"
Tietenkin mielenliikkeeme perustuu yleisesti ottaen jonkun keksimiin asioihin. En toteuta elämääni kenenkään idean mukaan, siinäpä se pointti ateismissa juuri onkin. Elämä ilman uskontoa on omanlaista vapaata elämää, siinä ei kuljeta kenenkään sanelemien oppien mukaan.
"..ateismi on "ainoa oikea tapa"..."
Ei kukaan ole väittänyt, että näin olisi. Se on sopiva elämäntapa niille joille se on sopiva.
Ei sinun tarvitse päättää olla keräämättä postimerkkejä. Ei sinun tarvitse päättää olla alkamatta kilpakävelijäksi Sinun ei tarvitse myöskään päättää olemasta sosiaalidemokraatti. Aivan kuten myös sinun ei tarvitse päättää olla uskomatta Zeusiin, Odiniin, Allahiin tai kristinuskon jumalaan.
Ateismi on ollut olemassa ennen ensimmäistä uskontoa ja jumalaa ja on vielä niiden jälkeenkin. On hyvä muistaa myös, että jokainen vastasyntynyt on ateisti.
ollut jo ennen Jumalaa..milläs tuon todistat ?!
vaikka irtaannuin seurakunnasta , se ei ole vienyt uskoa jumalaan.
ystävien kesken puhumme hengen asioista, rukoilemme ym,
sillä missä kaksi tai kolme kokoontuu jumalan nimissä, niin siellä on herra läsnä
kyllähän seurakunta on kautta aikojen on riistänyt pientä ihmistä, 1960 luvulla jos pienviljelijällä suuren lapsi katraan huoltajilla oli kirkollis verot rästissä, niin seurakunta ulos mittasi vaikka ainoan lehmän . kirkko ottaa omansa, mistä muualta kirkko olisi saanut ne suunnattomat omaisuutensa.
monasti tänäkin päivänä mm pienet uskonnolliset yhteisöt riistävät sitä pienintä ja heikoinpaa. tätäkään ei sovi yleistää kuitenkaan, vaan tulee muistaa meitä on moneksi.
onneksi kirkko on menettänyt valta asemansa ja suomessa on uskon vapaus.
huvittavinta oli , aikoinaan kun tulin uskoon ja erosin valta kirkosta, niin sieltä tuli kirje :
olette eronneet uskonnollisesta yhteisöstä , rivien välistä sain ymmärtää tuomitsevan sävyn et ole uskossa, noh silloin olin vasta löytänytkin herran.
Väännetään taas, jälleen kerran, rautalangasta.
Ateisti on ei-teisti.
Postimerkkien keräilijä on filatelisti.
Ei postimerkkien keräilijä on afilatelisti.
Onko afilatelismi harrastus? Mieti sitä.
Millainen on kiihkoafilatelisti?
Sellainen jo kiihkeästi ei kerää postimerkkejä?
Mitä, häh?
keinosiementäjä on seminologi
luonnonmukaisuuden kannattaja on eiseminologi
onko eiseminologi harrastus mieti sitä
millainen on kiihkoeiseminologi ?
sellainenko joka ei kiihkeästi kannata keinosiemennystä
mitä häh
no semeni niin pois aiheesta kuin myös tuo postimerkkeily juttu
Pieleen meni tuo vertauksesi. Nimittäin tässä:
"Millainen on kiihkoafilatelisti?
Sellainen jo kiihkeästi ei kerää postimerkkejä?"
Jos haluaisit verrata kiihkoeifilatelistia kiihkoateistiin, pitäisi sinun sanoa, että kiihkoeifilatelisti on sellainen, joka paasaa suu vaahdossa postimerkkien keräilyn typeryydestä ja vahingollisuudesta. Siitä vaahtoamisesta ja aggressiivisuudesta hän tuon kiihko-etuliitteen saa.
Luultavasti olen tällä hetkellä agnostikko.Välillä jonkinlaista hengellisyyttä on ja välillä olen lähempänä ateismia.Jumalaa en ole koskaan kieltänyt puuttumasta elämääni, mutta koettuani fundamentalismi karismaattisuutta on tunne elämä ollut sen verran "karusellissä" että jätän uskomis asian kokonaan "korkeimman haltuun".
Nykyään nuo agnostikot saisi kyllä laskea ateisteihin. Termien välinen ero alkaa olla häviävän pieni. Agnostikko sana on vain salonkikelpoisempi varsinkin uskovaisten keskuudessa.
Minun ei tarvitse olla varsinkaan uskovaisille millään tavalla salonkikelpoinen.koen vain siten etten voi sitoutua sen paremmin Jumalan olemassaoloon kuin olemattomuuteenkaan.Ehkä heikosti käännyn uskomiseen päin, mutta se on henkilökohtainen asiani, joka ei kuulu muille. Eikä ole myöskään minun ja varsinkaan muiden tehtävä arvioida uskoni määrää tai laatua, jääköön se muun tahon pohdittavaksi.
mihin en usko:riivaajiin ainakaan siten kuin vapaat suunnat opettavat, ikuiseen kidutushelvettiin, tempaukseen ja Jumalan lähettämiin vitsauksiin ihmisen rikkomuksista ja laiminlyönneistä.Jos Jumala on en myöskään halua selittää häntä tyhjiin.
Ei sinun varmaan tarvitsekkaan olla salonkikelpoinen, mutta tuo termi itsessään sitä on.
"Ehkä heikosti käännyn uskomiseen päin"
Sitten olet heikosti uskovainen, et agnostikko. Eli jos et usko olet ateisti ja jos vastaavasti uskot ihan pikkuisen, olet ihan pikkuisesti uskovainen.
Agnostikko voi tulkita maailmankatsomustaan teistisellä tavalla, tai ateistisella. Agnostikon hänestä tekee se että hän on epävarma - epävarma kumpaankin suuntaan.
Agnostikko ei ole sama asia kuin uskovainen koska agnostikkolla ei ole vahvaa uskoa jumalaa, heikko aavistus voi olla. Agnostikko ei väitä että jumala on olemassa, hän väittää että on mahdollista että jumala on olemassa.
ateisti väittää että jumalaa ei ole olemassa, mutta tähän väitteeseen agnostikko ei halua sitoutua koska pitää jumalan olemassaoloa mahdollisena.
Niino en minä tiedä mikä on "kiveen hakattu" määritys, mutta...
Ateisti ei usko jumalien olemassaoloon (ei siis väitä), mielestäni tämä jättää sen promillen miljardisosa mahdollisuuden että jumala kuitenkin on olemassa vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Mutta se on siis niin pieni että ei kannata uskoa.
Agnostikko ainakin jonkin määritelmän mukaan ei voi tehdä päätöstä, koska kohteesta ei voi saada tietoa. Jos olet agnostikko jumalaa kohtaan, olet samalla myös agnostikko minun 100:an näkymättömän kääpiön armeijaa kohtaan. Kummastakaan ei voi saada tietoa.
Agnostikoksi luen itseni sen takia etten todellakaan usko mihinkään ihmisen kehittelemään soopauskontoon enää. Mutten halua ateistiksikään itseäni lukea, nehän kieltää ihan kaiken yliluonnollisen olemassaolon kai?
Itse en voi allekirjoittaa sitä, ettei mitää korkeampaa voimaa olis, täytyyhän jonku olla tää kaikki luonu.
Mutta minkään uskonnon, oli se kuin 'rento' tahansa, kirjoille en lähtis. Joka joukossa tyhmyys tuntuu vaan tiivistyvän! Ja uskonnon nimissä tehdään niin paljon kauheuksia. eroakirkosta.fi
Jonkin on täyttynyt käynnistää tämä kaikki, mutta voidaanko enää puhua jumalasta? Jokin, kaiken alkuunpaneva voima, sopisi minunkin ajatusmaailmaan, mutta miksi sinänsä käyttää siitä nimitystä jumala. On varsin todennäköistä että tuo kaiken alkuunpaneva voima ei kuitenkaan ole enää vaikuttanut tapahtumien kulkuun, vaan asiat "rullaavat omalla painollaan". Rasittavinta agnostikko-sanassa on tuo uskonnoille annettu "mahdollisuus". Eli siis että ne voisivat olla oikeassa, vaikka ovat loogisesta ajatellen usein hyvin ristiriitaisia.
Lisäksi sanoisin, että ateistit eivät noteera yliluonnollisia asioita, niin kauan kuin niistä ei ole saatavissa minkään sortin näyttöjä. Eivät he kaikkea ole suoraan kieltämässä.
En missään nimessä ole käyttämässä sanaa jumala, itse en voi omantunnonsyistä edes kirjoittaa sanaa isolla enää -- ihmisten keksimät uskonnot oksettaa, enkä kuollakseni halua olla yhtäkään niistä tukemassa millään lailla (kaikkein vähiten lahkoa jossa kasvoin) enkä usko että yksikään niistä on oikeassa. Mistä kukaan voisi tietää?
Uskon kuitenkin että jotain yliluonnollista, ihmistä mahtavampaa, on tai on ollut. Mutta puistelen päätä kiivaasti tyypeille jotka kuvittelee kaiken olevan jumalalta saatua, maallisten asioiden, elämäntapahtumien, koettelemusten... Kyllä me ollaan täällä ihan oman onnemme nojassa.
Näimmä uskon, enkä usko että mua siitä rankastaan etten mitää uskontoa noudata.
uskovissa olisi enemmän sinun kaltaisiasi. Maailma olisi paljon parempi paikka elää. Ja ennen kuin joku lahkolainen polttaa kääminsä, en tarkoita yksinomaan kristinuskovaisia, vaan uskovaisia laidasta laitaan. Fanaatikkoja, joita ikävä kyllä on suurin osa uskovista, ehkä ei Suomessa, kiitos sekularisoituneen yhteiskunnan, mutta globaalissa mittakaavassa.
Lainaus Richard Dawkinssin kirjasta Jumalharha:
Agnostisismin köyhyys
Elinvoimainen, lihaksikas kristitty, joka puhui meille mahtipontisesti vanhan kouluni kappelin saarnastuolista, myönsi hienoisen kunnioituksensa ateisteja kohtaan. Heillä oli ainakin harhaisten vakaumuksiensa rohkeus. Tämä pappi ei sietänyt agnostikoita: pikkusievää, vetelää mössöä, laihaa teetä, ohutta, vaisua odottavalla kannalla olemista. Hän oli osittain oikeassa, mutta täysin väärästä syystä. Vastaavaan tapaan Quentin de la Bédoyèren mukaan katolinen historioitsija Hugh Ross Williamson ”kunnioitti sitoutuneita uskonnollisia uskojia ja myös sitoutuneita ateisteja. Hän halveksi hailakoita, selkärangattomia välimaastossa liihottajia.”
Vaikka kysymyksiäsi et kaltaisilleni osoittanutkaan, voisitko kertoa minullekin, mitä ovat nuo "joukot", joihin me "rekrytoimme" ja "käännytämme" ihmisiä? Olen jostain kumman syystä jäänyt täysin noiden joukkojen ulkopuolelle, itse asiassa kuulin niistä nyt vasta sinulta ensimmäisen kerran.
>> Kun ihminen on houkuteltu johonkin tiiviiseen, sisäänpäinlämpiävään uskonnolliseen ryhmään, jossa aikansa oltuaan hän tajuaa olevansa uskonnon uhri, tuleeko hänestä automaattisesti ryhmästä lähdettyään ateisti? > Miten teille on käynyt, oletteko ryhtyneet ateisteiksi, vai oletteko säilyttäneet vielä jonkinlaisen uskon, ehkä jopa liittyneet johonkin seurakuntaankin?
Ja kuka määrittelee terveen ja epäterveen uskonnollisuuden.. Ne jotka tekevät pahaa uskonnon nimissä, ovat omasta mielestään hyvällä asialla, eivätkä siis näe omaa käytöstään sairaana, häiriintyneenä tai muutoin epäsopivana.
On kaksi asiaa uskoa johonkin ja se että kuuluu tähän liittyvään yhteisöön.
On eri asia rukoilla joskus kun se että on pakko käydä kokouksissa tai kiertää ovelta ovelle tai maksaa kirkollisveroa tai pyllistää mekkaan viisi kertaa päivässä
moskeijassa.
Kaikki ns. seurakunnat tarvitsee (maksavia) jäseniä ja senvuoksi papit ja saarnaaja antavat ymmartää että tosi uskovainen kuuluu (meidän) seurakuntaan.
itsestään sen puolen kokonaan. Ei niin että minusta ateisiti olisi tullut. Sinulle on käynyt hyvin... Kirjoitin oman psalmini Omat Polut blogiin.
http://freepathways.wordpress.com/2009/09/08/kadotettu-hengellisyys/
Minua kummastuttaa ihmisen kaipuu kategorisoitua ja sitä uskontokin tietyllä tapaa on. Varsinkin suomalaisilla tuntuu elävän vahvana tahto ehdollistaa asioita.
Meidät suomalaiset on yhteiskunta suuressa määrin kasvattanut käsittämään jumalan kristillisenä käsitteenä. Meille annetaan työkalut ja mielikuvat hyvin nuorena uskomaan tietynlaiseen jumalaan. Kun alamme itse ajattelemaan asiaa kasvaessamme ihmisinä tämä ehdollistettu, meille syötetty, kuva alkaa murentua. Usko jumalaan tai korkeampaan voimaan on erillinen asia uskonnosta. Meidät opetetaan ajattelemaan jumala ja uskonto samana asiana. En puhu nyt mistään salaliittoteorioista, vaan aivan jokapäiväisestä kulttuurillisesta "äidin maidosta", perinteestä tai kasvatuksen aikana periytyvistä mielikuvista. Jos koemme, että emme pysty uskomaan tähän mielikuvaan jumalasta, joka meille on annettu, koemme itsemme ateistiksi. Mutta pelkkä ateistina olo ei kaikkia ihmisiä tyydytä. Siksi keksimme muita kategorioita kuten agnostikko tms. koska pelkästään oleminen yksin näiden elämänkatsomuksellisten kysymysten edessä on pelottavaa. Ihminen on laumasielu.
Uskonto on AINA ihmisen rakentama hirrarkinen laitos. Ihmisellä on vankka kaipuu kuulua johonkin, uskoa johonkin tai löytää itselleen elämänkatsomus. Se on turvallisuuden hakemista. Ihminen etsii omaa kategoriaansa. Jotain, mikä resonoi hänen kokemansa maailmankuvan kanssa ja joka kertoisi hänelle, mistä oikein on kysymys. Haluamme tulle johdetuiksi. Haluamme uskoa kaikkeen, mitä meille sanotaan korkeammalta taholta. Ja tämä valitettavasti on monen uskonnon pääasiallinen lähtökohta. Ihmisiä hallitaan paremmin uskonnon kautta sillä itsekseen uskova ihminen on itsenäinen ihminen ja näin huonosti hallittavissa. Onko mikään ihme, että katolinen kirkko muinoin lähetti piispat ja papit tekemään käännytystyötä ympäri Eurooppaa. Kun vain mahdollisimman moni ihminen saataisiin saman kirkon alle se nakertaisi lopulta kuninkaiden ja muiden hallitsijoiden vallan ja näin kaikki olisi kirkon hallittavissa. En sano, että asia on nykyään tai kaikkien uskontojen osalta olisi näin musta, sillä ajat ovat muuttuneet. Mutta meidän käsityksemme uskonnosta ja uskosta periytyvät näistä ajoista.
Mitä on siis usko ilman uskontoa? Itse havahduin veljeni tyttären ristiäisissä kuuntelemaan papin sanoja. Ne eivät tuntuneet oikealta omalla kohdallani. En kyennyt uskomaan uskontoon. Uskon kuitenkin korkeampaan voimaan, mutta puhu jumalasta. Mihin kategoriaan siis itseni laittaisin? En ole kristitty, en muslimi, en ateisti, en noita, en new age hörhö, en edes agnostikko. Onko pakko kuulua johonkin tiettyyn kategoriaan, kun asiat tuntuvat elämässä luistavan jo mukavasti näillä eväin? Jos vaikka tyytyisin uskomaan omia silmiäni ja omia ajatuksiani ja omien tekojeni seurauksia ja vastaanottamaan sen, mitä minulle maailma tarjoaa, sekä olemaan avoin hyväksymään muiden näkemykset maailmasta ja elämästä.
tekstiä kovin yläpuolelta tietäen.Parempi on että kerrot vai omasta kokemuksestasi, turha selitellä varsinkaan uskonnon uhreiksi joutuneiden ihmisten uskomiseen liittyviä asioita.Jeesustelet nyt ilman Jeesusta.
"Uskon kuitenkin korkeampaan voimaan, mutta puhu jumalasta." (Tarkoititko "en puhu")
Eli kysymykseen uskotko jumalaan, vastaisisit "en" (Kyseessähän on kyllä/ei kysymys). Eli olet ateisti.
ateisti on henkilö, joka ei usko jumaluuteen. Sinun määrittelysi mukaan myös kaikki luonnonuskonnot kategorioidaan ateistisiksi. Ja entä muslimit?
"Eli kysymykseen uskotko jumalaan, vastaisisit "en" (Kyseessähän on kyllä/ei kysymys). Eli olet ateisti. "
en ole omasta mielestäni mitään kategoriaa. Jos sinulle tulee parempi mieli siitä, että saat kutsua minua ateistiksi... siitä vaan. En loukkaannu.
Jos luonnonuskonnoissa ei ole jumalia ovat ne ateistisia, kai osassa näistä kuitenkin on? Muslimeilla on jumala, Allah, joten eivät he tietenkään ole ateisteja.
Ateismi nyt vain on toinen vaihtoehto kyllä/ei kysymyksessä.
Onhan noita muitakin enemmän tai vähemmän sisäänpäin lämpiäviä porukoita..
-Bussikuskit
-Rekkakuskit
-Taksikuskit
-Moottoripyöräilijät
-Tosimoottoripyöräilijät
-Poliisit
-Armeijan tyypit
-Muusikot
-Taiteilijat
-Talotoimikuntalaiset
Ongelmahaan noista tulee vasta sitten kun "vetää päällensä" sen jutun. Se on sitten 24/7 kutakin noista ja kaikki elämässä on sitä päällensä vetämää roolia tässä maailmassa.
Itse suhtaudun yllämainittuihin nykyään lähinnä harrastuksena, se usko mukaanluettuna. Tavallaan jokainen on uskonnon uhri, jos on joskus kysytty kysymykset: Uskotko jumalaan? No miksi et?
Aivan kuten joku "tosi"motoristi tulisi selittämään minulle: "Uskotko että on muuten tosi makeeta ajaa 300km/h?"
-No en. Ja vaikka vastasin kieltävästi, sitä juttua vaan tulisi: "muttakun tajuutsä! miksi et?"
-Joo joo, sulle mutta on tässä vähän muutakin....
-"Eiku venaa! Kerro miksi? Puhutaan tästä, se selvästi vaivaa sua!"
-Eiku ei vaiv....
-"Ota tästä moottoripyörälehti! kato sieltä se uusi V-max-juttu, että on se on hieno se veemax!"
Mutsi ja faija yritettiin aivopestä (valtion)uskontoon, voiko sanoa että myös mä olen siis ainakin hippusen uskonnon uhri? Tätä nykyä kyllä aikalailla ateisti.
Se riippuu aivan siitä mitä itse tunnet, jos tunnet itse että jumala on olemassa niin olet teisti. Kannattee ehkä myös tutkia erillaisia uskontoja ja miettiä että mikä niistä näyttää ja tuntuu olevan sinun jumalasi uskonto ja mikä sopii sinun moraaliseen käsitykseesi mailmasta.
Sinusta tulee ateisti jos ymmärrät ettei jumalaa ole, enempää siihen ei tarvita.
Sanotaan se vielä kerran, että ateistien kesken ainoa varma yhdistävä tekijä on jumaluskon kieltäminen, muuten he voivat olla minkälaisia tahansa.
mutta ei välttämättä tule, koska
kyse on korkeammasta voimasta (Jumalasta)
ja kutsu uskoon voi tulla milloin tahansa.
On sitä olemassa esimerkiksi Budhalaisuus vaikka Budhalaisuus määritellään uskonnoksi se ei ole uskonto samalla tavalla kuin kaikki muut uskonnot eli Budhalaisuudessa ei ole uskonnollisia menoja tai uskota mihinkään yliluonnolliseen. Myös Budhalaisuuden perustaja eli Siddhartha Gautaman opetti olevansa tavallinen ihminen eikä siis Jumala tai profeetta.
Buddha Siddhartha Gautaman myöhemmin kutsuttiin tarkoittaa valaistunutta ei siis jumalaa, profeettaa tai mitään yliluonnollista. Budhalaisuudesta on toki olemassa suuntauksia, jossa buddhaa palvotaan jumalana, mutta alkuperäisessä suuntauksessa näin ei ollut.
Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn, eli meditaation, henkisen kasvun ja itsensä syvimmän olemuksen oivaltamisen kautta.